Kevään kiireitä toissa vuoden Pihapiiri -messujen valokuvilla höystettynä

Muutama päivä mennyt blogihiljaisuudessa, muttei todellakaan missään hiljaiselossa...!

Tähän huhtikuulle tuntuu kasaantuvan kaikenlaista tehtävää vuosittain; esikasvatusta, pihan siistimistä talven jäljiltä uuteen kevääseen, kasvimaalla lavoissa lumen alla painuneiden multien möyhimistä, uusien lavojen täyttämistä, kukkapenkkien suunnittelua kasvikuvastoja ihastellen...

Noiden mukavien askareiden lisäksi on niitä vähän enemmän stressaavia, kuten veroilmoituksen täyttöä, kuittien läpikäyntiä, kesälomien aikatauluttamista lasten päivähoidon ja koulun lomien mukaan sekä lomapäivien syöttämistä lukemattomiin järjestelmiin niin töiden kuin päivähoidonkin osalta... Huoaah...

Ja tuohon kaiken päälle ne normaalit arjen touhut; työt, lasten harrastukset, kauppareissut, siivoamiset, pyykkivuoret...!

Lista tuntuu välillä loputtomalle! 

Lisäksi miehellä on työn alla kanalan ulkoiluhäkki, jotta tytöt pääsisivät pian hieman tuulettumaankin - neljän seinän sisällä talven viettäneinä varmasti hieman mökkihöperöitä reppanat....

Kanalasta puheenollen, huomasin tänään uuden hauskan piirteen mieheni kanassa, Kuukerissa, joka on alusta alkaen ottanut lauman johtajuuden ja kukkanasena (= kukon roolin omaksunut kananen) kiekuu niin, että kanalasta kajahtaa. Viedessäni heille appeet jäin varaston puolelle seuraamaan salaa kanalan sisäikkunan kautta tyttöjen touhuja. Kuukeri pomona naposteli ensimmäiset herkkupalat ruoka-astiasta, mutta yhtäkkiä hän marssikin suoraan munintakopille, jossa ujompi Nugetti hautoi antaumuksella alleen keränneitä, koko lauman munimia munasia. Yllätyksekseni Kuukeri todella selkein elkein komensi Nugetinkin syömään! ...Nugetti puolestaan könysi pesästä närkästyneen oloisena ja näytti marmattavan vaappuessaan puutuneilla jaloilla ruokakupille... :)

Oman kanalan munien ohessa tuo tyttöjen touhujen seuraaminen ja sitä kautta heidän luonteenpiirteidensä ja eleiden oppiminen on kyllä valtavan palkitsevaa.

Jokainen kananen on aivan omanlaatuisensa yksilö ilmeineen ja tapoineen!

Tälle viikonlopulle mies on suunnitellut myös vanhoista tiilistä muuratun tukimuurin muuraamista puutarhan puolelle - idea, jonka sain, kun kuulin, että omenapuiden ympärille joudutaan hieman nostamaan maata ja sitä myöten pengertämään kasvimaan reunaa. Tähän aiheeseen lupaan palata valokuvin vielä uudelleen, kunhan pääsemme vauhtiin! :)

Viikonloppuna oli ajatus 'rentoutua' puutarhassa, eli huhkia noiden ulkopuuhien kanssa molemmat päivät, mutta nopea kurkistus kalenteriin muistuttikin, että huomennahan on Pihapiiri -messuille meno Lahteen ja sunnuntaina isomman pojan hieman myöhäiset kaverisynttärit!

Notta touhua riittää koko viikonlopuksi! 

Aluksi ajattelin jo saavani koko perheen mukaani messuille, mutta mies kerrallaan ilmoitti minulle halukkuutensa jäädä kuitenkin kotosalle touhuamaan - en ymmärrä... ;)

Eli äidin omaa laatuaikaa huomenna luvassa messuilun merkeissä!

Pihapiiri -messut ovat tähän hetkeen kyllä täydellinen paikka pyörähtää; pihan ja puutarhan laittaminen on lähtenyt muutamassa viikossa jo niin hyvin käyntiin, että rohkenen miettiä jo perennalajikkeitakin pihallemme lisää.

Jopa pihasuunnitelmaa olen piirrellyt taas uudella innolla, kun pihan muoto pengerryksineen alkaa hahmottua valmiimpaan muotoon.

Ostoslistalla on ainakin valkoapilan siemenet - oi, niitä tarvitsisin varsinkin omenapuiden alle tulevalle ketomaiselle alueelle!

Haaveissa onkin vanhan talon henkeen sopiva rento, tunnelmallinen ja tuoksuva, ketomainen piha, jossa ei ole viivoittimella piirrettyjä nurmikkoalueita eikä luotisuoria kukkapenkkejä.

Keräsin tähän postaukseen valokuvia vuoden 2016 Pihapiiri -messuilta - lisää kuvia ja inspiraation aiheita löydät täältä; KLIK!

Koetan huomenna jo illemmalla saada jakoon myös valokuvat tämän kevään messuilta - oikein itsekin puhkun intoa ja odotusta huomisesta messupäivästä! Tiedän ainakin yhden tutun, jota aion käydä messuosastolla jututtamassa... ;)

Mutta nyt kone kiinni ja miehen viekkuun viettämään pienen hetken Netflix -aikaa - täällä talo hiljainen ja lapset nukkumassa jo! :)

Ihanaa, rauhallista viikonloppua kaikille!

Ehkä messuilla tavataan?! :)

Helmilijat ja talon henkeen sopiva, hieman erilainen kukkaruukku

Lupailinkin eilen illalla viettäväni taas varhaisen aamun hiljaiset hetket blogin ääressä - ja täällä ollaan! Elelen toivossa, että pienin poika olisi vielä rytmit ristissä viikonloppuisen kellojen kääntämisen vuoksi ja malttaisi nukkua 06:00 pidempään...

Kellojen kääntäminen kesäaikaan ei muuten sekoittanut täällä pakkaa niin pahasti kuin parina viime vuonna. Paremminkin päin vastoin; pienempi poika simahti rauhaisasti ja todella nopeasti yöunille jo ennen yhdeksää niin sunnuntaina kuin maanantainakin! ...Melko harvinaista herkkua, että miehen kanssa on ehditty katsomaan useampikin jatko Bates Motel -sarjaa Netflixistä ennen omaa nukkumaanmenoa.

Eilinen vapaapäivä meni kyllä puhtaasti Lego-leikeissä ja lautapeleissä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta isomman pojan ollessa koulussa tahtoi pienempi pitkästä aikaa vain istua kanssani huoneessaan, ilman kiirettä ja hötkyilyä, leikkimässä.

Ei huono tapa tuokaan viettää vapaapäivää.

Sen verran päästiin ulkoilemaankin, että kävelimme linnunlaulua kuunnellen ja lumen alta esiin sulanutta asfalttia ihmetellen lähikauppaan ostamaan suklaarusinoita jälkiruuaksi! :)

Sunnuntai-iltana pyörähdin nopealla ostosreissulla Lahdessa hakemassa hieman apua kodinhoitohuoneen pikkutavaroiden järjestelemiseen sekä yläkerran laturimäärän hallintaan - noista juttua enemmän tällä viikolla kuvien kera - ja piipahdin samalla myös Plantagenin kautta hakemassa ruukkunarsisseja kotiin. Taisivat olla 4kpl/€ tarjouksessa...

Itse asiassa kipaisin Plantageniin huonekasvien -30% tarjouksen perässä, mutta kerrankin pysähdyin miettimään hetken siinä ostoshuuman keskellä, että ihan oikeasti meillä on nyt tupa täynnä jo kasveja - tarvitsenko niitä enää enempää?! Haluasin kyllä, mutta onko järkevää kantaa uusia kasveja kotiin ihan vain hankkimisen ilosta - varsinkin, kun en löytänyt sitä kasvia, jota ihan oikeasti olin mennyt liikkeeseen etsimään...

Harvinainen kirkas hetki näin huonekasveihin hullaantuneelle!

Niinpä kannoin kassalle ne neljä narsissia ja nappasin vielä kassalta mukaan elämäni ensimmäiset ravinnepuikot. Olen tähän asti suonut huonekasveilleni vain aurinkoa, säännöllistä kastelua, keväisin mullan vaihdon sekä muutaman viikon välein laimealla kahvivedellä kastelun, mutta eilen tökkäsin multiin uudet ravinteet. Jännityksellä odottelen, miten ystäväiseni ottavat aineen vastaan... Notta pääsenköhän kohta oikein isolla kädellä uusia kasveja ostamaan...?! ;)

Kotimatkalla Lahdesta Mäntsälään pysähdyin vielä K-Marketissa matkan varrella hakemassa helmililjapussin - muistaakseni hinnaltaan 5,99€.

Jo aiemmin viikolla ostin yhden pussukan, jossa siis 2kpl kasveja ja vein toisen helmililjan ystävälle kahvilla käydessä, mutta olen niin kovasti odottanut näiden sesongin saapumista, ettei yhdellä mitenkään pärjää koko kevättä.

Nytpä kotona siis kolme helmililjaa!

Yhden nostin verannan pöydälle (koetan ehtiä pikapuoliin senkin valokuvaamaan), yhden jätin käytävän lipaston päälle ja tämän yksilön toin tupaan asti sohvapöydälle.

Olen onnistunut kadottamaan kaikki pikkuiset koristeruukut jonnekin muuton yhteydessä (vai voiko muka olla niin, että ihan oikeasti kaikki ovat jo käytössä...?!), joten päädyin lennokkaasti tällaiseen vanhan IvanaHelsingin pahvirasian uusiokäyttöön!

Tämä rasia on kulkenut mukanani aikakaudelta, kun olin kyseisessä yrityksessä töissä - siis lähemmäs viisitoista vuotta! Siinä ovat olleet säilytyksessä kaikenlaiset pikkutavarat...

Muistelisin, että ajatus näiden laatikoiden käyttämisessä vaatteiden pakkaamiseen oli niinkin kaunis, kuin että tällainen laatikko pysyy asiakkaan käytössä pidempään (ei heitetä pois kuten muovipussi) ja samalla se jatkaa tarinan kerrontaa myös asiakkaan kotona.

Ja sitä se tosiaan on melkein viisitoista vuotta tehnyt! :)

Eikä pahvirasian tarina tähänkään lopu; helmililja on siististi tassin kanssa tuolla rasiassa, joten pahvi ei pehmene eikä rasia rikki mene vaikka se kukkaruukkuna hetken aikaa toimiikin.

Huomenna lupaan jakaa paljon valokuvia kukkasista, sillä sain kutsun osallistua tänä iltana tapahtumaan Helsingissä, joka on täynnä kukkia & sidontaa, sekä ihan loistavaa seuraa! :)

Eli valoa siis arjen tunnelin päässä jo näin oman viikkoni ensimmäisenä arkipäivänä!

Toivotaan, että päivä nousee kirkkaan auringon saattelemana - täällä heräillään lapsiperheen tohinoihin ulkona vielä ollessa pilkkopimeää...

Kurkistus viherkasvien valtaamaan tupaamme

Mies nappasi hetki sitten pienemmän pojan mukaansa kyläilemään ystävälleen, ja isompi poika sai syntymäpäivänsä kunniaksi hieman ylimääräistä peliaikaa, joten ehdin hetken ihan ajatuksen kanssa pysähtymään tietokoneen ääreen. Harvinaista herkkua näin keskellä päivää - yleensä hiljaiset hetket blogin parissa ajoittuvat aikaan ennen auringonnousua... ;)

Kirjoitin eilen täällä blogissa, kuinka käytävän lipaston päällä majaillut kultaköynnös joutui etsimään uuden, valoisamman paikan. Vaikka köynnöksen pitikin periaatteessa tyytyä melko vähään, niin ilmeisesti tämä yksilö onkin vaativampi - eli tottunut aiemmassa kodissa valoisampaan paikkaan; lehdet alkoivat kellastua ja koko kasvin olemus jotenkin veltostua.

Tämä lahjaksi saatu kultaköynnös on sen verran kookas yksilö, ettei ihan minkä tahansa lipaston kulmalle sitä voinut nostaa. Oikean paikan löytyminen veikin hetken aikaa. Lopulta nostin kasvin ruukkuineen ja suojakoreineen tuvan päätyseinälle vanhan panoslaatikon päälle.

Nyt on ainakin valoisa paikka, sillä aivan vieressä ovat etelään antavat tuvan suuret ikkunat!

Nostin pisimmän varren kohoamaan kohti seinäkelloa, ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessa kävin itse asiassa nostamassa vielä toisenkin oksan samoille kannakkeille.

Ihana tuo valkoisen, mustan ja vihreän yhdistelmä!

Tuvasta olen vähitellen kerännyt pois jo kaikki talviset elementit, kuten villaiset viltit, kynttilät ja lyhdyt. Keräsin myös kukkapöydän alle talvella kertyneitä koristeruukkuja kaappiin ja lasiset tuikkukipot sohvapöydältä piiloon.

Mitä kirkkaammin aurinko tupaan paistaa, sitä tyhjemmäksi tavarasta tahdon pinnat ja nurkat! 

Tuon harmaa lankkulattia hohtaa valoa kauniisti tuoden tupaan lisää tilan tuntua ja avaruutta.

...Tavarasta tyhjennetyllä lattialla on myös tilaa pölypalleroidenkin telmiä....! :) Vaaleanharmaan lattian haittapuolena tuo jatkuva imuroinnin tarve - yksikään pölyhahtuva ja murunen ei jää huomaamatta!

Bonokin myhäilee tyytyväisenä keväisen auringon lämmittämässä tuvassa. Kisunen köllötteli talvipakkasilla aina tuolla keinun alla pönttöuunin lämmössä, mutta nyt auringonpaisteen lisäännyttyä on tuosta rahista ikkunan äärellä tullut uusi lempipaikka.

Aurinko lämmittääkin tupaa melkoisesti, eikä pönttöuunia ole hetkeen tarvinnut sytytellä. Parhaimmillaan sisälämpö tuvassa aamupäivän paisteessa on noussut ~20 asteesta lähes 25 asteeseeen! Nyt näin keväällä tuo ei vielä haittaa ja kaihtimet avataan koko päiväksi, mutta kesää kohti tilanne menee varmasti päinvastaiseksi ja liikaa lämpöä torjutaan sulkemalla kaihtimet auringon noustua.

Kisun ohella huonekasvit nauttivat tästä keväisestä valoilmiöstä! Varsinkin isomman pojan appelsiinipuut innostuivat oikein todenteolla, kun vaihdoin niille mullatkin; jokaisesta oksanhaarasta puskee nyt uutta vartta ja lehteä!

Tuo puulaatikko kukkatasona on muuten mahtava apuväline piilottamaan näkyville; sisällä odottelevat ensi talvea joulukuusen koristeet! :)

Kevensin myös kukkapöydän ilmettä tuomalla lisää valkoisia yksityiskohtia; esimerkiksi isäni kiinanruususta juurrutettu taimi sai ympärilleen valkoisen puulaatikon, jonka ostin paikallisen Facebook -kirppiksen kautta kolmella eurolla.

Tuo 'Enjoy your beautiful life' -kangaspussi on löytö parin vuoden takaa Lahden Finnmarin myymälästä ja se sopii materiaalinsa puolesta loistavasti huonekasvin suojaruukuksi. Tosin laitoin ruukun alle vielä lautasen tuonne pussukan pohjalle varmuuden vuoksi.

Tähän Bonon myhäilyyn on hyvä lopetella tänään. :)

Suljen nyt koneen ja alan valmistautua isomman pojan kanssa vietettävään äiti-poika -päivään. Syntymäpäivän kunniaksi ajattelimme mennä kahdestaan ulos syömään ja sitten leffaan, ja jos vielä aikaa jää, niin ehkä piipahtamaan molempien suosikkiliikkeeseen, jossa voisi kuluttaa vaikka useammankin tunnin; kirjakauppaan! :)

Aurinkoista lauantaita kaikille - nyt nauttimaan upeasta kevätsäästä!

Tervetuloa kevät - kuvia ja ajatuksia pääsiäistunnelmissa

Viime päivät ovat menneet melkein kuin usvassa, kun arki on napannut niskaotteen; aikaiset herätykset, projektit töissä aikatauluineen, isomman pojan harrastuksiin ehtiminen, omien harrastuksien ajan puutteessa väliin jäämisestä kipuilu, eilinen messupäivä... Aamu varhaisesta painettu tukka putkella - eikä iltaisin ole parempaa, kuin miehen kanssa jaettu suklaalevy sohvalla ja pään painaminen tyynyyn.

Mutta valona arkisen tunnelin päässä on lohduttava keväinen aurinko, joka tekee jo nyt maaliskuun puolessa välissä aamuista valoisampia ja piristää kummasti!

Tervetuloa kevät - olet kaivattu ja odotettu!

Nämä tuvastamme otetut valokuvat ovat itse asiassa viime viikonloppuna napattuja, kun aurinko valaisi koko tuvan ja minulla oli hetki aikaa ihmetellä kotiamme kameran kautta.

Tällaisista kevätauringon lämpimistä pilkahduksista valokuvissakin tuntuu omat akut latautuvan ja mieli piristyvän!

Nämä narsissit ovat paikallisesta lähikaupasta ruokaostoksilla ostetut. Kuten hyasintit joulun alla, tulee narsisseja ostettua viikoittain kotiin - nämäkin ostin kolmen kappaleen pakettihintaan.

Toisaalta narsissin parhaat hetket ovat lyhyet; puhjettuaan kukkaan varsilla on pahana tapana notkahtaa ja levähtää ilman tukea vallattomaksi varsien viidakoksi. Onneksi kausikukkana hinta on kuitenkin niin edullinen, ettei kauheasti tarvitse miettiä, kuinka usein vaihtaa kukkaset uusiin.

...Nämäkin sipulit tosin aion säilöä vihreiden varsien lakastuttua ja istuttaa maahan, joten ehkä samaan rahaan saan vielä toisenkin kierroksen ensi keväänä?

Tänä keväänä narsissit löysivät paikkansa tuvassa vanhaan puulaatikkoon aseteltuina. Kenties laatikon korkeat reunat estäisivät varsien pahinta notkahdusta?

Olen kovasti koettanut karsia tavaraa tuvastamme ja keventää kodin ilmettä kevättä kohti. Sinällään tuntuu erikoiselle tuo äskeinen lause, kun olemme vasta vajaat puoli vuotta tässä kodissamme asuneet, mutta kyllä - olen sellainen hamstraaja ja kaiken-pienen-kauniin tilpehöörin rakastaja, että puolessa vuodessa kotiimme on jo muodostunut kivasti sitä kaipaamaani 'kerroksellisuutta'.

...Mies taas menettää hermonsa joka tasolla lojuvien pikkutavaroiden kanssa ja onkin ilmoittanut vetäytyvänsä siivousvuoroista, ellei tasoilta pölyjen pyyhkimistä tehdä vähän helpommaksi... :)

Kuten olen aiemminkin todennut, olen pula-ajan sukupolven lama-ajan lapsi; kodikkuus tulee merkityksellisistä (ja vähemmän merkityksellisistä, mutta omaa silmää miellyttävistä) tavaroista ympärillä. Ilman noita esineitä koti on vain talo.

Lisäksi olen lapsesta lähtien etsinyt aarteita kirpputoreilta isäni innostamana ja edelleenkin voisin viettää hänen kanssaan tuntikausia kiertäen rompetoreja ja kurkistellen jokaiselle hyllylle hyvän löydön toivossa. Olen siis keräilijäksi kasvatettu ja kahta pientä keräilijää itsekin tässä kasvatan...

Katsoessani tuota yllä olevaa valokuvaa tuvastamme voin todeta, ettei siinä ole uutena kaupasta ostettua kuin pari huonekasvia, avohyllyn kannakkeet, hyönteisjulisteet ja osa vitriiniin asetelluista astioista. Huonekalut ja kaikki sisustusesineet ovat löytöjä kirpputoreilta ja Tori.fi -nettikirppikseltä.

Omassa lapsuudessani äitini jaksoi - ja jaksaa edelleen, vaikkei lapsia enää kotosalla asukaan - innostua jokaisesta sesongista; joulua, pääsiäistä, vappua tai vaikka juhannusta varten tehtiin suursiivous, vaihdettiin tyynyt ja verhot, kaivettiin koristeet kaapista esille ja askarreltiin teemaan liittyen.

Yksi rakkaimmista pääsiäisperinteistä, jota nyt omille lapsillenikin jatkan, on pääsiäispäivän  (sunnuntai) aamuna suklaamunan etsiminen; äitini piilotti ennen heräämistäni suklaamunan kotiimme ja minä sain sitä sitten etsiä, äidin vinkatessa välillä termein 'kuumaa' ja 'kylmää'. Kuten 80-luvun lastenleikissä nimeltä 'avaimenpiilotus' - kuka muistaa? :)

Tänä pääsiäisenä olen koristelut aloittanut lähinnä ripustamalla koristemunia kotiimme, ostamalla näitä narsisseja tuomaan ihanaa raikkautta kotiin, nostamalla keltaisia ja vihreitä yksityiskohtia esiin kodissamme - yhdestä uudesta ideasta valokuvia tulossa blogiin huomenna, lupaan - ja askartelemalla pienemmän pojan kanssa vesiväripaperille maalattuja munia.

....Kunpa pajunkissat puhkeaisivat pian, niin pääsisimme taiteilemaan myös virvontavitsoja - ihan vain koristeeksi kotiin. Ehkä mummulassa voisimme käydä virpomassa pienemmän pojan kanssa, mutta muutoin tuo perinne on perheessämme jäänyt lähes kokomaan väliin. Odottelemme toki pieniä virpojia meille käymään ja herkkujakin olemme varanneet, mutta jopa täällä maalla tuntuu virpomisperinne katoavan vähitellen.

Näihin keväisiin pääsiäistunnelmiin on hyvä lopetella - vaikka herätyskello soi tänään taas ennen viittä, tuntuu olo hieman energisemmälle ihan vain pysähdyttyäni katselemaan näitä valokuvia.

Eikä taida jäädä auringonpilkahdusten ihastelu vain valokuviin; täällä Mäntsälän kulmilla näyttää päivä valkeavan kirkkaana ja aurinkoisena!

Voimia kaikille vielä viikon viimeisiin työpäiviin!

Vilukissan kotosalla vilttejä kesät talvet

Varhaiset huomenet taas täältä Mäntsälän maaseudulta!

Koetin jo eilen aamulla kirjoittaa muutaman sanasen blogiin, kun heräsin ulko-oven kolahdukseen miehen lähtiessä töihin, mutta pienempi herra päätti toisin noustessaan ylös jo hyvissä ajoin ennen aamukuutta...

Sinällään toki mukavampaa, että lapset heräävät itse ajoissa, ettei tarvitse arkiaamuina unisia muksuja hoputtaa pukemaan ja pieninkin ehtii vielä hetken leikkimään ennen hoitoon lähtöä. Mutta 05:45, vähän turhan aikaisin...

Kerroinkin sunnuntaina raidallisista Hemtex:in koristetyynyistä, jotka löysin paikallisen Citymarketin alennusmyynnistä. Noh, samaisella ostosreissulla mukaani tarttui myös pitkään haaveilemani sinisävyinen viltti - niin ollen alennuskorista!

Jo ennen vuoden vaihdetta kyseiseen vilttiin ihastuin, mutta tuolloin tuvassa oli vielä jouluisen punainen värimaailma; lattialla sohvan edustalla oli ystävältäni ikilainaan saatu punainen ryijymatto, eikä tuvassa ollut ainoatakaan sinistä elementtiä, johon tuo viltti olisi sävyiltään sopinut.

Joulun jälkeen viltti unohtui, mutta värimaailma tuvassamme vaihtui viileämmäksi - hieman keväisemmäksi; löysin varastosta muutoissa mukana kulkeneen sinisen räsymaton, jonka vieressä harmaan Ikean Ektorp -sohvankin sävy alkoi taittua hieman siniseen. Myös vaaleat vihreän sävyt tulivat keltaisen rinnalle tehosteväreiksi.

Ja kuin vahingossa tuvastamme oli tullut väreiltään täydellinen tuolle Hemtex:in viltille!

Myös viltin hinta oli alennuskorissa niin vastustamaton, ettei tarvinnut edes jäädä harkitsemaan - tai itselle perustelemaan - tätä hankintaa; 7 euroa!

Tuvassa, sohvan ja nojatuolin kupeessa, pitää mielestäni olla vilttejä ympäri vuoden. Olen melkoinen vilukissa, ja kesäisinkin yleensä liikun villasukissa kotosalla - ja nukun villasukissa ympäri vuoden! Sateisena kesäpäivänä palelen helposti ja silloin kaipaan vilttiä, johon kietoutua lämmittelemään.

Kevättä kohti kerään talviteloille pörröisen villaiset viltit sekä raskaat huovat, ja otan esiin puuvillaiset, 'kangasmaiset' vaihtoehdot. Tähän kategoriaan tuo uusin vilttilöytö sopii täydellisesti!

Nautin tästä ensimmäisestä keväästä Villa Kotirannassa niin suunnattomasti; vaikka olemmekin remontin aikana tässä vuosien varrella huomanneet, kuinka valoisa talo onkaan kesäisin etelään päin suuntautuvine ikkunoineen, on tuota kevätauringon valoa ilo tuvassa ihastella!

...Ensimmäistä kertaa ei kevätauringon valossa edes ärsytä pesemättömät ikkunat tai leijailevan pölyn esiintulo. ;)

Katsotaan muuttuuko ääni kellossa kesällä, jos oikein aurinkoiset kerrankin sattuu - joudumme nimittäin tuolloin pitämään kaihtimet ikkunoissa kiinni päivisin, ettei huonelämpö pääse nousemaan hellelukemiin...

Hih, ehdin juuri kirjoittaa, että ''Hei mahtavaa, kellokin on jo kohta 06:00 ja lapset nukkuvat edelleen'', kun kammarista huudettiin jo äitiä... :)

Tämähän meni siis kerrankin kuin Strömssöös; ehdin ottamaan ennen arkiaamun tohinoita pienen hiljaisen hetken yksin ja jakamaan teille nämä eiliseltä odotelleet valokuvat! ;)

Tsemppiä teille kaikille sinne myös viikon viimeisiin arkipäiviin!

Psssst, viikonloppuna on Raksa -messut Lahdessa - olethan sinäkin tulossa?!

Keväisiä puuhia tuvassa

Lauantaisen siivouspäivän jälkeen tuntui, että koko koti kirkastui ja raikastui - kuin pihalta tuleva auringonvalo tulvisi sisälle kotiin. Oikein odotan, että kipakat pakkaset lakkaavat ja pääsemme vihdoin ikkunoiden pesemisen kimppuun - remonttipöly suodattaa edelleen valoa ikkunoissa...

Tänä vuonna olen aloittanut kevään tuomisen kotiin karsimalla talven aikana paikalleen nostettuja tavaroita; esimerkiksi tuossa yläkuvassa näkyvät lasiastiat ovat jo siirtyneet sohvapöydältä vitriinikaappiin ja seinäkellon ympärille ripustettu virkattu valosarja on seuraavaksi vuorossa pakattavaksi varastoon.

Kun talvella kaipaan tavaroita ympärilleni tuomaan kodikasta tunnelmaa, eli rakennan oman pesäni talviunia varten, niin kesää kohti haluan karsia kaiken 'turhan' pois ja päästää auringon valon vapaasti valaisemaan jokaista nurkkaa.

'Kesä' on yhtä kuin 'keveys' ja 'ilmavuus'.

Isompi poika jo eilen kyseli koska tuo 'joulukoriste' otetaan myös alas tuolta pönttöuunin ympäriltä. Mutta eihän se ole joulukoriste, vaan talvikoriste, eli se saa viipyä paikoillaan, kunnes pakkaset päättyvät ja pimeys hellittää. :)

...Minun puolestani liitutaulutarrasta askarreltu tähtiviiri voisi olla pönttöuunin koristeena vaikka ympäri vuoden...

Puisesta peuran päästä en suostu kesäksikään luopumaan - se on löytänyt pysyvän paikkansa tuvan päätyseinältä. Ja ''pöh'' sille, joka sarvipäätä jouluiseksi väittää! ;)

Tälle talon pohjoispuolen seinälle pitäisi pian raivata tilaa kaappien päälle, sillä etelään antavalla ikkunalla olevat huonekasvit tulee siirtää kesäksi suojaan paahtavalta auringolta. Onneksi tupa on kapea ja tila vaalea, niin kasvien vaatima valo tavoittaa ne vastapäiseltäkin seinältä.

Pohjoisella seinällä kukoistivat ilman lisävaloa koko talven niin aloe vera kuin kahvipuukin!

Vaikka tuvassa on kasveilla muutoin vallan mainiot oltavat, on niiden ainoa uhka tuo meidän kisu kisunen, Bono...

Kun silmä välttää, taittuu palmuvehkasta latva tai rönsyistä lehdet...

Aiemmin jouduimme myös laittamaan erääseen palmuvehkan ruukkuun kiviä peittämään multaa, sillä tämä karvakaveri kävi myös pissalla kyseiseen ruukkuun. Todettakoot, että palmuvehka tuntuu olevan todella maineensa veroinen vähään tyytyvä lajike, sillä huolimatta kaikista kisun tuhotöistä kasvi kasvaa porskuttaa reippaasti.

Sentään keittiön tasolla vesilasissa lilluva avokadon siemen on saanut olla rauhassa - kuulemma vedet juurrutuslaseistakin saattavat kadota janoisten käpäläsankarien suuhun yön hiljaisina tunteina...

Olohuoneen puulaatikossa viimeisiä vihreitään pitävät yllä menneen talven hyasintit. Ne saavat kaikessa rauhassa kerätä lehtivihreät takaisin sipuleihin, jotka lopulta siirrän kesäksi alakerran kylmäkellariin odottelemaan ensi talvea.

En ole koskaan aiemmin koettanut saada hyasintteja kesäksi lepoon, vaan olen aina heittänyt joulun jälkeen nuupahtaneet kasvit roskikseen - eli taas yksi uusi kasvatuskokeilu täällä meneillään. Palaan noihin hyasintteihin täällä blogissa sitten reilun puolen vuoden päästä taas, kun koetan saada ne uudelleen kasvamaan - ja kenties jopa kukkimaan! :)


Mutta nyt, aamun touhuihin taas tartuttava täälläkin ja heräteltävä pojat uuteen viikkoon.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja voimia viikon ensimmäiseen työpäivään!

Keväisiä värejä yläkerran käytävään

Jos olette seuranneet eloamme Instagramin puolella, olette saattaneet myös huomata, että alkuvuosi kodissamme on ollut varsin värikäs - tai vielä tarkemmin sanottuna 'keltainen'!

Uusi alkanut vuosi on aina toivoa täynnä - uuden alkuja. Huomasin eilen, että aurinko on alkanut jo hieman lämmittää ja jo reilun viikon ajan olen ihastellut alati äänekkäämmäksi muuttuvaa linnunlaulua pihapuissa.

Siksipä tuntuukin kai niin luontevalle tuoda jo raikkaita kevään sävyjä - keltaista ja vihreää - piristämään ja keventämään talvikodin tunnelmaa!

Eipä sillä, etteikö nämä sävyt sopisi kotiin ympäri vuodenkin!

Siivoilin viikonloppuna hieman - isovanhemmat piipahtivat kahvittelemassa pienemmän pojan täyttäessä suuret kolme vuotta - ja järjestelin samalla verannalta tupaan johtavaa käytävääkin keväisemmäksi.

Tämä nurkkaus ehti jo tovin olemaan tavaransäilytyspaikkana, kun odottelimme verannalle vaatekaappeja. Tuottipa suuren mielihyvän raivata toppatakit ja viimeiset vaatteita sisältävät muuttolaatikot näkösältä hyllyille piiloon!

Samalla tilan tuntu ja käytävän valoisuus lisääntyi melkoisesti!

Tähän käytävän seinälle on tulossa avohyllyt  mm. kirjoja varten.

Hyllyt itse asiassa odottelevat jo paikalleen nostamista, mutta en ole jaksanut niiden suhteen kiirehtiä. Tiedän, että niiden kiinnittäminen seinään aikaansaisi taas uuden projektin tavaran siirtelyä ja lajittelua - ja nyt kaipaisin jo hetken taukoa muuttolaatikoista...! :)

Niinpä otin aikalisän ja nostin vuosia sitten maalaamani taulun hyllyjen paikalle!

Tammikuun aikana minulla oli myös isompi ja pienempi maalausprojekti; verannalle hankittu vanha kaappi sai uuden elämän hattujen ja hanskojen säilytyspaikkana roiskittuani räväkän ja raikkaan keltaisen värin sen kovasti kuluneeseen pintaan. **Tästä projektista lisää myöhemmin tällä viikolla, vinkvink...

Samaan vauhtiin maalasin myös vanhan pienen jakkaran, joka löytyi talostamme remontin yhteydessä. Ilmeisesti se on aikoinaan ollut talossa asuneen pienen pojan taidonnäyte koulun käsityötunnilla.

Jakkaran puupinta oli aikojen saatossa mennyt jo sen verran huonoon kuntoon, että päätin pelastaa sen maalaamalla ja nostaa tuvan puolelle koristeeksi. Jakkara toki vaikuttaa niin tukevalle, että siihen voisi vaikka huonekasvin nostaa päälle, tai pienempi poika voi sille istahtaa.

Harkitsin ensin valkoiseksi maalaamista, mutta pohjamaalattua jakkaraa katsellessa - ja keltaista lipastoa ihastellessa - päätin tehdä tästä jakkarasta oikean katseenkääntäjän!

Nyt näitä kuviakin katsellessa olen kyllä todella tyytyväinen ratkaisuuni!

Sekä kaappi, että tämä jakkara on maalattu vesiohenteisella kalustemaalilla, Tikkurila Helmi 30, jota ostin rautakaupasta valmiiksi sävytettynä (keltainen 1115).

Vaivattomin projekti ikinä! :)

Tätä yllä olevaa kuvaa katsellessa muistin, kuinka mietimme miehen kanssa tuossa päivänä eräänä, että oli oikea ratkaisu hankkia niin verannalle johtavaksi oveksi, kuin meidän makuuhuoneemmekin oveksi tuollainen huurrelasillinen ovi.

Ikkunattomassa käytävässä, jonka toista seinää reunustavat vaatekaapit ja toiselle seinustalle sijoittuvat kaksi makuuhuonetta, voisi helposti olla ahdas ja pimeä tunnelma, jos etelänpuolen ikkunoista ei ovien kautta pääsisi valoa tulvimaan.

Noita käytävän lattialle virkattuja pyöreitä mattoja on tulollaan vielä lisääkin; viimeistelyä odottaa harmaa matto valkoisin reunuksin sekä kuteina vielä käsityökorin pohjalla tumman pinkin sävyisen maton tarvikkeet.

...Pienempi poika tykkää hypähdellä käytävää pitkin matolta matolle kuin sammakko lumpeilla... :)

Valon ja raikkaiden värien täyttämää viikkoa teille kaikille!

Täällä alkavat taas aamun hulinat - kello 06:00 ja kohta herääkin jo pienimmäinen. :)

Voimia siis tähän viikon aloitukseen - maanantai tuli taas yllättävän nopeasti...!