Uusi opetustaulu ja syksyisiä yksityiskohtia olohuoneeseen

Kuten syyskuun puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua - jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.

Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.

Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.

Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! ...Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan - ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän...

Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan  portaikon väliin - siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.

Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat - huonekasveja lukuun ottamatta - ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.

Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.

Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä...

Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.

Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.

Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä...! :)

Koetan siis - hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla - konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.

Tiedättekö mikä on tavoitteeni?

Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !

Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.

,,,,Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja - ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia...! :)

Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.

Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.

Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta - ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.

Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!

Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!

Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat - ja ovat helposti käyttöön otettavissa - tuonne suureen kaappiin.

Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!

Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!

Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit - tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.

T Ä Y D E L L I S E T !

Samalla kun etsin opetustaulun punaisia ja oransseja sävyjä tukemaan väreihin sopivia sisustusesineitä, muistin nämä Villa Kotirannan remontin yhteydessä löytyneet vanhat vaakapainot.

Mitkä ihanat ruskean sävyt!

Alakuvan Eino Toikan kellosepänliikkeen korurasia on löytö vanhempieni ullakolta. Liekkö vanhempieni nuoruudesta talteen jäänyt vai äitini vanhempien peruja, en tiedä. Mutta kaunis se on!

Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen 'perhealttariin' - tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta - valokuville punertavan sävyiset kehykset.

Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme. 

Kyseisen valokuvan juuri noissa kehyksissä annoin palttiarallaa kaksikymmentä vuotta sitten mummolleni syntymäpäivälahjaksi - ja hänen jäämistöstään hain mukaani Lahteen opiskelemaan muuttaessa muistoksi.

….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes - enkä varsinkaan - helpomman siivoamisen nimissä!

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Täällä Mäntsälässä viikko alkaa rapsakassa syyssäässä vapaapäivän merkeissä. P A R A S T A !

Ruuhkavuosimutsin uusi työpiste keittiön ja lastenhuoneen välissä...!

...Heti kirjoitettuani tekstin otsikon tajusin, että siitä taitaa helposti saada kuvan, että täällä tämä äiti tuskissaan rimpuilee työn ja kotitöiden välillä...

Todettakoot heti alkuun, että onnea on maailman mahtavin mies, joka meillä taitaa enemmän pyörittää arkea kuin minä...! 

Mies laittaa meillä lähes päivittäin (lastenkin mielestä maailman parasta) ruokaa, sillä hän on iltapäivisin kotosalla ruokkimassa pojat ja kuskaamassa isompaa poikaa harrastuksiin. Minä hoidan puolestaan lasten aamurumbaa; aamupalan, säähän sopivien vaatteiden valinnan kakaroille, koulurepun pakkaamisen valvomisen ja pienemmän päivähoitoon viemisen - sekä ajelen iltaisin hakemassa isompaa poikaa harrastuksista.

...Kuulostaako tutulle läpsystä-vaihto -arjelle? ;)

Tämä uuden työpisteen tarve nousi lähinnä esiin tahtotilana pitää ruokapöytä tyhjänä ja pyhitettynä ruokailuhetkille. Minulla kun on paha tapa levitellä tavarani - paperit, vihkoset, teippirullat ja kaksi läppäriä hiirineen - pitkin tuvan pirtinpöytää...

Alakertaan on rakentumassa erillinen työhuone, mutta tällä hetkellä se toimii vielä enemmän varastotilana, ja toisaalta taas harvoin tässä arjessa kolmivuotiaan kanssa on mahdollisuutta linnoittautua eri kerrokseen piiloon omien askartelujen ja blogin pariin.

Joten vihdoin tämä käytävän päädyssä oleva vanha pikkulipasto otettiin hyötykäyttöön työpisteenä. Tähän tasolle olin aiemmin kasaillut kaikkea pikkutavaraa Kastehelmi -tuikkukipoista lähtien, mutta pakko myöntää, että tuntui hyvälle kerätä kaikki 'roina' piiloon kaappiin.

Ainoastaan pöydällä jo vuoden asustellut peikonlehti sai jäädä valtaamalleen paikalle.

Tuo lipaston vastainen matala seinähän on alakertaan vievän portaikon kaide. Kaiteen korkeus on juuri passeli pöydän korkeuden suhteen; työpöydän ääressä touhutessa voin helposti kurkata kaiteen yli tuvan puolella leikkivän pojan touhuja.

Tuoliksi työpisteelle kannoin vanhan jugoslavialaisen puutuolin, joita hankin Tori.fi kautta vuosia sitten yhteensä kuusi kappaletta. Ne muistuttavat Bonanza -sarjan tuoleja, mutta ovat huomattavasti massiivisemmat sekä selkänojan yläosa kaartuu paljon pidemmälle tuolin etuosaa kohti - ja ovat erinomaiset istua pidemmänkin aikaa!

Keittiön etelän puoleisesta ikkunasta paistaa aurinko valaisten työpisteen ihanasti.

Luonnonvaloa tässä tuvassa on kyllä riittänytkin, vaikka kaikki ikkunat ovat vain yhdellä seinustalla.

Kuten Instassa elämäämme seuraavat ovat varmasti huomanneet, olen täysin hurahtanut oman kalenterin tuunaamiseen! ...Ja juurikin nämä askartelutarvikkeet jäävät jäljiltäni lojumaan ympäriinsä... :)

Rakastan vihkoja ja erilaisia muistikirjoja! 
Ostan niitä aina käydessäni mm. Clas Ohlsonilla, Tokmannilla tai Suomalaisessa Kirjakaupassa - joskus jopa sylillisen. Vihkot ovat myös mahtavia matkamuistoja! Niihin tosin ei meinaa koskaan raaskia kirjoittaa mitään...

Tuossa alakuvassa on päällekkäin viisi työvihkoani (alhaalta ylös: ToDo -listat, ideaprojektit liittyen tuote-/palvelukehitykseen, juoksevat asiat & memot palavereista, messu- ja seminaarimuistiinpanot, esimiesrooliin liittyvät muistiinpanot) ja avoinna tämän vuoden kalenterini, jonka olen tuunannut vuosia vanhaan muistikirjaani, jonka otin uusiokäyttöön.

Paperiton konttori - olen melkein siellä! ;) En enää tulosta juuri mitään, mutta en osaisi pitäytyä puhtaasti sähköisissä muistiinpanoissa. Käsin kirjoittaessa voin eri tavoin korostaa haluamiani asioita, tehdä nopsaan erilaisia listoja ja lisätä sivukommentteja myöhemmin. En ole niin näppärä vielä OneNote -ohjelman kanssa, että kykenisin samaan herpaannuttamatta samalla huomiotani itse palaverin asiasta...

Olen tilannut netin kautta hurjan määrän erilaisia vihkosia täynnä kalenterin tuunaamiseen soveltuvia lippulappusia, sekä tarroja, teippejä ja leimasimia. Teippejä ja leimasimia tarttuu mukaan myös joka kerta vieraillessani Tiger -kaupassa, joten ikioma tarvikevarasto päivittäiseen askarteluun alkaa olla jo melkoinen.

Tähän uudelle työpisteelle nousi ainoastaan eniten käytetyt teipit ja tarrat Tiger -kaupasta ostetuissa rasioissa (kannet ovatkin menossa unohtuneet alakerran työhuoneeseen).

Lipaston pieneen vetolaatikkoon sujahtivat piiloon piirrosmuotit ja muut usein käytössä olevat tarvikkeet; mittanauha, laskin, liima ja kameran kuvien purkamiseen tarkoitettu piuha.

Stabilo -tussit ovat avoimen läppärin takana piilossa turkoosissa Heinz -papupurkissa ja vihkoset lippulappusineen mustaksi tuunaamassani metallirasiassa helposti saatavilla.

Lipaston alle nurkkaan jäi vanha puulaatikko, jonne piiloutuu kasa sisustuskirjoja ja lehtiä, jotka ovat harvemmin käytössä, sekä rulla tapettia ja toinen kaunista saniaispaperia, joka odottelee vielä sopivaa askarteluhetkeä. ...Ajattelin päällystää sillä vanhoja, hieman rumia säilytysrasioita esillä pidettävän kauniiksi.

Tätäkin tekstiä kirjoittelen tässä uudella työpisteellä - ja pakahdun onnesta!

Miten en tullut tätä ajatelleeksi jo kauan sitten!?!

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

Jos et vielä kurkannut Instasta mille perheemme syyskuu näytti, niin klikkaappa tästä: KLIK!

Syksyn parhaat löytöni makuuhuoneeseen

Syyskuun viimeinen viikko - siis miten se on edes mahdollista?!

...Juurihan vasta kesäloma loppui ja pojalla alkoi koulu! Kesäkukat ovat parhaassa kukassa puutarhassa ja tomaatit kypsyvät edelleen avomaalla! ...Ensi viikolla ei todellakaan voi olla lokakuu....

Tänä syksynä innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa vuosiin kausisisustamisesta. Oranssin, ruskean ja tummanvihreän eri sävyt ovat ilmestyneet tupaamme - ja nyt myös makuuhuoneeseen.

Juuri syksyyn sopivan sävyisiä löytöjä olen tehnyt niin omista kaapeista kuin kirpputoreiltakin. Vain yhden tyynynpäällisen tilasin uutena H&M Homen verkkokaupasta ja senkin piti alun perin tulla olohuoneeseen, mutta löysikin lopulta paikkansa makuuhuoneestamme.

Valkoinen päiväpeitto on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt olen vihdoin todennut, että se taitaa olla auttamattomasti pieni tähän sänkyymme. Olen sen aikoinaan ostanut omaan 120cm levyiseen sänkyyn sinkkukodissani, enkä raaskisi siitä vieläkään luopua näin 160cm leveän sängyn kanssa...

Kyseinen päiväpeitto on lisäksi oikein hämmentävän hyvässä kunnossa tällaisen kahden lapsen ja ulkona liikkuvan kissan perheen peitoksi - edelleen kauniin valkoinen ja ryhdikäs!

Luhta Home:n vanha näyteviltti on myöskin kohta kymmenisen vuotta vanha. Sen alle käperryn harva se päivä pienemmän pojan kanssa päivälevolle kera hyvän kirjan.

Tuonne makuuhuoneen seinälle päätin vihdoin nostaa esille noita kauniita punottuja, matalareunaisia koreja. Niitä on kirpputoreilta lähtenyt mukaan 'saa ottaa' -koreista ja muutamilla kymmenillä centeillä useampiakin, mutta vasta tämän viimeisimmän löydön ehdin mallaamaan paikoilleen. Taisi maksaa 0,50€ paikallisella kirpputorilla.

Makuuhuoneen ilme on tämän menneen kesän aikana kyllä muuttunut melkoisesti. Tila on itse asiassa tässä muuttotohinoiden jälkimainingeissa vihdoin löytänyt oman äänensä ja muokkaantunut pienten yksityiskohtien kautta täydelliseksi lepopaikaksi.

Luontevasti puhun täällä kotona nykyisin 'kammarista', en niinkään enää makuuhuoneesta.

Muistatko mille tämä yläkuvan nurkkaus näytti palttiarallaa tasan vuosi sitten - lokakuussa 2017?

Oi, kyllä, olen niin onnellinen tästä makuuhuoneen tämän hetkisestä ilmeestä ja tunnelmasta!

Yksi syksyn parhaita kirpputorilöytöjä oli eilinen mattoaarre paikalliselta kirpputorilta; upean oransseissa sävyissä hehkuva ryijymatto hintaan 15€!

Omaan pihiin luonteeseen ensin irvistin hinnalle - viisitoista euroa 120 x 70cm kokoisesta matosta kirpputorilla - mutta harkinta-aika jäi alle minuuttiin. Eihän tätä voinut jättää ostamatta - tässä olisi ollut esine, jonka ostamatta jättämistä olisin harmitellut vielä vuosienkin päästä!

Tarkistin vielä maton huolella ja totesin, että matto oli erinomaisessa kunnossa. Ja mitoiltaankin täydellinen sängyn ja senkin väliin.

Kyllä nyt kelpaa varpaat laskea sängyn reunan yli koleanakin aamuna.

Makuuhuoneesta puuttuu vielä yksi olennainen osa; ikkunalauta!

Koska minun puolelleni sänkyä ei yöpöytää mahdu, toimii tällä hetkellä patterin yläosa minun laskutasonani - ja säilytyspaikkana kirjoille, käsirasvalle, huonekasveille ja kaikelle muulle pikkusälälle, joita nyt olen innostunut ikkunan ääreen asettelemaan.

...Talvea kohti täytyy kasvit siirtää pois lämpenevän patterin päältä kuivamasta tuvan puolelle. Tähän 'ongelmaan' ei edes ikkunalauta tuo apua...

Yhdet parhaista löydöistäni tälle koko vuodelle tein kyläkoulun myyjäisistä, missä myyntiin laitettiin uuden koulun valmistumista ja vanhan purkamista odotellessa kaikki nostalgiset opetustaulut!

...Teki mieli nostaa kainaloon lähes tulkoon jokainen taulu, mutta lopulta maltoin pitää lukumäärän neljässä. Tähän ratkaisuun toki vaikutti taulujen hinta, 20€/kpl....

Tämä peltokaura -taulu löysi heti paikkansa makuuhuoneen seinältä, samoin kuin omenalaatuja -taulu* tuvan puolella (*tulossa valokuvia lähipäivinä, vinkvink). Lisäksi varaston puolelle nostin odottamaan kaksi muuta taulua, joista toinen on Wendelinin 'Lasten talvi-ilot'.

Itävaltalainen Oberglass -maljakko löytyi joitakin viikkoja sitten kirpputorilta muistaakseni 1,50€ hintaan. Vuosi sitten katselin vastaavaa maljakkoa, mutta en olisi osannut kuvitella sitä kotiimme - ja kuinka täydellinen maljakko onkaan tänne kammariin! 

Täydellinen vaikka pienelle kimpulle ruusuja - kiitos anopille näistä kukkasista, näillä kaunokaisilla somistetaan makuuhuonetta jo kymmenettä päivää.

Ainoastaan lasten omat huoneet  ovat säästyneet tältä syksyisten sävyjen invaasiolta - jopa yläkerran wc- ja suihkutilaan tilasin H&M Homesta uusia käsipyyhkeitä ihan vain koska syksy. :)

Ulos ikkunasta katsoessa voi todeta, että ruska on kauniisti värittänyt maiseman kotimme ympärillä. Pihakoivu on kauniin keltaisessa lehdessä, samoin omenapuussakin voi jo havaita syksyisiä sävyjä. Kotimatkalla kyläkeskuksen vaahtera hohti upeassa punaisessa asussaan ja pihan nurmikko on muuttunut jo syvän tummanvihreäksi.

Mikä ihana väripaletti ottaa käyttöön sisälläkin siis!

Havaintoja Habitare 2018 -messuilta

Tänä vuonna varasin Habitaren kalenteriini jo hyvissä ajoin ja anoin perheeltäni lapsivapaata aikaa päästäkseni tuulettamaan päätäni (ja kameraani) oikein ajan kanssa.

Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös laisinkaan, sillä jostain syystä olinkin viime metreillä kadottanut innostukseni 'nähdä vaivaa' lähteäkseni Pasilaan saakka messuille. ...Osaksi fiilikset saattoivat johtua tovi sitten samaisessa Messukeskuksessa viettämistäni kahdesta todella intensiivisestä ja takin täysin tyhjentäneistä päivistä Esimies & Henkilöstö -messuilla...

Mietin tosin ääneen miehelle, että ehkä myös oma kotimme on vihdoin siinä pisteessä, etten enää kaipaa suuria inspiroitumisia erilaisista värimaailmoista ja materiaaleista; talomme on löytänyt oman äänensä, sitä ei tarvitse enää etsiä trendioppaista tai maaliliuskoista!

...Mutta kuten olin arvellutkin, löysin lopulta paljon kaunista kuvattavaa ja ihmeteltävää - sekä sen kadonneen innostuksen tunteen! 

Tänään siis luvassa isohko valokuvakooste teemoista, jotka jäivät mieleeni messuilta - ehkä näistä löytyy inspiraatiota sinunkin syksyiseen kotiisi!

LUONNONMATERIAALIT, ERILAISET TEKSTUURIT JA MAANLÄHEISET SÄVYT

'Back to the roots'

 Seinäelementit (yllä vasen), Woodroom

 Sera Helsinki

 Marimekko

 Vallila

Nietos ja Wolite -valaisimet (yllä oikealla),  Averi

 Laulumaa

KUOSIT JA PRINTIT TARINAN KERRONNAN VÄLINEINÄ

'Folklore'

KIERRÄTETTYÄ, TUUNATTUA JA ITSE TEKEMISEN ILOA

'Sustainability & Hygge'

 Kierrätyskeskus

 3rd HandMade

VAHVAT VÄRISÄVYT, UTUINEN SAMETTI 

Oot-Oot 

Messupäivän jälkeen olen möbleerannut taas tarmokkaasti olohuonettamme ja vaihtanut jopa valokuvakehyksiä 'syksyisempiin'....

Eli visiitti Habirate -messuilla teki tehtävänsä täydellisesti; herätti jo hieman syksyiseen kaamosmasennukseen nuupahtaneen sisäisen sisustajani!

Näiden kuvien voimaannuttamana taas uudella energialla tähän alkaneseen viikkoon!