Syksyn parhaat löytöni makuuhuoneeseen

Syyskuun viimeinen viikko - siis miten se on edes mahdollista?!

...Juurihan vasta kesäloma loppui ja pojalla alkoi koulu! Kesäkukat ovat parhaassa kukassa puutarhassa ja tomaatit kypsyvät edelleen avomaalla! ...Ensi viikolla ei todellakaan voi olla lokakuu....

Tänä syksynä innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa vuosiin kausisisustamisesta. Oranssin, ruskean ja tummanvihreän eri sävyt ovat ilmestyneet tupaamme - ja nyt myös makuuhuoneeseen.

Juuri syksyyn sopivan sävyisiä löytöjä olen tehnyt niin omista kaapeista kuin kirpputoreiltakin. Vain yhden tyynynpäällisen tilasin uutena H&M Homen verkkokaupasta ja senkin piti alun perin tulla olohuoneeseen, mutta löysikin lopulta paikkansa makuuhuoneestamme.

Valkoinen päiväpeitto on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt olen vihdoin todennut, että se taitaa olla auttamattomasti pieni tähän sänkyymme. Olen sen aikoinaan ostanut omaan 120cm levyiseen sänkyyn sinkkukodissani, enkä raaskisi siitä vieläkään luopua näin 160cm leveän sängyn kanssa...

Kyseinen päiväpeitto on lisäksi oikein hämmentävän hyvässä kunnossa tällaisen kahden lapsen ja ulkona liikkuvan kissan perheen peitoksi - edelleen kauniin valkoinen ja ryhdikäs!

Luhta Home:n vanha näyteviltti on myöskin kohta kymmenisen vuotta vanha. Sen alle käperryn harva se päivä pienemmän pojan kanssa päivälevolle kera hyvän kirjan.

Tuonne makuuhuoneen seinälle päätin vihdoin nostaa esille noita kauniita punottuja, matalareunaisia koreja. Niitä on kirpputoreilta lähtenyt mukaan 'saa ottaa' -koreista ja muutamilla kymmenillä centeillä useampiakin, mutta vasta tämän viimeisimmän löydön ehdin mallaamaan paikoilleen. Taisi maksaa 0,50€ paikallisella kirpputorilla.

Makuuhuoneen ilme on tämän menneen kesän aikana kyllä muuttunut melkoisesti. Tila on itse asiassa tässä muuttotohinoiden jälkimainingeissa vihdoin löytänyt oman äänensä ja muokkaantunut pienten yksityiskohtien kautta täydelliseksi lepopaikaksi.

Luontevasti puhun täällä kotona nykyisin 'kammarista', en niinkään enää makuuhuoneesta.

Muistatko mille tämä yläkuvan nurkkaus näytti palttiarallaa tasan vuosi sitten - lokakuussa 2017?

Oi, kyllä, olen niin onnellinen tästä makuuhuoneen tämän hetkisestä ilmeestä ja tunnelmasta!

Yksi syksyn parhaita kirpputorilöytöjä oli eilinen mattoaarre paikalliselta kirpputorilta; upean oransseissa sävyissä hehkuva ryijymatto hintaan 15€!

Omaan pihiin luonteeseen ensin irvistin hinnalle - viisitoista euroa 120 x 70cm kokoisesta matosta kirpputorilla - mutta harkinta-aika jäi alle minuuttiin. Eihän tätä voinut jättää ostamatta - tässä olisi ollut esine, jonka ostamatta jättämistä olisin harmitellut vielä vuosienkin päästä!

Tarkistin vielä maton huolella ja totesin, että matto oli erinomaisessa kunnossa. Ja mitoiltaankin täydellinen sängyn ja senkin väliin.

Kyllä nyt kelpaa varpaat laskea sängyn reunan yli koleanakin aamuna.

Makuuhuoneesta puuttuu vielä yksi olennainen osa; ikkunalauta!

Koska minun puolelleni sänkyä ei yöpöytää mahdu, toimii tällä hetkellä patterin yläosa minun laskutasonani - ja säilytyspaikkana kirjoille, käsirasvalle, huonekasveille ja kaikelle muulle pikkusälälle, joita nyt olen innostunut ikkunan ääreen asettelemaan.

...Talvea kohti täytyy kasvit siirtää pois lämpenevän patterin päältä kuivamasta tuvan puolelle. Tähän 'ongelmaan' ei edes ikkunalauta tuo apua...

Yhdet parhaista löydöistäni tälle koko vuodelle tein kyläkoulun myyjäisistä, missä myyntiin laitettiin uuden koulun valmistumista ja vanhan purkamista odotellessa kaikki nostalgiset opetustaulut!

...Teki mieli nostaa kainaloon lähes tulkoon jokainen taulu, mutta lopulta maltoin pitää lukumäärän neljässä. Tähän ratkaisuun toki vaikutti taulujen hinta, 20€/kpl....

Tämä peltokaura -taulu löysi heti paikkansa makuuhuoneen seinältä, samoin kuin omenalaatuja -taulu* tuvan puolella (*tulossa valokuvia lähipäivinä, vinkvink). Lisäksi varaston puolelle nostin odottamaan kaksi muuta taulua, joista toinen on Wendelinin 'Lasten talvi-ilot'.

Itävaltalainen Oberglass -maljakko löytyi joitakin viikkoja sitten kirpputorilta muistaakseni 1,50€ hintaan. Vuosi sitten katselin vastaavaa maljakkoa, mutta en olisi osannut kuvitella sitä kotiimme - ja kuinka täydellinen maljakko onkaan tänne kammariin! 

Täydellinen vaikka pienelle kimpulle ruusuja - kiitos anopille näistä kukkasista, näillä kaunokaisilla somistetaan makuuhuonetta jo kymmenettä päivää.

Ainoastaan lasten omat huoneet  ovat säästyneet tältä syksyisten sävyjen invaasiolta - jopa yläkerran wc- ja suihkutilaan tilasin H&M Homesta uusia käsipyyhkeitä ihan vain koska syksy. :)

Ulos ikkunasta katsoessa voi todeta, että ruska on kauniisti värittänyt maiseman kotimme ympärillä. Pihakoivu on kauniin keltaisessa lehdessä, samoin omenapuussakin voi jo havaita syksyisiä sävyjä. Kotimatkalla kyläkeskuksen vaahtera hohti upeassa punaisessa asussaan ja pihan nurmikko on muuttunut jo syvän tummanvihreäksi.

Mikä ihana väripaletti ottaa käyttöön sisälläkin siis!

Lauantain laatuaikaa [#Kukkailottelua]

Voin näin lauantaina iltapäivästä todeta tämän viikonlopun alkaneen yhtä aikaa todella touhukkaasti sekä mieltä lepuuttaen; aamupalan jälkeen kävimme herättelemässä ruokahalua happihyppelemällä autiolla kylän raitilla. Aurinko paistoi lämpimästi, tuuli ei puhaltanut juuri lainkaan ja pikkupakkanen juuri sopivasti nipisteli nenänpäätä - ja silti kukaan muu ei ollut ulkosalla nauttimassa tuosta ihanasta aamuhetkestä!

...Tai no itse asiassa näimme kaksi tyttöä laskemassa mäkeä, mikä olisi muuten ollutkin loistavaa puuhaa tulevaisuuden toivoille, mutta nämä tytöt laskivat suurta mäkeä alas suoraan isolle tielle ja sen yli - kohdassa, jossa näkyvyyttä on heikosti vain toiseen suuntaan ja ajoneuvoilla helposti viikonloppuisin nopeutta yli 60km/h (vaikka alueella 40km/h rajoitus)...! Tiellä liikkuu myös melkoisesti rekkoja, joten sydän hypähti kyllä kurkkuun. Huih!

Mies kävi jututtamassa tyttöjä ja varoittamassa tiellä liikkuvista autoista, eivätkä he olleet ilmeisesti ymmärtäneet, että autoja tosiaan saattaisi tulla myös sieltä suunnasta minne mäestä ei ole näkymää. Tästä itsekin otin taas yhden oppikokemuksen itsellenikin, että kyläkeskuksissa ja niiden läheisyydessä saattaa lapsia tosiaan singahtaa tielle yllättäen - vaikka pulkalla! ...Toki samaisesta risteykseen johtavasta alamäestä olen aiemmin nähnyt lasten pujahtavan polkupyörällä tien yli - hidastamatta tai edes katsomatta, tuleeko autoja vasemmalta...

Koko kylä kasvattaa - toivottavasti tytöt ottivat oikeasti neuvoista kiinni ja vaihtoivat mäenlaskupaikkaa...

Viikonlopuissa - nyt raksailun päätyttyä (tai ainakin rauhoituttua hetkeksi) - on ihan mahtavaa, kun voi käyttää aikaa kaikessa rauhassa ruuanlaittoon. Täällä uudessa kodissa myös keittiö on meidän molempien mielestä kerta kaikkiaan vain niin onnistunut ja juuri sopiva meidän tarpeisiimme, että ruuanlaittaminen on yhtä lähestulkoon yhtä juhlaa. :)

Innostuinkin lounaaksi kokkaamaan kanarisottoa paholaisenhillolla, sekä raikkaan salaatin siihen kylkeen. Nam! ...Todettiinkin miehen kanssa, että voi kun voisinkin kokata enemmän myös arkisin, sillä nyt työaikataulujen vuoksi iltaruuan laittaminen on pääasiassa miehen vastuulla - minä tartun kauhaan ja kattilaan puolestaan etäpäivilläni sekä näin viikonloppuisin.

Lounaan jälkeen mies pakkasi lapset autoon ja hurautti isolle kylälle ruokaostoksille. Minä sain kaipaamaani laatuaikaa - ihan oikeasti, älkää naurako - ja siivosin koko huushollin! :)

Kaikki ruuhkavuosissa tuskailevat ja arkea pienten lasten kanssa pyörittävät tietävät, että jopa mahdollisuus siivota aivan yksin, keskittyen vain imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen, voi olla arjen luksusta.

Taustalle hyvää musiikkia kovalle ja siivoaminen sujuu hymy korvissa - ja tanssiaskelin! ;)

Tänä viikonloppuna innostuin kantamaan jo aamusta pihalle pakkaseen myös sijauspatjat, täkit ja tyynyt, jotka kävin hakemassa sisälle vasta hetki sitten. Veikkaanpa, että tuuletettujen, raikkaan viileiden täkkien alla tulee ensi yönä uni hyvin.

Kauppareissun jälkeen perheen miehistä ei näkynyt kuin nopean vilahdus, kun ostoskassit nousivat autosta verannalle ja ulkoiluvaatteet vaihtuivat ylle. Mies lähti pienemmän pojan kanssa luistelemaan ja isompi poika suuntasi jäälle tehdylle hiihtoladulle harjoittelemaan uusien suksiensa kanssa. Huomenna olisikin tiedossa urheiluseuran hiihtokisat, ja molemmat pojat ilmeisimminkin osallistumassa into piukeina! ;)

Miesten ulkoillessa minä vielä innostuin viikkaamaan kuusi koneellista puhdasta pyykkiä koreista vaatekaappeihin - puuha, johon koskaan ei tunnu jäävän arkena aikaa. ...Olinkin jo ihmetellyt, minne kaikki puhtaan pyykin korit olivat kadonneet, mutta nehän olivatkin huomaamatta täyttyneet ja odottelivat toimenpiteitä.

....Joskus mietin, että kun nelihenkisen perheen arjessa pesukone tuntuu pyörivät päivittäin, niin millainen pyykkirumba onkaan tuttavaperheissä, joissa perheenjäseniä on kuudesta seitsemään?! Nostan teille, suurperheiden arvon arjen pyörittäjät, hattua arvostavasti ja ihaillen!

Vielä ennen punaposkisten ulkoilijoiden saapumista kotiin päätin yllättää pojat oman lapsuuteni herkkuruualla; porkkanatuuvingilla! Tuo imelä porkkanaherkku maistui vanhemmilleni heidän lapsuudessaan sotavuosien jälkeen, maistui minulle 80- ja 90-luvulla ja maistuu yhä edelleen kolmannelle sukupolvellekin.

Ja vuosien harjoittelun jälkeen itse tekemäni maistuu lähes yhtä hyvälle kuin äitini valmistama tuuvinki. :)

Tänään kuvituksessa esiintyvät viikonloppusiivouksen motivaattorini, kauniit oranssit neilikat. Kauppareissulla mukaan tarttui kimpullinen näitä keväisiä kukkasia, jotka kruunasivat siivouspäivän ja puhtaan kodin.

Ehdin jopa valokuvaamaan neilikoita valoisan aikaan - joten todella tehokas ja touhukas päivä takana! Ja samaan aikaan mieli ja sielu levänneet, kun olen saanut viettää omaa aikaa ja unohtua omiin ajatuksiini - ilman sitä perinteistä arjen tohinaa, hälinää ja kiirettä.

Ihan parasta!

Lauantain huipennukseksi uunissa paistuu miehen leipoma pannukakku ja sauna on lämpöinen. Uskaltaisin väittää melko täydelliseksi päiväksi! ;)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun! :)

Perjantaimyyssit uuden maljakon inspiroimana

Perjantaihin on blogissa kuulunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti (viime aikoina tosin oikein harmittavan harvakseltaan) Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua -valokuvahaasteeseen osallistuminen.

Nykyisin tuo haaste on itse asiassa muuttunut Perjantaimyysseiksi, ja sitä kautta laajentunut kattamaan muitakin inspiroivia, iloa tuovia aiheita, kuin ainoastaan kukkaset. Tunnelmallisia, onnen tunteita tuovia ja vaikka kaamosta karkoittavia valokuvia siis kannustetaan jakamaan haasteen myötä.

Koska tykästyin niin kovin tuohon Kukkailottelua -haasteeseen, niin tämä ensimmäinen Perjantaimyyssi -postaukseni onkin täynnä tällä viikolla tupaamme väriloistoa tuoneita tulppaaneja.

Nämäkin tulppaanit nappasin jo maanantaina kotimatkalla lähikaupan leikkokukkaosastolta. Suosin noita Pirkka -tulppaaneja jo ihan hinnankin puolesta - yhden kimpun hinta taisi olla 3,50€) - sekä laadun; maanantaina ostetut tulppaanit kukkivat edelleen näin perjantaina kauniisti tuvan pöydällä.

Näiden valokuvien parit otokset, joissa kukat ovat jo hieman enemmän auenneet ja varret alkaneet taipua, ovat itse asiassa eilen otettuja - ja kukat ovat edelleen tänäänkin yhtä kauniita.

Toki ahkera päivittäinen vesien vaihtaminen sekä varsien imupinnan leikkaaminen vaikuttavat kukkien kuntoon!

Nämä tulppaanit innostuin ostamaan myös tuon maljakon vuoksi!

Eikö olekin kaunis?!

Pyörähdin Järvenpään Kukkatalossa hieman etsimässä jotain pientä ja kaunista keväistä kotiimme - kerroinkin keskiviikkona uudesta huonekasvistamme, unelmasta, joka myös löysi tiensä ostoskoriini ja hempeilee nyt tuvassamme lipaston päällä.

Rakastuin tähän maljakkoon ensi silmäyksellä! Täydellinen väri kotiimme, ja tuo pinnan kuviointi - se viimeisteli päätöksen! Näitä maljakoita oli myös (muistaakseni) ainakin kirkkaana ja hieman räväkämpänä vihreänä, ehkä myös roosan sävyisenä...?

...Sitä kirkastakin pyörittelin käsissäni, ja jos tilaa olisi enemmän säilyttää maljakoita, olisin myös sen halunnut hankkia.... Mutta kerrankin onnistuin pitämään jalat maassa ja vain yhden maljakon ostoskorissa...! :)

Joulun alla kodin täyttää hyasinttien tuoksu, ja kesällä taasen täytän maljakot omalta pihalta ja kävelyteiden varsilta kerätyillä luonnonkukkasilla. Tammikuusta pitkälle kevääseen tulppaaneja ja neilikoita - niitä leikkokukkavalikoimasta tällä hetkellä pääasiassa valitsen!

Kevättä kohti yhä useammin esiin pilkahteleva aurinko sekä vähitellen lisääntyvä lintujen laulu oikein vaativat raikkaita leikkokukkia kotiin. ...Ja ne vielä niin hirmuisen pimeät aamut - niihin heräämistä helpottavat kauniiden kukkasten ihastelu kahvikupin takaa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Täällä klo 23:00 on vihdoin koko talo hiljainen ja sauna lämmi

n - tämä tyttö hyppää nyt lauteille nauttimaan alkaneesta viikonlopusta.

Öitä!

Juhannusruusuilla keskikesän juhlaan [#Kukkailottelua]

Nykyisen kotimme pihamaalla aloitti juhannusruusu kukintansa juuri keskikesän juhlan kynnyksellä. Hieman vaatimattomilta näyttävät valkoiset kukkaset suureksi kasvaneen ruusupensaan lehvästön seassa, joten päätin juhannuksen kunniaksi nostaa muutaman ruusun ansaitsemalleen kunniapaikalle.

Tämä reilun euron maksanut kirpputorimaljakko oli esillä jo muutama viikko sitten niin ollen #Kukkailottelua -haasteessa, kun asettelin siihen neilikoita ja kielojen lehtiä.

Tunnelma valkoisilla ruusuilla samaisessa maljakossa on mielestäni hieman romanttisempi, ja toisaalta keskikesän yöttömään yöhön sopiva.

Täällä meillä vietetään juhannusaattoiltaa kotoisissa, rauhallisissa tunnelmissa; mummulassa kahvittelun jälkeen vietettiin perheen voimin laatuaikaa pötkötellen sängyssä, herkuteltiin popcorneilla ja viinirypäleillä, ja katseltiin telkkaria.

I H A N A N  R A U H A L L I S T A  -   I H A N  P A R A S T A !

...Kotoilu, pötköttely ja laiskottelu on niin aliarvostettua...! ;)

Miehen lähdettyä juuri nukuttamaan pienintä poikaa, minä sain hetken omaa aikaa tietokoneen äärellä. Nämäkin hetket ovat olleet kortilla viime aikoina, kun arki on ollut toisaalta miehen osalta raksaa aamusta iltaan, ja toisaalta minun osaltani arjen pyörittämistä kotirintamalla - välillä yhden, välillä kahden lapsen kanssa.

Monena iltana tälläkin viikolla olen ollut yhdeksän aikaan jo täysin valmis unille - enkä juurikaan ole edes suonut ajatusta tietokoneen käynnistämiselle. Kirjaakin olen jaksanut lukea korkeintaan pari sivua - ja kyseessä vielä todella jännittävä dekkari! :)

Siksipä arvostamme suuresti näitä hetkiä, kun voimme ottaa rennosti ja levätä - ladata akkuja seuraavan päivän askareisiin.

Huomennakin mies aloittaa jo aamusta päivän remontoiden, ja minäkin liityn joukkoon iltapäivän puolella. Ei siis valvomista aamuyön tunneille ihmetellen valoisaa yötä, ei railakasta juhlimista tai mökkireissua - ja nyt tulee tunnustus; en edes kaipaa noita! :)

Mietinkin ääneen tänään miehelle, että minäkin kovaa vauhtia lähestyn neljääkymmentä - ei minua enää jaksa kiinnostaa rai-rait, cin-cinit tai hölökynkölökynit. Eikä se ikään suoranaisesti liity, vaan elämäntilanteeseen ja toisaalta elämänasenteeseen myös; arvostan yli kaiken hyvin nukuttuja öitä, levännyttä fiilistä ja aikaisten aamujen tuomia lisätunteja päiviin.

Suoraan sanottuna myös jo pelkkä ajatus, että aamulla otsalohkossa jyskyttelisi dagen efter, saa aikaan kauhun puistatuksia! 

...Ja toisaalta eipä noiden lasten kanssa juurikaan armoa aamuisin tunneta, jos yöunet ovat jääneet vähiin... ;)

Niinpä odottelen nyt miestä tuolta lastenhuoneesta, sitten napsautetaan sauna lämpiämään ja haetaan varaston kätköstä saunalimpparit! Höpötellään lauteilla suunnitellen huomista yhteistä raksailtapäivää, haaveillaan tulevan kodin puukiukaan löylyistä, väännetään kättä pukuhuoneen paneelien tulevasta sävystä (vaalea puu vai sävytetty harmaa) ja todetaan lopuksi, että kyllä tällainen perjantai on vaan ihan parasta! :)

Ottakaahan kaikki rauhallisesti tänäkin vuonna siellä keskikesän yössä! Nauttikaa läheisten seurasta, ihastelkaa kokkoja ja unohtakaa arki hetkeksi.

Rauhallista, Aurinkoista ja Vähälumista Juhannusta Koko Suomeen!

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

DIY: Lampunvarjostimesta kukkataso

Olen aiemminkin todennut, että olohuoneestamme on muodostunut minulle viime talven ja kevään aikana lempipaikkani nykyisessä kodissamme.

Ja tästä vanhasta lipastosta on tullut yksi suosikkihuonekaluistamme!

Löysin lipaston puolivahingossa Tori.fi -nettikirpputorin kautta, kun etsin jokunen aika sitten vanhaa kaappia olohuoneeseemme. Täydellinen kaappi sattui löytymään lopulta aivan naapuristamme, ja samaisella naapurilla olikin myös tämä lipasto myynnissä. Ostin kaapin, ja kyselin lipastoakin, mutta tuolloin se oli jo varattuna, ja jonossakin taisi olla nelisen henkeä. 

Olin jo luovuttanut lipaston suhteen, kun sainkin yllättäen tekstiviestin, että huonekalun varannut ostaja oli jättänyt saapumatta, ja kaikki jonossa olleetkin kadonneet - se perinteinen tarina nettikirppiskaupoissa... Mutta minun onneni tällä kertaa! :)  

Tähän lipaston päälle olen koonnut monen monta asetelmaa pitkin talvea ja kevättä - ja olihan lipasto mukana myös Järvenpään Kukkatalon joulukampanjaan tekemässä somistuksessanikin!

Näin juhannuksen kunniaksi nostin lipastolle suuren kimpun lupiineja - mielipiteitä jakava kukka, joka mielestäni kuuluu suomalaiseen juhannukseen, ja tietenkin perinnemaisemaan! :)

Maljakoksi lupiinit saivat Plantagenista ostetun Audrey -maljakon, jonka hankin jo yli vuosi sitten, ja joka edelleen on yksi suosikeistani.

...Katselin maanantaina Plantagenissa käydessä, että maljakko edelleen löytyy liikkeen valikoimasta myös kauniina rustiikkisen vaaleanpunaisena.

Tälle kukkapöytänäkin toimivalle lipastolle olen nostanut myös poikani kasvattaman appelsiinipuun ja isältäni saaman rönsyn vanhojen lampunvarjostimien kehikoiden päälle - tässäpä taas yksi mainio käyttöidea noille varjostimille, joita kirpputorit tuntuvat olen pullollaan!

Varjostimien avulla sain lipaston päälle kerroksellisuutta, ja asetelma on kevyt ja ilmava.

Näiden varjostimien avulla olen ajatellut tulevassa kodissammekin nostaa matalampia huonekasveja ylös lattiantasolta - kestävät suuremmankin huonekasvin painon ja ovat yllättävän tukevia käytössä!

Toisessa varjostimessa ovat vielä alkuperäiset vinonauhat paikoillaan, toisen olen kuorinut paljaalle metallille. En osaa vielä sanoa, kummasta pidän enemmän...

Lipaston päälle kootussa asetelmassa pääsevät oikeuksiinsa myös aloe vera korkeassa ruukussa, sekä isomman pojan oma kaktus niin ikään Plantagenista ostetussa turkoosissa ruukussa.

Pidän tuon kaktusruukun tekstuurista - halkeilleesta pintakuviosta lasitteen alla!

Nämä paikalliselta kirpputorilta 'saa ottaa' -laatikosta löytyneet vanhat saviruukut ovat ehkä paras kirpputorilöytöni ikinä! :)

Tämä pieni ruukku sai alusekseen kirpputorilta löydetyn vanhan metallisen leivosvuoan.

Ja jotta asetelmaan sai runsaasti kerroksellisuutta, roikkuu lipaston yllä myös simpukka-amppelissa isältäni saatu rönsyn taimi! ...En jotenkin noihin muovisiiman varaan askarreltuihin simpukka-amppeleihin uskalla laittaa kovin suurta kasvia, sillä tuntuvat niin hepposille. Varsinkin, kun saviruukusta tulee jo melkoisesti painoa.

Myös tämä saviruukku sai alleen vanhan leivosvuoan, jonka metallinen pinta sointuu kauniisti simpukoiden ruskeisiin sävyihin.

Jokaisena päivänä tämä lipasto vaihtuvine asetelmineen saa minut hymyilemään tyytyväisenä - ja tämä onnentunne jatkuu uudessakin kodissamme, sillä lipastolle on katsottuna jo uusi paikka tupakeittiössämme! :)

Mikä on sinun suosikkihuonekalusi, joka herättää onnen tunteita?

Pssssst, palaan illalla vielä #Kukkailottelua -haasteen ja juhannustoivotusten merkeissä! <3

Kesän ensimmäiset liljat [#Kukkailottelua]

Useampi viikko neilikoita jo takana - tällä viikolla #kukkailottelua -haastepostauksessani vihdoin vaihtelua liljoilla! :)

Liljoja olen todella harvoin ostanut meille kotiin, vaikka koko lapsuuteni (ja edelleenkin) olen liljoja ihastellut isäni puutarhassa.

Tosin lapsuudenkodissani tuotiin harvoin kukkia omasta kukkapenkistä sisälle maljakkoon, vaan niiden annettiin kukoistaa ulkona. Ehkä erittäin rehevästi kasvavasta ruiskaunokkipenkistä raaskittiin joskus napata kimppu kotiin.

Ja nyt tarkemmin muistellen, aina kylään lähtiessä äitini keräsi omasta puutarhasta näyttävän kukkakimpun tuliaisiksi. Ehkäpä leikkokukaksi kerääminen omaan kahvipöytään tuntui vanhemmistani kukkasten tuhlaamiselle - kauemminhan kukkaloisto kestää kukkapenkissä, kuin veteen katkaistuina, eikä niitä raaskittu 'tuhlata' itseensä.

Itse haaveilen tuonne Villa Kotirannan pihaan tuleviksi kesiksi niin runsaita liljapenkkejä, että ilman sen suurempaa pohdintaa raaskin leikata kimpun kotiimmekin koko kukintakauden ajan!

Vanhemmillani on aina ollut pitkävartisia liljoja, mutta omaan puutarhaan olen haaveillut kerroksellisuudesta ja katsellut myös lyhytvartisia lajikkeita.

Lisäksi lapsuudenkotini puutarhassa suurin osa liljoista on oransseja. Upea kontrasti muutoin niin hempeässä puutarhassa, mutta itse kaipaisin joukkoon myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja.

....Piti ihan kaivaa blogin arkistoista vanha valokuva kesältä 2015, jonka olen ottanut isäni puutarhasta:

Nämä #kukkailottelua -haasteen vaaleanpunaiset liljat ovat lähikaupastamme, kuten edellisten viikkojen neilikatkin. Hinta neljän varren kimpulle jäi K-ketjun myymälässä alle kolmen euron.

Eli jälleen kerran kaunista pikkurahalla! :)

Näiden liljojen sekaan olisi voinut muuten poimia tuolta pihalta myös muutaman horsmankin! Pihassamme kukkii horsma parhaillaan vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä, ja pari kimppua olen jo sisällekin niistä kerännyt.

Horsmalle sopivan kauniin maljakon saa muuten vanhasta Ilves -purkista, vinkvink! ;)

Nämä liljat sen sijaan saivat maljakokseen yhden suosikeistani, jonka olen ostanut tovi sitten Hemtexistä. ...Olen välillä harmitellut, että olisi pitänyt ostaa samaan vauhtiin yhtä kokoa pienempikin versio, sillä en tiedä onko kyseinen malli enää valikoimassa...

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)