torstai 14. kesäkuuta 2018

Kesäloman tunnelmissa kurkistus mummolahenkiselle verannallemme


Lupailin Instagramissa valokuvia verannalta jo torstai-illaksi blogiin, mutta herätessäni pienemmän pojan vierestä aamuyöllä yhdeltä jouduin taas toteamaan, että siinähän se ilta taputeltiin nippuun lasta nukuttaessa...

Oma aika, sellainen aidosti vapaa hetki keskittyä johonkin ihan ikiomaan, on kyllä ollut kortilla jo tovin. Näin kesäloman kynnyksellä päätin olla vähän itsekäs, ja merkitsin perheen kesälomakalenteriin muutaman päivän ihan vain omaa laatuaikaa - varasin mm. kampaajan Lahteen ja kirppispäivän parhaan ystäväni kanssa Lappeenrannassa!


Näissä kesäisissä tunnelmissa, jotka ovat verantamme vallanneet, on ilo todeta kesäloman alkaneen! 

Tänään vietin vielä kiireisen työpäivän Helsingissä - tiedättehän; koko maailma täytyy saada valmiiksi AINA ennen kesälomaa sekä joulunpyhien alla...

Miehellekin myönsin iltakahveja juodessa, että tänä vuonna tulee ottamaan useamman päivän, että pääsen täysin kesälomatunnelmiin ja irti työasioista, sillä lomalle on inhottavaa jäädä tunteella, että liian moni asia jäi kesken. Tekee mieli kaivaa työläppäri esiin ja vastata vielä muutamaan sähköpostiin ja päivittää vielä yhtä PowerPoint -esitystä...

'Onneksi' pidän lomani parin viikon pätkissä, joten sähköposti ei ehdi täyttymään ääriään myöten poissa ollessani. *Muistinkohan laittaa poissaoloilmoituksen sähköpostiin kaikessa tässä tohinassa, hmmmmm.....


Tälle kesälomalle onkin suunnitteilla onneksi monen montaa erilaista puuhaa, joilla työasiat pitäisi kyllä saada karkotettua mielestä. Kesäloma starttaa huomenna pienemmän pojan kanssa viettäen kahden kesken äiti-poika -laatuaikaa matkaten junalla Lahteen ja ihmetellen eläimiä Yli-Marolan kotieläinpihassa, leikkien Launeen perhepuistossa ja nauttien piknik -lounasta ulkosalla.

Tätä on pieni mies odottanut jo kovin monta päivää... :)


Lomalle on varattu myös risteily koko perheen voimin, päiväretki Tampereelle Särkänniemeen ja lillumista vesipuisto Serenassa. Käydään muutamaan otteeseen myös mummolassa Pohjois-Savossa ja kääntyy se auto myös monta kertaa poikien kummin & oman rakkaan kummityttöni luo Etelä-Karjalan suunnalle. 

Myös isomman pojan kanssa lähdemme viettämään perinteistä äiti-poika -laatuaikaa Helsinkiin, missä yövymme hotellissa ihan kahdestaan ja seikkaillaan pojan itsensä valitsemien aktiviteettien merkeissä - luvassa ainakin museokäynti, nähtävyyksiä ja ehkä jopa leffassa käynti! 

Ja kaiken tämän lisäksi mahtuu kesälomaan vielä paaaaaaljon päiviä ilman minkäänlaisia suunnitelmia - voidaan vaikka pyöriä yöpuvuissa kokonainen päivä, pitää leffa-aamu kera popcornien ja polkupyöräillä rantaan uimaan! Ihan parasta!


Hei näistä valokuvista kerrottakoot, että tässä ovat elämäni ensimmäiset pelargoniat! :)

Ostin ne keväällä Pihapiiri -messuilta ja luulin jo vahingossa tappaneeni ne liian vähäisellä kastelulla, mutta tokenivat onneksi hienosti ja ovat kukkineet näin muhkeasti koko ajan.

...Pitää vielä ennen pimeitä syysiltoja googlailla hoito-ohjeita, kuinka saan heidän talvehtimisen onnistumaan...

Ensi kesäksi päätin hankkia vähintään tuplamäärän pelargonioita lisää tänne verannalle. Näyttävät niin kauniilta tuossa ikkunalla - minun ihana oma henkinen mummolani! :)


Pelargonioiden ohella verannalla viihtyy yksi neljästä isomman pojan appelsiinipuusta.

Suojaruukuksi tämä nelivuotias kasvi sai viime vuoden puolella lahtelaisesta perikunnan kuolinpesän myynnistä 10€ hintaan ostamani suuren emalikattilan. Tähän kattilaan löytyy myös kansikin, joka nyt toviksi joutui hyllylle odottelemaan käyttöönottoa.


Tämän kevään ja kesän hittijuttuja ovat olleet pinkit flamingot ja tropiikin kuosit ja värisävyt, kuten mm. suuret peikonlehtikuviot. Siispä olin niin onnellinen, kun löysin nämä ihanaiset puulinnut kirpputorilta - hauskoja pieniä yksityiskohtia muutoin niin perinteiseen mummolatyyliin!

Taisin maksaa näistä jotain 1-1,5€ väliltä kappaleelta, eli LÖYTÖ!


Kahden ikkunalle nostetun pelargonian lisäksi myös verannan pöydältä löytyy kauniin valkoinen pelargonia.

Seurakseen se sai Bulgariasta ostetun kesähatun sekä kirpputorilta viidellä eurolla hankitun Marimekon suuren Muija -metallitarjottimen (ilmeisesti 80-luvulta).


Bulgariasta tuodun kesähatun lisäksi verannan seinälle nousi pienemmän poikamme vanha kesähattu, jonka hän sai lahjaksi nimenantojuhlissaan ja joka oli kovassa käytössä pojan ensimmäisenä kesänä 2015.

Ihana muistoesine noilta vauva-ajoilta, joista tuntuu olevan jo aikaa ainakin vuosikymmen.


Kesäisiin tunnelmiin sopii myös tuo puinen LET LOVE GROW -taulu, jonka ostin tänne verannan seinälle nostettavaksi vuosia sitten, kun olimme vasta aloittaneet koko remonttiprojektin ja veranta kesäisenä kahvittelupaikkana oli pelkkä haavekuva!

Hauskaa huomata, miten läpi remontin ovat jotkut ajatukset ja sisustusideat säilyneet ja pysyneet toteutuskelpoisina, vaikka moni asia on matkan varrella jouduttu miettimään uusiksi.


Minulla on haasteena nyt riisua vihdoin alas nuo tähdet verannan ikkunalta - tai ehkä paremmin sanottuna miehellä on haasteita hyväksyä sitä, että valkoiset paperitähdet voisivat roikkua koristamassa verantaa läpi vuoden... :)

Mitä mieltä olet - ovatko liian talviset?!


Aurinkoa teidän loppuviikkoonne
- taisi oikein hellelukemia lupailla ainakin tänne Etelä-Suomen suunnalle viikonlopuksi!


 ...Tämä neiti sulkee nyt tietokoneen ja suuntaan peittojen alle hyvän dekkarin kanssa. ...Pienten lasten arjessa eivät nuo aamuvirkut herätyskellot ymmärrä, että edes ensimmäisenä loma-aamuna äiti voisi nukkua vaikka jopa kahdeksaan... ;)

Hyvää yötä!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Vanhojen tiilien uusiokäyttöä pihan pengertämisessä



Niin kovin kun olen jännittänyt, että noinkohan omenoita tänä vuonna saadaankaan, kun kukinta-aikaan oli puissa hämmentävän hiljaista, niin ilolla todettakoot, että näitä omenan alkuja ovat molemmat vanhat puut täynnä!

Jopa toukokuussa pihaan istutetut nuoret puut näyttävät tekevän heti ensimmäiset maistiaiset pojille. Katsotaan malttavatko pojat omissa omenissaan pysyä, vai tuleeko 'lainattua' veljen puusta myös siinä sivussa - molemmat kun saivat ukilta omat lajikkeensa.


Omenapuiden eteläpuolen reunalle taasen nousi kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kauan odotettu ja haaveiltu tiilimuuri talon remontin yhteydessä talteen kerätyistä vanhoista tiilistä.

Tai kyseessä on tarkemmin tukimuuri, joka odottaa maanpinnan korottamista talon puolelta, sillä pihassa ovat vielä pengerrystyöt kesken. Etelärinteen tontti, onneksi tosin melko loivalla kaadolla, vaatii toimiakseen kunnolla käytössä neljä korkeustasoa;
- Talon sivustalla 'pysäköintialue', joka tulee olemaa samassa tasossa taloa sivuavan tien kanssa, jolloin talvisin ei tarvitse enää jännittää mäkilähtöjä pihasta
- Piha-alue, joka rajoittuu talon ja piharakennuksen kulmauksen
- Kulkureitti piha-alueen ja kasvimaan välillä, jonka varrella myös omenapuut ovat ja jonka reunan pengerrystä on tukemassa tämä muuri
- Kasvimaa, joka ylettyy tontin sivulaidalta toiselle ja rajoittuu tiilimuurista tontin alareunaan.

Melkein täytyisi piirroskuva laittaa jakoon tuota kuvausta selkeyttämään... :)


Muistatteko mille tukimuurin tilanne näytti vielä toukokuun lopulla? Paikoillaan olivat vasta perustukset:


Ja alla kuva parin päivän takaa!

Rakastan tätä tiilimuuria niin valtavasti - ja vielä hippusen enemmän miestä, joka innostui ideastani ja toteutti muurin TÄYDELLISESTI!


Niin ikionnellinen olo, että löysimme käyttötarkoituksen noille pari kesää pihassa odotelleille tiilille. Hukkaan en halunnut niitä missään tapauksessa heittää, sillä niissä jatkuu talon historiaa nyt pihalle saakka ja vanhoista tiilistä muurattu muuri näyttää heti vanhan taloon pihaan sopivan rustiikkiselta.


Nyt sitten muuri odottelee paikoillaan, että kone tulee jossain vaiheessa mylläämään pihaa ja täyttämään tuota talon puoleista aluetta.

...Eipä sillä, että nyt hanskat olisivat pudonneet odottelun ajaksi, vaan mies on painanut talon ulkovuoriremonttia valmiimmaksi - aiheesta lisää myöhemmin kera valokuvien!


Välillä vieläkin tuskastuttaa, kun piha edelleen näyttää omaan silmään ihan työmaalle, lasten lelut pitkin poikin, lautoja ja tiiliä ja harkkoja ja ties mitä rakennustavaraa säilöttyinä muovien alle ympäri tonttia...

Tosin pienellä vaivalla on helppo siristää silmiä ja nähdä jo piha valmiina mielessä!

Epätoivon hetkellä, silloin kuin usko pihan valmistumiseen meinaa horjua, on hyvä kaivaa arkistosta joku vanha valokuva projektin alkuvaiheilta ja todeta, että pitkä matka on tultu, että nyt köpötellään jo maalisuoralla! :)


Aurinkoa viikkoonne!

...Täällä herättiin viime yönä kaatosateeseen ja aamukin näyttää valkeavan harmaana... Toivotaan auringon pilkahduksia pilvien takaa päivän mittaan.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Isomman pojan puutarhaprojekti (ja vähän äidinkin...)


Helteinen toukokuu auttoi tämän kevään kurkku- ja tomaattikasvatuksen hyvään vauhtiin; yhtenäkään vuotena aiemmin eivät taimet ole olleet näin suuriksi kasvaneita ennen kesäkuun puoltaväliä!

Isompi poika sai syntymäpäivälahjaksi tomaatin-, kurkun ja melonin siemeniä kasvatusrasioineen, ja noista varsinkin kurkku on kasvanut huimiin mittoihin.

Istutin taimet toukokuun puolella jo isoihin ruukkuihin, joita olen nyt parin vuoden ajan haalinut muutamilla euroilla kirpputoreilta, ja asettelin ryhmiksi talon eteläseinustalle tuulensuojaan. Tähän aurinko paahtaa niin tehokkaasti, että vähintään kaksi kertaa päivässä pitää kastelukannun kanssa olla helpottamassa kuivuutta. Altakasteluruukut ovatkin tässä käytössä erinomaisia!


Tukikepeiksi käytin tontilta katkottuja oksia, jotka toukokuussa tuntuivat vielä aivan liioitellun pitkille ja jotka nyt meinaavat auttamattomasti jäädä liian lyhyiksi...

Iltaisin käärin taimet vielä harsoihin, sillä yöpakkasilla on peloteltu vieläkin täällä meillä päin. Kovasti jo odottelen, että saataisiin kesäkuu sellaiseen vaiheeseen, että pääsisi tuosta harsoilusta vähitellen eroon. Laskin eräänä aamuna, että minulla meni palttiarallaa puoli tuntia, kun avasin kaikki harsot puutarhasta ja kastelin taimet!


Kurkun taimet ovat täynnä kukkasia, ja muutaman pörriäisenkin olen nähnyt niissä pyörimässä, mutta edelleen olen hieman huolissani tämän kesän vähäisestä pölyttäjämäärästä. Jopa omenapuussa oli tänä vuonna hälyttävän hiljaista - yleensä pörinä ja surina kuuluu kauas - mutta onneksi omenasatoa näyttäisi silti tulevan mukavasti.


Isompi poika on kyllä tehokkaasti ulkoistanut kasviensa hoitamisen minulle... Pääasiassa hän kiikuttaa vettä omenapuulleen, jonka sai ukiltaan lahjaksi - ja joka näyttää näin ensimmäisenä kesänä jo tuottavan muutamia omenia maistiaisiksi.

Ulkoistamisesta huolimatta poika on kovasti kehuskellut, kuinka hän tulee syömään kaikki kurkut, jotka omista taimistaan saa, eikä muut saa niihin koskeakaan. Valotinkin hänelle jo hieman kuinka maailma oikeasti toimii; minun palkkani hänen kasviensa hoitamisesta suoritetaan kurkkujen muodossa, joita koko perhe saa maistella! :) WIN-WIN!


Samaisella seinustalla majailee myös toinen ryhmä taimia; lisää kurkkuja sekä muutama tomaatti.

Tomaateissa ei vielä kukkia näy, mutta varkaita on saanut napsia irti jo parin viikon ajan! Mokomat kasvavat salakavalasti ja yllättäen nopeasti - melkein parin päivän välein saa pysähtyä tarkastelemaan taimia tarkemmin.


Suurin osa tomaateista kasvaa kasvimaalle rakentamassani kasvihuoneen korvikkeessa; ruuvasin kapeaan ja pitkään kasvatuskehikkoon pystypuut päätyihin sekä vaakapuun, jota vasten asettelin vanhoja ikkunan pokia, joita talon remontin yhteydessä kellarista löysimme.

Ikkunoiden takana taimet ovat tuulensuojassa ja lämpötila nousee kuin kasvihuoneessa! Öisin rakennelman ympärillä on vielä toki harso suojaamassa yöpakkasilta.


Tiesin, että tänä kesänä joudumme pärjäämään ilman kasvihuonetta - suunnitelmissa & säästötavoitteenani ensi kesäksi - joten tämä tomaattilajike on avomaalle soveltuva.

Haaveilen sellaisesta >10m2 kasvihuoneesta, jossa on tiilisokkeli ja lasiseinät, joten talven ajan saankin sitä varten laittaa kaiken liikenevän sivuun. Mies lupasi hankkia tiilet ja muurata sokkelin, jos minä puolestaan hankin kasvihuoneen siihen päälle.

Nyt on sitten taas jotain mistä haaveilla ja jota kohti tehdä töitä! ;)


Viime vuosina en ole juurikaan onnistunut tomaattien kasvatuksessa; joko raakileita ei ole tullut lainkaan tai sitten raakileet ovat ilmestyneet vasta elo-syyskuun vaihteessa, jolloin lämmintä, aurinkoista aikaa ei ole enää riittänyt raakileita kypsyttämään.

Eräänäkin syksynä kypsytin tomaatteja keittiössä käärittyinä sanomalehteen...


Vaikka hiljaista on taasen blogissa ollut, ei tekemisen puutetta ole ollut täällä ihan oikeassa elämässä!

Säät hieman viilenivät täällä meillä, mutta se ei tunnu hirveästi hiljentävän perheen 'kesämiehiä'... :) Minä itse, vilukissa, kääriydyn päivittäin villapaitaan ja lompsin kulkea kumisaappaissa & villasukissa - ja kauhulla katselen rannalta näitä vesipetoja!


Jos et ole vielä löytänyt Villa Kotirantaa Instagramissa, niin tule ihmeessä tutustumaan!

Täällä blogissa on välillä hieman hiljaisempaa näin alkukesän aikaan, kun puutarha tuntuu vievän jokaisen hetken vapaa-ajasta, jota en lasten kanssa vietä, mutta Insta puhelimessa kulkee niin näppärästi mukana kaikkialla, että sinne tulee monta kertaa päivässä jaettua hetkiä arjestamme.


Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille! 

Täällä alkaa olla viimeiset virkeät hetket käsillä, ja hyvä kirja kutsuu kaatumaan peittojen väliin.

Palailen taas pikemmiten kertomaan etenevän ulkovuoriremontin kuulumisia ja puutarhaan ilmestyneestä tukimuuristakin löytyy paljon valokuvia jaettavaksi! ...Melkein toivon jo oikein kunnon sadepäivää, että malttaisin viipyä tietokoneen äärellä oikein hyvällä omatunnolla... ;)

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kotikanalan ulkotarha vihdoin käyttövalmis!


Ensimmäinen kesäkuuta!

Säiden puolesta tosin tuntuu, kuin olisimme jo pitkällä heinäkuussa... En valita, totean vain, että hellettä on riittänyt toukokuulle niin paljon, että pelkään kesän hellekiintiöiden olevan pian käytetty. Eihän koko kesä tällainen voi Suomessa mitenkään olla!

....Viimeistään juhannuksena pakkasta ja rakeita vaakatasossa päin... ;)


Kesäkuun alkuun valmistui meilläkin kotikanalan ulkoiluhäkki - iso kiitos miehelle suuresta aherruksesta! Vielä pientä hienosäätöä ja viimeistelemistä toki aina löytyy, mutta valmiina käyttöön.

1.6. onkin se maaginen raja, jonka jälkeen kotikanat pääsevät ulkoilemaan, sillä Eviran sivuilla annetun ohjeistuksen mukaisesti siipikarja, tässä tapauksessa meidän neljä neitiämme, tulee suojata lintuinfluenssalta kevätmuuton aikaan:

''Siipikarja ja muut kotieläiminä pidettävät linnut on suojattava kosketukselta luonnonvaraisiin lintuihin kevätmuuton aikaan, muistuttaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Tarkoituksena on estää lintuinfluenssatartunnat. Siipikarja ja muut linnut on joko pidettävä sisätiloissa tai ulkoilualue on kauttaaltaan suojattava ja katettava esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla maaliskuun alusta toukokuun loppuun saakka.''

Voin sanoa, että neideillä alkoi ehkä jo olla hieman mökkihöperö olo pitkän talven sisälläolon jälkeen...


Vielä on nuo räystäät viimeistelemättä ja valmiiksi pohjamaalattu seinäpaneeli korjausmaalataan noiden tummien ylimenojen osalta kun taloakin maalataan seuraavan kerran.

Myös hieman haaveilen, tosin en ole vielä mieheltä hänen mielipidettään kysynyt, josko myös ulkoiluhäkin sokkeli voidaan käsitellä tuolla oven ja verkon tummalla RR23 -sävyllä samalla, kun talon sokkelikin viimeistellään.

Lisäksi sadekouru on tarkoitus asentaa tuohon räystääseen ja siitä ohjata sadevesi erilliseen säiliöön puutarhan kasteluvedeksi.


Olisi ihanaa, jos asuisimme niin maalla, että kanat voisivat täysin vapaasti vaellella pihalla, mutta valitettavasti varsinkin läheinen tie rajoittaa tyttöjen täysin vapaaksi päästämistä. Lisäksi tontilla on havaittu mm. kettu, joten kanojenkin etu saada turvallinen, tilava ja sateelta suojattu ulkoilualue.

Eviran eläinsuojelulainsäädäntö antaa myös osaltaan ohjeistusta, millainen on hyvä ulkotarha:

''Jos kanoilla on mahdollisuus päästä ulos, eläinsuojasta ulos johtavan kulkureitin on oltava kanoille turvallinen. Ulkotarhan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon kanojen lukumäärä ja tarhan pohjan laatu. Tarhan pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Ulkotarhassa ei saa olla rakenteita tai esineitä, jotka saattavat vahingoittaa lintuja. Ulkotarhan aitojen on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään kanojen karkaaminen ja vahingoittuminen. Kanoilla on tarvittaessa oltava ulkona sopivia säänsuojia.''


Ulkoiluhäkin pohja on meillä ihan maa-ainesta, mitä tytöt saavat kuopsutella rauhassa. Toivottavasti siihen ehtisi hieman vihreääkin kasvaa jossain välissä, mutta tarhaan nostetaan vielä erilliset vaihdettavat 'kasvatuslaatikot', joissa tytöille kasvaa mm. salaattia. Siis oma salaattibuffet läpi kesän!

Tarhan maapohja pysyy kuivana sillä häkin yllä oleva peltikatto ei päästä sadevettä kastelemaan tarhaa.


Tarhasta puuttuu vielä orret, ruoka- ja vesiastiat, ja tarhan ulkopuolelle on mietinnässä vielä lisää aurinkosuojaa keskipäivän paahteelta.

Eli puuhaa riittää vielä, jotta tytöillä on täydelliset kesälomapuitteet! :)


Tarhan verkko-osa rakennettiin jo toista vuotta sitten valmiiksi ostetuista metallisista aitaelementeistä, joiden mittojen mukaan mies rakensi aitauksen perustukset ja kehikon.

Sen verran tukeva rakennelma, että mietimme aitauksen hyötykäyttöä talvisin mm. pyörä- ja pihakalustevarastona. Tosin jos on leuto talvi, niin maatiaiskanat viihtyvät pihalla pidempäänkin, sillä niiden yhtenä erikoisominaisuutena on muita lajeja parempi kylmänkestävyys.


On taas niin hyvä mieli iltaisin pihamaata kiertäessä - ja käyttövalmista tarhausta ihastellessa!

Pienet hienosäädöt jossain vaiheessa kesää, ja ulkoiluhäkki istuu pihaan täydellisesti. Saman ulkoverhouslaudan ja värien käyttäminen niin talossa kuin tarhauksessakin tekee kokonaisuudesta yhtenäisen ja ulkoiluhäkistä todella ryhdikkään ja siistin.


En malta odottaa, että pihan täyttää kotkotus ja meidän kukkanasen (kana, joka luulee olevansa kukko) viihdyttävä kiekuminen! 

...Tai katsotaan, onko kyläkeskuksen asukkaiden mielestä meidän topakan Kuukeri-neidin kajahtelut yhtä viihdyttävää kuunneltavaa kuin meistä... :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Me juhlistamme lauantaina niin isomman pojan lukukauden päättymistä kuin perheen tuoretta ylioppilastakin - paljon siis hyviä syitä nostaa maljat kuplajuomaa! ;)

tiistai 29. toukokuuta 2018

Sisustusvimma siirtyi kevään myötä tuvasta puutarhaan!


Hurjat hellekelit vain jatkuvat täällä Mäntsälän sivukylälläkin!

...Moneen otteeseen olen kasvimaata kastellessa kiitellyt, että kasteluvesi puutarhaan saadaan omasta kaivosta - ainoa mittari, joka raksuttaa, onkin sähkömittari pumpun pyöriessä...


Viikonloppuna nautittiin pihalla touhuamisesta - ja viimeisistä omenapuun kukkasista! Kukinta alkaa vähitellen ohi ja nyt sormet ristissä jännitetään, josko pölytys onnistui. Surullisen hiljaista omenapuissa tänä keväänä oli, vain muutama surina silloin tällöin...


Viikonloppuna sain vihdoin valmiiksi myös viiriprojektini, joka onkin edennyt viime viikkoina vain pienin askelin.

Sain hyötykäytettyä viireihin kirpputoreilta haalittuja vanhojen kankaiden varastojani, joten materiaalikustannukset pysyivät pieninä (~7€), kun ostin vain 6m vinonauhaa!


Viirinauha nousi paikoilleen keskellä pihaa olevien vanhojen omenapuiden välille.

Tähän alle onkin tarkoitus loppukesästä saada kahvittelupaikka, kunhan vanhoista tiilistä saadaan tukimuuri valmiiksi ja maata hieman pengerrettyä tasaisemmaksi. Tällä hetkellä pöytä ja tuolit ovat oikeanpuoleisen omenapuun katveessa hieman kallellaan  - tosin sunnuntaina testattiin, että hyvin pystyi grillilounaan syömään hieman kenollaankin. :)


Omenapuun oksaan ripustin myös viime viikolla Hankkijalta ostamani metallisen unisiepparin. Taisi maksaa 9,90€, jos oikein muistan...

Oikein tuulisella hetkellä nuo metallisulat muuten helähtelevät tuulikellon tapaan yhteen, mikä oli iloinen yllätys - en ollut tuota tullut ajatelleeksikaan, kun siepparin ostin.


....Olemme selkeästi saaneet pihaa muokattua jo paljon valmiimmaksi, kun aikaa ja intoa puutarhan koristelemiseenkin alkaa jo löytyä...! :)


Viirien ja unisiepparin lisäksi omenapuusta roikkuu myös Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä ostamani Hundreds & Thousands -amppelitomaatti, joka kukkii parhaillaan.

Amppelitomaatti on melkoinen juoppo, vaikka puolivarjossa omenapuun alla onkin, ja kasvia saa olla kastelemassa monta kertaa päivässä! Ajattelinkin sujauttaa tuonne ruukkuun sen Pihapiiri -messuilta ostamani kastelulasipallon, jota en muuten olekaan ehtinyt vielä esitellä.


Omenapuun katveeseen, aivan kahvittelupaikkani kupeeseen, oli pakko ripustaa myös yksi ihanan harsomainen kesäkukkanenkin amppeliin. Kukka tarttui mukaan Kotipiiri -tuottajatorilta.

...Tiedätte hyvin, että olen niin onnettoman huono vielä näissä kesäkukkien nimissä, että en todellakaan muista tämän lajikkeen nimeä - pääasia itselle, että silmää miellyttää! ;)


Amppeliruukun löysin puolestaan paikalliselta kirpputorilta parin euron hintaan - täydellinen, hieman romanttinenkin ruukku omaan pienen arjen pakopaikkaani!


Olen nauttinut tänä keväänä niin suunnattomasti puutarhassa touhuamisesta, etten sisällä malttaisi viettää hetkeäkään. Ainoastaan helle hieman pistää uuvuttamaan, ja iltaisin koko perhe onkin kaatunut unille hyvissä ajoin.

Oma suosikkihetkeni päivässä on se iltahetki, kun lapset ovat joko miehen kanssa iltapalalla sisällä, tai jo nukkumassa, ja yksin kiertelen puutarhassa vielä kastelemassa yötä vasten kasvimaata ja peittelen taimia harsoilla. Koko kylä on hiljainen, ilta-aurinko lämmittää ja linnut visertävät pihapuissa.

Noissa hetkissä, kun toivotan hyvät yöt pienille kasvinaluille ja peittelen heidän harsopeitoin, on minun mielenrauhani tyyssija. ZEN. Laittaessani kasvimaan yöpuulle, taputtelen myös ajatuksissani kuluneen päivän ja laskeudun iltarauhaan hymyssä suin.


Elämä maalla on parasta ikinä! :)

Tsemppiä kaikille tähän tiistaihin ja kuluvaan viikkoon!
Sehän ois ihan kohta jo kesäkuu!!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...