Ruuhkavuosimutsin uusi työpiste keittiön ja lastenhuoneen välissä...!

...Heti kirjoitettuani tekstin otsikon tajusin, että siitä taitaa helposti saada kuvan, että täällä tämä äiti tuskissaan rimpuilee työn ja kotitöiden välillä...

Todettakoot heti alkuun, että onnea on maailman mahtavin mies, joka meillä taitaa enemmän pyörittää arkea kuin minä...! 

Mies laittaa meillä lähes päivittäin (lastenkin mielestä maailman parasta) ruokaa, sillä hän on iltapäivisin kotosalla ruokkimassa pojat ja kuskaamassa isompaa poikaa harrastuksiin. Minä hoidan puolestaan lasten aamurumbaa; aamupalan, säähän sopivien vaatteiden valinnan kakaroille, koulurepun pakkaamisen valvomisen ja pienemmän päivähoitoon viemisen - sekä ajelen iltaisin hakemassa isompaa poikaa harrastuksista.

...Kuulostaako tutulle läpsystä-vaihto -arjelle? ;)

Tämä uuden työpisteen tarve nousi lähinnä esiin tahtotilana pitää ruokapöytä tyhjänä ja pyhitettynä ruokailuhetkille. Minulla kun on paha tapa levitellä tavarani - paperit, vihkoset, teippirullat ja kaksi läppäriä hiirineen - pitkin tuvan pirtinpöytää...

Alakertaan on rakentumassa erillinen työhuone, mutta tällä hetkellä se toimii vielä enemmän varastotilana, ja toisaalta taas harvoin tässä arjessa kolmivuotiaan kanssa on mahdollisuutta linnoittautua eri kerrokseen piiloon omien askartelujen ja blogin pariin.

Joten vihdoin tämä käytävän päädyssä oleva vanha pikkulipasto otettiin hyötykäyttöön työpisteenä. Tähän tasolle olin aiemmin kasaillut kaikkea pikkutavaraa Kastehelmi -tuikkukipoista lähtien, mutta pakko myöntää, että tuntui hyvälle kerätä kaikki 'roina' piiloon kaappiin.

Ainoastaan pöydällä jo vuoden asustellut peikonlehti sai jäädä valtaamalleen paikalle.

Tuo lipaston vastainen matala seinähän on alakertaan vievän portaikon kaide. Kaiteen korkeus on juuri passeli pöydän korkeuden suhteen; työpöydän ääressä touhutessa voin helposti kurkata kaiteen yli tuvan puolella leikkivän pojan touhuja.

Tuoliksi työpisteelle kannoin vanhan jugoslavialaisen puutuolin, joita hankin Tori.fi kautta vuosia sitten yhteensä kuusi kappaletta. Ne muistuttavat Bonanza -sarjan tuoleja, mutta ovat huomattavasti massiivisemmat sekä selkänojan yläosa kaartuu paljon pidemmälle tuolin etuosaa kohti - ja ovat erinomaiset istua pidemmänkin aikaa!

Keittiön etelän puoleisesta ikkunasta paistaa aurinko valaisten työpisteen ihanasti.

Luonnonvaloa tässä tuvassa on kyllä riittänytkin, vaikka kaikki ikkunat ovat vain yhdellä seinustalla.

Kuten Instassa elämäämme seuraavat ovat varmasti huomanneet, olen täysin hurahtanut oman kalenterin tuunaamiseen! ...Ja juurikin nämä askartelutarvikkeet jäävät jäljiltäni lojumaan ympäriinsä... :)

Rakastan vihkoja ja erilaisia muistikirjoja! 
Ostan niitä aina käydessäni mm. Clas Ohlsonilla, Tokmannilla tai Suomalaisessa Kirjakaupassa - joskus jopa sylillisen. Vihkot ovat myös mahtavia matkamuistoja! Niihin tosin ei meinaa koskaan raaskia kirjoittaa mitään...

Tuossa alakuvassa on päällekkäin viisi työvihkoani (alhaalta ylös: ToDo -listat, ideaprojektit liittyen tuote-/palvelukehitykseen, juoksevat asiat & memot palavereista, messu- ja seminaarimuistiinpanot, esimiesrooliin liittyvät muistiinpanot) ja avoinna tämän vuoden kalenterini, jonka olen tuunannut vuosia vanhaan muistikirjaani, jonka otin uusiokäyttöön.

Paperiton konttori - olen melkein siellä! ;) En enää tulosta juuri mitään, mutta en osaisi pitäytyä puhtaasti sähköisissä muistiinpanoissa. Käsin kirjoittaessa voin eri tavoin korostaa haluamiani asioita, tehdä nopsaan erilaisia listoja ja lisätä sivukommentteja myöhemmin. En ole niin näppärä vielä OneNote -ohjelman kanssa, että kykenisin samaan herpaannuttamatta samalla huomiotani itse palaverin asiasta...

Olen tilannut netin kautta hurjan määrän erilaisia vihkosia täynnä kalenterin tuunaamiseen soveltuvia lippulappusia, sekä tarroja, teippejä ja leimasimia. Teippejä ja leimasimia tarttuu mukaan myös joka kerta vieraillessani Tiger -kaupassa, joten ikioma tarvikevarasto päivittäiseen askarteluun alkaa olla jo melkoinen.

Tähän uudelle työpisteelle nousi ainoastaan eniten käytetyt teipit ja tarrat Tiger -kaupasta ostetuissa rasioissa (kannet ovatkin menossa unohtuneet alakerran työhuoneeseen).

Lipaston pieneen vetolaatikkoon sujahtivat piiloon piirrosmuotit ja muut usein käytössä olevat tarvikkeet; mittanauha, laskin, liima ja kameran kuvien purkamiseen tarkoitettu piuha.

Stabilo -tussit ovat avoimen läppärin takana piilossa turkoosissa Heinz -papupurkissa ja vihkoset lippulappusineen mustaksi tuunaamassani metallirasiassa helposti saatavilla.

Lipaston alle nurkkaan jäi vanha puulaatikko, jonne piiloutuu kasa sisustuskirjoja ja lehtiä, jotka ovat harvemmin käytössä, sekä rulla tapettia ja toinen kaunista saniaispaperia, joka odottelee vielä sopivaa askarteluhetkeä. ...Ajattelin päällystää sillä vanhoja, hieman rumia säilytysrasioita esillä pidettävän kauniiksi.

Tätäkin tekstiä kirjoittelen tässä uudella työpisteellä - ja pakahdun onnesta!

Miten en tullut tätä ajatelleeksi jo kauan sitten!?!

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

Jos et vielä kurkannut Instasta mille perheemme syyskuu näytti, niin klikkaappa tästä: KLIK!

Syksystä, sohvasta ja vähän huonekasveistakin

Tästä sohvasta on tullut ehdottomasti koko perheen lempipaikka tuvassamme. Isompi poika muistaa säännöllisesti siinä reporankana maatessaan kehaista, kuinka hyvä tällä pehmeällä sohvalla on makoilla, ja mies kaatuu siihen melkein päivittäin iltaruuan jälkeen pienille torkuille - siis jos ehtii ennen kuin lapset sohvan valtaavat.

Tuntuu, että varsinkin syksyn edetessä ja talvea kohti siirtyessä sohva kutsuu yhä useammin; kesällä oleskelutilat siirtyivät pihalle, ja sohva taisi olla pääasiassa vieraiden istumapaikkana. Kelien huonontuessa ja iltojen pimetessä tekee mieli vain rakentaa pesä tuonne sohvan kulmaan tyynyistä ja peitosta ja nukahtaa viereisessä pönttöuunissa loimuavan tulen rätinään.

Näitä valokuvia ottaessa piti sen verran 'lavastaa' tilannetta, että pöyhin tyynyt suht kuosiin ja asettelin semi-siististi (ja kuitenkin huomasin, että tuossa ylemmässä kuvassa toinen raitatyyny jäi väärin päin, eli kuvaan tuli tuo tupsuton puoli - pienempi poika ilmeisesti tästä tyynystä nyhtänyt kaksi tupsua irti ja ne odottelevat hyllyn päällä kiinni ompelua...) - eihän meidän sohva koskaan oikeasti näin järjestyksessä ole!

...Sanotaan nyt vaikka näin, että miesvoittoisessa taloudessa, jossa minä saan naisvertaistukea ainoastaan pihakanalan leideiltä, ei juuri ketään muuta kuin minua hetkauta tippaakaan, ovatko tyynyt littanassa, kasana yhdessä nurkassa, viskattuna selkänojan yli sohvan taakse vai aseteltuna trampoliiniksi sohvan eteen... Minä sitten aina perheen poikien - ison ja pienten - siirryttyä sohvalta pois käyn yksin tyynysotaa, jotta edes kerran päivässä sohva näyttäisi tältä...! :)

Ulkona syksyyn pukeutuva maisema sai minut kaipaamaan sisällekin jotain pientä väripiristystä - jotain lämpimämpää sävyä tuohon pesänrakennukseeni.

**Muistatko sohvan aiemmat keltaiset tyynyt? Kuvia löytyy vaikka täältä; klik!

Ensi hätään laitoin H&M Home verkkokauppaan tilauksen kahdesta poltetun oranssin sävyisestä samettikankaisesta tyynynpäällisestä, jotka itse asiassa saapuivat tänään, ja joiden saman tien totesin olevan aivan liian oranssit olohuoneeseen, mutta täydelliset makuuhuoneen Nefriitin seinävärin kanssa.

Onneksi kaapista löytyi käyttöönottoa odottamassa kauniit, ilmeisesti myös H&M Home:n tyynynpäälliset, jotka olen ostanut paikalliselta kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan viime keväänä. Ne sointuivat kauniisti sohvalla jo olleisiin Hemtexin raitatyynyihin ja aiemmin H&M Home:n alennusmyynnistä tilaamiini vaaleanvihertäviin tyynyihin.

Yläkuvassa tuo kuviotyyny on näitä kirppislöytöjäni syksyyn - samoin kuin alla olevan kuvan punertava ja tummemman vihreä tyyny.

Kodin sisustamisen osalta en ole oikein saanut otetta vielä syksystä - en tosin ole ihan varma, ehdinkö kunnolla tässä tohinassa saada otetta kesästäkään! :)

Olen aiemminkin kertonut, etten ole oikein sellainen 'sesonkisisustaja'; kodin värit eivät vaihdu vuodenaikojen mukaan, enkä muutaman kuukauden välein maalaa seiniä viimeisimmillä trendiväreillä.

Pidän tietynlaisesta pysyvyydestä - varsinkin tässä koko ajan muuttuvassa maailmassa ja yhä enemmän ja enemmän vaativassa työelämässä, jossa ainoa vakio tuntuu olevan muutos, on ihanaa, kun tietyt pienet, mutta niiiiiiin tärkeät asiat pysyvät turvallisen vakaina. Yksi tällainen on koti.

Koti on turvasatama. Paikka johon ankkuroitua, kun ympärillä myllertää.

Koti on paikka, jossa voit olla täysin oma itsesi - hyvinä ja huonoina päivinä - ja jossa ladata henkiset akut. 

Toisille koti on ehkä henkisempi määritelmä. 'Koti on siellä missä sydän on.' Minulle talo/huoneisto tai muu rakennus ei itsessään täytä termin 'koti' vaateita - vaikka siellä kuinka asuisivat kanssani elämäni rakkaimmat ihmiset; olen asunut elämäni aikana monen monessa asunnossa ja talossa - nopeasti laskettuna kaikkiaan yhdessätoista - mutta vain kolmessa kodissa.

Villa Kotiranta on ehdottomasti KOTI!

Eikä kenellekään taida enää tulla yllätyksenä, että rakastan sisustamisessa runsautta, joka tietyissä määrin on sanakirjassani synonyymi 'kodikkaalle'.

Tuvassamme runsautta ja elävyyttä sisustamiseen tuovat erityisesti alati lisääntyvät huonekasvit.

Nyt syksyä kohti innostuin ostamaan taas muutaman kasvin lisää - varsinkin, kun ne löytyivät näppärästi paikallisesta K-Citymarketista ruokaostoksien yhteydessä hyvin, hyvin edullisesti!

Helteiden väistyttyä kasvit tuntuvat nauttivan olostaan - onko joku muukin huomannut saman? Kesän aikana kärvistelleet viherkasvit ovat nyt syksyä kohti jotenkin ryhdistäytyneet ja varsinkin rönsyt tuntuvat paljon tuuheammille näin säiden viilennyttyä ja auringon paahteen vaihduttua syksyn kuulauteen.

Tuvan pitkää seinää lähes dominoi tuo vuosi sitten lahjaksi saatu kahvipuu, joka oli jäänyt edellisillä omistajillaan tarpeettomaksi ja kasvanut jopa liian massiiviseksi heidän kotiinsa. Ehdottomasti yksi suosikeistani täällä kotonamme!

Kahvipuun viereen kipusi uusi tulokas, kultaimarre, joka onkin oikea kodin vihersuodatin, eli sillä on  ilmaa puhdistavia ominaisuuksia. Kasvi ei siedä suoraa auringonvaloa, vaan viihtyy hajavalossa tai jopa varjossa, joten kuvittelisin sen nauttivan olostaan tuossa eteläikkunaa vastapäätä olevalla seinustalla.

Kultaimarretta pitäisi muistaa sumutella säännöllisesti, joten tässä onkin minulle hieman uutta haastetta ja muistettavaa... Täytynee ottaa viikonloppuisin tavaksi kantaa tämä sekä peikonlehdet kylpyhuoneeseen erityishoitoon - jos en rakenna tietoisesti sumuttelusta rutiinia johonkin tiettyyn päivään, voin suoraan sanoa, etten tule muistamaan koko puuhaa....

Mutta jos onnistun tämän kasvin lannistamaan, niin voin yrittää aina uudelleen, sillä kasvin hinta, 4,99€, ei pistä vielä irvistämään!

Toinen uusi hankintani ei ole tuo alakuvan vasemman reunan aloe vera, vaan oikean reunan muorinkukka.

Muorinkukkia on ilmeisesti monen tyyppisiä ja meiltäkin löytyy nyt kaksi - tai jopa kolme - aivan erinäköistä muorinkukkaa! Yksi olohuoneessa tuolla samaisella seinustalla ja mielestäni verannallakin majaileva kasvi on muorinkukka...

Kuten kultakimarre, muorinkukkakaan ei viihdy suorassa auringonvalossa, mutta toisaalta tämä kasvi kaipaa valoa eikä viihdy varjossa.

Muorinkukka oli ostettaessa jo valmiiksi tuossa kotiimme sopivassa saviruukussa - ja ruukkuineen hintaa kasville jäi ainoastaan 5,90€!

Tuvan kanssa minulla on tällä hetkellä todella ristiriitainen fiilis; toisaalta pidän siitä juuri sellaisenaan, mitään en ottaisi pois taikka vaihtaisi, mutta samaan vauhtiin - koska syksy nyt vain on henkisesti sellaista uudistumisen ja uusien alkujen aikaa - minun tekisi mieli möbleerata koko tila ylösalaisin ja laittaa aivan uuteen uskoon!

...Ja samaan aikaan, kun tätä kirjoitan tässä keittiön pöydän äärellä ja katselen tupaan päin, en todellakaan tiedä mistä repisin ajan ja energian aloittaa mylläyksen tässä arjen keskellä - ja mikä pahinta, en sitä kuitenkaan edes kerralla ehtisi valmiiksi saattaa ja tuloksena olisi ainoastaan pitkään to do -listalla roikkuvia tavarakasoja lattioilla, jotka odottelisivat läpikäyntiä & uuden sijoituspaikan löytämistä...!

Kuulostaako tutulta, te ruuhkavuosissa kierivät kohtalotoverit...? ;)

Ehkä olen tässä kohti armollinen ja annan periksi; ehkä jopa nostan käteni ylös tämän sohvan ympärille sijoittuvan tyynyshowkin (draamaa vai tragikomediaa?!) kanssa ja vain heittäydyn tuonne sekaan nauttimaan hiljaisista, hämäristä aamuista ja pimeistä illoista lasten nukahdettua...!

Tsemppiä ja aurinkoa kaikille vielä viikon viimeisiin arkipäiviin!

Nauttikaa tuosta ihanasta alkavasta ruskasta - vaikka pienin kävelylenkein!

Kevään kiireitä toissa vuoden Pihapiiri -messujen valokuvilla höystettynä

Muutama päivä mennyt blogihiljaisuudessa, muttei todellakaan missään hiljaiselossa...!

Tähän huhtikuulle tuntuu kasaantuvan kaikenlaista tehtävää vuosittain; esikasvatusta, pihan siistimistä talven jäljiltä uuteen kevääseen, kasvimaalla lavoissa lumen alla painuneiden multien möyhimistä, uusien lavojen täyttämistä, kukkapenkkien suunnittelua kasvikuvastoja ihastellen...

Noiden mukavien askareiden lisäksi on niitä vähän enemmän stressaavia, kuten veroilmoituksen täyttöä, kuittien läpikäyntiä, kesälomien aikatauluttamista lasten päivähoidon ja koulun lomien mukaan sekä lomapäivien syöttämistä lukemattomiin järjestelmiin niin töiden kuin päivähoidonkin osalta... Huoaah...

Ja tuohon kaiken päälle ne normaalit arjen touhut; työt, lasten harrastukset, kauppareissut, siivoamiset, pyykkivuoret...!

Lista tuntuu välillä loputtomalle! 

Lisäksi miehellä on työn alla kanalan ulkoiluhäkki, jotta tytöt pääsisivät pian hieman tuulettumaankin - neljän seinän sisällä talven viettäneinä varmasti hieman mökkihöperöitä reppanat....

Kanalasta puheenollen, huomasin tänään uuden hauskan piirteen mieheni kanassa, Kuukerissa, joka on alusta alkaen ottanut lauman johtajuuden ja kukkanasena (= kukon roolin omaksunut kananen) kiekuu niin, että kanalasta kajahtaa. Viedessäni heille appeet jäin varaston puolelle seuraamaan salaa kanalan sisäikkunan kautta tyttöjen touhuja. Kuukeri pomona naposteli ensimmäiset herkkupalat ruoka-astiasta, mutta yhtäkkiä hän marssikin suoraan munintakopille, jossa ujompi Nugetti hautoi antaumuksella alleen keränneitä, koko lauman munimia munasia. Yllätyksekseni Kuukeri todella selkein elkein komensi Nugetinkin syömään! ...Nugetti puolestaan könysi pesästä närkästyneen oloisena ja näytti marmattavan vaappuessaan puutuneilla jaloilla ruokakupille... :)

Oman kanalan munien ohessa tuo tyttöjen touhujen seuraaminen ja sitä kautta heidän luonteenpiirteidensä ja eleiden oppiminen on kyllä valtavan palkitsevaa.

Jokainen kananen on aivan omanlaatuisensa yksilö ilmeineen ja tapoineen!

Tälle viikonlopulle mies on suunnitellut myös vanhoista tiilistä muuratun tukimuurin muuraamista puutarhan puolelle - idea, jonka sain, kun kuulin, että omenapuiden ympärille joudutaan hieman nostamaan maata ja sitä myöten pengertämään kasvimaan reunaa. Tähän aiheeseen lupaan palata valokuvin vielä uudelleen, kunhan pääsemme vauhtiin! :)

Viikonloppuna oli ajatus 'rentoutua' puutarhassa, eli huhkia noiden ulkopuuhien kanssa molemmat päivät, mutta nopea kurkistus kalenteriin muistuttikin, että huomennahan on Pihapiiri -messuille meno Lahteen ja sunnuntaina isomman pojan hieman myöhäiset kaverisynttärit!

Notta touhua riittää koko viikonlopuksi! 

Aluksi ajattelin jo saavani koko perheen mukaani messuille, mutta mies kerrallaan ilmoitti minulle halukkuutensa jäädä kuitenkin kotosalle touhuamaan - en ymmärrä... ;)

Eli äidin omaa laatuaikaa huomenna luvassa messuilun merkeissä!

Pihapiiri -messut ovat tähän hetkeen kyllä täydellinen paikka pyörähtää; pihan ja puutarhan laittaminen on lähtenyt muutamassa viikossa jo niin hyvin käyntiin, että rohkenen miettiä jo perennalajikkeitakin pihallemme lisää.

Jopa pihasuunnitelmaa olen piirrellyt taas uudella innolla, kun pihan muoto pengerryksineen alkaa hahmottua valmiimpaan muotoon.

Ostoslistalla on ainakin valkoapilan siemenet - oi, niitä tarvitsisin varsinkin omenapuiden alle tulevalle ketomaiselle alueelle!

Haaveissa onkin vanhan talon henkeen sopiva rento, tunnelmallinen ja tuoksuva, ketomainen piha, jossa ei ole viivoittimella piirrettyjä nurmikkoalueita eikä luotisuoria kukkapenkkejä.

Keräsin tähän postaukseen valokuvia vuoden 2016 Pihapiiri -messuilta - lisää kuvia ja inspiraation aiheita löydät täältä; KLIK!

Koetan huomenna jo illemmalla saada jakoon myös valokuvat tämän kevään messuilta - oikein itsekin puhkun intoa ja odotusta huomisesta messupäivästä! Tiedän ainakin yhden tutun, jota aion käydä messuosastolla jututtamassa... ;)

Mutta nyt kone kiinni ja miehen viekkuun viettämään pienen hetken Netflix -aikaa - täällä talo hiljainen ja lapset nukkumassa jo! :)

Ihanaa, rauhallista viikonloppua kaikille!

Ehkä messuilla tavataan?! :)

Kauan työnalla ollut arkikuvakooste!

Monenlaisen 'vastoinkäymisen' kautta sain vihdoin ladattua valokuvat koneelle ja otettua riittävästi aikaa hiljentyä blogin äärelle kirjoitustöihin. On pitänyt päivittää tietokonetta ja ladata kameran akkua, ja ihan liian monena aamuna, jolloin herään viiden jälkeen viettääkseni pienen hetken ensin miehen kanssa kahvitellen ja sitten yksin touhuten omiani, on pienin poika noussut ylös jo ennen kuutta! ...Eipä siinä paljoa blogiin keskitytä, kun aamutouhut alkavatkin aikaisin...

Jo tovin on blogeissa näkynyt arkikuvia; sisustusbloggaajat ovat esitelleet kotejaan arkisissa asuissaan - ilman valokuvauksia varten tehtyjä siivoiluja tai pyykkikasojen rajaamisia pois kuvista. Siis näyttäneet sitä oikeaa arkea siellä blogien taustalla.

...Hieman kateellisena olen noita blogikoteja ja niiden 'kaaoksia' katsellut; minullekin kelpaisi sellainen arkinen sotku, kuin yksi kahvikuppi muutoin tyhjällä tasolla tai kaksi leikkiautoa olohuoneen sohvapöydällä...! :)

In my dreams!

Ihan ensinnäkin pakko todeta, etten pidä sanasta 'blogikoti'. Aivan kuin koti olisi jokin kulissi blogin taustalla!

Ei, ei ei...

Ihan ensin on elämä - meidän tapauksessa nelihenkisen lapsiperheen elämä - ja sen ympärillä on koti. Meillä tuo koti vielä punoutuu tähän elämäämme entistä vahvemmin tuon osittain jo takana olevan monivuotisen remontin myötä. Se, jos jokin, sitouttaa meidät tähän taloon sydänjuuria myöten!

Sitten ihan omana tarinanaan on Villa Kotiranta -blogi. Se tarina sai alkunsa remontistamme, mutta on laajentunut tässä vuosien saatossa kertomaan myös elämästämme muutoinkin. Isona osana blogiani on kotimme, mutta blogini ei määrittele kotiamme.

Kotimme elää aivan omaa elämäänsä blogin ulkopuolella!

...Ja tästä innostuneena päätin osallistua tähän arkikuva -sarjaan. En niinkään pyri raotamaan verhoa blogin takana, vaan enemmänkin avaamaan teille palasen tätä ihan oikeaa elämää, joka kodissamme vallitsee. Valmistautukaa piiiitkään postaukseen! ;)

Eli en toivota teitä tervetulleeksi tällä kertaa Villa Kotirantaan, vaan mukavaa saada teidät visiitimme kotiimme.

Aloitetaanpa kierros! :)

Nappasin nämä valokuvat menneenä sunnuntaiaamupäivänä - tänä viikonloppuna kun emme suorittaneet mitään viikkosiivousta, vaan päätettiin ottaa laiskotellen.

Olohuoneen sohva on paikka, jonka selustalle jostain syystä aina isomman pojan yöpuku aamuisin unohtuu... Lisäksi mies oli selannut edellisenä iltana mainoslehtiä tuossa sohvalla ja vähän itsekin yllätyin aamulla huomatessani niiden olevan yhä levällään - kuin joku kohta palaisi niiden ääreen jatkamaan lukemista!

Pönttöuunin edustalle on karissut polttopuista roskia ja pienemmän pojan palapelit ovat jääneet sohvapöydälle odottelemaan kasaamista.

Jos olisin ottanut tuvasta 'tavalliseen' blogipostaukseen, olisin imuroinut nuo roskat, kerännyt lehdet, pöyhinyt tyynyt ja ryhdistänyt sohvaa. Isomman pojan yökkäri olisi lennähtänyt hänen huoneeseensa ja sohvan viereiseltä pöydältä olisin nostanut pois lasten kirjat ja leikkaamista odottelevat sisustuslehdet.

Keittiön pöytä on takuulla jokaisessa perheessä se murheenkryyni, johon kertyy kaikenlaista turhaa tavaraa odottelemaan siirtoa oikealle paikalleen...

Tällä kertaa pöydältä löytyi pienemmän pojan leluja, minun messuilta tuomia kuvastoja, isomman pojan Aku Ankka, vichy -pullo, tietokoneen laturin johto, miehen kahvimuki ja lapsen aamupalaviilin purkki lusikoineen sekä jotain mainoslehtiä (täälläkin)....

Pöydän vieressä vaanii lelukrokotiili - ja valokuvaajallakin on teemaan sopivasti eriparivillasukat jalassa!

Ennen saareketta aiemmissa kodeissa keittiön ruokapöytä oli se paras paikka mihin laskettiin päivän postit ja tavarat, jotka olivat keittiön kautta kulkemassa paikasta toiseen. Nyt eteisestä tupaan tullessa suurin osa roinasta, kuten käsilaukku, avaimet, puhelimet, postit tai vaikka ostokset, jäävät jo matkalla verannan lipaston päälle tai viimeistään saarekkeelle.

Tuvan pöydälle kertyy tavaroita, joiden kanssa on touhuttu aamukahvia juodessa - tai vaikka vain viettäessä aikaa pöydän ääressä. Tuntuu, että pienempi poikakin mielummin leikkii pöydän päädyssä omalla paikallaan kuin vaikka tuvan lattialla...

...Ja vaikka kuinka päivittäin koettaa muistuttaa, niin - kuten kaikki ala-asteikäisten poikien vanhemmat varmasti allekirjoitatte - tuntuvat opit unohtuvan välittömästi, kun vanhemman silmä välttää ja mm. viilipurkit jäävät niille sijoilleen eivätkä löydä tietään roskikseen... Huokaus...

Keittiön räsymatot ovat aina vinollaan - joko poikien hippaleikeistä tai kissan kilahdettua kirmaamaan ympäri tupaa. Aina ohi mennessä saa mattoja suoristella ja kun taakseen kohta katsoo, on tilanne taas tällainen:

Keittiön tasoille kertyy aivan liian helposti kaikkea pientä sälää; puhelimien latureita, lippuja ja lappuja, leluja, laseja... Taitaa alakuvassa olla myös uudet, juuri ostetut kurahanskatkin vielä odottelemassa kauppareissun jäljiltä.

Ja tuosta johtokaaoksesta kun joku päivä vielä pääsisi eroon!

Toinen puhelimien ja tablettien latauspiste on muodostunut tuonne saarekkeen alle eksyneen jakkaran päälle. Kaipaisin jotain kivaa koria/puulaatikkoa johtojen säilyttämiseen - laatikkoa, joka olisi riittävän suuri myös pitämään tabletin sisällään latauksen ajan!

Alla olevasta kuvasta näkyy myös saarekkeen päälle kertynyt tavaramäärä... Jokunen tovi sitten vietin yksin kokonaisen viikonlopun kotosalla ja yhtenä puuhanani oli siivota koti oikein vimpan päälle siistiksi; saareke ehti olla muun perheen saavuttua kotiin maksimissaan 10 minuuttia ihanan tyhjä, kunnes kaaos taas otti vallan! :)

Myös käytävän matot ovat harvoin kauniisti rivissä, sillä kissa ravatessaan asunnossa potkii samalla matot pitkin seiniä... Ihanan ra(s)kas kisumme...

Tässä kodissa minusta on tullut ensimmäistä kertaa elämäni aikana varsinainen touhukas järjestelijä - vaikkei se heti näistä valokuvista taida kyllä välittyä... :)

Tutuksi hokemaksi on jo muodostunut 'vie mennessäs, tuo tullessas', ja näin kaksikerroksisessa talossa asuessa tuosta tuvan portaikon kaiteesta on tullut odotuspaikka alakertaan siirtyville tavaroille: aina portaita kulkiessa nappaan odottamaan kertyneet tavarat mukaani ja vien paikoilleen alakertaan.

Suurin osa näistä odottelijoista on joko kodinhoitohuoneeseen menossa olevaa pyykkiä tai yläkertaan kulkeutuneita pyyhkeitä sekä kylpytakkeja.

Ja missä on tyhjä taso, siinä oiva laskupaikka: käytävän valkoisen rottinkikorin päälle kertyy aina viimeisimmät laukkuni...

Makuuhuoneessa yleensä sänky on petaamatta ja täälläkin tasoille kertyy kaikenlaista tavaraa; edellispäivän vaatteita, pyyhkeitä aamun suihkun jäljiltä... Lattialla lojuu pienemmän pojan unikavereita, joita hän tuo sylillisen mukanaan kömpiessään öisin viereemme, sekä edellisiltana sängyssä saunan jälkeen juomani tyhjä vischypullo.

Saunaillan jälkeen pyyhkeet ja kylpytakit kulkeutuvat aina yläkertaan, vaikka kuinka yövaatteet olisivat saunaosastolla odottelemassa, sillä löylyjen jälkeen menee pitkä aika jäähdytellessä, ennen kuin tekee mieli pukea vaatteita ylle. Siinä ehtii usein iltapalankin napostella kylpytakissa...

Isomman pojan huoneessa jatkuu sama teema; missä taso, siellä tavaraa.

Kun oikein kovasti koetan miettiä, en muista onko poika kertaakaan vielä istunut tuossa perintötuolissaan, vain toimiiko se ainoastaan edellispäivän kouluvaatteiden ja futiskamojen säilytyspaikkana.

...Myös koulupöytä on usein niin täynnä kirjoja, lehtiä ja muuta 'elintärkeää tavaraa', että läksyjäkin tehdään mieluiten huoneen lattialla. Toki niin taisin itsekin tehdä saman ikäisenä...

Alakuvaan on näköjään jäänyt pyyhekumikin odottelemaan seuraavaa läksytuokiota.

Isomman pojan parvi on paikka, joka tuottaa minulle ristiriitaisia ajatuksia; toisaalta en mene parvelle kuin siivoamaan ja toivottelemaan hyvät yöt, joten kaaoksen ei pitäisi minua suuremmin haitata, mutta silti en malta joka käynnillä olla vähän järjestelemättä taskukirjoja hyllyihin paikoilleen.

Mutta parasta tässä parvella sijaitsevassa oleskelu- ja nukkumispaikassa on se, että harvoin vieraat tänne saakka kurkistavat ja petaamaton peti on aina piilossa ylimääräisiltä silmiltä.

Pienemmän pojan huoneessa taas leikkimisen jäljet näkyvät - ja saavat näkyä! Tällä kuvauskerralla tilanne huoneessa oli jopa ihan maltillinen; joskus illan aikana on ehditty kiskomaan leikkeihin lähes kaikki lelut kaapeistakin esiin. :)

Kolmevuotiaan kanssa harjoitellaan vielä edellisten leikkien siivoamista ennen seuraavan aloittamista. Olohuoneesta nuo leikit jo melko hyvin siivotaankin kasaan, mutta täällä omassa valtakunnassaan tahti on vähän erilainen...

Verannalla arkista kaaosta aiheuttaa nurkkaus, joka ei olekaan aikaisemmin esiintynyt blogissa - ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen nurkkaus on vielä remontin osalta pahasti kesken.

Tähän nurkkaan on rakentumassa Ikean keittiön kaapistorungoista säilytysjärjestelmä, jonka on kolmen nurkan puoleisen kaapin osalta tarkoitus ylettyä lähes tuonne kattoon saakka! Vaatekaappien rungoista ei tällaista kokonaisuutta oikein tahtonut saada fiksusti kasaan, joten rohkeasti lähdimme työstämään toisenlaista ratkaisua.

Vaikka kaapisto on vielä kesken (yläkaapit sekä ovet puuttuvat) on se otettu jo käyttöön, jotta mm. kausitakit ja isommalta pojalta pienemmälle jääneet vaatteet (joita onkin laatikkokaupalla odottamassa - jotain hyötyä tuosta seitsemän vuoden ikäerosta!) saatiin pois tuvan puolelta pyörimästä.

Tuossa kaapiston edessä sitä pahinta kaaosta aiheuttaa kirppistavaralaatikot, jotka odottelevat lähtöään, sekä verannalle kasautuneet pahvilaatikot, jotka pitäisi viedä kierrätykseen. Lisäksi olemme ihan mahdottomia vichyn suurkuluttajia, joten verannalla odottelee taas kerran siirtoa alakerran kylmäkellariin muutama korillinen saunajuomaa.

Ja missä taso, siellä tavaraa; vichykorien päälle onkin laskettu viimeisimmän mönkkäriajon jälkeen ajovaatteet sekä kypärät. Nuo kypärät ovat meillä myös melkoinen haaste säilytyksensä puolesta; tällä hetkellä käytävän kaappirivin päällä on pitkä rivi miehen ja lasten moottoripyöräkypäriä, lasten polkupyöräkypäriä ja minun ja isomman pojan BMX/DH -kypäriä. Ei nyt varsinaisia sisutuselementtejä... Odottelenkin alakerran työhuoneen yhteydessä olevien varastotilojen valmistumista, sillä sinne pitäisi saada tilat urheiluvälineillekin.

Jännä fakta muuten lapsiperheen kengistä; olipa eteinen kuinka tilava tahansa, kenkäkaaoksen määrä on aina vakio! Vaikka meilläkin on perinteisen tuulikaappieteisen sijaan tilava veranta, on aina jonkun kengät tiellä ja jalan alla...

Tämä kevättalvi tuo kautena vielä omat haasteensa; tarvitaan aktiivikäytössä ulkoilukenkiä, kevyempiä 'kaupunkikenkiä', kumisaappaita, monoja, nappiksia... Mitään ei oikein voi nostaa pois, sillä seuraavana päivänä niitä taas kuitenkin tarvitaan. Ja kun käyttäjiä on neljä, velloo lattialla päivittäin kenkämeri - ei lainkaan niin maltillinen muutaman kengän sotku, kuin alla olevassa valokuvassa...

Ja kuten todettu, sitä ulkoilu- ja urheiluvälinevarastoa odotellessa... Koko perheen sukset, luistimet, jääkiekkomailat ja pilkkimisvälineet sulassa sovussa nojailevat verannan seinustalla ja nurkissa, pienemmän pojan luistelutuki lojuu verannan sohvalla. Ainoastaan omat sukseni ovat tällä hetkellä poissa kuvasta ja kiltisti autoni takakontissa viimeisimmän hiihtoreissun jäljiltä.

Lisäksi Ikean kassissa odottelee parisenkymmentä sipsipurkkia viemistä pojan kouluun askartelutarvikkeiksi - ehkä tällä viikolla viimein tsemppaan ja raahaan pussukan opettajalle.

Huh, tästähän tuli melkoinen eepos!

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka ja katsella näitä ihan oikean elämän jättämiä jälkiä kodissamme. :)

Mutta vaikka kaikki on vähän vinksinvonksin ja heikunkeikun, niin ei anneta sen häiritä liikaa.

Koti on elämistä varten tehty! 

Ja vaikka yleensä blogissa julkaistuissa kuvissa on kaaos tiukasti rajattu pois kuvasta, niin siellä se aina lymyilee taustalla. Mutta tiedättekö mitä?

Pieni arkinen kaaos, ne elämisen jäljet, tekevät kodista mielenkiintoisen ja AIDON! 

Tsemppiä kaikille sinne oman arkisen kaaoksen keskelle ja viikon viimeisiin työpäiviin!