Viikonloppuun rauhoittuminen makuuhuoneen seesteisessä tunnelmassa

Tämä viikko on ollut yhtä värien iloittelua blogissa, kun olemme nauttineet raikkaista vihreän sävyistä ja oikein aurinkoisesta keltaisesta verannallamme.

...Ajattelinkin, että näin viikonloppuun vähitellen laskeutuessa onkin hyvä hetki viettää aikaa hieman rauhallisemmassa värimaailmassa makuuhuoneessamme.

Olen edelleen niin tyytyväinen tuohon Tikkurilan Nefriittiin; vahva väri, mutta silti niin rauhoittava. Juuri täydellinen valinta makuuhuoneeseen!

Eikä tunnelmasta tule liian synkkä tai raskas, kun kahdella muulla seinällä on valkoiseksi maalatut hirsipaneelit, hormi ja tukimuuri.

Nefriitti toimii kauniina taustana vanhalle senkille, sekä kultakehyksiselle peilille, joka vielä etsii lopullista paikkaansa - tai ehkä onkin jo viimein sellaisen löytänyt...?

Tuota metallitarjotinta pyörittelin useaan kertaan käsissäni käydessäni paikallisella kirpputorilla, mutta vasta hinnan tipahdettua (muistaakseni) euron paikkeille tein lopulta päätöksen nostaa sen ostoskoriin.

Harmittamaan olisi jäänyt, jos en olisi tarjotinta ostanut! :)

Karsin senkin päältä kirkkaat kastehelmi -tuikkukipot käytävän lipaston päälle ja nostin nuo muutamat hiekansävyiset ja harmaan lyhdyn tarjottimelle. Mukaan mahtui vielä kultaisenhohtoinen korurasia, jonka olen vuosia, vuosia sitten saanut lahjaksi siskoni tyttäreltä. Aarteeni.

Nyt makuuhuoneessamme ainoa huonekasvi on senkin päällä viihtyvä palmuvehka(?), mutta haaveilen vielä sängyn päätyyn, tukimuurinurkkaukseen suuren huonekasvin hankkimisesta. Jokin puistokultapalmun näköinen huonekasvi - tai ihan jättipeikonlehti - olisi ihana!

Kesäksi, kun ikkunan alla oleva patteri voidaan kääntää pois päältä, voin myös lähipäivinä makuuhuoneeseen asennettavalle ikkunalaudalle nostaa pienempiä viherkasveja.

...Tuota nyt vihdoin työn alla olevaa ikkunalautaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä se tulee toimimaan myös yöpöytänä. Tällä hetkellä kirjani, käsirasvani ja poikien valokuva keikkuu patterin päällä, ja jännityksellä odottelen sitä aamua, kun unihiekkaisin silmin huitaisen puhelimeni patterin ja seinän väliin...

Arjen käyttövaatteeni roikkuvat ystäväni yli kymmenen vuotta sitten suunnittelemassa ja valmistamassa rekissä makuuhuoneen nurkkauksessa. Periaatteessa pärjäisin jopa ilman vaatekaappeja, sillä hyllysäilytyksessä ovat ainoastaan yö-, urheilu- ja alusvaatteet.

...Muutos on suuri, sillä Lahdessa asuessani minulla oli yli viisi metriä tankotilaa täynnä vaatteita! Parin viimeisen muuton aikana olen kylmän viileästi laittanut kiertoon laatikkokaupalla vaatteita, sillä turhaan täytän kotiani tavaroilla, joita en ole pariin vuoteen kertaakaan käyttänyt.

Vaatteeni taitavatkin olla niitä ainoita harvoja asioita, joihin olen pystynyt tarttumaan konmarimaisella otteella... ;)

Oi, näissä tunnelmissa on ihanaa aloittaa viikonloppu!

Huomenna aamulla en aio herätä herätyskellon soittoon - vaikka tosin päivä onkin touhua täynnä; mies aikoo aloittaa aamun hiihtolenkillä, joten taidamme lämmittää aamupäivällä lauantaisaunan. Lisäksi huomenna suuntaamme perinteiseen koko perheen valokuvaukseen ja vielä illalla ajelen Lahteen viettämään ystävien iltaa. Saavat perheen miehet viettää laatuaikaa vaikka leffaillan merkeissä sillä aikaa... ;)

Leppoisaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!!

Kuulumisia raksalta; alakerran tv- ja pelihuone lähes valmis!

Viikonloppuna tohistiin taas urakalla raksalla; nostettiin viimeisiä väliovia paikoilleen, kiinnitin välioviin kahvat ja kolmeen oveen (yläkerran wc- ja suihkutilan, isomman pojan huoneen ja alakerran saunaosaston ovet) lukot, asennettiin viimeisiä LED-valoja ja palohälyttimiä kattoihin ja siivottiin tiloja - tällä viikolla tavaraa voi vihdoin kantaa sisälle yläkerran makuuhuoneisiin, ja alakerran pelihuoneeseen sekä työhuoneeseen.

Enää verannan lasinen väliovi odottelee pakkauksessaan paikalle nostamista, sillä sitä ei oikein uskalla laittaa kolhittavaksi muuttotavaroiden ja viimeisten keittiön kaappien kantamisen ajaksi...

Nämä tämän päivän valokuvat ovat alakerrastamme!

...Kuvia tänne blogiin lisätessä muuten tajusin, etten ole aikaisemmin juurikaan tästä aulatilasta/tv- ja pelihuoneesta kuvia ottanut ja julkaissut, sillä tähän asti ei ole juurikaan ollut muuta kuvattavaa, kuin tavaravuoria ja pohjamaalattuja seiniä...

Vihdoin pelihuoneestakin on tullut viihtyisä! :)

Tuossa yläkuvassa tuo vasemman puoleinen lasiovi johtaa yläkertaan vieviin portaisiin, ja tuo oikean puoleinen ovi taas saunaosastolle (pukuhuone, kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone). Ja niiden välissä onkin ensimmäinen raksalle tuotu muuttokuorma, se tärkein; telkkari! :D

Meille ei siis tule yläkerran tupakeittiöön televisiota, vaan tuvassa on tarkoitus OLLA, ei tuijottaa kuvaruutua. Jos jotain haluaa tuijottaa, niin sitten vaikka sitä pönttöuunissa rätisevää valkeaa. Ja jos polttopuiden rätinä tulen hampaissa ei riitä ääneksi, voi kuunnella tuvassa raksuttavaa perintökelloa, napsauttaa päälle vaikka radion tai LP-soittimen.

...Isompi poika tosin kielsi minua tekemästä tuota viimeisintä a) jos hänen kavereitaan on kylässä, b) jos meinaan soittaa Edith Piafin kokoelmaa, tai c) jos pahimmassa skenaariossa kyseessä on yhdistelmä näitä molempia! ;)

Televisiota tulee kaksi yläkertaankin; pojan huoneen parvelle jo paikoilleen asennettu tekevisio, ja meidän omaan makkariin toinen, jotta laiskoina aamuina viikonloppuisin voi pienimmälle pojalle napsauttaa piirretyt pyörimään ja torkuttaa itse vielä hetken...

Tuo yllä oleva valokuva on otettu myös samaisesta pelihuoneesta; oikeassa reunassa on portaikkoon johtava ovi, kuvan keskellä työhuone - josta puuttuu siis vielä ikkunat väliseinistä - ja vasemmasta reunasta pääsee tuulikaapin kautta ulos.

Työhuoneesta nappasin viikonloppuna myös kasan valokuvia, jotka lupaan huomenna laittaa illalla jakoon!

Olen muuten aivan rakastunut tuohon tv- ja pelihuoneen seinien väriin; Tikkurilan 94 harmaan sävyä kattavasta Deco Grey -värikartasta löytynyt hieman beigeen taittuva 1916 tekee kellarikerroksen tilasta lämpöisen ja kodikkaan, muttei tippaakaan tunkkaisen tai ahtaan oloista.

Väri valittiin vertaamalla värikartan sävyjä tilaan tulevan sohvamme verhoilun ruskeisiin sävyihin. Tuo sohva oli ainoa kiintopiste tilan sisustuksessa, ja aikaisemmissa kodeissa minua on hieman harmittanut ruskean sohvan sovittaminen kotien sinertävämpiin harmaisiin seiniin. Joten tällä kertaa tilanne käännettiin toisin päin; sohvasta tulikin määrittelevä tekijä!

Lattiat tehtiin alakerrassa laatoittamalla, jolloin liikkuminen saunatiloista paljain jaloin on huomattavasti huolettomampaa. Pakkastakin kestävä lattialaatta on karhea, eikä ainakaan vielä vaikuta tippaakaan liukkaalle - mikä on tärkeää varsinkin pienten lasten kanssa, jotka tuppaavat aina unohtamaan, ettei märin jaloin saa juoksennella...

Samaa laattaa käytimme alakerrassa siis tässä pelihuoneessa, työhuoneessa sekä tuulikaapissa, ja yläkerrassa verannalla.

Mattiovien Line -sarjan väliovetkin saivat vihdoin kahvat - ihan itse laitoin paikoilleen! :)

Ja jos vielä vähän saa kehaista, niin osaanpa nyt sitten myös kääntää välioven lukkopesänkin toisin päin, jos oven kätisyyttä täytyy vaihtaa. Aina oppii uutta, kun on valmis kokeilemaan - ja astumaan ulos sieltä mukavuusalueelta!

...En tosin osaa nyt äkkiseltään sanoa, että missä työvaiheessa tässä remontissa olisin siellä mukavuusalueellani ollut... ;)

Väliovien kahvoiksi valittiin Abloyn todella selkeälinjainen Polarita 16 -kahva värissä satiinikromi. Omaan silmääni selkeä, mutta silti klassinen - ei liian kaarevaksi muotoiltu, muttei toisaalta liian modernikaan. Mielestäni kaunis yhdistelmä tuon Line -sarjan oven kanssa.

Peitekilveksi valittiin FXA:n valikoimasta Abloyn kahvaan sopiva malli ja sävy, sillä FXA:n peitekilpi oli hinnaltaan budjettiin järkevämpi.

Ja myöskin lukkosarjat hankimme eri toimittajalta, ja niistä tähän settiin sopivin (matta kromi) löytyi CELLO -merkiltä.

Taas saatiin paljon viikonloppuna aikaiseksi - ja noita viikonlopun valokuvia lupaan jakaa tässä viikon mittaan enemmänkin!

Muuttokin alkaa vihdoin olla käsin kosketeltavan lähellä, sillä niiden odottamiemme keittiön viimeisten kaappien pitäisi saapua ensi viikon alussa. Ne enää nippuun ja sitten voidaan muutto aloittaa!

...Tosin onhan tuota puuhaa vielä keittiönkin jälkeen, mutta niitä voi näpertää siinä muuttoa vähitellen tehdessä; veranta päästään tapetoimaan ja listoittamaan vasta, kun keittiö on saatu kannettua pois verannalta tilaa viemästä oikealle paikalleen, ja lämmintä vettäkin vielä odottelemme... Kylmää tulee ja lähtee sujuvasti, mutta lämmin on vielä kateissa.

Mutta eikös tuo omakotitalossa asuminen ole aina sellaista ikuisuusprojektien kanssa pyörimistä? ;)

Kuulumisia raksalta; rauhallinen värimaailma vanhempien kammariin

Viimeisen puolitoista kuukautta on vähintään joka toinen postaus tainnut olla raksan kuulumisten jakamista - eikä syyttä; tällä hetkellä, näillä viimeisillä metreillä lähes päivittäin talo muuttuu, tila kerrallaan valmistuu ja yhä konkreettisemmalle alkaa lähestyvä muutto tuntua!

Tällä hetkellä koko yläkerta on maalatuilta pinnoiltaan - pojan parven vihreän seinän toista maalauskertaa lukuunottamatta - valmis! Mies maalaa lattia- ja kattolistoja parhaillaan, alakerrassa saunakin on jo paneloitu ja paneelit käsitelty tummiksi (koetan ehtiä nyt viikonlopun aikana valokuvaamaan).

Yksi mikä remontin valmistumista hidastaa, ja muuttoamme lähiaikoina estää, on keittiö. Huokaus... Jos aihe ei ole vielä tuttu, niin täältä - KLIK! - voit käydä kurkistamassa, miten keittiöunelma muuttui haasteeksi...

Saimme torstaina tiedon, että tiistaina tilattujen OIKEIDEN ja EHJIEN kalusteiden toimitusaika on kuuden viikon kuluttua! ...Tehtaalla linjat täynnä, joten jonon perälle päädyttiin... Eli ei, en ole banaanilaatikoita lähtenyt vielä hamstraamaan, tai muutoinkaan oikeastaan alkanut muuttoa valmistelemaan... Ärrinmurrin....

Mutta jottei pelkäksi murinaksi mene (teen sitä jo ihan riittävästi aiheen tiimoilta täällä yksinkin), niin keskitytään niihin valmistuviin ja onnentunteita tuottaviin asioihin - kuten meidän tulevan makuuhuoneen maalattuihin seiniin:

Vertailuksi heti alkuun valokuva ajalta, kun kattopaneelissa oli vasta ensimmäinen maalikerros, ja kipsilevyssä valkoinen pohjamaali - jo näitä kahta valokuvaa (yllä ja alla) vertaamalla muutos on valtava.

...Lisään tuonne loppuun vielä muutaman kuvan tästä tilasta remontin alkupuolelta, kun nurkassa pönötti vanha keittiö!

Ihastuin jo viime talvena Tikkurilan Nefriitti -sävyyn, kun sain käsiini Tikkurilan Color Now -julkaisun! ...Toki taisin värin nähdä ensimmäisen kerran jo Habitare -messuilla viime syksynä, mutta Turun Rakenna ja Sisusta -messuilla helmikuussa sävy vakuutti minut lopullisesti.

Nefriitti oli saatava! :)

Ja minähän sain Nefriitin - siis värisävyn, en munuaistulehdusta, mitä tuo termi 'nefriitti' myös tarkoittaa - kiitos, J, kun paljastit tämän, hieman erilaisin silmin olen sävyä sen jälkeen katsellut! :D

Onhan se kaunis sävy; vahva värisävy, ei mikään laimea häivähdys väriä, mutta silti seesteinen ja jotenkin rauhoittava - juurikin makuuhuoneeseen sopiva.

...Tai kammariin, kuten minä jo luontevasti tuota huonetta kutsun. :)

Meidän huoneemme, talon entinen keittiö on huoneista pienin - me aikuiset nyt ehkä tarvitsemme vähiten lattiatilaa omaan huoneeseemme. Eikä meidän makuuhuoneeseen tarvitse enää edes työpöytää koettaa väkisin sovittaa, sillä alakertaan tulee erillinen työ-/askarteluhuone.

Tuohon (kuva alla) ikkunan alle tulee sänky, palttiarallaa juuri tuon ikkunan oikean puoleiseen reunaan ylettyen. Sängyn toinen pitkä sivu tulee siis seinään kiinni - pääsen turvallisille unille seinän viereen, miehen selän taakse piiloon möröiltä. :)

Koska minulle ei yöpöytää omalle puolelleni seinää saada, laitetaan ikkunan alle ikkunalauta, joka toimii myös laskutilana kirjalleni, silmälaseilleni ja kaikelle sille pienelle ihanalle tilpehöörille, mitä ikinä keksinkin siihen asetella...

...Tosin miehelle myyn tätä ajatusta edelleen pelkkänä laskutasona kirjalleni, joten ssshhhhhhhh.... ;)

Kuvan oikeaan reunaan, tuolle Nefriitinsävyiselle seinälle tulee vanha senkki, ja omasta lapsuudenkodistani tuoma, isovanhempieni perintögobeliini (valokuvia gobeliilista alempana).

Jotta muistaisimme, mistä olemme lähteneet liikkeelle, valokuvasin jonkin verran remontin alkuvaiheessa tiloja ennen projektin aloittamista, sekä työvaiheiden edetessä. Jälleen kerran kaivelin arkistoja, ja löysin muutamia otoksia tästä samaisesta huoneesta, joka tosiaan oli aikoinaan keittiö:

Yksi ensimmäisiä urakoita olikin tuon vanhan kaapiston purkaminen; ennen tehtiin kestävää laatua - oli nimittäin sen verran tukevasti edelleen kaapistot kiinni seinissä! :)

Joku edellisistä omistajista oli jo aloitellut remonttia ennen meitä, sillä monia valmistelevia työvaiheita oli jo tehty meidän ostaessa talo, ja tästä keittiöstäkin oli jo riisuttu pois kaikki pahvi- ja tapettikerrokset. Laskin niitäkin muutamista kiinni jääneistä kaistaleista olleen lähemmäs viisi kerrosta...

Phuuh, näitä kahta viimeistä valokuvaa hetken katselleena oli pakko rullata tekstissä takaisin noihin uusiin kuviin, ja huokaista helpotuksesta - ihana raikas tunnelma talossa nyt!

...Aina välillä nousee keskustelupalstoilla hälyä siitä, tarkoittaako vanhan talon remontointi talon pelastamista käyttökuntoiseksi vai entisöintiä alkuperäiseen loistoonsa. Näitä projektin alkuvaiheen valokuvia katsellessa en pysty kuin toteamaan, että ei, en olisi halunnut taloa remontoida alkuperäiseen muotoonsa. Jo pelkkä huonejärjestys olisi ollut auttamattoman huono! Tämäkin pikkuruinen keittiökoppi muuttui luontevasti valoisaksi makuuhuoneeksi.

Lähdimmekin koko projektiin ajatuksella, että remontoidaan talo meidän näköiseksemme, mutta vanhaa kunnioittaen ja talon alkuperäistä käyttötarkoitusta arvostaen. Vanha puuverstas on saanut ylleen uutta puupintaa, vaikkakin maalattuna tällä kertaa, eikä pinkopahvin alle piilotettuna...

Ja veikkaan, että alkuperäinen asukaskin olisi hyväksynyt meidän tummaksi, pihasaunamaiseksi remontoimamme saunan löylyt, ja takapihalla löylyjen jälkeen jäähdytellessä onnellisena katsellut, kuinka hänen istuttamansa raparperit, omenapuut ja marjapensaat tuottavat edelleen satoa muokkaamassamme pihassa. <3

Kuulumisia raksalta; räväkkää sammakonvihreää isomman pojan huoneeseen

Viime viikonlopun maalausurakan jäljiltä oli myös isomman pojan huoneen parvi saanut vihreän värin kipsilevyseiniin. Alemman huonetilan, wc-ja kylpyhuoneen vastainen seinä (alakuvassa tuo oven oikealla puolella oleva) piti jättää tuolloin vielä pohjamaalille, sillä isompi poika tahtoi itse maalata mahdollisimman paljon omaa huonettaan.

Kesäkuussa kerroinkin, kuinka isomman pojan huoneeseen valikoitui (pojan itsensä valitsemana) tismalleen sama vihreän sävy, jolla maalasin aikoinaan pojan huoneen vuonna 2010 - kuin ihmeen kaupalla tuo seitsemän vuotta vanha värinäyte oli edelleen tallessa ja voimassaoleva! :)

Huoneen hirsipaneelit maalasin Tikkurilan Valkoisella, ja huoneessa parven kulkuaukon vierustalla oleva hormi on tarkoitus maalata harmaalla sävyllä K499 Graniitti - tuosta hormin maalaamisesta lisää, kunhan ehdimme maalaamisen kimppuun.

Pojan huoneen pihan puolelle jäävä 'takaseinä' maalattiin ainoastaan tuolta yläreunasta, sillä kyseiselle seinälle tulee koko seinän levyiset, 200cm korkeat vaatekaapit - ainoastaan katonrajasta jää osa seinää näkyviin.

Tuota alla olevaa valokuvaa katsoessa alkoi oikein naurattaa, että melko tyylikkäät tapetit voisi paikallisesta ilmaisjakelulehdestäkin liisteröidä... ...Ainakin näin riittävän kaukaa valokuvattuna, ja ilman silmälaseja tietokoneen näytöltä katseltuna... ;)

Kyseessä ei kuitenkaan ole DIY-tapettiprojekti, vaan vaaleaksi maalattujen seinäpintojen ylimittainen hätävarjelun liioittelu! :D

Kun 9-vuotias tarttuu maalaustelaan ja jatkovarteen ensimmäistä kertaa elämässään, jokainen vanhempi ymmärtää katsella tilaa aivan uusin silmin; minne kaikkialle voi fyysisesti olla mahdollista sutaista/roiskuttaa/tiputtaa maalia?!

Nopeasti analysoin, että vähintään yhden - mielellään kahden - lehden verran täytyy suojia levittää kattoon ja viereisiin seiniin, ikkunan eteen sekä ympäri paikoilleen nostettua patteria...

Lattioita toin suojaamaan töistä kierrätykseen annettuja lakanoita, pussilakanoita ja pyyhkeitä, jotka ovat suojanneet lattioita erinomaisesti myös tältä maalitelan kanssa heiluneelta, ajoittain hieman suurpiirteiseltä äidiltä... ;)

Autoin poikaa sen verran urakassa alkuun, että maalasin pensselin ja pienen telan kanssa seinän yläosan, jotta pojan ei tarvitsisi ison ja melko painavankin telan kanssa koettaa kurkottaa aivan katonrajaan asti.

Poika sitten itse suti nurkat ja maalasi ison pinnan - ja oviaukon ympäriltä kapeamman seinäkaistaleen.

Nyt on kyllä pakko pikkuisen poikaa kehaista, sillä ensikertalaiseksi tuli maalipinnasta ihan mielettömän tasainen ja siisti!

Ja mikä tärkeintä; pojalla oli hauskaa!

:) Tätä oman huoneen maalausta oli odotettu jo pitkin kevättä...

...Ja keskittymiskykykin riitti ihan urakan loppuun saakka, mistä äiti oli positiivisesti yllättynyt... ;)

Tuolle yllä olevan valokuvan vihreälle seinälle odottelee kehystämistä ja esille nostamista pojan itsensä valitsema, Desenio -verkkokaupasta tilattu Skatebards -juliste (50x70cm) - kertaheitolla muuttuu sisustus kolmasluokkalaisen oman maun mukaiseksi, ja tilasta tuli ison pojan huone.

Tämä vihreän sävy on omaan silmään vuodesta toiseen yhtä kaunis, ja näyttää 2017 jopa trendikkäälle! :)

Vähän yllätyksenä tosin maalausprojektin jälkeen tuli tuon vihreän sävyn runsas heijastuminen viereiselle valkoiselle hirsipaneeliseinälle! ...Ei sillä, pidän siitä - ja ehkä hieman lohduttaa myös poikaa, joka olisi halunnut kokonaan vihreän huoneen, ilman ainoatakaan valkoista seinää... :)

Tuota hohdetta katsellessa tosin huokaisin tyytyväisenä, että onneksi valittiin vihreä sävy pönttöuuniin punaisen sijaan - sopii kauniisti yhteen tuon pojan huoneessa myllertävän värikylvyn kanssa...! ;)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Täällä Mäntsälän kupeessa aloiteltiin pitkää viikonloppua ja kesälomaviikkoa tänään melkein helteisissä tunnelmissa. ...Vihdoinkin.... ;)

Kuulumisia raksalta; pienemmän pojan aurinkoinen huone vihdoin lopullisessa värissään!

Viikonloppuna urakoitiin miehen kanssa oikein hartiavoimin, ja saimme koko yläkerran vihdoin lopulliseen väriinsä!

Tai no melkein; jäljelle jäi vielä isomman pojan huoneen seinä, jonka hän itse haluaa tulla maalaamaan valitsemallaan vihreän sävyllä. :)

Tuossa alla olevassa valokuvassa pilkistääkin pieni siivu pienimmän poikamme aurinkoista lastenhuonetta - ja taustalla tupakeittiön päätyseinä, jonka tässä vaiheessa valokuvaamista oli saanut ylleen ensimmäisen kerroksen väriä. Palaan tuohon seinään pikemmiten ihan oman postauksen merkeissä.

Pienemmän pojan huoneeseen valittiin kipsilevyseiniin aurinkoinen ja lämmin sävy, Greippi (S302), Tikkurilan värikartasta, ja hirsipaneelit maalattiin koko kodissa Tikkurilan Valkoisella.

Greippi oli täydellinen värivalinta aurinkoisen ja energisen pojan huoneeseen! :)

Pojan huoneesta puuttuukin enää vain patterin kytkeminen sekä listat; lattian ja katon rajasta, sekä ikkunan ympäriltä. Siivousta vaille muuttovalmis huone noiden askareiden jälkeen siis - lähellä maaliviivaa siis tämän huoneen osalta!

Muistin virkistykseksi oli muuten pakko kaivaa arkistoista valokuva (alla) juurikin tuosta samaisesta nurkasta ennen remontin aloitusta.... Phuuuuh, pitkä matka on tuosta tultu!

Aikoinaan tämän huoneen läpi kuljettiin isoon tilaan (nykyiseen tupakeittiöön), mutta remontissa tuo oviaukko poistettiin ja tilalle rakentuu keittiö seinän toiselle puolelle. Pienemmän pojan huone olikin siis alunperin yhdistetty oleskeluhuone ja eteinen...

Ette voi edes kuvitella niitä onnen tunteita, joita läpikäymme joka ikinen päivä tuolla raksalla puuhatessa, kun muistelemme melkein kolmen vuoden mittaista tarinaa taaksepäin ja katselemme oman työmme jälkeä...!

...Ollaan kyllä monen kerrat taputeltu toisiamme olkapäille ja lyöty yläfemmaa:

'Hyvä Meidän Tiimi!

Samoin pintamateriaali- ja värivalintoja nyt valmiina pintoina katsellessa olemme todenneet, että 'kyllä, nappiin meni!' :)

Omaa silmääni miellyttää suuresti tuo Greipin, Tikkurilan Valkoisen ja meille vahingon kautta 'erikoistilauksena' sekoitettu harmaan lattiamaalin sävyn, tupla-annos 2115 -väriä, yhdistelmä:

Makuja on monia, ja tästä talosta on tullut täysin meidän näköisemme. Olemme molemmat vanhan talon asujia, vaikka edellisinä koteina on ollut niin uusi omakotitalo, kerrostaloasuntoja, rivitaloasuntoja... Vanhassa talossa on lämmin tunnelma ja tällä talolla on kaunis sielu!

...Pelkään pimeää, ja liian vilkkaalla mielikuvituksella iltaisin jännitän täällä nykyisessäkin kodissamme jokaista rapinaa, mutta tuolla Villa Kotirannassa saatan yksin puuhastella iltahämärään saakka, ihanan rauhallisissa tunnelmissa.

Noiden seinien sisältä löytyi minun ZEN. <3

Kaivoin arkistoista vielä muutaman valokuvan matkan varrelta, jotka on otettu tuosta pienemmän pojan huoneesta eri vaiheissa:

Meidän koti - ihan meidän näköinen!! <3

Raksalta kuulumisia; isomman pojan huoneen parvi vihdoin pohjamaalattu

Maanantain maalausurakassa tupakeittiön lisäksi myös isomman pojan huone parvineen sai hirsipaneeleihin kerroksen pohjamaalia.

Eilen kerroin. kuinka tupakeittiön ikkunaseinän osuus on ollut tähän mennessä hitain vaihe maalausurakassa raksalla - noh, tuo pojan parvi on kyllä kaikkineen ollut koko maalausurakan hankalin osuus!

...Matalassa tilassa polvillaan kulkiessa telojen ja pensseleiden kanssa, sekä katon harjan mukaisesti laskeutuvaa matalaa nurkkaa maalatessa, on työergonomia ollut pelkkä haave vain... Ei ihme, että välillä olen heräillyt keskellä yötä kokovartalokrampissa...!

Tuohon kipsilevyseinälle on varattu paikka televisiolle ja pleikalle, vaikka varsinainen pelihuone meillä onkin rakentumassa alakerran oleskelutilaan. Tarkoitus olisi mahduttaa parvelle 120cm leveän sängyn ohella myös säkkituolin pelaamista varten.

...Tästä parvesta taitaakin olla tulossa sellainen juniori versio miesluolasta... ;) Minijääkaappi vain puuttuu! :D

Myös parvelle asennettiin lankkulattia, joka maalataan vaaleanharmaaksi, kuten muissakin huoneissa. Ja parven kipsilevyseinät tulevat samalla räväkällä vihreällä, kuin alla olevassa huoneessakin - kipsilevyseinä nimittäin jatkuu alakerrasta ylös asti kulkuaukon reunassa.

Mainitsinkin tuossa alussa sen todella matalan kohdan parvella - kurkkaappa alla olevat valokuvat!

Kun vertaa tuota päätyseinän - voiko tuota suikaletta edes seinäksi sanoa?! - korkeutta hirsipaneelin leveyteen, niin voi laskeskella, että korkeutta tuossa päädyssä on alle 20cm. Telaa ei tilaa hyvällä tahdollakaan saanut mahtumaan, joten pensselillä koetin sutia pohjamaalia paneeliin - vähän kyseenalaisilla tuloksilla...

Tuohon nurkkaan on tarkoitus rakentaa itse kaksitasoinen (taustalevyllinen) kirjahylly, joka on mitoitettu Aku Ankan taskukirjojen korkeuden mukaan. Eli arviolta 40-50cm tuolta nurkasta jää matalinta tilaa hyllykön alle ja taakse.

Myös pojan huoneen alempi kerros, josta jo aiemmin kesäkuun puolella laitoin valokuvia, kun tuota kattoa ja kipsilevyseiniä maalattiin, sai lisää pohjamaalia:

Tuonne huoneen päätyyn kipsilevyseinälle (kuva alla) jää seinäväriksi näillä näkymin valkoinen, sillä seinä jää huoneen koko leveydeltä vaatekaappien taa piiloon - ainoastaan kaappien päälle jää hieman seinää näkyviin, jos emme vielä lopulta päätä peitelevyä sinne asentaa.

Myös parvelle johtavat portaat ovat vieläkin hakusessa, parven aukon reunojen verhous tekemättä ja parven kaiteetkin yläkerrasta puuttuvat. Kaiteeksi on suunniteltu parven lattiasta kattoon asti ylettyvää pystysuuntaista rimoitusta - ja yhdeltä sivulta parvi rajoittuu seinään.

Myös tänne isomman pojan huoneeseen jätettiin hormia näkyviin - tiilipinta vain rapattiin piiloon.

Tahtoisin kovasti jättää hormin harmaaksi, mutta mies tahtoisi maalata senkin valkoiseksi. Minusta harmaana hormi toisi kauniisti kontrastia valkoisiin pintoihin, ja sopisi hyvin yhteen vaaleanharmaaksi maalatun lautalattian kanssa.

Eikö vain?!

Mutta nyt jatkan aamun touhuja raksan puolella - tänään aamupäivän aikana tarkoitus vielä maalata tupakeittiön ja käytävän hirsipaneelit, eli se pitkä, ikkunaton, tienpuoleinen seinä. 

Sitten olisikin pohjamaalauksen osalta hommat taputeltu, ja pääsen vihdoin pintamaalien kimppuun!

Mahtavaa - en malta enää odottaa, että saan VÄRIÄ seiniin - kyllä tätä valkoista onkin jo sudittu ihan riittämiin! :)

Aurinkoa päivään kaikille!