Puutarhan kuulumisia kesälomien keskeltä

Millä vauhdilla ovatkaan nämä kesän viikot hujahtaneet!

Perjantaina aloitin kesälomani toisen pätkän - reilu kaksi viikkoa luvassa touhua poikien kanssa aamusta iltaan. Ihanaa - ja samaan aikaan puuskututtaa jo valmiiksi... :) Pojissani kun menoa ja meininkiä riittää muillekin jaettavaksi!

Tähän mennessä olemme kesälomaviikkojen aikana ehtineet kotieläinpihaan Lahteen, pelaamaan radallisen minigolfia, risteilylle moikkaamaan Muumipeikkoa, polskimaan Vesipuisto Serenaan, riehaantumaan Särkänniemeen, tekemään autoretken niin kummitädin luo Etelä-Karjalaan kuin mummolaan Pohjois-Savoonkin, kiipeilemään SeikkailuSveitsiin (tämä oli tosin mummun ja papan seikkailupäivä isomman pojan kanssa), läträämään Hyvinkäälle maauimalaan useampaankin otteeseen, viettämään päivää Puuhamaahan ja tänään vielä kävin pienemmän pojan kanssa ihmettelemässä mereneläviä SeaLife -merimaailmassa!

...Hieman on olo, että tänä kesänä tehdään vihdoin kaikki ne jutut, joihin ei aika riittänyt noina kolmena viime kesänä, kun remontti vei jokaisen 'ylimääräisen' hetken - palkintona niin itselle, kuin lapsillekin, että olemme jaksaneet sinnitellä tänne asti. Nyt on aikaa!

*Tuosta viimeisimmästä retkestä löytyykin valokuvia Instagramin puolelta, vinkvink.

Eli on ehditty monenmoista, ja paljon on vielä suunnitteillakin - ja silti on ehditty viettämään rauhallisia päiviä kotosalla leikkien ja leväten. Huomenna taas luvassa ihan vain kotoilua.

...Toki huomisesta kotoilusta tekee entistä hauskempaa tänään puutarhaan saapunut amme! Löysin paikallisesta Facebook -kirppissivustolta vanhat, hyväkuntoisen ammeen kolmen Juhla Mokka -paketin hinnalla!! Palaan tähän kera kuvien, kunhan huomenna ehdin valokuvaamaan. :)

Päivän mittaisia pikkulomamatkoja tehdessä on puutarhassa ehtineet jo hieman rikkaruohotkin villiintyä, kun näin iltaisin talon hiljennyttyä tekee itsekin jo painaa pää tyynyyn. Ei ole kitkeminen ensimmäisenä mielessä touhukkaan päivän jälkeen - yllätys... ;)

Mutta vaikka kasvimaalla rehottaa, niin en itse asiassa ole siitä hirveän pahoillaan; kasvilaatikoiden välissä olevat rikkaruohot, kuten päivänkakkarat ja pihasauniot kukkivat nyt kauniisti, joten ne ovat vain ilo silmälle, sillä puutarhassa on tänä kesänä vielä meno villiä - ja villiintynyttä. Ensi kesän urakkana laittaa laatikoiden ympärille pihakivet ja sorat, ja niiden avulla siistiä lavojen ympärystö.

Samaan aikaan, kun rikkaruohot voivat paksusti ja elelevät leveästi kasvimaan käytävillä, myös hyötykasvitkin tuntuvat nauttivat lämmöstä.

Tällä hetkellä käyn hipeltelemässä malttamattomana avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoita, joita pääseekin jo tällä viikolla vihdoin maistamaan! Molemmista näyttäisi satoa tulevan mukavasti - ja kurpitsan alkujakin olen laskeskellut toistakymmentä lehtien seasta.

Iloinen yllätys on ollut myös tämä Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä ostamani amppelitomaatti, Hundreds and Thousends, joka on tuottanut napostelutomaatteja jo melkoisesti ja raakileita kypsyy päivittäin ainakin iso kourallinen.

Tosin meinasin jo tappaa koko kasvin alkuviikkoina, sillä en ymmärtänyt (ennen ystäväni, Googlen, vinkkejä) ettei amppelitomaattia kannata nimestään huolimatta jättää amppeliin, sillä se syö pienestä ruukusta ravinteet nopeasti.

Kasvi ehti jo nuupahtaa todella pahasti, ennen kuin ymmärsin istuttaa se isoon ruukkuun - tomaatti virkosi muutamassa päivässä uuteen kukoistukseen!

Tein kasvimaani laidalle vanhoista tiilistä ja lavankauluksista nurkkauksen pääasiassa kesäkukkasille, joiden toivon houkuttelevan pölyttäjiä myös näihin tomaatinkukkiin. Vanhoista tiilistä kasaamani 'lattiatason' päälle nostelin ruukkupuutarhani; amppelitomaatin ja kaksi kesäkurpitsaa.

Vanhat tiilet pitävät tomaatit poissa ympärillä olevasta kosteasta heinikosta - ja näyttävät niin kauniilta.

Näitä valokuvia ottaessa melkein ehdin nappaamaan yhden tomaatin omaan suuhuni, kun poikani - tuo pikkurastas - huomasi yritykseni ja kipaisi välittömästi saaliinjaolle. :)

Taas katosivat parempiin suihin kypsyneet tomaatit - ja osoite oli ihan oikea; lasten naposteltaviksi nämä kirsikkatomaatit on hankittukin. :)

Aurinkoisia päiviä teille kaikille!

Joko teillä kypsyvät ensimmäiset tomaatit?

Avoimet Puutarhat 2018 // Pitsinnyplääjän Torppa, Orimattila

Viime sunnuntaina vietettiin Avoimet Puutarhat -päivää ympäri Suomea - päivä, jonka olin merkinnyt kalenteriini jo kauan aikaa sitten ja jota odotin todella innokkaasti monestakin syystä.

Ihan ensinnäkin oman pihan ja puutarhan muokkaustyöt ovat jatkuneet tänäkin kesänä, joten kaikki vinkit ja ideat mm. pengerryksiin ja pihakivien hyötykäyttöön ovat kultaakin arvokkaampia! Lisäksi vihdoin olen päässyt etsimään omaan pihaamme sopivia, mahdollisimman helppohoitoisia perennoja - etenkin vanhat perinnelajikkeet ovat suosikkejani.

Eikä yhtään vähäisimpänä syynä kuumeiseen odotukseen ollut mahdollisuus viettää pientä laatuhetkeä yksin kameran kanssa vaellellen ulkoilmassa...! :)

 

Listasin lauantaina tänne blogiin omat tärppini Lahden ja Orimattilan alueelta, ja lopulta päädyinkin kiertämään kolme kohdetta noista listaamistani viidestä puutarhasta. Yksi näistä puutarhoista oli Pitsinnyplääjän Torppa Orimattilassa eli tämän päivän postauksen valokuvat ovat kyseisestä puutarhasta otettuja.

Ehdottomasti suosikkini näistä kolmesta, joissa vierailin!

...Oli muuten harmillista huomata, ettei tänäkään vuonna Mäntsälän alueella yksikään kotipuutarhuri avannut puutarhaansa esittelyyn... Mielellään olisin käynyt kiertelemässä täällä kotiseudulla ihastelemassa pihoja.

Aiempinakin vuosina olen aina suunnannut pohjoiseen Lahden suuntaan ja jättänyt Uudenmaan kohteet väliin, ihan jo siitäkin syystä, että lajikkeet, jotka pärjäävät Lahden korkeudella (vyöhyke III), pärjäävät myös Mäntsälässä.

 

Pitsinnyplääjän Torppaa kuvailtiin Avoimet Puutarhat -sivustolla näin:

''Mäen rinteeseen rakentunut puutarha kukkii keväästä syksyyn, kukinnan aloittavat krookukset, tulppaanit ja suuri syreeniaita, jonka tarinanmukainen emokasvi olisi kulkeutunut paikkakunnan puuseppien mukana Suomenlinnasta.

                  

Puutarhamme sijaitsee Heinämaan kylässä, jossa on pitkät perinteet pitsin nypläyksestä, mökin edesmenneet emännät ovat olleet molemmat pitsin nypläyksen taitajia. Itse puutarha on rakentunut parinkymmenen vuoden aikana länteen avautuvaan mäenrinteeseen. Alkujaan melko jyrkästikin pellolle laskeutunut rinne muokattiin kaivinkoneella neljään tasoon, tämä mahdollisti pienen alle 2000 neliömetrin tontin rakentamisen nykymuotoonsa. Istutuspenkit pengerrettiin tontilta löytyneillä kivillä, joita nousi maasta joka lapion pistolla. Kasveiksi on valikoitunut vuosien saatossa kestäviä perinnekasveja, klematiksia, daalioita, pioneja ja ruusuja. Muutama omenapuu ja marjapensaskin löytyy hyötypuutarhasta, pienen perunamaan lisäksi kasvatetaan lisukkeita ruokapöytään. Uutuutena on valmistumassa kasvihuone lämpöä vaativille kasveille vanhoista ikkunoista. Syksyllä ilmojen viiletessä se tulee toimimaan tunnelmallisena illanistujaisten pitopaikkana.''

Pihapiiri oli runsas, kauniisti pengerretty, eikä todellakaan tuntunut 'pienelle', alle 2000m2 tontille piharakennuksineen, kasvimaineen, kasvihuoneineen ja kukkaistutuksineen! Tämä oli ihana ja itseä rohkaiseva yllätys, sillä oma tonttimme on palttiarallaa saman kokoinen - upeaa huomata, miten suuri vaikutus mm. pengerryksillä pihatilojen muodostajana on, sillä samaan tapaan oma puutarhamme on muodostumassa eri tasoihin tontilla.

 

Kivien käyttöön löytyi tältä pihalta monia kauniita ideoita!

Rakastuin noihin mukulakivikäytäviin (yllä), jotka johtivat yläpihalta alempana olevalle piharakennukselle. Heti pystyin kuvittelemaan samanlaiset johtamaan talon takaa yläpihalta omenapuiden ohitse kaartaen tulevalle kesähuoneelle pihan alalaitaan... 

Toinen työlistallamme oleva kiviaihe on portaat kanalan kulmalla menevän pengerryksen reunalta alemman tason nurmialueelle. Samanlaiset portaat, kuin tuossa alakuvassa, saisimme kasattua pihaltamme maanmuokkauksen yhteydessä talteen otetuista kivistä.

...Totesin miehelle kotiin tuntuani, että ensi vuonna hänen on pakko lähteä mukaani kierrokselle, jotta voin antaa hänelle briiffauksen tuleviin urakoihin heti tuoreeltaan esimerkin äärellä! :) Vielä huumorilla jaksoi suhtautui...

 

Pitsinnyplääjän Torpan pihasta löytyi hauskoja yksityiskohtia, kuten pihan keskellä olevan puun suojassa pulputtava pikkuinen suihkulähde ja punainen kerrostalo.

 

Omalle hankintalistalle löytyi tästä puutarhasta myös monen monta lajiketta, kuten karpaattienkello, tarha-alpi (kuvat alla) ja läpi kesän pitkälle syksyyn kukkiva pikkusydän (kuva ylempänä).

 

Tiedättekö mikä oli paras oppikokemus tämän vuoden puutarhavierailuista?

Tieto, että kaikki kolme upeaa puutarhaa, joissa vierailin - kaikki kauniin reheviä, kerroksellisia ja upeita perennoja täynnä, sekä kätkivät sisälleen ihania piilopaikkoja ja oleskelunurkkauksia - olivat muotoituneet vuosikymmenien saatossa nykyiseen olomuotoonsa!

Tämä oli niin lohduttavaa kuulla tällaisena vasta-alkaneena kotipuutarhurina!

Olen itse luonteeltani niin malttamaton ja hieman kärsinkin siitä, ettei kaikki ole heti valmista ja täydellistä, joten otin ilolla vastaan tämän mahdollisuuden olla kerrankin armollinen itselleni - meillä on vuosikymmeniä aikaa muokata pihastamme juuri täydellinen meille.

 

Puutarhan alareunan tuntumassa oli vanha piharakennus, jonka yhteyteen oli aidattu omaan rauhaan puutarhan apupöytä ja paljunurkkauskin.

Tämäkin heinäseipäistä tehty seinämä piti esitellä heti miehelle, sillä suunnittelemme hieman korkeampaa aitaa tonttimme alareunaan - miksei se voisi olla rakenteeltaan vastaavanlainen (ilman tuota kattoa)?!

Ja mietinnässä on meilläkin paljun hankinta (vanhassa kodissa palju oli koko perheen suosikkipaikka kesäisin), mutta olemme pähkäilleet, kuinka sen saisi kauniisti suojattua omaan rauhaan tontillamme.

 

Ehdoton suosikkini tässä puutarhassa oli kasvihuone - juuri sellainen josta itsekin haaveilen!

R A K A S T U I N !

Tätä kuvaa olen nyt monen monta kertaa näyttänyt miehelle, että 'tällainen'! :) Olinkin jo aiemmin saanut miehen lupaamaan, että kun ensi kesäksi säästän rahat ja tilaan tällaisen kasvihuoneen pihaan, sekä etsin lisää vanhoja tiiliä, niin mies muuraa tiilistä sokkeli ja kasaa kasvihuoneen minulle.

 

Tähän kasvihuoneeseen on työn alla vielä takaseinän muuraaminen noista vanhoista tiilistä, mikä onkin ihan loistava idea, sillä tiilet varaavat lämpöä auringonpaisteesta ja luovuttavat sitä sitten sään viilentyessä - jatkaen näin kasvukautta kasvihuoneessa. Sama lämpöä varaava vaikutus myös tuolla pihakivistä tehdyllä lattialla - sellainen tilattu mieheltä myös meidän omaan kasvihuoneeseemme.

 

Kauniina yksityiskohtana nuo pilkkukuvioiset ohuet verhot pitkällä ikkunaseinustalla:

Raparperien lehtien avulla askarreltuja pihalaattoja oli tontilla myös runsaasti; ne jatkoivat kulkureitin ohjausta siitä mihin mukulakivi päättyi ja johtivat niin paljulle kuin kasvihuoneen taakse kätkeytyvälle kasvimaalle.

 

...Ja tässäkin eräs DIY-projekti, jonka esittelin miehelle... :)

 

Kasvihuoneen takana oli seuraavalla pengerretyllä tasolla lava- ja avokasvimaa, jossa myös oli hyötykäytetty kiviä:

 

Tähän kivistä rakennettuun 'penkkiin' oli istutettu kurpitsaa:

 

Tiedän jo täydellisen paikan tontillamme, johon tällainen 'kivikasa' istuisi täydellisesti, mutta koska kyseinen kohta sijaitsee meillä kasvimaan sijaan pihan puolella, istuttaisin siihen vaikka angervon.

Oi, sepä olisikin näyttävä yksityiskohta!

...Ja kivien väliin jotain kaunista, pienikukkaista kivikkokasvia kasvamaan...

 

Loppuun vielä kaksi kaunista - ei niin yllättävää, mutta vanhaan pihapiiriin aina niin kauniisti istuvaa - kukkaistutusideaa. :)

Ihanaa romuromantiikkaa!

Huh, olihan niitä kuvia paljon - ja vasta yhdestä kohteesta! :)

Koetan tässä pikemmiten laittaa jakoon vielä niiden kahden muun, Lahdessa sijainneen, puutarhan valokuvat - toivottavasti näistä löytyy ideoita ja inspiraatiota myös teillekin!

Itse ainakin heti puutarhoja kierrettyäni bongasin kirpputorilta kauniin ruosteisen metallisankon, jossa nyt kukkii kauniisti kamomillasaunio, sekä kaivoin vihdoin tontin laidalla kukkivat kauriinkellot ja kurjenmiekat puutarhaan kukkapenkkiin, eli aivan uusin silmin taas katselee ympärilleen omaakin puutarhaa.

Aurinkoisempaa viikkoa sinne kaikille!

...Täällä on satanut kaatamalla lähes koko päivän!

Isomman pojan puutarhaprojekti (ja vähän äidinkin...)

Helteinen toukokuu auttoi tämän kevään kurkku- ja tomaattikasvatuksen hyvään vauhtiin; yhtenäkään vuotena aiemmin eivät taimet ole olleet näin suuriksi kasvaneita ennen kesäkuun puoltaväliä!

Isompi poika sai syntymäpäivälahjaksi tomaatin-, kurkun ja melonin siemeniä kasvatusrasioineen, ja noista varsinkin kurkku on kasvanut huimiin mittoihin.

Istutin taimet toukokuun puolella jo isoihin ruukkuihin, joita olen nyt parin vuoden ajan haalinut muutamilla euroilla kirpputoreilta, ja asettelin ryhmiksi talon eteläseinustalle tuulensuojaan. Tähän aurinko paahtaa niin tehokkaasti, että vähintään kaksi kertaa päivässä pitää kastelukannun kanssa olla helpottamassa kuivuutta. Altakasteluruukut ovatkin tässä käytössä erinomaisia!

Tukikepeiksi käytin tontilta katkottuja oksia, jotka toukokuussa tuntuivat vielä aivan liioitellun pitkille ja jotka nyt meinaavat auttamattomasti jäädä liian lyhyiksi...

Iltaisin käärin taimet vielä harsoihin, sillä yöpakkasilla on peloteltu vieläkin täällä meillä päin. Kovasti jo odottelen, että saataisiin kesäkuu sellaiseen vaiheeseen, että pääsisi tuosta harsoilusta vähitellen eroon. Laskin eräänä aamuna, että minulla meni palttiarallaa puoli tuntia, kun avasin kaikki harsot puutarhasta ja kastelin taimet!

Kurkun taimet ovat täynnä kukkasia, ja muutaman pörriäisenkin olen nähnyt niissä pyörimässä, mutta edelleen olen hieman huolissani tämän kesän vähäisestä pölyttäjämäärästä. Jopa omenapuussa oli tänä vuonna hälyttävän hiljaista - yleensä pörinä ja surina kuuluu kauas - mutta onneksi omenasatoa näyttäisi silti tulevan mukavasti.

Isompi poika on kyllä tehokkaasti ulkoistanut kasviensa hoitamisen minulle... Pääasiassa hän kiikuttaa vettä omenapuulleen, jonka sai ukiltaan lahjaksi - ja joka näyttää näin ensimmäisenä kesänä jo tuottavan muutamia omenia maistiaisiksi.

Ulkoistamisesta huolimatta poika on kovasti kehuskellut, kuinka hän tulee syömään kaikki kurkut, jotka omista taimistaan saa, eikä muut saa niihin koskeakaan. Valotinkin hänelle jo hieman kuinka maailma oikeasti toimii; minun palkkani hänen kasviensa hoitamisesta suoritetaan kurkkujen muodossa, joita koko perhe saa maistella! :) WIN-WIN!

Samaisella seinustalla majailee myös toinen ryhmä taimia; lisää kurkkuja sekä muutama tomaatti.

Tomaateissa ei vielä kukkia näy, mutta varkaita on saanut napsia irti jo parin viikon ajan! Mokomat kasvavat salakavalasti ja yllättäen nopeasti - melkein parin päivän välein saa pysähtyä tarkastelemaan taimia tarkemmin.

Suurin osa tomaateista kasvaa kasvimaalle rakentamassani kasvihuoneen korvikkeessa; ruuvasin kapeaan ja pitkään kasvatuskehikkoon pystypuut päätyihin sekä vaakapuun, jota vasten asettelin vanhoja ikkunan pokia, joita talon remontin yhteydessä kellarista löysimme.

Ikkunoiden takana taimet ovat tuulensuojassa ja lämpötila nousee kuin kasvihuoneessa! Öisin rakennelman ympärillä on vielä toki harso suojaamassa yöpakkasilta.

Tiesin, että tänä kesänä joudumme pärjäämään ilman kasvihuonetta - suunnitelmissa & säästötavoitteenani ensi kesäksi - joten tämä tomaattilajike on avomaalle soveltuva.

Haaveilen sellaisesta >10m2 kasvihuoneesta, jossa on tiilisokkeli ja lasiseinät, joten talven ajan saankin sitä varten laittaa kaiken liikenevän sivuun. Mies lupasi hankkia tiilet ja muurata sokkelin, jos minä puolestaan hankin kasvihuoneen siihen päälle.

Nyt on sitten taas jotain mistä haaveilla ja jota kohti tehdä töitä! ;)

Viime vuosina en ole juurikaan onnistunut tomaattien kasvatuksessa; joko raakileita ei ole tullut lainkaan tai sitten raakileet ovat ilmestyneet vasta elo-syyskuun vaihteessa, jolloin lämmintä, aurinkoista aikaa ei ole enää riittänyt raakileita kypsyttämään.

Eräänäkin syksynä kypsytin tomaatteja keittiössä käärittyinä sanomalehteen...

Vaikka hiljaista on taasen blogissa ollut, ei tekemisen puutetta ole ollut täällä ihan oikeassa elämässä!

Säät hieman viilenivät täällä meillä, mutta se ei tunnu hirveästi hiljentävän perheen 'kesämiehiä'... :) Minä itse, vilukissa, kääriydyn päivittäin villapaitaan ja lompsin kulkea kumisaappaissa & villasukissa - ja kauhulla katselen rannalta näitä vesipetoja!

Jos et ole vielä löytänyt Villa Kotirantaa Instagramissa, niin tule ihmeessä tutustumaan!

Täällä blogissa on välillä hieman hiljaisempaa näin alkukesän aikaan, kun puutarha tuntuu vievän jokaisen hetken vapaa-ajasta, jota en lasten kanssa vietä, mutta Insta puhelimessa kulkee niin näppärästi mukana kaikkialla, että sinne tulee monta kertaa päivässä jaettua hetkiä arjestamme.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille! 

Täällä alkaa olla viimeiset virkeät hetket käsillä, ja hyvä kirja kutsuu kaatumaan peittojen väliin.

Palailen taas pikemmiten kertomaan etenevän ulkovuoriremontin kuulumisia ja puutarhaan ilmestyneestä tukimuuristakin löytyy paljon valokuvia jaettavaksi! ...Melkein toivon jo oikein kunnon sadepäivää, että malttaisin viipyä tietokoneen äärellä oikein hyvällä omatunnolla... ;)