Huippumehevä adventtisunnuntain sahramikakku [**Arvonnan voittaja**]

*Kaupallinen yhteistyö, Kustannus-Mäkelä

Eilen, ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi, vietin rauhallisen aamupäivän leipoen - melko harvinainen hetki tässä talossa, sillä yleensä mieheni hoitaa perheemme leipomiset.

Inspiroiduin kuitenkin tarttumaan jauhoastiaan ja sähkövatkaimeen Kustannus-Mäkelältä saamani ihana jouluisen Leila Lindholmin Leilan makea joulu -kirjan reseptejä tutkittuani - tai paremminkin leivonnaisista otettuja upeita valokuvia ihasteltuani. ;)

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi valikoitui Huippumehevä sahramikakku.

En ollut koskaan aikaisemmin leiponut mitään sahramia käyttäen, joten en juurikaan tiennyt mitä odottaa - edes kakun maulta...!

...Voin paljastaa, että maku on muuten vallan mainio... ;)

Jouluisen leivontatuokioni kruunasivat kaikki kauniit leivonta-astiat sekä kuiva-aineiden säilytyspurkit. Tai pitäisikö sanoa, että nuo kauniit elementit tekevät leipomisesta minulle mielekkään tuokion - tuovat sitä paljon kaivattua kauneutta arkeen.

En tykkää lainkaan muovisista kulhoista tai mittakipoista, metallisetkin ovat vähän kiikun kaakun rajoilla. Taikinat alustan keraamisessa Kermansaven kulhossa, jonka olen ostanut omaan kotiini joskun yli kymmenen vuotta sitten, ja raaka-aineet mittaan vanhoilla kahvikupeilla oman Aili-mummoni tapaan.

Tuollaisen perinteisen kahvikupin kanssa mittaaminen on helppoa - nämä kupposet kun ovat 1dl vetoisia. Eli raaka-ainetta otetaan kuppiin saman verran, kuin kahvia siihen kaataisi.

Sahrami toi taikinaan upean keltaisen värin!

Reseptissä ohjeistettiin käyttämään luomumunia, mutta korvasin luomun oman kotikanalamme munilla. Luomuksi niitä ei valitettavasti voi sanoa, sillä kanat syövät appeen ohella rehua, joka ei ole luomua. Mutta vaikka eivät täysin luomua olekaan, oli silti ilo huomata, kuinka nopeasti oman kanalan munat vaahtoutuivat sokerin kanssa todella kuohkeaksi! Kaupan kananmunia saa vatkata paljon kauemmin...

Harmittelin taikinaa vuokaan kaataessa, etten ostanut muutama viikko sitten kirpputorilla näkemääni vanhaa kakkuvuokaa, joka oli todella kauniin muotoinen... Olisi sopinut tälle kakulle täydellisesti! Tästä viisastuneena kiertelen jatkossa kirpputorit taas hieman valppaampana, sillä joulupöydän leipomuksia varten hakusessa nyt nostalgisempi vuoka.

Onneksi kaapista löytyi kuitenkin eilen tämä uudehko vuoka - pakko tunnustaa, etten ole kovin montaa kertaa sitä vielä käyttänyt.

Anopilta muutama vuosi sitten saamani metallinen tarjoiluastia sopii kauniisti kuivakakulle. Joulun jälkiruokapöytään tuohon kakun ympärille tulee tarjolle vielä pikkuleipiä täysi kierros!

Hieman paremmin olisin voinut vuokan voidella, näin jälkiviisaana totean, sillä hieman takertui kakkuni vuokaan. Mutta kerros tomusokeria piilottaa pienet kauneusvirheet - ja maku on se tärkein! :)

Tällaisen epäpätevän kotileipurin tekemäksi olen kyllä melkoisen tyytyväinen lopputulokseen; niin kakun ulkonäköön kuin herkulliseen makuunkin!

Tämä sahramikakku valikoitui joulumme jälkiruokalistalle, samoin kuin Leilan reseptikirjasta löytyneet Puolukkamaustekakku ja Maukas suklaa sahramikranssi.

Kiitos muuten teille kaikille kertomistanne jouluherkuista - en valitettavasti ehtinyt käydä kommentoimassa aivan kaikkiin viesteihinne, mutta luin ne kaikki ajatuksella läpi - niiden joukosta löytyi monia tuttuja ja vähemmän tuttuja ruokia, juomia ja herkkuja.

Itse asiassa teidän inspiroimana aloitimme miehen kanssa jo listaamaan tulevan joulun ruokalistaa - ja sinne nousi joitakin teidänkin ehdottamianne herkkuja, joita aikaisemmin ei kodissamme ole nähty, kuten luumurahka.

Mutta sitten päivän aiheeseen, joka varmasti kiinnostaa teitä kaikkia; Leilan makea joulu -kirjan arvontaan! :)

Arvontaan osallistui varmasti ennätysmäärä lukijoita, ja arvontalipukkeita sain kirjoittaa oikein urakalla - kiitos teille kaikille osallistuneille!

Pienempi poika toimi näin aamusella hieman unisena onnettarena, ja kaivoi arpakulhosta lippusen, jossa luki....

...A_nsku!

Onnea voittajalle!! Laitatko minulle sähköpostilla yhteystietosi (eloasatumaassa @ gmail.com), niin laitan paketin sinulle postiin pikemmiten?

Ja koska osallistujia oli näin valtaisasti, arpoi poika vielä kaksi muutakin voittajaa, joille lähetän pikkuiset lohdutuspalkintopaketit:

Satu /Talossano23 sekä Saikku.

...Laitatteko tekin minulle yhteystietonne, niin pikkuiset paketit löytävät postissa perille? <3

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,

ja ihania lukuhetkiä arvonnan voittajalle!

Pieni pikkujoululahja lukijoille - Leila Lindholm: Leilan makea joulu -kirja [**Arvonta**]

*Kaupallinen yhteistyö, Kustannus-Mäkelä

Vihdoin, kauan odotettu 1. joulukuuta on täällä! ...En tiedä odottivatko tätä hetkeä enemmän lapset vai minä... :)

Minun ensimmäinen joulupakettini tipahti postissa tovi sitten, kun Kustannus-Mäkelältä saapui tämän talven ihana kirjauutuus, Leila Lindholmin Leilan makea joulu -kirja!

Tai itse asiassa kirjoja saapui kaksin kappalein, joten tänään vietetään joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi pikkiriikkisiä pikkujouluja Villa Kotirannassa, ja käynnistetään viikonlopun ajaksi arvonta, jossa palkintona yhdelle lukijalle lähtee joululahjaksi toinen näistä kirjoista!

Tämä kirja ei ole ainoastaan täynnä mitä herkullisempia joulureseptejä, vaan sivuilla vilisee myös kauniita ideoita kodin jouluiseen sisustamiseen. Nappasin jo talteen monen monta pikkuista yksityiskohtaa, jotka aion omassakin kodissa toteuttaa...

Varsinkin tällaista perinteisen joulun ystävää Leilan makea joulu siis miellyttää suunnattomasti!

Päätin kirjaa jo ensimmäisen kerran selatessa, että vaikka en ole kovin hyvä leipomaan - meillä siis mies taikoo mokkapalat, pullat ja pannarit - niin näiden ohjeiden avulla uskallan heittäytyä kokeilemaan.

Tiedän, että jos lapset pääsisivät valitsemaan reseptin, valikoituisi kirjasta minulle kokeiluun ainakin mansikkamarmeladit, jääsuklaa, Maailman paras voitoffee tai nekut...! :)

Mutta vaikka itsekin vesi kielellä noiden herkkujen valokuvia katselin, niin valitsin lopulta ensimmäiseksi reseptiksi Huippumehevän sahramikakun. En ole ikinä sahramia leipomisessa käyttänyt, joten mielenkiinnolla odotan lopputulosta.

Olemme tänä jouluna suunnitelleet hieman isomman perheaterian merkeissä joulupöydän ääreen istumista. Mieskin on jo hieman innostunut miettimään tarjoiltavia ruokia, ja hän lupasikin ottaa ruokapuolesta vetovastuun. Minä puolestaan tarjouduin toimimaan pukin apulaisena ja häärimään paketointitehtävissä nämä joulukuun alkupuolen päivät.

Tosin oma suosikkini joulupöydän antimista on niinkin yksinkertainen kuin lohi, tilliperunat ja kylmä hapanimelä omenakastike, jotka lupasin tarjoiltavaksi loihtia. :)

Joulupäivällisen ruokalistalta puuttuu vielä jälkiruoka, ja yhdeksi makeaksi vaihtoehdoksi jälkiruokakahvin kanssa sopisi takuulla tuo sahramikakku.

Niinpä lupaan viikonlopun aikana pojan kanssa kietoa essut ylle ja leipoa kirjan reseptin mukaan!

Lupaan sunnuntaina palata aiheeseen valokuvin ja testiryhmän kommentein. :)

Minulla on ilo arpoa toinen näistä saamistani kirjoista tuomaan jouluista tunnelmaa yhdelle teistä lukijoistani!

Kuinka osallistua?

***

Saat yhden arvan olemalla blogini lukija ja hihkaisemalla alle kommentteihin, että osallistut arvontaan.

Toisen arvan saat kertomalla alle kommentteihin mikä on sinun joulusi perinteinen ruoka, juoma tai muu herkku, jota ilman joulu ei tunnu joululle!

***

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin klo 18 saakka, ja voittaja julkaistaan vielä sunnuntai-iltana.

Onnea kaikille arvontaan!

Kesäkurpitsa-hernesosekeitto -reseptini

Todella harvoin tartun keittokirjaan, en juurikaan edes kokeile lehdistä keräämiäni reseptejä. Yleensä ne joko sisältävät sellaisia raaka-aineita, joita ei kaapistamme (tai välttämättä edes lähikaupastamme) löydy, tai sitten jokin valmistusvaihe yksinkertaisesti kuulostaa niin hankalalle, etten edes jaksa lähteä yrittämään.

Aivan kuin herkullista ruokaa ei voisi tehdä ilman valtavia esivalmisteluja, kauppakierrosta tai eksoottista maustetta!

Tämä Oman elämänsä Kätevä Emäntä rakastaa itäsuomalaisena naisena hyvää ruokaa, mutta patalaiskana haluaa valmistaa sitä helposti - ja ilman suurta kattila- ja kasarivuorta tiskialtaassa... Ja Äitinä, kahden nälkäisen sun ruokkijana, tahdon ruuan valmistuvan kohtuullisen nopeasti, ja niin, ettei kokkailu vaadi 110% huomiostani - nuo vauhtiveikot vaativat siitä osansa!

Joten keittokirjat keräävät meillä vain pölyä hyllyssä, ja kokkaammekin usein sitä-sun-tätä-keittolan-tapaan, kokeilevassa keittiössämme. :)

Viimeisin arjen pelastajani oli mailman nopein ja helpoin kesäkurpitsa-hernesosekeitto, joka valmistui lähes itsestään (yhtään liioittelematta), johon sain hyödynnettyä sekä kasvimaalla hurjaa satoa tuottavia kesäkurpitsoja, sekä äitini pakastimesta saadut viime syksyisen sadon herneet, ja joka maistui perheen miehille pienestä isoon!

Mutkattomamman arjen puolesta, olkaa hyvät:

Kesäkurpitsa-hernesosekeitto

1,7l kesäkurpitsaa (n. 1 iso kesäkurpitsa, tai kolme normaalikokoista)

0,5l pakasteherneitä

2dl vettä

2dl (1prk) Pirkka laktoositon yrttikerma 15%

1-2rkl voita/Oivariinia (maun mukaan)

Suolaa

Pippuria

1. Kuori ja pilko kesäkurpitsat.

2. Kaada kattilaan vesi, kesäkurpitsapalat ja pakasteherneet jäisinä, ja keitä pehmeiksi.

3. Soseuta pehmeäksi keitetyt kesäkurpitsat ja herneet.

4. Kaada sekaan yrttikerma, lisää voi ja mausteet.

5. Kiehauta keitto pienellä lämmöllä koko ajan hämmentäen.

P.s. Kokkauksessa säästetyn ajan voi käyttää vaikka kivan kattauksen luomiseen kauniimman arjen nimissä! ;)

Raparperi-kesäkurpitsahillo -reseptini

Kesäkurpitsaa on tälle kotipuutarhurille kypsynyt jo tässä vaiheessa loppukesää enemmän kuin tarpeeksi, ja joitakin olen antanut myös ystävillekin maistettavaksi.

Katselin tuossa päivänä eräänä keittiön pöydälle nostettua viittä kesäkurpitsaa, ja googlailin kesäkurpitsahillon reseptiä. Kaikissa löytämissäni resepteissä mainittiin myös omenat ja sitruuna, joita kotonamme ei juuri sillä hetkellä ollut, joten suljin tietokoneen ja kävelin jääkaapille katsomaan, mitä tarveaineita meillä sen sijaan löytyisi.

Jääkaapissa, valmiiksi viipaloituna kulhossa odottelivat raparperit valmistamistaan. Olin ajatellut tehdä niistä vielä yhen erän mehua, mutta nostin kulhon pöydälle ja avasin muistivihkon; nyt kehiteltäisiin raparperi-kesäkurpitsahillo! :)

...Joku olisi tietenkin voinut vielä googlata, olisiko valmista reseptiä löytynyt jostain, mutta sehän olisi ollut ihan tylsää! :D

Tällainen siitä reseptistä sitten tuli:

Raparperi-kesäkurpitsahillo

1l raparperia kuorittuna ja pilkottuna

2dl vettä

1l (2 keskikokoista) kesäkurpitsaa kuorittuna ja pilkottuna

Kanelia maustamiseen

2dl hillosokeria

1. Kuori ja pilko raparperit.
2. Kaada kattilaan vesi ja raparperiviipaleet. Keitä, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Hämmennä keittämisen ajan, raparperit saattavat muuten palaa pohjaan.
3. Kuori kesäkurpitsat. Voit halkaista ne ja poistaa siemenet, mutta omissa kesäkurpitsoissani siemenet olivat vielä niin pienet, että en lähtenyt niitä erikseen poistamaan. Pilko kesäkurpitsa.
4. Lisää kesäkurpitsat raparperiseoksen joukkoon ja keitä, kunnes kesäkurpitsatkin pehmenneet.
5. Nosta kattila liedeltä ja soseuta raparperi-kesäkurpitsaseos sauvasekoittimella samettiseksi.
6. Mausta kanelilla. Itse laitoin kanelia reippaasti, reilut 2 tl, mutta jokainen oman maun mukaan!
7. Mittaa hillosokeri ja sekoita soseen sekaan.
8. Nosta kattila takaisin liedelle ja keitä sosetta miedolla lämmöllä 10min. Sekoita keittäessä.
9. Anna hetki jäähtyä ja purkita. Sulje kannet tiiviisti ja jäähdytä. Säilytä jäähtynyt hillo jääkaapissa, tai kylmäkellarissa.

Tämä hillo maistuu vaikka paahtoleivällä - tai vaniljajäätelön kupeessa! Kesäkurpitsa vie pahinta särmää raparperin happamuudelta, joten hillo maistuu yllättävän pehmeälle ja makealle.

....Voi olla, että näitäkin hilloja tulee vietyä tuliaisiksi ystäville kylään mennessä - sen perinteisen Juhla Mokan sijaan... ;)

Talvinen punaherukkahillo -reseptini

Poimimme poikien kanssa ensimmäiset ~4l punaherukoita pihalta, ja jo tuosta määrästä sain keitettyä hilloa koko tulevan talven tarpeiksi tälle perheelle!

Kokeilevana kotikokkina lueskelin muutamia hilloreseptejä niin netistä kuin mummoni vanhoista 1900 -luvun alkupuolen keittokirjoista ja -vihkoista (mummoni käsin kirjoittamina kauniilla kaunolla), ja päädyin lopulta testaamaan ihan omaa sekoitusta!

...Ja, kun maistoin ensimmäisen lusikallisen, vei maku minut suoraan joulumaisemaan, ja hillotäytteisen voitaikinaleivonnaisen ääreen! Reseptini saikin siis nimekseen 'Talvinen punaherukkahillo'.

 

Talvinen punaherukkahillo

1,2l punaherukoita

4dl hillosokeria

3-4rkl vaniliinisokeria

~1rkl kardemummaa

1dl vettä

1. Mittaa siivotut punaherukat kattilaan.

2. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään, ja sitten punaherukoiden joukkoon. Hämmennä seosta, kunnes kuivat aineet sekoittuneet marjoihin tasaisesti.

3. Kaada sekaan vesi ja keitä seosta 10min pienellä lämmöllä.

4. Purkita, sulje kannet ja jäähdytä.

Säilytä jäähdytettyä hilloa jääkaapissa, tai kylmäkellarissa.

Vaniliinisokeri pehmentää punaherukan kirpeyttä, ja kardemumma tuo talven maun hilloon. <3

...Veikkaan, että tama maistuu lapsillemyös pannarin ja lettujen kera, varsinkin vaahdotetulla vaniljakastikkeella tai vaniljajäätelöllä murrettuna! ;)

Ja, jottei jäisi vahingossa mielikuvaa, että tämä projekti sujui kuin Strömssöös, niin jaetaan vielä valokuva, jonka julkaisinkin jo kokkailun tohinassa Instagramissa. ...Arvatkaa oliko essu käytössä...? :D

Oman elämänsä Kätevän Emännän mustikkamuffinit äkkihätään

Olemme mieheni kanssa todenneet, ettei meidän kannata edes yrittää säilyttää kaapissa vierasvaraherkkuja. Keksit, pullat, jäätelöt - kaikki katoavat parempiin suihin ennen kahvittelijoita! Eikä tästä voi edes syyttää lapsia vaan ihan perheen emäntää... :D

...Kerran jo ehdotinkin miehelle, että jos haluaa vierasvaraksi jotain hankkia, tulee ne ostaa minulta salaa ja säilöä joko autotallissa lukkokaapissa tai sitten isännän autossa... Itsehillintä - mitä se on?!? :)

Noh, kävipä sitten niin, että eräänä kauniina päivänä ilmoitti saapumisestaan kahville kaksi perhettä lapsineen. Arvioituun saapumisaikaan alle tunti - ja kaappi täysin tyhjä! Oh no!

Nopsa googlaus ja reseptin muokkaaminen kaapista löytyviin tarvikkeisiin - tällainen maailman helpoin ja nopein muffiniresepti jäi käteen:

Oman elämänsä Kätevän Emännän mustikkamuffinit äkkihätään

(a.k.a ohje siihen, kuinka tehdä lähtemätön vaikutelma täydellisestä emännöinnistä mahdollisimman pienellä vaivalla)

3 dl vehnäjauhoja (omassa kaapissa oli erikoisvehnäjauhoja)

2 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniliinisokeria

1 dl rypsiöljyä tai juoksevaa margariinia

1 dl kevytmaitoa

2 kananmunaa

3 dl jäisiä mustikoita

1. Mittaa ja sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa.

2. Lisää rasva, maito ja kananmunat, ja sekoita hyvin.

3. Lisää jäiset mustikat ja sekoita kevyesti.

4. Jaa taikina lusikoiden avulla vuokiin. Muista jättää kohoamisvaraa.

5. Paista 200C/~15-20min. Kypsyyden voi tarkistaa puutikun avulla.

Kaapista täytyy aina löytyä eri kokoisia ja -näköisiä muffinivuokia, sillä koskaan ei tiedä, millaiseen tarkoitukseen joutuukaan leipomuksia taikomaan! :) Onnekseni olin ostanut jokunen hetki sitten Eskimo -merkin kartonkisia leivosvuokia, jotka pysyvät ryhdissään - toisin kuin ohuesta paperista valmistetut muffinivuokat. En omista muffinivuokaa, joten tavalliset muffinivuokat levähtävät aina uunissa taikinan painon alla.

Jopa kriittisin yleisö - kolme kappaletta kouluikäisiä herkkusuita - otti nämä herkut ilolla vastaan, joten tämä resepti on talteenottamisen arvoinen! :) 

Vadelma-viherherukkahillo

Poimin viime viikonloppuna vanhempieni luona käydessä ison purkillisen vadelmia sekä 2,5litraa viherherukoita - viikolla olikin sitten hillotalkoot, joiden ansiosta jääkaapissani on nyt 9 pilttipurkillista ja 1 vähän isompi salsapurkillinen hilloa talven pannari- ja lettuhetkiin.

...Laskinkin, että hillojen ystäville lahjoittamisesta huolimatta jääkaapissamme on nyt jo reilut 30 purkillista erilaisia hilloja - ja näillä näkymin ainakin omenahilloa olisi vielä tiedossa! :D

Mutta tässäpä jakoon helppo ja herkku ohje vadelmien ja viherherukoiden säilömiseen:

Vadelma-viherherukkahillo

1l vadelmaa

1l viherherukkaa

½dl vettä

6dl hillosokeria

1. Siivoa marjat.

2. Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna höyryäväksi.

3. Survo marjat sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.

4. Kuumenna seos uudelleen höyryäväksi. 

5. Lisää sokeri.

6. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä 15-20min. 

7. Anna hillon jäähtyä n.30min. Purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje välittömästi.

8. Hillo jähmettyy n.1vrk aikana. Säilytä hillo viileässä.


Ja yllätys, yllätys - luonnollisesti askartelin etiketit näillekin hilloille! ;)

Kesän harvat kesäkurpitsat purkitettu

Tänä kesänä kesäkurpitsasato on jäänyt säälittävän pieneksi; pari keskikokoista yksilöä olen penkistä löytänyt ja kolme pienempää näyttää puoliksi kellastuneen jo penkkiin... :( Miehen mummolta saimme pari kesäkurpitsaa, jotka soseutinkin pikkuiselle ruuaksi. Olemme kahteen kertaan jopa saaneet muutamat viipaleet heitettyä grillivartaisiin ja nyt viipaloin reilun kilon painoisen kesäkurpitsan purkkiin.

Edes säilöntään tarvittavia mustaherukan lehtiä ei yltiöpäisesti kasvanut viime syksynä istuttamaamme pensaaseen ja niissäkin vähäisissä alkoi näkymään jo jälkiä nakertelijoista - joita ei onneksi pensaasta löytynyt!

Olen jostakin raapustanut muistikirjaani talteen kesäkurpitsojen säilöntäohjeen, tässä se teillekin kokeiluun:

Säilötyt kesäkurpitsat

2 kesäkurpitsaa (yht. n.800g)

Punasipulia

Porkkanaa

Mustaherukan lehtiä

Liemeen:

6dl vettä

4dl väkiviinaetikkaa

4dl sokeria

1tl suolaa

Kokonaisia neilikoita

Laakerinlehti

Kokonaisia valkopippureita

1. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa viipaleiksi kuorineen.

2. Kuori porkkanat ja viipaloi ne.

3. Leikkaa punasipuli renkaiksi.

4. Lado purkkiin vuorotelleen kesäkurpitsat, sipulit, porkkanat, (piparjuuren lastut,) ja mustaherukan lehdet.

5. Lado aineksia kerroksittain, kunnes purkki on täynnä. Minulla näistä aineksista täyttyi yksi 1litran ja yksi 0,75litran lasipurkki.

6. Keitä liemi ja kaada purkkiin kasviksien päälle niin, että kasvikset peittyvät.

7. Sulje purkit ja säilytä viileässä.

Näistä herkuista pitäisi päästä nauttimaan kolmen viikon kuluttua purkittamisesta - kauhean maltillista puuhaa tämä sadonkorjuun työn tuloksista nauttiminen.... ;)