Alla oleva valokuva kuvaa täydellisesti tämän hetken tilannetta:
Kesäloman aikaansaama laiskuus, ja samaan aikaan jo pienoinen uupumus remontin viimeisestä vaiheesta - nuo tunteet kiteytyvät täydellisesti tuossa kuvassa, jossa pihanurmi rehottaa leikkaamattomana, voikukkasten hötöset ovat valloittaneet koko tontin ja lasten pihalelut ovat hujanhajan unohtuneina sinne, missä viimeksi on leikitty.
Käyn tällä hetkellä henkistä kamppailua tämän pienoisen kaaoksen keskellä; toisaalta ahdistaa, kun mikään paikka ei pysy siistinä viittä minuuttia kauempaa - yleensä siivotessa perässäni kulkee pieni pyörremyrsky, joka kaataa lattialle vähintään kaksi uutta lelua jokaista juuri ylöspoimimaani lelua kohden... :) Ja toisaalta taas olen jo vähän heittänyt hanskat myös tiskiin, sillä toinen jalka on jo uudessa kodissa, eikä täällä nykyisessä kodissa tämän ensimmäisen kesälomakauden aikana olla kauheammin ehditty edes sisällä viettämään aikaa - tai siihen ruohonleikkuriin tarttumaan.
Vähän sellainen olo, että leijutaan jossain välitilassa: ei oikein kunnolla asettuneina minnekään. Malttamattomina jo uuteen omaan kotiin kaivatessa tuntuu, ettei osaa täällä nykyisessä kodissa enää oikein tarttua mihinkään.
Teen täsmäiskuja imurin kanssa ja kerään pahimmat lelumeret lelukasoiksi iltaisin - ja odottelen vain, että mies antaa luvan kaivaa muuttolaatikot esiin ja aloittaa pakkaamisen.
Loppusuoralla, kun maaliviiva jo häämöttää, olo on jo niin malttamaton, ettei enää meinaa nahoissaan pysyä.
Keskittymiskykynikin tuntuu näinä päivinä jo olevan lähes pyöreä nolla - tosin lasten kanssa touhuten vietetty kesälomakin on saattanut vaikuttaa asiaan... ;)
Ensimmäinen osa kesälomastani on kohta vietetty, ja keskiviikkona olisi edessä vähitellen paluu arkeen ennen seuraavaa lomapätkää.
Ristiriitaiset tunteet tuossakin; toisaalta niin mahtavaa olla kotosalla lasten kanssa, ja nauttia päivistä ilman aikatauluja ja suurempia suorittamisia - hypätä vaikka junaan ja tehdä retki naapurikaupunkiin kotieläinpuistoon. Tai syödä jäätelöä joka päivä, jos sille tuntuu, ja uitella varpaita järvessä. :)
Ja taas osa minusta nauttii suunnattomasti, kun pääsen taas työpöydän ääreen; haastamaan itseäni ja tekemään jotain itselleni niin kovin mielekästä! Tämän kesäloman aikana olen muutamaan otteeseen kertonut ystäville, mitä nykyisin teen työkseni, ja samalla huomannut itsekin, kuinka kovasti innostunkaan kertomaan arkeeni kuuluvista tehtävistä.
Olenkin ilokseni todennut, että hitto vie pidän työstäni, pidän työkavereistani, pidän yrityksestä ja sen arvomaailmasta, jolle työskentelen! :) On lohduttavaa huomata, että työ, joka vie kuitenkin suurimman osan arjen hereilläoloajasta, tuottaa minulle iloa.
Ehkä työelämäänkin pätee sanonta 'joskus pitää lähteä pois, huomatakseen kuinka ihanaa on palata.'
Loma on tainnut tehdä tehtävänsä siis! ...Vai onkohan tämä ruuhkavuosikaaos kotosalla laittanut vaaleanpunaiset lasit silmille työelämää miettiessä...? ;)
Vielä, kun saadaan tuo remontti saatettua loppuun, ja opetettua lapset siivoamaan kaikki lelut pois leikkien jälkeen, niin tämä elämähän on yhtä juhlaa! :D :D
*tirskahdan vähän naurahtaa tälle ihanan katkeransuloiselle itsepetokselle*
Näillä fiiliksillä tähän uuteen viikkoon!
