Puutarhan kuulumisia kesälomien keskeltä

Millä vauhdilla ovatkaan nämä kesän viikot hujahtaneet!

Perjantaina aloitin kesälomani toisen pätkän - reilu kaksi viikkoa luvassa touhua poikien kanssa aamusta iltaan. Ihanaa - ja samaan aikaan puuskututtaa jo valmiiksi... :) Pojissani kun menoa ja meininkiä riittää muillekin jaettavaksi!

Tähän mennessä olemme kesälomaviikkojen aikana ehtineet kotieläinpihaan Lahteen, pelaamaan radallisen minigolfia, risteilylle moikkaamaan Muumipeikkoa, polskimaan Vesipuisto Serenaan, riehaantumaan Särkänniemeen, tekemään autoretken niin kummitädin luo Etelä-Karjalaan kuin mummolaan Pohjois-Savoonkin, kiipeilemään SeikkailuSveitsiin (tämä oli tosin mummun ja papan seikkailupäivä isomman pojan kanssa), läträämään Hyvinkäälle maauimalaan useampaankin otteeseen, viettämään päivää Puuhamaahan ja tänään vielä kävin pienemmän pojan kanssa ihmettelemässä mereneläviä SeaLife -merimaailmassa!

...Hieman on olo, että tänä kesänä tehdään vihdoin kaikki ne jutut, joihin ei aika riittänyt noina kolmena viime kesänä, kun remontti vei jokaisen 'ylimääräisen' hetken - palkintona niin itselle, kuin lapsillekin, että olemme jaksaneet sinnitellä tänne asti. Nyt on aikaa!

*Tuosta viimeisimmästä retkestä löytyykin valokuvia Instagramin puolelta, vinkvink.

Eli on ehditty monenmoista, ja paljon on vielä suunnitteillakin - ja silti on ehditty viettämään rauhallisia päiviä kotosalla leikkien ja leväten. Huomenna taas luvassa ihan vain kotoilua.

...Toki huomisesta kotoilusta tekee entistä hauskempaa tänään puutarhaan saapunut amme! Löysin paikallisesta Facebook -kirppissivustolta vanhat, hyväkuntoisen ammeen kolmen Juhla Mokka -paketin hinnalla!! Palaan tähän kera kuvien, kunhan huomenna ehdin valokuvaamaan. :)

Päivän mittaisia pikkulomamatkoja tehdessä on puutarhassa ehtineet jo hieman rikkaruohotkin villiintyä, kun näin iltaisin talon hiljennyttyä tekee itsekin jo painaa pää tyynyyn. Ei ole kitkeminen ensimmäisenä mielessä touhukkaan päivän jälkeen - yllätys... ;)

Mutta vaikka kasvimaalla rehottaa, niin en itse asiassa ole siitä hirveän pahoillaan; kasvilaatikoiden välissä olevat rikkaruohot, kuten päivänkakkarat ja pihasauniot kukkivat nyt kauniisti, joten ne ovat vain ilo silmälle, sillä puutarhassa on tänä kesänä vielä meno villiä - ja villiintynyttä. Ensi kesän urakkana laittaa laatikoiden ympärille pihakivet ja sorat, ja niiden avulla siistiä lavojen ympärystö.

Samaan aikaan, kun rikkaruohot voivat paksusti ja elelevät leveästi kasvimaan käytävillä, myös hyötykasvitkin tuntuvat nauttivat lämmöstä.

Tällä hetkellä käyn hipeltelemässä malttamattomana avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoita, joita pääseekin jo tällä viikolla vihdoin maistamaan! Molemmista näyttäisi satoa tulevan mukavasti - ja kurpitsan alkujakin olen laskeskellut toistakymmentä lehtien seasta.

Iloinen yllätys on ollut myös tämä Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä ostamani amppelitomaatti, Hundreds and Thousends, joka on tuottanut napostelutomaatteja jo melkoisesti ja raakileita kypsyy päivittäin ainakin iso kourallinen.

Tosin meinasin jo tappaa koko kasvin alkuviikkoina, sillä en ymmärtänyt (ennen ystäväni, Googlen, vinkkejä) ettei amppelitomaattia kannata nimestään huolimatta jättää amppeliin, sillä se syö pienestä ruukusta ravinteet nopeasti.

Kasvi ehti jo nuupahtaa todella pahasti, ennen kuin ymmärsin istuttaa se isoon ruukkuun - tomaatti virkosi muutamassa päivässä uuteen kukoistukseen!

Tein kasvimaani laidalle vanhoista tiilistä ja lavankauluksista nurkkauksen pääasiassa kesäkukkasille, joiden toivon houkuttelevan pölyttäjiä myös näihin tomaatinkukkiin. Vanhoista tiilistä kasaamani 'lattiatason' päälle nostelin ruukkupuutarhani; amppelitomaatin ja kaksi kesäkurpitsaa.

Vanhat tiilet pitävät tomaatit poissa ympärillä olevasta kosteasta heinikosta - ja näyttävät niin kauniilta.

Näitä valokuvia ottaessa melkein ehdin nappaamaan yhden tomaatin omaan suuhuni, kun poikani - tuo pikkurastas - huomasi yritykseni ja kipaisi välittömästi saaliinjaolle. :)

Taas katosivat parempiin suihin kypsyneet tomaatit - ja osoite oli ihan oikea; lasten naposteltaviksi nämä kirsikkatomaatit on hankittukin. :)

Aurinkoisia päiviä teille kaikille!

Joko teillä kypsyvät ensimmäiset tomaatit?

Isomman pojan puutarhaprojekti (ja vähän äidinkin...)

Helteinen toukokuu auttoi tämän kevään kurkku- ja tomaattikasvatuksen hyvään vauhtiin; yhtenäkään vuotena aiemmin eivät taimet ole olleet näin suuriksi kasvaneita ennen kesäkuun puoltaväliä!

Isompi poika sai syntymäpäivälahjaksi tomaatin-, kurkun ja melonin siemeniä kasvatusrasioineen, ja noista varsinkin kurkku on kasvanut huimiin mittoihin.

Istutin taimet toukokuun puolella jo isoihin ruukkuihin, joita olen nyt parin vuoden ajan haalinut muutamilla euroilla kirpputoreilta, ja asettelin ryhmiksi talon eteläseinustalle tuulensuojaan. Tähän aurinko paahtaa niin tehokkaasti, että vähintään kaksi kertaa päivässä pitää kastelukannun kanssa olla helpottamassa kuivuutta. Altakasteluruukut ovatkin tässä käytössä erinomaisia!

Tukikepeiksi käytin tontilta katkottuja oksia, jotka toukokuussa tuntuivat vielä aivan liioitellun pitkille ja jotka nyt meinaavat auttamattomasti jäädä liian lyhyiksi...

Iltaisin käärin taimet vielä harsoihin, sillä yöpakkasilla on peloteltu vieläkin täällä meillä päin. Kovasti jo odottelen, että saataisiin kesäkuu sellaiseen vaiheeseen, että pääsisi tuosta harsoilusta vähitellen eroon. Laskin eräänä aamuna, että minulla meni palttiarallaa puoli tuntia, kun avasin kaikki harsot puutarhasta ja kastelin taimet!

Kurkun taimet ovat täynnä kukkasia, ja muutaman pörriäisenkin olen nähnyt niissä pyörimässä, mutta edelleen olen hieman huolissani tämän kesän vähäisestä pölyttäjämäärästä. Jopa omenapuussa oli tänä vuonna hälyttävän hiljaista - yleensä pörinä ja surina kuuluu kauas - mutta onneksi omenasatoa näyttäisi silti tulevan mukavasti.

Isompi poika on kyllä tehokkaasti ulkoistanut kasviensa hoitamisen minulle... Pääasiassa hän kiikuttaa vettä omenapuulleen, jonka sai ukiltaan lahjaksi - ja joka näyttää näin ensimmäisenä kesänä jo tuottavan muutamia omenia maistiaisiksi.

Ulkoistamisesta huolimatta poika on kovasti kehuskellut, kuinka hän tulee syömään kaikki kurkut, jotka omista taimistaan saa, eikä muut saa niihin koskeakaan. Valotinkin hänelle jo hieman kuinka maailma oikeasti toimii; minun palkkani hänen kasviensa hoitamisesta suoritetaan kurkkujen muodossa, joita koko perhe saa maistella! :) WIN-WIN!

Samaisella seinustalla majailee myös toinen ryhmä taimia; lisää kurkkuja sekä muutama tomaatti.

Tomaateissa ei vielä kukkia näy, mutta varkaita on saanut napsia irti jo parin viikon ajan! Mokomat kasvavat salakavalasti ja yllättäen nopeasti - melkein parin päivän välein saa pysähtyä tarkastelemaan taimia tarkemmin.

Suurin osa tomaateista kasvaa kasvimaalle rakentamassani kasvihuoneen korvikkeessa; ruuvasin kapeaan ja pitkään kasvatuskehikkoon pystypuut päätyihin sekä vaakapuun, jota vasten asettelin vanhoja ikkunan pokia, joita talon remontin yhteydessä kellarista löysimme.

Ikkunoiden takana taimet ovat tuulensuojassa ja lämpötila nousee kuin kasvihuoneessa! Öisin rakennelman ympärillä on vielä toki harso suojaamassa yöpakkasilta.

Tiesin, että tänä kesänä joudumme pärjäämään ilman kasvihuonetta - suunnitelmissa & säästötavoitteenani ensi kesäksi - joten tämä tomaattilajike on avomaalle soveltuva.

Haaveilen sellaisesta >10m2 kasvihuoneesta, jossa on tiilisokkeli ja lasiseinät, joten talven ajan saankin sitä varten laittaa kaiken liikenevän sivuun. Mies lupasi hankkia tiilet ja muurata sokkelin, jos minä puolestaan hankin kasvihuoneen siihen päälle.

Nyt on sitten taas jotain mistä haaveilla ja jota kohti tehdä töitä! ;)

Viime vuosina en ole juurikaan onnistunut tomaattien kasvatuksessa; joko raakileita ei ole tullut lainkaan tai sitten raakileet ovat ilmestyneet vasta elo-syyskuun vaihteessa, jolloin lämmintä, aurinkoista aikaa ei ole enää riittänyt raakileita kypsyttämään.

Eräänäkin syksynä kypsytin tomaatteja keittiössä käärittyinä sanomalehteen...

Vaikka hiljaista on taasen blogissa ollut, ei tekemisen puutetta ole ollut täällä ihan oikeassa elämässä!

Säät hieman viilenivät täällä meillä, mutta se ei tunnu hirveästi hiljentävän perheen 'kesämiehiä'... :) Minä itse, vilukissa, kääriydyn päivittäin villapaitaan ja lompsin kulkea kumisaappaissa & villasukissa - ja kauhulla katselen rannalta näitä vesipetoja!

Jos et ole vielä löytänyt Villa Kotirantaa Instagramissa, niin tule ihmeessä tutustumaan!

Täällä blogissa on välillä hieman hiljaisempaa näin alkukesän aikaan, kun puutarha tuntuu vievän jokaisen hetken vapaa-ajasta, jota en lasten kanssa vietä, mutta Insta puhelimessa kulkee niin näppärästi mukana kaikkialla, että sinne tulee monta kertaa päivässä jaettua hetkiä arjestamme.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille! 

Täällä alkaa olla viimeiset virkeät hetket käsillä, ja hyvä kirja kutsuu kaatumaan peittojen väliin.

Palailen taas pikemmiten kertomaan etenevän ulkovuoriremontin kuulumisia ja puutarhaan ilmestyneestä tukimuuristakin löytyy paljon valokuvia jaettavaksi! ...Melkein toivon jo oikein kunnon sadepäivää, että malttaisin viipyä tietokoneen äärellä oikein hyvällä omatunnolla... ;)

Sisustusvimma siirtyi kevään myötä tuvasta puutarhaan!

Hurjat hellekelit vain jatkuvat täällä Mäntsälän sivukylälläkin!

...Moneen otteeseen olen kasvimaata kastellessa kiitellyt, että kasteluvesi puutarhaan saadaan omasta kaivosta - ainoa mittari, joka raksuttaa, onkin sähkömittari pumpun pyöriessä...

Viikonloppuna nautittiin pihalla touhuamisesta - ja viimeisistä omenapuun kukkasista! Kukinta alkaa vähitellen ohi ja nyt sormet ristissä jännitetään, josko pölytys onnistui. Surullisen hiljaista omenapuissa tänä keväänä oli, vain muutama surina silloin tällöin...

Viikonloppuna sain vihdoin valmiiksi myös viiriprojektini, joka onkin edennyt viime viikkoina vain pienin askelin.

Sain hyötykäytettyä viireihin kirpputoreilta haalittuja vanhojen kankaiden varastojani, joten materiaalikustannukset pysyivät pieninä (~7€), kun ostin vain 6m vinonauhaa!

Viirinauha nousi paikoilleen keskellä pihaa olevien vanhojen omenapuiden välille.

Tähän alle onkin tarkoitus loppukesästä saada kahvittelupaikka, kunhan vanhoista tiilistä saadaan tukimuuri valmiiksi ja maata hieman pengerrettyä tasaisemmaksi. Tällä hetkellä pöytä ja tuolit ovat oikeanpuoleisen omenapuun katveessa hieman kallellaan  - tosin sunnuntaina testattiin, että hyvin pystyi grillilounaan syömään hieman kenollaankin. :)

Omenapuun oksaan ripustin myös viime viikolla Hankkijalta ostamani metallisen unisiepparin. Taisi maksaa 9,90€, jos oikein muistan...

Oikein tuulisella hetkellä nuo metallisulat muuten helähtelevät tuulikellon tapaan yhteen, mikä oli iloinen yllätys - en ollut tuota tullut ajatelleeksikaan, kun siepparin ostin.

....Olemme selkeästi saaneet pihaa muokattua jo paljon valmiimmaksi, kun aikaa ja intoa puutarhan koristelemiseenkin alkaa jo löytyä...! :)

Viirien ja unisiepparin lisäksi omenapuusta roikkuu myös Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä ostamani Hundreds & Thousands -amppelitomaatti, joka kukkii parhaillaan.

Amppelitomaatti on melkoinen juoppo, vaikka puolivarjossa omenapuun alla onkin, ja kasvia saa olla kastelemassa monta kertaa päivässä! Ajattelinkin sujauttaa tuonne ruukkuun sen Pihapiiri -messuilta ostamani kastelulasipallon, jota en muuten olekaan ehtinyt vielä esitellä.

Omenapuun katveeseen, aivan kahvittelupaikkani kupeeseen, oli pakko ripustaa myös yksi ihanan harsomainen kesäkukkanenkin amppeliin. Kukka tarttui mukaan Kotipiiri -tuottajatorilta.

...Tiedätte hyvin, että olen niin onnettoman huono vielä näissä kesäkukkien nimissä, että en todellakaan muista tämän lajikkeen nimeä - pääasia itselle, että silmää miellyttää! ;)

Amppeliruukun löysin puolestaan paikalliselta kirpputorilta parin euron hintaan - täydellinen, hieman romanttinenkin ruukku omaan pienen arjen pakopaikkaani!

Olen nauttinut tänä keväänä niin suunnattomasti puutarhassa touhuamisesta, etten sisällä malttaisi viettää hetkeäkään. Ainoastaan helle hieman pistää uuvuttamaan, ja iltaisin koko perhe onkin kaatunut unille hyvissä ajoin.

Oma suosikkihetkeni päivässä on se iltahetki, kun lapset ovat joko miehen kanssa iltapalalla sisällä, tai jo nukkumassa, ja yksin kiertelen puutarhassa vielä kastelemassa yötä vasten kasvimaata ja peittelen taimia harsoilla. Koko kylä on hiljainen, ilta-aurinko lämmittää ja linnut visertävät pihapuissa.

Noissa hetkissä, kun toivotan hyvät yöt pienille kasvinaluille ja peittelen heidän harsopeitoin, on minun mielenrauhani tyyssija. ZEN. Laittaessani kasvimaan yöpuulle, taputtelen myös ajatuksissani kuluneen päivän ja laskeudun iltarauhaan hymyssä suin.

Elämä maalla on parasta ikinä! :)

Tsemppiä kaikille tähän tiistaihin ja kuluvaan viikkoon!

Sehän ois ihan kohta jo kesäkuu!!

Uusiokäyttöä rakastavan tuunaajan esikasvatusprojekti

Hei meillä vihertää - siis muutoinkin kuin tuvan vallanneiden huonekasvien voimin!

Esikasvatus nimittäin potkittiin käyntiin viime viikolla maanantaina (2.4.) ja jo muutamassa päivässä ponnistivat kurkun taimet mullasta esiin.

Sinällään myöhään saatiin aikaiseksi kylvötyöt, sillä aiempina vuosina en ole malttanut paljoakaan maaliskuuta pidemmälle odottaa siementen kanssa... Tänä keväänä olen selvästi itsekin kypsynyt ja kärsivällisemmäksi muuttunut, sillä jopa huhtikuun puolelle maltoin odotella ensimmäisten lajikkeiden kanssa ja loput ovat menossa multaan vasta kuun vaihteessa.

Huhtikuun alussa kylvettiin isomman pojan lahjaksi saamat kurkun ja melonin siemenet, sekä minun tomaatit, ruusukaalit ja vähän basilikaa.

Kuuden hengen ruokapöytä tuvassa on kaventunut nyt nippa nappa neljälle hengelle riittäväksi...

Poika sai syntymäpäivälahjaksi kolme kasvatuspakkausta; jokaisessa paketissa oli kannellinen kasvatusrasia, multaa ja siemenet.

Melonipakkauksessa oli kolme siementä, joista kaikki itivät.
Kurkkupakkauksessa oli 32 siementä, jotka kaikki itivät.

Tomaattipakkauksen tomaatinsiemenet jäivätkin vahingossa kylvämättä ja tuosta kurkkupaketin siemenpussista meni puolet tomaatille tarkoitettuun rasiaan. :)

...Onni onnettomuudessa, sillä nyt saimme aivan päättömän määrän kurkkua - ja kurkkujen koulimisen jälkeen rasia vapautui niille tomaatinsiemenille, jotka tänään laitetaan vihdoin multaan.

Montaakaan päivää ei olisi enää voinut siirtää tuota kurkkujen koulimista, sillä rasian melko matalaan multaan oli ehtinyt tässä 1½ viikossa jo kasvamaan melkoinen juuristo!

En vielä istuttanut taimia isoihin taimiruukkuihin, vaan taittelin ensi hätään sanomalehdistä istutusastiat, jotka voi sitten sellaisenaan istuttaa ruukkuun - juuristoa ei siis tarvitse enää uudelleen häiriköidä.

Kylvin viime viikolla myös oikein ronskilla kädellä basilikaa noihin Orthexin altakasteluruukkuihin, jotka on tarkoitettu yrteille. Kastelu tapahtuu tosin vielä melko pitkäänkin yläkautta, kunnes juuret ovat kasvaneet riittävästi pituutta ja ylettävät saavuttamaan alta tulevan kosteuden.

Tomaateista istutin viime vuoden ylijäämäsiemenet hyödyntäen 'St Pierre' ja 'Red Cherry' -lajikkeita. 13 taimea on nyt koulittu ja katsotaan montako taimea vielä saadaan niistä pojan kasvatusrasioista.

Tänä vuonna meillä ei olekaan kasvihuonetta käytössä, sillä nelisen vuotta sitten rakennettu tilapäisratkaisu on nyt viime talven toiminut suojana mönkijälle ja sitä kautta elämässä nyt käyttöikänsä loppupäätä.

Haaveissa siis kunnollinen kasvihuone!

Tomaatit on tarkoitus istuttaa joko suuriin ruukkuihin tai istutussäkkeihin kanalan kupeeseen seinustalle, mihin aurinko paistaa läpi päivän ja tuuli ei juurikaan osu. Vielä mietinnässä, miten tuolle paikalle järjestän tuet tomaateille...

Joka vuosi jotain uutta - ja tänä vuonna kokeilussa ruusukaali!

Meillä syödään ruusukaalia höyrytettynä joka aterialla, kun sitä vain muistetaan kaupasta tuoda - ainoastaan isompi poika hieman nikottelee, mutta pienemmälle menee kuin vettä vaan. Itse nuorempana en voinut sietää ruusukaalin makua, tai edes hajua, mutta ilmeisesti makuaisti tosiaan muuttuu vanhemmiten.... ;)

Ruusukaalia pitäisi vielä kylvää lisää, sillä tähän mennessä vain kolme taimea on kasvamassa. Jos edes toiset samanlaiset saisin vielä kasvimaalle istutettavaksi!

Osan tomaateista kylvin perinteisesti kananmunakennoihin, joista ne on helppo kennon kera lohkaista ja istuttaa suurempaan astiaan. Ei tarvitse enää lusikan kanssa lapioida taimia juurineen koulimisvaiheessa ja pelätä sydän sykkyrällä, että minkä taimen onnistuu tiputtamaan tai juuriston vahingoittamaan...

Tänä vuonna kylvin myös osan tomaateista kotikanalan kananmunankuoriin.

Kananmunan kuoret ovatkin ilmeisesti mitä parhainta materiaalia esikasvatukseen, sillä a) vältyt siltä suurelta koulimiselta, sillä taimet voi istuttaa suoraan kuorissa ruukkuun ja b) kananmunan kuori lannoittaa taimea sen kasvaessa!

Itse sen verran nakersin kuorta ruukkuun istuttaessa, että poistin 'kupin' pohjasta muutaman palasen kuorta sekä kuoren alla olevaa kalvoa. Irrotetut palaset tipautin käyttöön mullan sekaan istutusvaiheessa, eli mitään ei mennyt hukkaan. :)

Paperista taiteltujen istutusastioiden, kananmunakennojen ja -kuorien lisäksi loistavaa materiaalia esikasvatusruukuiksi ovat wc- ja talouspaperirullat. Yhdestä wc-paperirullasta saa 2 ja talouspaperirullasta 4 istutusastiaa.

Leikkasin wc-paperirullan keskeltä poikki ja sitten rinkuloiden alareunaan neljä ~1,4cm viiltoa. Sitten vain taittelin 4 alareunan 'lärpäkettä' kiinni samoin kuin sulkisin pahvilaatikon neljää kansipalaa. Rasia on valmis!

Oli tässäkin muuten oppikokemuksen paikka; taimi ei ollut kuin hädin tuskin paria senttiä pidempi, niin silti jo juuret tulivat melkein saman verran rasian alapuolelta läpi. Eli melko pienenä tomaattikin kannattaa koulia suurempaan astiaan.

Nämä paperirullissa esikasvatetut taimet istutin rullineen jo isompiin muoviruukkuihin. Hieman avasin pohjan taitoksia, jotta juurien on helpompi levitä rasian ulkopuolelle uuteen multaan.

Ai että, kyllä tuli tuon reilun tunnin koulimishetken jälkeen

niin energinen olo!

Mies vei isomman pojan jalkapalloon ja otti pienemmän pojan mukaansa leikkipuistoon treenien ajaksi, niin minä sain pienen palan rauhaa ja omaa aikaa - kasvien parissa ja saunaa lämmittäen.

Sen verran rankka työviikko takana, että meinasi olla jo takki aivan tyhjä - tämä eilisiltainen pieni visiitti omaan mielenrauhan tyyssijaan, eli kasvien maailmaan, tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Kovasti odottelen, että ehtisin viikonloppuna pihamaallekin valokuvaamaan mullasta nousevia raparpereja ja perennoita.

Tänä viikonloppuna Helsingissä on Kevätmessut - niin kovasti itsekin tahtoisin ehtiä sinne piipahtamaan, mutta voi olla, että viime hetken buukkaukset lasten harrastuksiin sekä kauan odotettu kummitytön ristiäisjuhla laittavat aikataulut uusiksi...

Aurinkoista viikonloppua!!