Äitienpäivänäkin puuhataan kesän puutarhan parissa

Viime päivien tunnit ovat täyttyneet vanhempieni visiitin merkeissä - äitienpäivän juhlinta saatiinkin käyntiin jo hieman etuajassa, kun kolmen sukupolven kesken olemme viettäneet tätä viikonloppua.

Ja mikäs olisikaan äitienpäiväviikonlopulle teemaan sopivampaa puuhaa, kuin lapsen (ja lapsenlapsen) jalkapallomatsien kannustaminen kauniissa, aurinkoisessa kevätkelissä! Eilen, tänään ja vielä huomennakin raikuvat kannatushuudot, kun isompi poika joukkuuensa väreissä pelaa kaikkiaan seitsemän matsia!

...Voi olla, että tämän viikonlopun jälkeen kaikille uni maistuu! ;)

Mutta näin aurinkoisen viikonlopun innoittamana valokuvasin myös hurjasti kasvaneita taimiani - rehevä vihreys valloittaa olohuoneemme! :)

Nämä kuvat (yllä ja alla) ovat avomaakurkkujen taimista, joiden 'lonkerot' koettavat jo kovasti kurotella huonekasvien varsien ympärille...

Myös kesäkurpitsat ovat lähteneet vahvaan kasvuun (alla).

Vaikka vannoin, että vain muutama taimi kesäkurpitsaa istutetaan tänä vuonna, sillä keskurpitsaa tulee joka vuosi ihan liikaa - ja viime kesänä syötimme osan sadosta jo kanoillekin - niin silti yhtään taimea en raaski poiskaan heittää. Olenkin joutunut jo uudelleen katselemaan piirtämääni kasvimaasuunnitelmaa, että mistä löytäisin ylimääräisille kesäkurpitsoille paikat.

Viime vuonna istuttamani kurpitsat eivät itäneet lainkaan, ja syksyn sato oli anopilta saatujen taimien tulosta. Tänä keväänä puolestaan kaikki siemenet itivät (kuvat alla), eli ilmeisesti kurpitsaakin luvassa enemmän kuin ehdimme syömään - siis jos viime kesän malliin satoa tulee jokaisesta taimesta!

Hieman jännityksellä seuraan kurpitsantaimiin ilmestyviä nuppuja, että noinkohan joudun vesivärisiveltimen kanssa kohta tuuraamaan kesän pölyttäjiä....!

Tomaatti on lähtenyt todella maltillisesti kasvuun, ja alla olevan kuvan taimi onkin kahdeksasta taimesta se kaikkein suurin. Tai noh, kaksi taimeahan tuossa tosiaan kasvaa - olivat itäneet niin vierekkäin, etten uskaltanut niitä toisistaan irrottaa ruukkuun istutaessa.

Hyvin näyttävät toistensa seurassa pärjäävän! :)

Ja maissin siemenetkin menivät toukokuun alkupuolella viimein multaan - ja taimet ovat jo pitkällä varrella!

Kymmenen siementä kylvin, ja kymmenen taimea näyttää nousevan mullasta.

...En ollut puutarhasuunnitelmassani ihan kymmeneen taimeen varautunut, mutta eivätköhän nämäkin kaikki löydä paikkansa. :)

Hienosti viihtyivät viime kesänä lavapuutarhassa, tänäkin kesänä matalampiin, yhden kerroksen korkuisiin lavoihin tarkoitus istuttaa. Ja seurakseen saavat kesäkurpitsan, jotka lehdillään suojaavat lavan pintamultaa kuumalta auringolta.

Isäni kanssa kiertelimme eilen pikaisesti kasvimaallani, ja katselimme, että kyllähän sinne jo harson alle voisi porkkanankin kylvää. Ja sen valkosipulin, joka vielä odottelee pussissa tässä työpäydälläni.

...Ehkä tänään illalla, kaikkien päivän futismatsien jälkeen, otan pienen oman hetken laatuaikaa yksin kasvimaalla kuokkien... ;)

Aurinkoista Äitienpäivää!

Syksyn lannistama kotipuutarhuri ja sinnittelevä kasvimaa

Syksy on aina henkisesti haastavaa aikaa kotipuutarhurille... Niin suuren vaivan ja työn kun on kasvimaahan kevään ja kesän aikana laittanut, ristiriitaisin tuntein seuraa syksyn etenemistä kasvimaalla; toisaalta harmittaa, kun hallayöt vievät osan kasveista mukanaan, kukat lakastuvat ja satokausi alkaa hiipua. Ja toisaalta olo on myöskin jopa hieman helpottunut, kun se päivittäinen kasteleminen on ohi, eikä kasvimaa enää vaadi niin paljoa huomiota - omakin pää ja kroppa on jo alkanut vaihtamaan talviasetuksille, jolloin touhuja vähennetään ja tahtia rauhoitetaan.

Tänä vuonna tämä kotipuutarhurin homma on ollut aivan uudella tavalla haastavaa ja samalla palkitsevaakin; ensimmäistä kertaa kasvimaa sijaitsi eri paikassa, kuin kotimme - toki välimatkaa on vain noin kilometrin verran, mutta silti ihan riittävästi, ettei ihan jokaista pientä hetkeä viitsinyt lähteä viettämään kasvimaalla kitkien. Tuntuukin, että tänä vuonna rikkaruohot ehtivät (ja toisaalta saivatkin) rehottaa ennenkuin ehdin niitä aina kitkemään, ja kastelukaan ei tainnut ihan jokaisena päivänä mennä suunnitelmien mukaan.

Mutta toisaalta pääsimme viimein hieman muokkaamaan jo omaa tulevaa pihamaatamme, ja luomaan kasvimaalle ja puutarhalle aihion. Ja tämän kesän kokemuksien perusteella onkin nyt helpompaa miettiä puutarhan laajuutta tulevaisuutta ajatellen.

Ja toihan tämä vuosi myös hauskoja (onnistumisenkin) kokemuksia aivan uusien lajikkeiden parissa!

Myös vanhasta pihasta keväällä talteen noudetut ja raksan pihaan tilapäisesti lavoihin istutetut kukat säilyivät hengissä ja jopa kukkivat! :) Dahlian tosin saimme maahan vasta (muistaakseni) heinäkuun puolella, mutta sekin ehti kukkia suurin punaisin kukkasin.

Ja vaikka lokakuun puolelle jo käännyttiin, jaksaa kesäkurpitsa - tuo vähään tyytyvä ja runsaasti satoa tuottava lajike - edelleen toiveikkaasti kukkia! :)

...Tosin tämä puutarhuri, sekä puutarhurin perhe, alkavat jo olla korvia myöten täynnä koko kesäkurpitsaa, ja harkitsin kerran jo puolivakavissani repiväni taimet irti maasta kompostiin, jotta satokausi saataisiin viimein vähitellen tämän lajin osalta pakettiin... ;)

Olenkin raahannut reiden paksuisia kesäkurpitsoja ystäville tuliaisina, ja osan syöttänyt myös kanoille appeen joukossa - niille näyttää vielä hyvin pilkottuna maistuvan...

Toki anopilta sain herkullisen reseptin, jossa kesäkurpitsa halkaistiin ja pilkottiin n.5cm paloiksi. Siemenet otettiin pois ja tilalle laitettiin ruskistettu ja kevyesti maustettu jauheliha, jonka sekaan on sekoitettu vihreää pestoa. Sitten reippaasit juustoraastetta päälle ja uuniin. NAMS!

Testattu, ja herkuiksi todettu! :)

Yleisilme kasvimaalla alkaa tosiaan olla jo melko nuupahtanut. Vähän samanlainen olo on puutarhurillakin... ;)

Kasvimaan rakentelu jatkuu ensi keväänä loppujen tiilien asettelun (taisi jäädä enää yhden lavarivin ympäriltä puuttumaan), ja soran lisäämisen muodossa. Sorakasa on ylärinteessä talon toisella puolella - yhden kottikärryllisen jaksoin soraa lapioida ja raahata tontin toiseen laitaan, kunnes totesin, että kiitti, riitti.

Keväällä on taas kone tulossa tontille, niin ilmeisesti samassa vauhdissa tulee soraakin sitten lähemmäs lapioitavaksi. Jeij!

Maassa on vielä nostamatta melkoisesti satoa; nauriit, punajuuret ja porkkanat ovat vielä osittain maassa - olemme nostaneet tähän mennessä vasta sitä mukaa, kun olemme kasviksia syöneet. Osa sipuleista on myös vielä penkissä, osan jo nostin ja kuivasin, sekä letitin kuivista varsistaan varaston puolelle odottelemaan käyttöä.

Myös salaattia saadaan vielä omasta maasta, tosin lehtisalaatti jo kuihtui pois - ja rukolan söi joku koi melkein alkukesästä. Samainen koi naposteli myös melkein kaikki nauriiden lehdet.

Muutaman maissin tähkänkin olemme jo päässeet keittämään, ja yllätyimme, kuinka hyvin tänä kesänä maissia kypsyi, vaikkei mitenkään erityisen lämmin kesä ollutkaan. Olemme jo miettineetkin ensi kesälle maissin paikkaa; joko tulevan perunamaan reunaan tai kasvihuoneen kupeeseen, tuulensuojaan.

Tämä alla oleva tähkä sai jäädä vielä paikoilleen odottelemaan kypsymistään. Kun tuo höhtyvä tuossa tähkän päässä muuttuu ruskeaksi ja kuivuu, pitäisi tähkän olla silloin kypsä kerättäväksi.

Kaikkea sitä on taas kotipuutarhuri yhdessä kesässä oppinut! :)

Tuon alla olevan valokuvan vasemmassa alareunassa olevien ikkunaruutujen alla näyttää muhivan kasa rikkaruohoja, mutta on siellä muutakin! :D

Siellä seassa muhii nimittäin osa bataateistani.

Ja juu, voisihan sitä luulla, että nyt on kasvattajalta jäänyt kitkemiset tuon laatikon osalta hoitamatta, mutta kyllä minulla on ihan suunnitelmakin tuossa - ihan oikeasti! :)

Tuo nokkonen on saanut kasvaa lasien alla, ja suojata lehdillään pintamultaa kuivumasta lasien alle paahtavan auringon lämmössä. Bataatti on tuolla seassa kasvattanut valtavan lehvästön - ja toivottavasti yhtä runsasta kasvua on tapahtunut myös mullan alla.

Jännityksellä nyt sitten vielä pari viikkoa koetan malttaa odottaa, ja sitten nostan kaikki bataatit maasta. Mielenkiintoista sitten verrata, onko avomaalla kasvaneilla ja tuolla ikkunoiden alla muhineilla taimilla eroa sadossa!

Kunhan saan lokakuun aikana lopunkin sadon nostettua ja korjattua talteen, lupaan satokauden päätteeksi istahtaa ajatuksen kanssa alas tekemään perinteisen yhteenvedon tämän vuoden kasvatuskokemuksista ja raapustelemaan suunnitelmia ensi vuotta varten.

Tämä kotipuutarhurina puuhastelu on kyllä ympärivuotinen toimi - ja silleen hyvässä mielessä, hauskalla tavalla! ;) Yhden kauden loppu tarkoittaa aina vain uuden kauden alkua suunnittelmien ja siemenhankintojen merkeissä.

Kuulumisia kasvimaalta viilenevissä syystunnelmissa

Kohta alkaa olla jo aika valmistautua perinteisen, joka syksyisen kasvimaan välitilinpäätökseni laatimiseen. Alkaa nimittäin siihen malliin jo yöt kylmenemään ja sadon määräkin hiipumaan, että kohtapuoliin päästään varmaankin jo pistämään kasvimaata tältä vuodelta pakettiin.

Yleisilme kasvimaalla on yhä melko vehreä, mutta selvästi nuo kylmenevät säät saavat hieman nuutuneen ilmeen aikaiseksi - ainakin verratessa aiemmin kesällä otettuihin valokuviin...

Tämä alla oleva valokuva otettu kasvimaalta nyt:

Ja tämä alla oleva valokuva on otettu elokuun puolella:

Yksi tämän kesän jännittävin uutuus kasvimaallani on tosiaan ollut tuo sokerimaissi, jonka kuulumisia olenkin pitkin kesää julkaissut täällä blogissa. Ikinä ennen emme ole päässeet seuraamaan maissin kasvattamista näin läheltä - joten paljon uutta ja mielenkiintoista on tänä kesänä päästy kokemaan! :)

Nyt jännitämmekin, että koska pääsemme satoa korjaamaan - ja onko sato tosiaan kypsää, ennenkuin yöpakkaset nuuduttavat kasvit... Noita (alla) 'tupsuja' nyt seurailemme, ja kuulemma maissi on valmis korjattavaksi, kun nuo haituvat kuivavat ja muuttuvat ruskeiksi. Ja kokeneemmat ovat myös paljastaneet, että tähkä kannattaa kerätä talteen ja käyttää pian kypsymisen jälkeen, sillä maissin sokerit tekevät tähkän herkäksi homehtumiselle.

Nopeasti laskeskelin, että ainakin kuusi tähkää kypsyy kasvimaallamme. Yhdessä tähkässä on jo hahtuvat tummuneet, mutta en tiedä uskallanko vielä sitä kuitenkaan irroittaa ja avata, sillä epäilen suuresti, että se vielä olisi ehtinyt kypsymään riittävästi...

Kurpitsasato on tänä vuonna myös erinomaisen onnistunut - kiitos anopille hänen kasvattamistaan taimista, sillä omat kurpitsansiemeneni eivät koskaan itäneet.

Tähän mennessä olen hillonnut jo neljä kurpitsaa, ja laskin, että reilusti yli kymmenen kurpitsaa olisi vielä tulossa. ...Voi olla, että joudun osan lahjoittamaan ystävälleni, sillä hilloa meillä on jo jos minkälaista makua koko tulevaksi talveksi... ;)

Jos jollakulla on hyvä pikkelsin ohje, johon näitä (ja ehkä kesäkurpitsaakin) saisi hyödynnettyä, niin reseptit otetaan riemulla vastaan! :)

Porkkanaa meillä kasvaa tänä kesänä vähemmän kuin normaalisti, mutta ihan riittävästi olemme satoa saaneet jo popsia tässä pitkin kesää, ja loput porkkanat ajattelin pilkkoa ja höyryttää kevyesti pakastimeen tulevan talven keittovihanneksiksi. Pensaspavut jo kaikki höyrytin ja pakastin - osan kokonaisina ja osan pilkottuna sopiviksi keittoihin käytettäväksi.

Lisäsin jo omiin kasvimaamuistiinpanoihin isolla, että ensi vuonna riittää yksi rivi naurista, sillä kukaan muu ei sitä tässä talossa tunnu syövän, kuin minä! Sen sijaan ensi kesänä kylvän lanttua, ja säilön ne höyrytettyinä kuutioina pakastimeen, sekä lanttulaatikoiksi. Tulevat nimittäin varmemmin syödyiksi, kuin nämä - tänä kesänä säälittävän pieniksi palleroiksi jääneet - nauriit...

Ja sitten tämän kesän murheenkryyni; tomaatti! Kasvihuoneen kymmenet taimet eivät tuottaneet yhden yhtä tomaattia - ei edes raakileita, mutta kolme kasvimaalle ikkunoiden alle sijoitettua taimea rykäisivät sitten tässä vaiheessa syksyä raakileet. Että näin.

En tiedä itkeä vai nauraa näiden kanssa, mutta ainakin tiedän, että ensi kesänä jätän tämän tomaattitouhun väliin! ...Korkeintaan ostan valmiina amppelitomaatit, joissa on jo raakileet - on edes toivoa päästä maistelemaan satoa...

Ja vielä loppuun kuva kukkivasta kasvimaasta - yhä edelleen, syyskuun puoliväliä lähennellessä, kukkivat kauniisti kehäkukat, ruiskaunokit, sekä hyvän sadon tänä vuonna tuottavat kamomillasauniot. Kamomillaakin olen tänä vuonna saanut moninkertaiset määrät jo kuivattua viime kesään verrattuna, ja kukkia edelleen aukeaa poimittavaksi melkoinen määrä. :)

Kerroin aiemmin puutarhan kuulumisien yhteydessä tämän kesän ennätyksellisestä omenasadosta. Tuolloin harmittelin, kun viime vuoden lippulappu mehustamoon vietyjen omenoiden painosta ja saadusta mehumäärästä oli kateissa, enkä voinut verrata satoja kunnolla keskenään. No iloisia uutisia; tuo lappu löytyi neulekoria siivotessa (voi kyllä, niinkin hienosti oli arkistoitu...)! :D

Eli tänä vuonna omenoita saatiin kiloina 222kg, mikä tarkoitti 132litraa mehua. Viime vuonna sato oli huomattavasti kehnompi, sillä vain toinen omenapuista tuotti hedelmää; omenoita kerättiin viime syksynä mehustamolle vain 52kg, ja mehua saatiin säälittävä 33litraa! Toki tuokin määrä riitti uuteen mehuerään asti, mutta saihan sitä melko maltillisesti nauttia... :)

Bataatti, maissi ja moni muu - kuulumisia kasvimaalta (ja itse kasvatetun ruuan puolesta paatosta)

Muutaman päivän hiljaiselo blogissa on tarkoittanut tohinan täyteisiä päiviä täällä meidän arjessamme! ..En oikein tiedä edes, mistä aloittaa, joten tartun ensimmäisenä kasvimaan kuulumisiin - ehkä se eniten aikaa vievä osa-alue täällä maaseudun elossa näin syksyisin, jännä juttu... ;)

Hyödynsimme viime sunnuntaina pari tuntisen, jonka isoin poika oli kaverillaan syntymäpäiväjuhlissa, ja kävimme keräämässä miehen kanssa talteen omenat kasvimaalta. Lisähaasteena urakalle oli imeliin, maahanpudonneisiin omenoihin kotiutuneet ampiaiset... Ihmeellisesti selvisimme ilman yhtään pistosta, vaikka keräilimme myös maahan pudonneet hyväkuntoiset omenat talteen.

Tuntui kuin olisimme tehneet omenapuuvanhuksille palveluksen riisuessamme heidän harteiltaan raskaan taakan, sillä jokaisen oksasta irrotetun omenan keventäessä taakkaa puiden oksat vähitellen nousivat yhä ylemmäs. Yksi oksa oli revennut sadon painosta, ja keväällä tuo oksa saa leikkurista, mutta hienosti jaksoi puu silti tuonkin oksat omenat kypsyttää meille poimittavaksi.

Tiistaina töiden jälkeen kiikutimme omenat mehustamoon täällä Mäntsälässä. Tässä kohti paukuttelen henkseleitäni, sillä MINÄ ajoin omenakuorman peräkärryssä! En ole koskaan ennen edes kokeillut peräkärryn kanssa ajamista, mutta etupenkillä istui maailman rauhallisin opettaja, jonka ohjeistuksella jopa peruutin kärryn kanssa - ja vielä ihan mallikkaasti! ;) Ehkä seuraavan kerran uskaltaudun jo ihan yksinkin ajamaan...!

Omenat olivat mehustamon arvion mukaan hyvässä mehustuskunnossa (riittävän kovia), toki joukkoon mahtui myös ylikypsiäkin. Mutta kuulemma olimme liikkeellä juuri oikeaan aikaan, ja omenoista saatiin painoon nähden todella hyvässä suhteessa mehua. Kahdesta puusta saimme tänä vuonna omenaa 222kg ja tuosta määrästä mehua tuli 132 litraa!

Koetin huonolla menestyksellä löytää tuolta jostain arkistoista tietoa, paljonko määrät olivat viime syksynä, mutta muistelisin, että 2015 oli paljon huonompi omenavuosi... Olisiko omenakiloja kertynyt vaivaiset vajaat 100kg...?

...Mietin omenoita kerätessä, että onhan tama jonkun mielestä varmasti hullun hommaa; nähdä se vaiva, että kerää sadon ja kuljettaa mehustamolle. Ja maksaahan tämä touhu - kyllä omenamehulitran saisi halvemmalla lähikaupasta...

Mutta tässä (ja niin monessa muussakin itse kasvattamisessa) pointtina on, että tiedämme mitä syömme. Näissä mehuissa ei ole säilöntäaineita, eikä omenia ole kasvatettu suurtuotantona lannoittaen tai torjunta-aineita käyttäen.

Vähän sama kuin noiden kanojen kanssa; ei kukaan perusta kotikanalaa, jotta saisi kananmunia halvemmalla...! Kanalan perustamiseen, kanojen hoitoon ja ruokintaan, kanalan lämmitykseen ja valaisuun kuluu sen verran rahaa, että jos halpoja munia kaipaa, kannattaa mennä kaupasta hakemaan. Ja tiedoksi teille, jotka ette tienneet; kanat tarvitsevat paljon muutakin, kuin ruuantähteitä (appeet); kauraa, rehua, kalkkia... Mutta kanat ovat lemmikkejä, jotka sivutuotteena tuottavat 'lähiruokaa', josta jälleen kerran tiedämme, miten se on tuotettu. Ja osallistumalla kanojen päivittäiseen hoitoon opetamme lapsillemme arvostusta ruokaan - 'tekemällä töitä' ruuan eteen ja seuraamalla eläinten eloa osaamme arvostaa eri tavalla jokaista kanalasta noudettua kananmunaa.

Kasvimaallakin vihertää vielä mukavasti! :)

Ainoastaan pinaatti, herneet ja rukola ovat nyt tulleet tämän syksyn osalta tiensä päähän - ja vaikka pensaspavun taimet yhä ovat elinvoimaisina lavoissa, on papusato jo kokonaan poimittu, kevyesti höyrytetty ja pakastettu talven makkarakeittoja ja wokkeja varten.

Pensaspapua sain tänä vuonna moninkertaisesti viime kesään verrattuna, ja tietenkin nälkä kasvaa syödessä; haaveena vielä isompi ala pavulle ensi kevääksi kasvimaalle! ;)

Kruunutilli jäi tänä syksynä lähes käyttämättä, sillä kurkkusato näyttää jäävän vajaaseen kymmenenn kurkkuun, jotka kaikki on aika pitkälti syöty leivän päällä sitä mukaa, kun ovat kypsyneet. Anoppi taisi saada jotakin säilöntään, ja hän hakikin tilliä kasvimaaltani.

Ja tuosta heräsi ajatus, että miksei voisikin hyödyntää kasvimaan pinta-alaa jakamalla jonkun toisen kanssa kasvatettavia lajikkeita - vaihdantataloutta siis! 'Kasvata sitä kurpitsaa, minä kesäkurpitsaa, ja laitetaan sato puoliksi!'

Tai voisiko vuokralava toimia? Tiettyä summaa vastaan voisi joku kaupungissa asuva, kotona kasvattettua ruokaa arvostava henkilö, ostaa yhden kasvatuslavan sadon, esimerkiksi porkkanaa. Oi, tästä voisin kirjoittaa muutamankin postauksen - nämä kotipuutarha ideat puhkeavat kukkaan aina syksyisin, kun kannan selkä vääränä satoa keittiöön, ja pähkäilen, mitä ihmettä niistä kaikista kasveista oikein valmistan! :)

Maissikin kasvanut pitkäksi ja tukevaksi, ja ainakin kolme maisintähkää olen sieltä bongannut! Nyt sitten pitäisi googlailla, että mistä ihmeestä minun pitäisi tunnistaa poimittavaksi kypsä maissi?! :D

Ajattelin käydä ostamassa pari harsoa vielä nyt syksyksi (keväällä repesivät kaikki vanhat harsot haperoina), ja virittää ne vielä maissien ylle, kun säät tästä vielä viilenevät - varsinkin öisin. En usko, että kasvukausi on täällä riittävän pitkä maissille, mutta koetetaan nyt viimeiseen asti ennen luovuttamista! ;)

Ja bataatti - toinen lajike, joka kaipaa pian harsoa ylleen!

Lehdet ovat kasvaneet kaikissa taimissa runsaasti köynnöksenä. Ajattelin antaa tuonne syyskuun loppupuolelle näiden olla maassa (ellei säät nyt radikaalisti muutu ja yöpakkaset iske), ja sitten nostaa ensimmäisen koemielessä ylös. Jotenkin olen saanut päähäni ajatuksen, että siellä mullan alla ei odottele pyöreät bataatit, vaan sellaiset pokkanamaisiksi turvonneet juuret... Noh, kunhan jotain maisteltavaa saadaan, niin olen tyytyväinen! :)

Herneet syötiin, ja varret ovat kuivahtaneet jo tukikeppien ympärille. Tuet kun siirtyvät varaston puolelle, jäävät herneet taimet lavoihin maatumaan talven ajaksi ja keväällä sekoitan ne mullan joukkoon lannoitteeksi. Samoin ajattelin tehdä pavuillekin.

Kesäkurpitsasadossa ei tänäkään vuonna ole ollut mitään järkeä! :D Tälläkin hetkellä kuistilla odottelee toimenpiteitä kymmenkunta kesäkurpitsaa... Muutaman ajattelin viedä tänään ystävälleni, ja kesäkurpitsa-kurpitsahilloa voisin valmistaa vielä muutaman ison purkillisen. On nimittäin noita kurpitsojakin kertynyt mukavasti... Yhden kurpitsan valmistin jo hilloksi, portailla odottelee kolme kokkaamista ja kasvimaalla kypsyy vielä kymmenkunta lisää... Ja kurpitsantaimia sain anopilta keväällä kaksi - yhtään enempää ei olisi pitänyt kesäkurpitsaakaan istuttaa.... ;)

Tohina täällä jatkuu läpi viikonlopun - koetan ehtiä huomenna viimeistään koneelle takaisin hetkeksi, sillä valokuviakin jaettavaksi on kertynyt taas jokunen!

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!!