Euron DIY-hyllykkö verannalle

Vaikka kultaköynnöksen pitäisikin olla melko vähään tyytyvä ja varjoisammallakin paikalla viihtyvä, huomasin tovi sitten, että ikkunattomalle käytävälle sijoitettuna kasvi näytti kärsivän.

Koska tämä lahjaksi saatu kultaköynnös on kooltaan melkoinen, jouduin pari päivää miettimään sille uutta paikkaa kodissamme. Lopulta huonekasvi löysi uuden seinustan, jolle kiipeillä - mutta tuosta nurkkauksesta lisää erillisessä postauksessa.

Tänään pääosassa onkin käytävän tauluseinä ja lipaston päällinen, jonne kultaköynnös jätti siirtyessään suuren aukon.

Muistatteko mille tila näytti aiemmin?

Kultaköynnös oli nostettuna käytävän lipastolle ja sen kaksi pisintä oksaa kiemurteli seinustalle pienemmän pojan huoneen oven yläpuolella:

Maaliskuun alussa tuohon lipaston päälle nousi myös Tikkurilan keltaisella Helmi -huonekalumaalilla maalattu euron kirppislöytölaatikko, jossa kevään ensimmäiset narsissit toivat tilaan lisää vihreän ja keltaisen sävyjä.

Ratkaisu kultaköynnöksen jättämään tyhjiöön löytyikin yllättävän läheltä: keltainen puulaatikko keikahti lipaston päältä seinälle hauskaksi avohyllyksi! :)

Tämä idea syntyi puolivahingossa, sillä kultaköynnöksen oksaa seinällä kannatelleeseen naulaan oli pakko keksiä jotain roikkumaan, ja tuolla hetkellä kädessä sattui olemaan tuo puulaatikko - no hitto miksei?! ;)

Uuteen hyllykköön löytyi nopeasti värikkäitä, pieniä yksityiskohtia; vanhoja teepurkkeja, jotka ovat löytöjä kirpputoreilta, lapsuudenkodistani mukana kulkenut soodapurkki, sekä Villa Kotirannan remontissa löytynyt inkivääripurkki.

Laatikkohyllyn päälle nostin vanhan metallipurkin, sekä verannan avohyllyllä asustavan maatuskan sisältä viisi pienempää mummelia.

Täydellinen!! :)

Tuo laatikon sisäosa odottaa vielä uutta maalikerrosta, mutta en pelkästään tämän laatikon takia viitsi avata maalipurkkia ja sotkea pensseliä. Kunhan seuraava maalausprojekti tulee vastaan, viimeistelen tämänkin työn loppuun.

Toisaalta mitään kiirettä ei ole, sillä tuo sisäosan keskeneräisyys ei liian pahasti paista ainakaan omaan silmään.

Ihastuin nyt ikihyvin tähän hyllykköön - ja etsinnässä lisää tällaisia pikkuisia puulaatikoita, joita voisin maalata tähän seinustalle.

Kävin viime viikonloppuna kylässä parhaan ystäväni luona ja hänen kanssaan pohdittiin myös tällaista ratkaisua yöpöydäksi tilaan, mihin perinteinen yöpöytä ei sängyn viereen mahdu.

Näistähän saisi myös mainiot kirjahyllyt!!

Keltaiset väripilkut vain lisääntyvät käytävällä - tykkään!

...Eikä ainoastaan käytävällä, vaan myös käytävän päässä tuvassamme aurinkoisen keltaiset sävyt valtaavat alaa! :)

Näitä valokuvia katsellessani, sekä tässä tuvan pöydän ääressä istuessa ja ympärilleni katsellessa kasvoillani on tuo sama myhäilevä ilme kuin alla olevassa valokuvassa kisullamme Bonolla.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Palaan varmaankin jo huomenissa tuohon kultaköynnökseen uudelleen, ja kieltämättä hiukan polttelee osallistua blogeissa nyt esiintyneeseen ajankohtaiseen teemaan; arkikuvat kodista! :)

...Minua kun on hiukan hymyilyttäneet sisustusblogien 'hurjat arkikuvat', joissa keittiön tasolle on unohtunut - ihan totta, hui - KAHVIKUPPI aiheuttamaan arkista kaaosta! :D Olen noita kuvia katsellessa vilkuillut tässä ympärillä olevaan lapsiperheen todellisuuteen ja myhäillyt, että nyt tulisi sitä shokeeraavaa matskua...

Ehkäpä siis ennen viikonloppusiivousta nappaan vielä muutamat valokuvat... ;)

Tervetuloa kevät - kuvia ja ajatuksia pääsiäistunnelmissa

Viime päivät ovat menneet melkein kuin usvassa, kun arki on napannut niskaotteen; aikaiset herätykset, projektit töissä aikatauluineen, isomman pojan harrastuksiin ehtiminen, omien harrastuksien ajan puutteessa väliin jäämisestä kipuilu, eilinen messupäivä... Aamu varhaisesta painettu tukka putkella - eikä iltaisin ole parempaa, kuin miehen kanssa jaettu suklaalevy sohvalla ja pään painaminen tyynyyn.

Mutta valona arkisen tunnelin päässä on lohduttava keväinen aurinko, joka tekee jo nyt maaliskuun puolessa välissä aamuista valoisampia ja piristää kummasti!

Tervetuloa kevät - olet kaivattu ja odotettu!

Nämä tuvastamme otetut valokuvat ovat itse asiassa viime viikonloppuna napattuja, kun aurinko valaisi koko tuvan ja minulla oli hetki aikaa ihmetellä kotiamme kameran kautta.

Tällaisista kevätauringon lämpimistä pilkahduksista valokuvissakin tuntuu omat akut latautuvan ja mieli piristyvän!

Nämä narsissit ovat paikallisesta lähikaupasta ruokaostoksilla ostetut. Kuten hyasintit joulun alla, tulee narsisseja ostettua viikoittain kotiin - nämäkin ostin kolmen kappaleen pakettihintaan.

Toisaalta narsissin parhaat hetket ovat lyhyet; puhjettuaan kukkaan varsilla on pahana tapana notkahtaa ja levähtää ilman tukea vallattomaksi varsien viidakoksi. Onneksi kausikukkana hinta on kuitenkin niin edullinen, ettei kauheasti tarvitse miettiä, kuinka usein vaihtaa kukkaset uusiin.

...Nämäkin sipulit tosin aion säilöä vihreiden varsien lakastuttua ja istuttaa maahan, joten ehkä samaan rahaan saan vielä toisenkin kierroksen ensi keväänä?

Tänä keväänä narsissit löysivät paikkansa tuvassa vanhaan puulaatikkoon aseteltuina. Kenties laatikon korkeat reunat estäisivät varsien pahinta notkahdusta?

Olen kovasti koettanut karsia tavaraa tuvastamme ja keventää kodin ilmettä kevättä kohti. Sinällään tuntuu erikoiselle tuo äskeinen lause, kun olemme vasta vajaat puoli vuotta tässä kodissamme asuneet, mutta kyllä - olen sellainen hamstraaja ja kaiken-pienen-kauniin tilpehöörin rakastaja, että puolessa vuodessa kotiimme on jo muodostunut kivasti sitä kaipaamaani 'kerroksellisuutta'.

...Mies taas menettää hermonsa joka tasolla lojuvien pikkutavaroiden kanssa ja onkin ilmoittanut vetäytyvänsä siivousvuoroista, ellei tasoilta pölyjen pyyhkimistä tehdä vähän helpommaksi... :)

Kuten olen aiemminkin todennut, olen pula-ajan sukupolven lama-ajan lapsi; kodikkuus tulee merkityksellisistä (ja vähemmän merkityksellisistä, mutta omaa silmää miellyttävistä) tavaroista ympärillä. Ilman noita esineitä koti on vain talo.

Lisäksi olen lapsesta lähtien etsinyt aarteita kirpputoreilta isäni innostamana ja edelleenkin voisin viettää hänen kanssaan tuntikausia kiertäen rompetoreja ja kurkistellen jokaiselle hyllylle hyvän löydön toivossa. Olen siis keräilijäksi kasvatettu ja kahta pientä keräilijää itsekin tässä kasvatan...

Katsoessani tuota yllä olevaa valokuvaa tuvastamme voin todeta, ettei siinä ole uutena kaupasta ostettua kuin pari huonekasvia, avohyllyn kannakkeet, hyönteisjulisteet ja osa vitriiniin asetelluista astioista. Huonekalut ja kaikki sisustusesineet ovat löytöjä kirpputoreilta ja Tori.fi -nettikirppikseltä.

Omassa lapsuudessani äitini jaksoi - ja jaksaa edelleen, vaikkei lapsia enää kotosalla asukaan - innostua jokaisesta sesongista; joulua, pääsiäistä, vappua tai vaikka juhannusta varten tehtiin suursiivous, vaihdettiin tyynyt ja verhot, kaivettiin koristeet kaapista esille ja askarreltiin teemaan liittyen.

Yksi rakkaimmista pääsiäisperinteistä, jota nyt omille lapsillenikin jatkan, on pääsiäispäivän  (sunnuntai) aamuna suklaamunan etsiminen; äitini piilotti ennen heräämistäni suklaamunan kotiimme ja minä sain sitä sitten etsiä, äidin vinkatessa välillä termein 'kuumaa' ja 'kylmää'. Kuten 80-luvun lastenleikissä nimeltä 'avaimenpiilotus' - kuka muistaa? :)

Tänä pääsiäisenä olen koristelut aloittanut lähinnä ripustamalla koristemunia kotiimme, ostamalla näitä narsisseja tuomaan ihanaa raikkautta kotiin, nostamalla keltaisia ja vihreitä yksityiskohtia esiin kodissamme - yhdestä uudesta ideasta valokuvia tulossa blogiin huomenna, lupaan - ja askartelemalla pienemmän pojan kanssa vesiväripaperille maalattuja munia.

....Kunpa pajunkissat puhkeaisivat pian, niin pääsisimme taiteilemaan myös virvontavitsoja - ihan vain koristeeksi kotiin. Ehkä mummulassa voisimme käydä virpomassa pienemmän pojan kanssa, mutta muutoin tuo perinne on perheessämme jäänyt lähes kokomaan väliin. Odottelemme toki pieniä virpojia meille käymään ja herkkujakin olemme varanneet, mutta jopa täällä maalla tuntuu virpomisperinne katoavan vähitellen.

Näihin keväisiin pääsiäistunnelmiin on hyvä lopetella - vaikka herätyskello soi tänään taas ennen viittä, tuntuu olo hieman energisemmälle ihan vain pysähdyttyäni katselemaan näitä valokuvia.

Eikä taida jäädä auringonpilkahdusten ihastelu vain valokuviin; täällä Mäntsälän kulmilla näyttää päivä valkeavan kirkkaana ja aurinkoisena!

Voimia kaikille vielä viikon viimeisiin työpäiviin!

Lastenhuoneeseen uudet laatikot Legoille

Lähdin muutama viikko sitten Lahteen Kärkkäiselle etsimään vetimiä verannan keltaiseen lipastoon - ja yllättäen löysin itseni lopulta työntämässä täysiä ostoskärryjä kassalle... :)

Kyseisellä reissulla mukaan tarttui vetimien lisäksi kaksi räsymattoa keittiöön (alennusmyynnissä yhteensä 9€), sekä kaksi suurehkoa valkoista laatikkoa lastenhuoneeseen.

...Ja vetimet, joita ihan oikeasti lähdin ostamaan, löytyivät lopulta aivan toisesta kaupasta... ;)

Mutta tällaiset laatikot olivat olleet ostoslistallani jo pitkän tovin, sillä pojan Legoille kaivattiin silmää miellyttävää ja helppokäyttöistä säilytyspaikkaa. Aiemmin Legot olivat huoneen nurkassa päällekkäin kasatuissa muovilaatikoissa, joten kolmevuotiaan oli hieman hankalaa aloittaa rakentelua ilman aikuisen apua.

Laatikot maksoivat - jos en nyt kauhean väärin muista - hieman vajaat 15€ kappale. Harmittaa hieman, etten saman tien ostanut kolmattakin laatikkoa, sillä sängyn alle olisi vielä yksi helposti sujahtanut.

Kiinnitin laatikoiden pohjaan pehmustetassut, joten poika saa kevyesti - ja lattiaa naarmuttamatta - vedettyä laatikot narukahvoista esiin.

Laatikot vaikuttavat käytössäkin tukeville, mutta pohjaan en niin paljoa tosin luottaisi, että uskaltaisin lähteä laatikoita nostelemaan täytenä. Mutta onneksi näitä on helppo siivouksen aikanakin liikutella vetämällä imurin tieltä!

Pikkulegot ovat tässä taloudessa kyllä suuressa käytössä - olleet jo vuosia!

Pienemmänkin pojan innostuttua rakentelemaan jo reilu vuosi sitten, osti mies Tori.fi kautta useamman kymmenen kiloa palikoita lisää. ...Ja silti meinaa kiistaa tulla, kuka saa rakentamiseen käyttää mitäkin Legoa... Pojat... :)

Minulla itselläni ei lapsena pikkulegoja ollut lainkaan - en kai koskaan osannut niitä oikein pyytääkään - mutta nautin suunnattomasti Legoilla rakentamisesta käydessäni silloisessa naapurissamme kylässä; heillä oli valtava laatikko pikkulegoja - sekä hyllykaupalla Aku Ankan taskukirjoja! Hitsit, että olin kateellinen...! :)

Nautin edelleen rakentelusta, ja harva se päivä tulee jotain rakennuksia tai ajoneuvoja näperreltyä pienemmän pojan iloksi. Joskus olen jopa rakentanut kokonaisen kylän tivoleineenkin!

Nyt laatikot saavat jäädä alkuperäiseen väriinsä, mutta kieltämättä houkuttelisi käyttää loput keltaisesta huonekalumaalista laatikoiden maalaamiseen. Tai jos ei kokonaan maalaisi, mutta jotain keltaisia palloja vain...?

Vai menisikö liian levottomaksi...?

Täällä aloitetaan viikko vapaapäivän merkeissä ja varmaankin istahdetaan myös Legojen ääreen. Katselin, että poika oli laittanut uuteen uskoon rakentamani poliisilaitoksen ja vankilan, joten ehkä olisi aika tehdä pientä saneerausta... ;)

Leppoisaa maanantaita kaikille!

Kirpputorilta löytyikin pieni muisto lapsuudestani

Ihan pienin askelin vaihtuu sisustus tuvassamme jouluisesta talviseksi.

...Kuusi tosin edelleen pönöttää tukevasti pönttöuunin kupeessa, mutta huomenna - huomenna mies uhosi sen saksia palasiksi ja saada aikaan pienen neulas -shown! :)

Raikkaita, hieman viileitä vihreän sävyjä tuo tupaamme pönttöuunin kaverina uusin kirpputorilöytöni; Keiteleen vesistökartta!

Kerroinkin jo aiemmin, kuinka piipahdin Mansikkatilan mailla -blogin Tainan kanssa lauantaina Lahdessa tutustumassa ensimmäistä kertaa Renkomäessä sijaitsevaan Kisälli kirpputoriin.

Huikea paikka!!

Jos rakastat vanhaa ja rustiikkista, niin kannattaa ehdottomasti käydä visiitillä! Löysin enemmän kuin syliin mahtui ja vielä moni juttu jäi harmittamaan, jotka jätin hyllylle... Lupasin viedä miehenkin sinne tekemään löytöjä - veikkaan, että alakerran huonekaluosastolta saattaisi mukaan lähteä yhtä ja toista... ;)

Tähän karttaan liittyy itse asiassa paljon enemmän tunnetta, kuin vain hyvän kirppislöydön tuoma onnellisuus: isäni on aikoinaan nuoruutensa elänyt Tervossa, joka sijaitsee aivan Keiteleen kupeessa. Ukkini rakensi sinne sodan jälkeen rintamamiestalon, jossa isäni asui neljän veljensä kanssa, kunnes muutti omilleen.

Keitele on siis tuttu paikka lapsuuden kesäreissuilta, samoin kuin Tervon ja Keiteleen vieressä oleva Pielavesi. Sieltä Lystilä tuli vuosien aikana lavatansseineen tutuksi!

Eli aivan sattumalta löysin kartan, jonka väreistä jo kaukaa näin, että tuo on saatava tupaan, sekä palasen omaakin historiaani. Oikein odotan, että vanhempani tulevat seuraavan kerran käymään ja isäni löytää tämän kartan seinältämme - veikkaan, että saan kuulla muutamankin hyvän kalatarinan kartan vesistöistä. ;)

Kuten tiedätte, olen maailman huonoin heittämään mitään menemään - jopa kukintansa lopettaneet hyasintit saivat jatkaa eloaan tuvassamme, tuoden kauniita vihreän sävyjä huonekasvien tapaan.

Tuon pienen jakkaran löysin muutama viikko sitten paikalliselta kirpputorilta, taisi olla alennuksessa viitisen euroa +/- jotain. Harkitsen vielä sen maalaamista, mutta tällä hetkellä ainakin se sopii täydellisesti tuon vanhan jugoslavialaisen pinnatuolin seuraan.

Hyasintit nostelin ruukkuineen tähän puiseen viini(?)laatikkoon, jonka ostin parilla eurolla viime syksynä paikallisen kuolinpesän tyhjennyksestä - tai itse asiassa ostin näitä useammankin!

Todella kauniita ja tukevia puulaatikoita, jotka sopivat hyvin kaikenlaisen pientavaran säilyttämiseen kauniisti esillä. Verannalla tällaisen sisään hujahtivat kaulaliinat ja pipot - tämän ajattelin täyttää kesäkengillä, kunhan joskus raaskin noista hyasinteista luopua.

Hyasinttien sipulit ruukkuineen piilotin tällaisella koristeheinällä, jonka otin talteen eräästä joulun herkkukorista.

...Eihän tällaisia hukkaan kannata heittää pakkausjätteiden mukana - monet joulut vielä tuunaan näistä asetelmiin 'peitettä'. Ja pääsiäisenä vaikka helmililjoja tuonne sekaan ja kauniita koristemunia noiden käpyjen tilalle.

Rajattomasti mahdollisuuksia! :)

 

Arvatkaapa muuten mitä tämä ihana ja melko suurikin vanha kartta maksoi....?

Hinta oli sen verran sopuisa, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä: neljä euroa!!

Ensin ajattelin kehystää sen, mutta kotoa ei valmiina löytynytkään sopivan kokoisia kehyksiä - sitten muistin nämä Deseniosta** saamani puiset julisterimat! Rimat on valtavan helppo kiinnittää, eikä niistä jää minkäänlaisia jälkiä julisteisiin, sillä ne toimivat magneeteilla.

Nyt en enää itse asiassa edes kaipaa niitä kehyksiä, sillä nuo puiset rimat sopivat kauniisti noiden puisten kalusteiden kanssa yhteen.

**Kaupallinen yhteistyö

Voimia kaikille tähän alkaneeseen viikkoon!

Täällä pilkahti hieman aurinkoakin päivällä ja pakkanen tuntuu kiristyvän yötä kohti - ehkä pääsemme pian jo luisteluakin kokeilemaan?!

Tämähän saattaa vielä talveksikin ehtiä muuttumaan ennen kevättä... ;)

Vanhat tavarat sisustuksessamme

Meitä mieheni kanssa yhdistää rakkaus vanhoihin esineisiin, ja se näkyy vahvasti kotimme sisustuksessa.

Yllä olevan valokuvan esineet ovat kaikki enemmän ja vähemmän uuden elämän kotonamme saaneita löytöjä; seinäkello on äitini puolelta perintönä tullut, keinutuolin ostin paikallisesta Facebook -kirppisryhmästä. Ikkunan alla oleva kukkapöytä on paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä ja sen alla oleva suuri emalikattila löytö kuolinpesän myynnistä.

Tuo keinun takana seinustalla oleva vanha ammuslaatikko on mieheni löytö vanhempiensa varastosta ja sen päälle nostetun pärekorin pelastin anopin kierrätykseen menevien tavaroiden kasasta!

Nyt laatikossa säilytetään sytykkeitä ja vasussa kynttilöitä.

Olohuoneen sohvapöydäksi raahasin Lahdesta saakka erään kuolinpesän myynnistä vanhan saksalaisen kirjoituskoneen pakkauslaatikon - jonka sain siis huikeaan 10€ hintaan!

Mies laittoi pienet renkaat alle, ja minä imuroin ja pesin todella hyväkuntoisen laatikon - ja valmis otettavaksi käyttöön!

Tämä pöytä ei todellakaan tule saamaan maalia pintaansa ja kaikki alkuperäiset lappusetkin saavat pysyä paikallaan!

Laatikko kätkee sisälleen suuren säilytystilan - vaikka pienemmän pojan leluille, joilla olohuoneessa leikitään.

Tällaisia löytöjä en voi mitenkään vastustaa! :)

Vaikka tavaraa on jo nyt ihan liikaa, enkä mistään oikein osaa karsiakaan, niin löytöostoslistallakin keikkuu vielä tarpeellisia juttuja - kuten valaisimia olohuoneeseen sekä yläkerran wc- ja suihkutilaan.

...Mieskin jo haaveilee, että kunhan saadaan muuttopuuhat pakettiin, ja arki-illat sekä viikonloput taas vapautettua ihan vain elämiseen, niin lähdetään yhdessä välillä kiertämään huutokauppoja ja lähialueiden rompetoreja. ;) 

En tosin tiedä miten yhdistyy minun saama ostoskielto ja miehen tahtotila kierrellä huutokauppoja...?! ;)