*Kaupallinen yhteistyö: Netrauta
Yksi suurimmista haasteista huonekalujen osalta on tässä talossa tullut vastaan alakerran tv- ja pelihuoneessa; olimme suunnitelleet kyseisen tilan aiemmassakin kodissamme olleen melko suurehkon sohvan mukaan - esimerkiksi pistorasioiden paikkoja oli mitoitettu tuon sohvan mitoilla.
Muuttopäivänä havahduimme karuun todellisuuteen, ettei sohva mitenkään päin mahtunut sisään alakertaan! Purimme kalusteen mahdollisimman moneen osaan, mutta lopulta jäi aivan pienestä kiinni, ettei sohvan runko mahtunut kääntymään kodinhoito- ja pukuhuoneen kautta sisälle.
Jos olisimme tuoneet sohvan ennen pukuhuoneen paneelikaton asentamista, olisi sohva todennäköisesti saatu mahtumaan...
Ensin toimme tähän tilaan ikivanhan divaanisohvan, joka on monessa muutossa jo ollut matkalla kokkoon, mutta aina vain löytänyt paikkansa kodeissamme. Kyseinen sohva oli kuitenkin meille neljälle auttamattomasti aivan liian pieni leffan äärellä löhöilyyn ja mokoma tilapäisratkaisu on nyt vihdoin poistunut keskuudestamme.
Ratkaisu riittävän isoon makoilupaikkaan löytyikin lopulta yllättävän läheltä; miehen vanhempien varastoon muutossa kannettu 120cm leveä vierassänky löysi paikkansa tv- ja pelihuoneessa!
Hyötykäytimme vanhan tilapäissohvan selkänojan tyynyt tämän uuden laiskanlinnan selkäosaksi ja kaksi istuinpalaa jätettiin myös uusiökäyttöön lattiatyynyinä.
Ongelmana sängyn käyttämisessä sohvana - ainakin lapsiperheessä - on sijauspatjan liikkuminen ajan saatossa. Kun kaksi lasta ja kaksi aikuista päivittäin istui, makasi tai jopa hyppi tuossa sängyllä, niin sijauspatja alkoi ikävästi valua pois paikoiltaan etureunan kautta.
Kokeilin ratkaista ongelmaa petaamalla sänkyä eri tavoin, mutta muutaman päivän jälkeen olin jo aivan kypsä petaamaan SOHVAA päivittäin...
Niinpä päätin tarttua DIY -projektiin, joka itse asiassa valmistui yllättävän vaivattomasti ja nopeasti - ja ratkaisi ongelmamme: ompelin napakan hupun sängylle, joka pitää petarin paikoillaan ja toi ryhdikkään, sohvamaisen ilmeen sängylle.
Kankaaksi valikoitui tähän työhön tukeva Vallilan Pallas -kangas (80%co,17%Pes), joka sopii sisustustekstiiliksi verhoihin, tyynyihin tai vaikka tällaisiin verhoiluprojekteihin.
Tämän 120x200 sängyn verhoiluun meni minulta materiaalia kaikkiaan 4m, mutta sain tuosta määrästä tehtyä myös yhden isohkon tyynyn käsinojaksikin.
Jos tahtoisin löytää verhoiluun sopivan täydellisen värisävyn vaikka tehosteseinän maalaamiseen, niin tälle syksyn 2016 malliston kankaalle on valittu täydellinen seinäsävy Vallilan suunnittelijoiden toimesta: Tikkurilan H440 Aalto.
Tämä meidän valitsemamme sävy seinissä on Deco Grey -värikartasta valittu sävy 1916 - aiheesta lisää täällä.
Tuolla tv:n alla seinään nojailee vielä muuten saunan lauteiden osia, jotka vihdoin tänä viikonloppuna ovat menossa paikoilleen - pikkuhiljaa valmista tulee. Tästä huoneesta puuttuu vielä myös muutama listakin, mutta kuten tiedätte, yllättävän nopeasti näihin pieniin juttuihin silmä tottuu... ;)
Toki eipä tähän tilaan tulla katon rajaa katselemaan, vaan pysähdytään koko perheen voimin viettämään aikaa laiskotellen yhdessä.
Teimme päätöksen jo kauan aikaa sitten, ettei tupaan - missä vietämme suurimman osan ajastamme - tule lainkaan televisiota. Sohva, nojatuoli ja keinu on sijoiteltu niin, että tuvassa istuessa katsellaan keskustelutoveria, tulta pönttöuunissa tai maisemaa ikkunasta.
Emmekä ole katuneet tuota päätöstä!
Tv on muutenkin todella harvoin päällä kodissamme. Jos se avataan, niin sen ääreen ihan oikeasti pysähdytään, eikä tv ole taustahälinänä pitkin päivää. Eikä meillä juurikaan edes perinteisiä tv-kanavia katsota; Netflix ja DNA TV ovat kyllä loistavasti korvanneet kellon mukaan television ääreen kiiruhtamisen. Ja ne kerrat, kun istumme television ääreen, katsomme jotain mikä ihan oikeasti kiinnostaa - kanavasurffailua ei ole harrastettu enää vuosiin.
...Syynä vähäiseen television katseluun on varmasti monelle tuttu ajan rajallisuus ruuhkavuosien arjessa. Ne harvat hetket, kun miehenkin kanssa ehdimme lasten nukahdettua karkkipussin kanssa sohvalle istahtamaan, käytetään todellakin vain lempisarjojen seuraamiseen!
Tuossa yllä olevassa valokuvassa muuten näkyykin vielä yksi työstöä vaativa projekti; alakerran tukipylvään maalaaminen. Se odottelee vielä päivää, että kaivaisin pohjamaalin varastosta erään toisen maalausurakan merkeissä...
Kyseinen pylväs muuten rajoittaa hieman tuota alakerran sisustamista, sillä se määrittelee seinustalle mahtuvan sohvan kokoa sekä television paikkaa vastapäisellä seinällä.
Yllättävän vähäeleinen ja suoraviivainen tämä tv- ja pelihuoneen sisustus - noin niinkuin muuhun taloon verrattuna. Täällä ei maalais- tai romuromantiikka rehota!
...Saattaa olla osasyynä siihen, että perheen miehet viihtyvät tässä tilassa niin hyvin... ;)
Ihania palkitsevia hetkiä nämä, jolloin remontin alla melkein kolme vuotta ollut talo vähitellen tila kerrallaan valmistuu.
Ja mikä parasta,
tästäkin tilasta tuli juuri meidän perheemme makuinen!
