Uutta, vanhaa ja ripaus sinistäkin, muttei mitään lainattua

Mieheni ei enää ihmettele ääneen, eikä edes kohottele kulmiaan, kun kirppiskierroksen jälkeen keittiön tasolle ilmestyy yksinäinen vanha lautanen, tai joskus useampikin - yleensä kaikki eri paria.

Tuskailevaa huokailua tosin saattaa ilmetä, kun tiskikonetta tyhjentäessä löytyykin seasta uusia kippoja ja kuppeja, joiden paikka keittiönkaapeissa ei olekaan selvillä... Tai siis, MINUN määrittelemääni paikkaa kyseiselle astialle ei ole informoitu tiskausvastaavallemme. :)

Tänään luvassa siis iso valokuvapostaus uuden ja vanhan saumattomasta kohtaamisesta! Uudet Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjan kupit löysivät parinsa vanhoista Arabian lautasista.

Jokainen kaunis vanha Arabian lautanen on loistolöytö - vaikka reunasta olisikin lohjennut palanen. En osta astioita sijoitusmielessä, vaan käyttöön, ja pienet kolhut ja koloset kuuluvat elämään.

Enkä haaveile täydellisen, yhtenäisen astiaston keräämisestä, vaan ihanien yksilöiden löytämisestä, joilla voin maustaa kahvipöydän kattausta kotoisasti.

Tuo pienempi sininen lautanen on Arabian vanhaa Sylvia -sarjaa. Isompi on ilmeisesti Sointu -sarjaa, jota minulla on myös roosan värisenä (kuvia lisää alempana).

Tästä alla olevasta kuppi + tassi -yhdistelmästä tulee muuten mieleeni herkkä ballerina:

Myöskin isompi ja laakeampi (2,5dl) Oiva Siirtolapuutarha teekuppi mahtuu mukavasti näille roosan sävyisille lautasille. Tämän Arabian Sointu -sarjan (?) lautasia olen löytänyt yksitellen useampiakin - niin tasseja, kuin ns. leipälautasiakin - roosana ja hempeän sinisenä. Samaa sarjaa on ilmeisesti valmistettu myös harmaana ja vihertävänä.

Kauniisti sopivat yhteen niin soniset, kuin roosatkin, oranssinpunertavat ja keltaiset. Punaisena lankana tällaisessa kattauksessa kuppien graafiset kuviot ja niitä pehmentävät hempeämmät lautaset.

Minun näköiseni astiasto! <3