Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arabia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arabia. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. joulukuuta 2017

Huippumehevä adventtisunnuntain sahramikakku [**Arvonnan voittaja**]



*Kaupallinen yhteistyö, Kustannus-Mäkelä


Eilen, ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi, vietin rauhallisen aamupäivän leipoen - melko harvinainen hetki tässä talossa, sillä yleensä mieheni hoitaa perheemme leipomiset.


Inspiroiduin kuitenkin tarttumaan jauhoastiaan ja sähkövatkaimeen Kustannus-Mäkelältä saamani ihana jouluisen Leila Lindholmin Leilan makea joulu -kirjan reseptejä tutkittuani - tai paremminkin leivonnaisista otettuja upeita valokuvia ihasteltuani. ;)


Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi valikoitui Huippumehevä sahramikakku.

En ollut koskaan aikaisemmin leiponut mitään sahramia käyttäen, joten en juurikaan tiennyt mitä odottaa - edes kakun maulta...!

...Voin paljastaa, että maku on muuten vallan mainio... ;)


Jouluisen leivontatuokioni kruunasivat kaikki kauniit leivonta-astiat sekä kuiva-aineiden säilytyspurkit. Tai pitäisikö sanoa, että nuo kauniit elementit tekevät leipomisesta minulle mielekkään tuokion - tuovat sitä paljon kaivattua kauneutta arkeen.

En tykkää lainkaan muovisista kulhoista tai mittakipoista, metallisetkin ovat vähän kiikun kaakun rajoilla. Taikinat alustan keraamisessa Kermansaven kulhossa, jonka olen ostanut omaan kotiini joskun yli kymmenen vuotta sitten, ja raaka-aineet mittaan vanhoilla kahvikupeilla oman Aili-mummoni tapaan.


Tuollaisen perinteisen kahvikupin kanssa mittaaminen on helppoa - nämä kupposet kun ovat 1dl vetoisia. Eli raaka-ainetta otetaan kuppiin saman verran, kuin kahvia siihen kaataisi.


Sahrami toi taikinaan upean keltaisen värin!

Reseptissä ohjeistettiin käyttämään luomumunia, mutta korvasin luomun oman kotikanalamme munilla. Luomuksi niitä ei valitettavasti voi sanoa, sillä kanat syövät appeen ohella rehua, joka ei ole luomua. Mutta vaikka eivät täysin luomua olekaan, oli silti ilo huomata, kuinka nopeasti oman kanalan munat vaahtoutuivat sokerin kanssa todella kuohkeaksi! Kaupan kananmunia saa vatkata paljon kauemmin...


Harmittelin taikinaa vuokaan kaataessa, etten ostanut muutama viikko sitten kirpputorilla näkemääni vanhaa kakkuvuokaa, joka oli todella kauniin muotoinen... Olisi sopinut tälle kakulle täydellisesti! Tästä viisastuneena kiertelen jatkossa kirpputorit taas hieman valppaampana, sillä joulupöydän leipomuksia varten hakusessa nyt nostalgisempi vuoka.

Onneksi kaapista löytyi kuitenkin eilen tämä uudehko vuoka - pakko tunnustaa, etten ole kovin montaa kertaa sitä vielä käyttänyt.


Anopilta muutama vuosi sitten saamani metallinen tarjoiluastia sopii kauniisti kuivakakulle. Joulun jälkiruokapöytään tuohon kakun ympärille tulee tarjolle vielä pikkuleipiä täysi kierros!

Hieman paremmin olisin voinut vuokan voidella, näin jälkiviisaana totean, sillä hieman takertui kakkuni vuokaan. Mutta kerros tomusokeria piilottaa pienet kauneusvirheet - ja maku on se tärkein! :)

Tällaisen epäpätevän kotileipurin tekemäksi olen kyllä melkoisen tyytyväinen lopputulokseen; niin kakun ulkonäköön kuin herkulliseen makuunkin!


Tämä sahramikakku valikoitui joulumme jälkiruokalistalle, samoin kuin Leilan reseptikirjasta löytyneet Puolukkamaustekakku ja Maukas suklaa sahramikranssi.

Kiitos muuten teille kaikille kertomistanne jouluherkuista - en valitettavasti ehtinyt käydä kommentoimassa aivan kaikkiin viesteihinne, mutta luin ne kaikki ajatuksella läpi - niiden joukosta löytyi monia tuttuja ja vähemmän tuttuja ruokia, juomia ja herkkuja.

Itse asiassa teidän inspiroimana aloitimme miehen kanssa jo listaamaan tulevan joulun ruokalistaa - ja sinne nousi joitakin teidänkin ehdottamianne herkkuja, joita aikaisemmin ei kodissamme ole nähty, kuten luumurahka.


Mutta sitten päivän aiheeseen, joka varmasti kiinnostaa teitä kaikkia; Leilan makea joulu -kirjan arvontaan! :)

Arvontaan osallistui varmasti ennätysmäärä lukijoita, ja arvontalipukkeita sain kirjoittaa oikein urakalla - kiitos teille kaikille osallistuneille!

Pienempi poika toimi näin aamusella hieman unisena onnettarena, ja kaivoi arpakulhosta lippusen, jossa luki....

...A_nsku!

Onnea voittajalle!! Laitatko minulle sähköpostilla yhteystietosi (eloasatumaassa @ gmail.com), niin laitan paketin sinulle postiin pikemmiten?

Ja koska osallistujia oli näin valtaisasti, arpoi poika vielä kaksi muutakin voittajaa, joille lähetän pikkuiset lohdutuspalkintopaketit:

Satu /Talossano23 sekä Saikku.

...Laitatteko tekin minulle yhteystietonne, niin pikkuiset paketit löytävät postissa perille? <3



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,
ja ihania lukuhetkiä arvonnan voittajalle!


torstai 29. syyskuuta 2016

Uutta, vanhaa ja ripaus sinistäkin, muttei mitään lainattua

Mieheni ei enää ihmettele ääneen, eikä edes kohottele kulmiaan, kun kirppiskierroksen jälkeen keittiön tasolle ilmestyy yksinäinen vanha lautanen, tai joskus useampikin - yleensä kaikki eri paria.

Tuskailevaa huokailua tosin saattaa ilmetä, kun tiskikonetta tyhjentäessä löytyykin seasta uusia kippoja ja kuppeja, joiden paikka keittiönkaapeissa ei olekaan selvillä... Tai siis, MINUN määrittelemääni paikkaa kyseiselle astialle ei ole informoitu tiskausvastaavallemme. :)

Tänään luvassa siis iso valokuvapostaus uuden ja vanhan saumattomasta kohtaamisesta! Uudet Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjan kupit löysivät parinsa vanhoista Arabian lautasista.


Jokainen kaunis vanha Arabian lautanen on loistolöytö - vaikka reunasta olisikin lohjennut palanen. En osta astioita sijoitusmielessä, vaan käyttöön, ja pienet kolhut ja koloset kuuluvat elämään.

Enkä haaveile täydellisen, yhtenäisen astiaston keräämisestä, vaan ihanien yksilöiden löytämisestä, joilla voin maustaa kahvipöydän kattausta kotoisasti.


Tuo pienempi sininen lautanen on Arabian vanhaa Sylvia -sarjaa. Isompi on ilmeisesti Sointu -sarjaa, jota minulla on myös roosan värisenä (kuvia lisää alempana).


Tästä alla olevasta kuppi + tassi -yhdistelmästä tulee muuten mieleeni herkkä ballerina:


Myöskin isompi ja laakeampi (2,5dl) Oiva Siirtolapuutarha teekuppi mahtuu mukavasti näille roosan sävyisille lautasille. Tämän Arabian Sointu -sarjan (?) lautasia olen löytänyt yksitellen useampiakin - niin tasseja, kuin ns. leipälautasiakin - roosana ja hempeän sinisenä. Samaa sarjaa on ilmeisesti valmistettu myös harmaana ja vihertävänä.


Kauniisti sopivat yhteen niin soniset, kuin roosatkin, oranssinpunertavat ja keltaiset. Punaisena lankana tällaisessa kattauksessa kuppien graafiset kuviot ja niitä pehmentävät hempeämmät lautaset.

Minun näköiseni astiasto! <3


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sunnuntain inspiraatio sisustamiseen (ja siivoamiseen) löytyi!

Sanotaan, että siivous on halvin ja nopein sisustus. Allekirjoitan lauseen täysin! :) Sama vanha koti saa aina raikkaan tuulahduksen siivouspäivän myötä - ja jos samaan vauhtiin vielä nostaa pöydälle maljakollisen leikkokukkia, niin korvaa jo melkein pienen pintaremontinkin. ;)

Minulla inspiraatio lapsiperheen perinteisen kaaoksen siivoamiseen löytyi tällä kertaa tori.fi -palvelun kautta... Löysin viikolla nimittäin ihan omalla kylällä myynnissä olleen kaapin, ja sivupöydän, jotka ostin ajatellen tulevaa kotiamme, mutta jotka löysivät luontevan paikkansa myös tässä nykyisessä kodissamme.

Valokuvasin elokuun lopussa olohuoneemme edellisen sisustuksen - pääset kurkistamaan sitä tästä, KLIK!


Uusien kalusteiden myötä sohva siis sai siirtyä pois nurkasta, ja otimme pitkästä aikaa taas sohvapöydänkin käyttöön. Reilun vuoden sen on tainnut ajaa sivupöydän virkaa, sillä pienemmän pojan kierähdykset sohvalta lattiatyynyille ovat aiheuttaneet omaa haastettaan tähän huonekalujen sijoitteluun.

Mutta nyt, pojan ollessa reilut 1,5v, voimme taas kokeilla tällaista 'aikuisten ihmisten perinteistä tapaa' käyttää sohvapöytää... ;)


Sohvapöydältä siirtyivät lehdet vanhassa puulaatikossa lattialle uuden kaapin viereen, samoin kuin tuo betoniruukku kasveineen.

...Molemmat houkuttelevat pienintä poikaamme tutkimusretkille...


Myös papan ehtisöimä keinuhevonen sai uuden kaapin ääreltä arvoisensa paikan.


Nauratti Habitare -messuja kierrellessä, että olinkin jo elokuussa tuota syksyistä asetelmaa avohyllyille rakennellessa hienosti ajan hermolla... :)

Tämän vuoden Habitare olikin ehdottomasti juuri minun makuni mukainen kokemus; puu ja muut luonnonmateriaalit, käsin tekeminen, kotoilu ja rustiikkiset yksityiskohdat.


Tämän sohvapöydän olen joskus vuosia sitten kasaillut, ja edelleen se on yksi lempihuonekaluistani kodissamme. Ehkä siksikin, että tähän pöytään liittyy valtavasti muistoja; sen äärellä on ystävien kanssa istuttu iltaa, isomman pojan kanssa pelattu lautapelejä...


Tämä kaunis, punottu koristeruukku löytyi kirpputorilta joitakin kuukausia sitten 0,50€ hintaan, ja onnistuin nappaamaan näitä kotiini kaksi. Ruukun alla on niin ollen kirpputorilta löydetty Arabian vanha ruokalautanen, jonka nimeä en valitettavasti tiedä (pohjassakin lukee vain 'Arabia').


Vesikasvikin on yhä hengissä, tosin hieman nuutuneemman oloisena, kuin silloin ostettaessa elokuun alkupuolella - KLIK - mutta pituuskasvua on tullut sentään.

Nyt, kun toista kuukautta olen tälle kasville vettä vaihdellut, maljakkoa pessyt ja kiviä huuhdellut, niin voin todeta, että ihan liian paljon työtä vaativa lajike minunlaiselleni laiskalle kukkien hoitajalle... Eli tätä yksilöä lupaan parhaani mukaan hoitaa, niin kauan kuin hän hoidollani jaksaa elellä, mutta uutta en enää ole sitten hankkimassa...


Uuden kaapin päälle nousivat myös makuuhuoneessa aiemmin olleet vanhat, vintage valokuvakehykset. Olen säilyttänyt niissä alkuperäiset taustapaperit, jotka ovat kauneinta, mitä voisin kuvitella näihin kehyksiin laittavani!

Nämäkin kehykset löysin aikoinaan kirpputorilta.


Ja tuonne avohyllylle jo aiemmin nostamaani ilves -purkkiin kuivatin pihapuusta tammenterhoja tuomaan lisää kauniita ruskean sävyjä sisustukseen.


Olen viimeisen puolen vuoden aikana ostanut rottinkisia amppeleita, sekä seinätelineitä huonekasveille, jotka ovat odotelleet sopivaa hetkeä. Tänään, olohuoneen uudelleenjärjestelyn yhteydessä, nostin tämän ensimmäiset rottinkiamppelin rönsyineen roikkumaan ikkunalle.

Nämä on taas näitä mielipideasioita, mutta minä olen näihin tällaisiin aivan hulluna... :) Ehkä tunteitani vahvistaa nostalgia, muistot omasta lapsuudesta. Näitähän oli jokaisessa kodissa 1970- ja 1980 -luvun taitteessa!

Huonekasvit saivat myös uuden paikan valossa ikkunan äärellä, kun nostelin niitä toisen nettikirppislöydön päälle. Samaiselta myyjältä nimittäin mukaani lähti myös tämä ihana sivupöytä, joka toimii myös pienenä lipastona.


...Pakko jakaa tämä alla oleva valokuva pienestä kuvausassaristani, joka aina kuvien oton välissä innostui pyörittelemään kukkaa uusiin asentoihin... ;)


Tälle pöydälle oli ilmoittautunut jo ostajakin, ja taisin olla varausjonossa kolmantena tai neljäntenä, mutta kuten jokainen nettikirppiskauppaa tehnyt tietää, usein innokkaimmat hakijat katoavat lopulta jäljettömiin...

Noh, jonkun toisen menetys, ja minun ehdoton voittoni! :)


Rupesin oikein miettimään, mitä tavaroita olohuoneessamme on uutena ostettu - kun tuo ylläolevan valokuvan rahi on muistaakseni 4€ kirppislöytö, ja nojatuolit ikilainassa anoppilasta - eikä listasta ihan valtavan pitkä tullut; näissä valokuvissa esiintyvistä tavaroista televisio ja muu elektroniikka, muutama tuikkukippo, tyyny ja maljakko on ostettu kaupasta, loput on joko itse valmistettu, saatu, tai ostettu nettikirppiksiltä, kirpputoreilta tai tuttavilta.

Tavaroilla täytyy olla historia ja tarina kerrottavana, jotta ne ovat mielestämme mielenkiintoisia. Kuka tahaansa voi ostaa sisustuksen huonekalukaupasta, mutta saa esittelytilan, ei kotia. Kodikkuus muodostuu kerroksista, jotka rakentuvat vuosien mittaan. Eripari esineistä, jotka kuitenkin omalla tavallaan sopivat kauniisti yhteen.


Ja puhuttaessa eri vuosikausilla valmistetuista tavaroista, jotka eivät kuulu oikeasti yhteen, mutta sopivat täydellisesti toisilleen; Vanha, Jugoslaviassa valmistettu Bonanza -tyylinen tuoli ja samaa muotokieltä toistava, uudempaa tuotantoa oleva sivupöytä.

Jos pöydän jalat olisivat puun väriset, kuten pöytälevy, olisi tuo sorvattu koristelu niin pöydän kuin tuolin jaloissa aivan liikaa, mutta hauskan turkooseiksi maalattuina ne tuovat eloa tuohon kokonaisuuteen.

...Suosittelen kurkistamaan nettikirppiksien valikoimaa - niin huuto.com, tori.fi sekä erilaiset Facebook -kirppikset!! Juuri se I-HA-NA löytö voi itseasiassa olla myynnissä vaikka naapurissasi....! ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...