Kesäloman tunnelmissa kurkistus mummolahenkiselle verannallemme

Lupailin Instagramissa valokuvia verannalta jo torstai-illaksi blogiin, mutta herätessäni pienemmän pojan vierestä aamuyöllä yhdeltä jouduin taas toteamaan, että siinähän se ilta taputeltiin nippuun lasta nukuttaessa...

Oma aika, sellainen aidosti vapaa hetki keskittyä johonkin ihan ikiomaan, on kyllä ollut kortilla jo tovin. Näin kesäloman kynnyksellä päätin olla vähän itsekäs, ja merkitsin perheen kesälomakalenteriin muutaman päivän ihan vain omaa laatuaikaa - varasin mm. kampaajan Lahteen ja kirppispäivän parhaan ystäväni kanssa Lappeenrannassa!

Näissä kesäisissä tunnelmissa, jotka ovat verantamme vallanneet, on ilo todeta kesäloman alkaneen! 

Tänään vietin vielä kiireisen työpäivän Helsingissä - tiedättehän; koko maailma täytyy saada valmiiksi AINA ennen kesälomaa sekä joulunpyhien alla...

Miehellekin myönsin iltakahveja juodessa, että tänä vuonna tulee ottamaan useamman päivän, että pääsen täysin kesälomatunnelmiin ja irti työasioista, sillä lomalle on inhottavaa jäädä tunteella, että liian moni asia jäi kesken. Tekee mieli kaivaa työläppäri esiin ja vastata vielä muutamaan sähköpostiin ja päivittää vielä yhtä PowerPoint -esitystä...

'Onneksi' pidän lomani parin viikon pätkissä, joten sähköposti ei ehdi täyttymään ääriään myöten poissa ollessani. *Muistinkohan laittaa poissaoloilmoituksen sähköpostiin kaikessa tässä tohinassa, hmmmmm.....

Tälle kesälomalle onkin suunnitteilla onneksi monen montaa erilaista puuhaa, joilla työasiat pitäisi kyllä saada karkotettua mielestä. Kesäloma starttaa huomenna pienemmän pojan kanssa viettäen kahden kesken äiti-poika -laatuaikaa matkaten junalla Lahteen ja ihmetellen eläimiä Yli-Marolan kotieläinpihassa, leikkien Launeen perhepuistossa ja nauttien piknik -lounasta ulkosalla.

Tätä on pieni mies odottanut jo kovin monta päivää... :)

Lomalle on varattu myös risteily koko perheen voimin, päiväretki Tampereelle Särkänniemeen ja lillumista vesipuisto Serenassa. Käydään muutamaan otteeseen myös mummolassa Pohjois-Savossa ja kääntyy se auto myös monta kertaa poikien kummin & oman rakkaan kummityttöni luo Etelä-Karjalan suunnalle. 

Myös isomman pojan kanssa lähdemme viettämään perinteistä äiti-poika -laatuaikaa Helsinkiin, missä yövymme hotellissa ihan kahdestaan ja seikkaillaan pojan itsensä valitsemien aktiviteettien merkeissä - luvassa ainakin museokäynti, nähtävyyksiä ja ehkä jopa leffassa käynti! 

Ja kaiken tämän lisäksi mahtuu kesälomaan vielä paaaaaaljon päiviä ilman minkäänlaisia suunnitelmia - voidaan vaikka pyöriä yöpuvuissa kokonainen päivä, pitää leffa-aamu kera popcornien ja polkupyöräillä rantaan uimaan! Ihan parasta!

Hei näistä valokuvista kerrottakoot, että tässä ovat elämäni ensimmäiset pelargoniat! :)

Ostin ne keväällä Pihapiiri -messuilta ja luulin jo vahingossa tappaneeni ne liian vähäisellä kastelulla, mutta tokenivat onneksi hienosti ja ovat kukkineet näin muhkeasti koko ajan.

...Pitää vielä ennen pimeitä syysiltoja googlailla hoito-ohjeita, kuinka saan heidän talvehtimisen onnistumaan...

Ensi kesäksi päätin hankkia vähintään tuplamäärän pelargonioita lisää tänne verannalle. Näyttävät niin kauniilta tuossa ikkunalla - minun ihana oma henkinen mummolani! :)

Pelargonioiden ohella verannalla viihtyy yksi neljästä isomman pojan appelsiinipuusta.

Suojaruukuksi tämä nelivuotias kasvi sai viime vuoden puolella lahtelaisesta perikunnan kuolinpesän myynnistä 10€ hintaan ostamani suuren emalikattilan. Tähän kattilaan löytyy myös kansikin, joka nyt toviksi joutui hyllylle odottelemaan käyttöönottoa.

Tämän kevään ja kesän hittijuttuja ovat olleet pinkit flamingot ja tropiikin kuosit ja värisävyt, kuten mm. suuret peikonlehtikuviot. Siispä olin niin onnellinen, kun löysin nämä ihanaiset puulinnut kirpputorilta - hauskoja pieniä yksityiskohtia muutoin niin perinteiseen mummolatyyliin!

Taisin maksaa näistä jotain 1-1,5€ väliltä kappaleelta, eli LÖYTÖ!

Kahden ikkunalle nostetun pelargonian lisäksi myös verannan pöydältä löytyy kauniin valkoinen pelargonia.

Seurakseen se sai Bulgariasta ostetun kesähatun sekä kirpputorilta viidellä eurolla hankitun Marimekon suuren Muija -metallitarjottimen (ilmeisesti 80-luvulta).

Bulgariasta tuodun kesähatun lisäksi verannan seinälle nousi pienemmän poikamme vanha kesähattu, jonka hän sai lahjaksi nimenantojuhlissaan ja joka oli kovassa käytössä pojan ensimmäisenä kesänä 2015.

Ihana muistoesine noilta vauva-ajoilta, joista tuntuu olevan jo aikaa ainakin vuosikymmen.

Kesäisiin tunnelmiin sopii myös tuo puinen LET LOVE GROW -taulu, jonka ostin tänne verannan seinälle nostettavaksi vuosia sitten, kun olimme vasta aloittaneet koko remonttiprojektin ja veranta kesäisenä kahvittelupaikkana oli pelkkä haavekuva!

Hauskaa huomata, miten läpi remontin ovat jotkut ajatukset ja sisustusideat säilyneet ja pysyneet toteutuskelpoisina, vaikka moni asia on matkan varrella jouduttu miettimään uusiksi.

Minulla on haasteena nyt riisua vihdoin alas nuo tähdet verannan ikkunalta - tai ehkä paremmin sanottuna miehellä on haasteita hyväksyä sitä, että valkoiset paperitähdet voisivat roikkua koristamassa verantaa läpi vuoden... :)

Mitä mieltä olet - ovatko liian talviset?!

Aurinkoa teidän loppuviikkoonne

- taisi oikein hellelukemia lupailla ainakin tänne Etelä-Suomen suunnalle viikonlopuksi!

 ...Tämä neiti sulkee nyt tietokoneen ja suuntaan peittojen alle hyvän dekkarin kanssa. ...Pienten lasten arjessa eivät nuo aamuvirkut herätyskellot ymmärrä, että edes ensimmäisenä loma-aamuna äiti voisi nukkua vaikka jopa kahdeksaan... ;)

Hyvää yötä!

Lantliv Sommarhem 2015 -lehdestä täydelliset fiilikset wanhan puuverstaan sisustukseen!

Tilaan enää harvoja lehtiä kotiin - tällä hetkellä vain yhtä sisustuslehteä - sillä harva lehti antaa minulle saman riemun ja inspiroivan tunteen kuukaudesta toiseen. Varsinkin nyt, kun mielessä pyörii Villa Kotirannan tuleva sisustus, on vaikeaa inspiroitua vaikkapa modernien kaupunkikotien kuvista. Toki niistäkin voi poimia idean sieltä täältä ja soveltaa omaan kotiin sopivalla otteella, mutta kummasti kaupan lehtihyllystä on tarttunut mukaan huvila- ja maaseutukoti -henkisiä lehtiä.

Yksi niistä on tämä Lantliv Sommarhem 2015, jonka löysin ruokakauppamme hyllystä. Lähes jokaisella sivulla oli juuri Villa Kotirantaan sopivia ideoita! (Kävin samaan vauhtiin tutustumassa myös Lantliv:in nettisivuihin, jonne pääset tästä; KLIK.)

Tässäpä teille niistä kooste:

 Makuuhuoneiden (kuten tupakeittiönkin) katto olisi tarkoitus avata korkeaksi tilaksi ja jättää vastaavanlaiset tukiparrut näkyviin - tässäpä ihanan rauhaisa neiti Kesäheinän nukkumasoppi!

Jokaisen maalaiskodin unelma; lasitettu veranta ja siellä nurkkaus vaikka sadepäivän kahvittelua varten... 

Vaikka maalattua lautaseinää olisi tarkoitus jättää mahdollisimman paljon näkyviin, tahtoisin vastaavanlaista herkkää tapettia viimeistelemään vanhan talon tunnelmaa makuuhuoneeseen. 

Keittiön ikkunan eteen voisin tilata mieheltäni tällaiset 'ikkunalaudat' kesäkukkia ja maustekasveja varten... :)

Näissä ylläolevissa tuoleissa on juuri sitä täydellistä wanhan puuverstaan tunnelmaa! Muutenkin tässä kuvassa on paljon elementtejä, joita keittiössämme tulee suunnitelmien mukaan joskus olemaan; valkoiset maalatut lauta/lankkulattiat, valkoiset kaapistot, vanhoista laudoista tehdyt avohyllyt, tuo allas ja hana...

Saitko napattua kiinni tunnelmasta, jota kovasti tavoittelen tulevan kotimme sisustukseen? :)

Kesän kukoistusta Pohjois-Savossa isäni puutarhassa

Kävin tänään läpi viikonloppuna vanhempieni pihasta ottamiani valokuvia vähän kadehtien; vaikka lapsuudenkotini sijaitsee lähes 400km pohjoisempana omasta pihastani, kukkaloisto Pohjois-Savon leveyksillä oli upea!

Kuvia oman pihani viipyilevästä nuppuvaiheesta ja maltillisesta kukinnasta voit käydä kurkistamassa vertailuksi tästä.

Isäni pihan kuulumisia kuvin tasan kuukauden takaa voit katsoa tästä. Aivan kuin eri pihasta otettuja kuvia - iso muutos neljässä viikossa!

Kuten olen aiemminkin täällä kehuskellut, mielestäni vanhempieni huolettoman rento ote pihamaan suunnittelussa, kukkien valinnassa ja sommittelussa on ihastuttavaa!

Jaan isäni mieltymyksen ketomaiseen pihaan - sekä äärettömän laiskan luonteen ja suuren haluttomuuden tuhlata vapaa-aikaani tuohonleikkuria työnnellen. Vanhempieni pihassa onkin vain muutama pieni alue leikattavaa nurmikkoa, muualla saa vapaasti kukkia matalakasvuinen valkoapila.

Etupihalla on muutama kukkapenkki, joita ei ole viivottimen kanssa kaivettu ja takapihalla muutama isäni rakentama kukkalaatikko - muuten isäni on istutellut pääasiassa monivuotisia kasveja sinne tänne ympäri pihaa. Sieltä ne sitten näyttävät kuin vahingossa ilmestyvän herttaisiksi asetelmiksi, kuten vaikka ylläolevan kuvan Varjoliljat.

Katsoitpa minne tahansa, siellä kukkii ja kukoistaa!

Isäni antaa myös luonnonkukille - kuten vaikka päivänkakkaroille - oman sijansa kukkapenkissä! Ketomainen pihapiiri mielestäni vaatiikin sopuisaa rinnakkaiseloa jalostetuilta lajeilta ja ns rikkaruohokasveilta.

Ja punaisen tuvan vakiokukkiin kuuluvat tietysti pelargonit ja orvokit:

Myös pihamaalle istutetut pensaat ovat osaltaan muokanneet vuosien saatossa talon ympärille luonnolliset kulkureitit - kiemurrellen pensaiden ympäri ja välillä kumartuen kulkemaan niiden kaariksi kaartuneiden oksien ali voi kävellä hiljaa kukkia ihastellen ja luonnon ääniä kuunnellen.

Noissa ylläolevissa lajikkeissa onkin jo monta suosikkiani, joiden haluan myös löytävän omaan pihaanikin. Lisäksi kovasti koetin ylipuhua miestänikin innostumaan valkoapilasta normaalin ruohikon korvaajana - miehenikin kun ei ole niitä innokkaimpia ruohonleikkaajia...

Mutta, jotta me etelän ihmiset emme olisi liian kateellisia näistä epäreiluista sääolosuhteista, alla muutama todistuskappale, että vielä Pohjois-Savossakin osa kukista odottaa parempaa hetkeä puhjetakseen kukkaan: