Pääsiäinen hiipii kotiin varovaisin askelin

Miten voi olla mahdollista, että juuri kun kääntyi vuosi uuteen, niin nyt olemme jo maaliskuussa?!

Kevät tuntuu tulevan sellaisella kohinalla, että hieman jännittää meneekö juhannuskin ohi samalla vauhdilla ja pian löydän itseni syksyn hämäryydestä...

Vanhempi sukupolvi tiesi tämänkin viisauden, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Lapsena vuosi saattoi tuntua vuosikymmenelle - varsinkin niinä vuosina, kun laski ja odotti sitä 18vuoden etappia. Kesälomat kouluvuosien välissä tuntuivat vuoden mittaisille - ja kesät ylipäätään!

Miksi siis nyt 35vuoden kohdalla kello kiitää, kalenterissa kuukaudet vaihtuvat ja kesä on korkeintaan neljän viikon mittainen - ja siitäkin sadetta vähintään puolet?

Näitä pohtiessa huomasin myös, että kesäaikakin alkaa jo kolmen viikon kuluttua ja tänä vuonna pääsiäinenkin on maaliskuussa! Melkein jo vähän hengästyttää...

Menneenä viikonloppuna selailin kalenteria ja mietin, miten aikaisin voi pääsiäisen tuoda kotiin...? Onko neljä viikkoa jo aivan hulluttelua? Kaupoissa hyllyt ovat jo täynnä pääsiäismunia ja -koristeita, mutta kuinka kauan niitä jatkaa kotosalla katsella?

Toki pääsiäinen - kuten joulukin - on lopulta parissa päivässä taas ohi, joten otin ratkaisevan askeleen ja toin kotiin ensimmäiset narsissit! Villiä...! ;)

Ruokaostoksilla mukaan tarttui pussillinen Reilun Kaupan narsisseja - taisi kolmen kappaleen yhteishinta olla hieman alle kuusi euroa, jos oikein muistan. 

Yhden ruukullisen nostin verannalle, jossa tuo keltaiseksi maalattu vanha kaappi luo ihanan keväistä tunnelmaa jo ihan yksinkin. Vaikka kukintoja saan vielä hetken odottaa, ovat jo pelkät pitkän huiskeat vihreät varret ihanan keväiset!

Laitoin Instagramiin muutamia kuvia viikonloppuna virkkaamistani pussukoista, joista suurimman otinkin tälle narsissille ruukuksi. Näitä puuvillalankoja jäi yli parin vuoden takaisesta valosarjaprojektista, joten ajattelin virkata ne hyötykäyttöön pikkuisiksi koreiksi - niitä ei koskaan voi olla liikaa!

Vaikka kevättä - ja siinä sivussa sitä pääsiäistä - kovasti olen jo tuonut kotiin, niin vielä talvi lymyilee taustalla... Tuo alla olevan valokuvan reunassa pilkistävä harmaa puutähti on niin kauniin talvinen, oikein rapsakkaan pakkaskeliin sopiva, etten meinaa raaskia sitä ottaa pois esiltä.

Vaikka verannalle ei tullutkaan muuta uutta, kuin ainoastaan tuo korillinen pääsiäiskukkaa, niin kevät on tunnelmassa vahvana!

...Oikein malttamattomana odotan, että narsissit puhkeavat kukkaan ja pääsen ihastelemaan verannalla lisääntyviä keltaisen sävyjä.

Kaksi muuta narsissia nousi nyt alustavasti käytävän lipaston päälle, mutta saatan toisen niistä vielä napata tuvankin puolelle.

Tuo alla olevan valokuvan puulaatikko lähti mukaani paikalliselta kirpputorilta eurolla ja sai verannan kaapin maalauksen yhteydessä saman keltaisen värin ylleen. Kuin uusi!

Varoivaisesta alusta rohkaistuneena luulenkin, että tulevana viikonloppuna kaivelen kaapeista pääsiäiskoristeeni vähitellen esiin.

Vielä kun pajunkissat puhkeisivat niin pääsisin poikien kanssa askartelemaan virpomisvitsoja. Voi olla, että pojat askartelevat ne kauniit värikkäät oksat ja tämä äiti näpertää muutamat 'sävykkäämmät' versiot kodin kaunistukseksi.... ;)

...Saattaapa olla, että käytän jopa omien kanojen sulkia.... Hmmmm....

Näillä mietteillä viikon viimeiseen työpäivään ja tulevaan viikonloppuun.

Ihanaa perjantaita kaikille!

Tv- ja pelihuoneen raikas ilme Vallilan Pallas -kankaalla

*Kaupallinen yhteistyö: Netrauta

Yksi suurimmista haasteista huonekalujen osalta on tässä talossa tullut vastaan alakerran tv- ja pelihuoneessa; olimme suunnitelleet kyseisen tilan aiemmassakin kodissamme olleen melko suurehkon sohvan mukaan - esimerkiksi pistorasioiden paikkoja oli mitoitettu tuon sohvan mitoilla.

Muuttopäivänä havahduimme karuun todellisuuteen, ettei sohva mitenkään päin mahtunut sisään alakertaan! Purimme kalusteen mahdollisimman moneen osaan, mutta lopulta jäi aivan pienestä kiinni, ettei sohvan runko mahtunut kääntymään kodinhoito- ja pukuhuoneen kautta sisälle.

Jos olisimme tuoneet sohvan ennen pukuhuoneen paneelikaton asentamista, olisi sohva todennäköisesti saatu mahtumaan...

Ensin toimme tähän tilaan ikivanhan divaanisohvan, joka on monessa muutossa jo ollut matkalla kokkoon, mutta aina vain löytänyt paikkansa kodeissamme. Kyseinen sohva oli kuitenkin meille neljälle auttamattomasti aivan liian pieni leffan äärellä löhöilyyn ja mokoma tilapäisratkaisu on nyt vihdoin poistunut keskuudestamme.

Ratkaisu riittävän isoon makoilupaikkaan löytyikin lopulta yllättävän läheltä; miehen vanhempien varastoon muutossa kannettu 120cm leveä vierassänky löysi paikkansa tv- ja pelihuoneessa!

Hyötykäytimme vanhan tilapäissohvan selkänojan tyynyt tämän uuden laiskanlinnan selkäosaksi ja kaksi istuinpalaa jätettiin myös uusiökäyttöön lattiatyynyinä.

Ongelmana sängyn käyttämisessä sohvana - ainakin lapsiperheessä - on sijauspatjan liikkuminen ajan saatossa. Kun kaksi lasta ja kaksi aikuista päivittäin istui, makasi tai jopa hyppi tuossa sängyllä, niin sijauspatja alkoi ikävästi valua pois paikoiltaan etureunan kautta.

Kokeilin ratkaista ongelmaa petaamalla sänkyä eri tavoin, mutta muutaman päivän jälkeen olin jo aivan kypsä petaamaan SOHVAA päivittäin...

Niinpä päätin tarttua DIY -projektiin, joka itse asiassa valmistui yllättävän vaivattomasti ja nopeasti - ja ratkaisi ongelmamme: ompelin napakan hupun sängylle, joka pitää petarin paikoillaan ja toi ryhdikkään, sohvamaisen ilmeen sängylle.

Kankaaksi valikoitui tähän työhön tukeva Vallilan Pallas -kangas (80%co,17%Pes), joka sopii sisustustekstiiliksi verhoihin, tyynyihin tai vaikka tällaisiin verhoiluprojekteihin.

Tämän 120x200 sängyn verhoiluun meni minulta materiaalia kaikkiaan 4m, mutta sain tuosta määrästä tehtyä myös yhden isohkon tyynyn käsinojaksikin.

Jos tahtoisin löytää verhoiluun sopivan täydellisen värisävyn vaikka tehosteseinän maalaamiseen, niin tälle syksyn 2016 malliston kankaalle on valittu täydellinen seinäsävy Vallilan suunnittelijoiden toimesta: Tikkurilan H440 Aalto.

Tämä meidän valitsemamme sävy seinissä on Deco Grey -värikartasta valittu sävy 1916 - aiheesta lisää täällä.

Tuolla tv:n alla seinään nojailee vielä muuten saunan lauteiden osia, jotka vihdoin tänä viikonloppuna ovat menossa paikoilleen - pikkuhiljaa valmista tulee. Tästä huoneesta puuttuu vielä myös muutama listakin, mutta kuten tiedätte, yllättävän nopeasti näihin pieniin juttuihin silmä tottuu... ;)

Toki eipä tähän tilaan tulla katon rajaa katselemaan, vaan pysähdytään koko perheen voimin viettämään aikaa laiskotellen yhdessä.

Teimme päätöksen jo kauan aikaa sitten, ettei tupaan - missä vietämme suurimman osan ajastamme - tule lainkaan televisiota. Sohva, nojatuoli ja keinu on sijoiteltu niin, että tuvassa istuessa katsellaan keskustelutoveria, tulta pönttöuunissa tai maisemaa ikkunasta.

Emmekä ole katuneet tuota päätöstä!

Tv on muutenkin todella harvoin päällä kodissamme. Jos se avataan, niin sen ääreen ihan oikeasti pysähdytään, eikä tv ole taustahälinänä pitkin päivää. Eikä meillä juurikaan edes perinteisiä tv-kanavia katsota; Netflix ja DNA TV ovat kyllä loistavasti korvanneet kellon mukaan television ääreen kiiruhtamisen. Ja ne kerrat, kun istumme television ääreen, katsomme jotain mikä ihan oikeasti kiinnostaa - kanavasurffailua ei ole harrastettu enää vuosiin.

...Syynä vähäiseen television katseluun on varmasti monelle tuttu ajan rajallisuus ruuhkavuosien arjessa. Ne harvat hetket, kun miehenkin kanssa ehdimme lasten nukahdettua karkkipussin kanssa sohvalle istahtamaan, käytetään todellakin vain lempisarjojen seuraamiseen!

Tuossa yllä olevassa valokuvassa muuten näkyykin vielä yksi työstöä vaativa projekti; alakerran tukipylvään maalaaminen. Se odottelee vielä päivää, että kaivaisin pohjamaalin varastosta erään toisen maalausurakan merkeissä...

Kyseinen pylväs muuten rajoittaa hieman tuota alakerran sisustamista, sillä se määrittelee seinustalle mahtuvan sohvan kokoa sekä television paikkaa vastapäisellä seinällä.

Yllättävän vähäeleinen ja suoraviivainen tämä tv- ja pelihuoneen sisustus - noin niinkuin muuhun taloon verrattuna. Täällä ei maalais- tai romuromantiikka rehota!

...Saattaa olla osasyynä siihen, että perheen miehet viihtyvät tässä tilassa niin hyvin... ;)

Ihania palkitsevia hetkiä nämä, jolloin remontin alla melkein kolme vuotta ollut talo vähitellen tila kerrallaan valmistuu.

Ja mikä parasta,

 tästäkin tilasta tuli juuri meidän perheemme makuinen!

Lastenhuoneeseen lisää väriä tekstiilein

Meillä pienemmän pojan huone on ehkä se värikkäin tila kodissamme.

...Tai turhaanpa edes käytin sanaa 'ehkä' - 'varmasti' olisi sopinut paremmin! :)

Pojan huoneeseen saatiin taas muutama väriläikkä lisää, kun sain vihdoin ja viimein valmiiksi pitkään suunnitteilla olleen ompeluprojektin - päiväpeiton pojan sänkyyn!

Aloitin tämän projektin siis jo edellisessä kodissamme heti sinne muutettuamme, siis tarkalleen kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2016. Tuolloin sain valmiiksi samasta kankaasta - Jyskistä tätä projektia varten ostetusta pussilakanasta - verhot pojan huoneeseen, mutta tämä päiväpeitto jäi syystä tai toisesta odottamaan aikaa parempaa.

Nyt muuttolaatikoita tyhjentäessä löysin uudelleen tuon kankaan, sekä päiväpeittoa varten hankitun ohuen vanun - eikä tekosyitä enää ollut! :) ...Toki ompelukone piti viedä huoltoon kesken peiton ompelun, kun puolaus ei koneessa yhtäkkiä toiminutkaan...

Päiväpeitolle ei juurikaan jäänyt hintaa, sillä laskeskelin, että tuon mustavalkoisen kankaan hinnaksi peiton osalta jäi noin kahdeksan euroa ja tarvittava määrä vanuakin maksoi muistaakseni reilusti alle kymmenen euroa.

Olen opettanut molempia lapsia aivan pienestä pitäen siihen, ettei ole mitään tyttöjen tai poikien värejä. On vain värejä, joista tykkää, ja sitten niitä, mistä ei niin pidä.

Juttelimme mieheni kanssa tästä aiheesta juuri muutama päivä sitten ja havahduin toteamukseeni, että vaikka nuorin lapsemme olisikin ollut tyttö, olisi hänen huoneensa aivan juuri samanlainen kuin nyt pienemmän poikamme huone on!

Voisin melkein väittää, että olen itse 80-luvun versio sukupuolineutraalista kasvatuksesta; sellaisella lapsen omaa persoonaa ja temperamenttia tukevalla tavalla, jonka lähtökohtainen ajatus on kasvattaa lapsesta itsenäinen ja maailmanmenossa pärjäävä yksilö, joka uskaltaa olla oma itsensä ja pitää puoliaan. Isäni nimittäin toivoi aikoinaan poikaa ja saikin minut - olen siis oppinut lapsesta lähtien pilkkimään, hitsaamaan ja vaihtamaan auton renkaat. Oivia taitoja ihan jokaiselle osata, varsinkin, jos maalla asuu. ;) Lukioiässä isäni kysyi tahdoinko suorittaa kevarikortin vai mennä nyrkkeilemään - ja noilta ajoilta asti, isäni innostamana, ovat hanskat ja hammassuojat kulkeneet treenikassissani. En siis koskaan ole oikein Barbie -leikeistä syttynyt, vaan parasta ikinä olivat ne pienen pienet muoviset sotilasukot, joita muovipusseissa myytiin...! :)

Olen näin aikuisiällä vasta naureskellen tajunnut, että kasvaessani koulua edeltävät vuodet poikien seurassa majoja rakentaen, jousipyssyillä ampuen ja tukka takussa tapellen, heräsin vasta ensimmäisellä luokalla huomaamaan, että onkin sellaisia kuin 'tytöt' ja 'pojat' - eikä vain 'lapsia'.

...Tästä varsin ikimuistoisesta havahtumisesta on kiittäminen äitiäni, joka oli hankkinut minulle ensimmäistä kouluvuottani varten marjapuuron punaisen college-asun, jonka rinnuksessa koreili nalle - siis samanlaisen kuin kaikilla muillakin tytöillä - eikä sellaista auton kuvalla varustettua sinistä, jollaista olin toivonut - jollainen kaikilla luokan pojilla näytti olevan. :D

Niinpä pienemmän(kään) lapsen huonetta sisustaessa en ole pitänyt lähtökohtana sitä, että huone on tarkoitettu pojalle, vaan että siellä tulee olla tilaa leikkiä mitä ikinä lapsi itse haluaa, värien pitää olla raikkaita ja pirteitä, sekä huoneen tulee innostaa ja inspiroida mielikuvitusta!

...Ja luotan siihen, että kun lapsi kasvaa, hän kyllä itse sitten kertoo, millaisen huoneen haluaa - ja sitä tulee (innokkaasti kotia sisustavan) äidinkin kunnioittaa! ;)

Samaan vauhtiin, kun valmistui tuo päiväpeitto, ompelin myös kaksi uutta tyynyä pojan huoneeseen.

Vihreä kukkatyyny on kirpputorilta löydetty retrotyynynpäällinen, jota ainoastaan hieman lyhensin tuollaiselle ~40x40cm sisätyynylle sopivaksi ja harsin suuaukon kiinni. Tuon tyynynpäällisen olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten ja maksanut siitä alle euron.

Tiesin, että joku päivä löytäisin sille oikean käyttökohteen!

Punavalkoinen omenatyyny on taas Finlaysonin pop-up myymälän alennusmyynnistä ostetusta Omppu -tyynyliinasta ommeltu - taisi maksaa seitsemän euroa, jos ihan oikein muistan. Taustapuolen ompelin kangasvarastoistani löytyneestä punaisesta puuvillakankaasta, ja näin sainkin lopulta yhden tyynyliinan kankaan riittämään lopulta kolmeen koristetyynyyn!

Suunnitelmissa vielä ommella tyyny tai pari - löysin vielä melkoisen nipun kauniita retrokankaita muuttolaatikoista.

Yhtenä ompeluprojektina on niin ollen retrokankaista ommella tilkkupeitto helmikuussa syntyvälle kummitytölleni. Olen tuota projektia varten jo leikannut tilkutkin valmiiksi; puolet juurikin tuota samaa vihreää kukkakangasta, puolet vaaleanpuna-valkoraidallista puuvillakangasta. Ja tikkaukset ajattelin muuten ommella käsin paksummalla puuvillalangalla - katsotaan, koska tuo ikuisuusprojekti on valmis... ;)

Viime viikolla piipahdimme pienemmän pojan kanssa Järvenpään Kukkataloon, ja poika tahtoi valita itselleen, veljelleen ja minulle kukkaset. Isompi poika sai keraamisessa, hieman retrohenkisessä ruukussa huonekasvin, jonka lajiketta en tunnista ja minä onnistuin ohjailemaan oman kukkani valintaa aiemmin jo esittelemääni Unelmaan.

Itselleen poika tahtoi ehdottomasti 'violetin kukkasen', joka muuten hauskasti sopu hänen huoneensa väreihin! :)

Pienempi poikamme on temperamentiltaan niin räiskähtelevä, eloisa ja nauravainen - oikea itsesuojeluvaistoton rämäpää (siis en tiedä kehen tullut...?!), joten huoneeseen valikoituneet vahvat värit, rohkeat väriyhdistelmät sekä kuosit tuntuvat sopivan pojan persoonaan paremmin kuin esimerkiksi rauhalliset pastellinsävyt tai maltillinen musta-valkea-harmaa -sisustus. :)

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä pojasta mahtaakaan tulla isona - itse kasvoin suurimman osan lapsuudestani sinapinruskeassa lastenhuoneessa, ja Muotoilijaksi vaatemaailmaan lopulta valmistuin... :D

Että ei ne lastenhuoneen värit lasta pahenna... ;)

Vanha puuverstas ja intialainen villamatto - täydelliset yhdessä!

*Kaupallinen yhteistyö: Sukhi

Tiedätkö mikä sai kisumme, Bonon, näin tyytyväisenä makoilemaan....?

Uusi, ihana Sukhimatto!

Sain mahtavan yhteistyöehdotuksen Sukhilta keväällä liittyen intialaisiin mattouutuuksiin, jotka ovat nyt lokakuusta lähtien tilattavissa Sukhin nettisivuilta; kotiimme saapui koko perheen iloksi kaunis palmikoitu villamatto!

Tästä matosta on tullut perheen suosituin paikka tuvassamme; siinä makoilee kisun lisäksi yleensä vähintään toinen pojista katsomassa piirrettyjä tabletilta.

Minäkin  olen löytänyt itseni usein iltaisin istumassa matolla, katselemassa pönttöuunissa roihuavaa tulta, tai läppäri sylissä kirjoittamassa blogia.

Ihanan pehmeä ja lämpöinen tuo villamatto!

Tätä palmikoitua villamattoa saa kolmessa värissä; beigensävyinen Kayum, harmaa Tahir sekä tämä meille kotiutunut luonnonvalkoinen Kalim.

Harkitsin pitkään mattoa harmaassa sävyssä, mutta olen nyt todella tyytyväinen päätökseeni; luonnonvalkea Kalim sopii todella kauniisti yhteen harmaaksi maalatun puulattian kanssa!

Nämä intialaiset palmikoidut villamatot valmistetaan Pohjois-Intiassa, Rajasthanin alueella, kuten kerroinkin eilisessä postauksessani.

Pssst, Jos et vielä ehtinyt tuota eilistä tekstiäni lukemaan, käythän kurkkaamassa - löydät sieltä lisää tietoa Sukhin eettisistä ja ekologista arvoista, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Palmikoitua villamattoa on saatavissa yhdeksässä eri koossa, sekä verkkokaupassa voit määritellä myös yksilöidyn koon.

Tämä meidän kotimme matto on kokoa 80x100cm, joka on pienin valmiiksi määritelty mattokoko - suurin on puolestaan 300x400cm.

Palmikoidusta villamatosta on myös saatavilla pieni koko, 15x20cm, joka sopii vaikka pannunaluseksi! ...Ihana idea joululahjaksi...

Hauska huomata, kuinka vanhan puuverstaan tunnelmaan ja suomalaisen käsityöharrastajan kotiin sopiikaan intialainen matto näin luontevasti! :)

Mietin tätä mattoa tilatessa, että sen paikaksi varmaankin valikoituu makuuhuoneemme, sillä mikä olisikaan ihanampi tunne aamulla herätessä, kuin laskea paljaat varpaat lämpimälle villamatolle.

Mutta kun matto saapui Villa Kotirantaan, rullasin sen auki tupaamme ja en voinut enää kuvitella siirtäväni sitä pois tuosta koko kodin sydämestä!

Niin, kyllä kelpaa nyt kisunkin tulevana talvena viettää päiviä sisällä lämpimässä - köllötellä pönttöuunin lämmössä villamatolla ja katsella lintulaudalla pyörähtäviä pikkulintuja.

Kiitos, Sukhi!

Ihastuttavat Sukhimatot

*Kaupallinen yhteistyö: Sukhi

Olin valtavan otettu, kun sain keväällä yhteydenoton Sukhilta liittyen yhteistyöhön. Ihastukseni Sukhin mattoihin ei perustu ainoastaan kauniiseen ulkonäköön, vaan laadukkaaseen käsityöhön sekä yrityksen eettisiin ja ekologiin arvoihin.

Jotkut tarkkasilmäiset ovat saattaneetkin huomata tupakeittiömme valokuvissa pienen vilahduksen kaunista luonnonvalkoista mattoa - kyseessä on Sukhin uusimman intialaisen mattomalliston helmi, palmikoitu villamatto!

Intialaisen villamaton innoittamana päätinkin kuvittaa päivän postauksen valokuvilla, jotka olen ottanut kahdella matkallani Intiaan, Mumbaihin. ...Tuohon vastakohtien maahan, jossa olen kokenut sekä ennennäkemätöntä vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, sekä nähnyt öisin kaduille nukkumaan käpertyvät taaperot. Taksin ikkunasta sisään kurottuvat pienet sormet, jotka koskettivat varovasti hiuksiani. Paljon hymyileviä kasvoja. Iäkkään rouvan, joka hellästi hymyillen silitti päätäni. Niin hyvissä kuin vaikeissakin hetkissä sydäntäni koskettava maa ja kulttuuri.

Kuten blogini lukijoille, sekä Instagramin seuraajille, on varmasti jo valjennut, lähellä sydäntäni ovat kestävä kulutus, eettinen valmistus ja käsityöläisyys.

Arvot, jotka yhdistävät minua ja Sukhia.

'Sukhi' on nepalia ja tarkoittaa 'onnellista'.

Tuolla onnellisuudella voidaan tarkoittaa sitä ilon ja mielihyvän tunnetta, joka minut valtaa aina, kun astun tuolle tupamme ihanan pehmeälle villamatolle tai kun katselen pienemmän poikamme hymynaamaa hänen köllähtäessä matolle lukemaan.

Vielä enemmän tuo onnellisuus tarkoittaa minulle kuitenkin tietoisuutta siitä, että henkilö, joka tuon kyseisen maton on kotiimme käsin valmistanut, on erittäin todennäköisesti onnellinen työssään Sukhilla; hänelle maksetaan hyvä palkka (2-3 kertaa alueen keskiansiota enemmän) ja hänen työolosuhteensa ovat kunnolliset. Monet työntekijöistä työskentelevät itse asiassa kotonaan ja heitä koulutetaan työn ohessa. Heillä on mahdollisuus kouluttaa lapsensa ja huolehtia perheistään.

Haluatko tutustua tarkemmin Sukhin matontekijöihin Intiassa? Klikkaa tästä!

Mediassa on ollut paljon puhetta halvoista paimentolaismattojen kopioista, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten käsityöperinteiden kanssa. Sukhilla arvostetaan käsityöläisyyttä ja perinteitä - niin ollen Sukhin matot ovat aitoja ja alkuperäisiä.

Kotiimme saapunut palmikoitu villamatto on valmistettu Pohjois-Intiassa, Rajasthanin alueella.

Tiesitkö esimerkiksi, että intialaisten villamattojen, jollainen meillekin kotiutui, erityispiirre on, että perinteiden mukaan niitä valmistavat ainoastaan miehet?

Intialaisten palmikoitujen villamattojen valmistusprosessi alkaa villan karstaamisella; materiaali puhdistetaan, erotellaan, suoristetaan ja lopuksi karstataan käsityönä, jonka jälkeen se vielä pestään ja kuivataan.

Seuraavaksi karstattu villa kehrätään paksuiksi langoiksi. Kun lanka on vielä kertaalleen pesty ja kuivattu auringossa, matontekijät palmikoivat siitä langat ja käsin kutovat palmikot matoiksi.

Eettisien arvojen ja käsityöläisyyden ohella myös Sukhin ekologisuus miellyttää tietoista kuluttajaa.

Materiaaleina käytetään aitoja luonnon raaka-aineta, kuten puhdasta villaa, joka ei allergisoi. Meille saapuneen palmikoidun villamaton luonnonvalkoinen sävy on saatu aikaan värjäämällä villa ilman kemikaaleja, luonnonmukaisilla väreillä.

Jokainen matto valmistetaan tilauksesta, ja toimitetaan suoraan asiakkaalle kotiin. Tämä tarkoittaa, ettei tuotteita valmisteta varastoon - se merkitsee hetken odottamista tilaajalle, mutta mikä tärkeintä, materiaaleja ei tuhlata tekemällä tuotteita vain tilauksesta.

Ymmärrätkö nyt, miksi olin niin otettu saadessani mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Sukhin kanssa?

Tänään kerroin teille Sukhin laadukkaasta käsityöstä sekä yrityksen eettisistä ja ekologisista arvoista. Huomenna keskitytään siihen postauksen alussa mainitsemaani kauniiseen ulkonäköön - luvassa valokuvia punostusta villamatosta tupamme lattialla!