Vanhojen tiilien uusiokäyttöä pihan pengertämisessä

Niin kovin kun olen jännittänyt, että noinkohan omenoita tänä vuonna saadaankaan, kun kukinta-aikaan oli puissa hämmentävän hiljaista, niin ilolla todettakoot, että näitä omenan alkuja ovat molemmat vanhat puut täynnä!

Jopa toukokuussa pihaan istutetut nuoret puut näyttävät tekevän heti ensimmäiset maistiaiset pojille. Katsotaan malttavatko pojat omissa omenissaan pysyä, vai tuleeko 'lainattua' veljen puusta myös siinä sivussa - molemmat kun saivat ukilta omat lajikkeensa.

Omenapuiden eteläpuolen reunalle taasen nousi kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kauan odotettu ja haaveiltu tiilimuuri talon remontin yhteydessä talteen kerätyistä vanhoista tiilistä.

Tai kyseessä on tarkemmin tukimuuri, joka odottaa maanpinnan korottamista talon puolelta, sillä pihassa ovat vielä pengerrystyöt kesken. Etelärinteen tontti, onneksi tosin melko loivalla kaadolla, vaatii toimiakseen kunnolla käytössä neljä korkeustasoa;
- Talon sivustalla 'pysäköintialue', joka tulee olemaa samassa tasossa taloa sivuavan tien kanssa, jolloin talvisin ei tarvitse enää jännittää mäkilähtöjä pihasta
- Piha-alue, joka rajoittuu talon ja piharakennuksen kulmauksen
- Kulkureitti piha-alueen ja kasvimaan välillä, jonka varrella myös omenapuut ovat ja jonka reunan pengerrystä on tukemassa tämä muuri
- Kasvimaa, joka ylettyy tontin sivulaidalta toiselle ja rajoittuu tiilimuurista tontin alareunaan.

Melkein täytyisi piirroskuva laittaa jakoon tuota kuvausta selkeyttämään... :)

Muistatteko mille tukimuurin tilanne näytti vielä toukokuun lopulla? Paikoillaan olivat vasta perustukset:

Ja alla kuva parin päivän takaa!

Rakastan tätä tiilimuuria niin valtavasti - ja vielä hippusen enemmän miestä, joka innostui ideastani ja toteutti muurin TÄYDELLISESTI!

Niin ikionnellinen olo, että löysimme käyttötarkoituksen noille pari kesää pihassa odotelleille tiilille. Hukkaan en halunnut niitä missään tapauksessa heittää, sillä niissä jatkuu talon historiaa nyt pihalle saakka ja vanhoista tiilistä muurattu muuri näyttää heti vanhan taloon pihaan sopivan rustiikkiselta.

Nyt sitten muuri odottelee paikoillaan, että kone tulee jossain vaiheessa mylläämään pihaa ja täyttämään tuota talon puoleista aluetta.

...Eipä sillä, että nyt hanskat olisivat pudonneet odottelun ajaksi, vaan mies on painanut talon ulkovuoriremonttia valmiimmaksi - aiheesta lisää myöhemmin kera valokuvien!

Välillä vieläkin tuskastuttaa, kun piha edelleen näyttää omaan silmään ihan työmaalle, lasten lelut pitkin poikin, lautoja ja tiiliä ja harkkoja ja ties mitä rakennustavaraa säilöttyinä muovien alle ympäri tonttia...

Tosin pienellä vaivalla on helppo siristää silmiä ja nähdä jo piha valmiina mielessä!

Epätoivon hetkellä, silloin kuin usko pihan valmistumiseen meinaa horjua, on hyvä kaivaa arkistosta joku vanha valokuva projektin alkuvaiheilta ja todeta, että pitkä matka on tultu, että nyt köpötellään jo maalisuoralla! :)

Aurinkoa viikkoonne!

...Täällä herättiin viime yönä kaatosateeseen ja aamukin näyttää valkeavan harmaana... Toivotaan auringon pilkahduksia pilvien takaa päivän mittaan.

Kotikanalan ulkotarha vihdoin käyttövalmis!

Ensimmäinen kesäkuuta!

Säiden puolesta tosin tuntuu, kuin olisimme jo pitkällä heinäkuussa... En valita, totean vain, että hellettä on riittänyt toukokuulle niin paljon, että pelkään kesän hellekiintiöiden olevan pian käytetty. Eihän koko kesä tällainen voi Suomessa mitenkään olla!

....Viimeistään juhannuksena pakkasta ja rakeita vaakatasossa päin... ;)

Kesäkuun alkuun valmistui meilläkin kotikanalan ulkoiluhäkki - iso kiitos miehelle suuresta aherruksesta! Vielä pientä hienosäätöä ja viimeistelemistä toki aina löytyy, mutta valmiina käyttöön.

1.6. onkin se maaginen raja, jonka jälkeen kotikanat pääsevät ulkoilemaan, sillä Eviran sivuilla annetun ohjeistuksen mukaisesti siipikarja, tässä tapauksessa meidän neljä neitiämme, tulee suojata lintuinfluenssalta kevätmuuton aikaan:

''Siipikarja ja muut kotieläiminä pidettävät linnut on suojattava kosketukselta luonnonvaraisiin lintuihin kevätmuuton aikaan, muistuttaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Tarkoituksena on estää lintuinfluenssatartunnat. Siipikarja ja muut linnut on joko pidettävä sisätiloissa tai ulkoilualue on kauttaaltaan suojattava ja katettava esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla maaliskuun alusta toukokuun loppuun saakka.''

Voin sanoa, että neideillä alkoi ehkä jo olla hieman mökkihöperö olo pitkän talven sisälläolon jälkeen...

Vielä on nuo räystäät viimeistelemättä ja valmiiksi pohjamaalattu seinäpaneeli korjausmaalataan noiden tummien ylimenojen osalta kun taloakin maalataan seuraavan kerran.

Myös hieman haaveilen, tosin en ole vielä mieheltä hänen mielipidettään kysynyt, josko myös ulkoiluhäkin sokkeli voidaan käsitellä tuolla oven ja verkon tummalla RR23 -sävyllä samalla, kun talon sokkelikin viimeistellään.

Lisäksi sadekouru on tarkoitus asentaa tuohon räystääseen ja siitä ohjata sadevesi erilliseen säiliöön puutarhan kasteluvedeksi.

Olisi ihanaa, jos asuisimme niin maalla, että kanat voisivat täysin vapaasti vaellella pihalla, mutta valitettavasti varsinkin läheinen tie rajoittaa tyttöjen täysin vapaaksi päästämistä. Lisäksi tontilla on havaittu mm. kettu, joten kanojenkin etu saada turvallinen, tilava ja sateelta suojattu ulkoilualue.

Eviran eläinsuojelulainsäädäntö antaa myös osaltaan ohjeistusta, millainen on hyvä ulkotarha:

''Jos kanoilla on mahdollisuus päästä ulos, eläinsuojasta ulos johtavan kulkureitin on oltava kanoille turvallinen. Ulkotarhan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon kanojen lukumäärä ja tarhan pohjan laatu. Tarhan pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Ulkotarhassa ei saa olla rakenteita tai esineitä, jotka saattavat vahingoittaa lintuja. Ulkotarhan aitojen on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään kanojen karkaaminen ja vahingoittuminen. Kanoilla on tarvittaessa oltava ulkona sopivia säänsuojia.''

Ulkoiluhäkin pohja on meillä ihan maa-ainesta, mitä tytöt saavat kuopsutella rauhassa. Toivottavasti siihen ehtisi hieman vihreääkin kasvaa jossain välissä, mutta tarhaan nostetaan vielä erilliset vaihdettavat 'kasvatuslaatikot', joissa tytöille kasvaa mm. salaattia. Siis oma salaattibuffet läpi kesän!

Tarhan maapohja pysyy kuivana sillä häkin yllä oleva peltikatto ei päästä sadevettä kastelemaan tarhaa.

Tarhasta puuttuu vielä orret, ruoka- ja vesiastiat, ja tarhan ulkopuolelle on mietinnässä vielä lisää aurinkosuojaa keskipäivän paahteelta.

Eli puuhaa riittää vielä, jotta tytöillä on täydelliset kesälomapuitteet! :)

Tarhan verkko-osa rakennettiin jo toista vuotta sitten valmiiksi ostetuista metallisista aitaelementeistä, joiden mittojen mukaan mies rakensi aitauksen perustukset ja kehikon.

Sen verran tukeva rakennelma, että mietimme aitauksen hyötykäyttöä talvisin mm. pyörä- ja pihakalustevarastona. Tosin jos on leuto talvi, niin maatiaiskanat viihtyvät pihalla pidempäänkin, sillä niiden yhtenä erikoisominaisuutena on muita lajeja parempi kylmänkestävyys.

On taas niin hyvä mieli iltaisin pihamaata kiertäessä - ja käyttövalmista tarhausta ihastellessa!

Pienet hienosäädöt jossain vaiheessa kesää, ja ulkoiluhäkki istuu pihaan täydellisesti. Saman ulkoverhouslaudan ja värien käyttäminen niin talossa kuin tarhauksessakin tekee kokonaisuudesta yhtenäisen ja ulkoiluhäkistä todella ryhdikkään ja siistin.

En malta odottaa, että pihan täyttää kotkotus ja meidän kukkanasen (kana, joka luulee olevansa kukko) viihdyttävä kiekuminen! 

...Tai katsotaan, onko kyläkeskuksen asukkaiden mielestä meidän topakan Kuukeri-neidin kajahtelut yhtä viihdyttävää kuunneltavaa kuin meistä... :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Me juhlistamme lauantaina niin isomman pojan lukukauden päättymistä kuin perheen tuoretta ylioppilastakin - paljon siis hyviä syitä nostaa maljat kuplajuomaa! ;)

Puutarhassa ja pihassa täysi myllerrys käynnissä - muutoksia lähes päivittäin!

Kuten aina, hetken hiljaiselo blogissa on tarkoittanut täyttä tohinaa täällä 'oikeassa elämässä', arjen pyörityksessä.

Herää.
Käy töissä.
Tee kevättöitä.
Nukuta lapset.
Mene nukkumaan.
Toista.

Siinähän se onkin kevään rytmi päivästä ja viikosta toiseen! 

 

Huhti-toukokuu on ollut melkoista pyöritystä; ensimmäinen kevät Villa Kotirannassa asuen on tarkoittanut kasvimaan ja puutarhan muokkaamista sekä entistä laajemman kasvivalikoiman esikasvatusta. Pihaa on ylipäätään muokattu taas hieman eteenpäin; kaivinkone on pyörinyt tontilla ja meno taitaa tänään taas jatkua.

Pihatöiden ohella myös ihan päivätöissä puhalsivat uudet tuulet, joten kaiken uuden oppiminen on ottanut oman aikansa - ja energiansa! Iltaisin ei ole juurikaan enää jaksanut tietokonetta avata, kun työpäivän mittaan on antanut kaikkensa ja vielä töiden jälkeen loput energia on suosiolla 'kuluttanut' lasten kanssa touhutessa ja pihaa laittaessa.

Mutta tiedättekö mistä olen saanut pienen energiapiikin?

Luonnon puhkeamisesta aivan yllättäen kukkaan!

Tontin laidalla kukkii valtava tuomi (alakuvassa taustalla) ja nämä kullerotkin puhkesivat ensimmäisinä kukkasina kukkalaatikoissa keltaiseen kukintaan. 

Pihamme on tällä hetkellä sekava sotku; lasten leikit ja lelut ovat löytäneet (vihdoin) sisältä pihamaalle, kasvimaalle lapioitavia multakasoja tontilla, keskeneräisiä pihanmuokkausprojekteja ja rakennusurakoita...

Omenapuiden puhkeamista lehtiin ja kukintaan odottelen kieli pitkällä. Tuntuu, että kaipaan pihaan nyt jotain isompaa kaunista elementtiä - kuten kaksi suurta kukkivaa omenapuuta - jotka veisivät huomion pois pihan keskeneräisyydestä...

Viime viikonloppuna vietimme äitienpäivää ensimmäistä kertaa vanhempieni kanssa täällä Villa Kotirannassa. Heidän edellinen käyntinsä tontilla ajoittuu aikakauteen, kun remontti oli vielä purkuvaiheessa, joten oli viihdyttävää seurata heidän ihmetteleviä ilmeitään - muutos vanhaan on melkoinen! :)

Ehdimme myös isäni kanssa puuhastelemaan puutarhan puolella. Totesin miehellenikin, että olisi se ihanaa, jos vanhempani asuisivat lähempänä ja voisin isän kanssa useamminkin touhuta pihatöissä. Hän mm. tarttui tomerasti - eikä siis tippaakaan tungettelevasti - toimeen, kun huomasi, että tomaatin taimet odottelivat isompiin ruukkuihin siirtämistä. Tekemisen into tarttui ja varttia myöhemmin isompaan ruukkukokoon oli siirretty myös maissit, kurpitsat ja kesäkurpitsat!

Kiitokseksi avusta pakkasin isälle mukaan maissin ja kurkun taimia, sekä ruukussa maahan istuttamista odottavan laukan.

Vanhempani toivat myös tullessaan pojille ikiomat omenapuut, jotka isompi poika ukin kanssa kaivoi maahan. Nämä olivatkin meillä ostoslistalla, joten iloinen yllätys oli autosta pihaan nostetut omenapuut!

Isäni oli valinnut kesäomenalajikkeet 'Valkeakuulas' ja 'Pirja'.

Pirjaa kuvaillaan aikaisin keväällä kukkivaksi herkkulajikkeeksi, jonka hedelmät kypsyvät jo elokuun puolessa välissä. Sen pitäisi olla myös todella kestävä, hillittykasvuinen omenapuu, joka tuottaa pienehköjä, mietoaromisia omenoita.

Valkeakuulas on myös aikainen kesälajike, jonka herkulliset omenat sopivat niin syötäviksi sellaisenaan kuin soseeeksi. Isohkot, makeanhappoiset omenat kypsyvät elokuussa. Valkeakuulas on myös hyvä yleispölyttäjä, eli loistava kaveri pihan muille omenapuille!

Pojat saivat itse valita omenapuunsa - tai oikeastaan isompi valitsi molempien puolesta, sillä pienempää ei tainnut vielä hirveämmin kiinnostaa... :) Oli hauska huomata, että poika valitsi puut juuri samoin, kuin olisin itsekin poikien kesken jakanut; isommalle valkeakuulas ja pienemmälle Pirja!

Viikonlopun aikana saimme pihan laitaan valmiiksi myös pohjan leikkimökille, jonka pitäisi lähiaikoina siirtyä tuohon keinujen kupeeseen. Leikkimökin ja keinujen väliin olen kaavaillut Lahden Pihapiiri -messuilta ostamieni angervojen istuttamista. Nekin odottelevat vielä ruukuissa verannalla...

Myös vanha hiekkalaatikko - tuleva mansikkalava - saatiin myös paikoilleen kasvimaan puolelle.

Tulevana viikonloppuna pitäisi lapioida multa paikoilleen ja hakea mansikantaimet

Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä 18.-19.5.,

eli vinkvink: tapahtuma alkaa HUOMENNA!

Veikkaan, ettei ostoskassiini päädy ainoastaan mansikantaimet, vaan ostoslistalla on myös lisää hedelmäpuita, marjapensaita, kesäkukkia, amppelitomaatti tai pari.... ;)

Me taidamme suunnata paikalle lauantaina - tai ehkä piipahdan hakemassa jo ensitunnelmat ja -taimet huomenna pienemmän pojan kanssa. Katseltavaa riittää myös lapsillekin, mm. navetan puolella eläimiä ihmetellen sekä pienille vieraille on järjestetty myös jotain omia ruukutushommia!

Aukioloajat sekä ajo-ohjeet löytyvät yllä olevan linkin takaa.

Myös omenapuiden eteläpuolelle vanhoista tiilistä muurattava kaareva tukimuuri on ottanut ensimmäiset askeleet eteenpäin, eli pohjat ovat työnalla.

Voi siitä tulee niin kaunis - voin jo nähdä sen mielessäni valmiina!!

Ja kun muuri on lähiviikkoina valmis, nousee omenapuiden ympärillä oleva maa tasaiseksi muurin avulla, kylvetään omenapuiden ympärille valkoapilaa ja omenapuiden väliin muodostuu lehdistön katveeseen ihana varjoisa pakopaikka kesän kuumuudelta kahvittelupaikan muodossa.

...Suunnitteilla on jo kangasviirinauhojen ompelu omenapuusta toiseen pöydän yllä, sekä syksyksi valojen virittäminen 'katokseksi' puiden väliin.

Noista unelmista saa muuten myös ihan valtavasti energiaa ja intoa toteuttaa näitä projekteja tässä kaiken muun arjen tohinan keskellä! ;)

Tsemppiä sinne myös kaikille loppuviikkoon!

Vähän perennapenkeistä ja muistakin puutarhapuuhista höpinää...

Huhtikuun käännyttyä toukokuuksi on pihamaalla vietetty takuulla enemmän (hereillä olo) aikaa kuin sisätiloissa!

Eikä kaikki pelkkää puurtamista kanalan häkin rakentamisen tai kasvatuslavojen täyttämisen merkeissä, vaan myös ihania rauhallisia hetkiä syventyen kitkemään kukkapenkkiä - tai jopa istuen kaffekupin kanssa omenapuun alla, ihastellen vähitellen omaan muotoonsa muokkautuvaa pihaa!

Tällä hetkellä pihan 'kukkapenkit' ovat ihanan harmaantuneita lavakauluksia. Tähän asti pihamaa on kokenut kesäisin milloin millaistakin myllerrystä, eikä varsinaisia kukkapenkkejä ole vielä voinut oikein perustaa.

...Näiden piti alun perin olla tilapäisratkaisut, jotta sain oman pihan multiin tuotua talteen vanhan kodin kukkapenkeistä itselle rakkaat kasvit, jotka olen pääasiassa isäni puutarhasta saanut. Mutta kuten usein tilapäisratkaisuille käy, ihastuinkin lopulta tähän nurkkaukseen niin kovin, että olen itse asiassa alkanut sitä tuunaamaan entistäkin pysyvämmäksi ratkaisuksi. :)

Remontin alta jääneistä vanhoista tiilistä olen kasannut pientä 'lattiaa' tuohon nurkkaukseen, samoin isoja lavoja reunustaa tiilirivit. Pienien lavojen ympärille olen kerännyt eri kokoisia kiviä, joita pihalta on löytynyt ja sinne sekaan istuttanut mm. hopeahärkkiä maanpeittokasviksi.

Tämä kevät onkin jännittävää aikaa, sillä suoraan sanottuna en muista ihan kaikkea, mitä olen ruukkuihin - ja jopa osaan lavoistakin - istuttanut... :D Jännityksellä siis seurailen, millaista perennaa puskee pintaan!

Tuon kuvien vanhan tekstitiilen nappasin talteen remontin aikaan - toista samanlaista ei vastaan tullutkaan koko remontin aikana. Minusta se on valtavan kaunis lohjenneine reunoineen ja halusinkin nostaa sen esille puutarhaan muistona talon historiasta.

Nuo alakuvan saviruukun palaset aiheuttavat vieläkin hieman harmituksen tunteita... Viikonloppuna pienempi poika uhmaiän vahventamalla kipakalla luonteellaan kertaalleen päätti, ettei häntä enää huvita leikkiä pihalla ja luonteva ratkaisu tilanteeseen olikin viskata kasa ruukkujani ketoon. 'Onneksi' vain kolme hajosi - ainekset suurempaankin tuhoon oli käsillä!

Koetan nyt käsitellä tuota harmitustani ja hyötykäyttää ruukun palaset kyltteinä kasvimaalla kylvötouhuissa. ...Sainpahan ainakin kauniit kyltit, jos en mitään muuta... ;)

Yksi ruukuista säilyi melkein ehjänä - ainoastaan sellainen pikkuosa kuin pohja irtosi. :)

Tämäkin ruukunjämä pääsi välittömästi hyötykäyttöön koristamaan kukkapenkkejäni; asettelin se kivikasojen päälle kukkapenkin viereen ja pujottelin muutaman oksan hopeähärkkiä kasvamaan ruukusta läpi.

Se, etten ihan tarkalleen muista, mitä mistäkin lavasta pitäisi kasvaa aiheuttaa myös haasteita lavojen kitkemiseen...

Kuten tuo alakuvan etummainen laatikko; siellä on muistaakseni ainakin kuulilja ja sellaista punalehtistä apilaa. Mielestäni myös jotain, millä oli pitkä varsi - mutta saattaa olla, että muistan väärin...

Tämä on johtanut tilanteeseen, missä en uskalla napata mullasta ylös kuin todella selkeät rikkaruohot; juolaheinän, nokkosen ja voikukan.... Enkä aina niitäkään.... :D

Ainoastaan muutamat vanhat tutut perennat olen osannut tunnistaa varmuudella ja saanut kitkettyä niiden ympäristöt. Samalla myös mm. maksaruoho vaihtoi paikkaa toiseen laatikkoon, jossa se ei meinaa tukahtua toisen, hieman aggressiivisemmin leviävän perennan alle.

...Olen maailman huonoin muistamaan ihmisten titteleitä, sukunimiä - joskus jopa etunimiä. Niin ollen olen maailman surkein myös muistamaan kukkalajikkeiden nimiä! Tunnistan kukkalajikkeita kuten kasvojakin: 'hirveän tutun oloinen, jossain olen tavannut, nimestä en saa kiinni'. :D

Tähän ratkaisuna ajattelin kiertää isäni kanssa puutarhani, sillä häneltä olen suurimman osan kasveista saanut, merkiten samalla kaikki lajikkeet ylös. Ehkä jopa askartelen kauniit kyltit jokaiseen laatikkoon, niin en tulevina vuosina ole enää yhtä kuutamolla... ;)

Tästä viikonloppuni lempipaikasta (kuva alla) olikin jo maanantainakin hieman juttua.

Näin kevätpäivinä tuossa on ihanaa istua lämpimässä auringossa, levähtäen hetki kesken pihatöiden, katsellen puutarhaa ja ihmetellen alkavaa viherrystä ympärillä. Keskikesällä taas ylle kaartuva omenapuu suo kaivattua suojaa auringolta. Syksyä kohti tuohon kohtaan muodostuu pieni suojainen majan tapainen, kun omenien paino vetää oksia kohti maata ja vastaavasti kukkapenkkien kasvit nousevat vihreänä seinustana ylöspäin.

Nyt maisemassa on vielä hetken korjausta odotteleva leikkimökki, tuleva Villa Viikarila, mutta se siirtyy lähiaikoina keinujen viereen tontin itäiselle laidalle ja tuohon sen paikalle nousee jonain lähikesänä - ehkä jo ensi vuonna? - meidän oma kesähuoneemme; kesäkeittiö muuratulla puuliedellä, jonka  jouduimme purkamaan talon sisältä remontissa ja kotimme kesäkauden olohuone!

Tuossa omenapuun alla istuskellessa voi hetkeksi kääntää selkänsä odottelevalle urakalle, eli multakuorman kärräämiselle.... :)

Omenapuut ovat vasta todella maltillisesti puhkeamassa lehteen - tosin jo yksi sadepäivä saattaa tehdä ihmeitä ja yhtäkkiä koko pihan ilme muuttuu kesäisemmäksi!

Nuo vanhat omenapuut saivat pihaan seurakseen syksyllä kaksi nuorempaa versiota, joista toinen valitettavasti ei selvinnyt talven yli... Mutta suureksi iloksi sainkin kuulla, että vanhempani ovat ostaneet molemmille pojille lahjaksi ikiomat omenapuut! Näiden paikkaa onkin nyt kovasti mietitty, ja samalla merkitty tontille myös sijainteja kirsikka- ja päärynäpuulle - ehkä joukkoon mahtuu luumukin?

Tällaisia kuvakulmia meidän pihalta tällä kertaa. :)

Sain Instagramissa kyselyä, mitä lajikkeita olen tänä keväänä esikasvattanut - olenkin julkaissut Instassa monen monta kuvaa kotimme vallanneista taimista - joten koetan ehtiä pikapuoliin istahtamaan alas ja listaamaan tämän kevään kasvimaasuunnitelmaani.

Lavapuutarhan istutus- ja kylvösuunnitelman teko alkaisi olla ajankohtainen muutoinkin, sillä ajattelin ensi viikolla jo aloittaa isommalla kädellä ulos kylvämistä. Eilen, pienemmän pojan pienestä painostuksesta, kylvimme lavaan jo härkäpavun sekä piilotimme multaan kelta- ja punasipulit. Ensimmäiset kasvit harson alla siis jo!

Mutta nyt aamutouhuihin - se olisi viikon viimeinen työpäivä tänään!

Voimia ja aurinkoa kaikille tähän pätkäviikkoon!

Puutarhapuuhia, kanalatouhuja ja vähän extreme urheiluakin!

Rehellisesti voin todeta, että yksi kevään touhukkain, hauskin ja voimaannuttavin viikonloppu takana!

Starttasimme lauantaina aamusta koneet käyntiin viemällä pienemmän pojan hetkeksi mummulaan ja suuntaamalla Vantaan ExtremeRun -tapahtumaan. Tätä oli odotettu - kauhun ja riemun sekaisin tuntein.... ;)

Olemme osallistuneet kyseiseen juoksutapahtumaan kerran aikaisemmin, keväällä 2014, eli vuosi ennen pienemmän pojan syntymää. Tiesimme siis mitä odottaa itse tapahtumalta - parisuhteen laatuaikaa yhdessä toisiamme tsempaten ja omalta mukavuusalueelta ronskia poistumista erilaisten esteiden muodossa - mutta emme uskaltaneet edes ajatella, missä kunnossa peruskunto olisikaan pienemmän pojan syntymän ja remonttivuosien jälkeen.

Olin jo kertaalleen huokaissut, että hienostihan me vedettiin viimeksikin peruskunnolla rata läpi (16km), kunnes matkalla muistin, että tosiaan vuonna 2014 peruskunnon taso oli ehkä toista luokkaa; olin nimittäin ennen Mäntsälään muuttoa ehtinyt treenaamaan hieman eri sykkeellä - kävin salilla säännöllisesti, harrastin potkunyrkkeilyä ja alamäkipyöräilyä.

Sanotaan nyt näin, että viime vuosina urheilukerrat ovat kyllä jääneet kertaan tai ihan maksimissaan kahteen viikossa...

Mutta hienosti me tsempattiin, yläfemmoja tuli heitettyä moneen kertaan ja maaliin tullessa vielä koetin tiputtaa miehen kannoilta viimeisessä spurtissa! :)

Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!

Lauantaina iltapäivästä ehdimme vielä takaisin pihatöihinkin; minä lapioin multakuormaa peräkärrystä ja mies kaivoi (vihdoin) lasten keinun maahan paikoilleen. Kuvia tuosta keinusta löytyy postauksen loppupuolelta.

Toinen projekti, joka jatkuu pihalla pienin askelin - taitaa odottaa nyt minun osuuttani, eli pohjamaalausta - on varastorakennuksen ja kanalan päätyyn noussut kehikko kanalan ulkoiluhäkille.

Ostimme pari vuotta sitten jo valmiiksi odottelemaan verkkoelementit, joita varten mies muurasi harkoista 'sokkelin' ja rakensi puutavarasta kehikon.

Kun tehdään, tehdään kerrasta kunnollinen!

Seuraavaksi vuorossa olisikin tosiaan se kehikon pohjamaalaus, sekä verkkoelementtien spraymaalaus samalla tummanharmaalla sävyllä, kuin talon katto ja vesikourut: RR23. Lisäksi häkille tehdään kierrätetyistä kattopelleistä katto, eli tytöt pääsevät ulkoilemaan sateelta suojassa.

Tuo ulkorakennushan uudelleen ulkoverhoiltiin samaan vauhtiin talon kanssa uusiksi, joten rakennus istuu siististi pihapiiriin. 

Työlistalla on myös maa-aineksen tasoittaminen, ruohon/valkoapilan kylväminen sekä orsien ja tikapuiden rakentaminen.

Kulkureitti kanalasta häkkiin on nyt tukittu ulkopuolelta tuolla rullakkolevyllä, mutta kanalan puolella on luukku ja näiden kahden välissä on talven aikana ollut eristeet.

Menneellä viikolla mies myös raivasi varastorakennuksen ja tontin rajan välissä olleet risukot pois ja rakennuksen taakse aukesi melkoisesti tilaa! (kuva alla)

Nuo kiven palaset kanalan kupeessa nostettiin kasaan ensimmäisessä pihan maanmuokkauksessa ja ne odottelevat käyttökohdetta. Jotenkin tahtoisin hyötykäyttää ne vaikka portaina pengerryksessä.

Kevään työlistalta löytyy myös kaivon putsausta ja kaivonkannen vaihtaminen uuteen - puutarhan käyttövedet saadaankin omasta maasta!

....Ja sammaleinen vanha kaivon kansi on ehdottomasti menossa uusiokäyttöön puutarhassa! :)

Kanalan takana vanha alppiruusu jatkaa eloaan - valitettavan piilossa tämä helmi!

Haaveilen kasvin siirtämistä kaivinkoneen avulla hieman suuremmassa multapaakussa paremmalle paikalle pihalla, mutta en tiedä mitä tämä vanharouva muutoksesta tykkäisi...

Kanalan ulkoiluhäkin edustalle siirrettiin ensimmäisenä kesänä pihan toiselta laidalta löytyneet marjapensaat - niin ollen kaivinkoneen avulla - ja ne ovat hyvin jatkaneet eloaan pengerryksen reunalla.

Toki huomaan, että kyseessä ovat todella vanhat pensaat ja hieman kituisasti tuottavat marjaa, joten tämän kesän jälkeen teen päätöksen vaihdetaanko ne suosiolla uusiin taimiin.

Tuolla paikalla olisi myös kanojen kannalta mukavaa olla hieman tuuheammat marjapensaat, sillä ne osaltaan soisivat kaivattua varjoa häkkiin.

Herukat (vasemmalla) heräilevät tähän kevääseen hieman maltillisemmin, mutta karviainen (oikealla)on jo täydessä vauhdissa:

Niin menneen viikon kuin viikonlopunkin touhua on ollut kasvatuslavojen kitkeminen ja uuden mullan kärrääminen, mutta palaan tähän lavapuutarhaani vielä erikseen omassa postauksessa.

Halusin kuitenkin jakaa yhden valokuvan jo nyt tästä kuvakulmasta pihaltamme, jotta kanalan ja häkin sijaintia on helpompi hahmottaa suhteessa taloon ja muuhun pihaan.

Phuuh, kyllä työtä vielä tässä pihassa riittää... :)

Leikkimökki (alla) tulee siirtymään tuonne keinujen oikealle puolelle ja tuohon sora-alueelle kuvan vasemmassa alareunassa nousee vielä joku päivä kesähuone!

Alakuvan hiekkalaatikko on menossa lavapuutarhaan kasvulavaksi mansikoille ja toinen hiekkalaatikko muuten siirtyi miehen hartiavoimin sunnuntaina tuonne talon edustalle, varastorakennuksen kupeeseen.

...Mies vielä sunnuntaina kasasi ja korjasi kierrätetyn hiekkalaatikon sekä lapioi kaksi peräkärrykuormallista hiekkalaatikkohiekkaa - ensin kärryyn ja sitten vielä kärrystä laatikkoon. Iso kiitos hänelle siis - pienempi poika sai lisää puuhaa omalle pihalle, ja ehkä minä hieman lisää aikaa puuhastella kasvimaalla... ;)

Ja miehen hartiavoimin kaivautui keinukin parin vuoden tuumauksen jälkeen pihan laidalle.

Vaakatukilaudat otetaan pois keinun jaloista, kunhan maata vielä  hieman pihassa muokataan ja maanpintaa keinujen kohdalla nostetaan.

Sunnuntaina viipotimme vielä Lahteen kummityttöni viisivuotisjuhliin, mikä olikin kyllä ihana katko tähän muutoin niin toimeliaaseen viikonloppuun!

Lämpöaalto helli meitä viikonloppuna ja sisälle ei olisi edes malttanut mennä. Tuon vanhan rottinkituolin kaivoin vihdoin talvisäilöstä, kannoin omenapuun alle ja istahtelin aina välillä siihen nauttimaan auringon lämmöstä.

Jopa lounas tuli syötyä tuolla paikalla! :)

Täällä kovaa vauhtia oleskelutilat alkaneet siis siirtyä sisältä ulos puutarhaan, mitä onkin odotettu läpi pitkän talven.

Lisää kevätpuuhia ja valokuvia heräilevästä puutarhasta tulossa pian - pysyhän siis kuulolla! :)

Aurinkoista ja lämmintä alkuviikkoa kaikille!