maanantai 20. elokuuta 2018

Linjalattiakaivolla käyttömukavuutta kylpyhuoneeseen - estetiikkaa unohtamatta!


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ // NETRAUTA

Pienin askelin remonttimme valmistuu - onhan tässä talossa asuttu jo lokakuussa vuoden verran - kun keskeneräisiin kohtiin löytyy ne täydelliset ratkaisut!

...Tätä taloa remontoidessa en ole halunnut hankkia tilapäisratkaisuja, vaan suosiolla etsinyt lopullisia, juuri niitä oikealta tuntuvia yksityiskohtia. Välillä oikean vaihtoehdon löytyminen saattaa toki kestää tovin... 


Tämä yläkerran wc- ja suihkutila on yksi talomme viimeisistä tiloista, johon on huolella valittu elementtejä - ja edelleen muutama olennainen osa puuttuu; katossa ei ole valaisinta (ainoastaan  tunnelmavaloa antava led-valosarja upotettuna kattopaneeleihin) eikä suihkuseinää.

Kuten moni muukin keskeneräinen työ, tässäkin yhden palasen ratkeaminen avaisi ratkaisun seuraavaan ongelmaan; sopivan suihkuseinän löytyminen määrittelisi kattovalaisimelle maksimimitat, eli ennen suihkuseinää en voi valaisinta edes etsiä.

Toki tiedän tasan tarkalleen mitä haluan; messinkisin yksityiskohdin valkoista lasia olevan riippuvalaisimen - siis sellaisen aidosti vanhan vintage -valaisimen. Tähän kylpyhuoneeseen ei plafondi pääse eksymään!


Yksi pieni yksityiskohta - ja lopulta kuitenkin melko olennainen sellainen - johon löysimme vihdoin meille täydellisen ratkaisun, oli suihkutilan seinän viereen sijoittuvan linjalattiakaivon ritilä. 

...Voisi kuvitella helpoksikin valinnaksi, mutta eipä vain ole, kun on riittävän kranttu oman kotinsa sisustaja.... ;)




Päädyimme seinustalle sijoittuvaan, suorakaiteen muotoiseen linjalattiakaivoon pääasiassa lattialaatan monimuotoisuuden vuoksi; kurvikkaaseen Pukkilan Curvytile -laattaan en tahtonut keskelle lattiaa laatan kaunista kuviota rikkomaan perinteistä pyöreää tai neliskanttista ritilän kantta.

...Ja toisaalta mieskin oli tyytyväisempi tähän ratkaisuun, sillä hän joutui laskemaan laattojen jakoa ja näpertämään viemärin ympärille leikattuja laatanpaloja. Linjalattiakaivo myös helpottaa lattian kallistusten suuntaamista.

Lattiakaivon leveys on 80cm, ja se keskitettiin ~1m levyiseen suihkutilaan. Tuossa alakuvassa näkyykin suora sauma wc-paperikorin vieressä, joka johtuu suihkutilan ja wc-puolen pienestä tasoerosta - ja johon suihkuseinä ovineen on sijoittumassa.


Lattiakaivo, Purus Design Linja 800 75mm, hankittiin aikoinaan jo wc- ja suihkutilan remontin aikana, mutta ritilän etsintä jäi roikkumaan muiden remonttikiireiden ja ihan vain arjen touhujen keskellä.

Iso kiitos siis Netrauta.fi! Heidän valikoimastaan löytyi vihdoin meille täydellinen Purus Desing Linja 800 Aita -ritilä.


Moderni ja selkeälinjainen Purus Rib -ritilä suorilla vesiaukoilla valikoitui nopeasti kylpyhuoneeseemme sopivaksi; kurvikas lattialaatta kaipasi ryhdikästä ritilää, ja tiililadottu Metro -seinälaatta taas suoria linjoja kaverikseen.

Kiiltävän valkoisen seinälaatan ja mattaharmaan lattialaatan seurana messinkinen suihkuhana - ja tilan muut messinkiyksityiskohdat - tuo tilaan lämpöä ja vanhan ajan tunnelmaa. Mutta vaikka suihku onkin sävyltään messinkinen, tuo ruostumattomasta teräksestä oleva ritilä sointuu täydellisesti Curvytile Grey -laattaan - ja on näin ollen entistäkin huomaamattomampi!


Lattiakaivon - ja ritilän eritoten - tulee mielestäni olla mahdollisimman huomaamaton: Se ei saa viedä huomiota kauniilta laattapinnalta tai muilta tilan sisustuksellisilta yksityiskohdilta.

Ja toisaalta, ritilän tulee olla linjassaan kylpyhuoneen materiaalien kanssa ja ulkonäöltään miellyttävä, sillä ellet piilota lattiakaivoa kalusteen alle, se osuu silmiin päivittäin.

Olen niin tyytyväinen, että päädyimme valinnassamme aikoinaan tähän linjalattiakaivoon ja niin onnellinen tästä Purus Rib -ritilästä, sillä näissä täyttyvät nuo molemmat vaateet; huomaamattomuus ja miellyttävä ulkonäkö!


Mutta tiedätkö mikä on minun mielestäni tämän linjalattiakaivon paras puoli?

...Se, että suihkussa käydessä ei tarvitse vahingossakaan seisoa lattiakaivon päällä, vaan jalkojen alla on aina ihanan samettinen lattialaatta!


lauantai 11. elokuuta 2018

Apua, meillä on puutarha!


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ // KUSTANNUS-MÄKELÄ

Keväällä tuskaillessani tulevaa puutarhakautta ja tiedossa ollutta valtavaa työmäärää kasvimaan muokkauksen merkeissä, kopsahti postilaatikkooni täydellinen kirja: Erik Sidenbladh 'Apua, meillä on puutarha!'.

Kirjan nimi osui täydellisesti keväisiin fiiliksiini:

'Meillä on piha kuin työmaa ja tuolla tontin laidalla kasvimaa - kumpikaan ei tule olemaan millään muotoa valmis vielä moneen kesään... Miten käännän perunamaan oikein? Miten ja minne komposti? Mitä pensaita, mitä perennoja, mitä kesäkukkia pihaan istuttaisin? Mitkä köynnöslajit sopisivat meidän tarpeisiimme? Entä ruusut - mikä ruusu sopisi talon varjoisalla puolelle ja kasvaisi riittävän korkeaksi? Apua!'


Tämän kirjan kanssa selvisin voitokkaasti läpi tämän kesäkauden ja monia listallani olleita ongelmia on nyt ratkaistu: Puutarhasta löytyy nyt järjettömän kokoisia perunoita tuottava perunamaa, joka miehen kanssa käännettiin hartiavoimin. Pienen pihakiven reunalla kasvavat vaaleanpunaisena kukkivat angervot. Kesäkukkaset ovat houkutelleen pölyttäjiä ja perhosia puutarhaan läpi kesän.

Jopa kompostoriakin on alettu aktiivisesti selvittämään - mikä olisikaan meidän perheelle oikeanlainen ja -kokoinen?


Parasta tässä kirjassa oli kerrontatapa; Kirjailija on itse kokenut kotipuutarhuri jo 35 vuoden kokemuksella ja hän osaa kertoa havainnoistaan, onnistumisistaan ja - mikä tärkeintä - epäonnistumisistaan todella selkeästi ja rehellisesti.

Kirjaa kahvikupin äärellä lukiessa tuntui kuin olisin istunut oman isäni kanssa juttelemassa puutarhanhoidosta ja hän olisi minua opastanut omilla kokemuksillaan.

Hymyilin leveästi, kun kirjailija itsekin kertoi tietävänsä, kuinka jokin asia oikeasti tulisi tehdä, mutta hänkään ei silti ole yrityksistä huolimatta onnistunut. Ihanan armollista!  



Yksi esimerkki ohjeesta, joka kirjasta jäi meille käyttöön tulevillekin vuosille, koski vanhan omenapuun leikkaamista; perinteisen kevätleikkauksen sijaan kirjailija suositteli venyttämään leikkaamista myöhemmäksi, kukinnan jälkeiseen aikaan.

''Puiden kasvu on voimakkainta keväällä, joten nykyään ajatellaan, että kevättalven leikkaukset aiheuttavat runsasta versokasvua, jolloin suurin osa uusista versoista on heikkoja, ns. vesiversoja. Siinä mielessä olisi parasta leikata hedelmäpuut keskikesän jälkeen, heinä-elokuun vaihteessa. Saman kesän versoja voi poistaa jo aiemmin, sillä ne olisi hyvä napsia pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.'

Pitääkin siis kaivaa kohta oksasakset ja saha esiin - olemme miehen kanssa katselleet, että kunhan sato on omista vanhoista omenapuista kerätty, täytyy ainakin kaksi suurta oksaa sahata poikki. Täydessä lehdessä olevasta omenapuusta on myös helpompaa löytää ne kuolleet, poistettavat oksat, kuin keväisestä puusta, johon edes silmut eivät ole kunnolla ilmestyneet.


Tämä kirja on aivan loistava lahjaidea tupaantuliaisiin, kun uudessa kodissa on vanha pihapiiri; kirja sopii niin vasta-alkajille, kuin jo kokeneemmillekin kotipuutarhureille ja antaa todella helppotajuisia ohjeita mm. vanhan, jo rehoittumaankin päässeen pihapiirin haltuunottoon ja muokkaamiseen unelmien puutarhaksi.

Minulle erityistä haastetta on tuonut sopivien ja H E L P P O H O I T O I S TE N, ns. varmojen lajikkeiden löytäminen ja valitseminen omaan pihaan. Siksipä hiirenkorvilla ja post-it -lapuilla ovat merkittyinä sivut, joilta löytyy listattuina mm. 8 hyvää maanpeitekasvia, 7 hyvää puutarhapuuta, 10 hyvää pensasta, 8 hyvää köynnöskasvia, 14 hyvää perennaa, 10 hyvää kylvökukkaa...

Näiden kuvan ja napakan esittelyn kera varustettujen listojen kanssa on helppoa päästä vauhtiin ja löytää omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin soveltuvia lajikkeita - vaikka elämäsi ensimmäiseen perennapenkkiin!


Tiedän, että syksyn edetessä tämä kirja on edelleen käsien ulottuvilla ja selauksessa lähes päivittäin, sillä kirjan lopusta löytyy kuukausitasolla kirjoitetut muistilistat, mitä puutarhassa ja pihassa olisi aika tehdä.

Elokuun kohdalle on listattu mm. havukasvien istuttamista, uuden nurmikon kylvämistä, omenapuiden oksien tukemista sekä marjapensaiden harventamista.

...Ja veikkaan, että kevättalvella taas nostan kirjan hyllystä sohvapöydälle etsiessäni talven aikana lumeen hautautunutta puutarhainnostustani! ;)


lauantai 4. elokuuta 2018

Makuuhuoneen uusi vanha hattuhylly


Hakiessamme Ikeasta menneenä maanantaina uutta pöytää lastenhuoneeseen, katselin samalla innokkaasti - ja ehkä hieman jo epätoivoisena - hattuhyllyjä ja naulakoita.

Jo pidemmän aikaa olen jonkinmoisesta naulakosta haaveillut makuuhuoneeseemme sängyn yläpuolelle, mutta täydellistä ei ole tullut vastaan. Hetken jo mietin tuunaavani sellaisen itse pätkästä lautaa ja puutappeja!

Onni onnettomuudessa oli, että Ikea möi ei-oota erään naulakon kohdalla, jota myymälän puolella pidemmän aikaa ihmettelin, sillä eilen paikallisella Facebook -kirppiksellä tuli vastaan T Ä Y D E L L I N E N vanha naulakko hattuhyllyineen!


Tänään aamupäivällä sain miehen suostuteltua laittamaan hyllyn paikoilleen - ja mieskin myönsi, että nappivalinta: Vanhan talon henkeen sopii vanha naulakko!


Tämä kaunokainen maksoi 10€, eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu!

...Se Ikean naulakko olisi ollut huomattavasti hintavampi, eikä lainkaan yhtä suloinen...


Loppukesän aurinkoisiin ja helteisiin päiviin sopien nostin esille luonnonmateriaaleja ja -sävyjä; matkamuistohattu Bulgariasta, vanhat puuhelmet kirpputorilta, ukkini vanha Fazer -laatikko, jossa säilytän ukin tapaan suvun vanhoja valokuvia.

Kultaköynnös on eräs tämän kesän juurrutusprojektini; suuri kultaköynnös näytti alkukesästä nuupahtavan täysin, joten leikkasin siitä hyväkuntoiset latvarönsyt vesilasiin juuria kasvattamaan. Iloisin mielin totean, että suuri kultaköynnös tokeni ja kasvaa kovempaa kuin aiemmin ja hauska oppikokemus oli, että kultaköynnöksenkin voi kasvattaa pistokkaista!

Tuon My Room -kyltin olen tainnut joskus vuosia, vuosia, vuosia sitten ostaa Sokokselta ja vanha lampunvarjostimen kehikko on kirpputorilöytöjäni. Näitä varjostimia onkin jo reilu kymmenkunta odottamassa tuunausta valosarjaksi - ehkäpä talveksi tähän naulakkoon roikkumaan?


Talvella tuonne hattuhyllylle voi nostaa vaikka vanhoja lyhtyjä tai kirkkaita Kastehelmi -tuikkukippoja (led-)tuikuin tuomaan valoa pimeisiin iltoihin. Tai nostaa pinon lukemista odottavia kirjoja. Vanhaan lasipurkkiin valosarja kenties?

Yöt ovat täällä jo niin pimeitä, että syksyn voi todeta jo saapuneen. Eilen yhdentoista jälkeen illalla kipaisin pihalla hakemassa sinne unohtuneita tavaroita, enkä meinannut eteeni nähdä! Ei siis ihme, että kynttilät, lyhdyt, tuikut ja valosarjat pyörivät jo mielessä...


Kultaköynnöksestä on tullut yksi suosikkihuonekasveistani; helppohoitoinen ja vähään tyytyvä - pärjää siis hoidossani paremmin kuin muut!

Tähän hyllylle olisi sopinut kauniisti myös muratti, jollaista olen koettanut pitää hengissä useammankin kasvin verran useammassakin asunnossa, mutta luopunut jo toivosta. Jostain syystä muutaman viikon jälkeen kaikki murattini ovat tiputtaneet lehtensä ja kuivaneet kasaan.

Siispä paikan sai tämä kultaköynnös, joka ei kaipaa suoraa auringonvaloa, ja viihtyy näin ollen  makuuhuoneemme seinähyllyllä.

Epäsuoraa valoa kasvi toki valkoisella seinustalla ikkunan läheisyydessä saa, vaikka kesäaikaan kaihtimia pidetäänkin lähes jokaisessa huoneessa päiväaikaan kiinni.


Samaisesta epäsuorasta valosta nauttii myös rönsy amppelissa huoneen horminurkkauksessa.


Olen nyt löytänyt kirppiksiltä ja kuolinpesän myynneistä kolme vanhaa hattuhyllyllistä naulakkoa kotiimme; kodinhoitohuoneeseen, kylpyhuoneeseen ja tänne makuuhuoneeseen. Ja jokaisesta olen maksanut saman kymmenen euroa!

Mielestäni hyviä löytöjä kaikki - ja näyttävät sille, kuin olisivat aina tässä talossa ja juuri niillä paikoillaan olleet.


torstai 2. elokuuta 2018

Lastenhuoneen möbleeraus ja uusi Legojen rakennusnurkkaus


Sillä aikaa, kun vietin isomman pojan kanssa menneenä viikonloppuna laatuaikaa Helsingissä (kuvia tuosta seikkailustamme Instagramissa), nautti mies kahdenkeskisistä päivistä pienemmän pojan seurassa. Sen verran paljon olivat kotijoukot ilmeisesti viettäneet aikaa legojen rakentamiseen pyhitetyn pikkupöydän äärellä pienemmän pojan huoneessa, että palattuamme kotiin oli miehellä selkeä suunnitelma lastenhuoneen* uudelleen järjestämiseksi!

Että joskus näinkin päin! :)

*Muistatko mille pienemmän pojan huone näytti aiemmin...? KLIK!


Mitäpä siis muuta olisimme tehneet viimeisenä kesälomapäivänäni maanantaina, kuin suunnanneet Ikeaan hakemaan pojalle uutta, isompaa pöytää Legojen rakentamista varten?!

...Ostoslistalla oli toki kaikenlaista muutakin tärkeää (kuten paistinpannuja, naulakko, säilytyslaatikoita, lasten haarukoita, jne), joten reissua Ikeaan oli suunniteltu jo pidemmän aikaa ja tämä pojan huoneen möbleeraus oli vain se viimeinen lähtöä vauhdittava potkaisu...


Legojen kasauspöydäksi haluttiin pinta-alaltaan mahdollisimman iso taso ja samalla korkeudeltaan sen verran matala pöytä, että pienenkin ihmisen on helppoa sen äärellä rakennella. Myös hyllytaso oli toiveissa, jotta Legoille saataisiin säilytystilaa pöydän ääreltä.

Ja täydellinen vaihtoehto löytyi Ikean 'perusvalikoimasta'; Valkoinen LACK sohvapöytä!

Mitoiltaan (118x78cm, korkeus 45cm) ja hinnaltaan (39,95€) juuri passeli käyttötarkoitukseensa: tähän mahtuu isompikin Lego-kaupunki ajoteineen ja rakennuksineen, eikä harmita, jos vaikka tussi pyörähtää kuvioimassa pintaa!


Pelkkä pöydän tuominen lastenhuoneeseen ei tietenkään riittänyt, vaan koko huone täytyi möbleerata uuteen järjestykseen. Tai noh, lähes koko huone; sänky ja ikkunan alla oleva askartelupöytä saivat jäädä vanhoille paikoilleen...


Vanha liinavaatekaappi siirtyi huoneen oven viereen ja Ikean LACK -lokerikkohylly vaihtoi sijaintinsa liinavaatekaapin vanhalle paikalle. Näin Lego -pisteestä saatiin hauska nurkkaus - jossa Legot toivottavasti myös pysyvät...!


Legopöydän alle hankittiin Ikeasta samalla myös muovinen KOLON lattiasuojus (120x100cm), joka suojaa maalattua lautalattiaa runsaasti lattiaa pitkin liu'utettavilta säilytyslaatikoilta.

Vastaavanlainen suojus, mutta palttiarallaa puolet pienempi, löytyy myös keittiöstämme kissan ruokakuppien alta - suosittelen lämpimästi lemmikkieläinperheisiin!


Legoille tarvittiin myös eri kokoisia säilytysrasioita, sillä kovasti olemme koettaneet rakentamisen sivussa myös lajitella palikoita helpottamaan oikeanlaisten osien löytämistä; osa Legoista on omissa rasioissaan esimerkiksi värien perusteella, yhdessä laatikossa ovat renkaat ja muut autoihin liittyvät osat, toisessa ikkunat ja muut läpinäkyvät palikat. Ja niin edelleen.

Alennuslavalta löytyivät isoimmat muovirasiat, joissa on näppärät kantokahvat keskellä (hieman kuin muoviset työkalupakit) alle eurolla/kpl. Pienemmät rasiat taisivat olla hieman reilun euron/kpl.

Vaikka muovin ostamista on tässä taloudessa kovasti koetettu vähentää - esimerkiksi kaikki muovipussit ovat vaihtuneet kestokasseihin - jouduin näiden lasten säilytyslaatikoiden kohdalla tekemään muovisen ratkaisun; kokeilin kirpputoreilta ostettuja punottuja koreja, mutta ne eivät yksinkertaisesti kestä niin hyvin lasten kovaa käyttöä, kuin nämä huomattavasti pidempi-ikäiset muovilaatikot. Valitettavasti näin tällä kertaa.

Toisaalta nämä rasiat tulevat olemaan pitkään käytössä (pyrin ostamaan vain pitkäikäisiä ratkaisuja, en juurikaan hanki uutta lyhyen tovin tarpeisiin), millä koetan perustella itselleni tätä muovisten vaihtoehtojen hankintaa...


Samalla kun hyllyt ja kaapit piti tyhjentää siirtämistä varten, tuli tehtyä myös pienimuotoinen inventaario tavaroihin; pienemmän pojan huoneesta siirtyi suuri laatikollinen vauva- ja taaperoajan leluja odottelemaan seuraavaa kyläilyä kummityttösen luona ja kirjarivistä siirtyi pahvin- ja paperinkeräykseen vanhat, repaleiset kirjat ja lehdet.

Ostoslistalla oli myös kolme uutta kankaista DRÖNA -laatikkoa, joihin piiloutui vielä osa isommista Legoista, kuten lentokoneiden siivet ja laivarungot. Vanhoissa samanlaisissa laatikoissa ovat helposti saatavilla, mutta ah, niin ihanasti piilossa mm. Dublot ja autot.


Tämä, jo vuonna 2010 ostettu Ikean LACK -hyllykkö on kestänyt kovaa käyttöä vuosien varrella molemmilla pojilla. Aiemmassa kodeissa hyllykkö on ollut isomman pojan huoneessa, mutta tänne Kotirantaan muuttaessa suurin tarve - ja paras tila - hyllykölle oli pienemmän pojan lastenhuoneessa.

Veikkaan, että hyllykkö ei poistu käytöstä vielä tulevinakaan kahdeksana vuotena - sen verran tukeva ja hyväkuntoinen, sekä ihan järjetön tilaihme tämä hyllykkö on!

...Ja vaikka vanhaa taloa asustamme ja kovasti kirpputoreilta olemme huonekaluja tänne haalineet, niin lastenhuoneeseen en parempaa hyllykköä leluille osaisi kuvitella, kuin tämä 'Ikea-vanhus'.


Hyllykön päällä on loistavaa säilytystilaa - tai täydellinen taso laittaa kauniita tavaroita esille - kummin sen nyt haluaakaan nähdä. :)

Tällä kertaa hyllyn ylle kipusi isomman pojan maalaamat taulut, vanha karttapallo ajalta Neuvostoliitto, turkoosi säilytyspurnukka, virkkaamani pieni säilytyskori sekä vesiväritarvikkeet - ja pieni takkutukkainen trolli omasta lapsuudestani!


Tuo Legonurkkaus kaipaa vielä jotain seinälle...

Olen niin huono laittamaan tauluja suoraan seinään - varsinkin näin uudessa, vasta maalatussa kodissa - etten millään raaskisi mennä 'pilaamaan' puhdasta, ehjää seinää nauloilla...

Tosin kovasti olen harkinnut jonkinlaista valokuvakollaasia perheemme kuvista mustissa kehyksissä tuohon pöydän ylle (alakuvassa oikean puoleiselle seinälle).

...Ainahan ne seinät voi uudelleen maalata, jos huonejärjestys niin kovasti taas muuttuu, että pitää taulujenkin paikkaa siirtää...


Ison muutoksen perheemme arkeen toi myös tuo vanhan kaapin päällä majaileva CD-soitin (täydellinen 5€ löytö kaukosäätimineen paikalliselta Facebook -kirppikseltä) ja kirjastosta lainatut iltasatu-cd:t!

Tähän asti olemme miehen kanssa vuoroiltoina pötkötelleet pienemmän pojan vieressä häntä nukuttamassa (ja itsekin pikkuruiseen sänkyyn lopulta aina nukahtaneet), mutta nyt poika on alkanut mennä itse iltaisin iltasatua kuuntelemaan omaan sänkyynsä ja sinne simahtanut.

Toki vielä istumme tuolilla sängyn vieressä satua kuuntelemassa hänen kaverinaan, mutta uskomattoman paljon aikaa on iltaisin vapautunut omillekin touhuille, kun enää ei mene puolille öin, että pojan vierestä herää...! :)


Tuossa kaapin paikalla oli aiemmin pojan leikkikeittiö/-kahvila/-ravintola/-kauppa, joka siirtyi sisustusvimman tuloksena sängyn viereiselle seinälle - siis paikalle, jossa aiempi Legojen rakennuspöytä sijaitsi.

Keittiökaluste sekä vanha pikkukaappi, joka kätkee sisälleen lisää keittiöleluja, mahtuivat juuri passelisti sängyn ja hormin väliseen tilaan.

Oli muuten hauska huomata, kuinka kalusteiden vaihto uusille paikoilleen viritti aivan uudenlaista leikkimisen riemua: uusilla paikoillaan vanhatkin lelut tuntuivat pojan silmissä näyttävän ihan erilaisilta - ihan kuin niillä ei olisi vielä koskaan leikitty yhdessä! :)


Elokuu ja paluu arkeen...

Viimeisen lomapäivän möbleeraus oli ehkä myös pieni 'ryhtiliike' pojan arkeen ja viikon päästä lähestyvään hoitoon paluuseen - aina kesän jälkeen tarvitsee itsekin jotain pientä iloa tuottavaa muutosta arkeen, jotta lähestyvästä syksystä on helpompi tarttua kiinni. Oli se sitten huonekalujen paikan vaihto, uusi syksyisempi kaffekuppi tai vaikka joku uusi vaatekappale piristämään arkipäiviä, pieni uudistus piristää mieltä kummasti!


Aurinkoa teidänkin elokuuhun!

...Täällä Mäntsälän kulmilla helle vain tuntuu jatkuvan...!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...