lauantai 27. toukokuuta 2017

Kesä on virallisesti saapunut - luonnonkukkasia omalta pihalta, kera Reilun Kaupan neilikoiden [#Kukkailottelua]


Virallinen merkki, että kesä on vihdoin saapunut näillekin leveyksille (olematta lainkaan äärioptimisti *tirsk*), on luonnonkukkien ilmestyminen kotiimme - runsain mitoin!

Kesäkauden starttasivat nykyisen kotimme pihalla kukkivat syreenit(?!), jotka saivat seurakseen ruokakauppareissulla ostamani Reilun Kaupan neilikat. Pyörittelinkin pitkään kukkaosastolla myös kauniita, violetin sävyisiä neilikoita, mutta päädyin lopulta tähän tuttuun ja turvalliseen punertavareunaiseen vaihtoehtoon. :)


Yksin neilikat tuossa Hemtexin maljakossa näyttivät honteloille ja vähän reppanoille, sillä en raaskinut varsia lyhentää kovin dramaattisesti - toivon niiden kestävän maljakossa vielä monen monta päivää, ja uusien imupintojen leikkaamisen myötä haaveilen saavani vielä useamman erilaisen asetelman tehtyä näillä samoilla neilikoilla.


Jotta asetelmaan saisi ryhtiä ja volyymia, kipaisin etupihaltamme nipun juuri kukkaan puhjenneita syreeninoksia. Viereisestä pensaasta, jonka nimeä en valitettavasti tiedä, leikkasin vielä muutaman tukevan ja erittäin vehreän oksan tuomaan asetelmaan runsasta vihreyttä.


Mitä pidät?


Neilikka kimppu maksoi hieman alle viisi euroa, ja muut asetelman kukkaset ja vihreät olivat ilmaisia luonnonantimia, joten melko näyttävänkin kimpun saa pienellä sijoituksella! :)

Ja kun tosiaan muistaa leikata noita uusia imupintoja ja lisätä vettä päivittäin - näille lisään vettä, en vaihda kokonaan uutta, sillä lisäsin veteen ravinnepussin sisällön - niin tuo alle viiden euron neilikkakimppu taipuu vielä moneen asetelmaan ennen nuupahtamista.

...Vanhasta muistista sanoisin, että nuo syreenit alkavat tiputtamaan lehtiään jo parin päivän jälkeen, joten ne kannattaa vaihtaa uusiin vaikka päivittäin - varsinkin nyt, kun materiaalia löytyy luonnosta runsaasti!


Tuo vanha nojatuoli räsymattoineen ja ympäröivine huonekasveineen on edelleen ehdottomasti lempipaikkani tässä talossa. Juuri sopivasti kotoilua ja mummolaa minun makuuni! <3

Hemtexin 'kristallimaljakkokin' sopii mummola-henkeen täydellisesti. :)


Sovittelin asetelmaa myös keittiömme ruokapöydälle, ja teinkin sen ääressä eilen työpäivän keittiöömme perustamassani kotikonttorissa - Instagramiin laitoinkin valokuvan tuosta työpisteestäni (@villakotiranta).

Kyllä kelpasi syreenin tuoksussa töitä tehdä, ja olihan tuo ilo silmällekin - vähän vaihtelua konttorin työpisteen sermiseinä -näkymään... ;)



Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)



perjantai 26. toukokuuta 2017

Täällä taas, pienen blogitauon jälkeen uudella innolla - ja kasvimaaterveisin!

Täällä taas, vaikkei tietokoneen ja ulkoisen kovalevyn ongelmat ole vieläkään selätetty... Tuntuu taas kääntyvän ikuisuusprojektin puolelle noidenkin kuntoon saaminen, mutta pikku hiljaa eteenpäin.

Uutta tietokonetta olen hieman jo ehtinyt katselemaan, tosin kuten aina, olen valtavan huono tekemään päätöksiä, kun tällaisista isoista hankinnoista kyse. Vanhalla iPhonellakin kituutin palttiarallaa kuusi vuotta, vaikkei viimeisen parin vuoden aikana puhelin enää kunnolla juuri toiminut...

Ja toisaalta sitten taas kun päätöksen on tehnyt, ja laittaa töpinäksi, niin harvoinpa sitä mitään on jäänyt harmittelemaan, tai valintaansa katunut! :)


Olenkin koettanut tämän menneen tietokonevapaan viikon viettää blogiloman merkeissä - keräten uutta intoa palata blogin ääreen, ja toisaalta nauttia täysillä elämästä blogin ulkopuolella.


Jokainen, joka joskus on aktiivisesti harrastanut jotain, on varmasti huomannut jossain vaiheessa harrastuksen alkavan tuntua jo työlle, kun erilaiset aikataulut painavat päälle - päivätöiden lisäksi. Joka suuntaan pitäisi ehtiä, eikä vain omilla ehdoilla; lasten harrastukset ja futismatsit naapurikuntia myöten, venyvät palaverit, työmatkat kahden paikkakunnan välillä, remontin parissa askartelu ja sen tuoman aikataulutukset. Toisella paikkakunnalla asuvia ystäviäkin olisi joskus ihanaa ehtiä näkemään!

...Eli ei ihme, etten juurikaan ole jaksanut enää kättäni nostaa ilmaan, kun etsitään osallistujia niin urheiluseuran vapaaehtoistoimintaan, tahi vanhempainyhdistyksen puuhiin. Ehkä sitten toisessa elämässä, kun remontti on valmis, ja illat vapautuvat ELÄMISEEN! :)

Ja vaikka teenkin 80% työviikkoa - eli joka toinen viikko pitkä nelipäiväinen vapaa - ei se tarkoita, että minulla olisi yksi arkipäivä omaa aikaa joka viikko harrastella omia juttuja! :) Nuo vapaapäivät vietän poikiemme kanssa puuhastellen - kotona ja välillä kyläillen. Varsinkin nyt, pienimmän jo luovuttua päiväunistaan, ovat nuokin 'vapaapäivät' täynnä tohinaa!


Ystäväni minulta kerran kysyikin, mistä löydän ajan blogin kirjoittamiseen, ja vastaus on yksinkertainen; joka toinen ilta, miehen mentyä nukuttamaan pienintä poikaamme ja isomman jo kömmittyä omaan huoneeseensa lueskelemaan, on minulla pieni hetki hiljaisuutta keskittyä ikiomiin juttuihini! Nuo hetket koetan tehokäyttää mielekkäällä tavalla; blogin parissa, neuloen tai vaikka lukien 'rästiin jääneet' sisustuslehdet!

Mutta ei valiteta - ainakin miestä ja lapsia olen tässä meidän lapsiperheen ruuhkavuosiarjessa ehtinyt näkemään! <3 Omat harrastukset ovat tällä hetkellä listalla viimeisenä, ja niiden parissa puuhastellaan kaiken muun touhun lomassa; salille ehtii joskus pojan treenien aikana, ja kasvimaalle, kun mies lähtee poikien kanssa vaikka kauppareissulle. :)

Ja tämä pohjustuksena sille, että nyt viikon blogihiljaisuuden aikana olen ehtinyt välillä jopa valokuvaamaan - olen täysin laiminlyönyt ystäväni kanssa pitämämme Something Else -valokuvablogin viime aikoina, mutta nyt vihdoin taas valokuvia runsaasti kamerassa odottamassa purkamista - sekä pyörimään iltaisin kasvimaalla!! Oi onnea!

 
Olen vielä kauhulla odotellut, että saadaanko tänne Mäntsälän kupeeseen vielä hallaöitä ja lumikuuroja, mutta rohkenin istuttamaan jo osan sipuleista lavapuutarhaani.

Tarkoitus olisi laittaa vielä yksi lava porkkanalle ja sipulille, mutta se vaatii vielä hieman mullan kuljettamista kasvimaalle, sillä korotin useita lavoja täksi kesäksi kahden lavan korkuisiksi. Ja samaan vauhtiin olen myös lisännyt hieman multaa mataliinkin lavoihin ja kuokkinut kuohkeammiksi, sillä kovasti oli multakerros painunut talven aikana.


Yhteen lavaan istutin vuoronperään keltasipulia, punasipulia ja valkosipulia, sekä hieman kehäkukkaa ja porkkanaakin. Sipuli ja porkkana jo itsessään karkoittavat tuholaisia toisistaan, mutta koska lavalla oli hyvin tilaa, lisäsin vielä tuholaisia karkoittavia - ja kauniita - kehäkukkia sekaan.

Lisäksi yhden lavan pyhitin valkosipulille, ja lavan päätyyn kylvin rivin samettiruusua, joka myöskin karkoittaa tuholaisia.

Valkosipuli on kasvimaallani uusi tuttavuus, ja hieman jännittää, teinkö nyt varmasti kaiken oikein - ja kuinka vikaan täytyy istuttaminen onnistua sähläämään, ettei sipuli lähdekään kasvuun?! :)

 
Olen myös aloittanut muiden lajikkeiden kylvön kasvimaalle harson alle, kuten salaattien ja pinaatin, mutta palaan niihin erikseen hieman myöhemmin, kun ehdin taas kameran kanssa kasvimaalle livahtaa!

Paljon on vielä kylvettävää, mutta tunti pari kerrallaan ei vielä ihan ihmeitä kasvimaalla saa aikaiseksi... Tosin olen tässä kahden illan aikana noiden kylvötöiden lisäksi kaivanut maahan kaksi omenapuuta, kitkenyt neljän marjapensaan ja kahden raparperin ympärykset ja kärrännyt vielä uudet pintamullatkin! :)

...Paljon riittää vanhassa, rehoittamaan päässeessä pihassa töitä, ennen kuin sen on saanut palautettua loistoonsa, mutta voitteko kuvitella sitä mieletöntä fiilistä, kun sain nuo kitkemiset valmiiksi ja huomasin, kuinka marjapensaat ja raparperit tuntuivat ottaneen ryhtiliikkeen!

Niin onnellinen, että saimme pihan muokkaamisen yhteydessä siirrettyä uusille paikoilleen nuo vuosikymmeniä pihassa olleet kasvit, ja ne selvisivät vahingoittumattomina siirrosta! Lupaan ottaa valokuvia noistakin, kun seuraavan kerran piipahdan raksan pihassa.



Mutta nyt takaisin iltapuuhille! :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!!

torstai 18. toukokuuta 2017

Hetki hiljaisuutta blogissa, pahoittelut....

...Nopeasti piipahdin kertomaan, että painajaiseni tietokoneeni kanssa jatkuvat, ja siitä syystä saattaa hetken hiljaisempaa täällä blogin puolella olla - toki Instagramissa (@villakotiranta) meno jatkuu ennallaan! :)

Ulkoinen kovalevy, jolla oli puolet elämästäni, päätti sanoa irti yhteistyö- ja avunantosopimuksemme aivan yllättäen - niellen mukanaan kaikki valokuvani, blogiin liittyvät tiedostot ja ison kasan kaikkea muuta enemmän ja vähemmän elintärkeää... :(

Lisäksi tämä kohta seitsemän vuotta vanha koneeni ei enää jaksa pyörittää juuri muuta kuin nettiselainta ja Paint -ohjelmaa, joten edessä on läppäreiden ominaisuuksiin tutustuminen (voi blaah) sekä uuden koneen ja ulkoisen kovalevyn ostaminen. Puhuttamattakaan tuon hajonneen kovalevyn korjauttamisyrityksestä...

Eli toivotaan ettei kauaa tarvitse odotella, että saan taas tuottaa muutakin kuin pelkkää tekstiä!

...Tässä sitä taas huomasi, miten tyhmä ihminen voikaan olla, kun luottaa vain yhteen tallennusvälineeseen - ehkä minunkin on vihdoin aika astua pilvipalveluiden maailmaan!

Minua viisaampina ottakaas tänään varmuuskopiot talteen tiedostoistanne, jos on jäänyt viime aikoina tuo työ tekemättä! Tekniikka voi pettää, kun sitä vähiten osaat odottaa...




tiistai 16. toukokuuta 2017

Kevään kukka suojaan yöpakkasilta vanhaan juomalasiin


Jaoin viime viikolla valokuvia olohuoneen lipaston päälle kerätyistä peltipurkeista, ja niihin laitetuista kukkasista - raikkaan keväistä väri-ilottelua, kontrastina tummalle lipastolle!

Tänään luvassa lisää valokuvia samaisesta nurkkauksesta, minne metallipurkkien ja vanhojen lasipullojen seuraksi nousi takapihalta talteen napattu kevään kukkija sipuleineen.

Eikä tämäkään kaunokainen päätynyt perinteiseen maljakkoon! :)


Olen tähän mennessä löytänyt kirpputoreilta vain yhden ainoan tällaisen vihreän lasin, mutta haaveissa kerätä vähintään puoli tusinaa ihan juomalaseiksi.

...Eli jos jollakulla pyörii näitä ullakolla, tai tarpeettomana kaapissa, niin hihkaisua tänne suunnalle - voin ostaa ne hyvään kotiin! :)

Googlailin näitä laseja kerran, ja selvisi, että nämä ovat vanhoja Viola -tuorejuuston pakkauksia! Ilmeisesti Karhulan Lasi on valmistanut näitä laseja 1960-70 -luvulla. Muistaako joku näitä omasta lapsuudestaan?

Ja toinen mielessäni pyörivä kysymys; Miksei tällaisia ihania pakkauksia enää käytetä?!? ...Voin sanoa, ettei kahdesti tarvitsisi miettiä, mitä sulatejuustoa, tai vaikka sinappia, ostaisin... :)


Tunnistaako joku muuten tämän sipulista kasvavan kukkasen...?

Itselleni vieras lajike, vaikka nyt toista kevättä jo ihastelen niitä tuossa nykyisen kotimme takapihalla. Erityisen kaunis mielestäni tuo terälehtiä pitkin nouseva vihreä 'raidoitus'.


Kauniisti sointuvat lasipullojen ja -astioiden vihreät ja ruskeat sävyt yhteen, ja tuon taustalla olevan julisteen keltainen kukkasen väriin!

...Tämä on ehkä suosikkikohtani kodisamme tällä hetkellä. <3


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivänäkin puuhataan kesän puutarhan parissa


Viime päivien tunnit ovat täyttyneet vanhempieni visiitin merkeissä - äitienpäivän juhlinta saatiinkin käyntiin jo hieman etuajassa, kun kolmen sukupolven kesken olemme viettäneet tätä viikonloppua.

Ja mikäs olisikaan äitienpäiväviikonlopulle teemaan sopivampaa puuhaa, kuin lapsen (ja lapsenlapsen) jalkapallomatsien kannustaminen kauniissa, aurinkoisessa kevätkelissä! Eilen, tänään ja vielä huomennakin raikuvat kannatushuudot, kun isompi poika joukkuuensa väreissä pelaa kaikkiaan seitsemän matsia!

...Voi olla, että tämän viikonlopun jälkeen kaikille uni maistuu! ;)


Mutta näin aurinkoisen viikonlopun innoittamana valokuvasin myös hurjasti kasvaneita taimiani - rehevä vihreys valloittaa olohuoneemme! :)

Nämä kuvat (yllä ja alla) ovat avomaakurkkujen taimista, joiden 'lonkerot' koettavat jo kovasti kurotella huonekasvien varsien ympärille...


Myös kesäkurpitsat ovat lähteneet vahvaan kasvuun (alla).

Vaikka vannoin, että vain muutama taimi kesäkurpitsaa istutetaan tänä vuonna, sillä keskurpitsaa tulee joka vuosi ihan liikaa - ja viime kesänä syötimme osan sadosta jo kanoillekin - niin silti yhtään taimea en raaski poiskaan heittää. Olenkin joutunut jo uudelleen katselemaan piirtämääni kasvimaasuunnitelmaa, että mistä löytäisin ylimääräisille kesäkurpitsoille paikat.


Viime vuonna istuttamani kurpitsat eivät itäneet lainkaan, ja syksyn sato oli anopilta saatujen taimien tulosta. Tänä keväänä puolestaan kaikki siemenet itivät (kuvat alla), eli ilmeisesti kurpitsaakin luvassa enemmän kuin ehdimme syömään - siis jos viime kesän malliin satoa tulee jokaisesta taimesta!


Hieman jännityksellä seuraan kurpitsantaimiin ilmestyviä nuppuja, että noinkohan joudun vesivärisiveltimen kanssa kohta tuuraamaan kesän pölyttäjiä....!


Tomaatti on lähtenyt todella maltillisesti kasvuun, ja alla olevan kuvan taimi onkin kahdeksasta taimesta se kaikkein suurin. Tai noh, kaksi taimeahan tuossa tosiaan kasvaa - olivat itäneet niin vierekkäin, etten uskaltanut niitä toisistaan irrottaa ruukkuun istutaessa.

Hyvin näyttävät toistensa seurassa pärjäävän! :)


Ja maissin siemenetkin menivät toukokuun alkupuolella viimein multaan - ja taimet ovat jo pitkällä varrella!


Kymmenen siementä kylvin, ja kymmenen taimea näyttää nousevan mullasta.

...En ollut puutarhasuunnitelmassani ihan kymmeneen taimeen varautunut, mutta eivätköhän nämäkin kaikki löydä paikkansa. :)

Hienosti viihtyivät viime kesänä lavapuutarhassa, tänäkin kesänä matalampiin, yhden kerroksen korkuisiin lavoihin tarkoitus istuttaa. Ja seurakseen saavat kesäkurpitsan, jotka lehdillään suojaavat lavan pintamultaa kuumalta auringolta.


Isäni kanssa kiertelimme eilen pikaisesti kasvimaallani, ja katselimme, että kyllähän sinne jo harson alle voisi porkkanankin kylvää. Ja sen valkosipulin, joka vielä odottelee pussissa tässä työpäydälläni.

...Ehkä tänään illalla, kaikkien päivän futismatsien jälkeen, otan pienen oman hetken laatuaikaa yksin kasvimaalla kuokkien... ;)


Aurinkoista Äitienpäivää!



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Herkkää harsokukkaa & kesäisiä värejä


Projektista, jota vielä nimeltä ei mainita, jäi minulle pieni kimppu harsokukkaa hyödyntämättä. Koska mitään ei koskaan heitetä pois, varsinkaan kauniita kukkasia, niin pyöräytin niistä asetelman olohuoneemme vanhan kaapin päälle.


Olen joskus vuosia sitten ostanut sylillisen Heinzin papupurkkeja lähikaupastani - ja tehnyt monen monta pataa ja wokkia kera papujen - ihan vain saadakseni näitä kauniita, iloisen värisiä purkkeja kotini sisustukseen.

Muutama purkki on kynätelineenä, yhdessä ovat pienemmän pojan värikkäät muovilusikat keittiössämme - ja tämä yksi toimii maljakkona. Sisälle olen sujauttanut suurimman pilttipurkin, jonka löysin (niitäkin kun on nykyisin kolmea eri kokoa), ja joka toimii purkin sisällä maljakkona.


Hieman nolona tunnustan, että ulkomailla käydessä kiertelen mielelläni aikataulun salliessa paikallisia ruokakauppoja, ja ihastelen säilykepurkkihyllyjen aarteita. Onpa joskus joku purkki sujahtanut matkalaukussa kotiinkin - persoonallisempia yrttiruukkuja saa hakea!


Tämän kesän suosikkihuonekasviksi on kodissamme noussut saniainen!

Ostin Plantagenissa pyörähtäessä useammankin, hieman eri kokoisen saniaisen kerralla, ja olohuoneeseemme niistä pääsi kaksi. Toinen löysi tiensä keltaiseen, vanhaan kahvipurkkiin, toinen yksinkertaiseen valkoiseen ruukkuun.


Saniaisen ja harsokukan yhdistelmä näyttää herkullisen raikkaalle, ja tein päätöksen kokeilla tänä kesänä solmia kranssin takapihan saniaisista ja luonnossa villinä kasvavasta harsokukasta - vaikka juhannukseksi! :)

...Sellainen voisi sopia vaikka kesämorsiammenkin hiuksille...

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hirsipaneelit tupakeittiöön ja makuuhuoneisiin


Lupailin jo eilen Instan puolella valokuvia raksan pintojen etenemisestä, mutta perinteisesti loppuivat tunnit päivästä kesken. :) ...Yllätys...

Viikonlopun aikana ilmestyivät tupakeittiön seiniin hirsipaneelit, sekä osaan makuuhuoneista.

Olimme alunperin suunnitelleet käyttävämme ihan vain vaakatasoon asennettua raakalautaa, mutta mies törmäsi tähän leveään hirsipaneeliin - ja ihastuimme siihen molemmat.

Paneeli on 22cm leveää, ja 2cm paksua.


Mietimme ensin, josko olisimme asentaneet paneelit hieman modernimmalla ladonnalla tasarivein, mutta päädyimme lopulta perinteisempään vaihtoehtoon (kuva alla).

Nurkkaan, paneelien yhtymäkohtaan, tuli ensin 2cm x 2cm rima, jota vasten paneelit aseteltiin. Lopputulos on mielestämme todella siisti.


Tuo tupakeittiön päätyseinä, jolla pönttöuuni sijaitsee, on tarkoitus käsitellä Tikkurilan Lumo -kuultomaalilla tummaksi. Muuten paneelit maalataan jokaisessa huoneessa valkoisiksi.


Alla oleva valokuva on tulevasta makuuhuoneestamme.

Makuuhuoneen kaksi seinää paneloidaan (ikkunaseinä sekä vasemmalle puolelle jäävä hormiseinä) ja kaksi seinää levytetään. Nuo levytetyt seinät on tarkoitus maalata Tikkurilan sävyllä Nefriitti, eli vihertäviksi.

Meidän makuuhuoneemme on kolmesta makuuhuoneesta pienin, sillä lapset tarvitsevat omiin huoneisiinsa enemmän tilaa kuin me aikuiset. Lisäksi alakertaa valmistuu työhuone, minne sijoitetaan tietokoneet ja työpöydät, joten makuuhuoneen voi vihdoin pyhittää ihan vain rentoutumiselle - paikaksi minne vetäytyä vaikka hyvän kirjan kanssa pienille päiväunille akkuja lataamaan!


Kuten aiemmin olenkin jo kertonut, lattiamme on tässä kerroksessa leveää lankkua, joka maalataan harmaaksi. Tällä hetkellä tuo kaunis puupinta on piilossa kolhuilta suojalevyjen alla.


Katto odottaa vielä paneeleita, jotka nekin on tarkoitus maalata valkeiksi - kertaalleen ennen asennusta, ja uudelleen paikoillaan katossa.

Hirsipaneelit nostettiin ennen paikoilleen kiinnittämistä lämpimään ja kuivaan sisälle muutamaksi päiväksi, ja nyt ne saavat vielä 'kuivahtaa' seinissä tovin ennen maalaamista. Olisimme toki voineet maalata nämäkin paneelit kertaalleen ennen asentamista, mutta oikaisimme tässä hieman. Eikä maalaamisella vielä kiirettä ole - monenlaista muutakin puuhaa vielä raksalta löytyy odotellessa... ;)

Tuosta alakuvasta vielä sen verran, että vasemmanpuoleisin ovi vie tämän kerroksen wc- ja pesutilaan, ja oikeanpuoleinen isomman pojan huoneeseen. Kuvan oikeassa reunassa oleva oviaukko on tulevan terassin ovea varten - lasiovi odottelee vielä pakkauksessaan asentamista.


Monet näkevät näissä kuvissa vain keskeneräisen työmaan ja suuren jäljellä olevan urakan, mutta me näemme jo talon valmiina; tuossa takan oikealla puolella nurkassa Ikean keltainen Strandmon -nojatuoli raheineen, vasemmassa reunassa seinustalla suuri vitriinikaappi. Ja vaalea kahden istuttava sohva keskellä tilaa, paikkana josta ihastella takkatulta.

Näetkö sen? :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...