Kuulumisia kasvimaalta viilenevissä syystunnelmissa

Kohta alkaa olla jo aika valmistautua perinteisen, joka syksyisen kasvimaan välitilinpäätökseni laatimiseen. Alkaa nimittäin siihen malliin jo yöt kylmenemään ja sadon määräkin hiipumaan, että kohtapuoliin päästään varmaankin jo pistämään kasvimaata tältä vuodelta pakettiin.

Yleisilme kasvimaalla on yhä melko vehreä, mutta selvästi nuo kylmenevät säät saavat hieman nuutuneen ilmeen aikaiseksi - ainakin verratessa aiemmin kesällä otettuihin valokuviin...

Tämä alla oleva valokuva otettu kasvimaalta nyt:

Ja tämä alla oleva valokuva on otettu elokuun puolella:

Yksi tämän kesän jännittävin uutuus kasvimaallani on tosiaan ollut tuo sokerimaissi, jonka kuulumisia olenkin pitkin kesää julkaissut täällä blogissa. Ikinä ennen emme ole päässeet seuraamaan maissin kasvattamista näin läheltä - joten paljon uutta ja mielenkiintoista on tänä kesänä päästy kokemaan! :)

Nyt jännitämmekin, että koska pääsemme satoa korjaamaan - ja onko sato tosiaan kypsää, ennenkuin yöpakkaset nuuduttavat kasvit... Noita (alla) 'tupsuja' nyt seurailemme, ja kuulemma maissi on valmis korjattavaksi, kun nuo haituvat kuivavat ja muuttuvat ruskeiksi. Ja kokeneemmat ovat myös paljastaneet, että tähkä kannattaa kerätä talteen ja käyttää pian kypsymisen jälkeen, sillä maissin sokerit tekevät tähkän herkäksi homehtumiselle.

Nopeasti laskeskelin, että ainakin kuusi tähkää kypsyy kasvimaallamme. Yhdessä tähkässä on jo hahtuvat tummuneet, mutta en tiedä uskallanko vielä sitä kuitenkaan irroittaa ja avata, sillä epäilen suuresti, että se vielä olisi ehtinyt kypsymään riittävästi...

Kurpitsasato on tänä vuonna myös erinomaisen onnistunut - kiitos anopille hänen kasvattamistaan taimista, sillä omat kurpitsansiemeneni eivät koskaan itäneet.

Tähän mennessä olen hillonnut jo neljä kurpitsaa, ja laskin, että reilusti yli kymmenen kurpitsaa olisi vielä tulossa. ...Voi olla, että joudun osan lahjoittamaan ystävälleni, sillä hilloa meillä on jo jos minkälaista makua koko tulevaksi talveksi... ;)

Jos jollakulla on hyvä pikkelsin ohje, johon näitä (ja ehkä kesäkurpitsaakin) saisi hyödynnettyä, niin reseptit otetaan riemulla vastaan! :)

Porkkanaa meillä kasvaa tänä kesänä vähemmän kuin normaalisti, mutta ihan riittävästi olemme satoa saaneet jo popsia tässä pitkin kesää, ja loput porkkanat ajattelin pilkkoa ja höyryttää kevyesti pakastimeen tulevan talven keittovihanneksiksi. Pensaspavut jo kaikki höyrytin ja pakastin - osan kokonaisina ja osan pilkottuna sopiviksi keittoihin käytettäväksi.

Lisäsin jo omiin kasvimaamuistiinpanoihin isolla, että ensi vuonna riittää yksi rivi naurista, sillä kukaan muu ei sitä tässä talossa tunnu syövän, kuin minä! Sen sijaan ensi kesänä kylvän lanttua, ja säilön ne höyrytettyinä kuutioina pakastimeen, sekä lanttulaatikoiksi. Tulevat nimittäin varmemmin syödyiksi, kuin nämä - tänä kesänä säälittävän pieniksi palleroiksi jääneet - nauriit...

Ja sitten tämän kesän murheenkryyni; tomaatti! Kasvihuoneen kymmenet taimet eivät tuottaneet yhden yhtä tomaattia - ei edes raakileita, mutta kolme kasvimaalle ikkunoiden alle sijoitettua taimea rykäisivät sitten tässä vaiheessa syksyä raakileet. Että näin.

En tiedä itkeä vai nauraa näiden kanssa, mutta ainakin tiedän, että ensi kesänä jätän tämän tomaattitouhun väliin! ...Korkeintaan ostan valmiina amppelitomaatit, joissa on jo raakileet - on edes toivoa päästä maistelemaan satoa...

Ja vielä loppuun kuva kukkivasta kasvimaasta - yhä edelleen, syyskuun puoliväliä lähennellessä, kukkivat kauniisti kehäkukat, ruiskaunokit, sekä hyvän sadon tänä vuonna tuottavat kamomillasauniot. Kamomillaakin olen tänä vuonna saanut moninkertaiset määrät jo kuivattua viime kesään verrattuna, ja kukkia edelleen aukeaa poimittavaksi melkoinen määrä. :)

Kerroin aiemmin puutarhan kuulumisien yhteydessä tämän kesän ennätyksellisestä omenasadosta. Tuolloin harmittelin, kun viime vuoden lippulappu mehustamoon vietyjen omenoiden painosta ja saadusta mehumäärästä oli kateissa, enkä voinut verrata satoja kunnolla keskenään. No iloisia uutisia; tuo lappu löytyi neulekoria siivotessa (voi kyllä, niinkin hienosti oli arkistoitu...)! :D

Eli tänä vuonna omenoita saatiin kiloina 222kg, mikä tarkoitti 132litraa mehua. Viime vuonna sato oli huomattavasti kehnompi, sillä vain toinen omenapuista tuotti hedelmää; omenoita kerättiin viime syksynä mehustamolle vain 52kg, ja mehua saatiin säälittävä 33litraa! Toki tuokin määrä riitti uuteen mehuerään asti, mutta saihan sitä melko maltillisesti nauttia... :)

Bataatti, maissi ja moni muu - kuulumisia kasvimaalta (ja itse kasvatetun ruuan puolesta paatosta)

Muutaman päivän hiljaiselo blogissa on tarkoittanut tohinan täyteisiä päiviä täällä meidän arjessamme! ..En oikein tiedä edes, mistä aloittaa, joten tartun ensimmäisenä kasvimaan kuulumisiin - ehkä se eniten aikaa vievä osa-alue täällä maaseudun elossa näin syksyisin, jännä juttu... ;)

Hyödynsimme viime sunnuntaina pari tuntisen, jonka isoin poika oli kaverillaan syntymäpäiväjuhlissa, ja kävimme keräämässä miehen kanssa talteen omenat kasvimaalta. Lisähaasteena urakalle oli imeliin, maahanpudonneisiin omenoihin kotiutuneet ampiaiset... Ihmeellisesti selvisimme ilman yhtään pistosta, vaikka keräilimme myös maahan pudonneet hyväkuntoiset omenat talteen.

Tuntui kuin olisimme tehneet omenapuuvanhuksille palveluksen riisuessamme heidän harteiltaan raskaan taakan, sillä jokaisen oksasta irrotetun omenan keventäessä taakkaa puiden oksat vähitellen nousivat yhä ylemmäs. Yksi oksa oli revennut sadon painosta, ja keväällä tuo oksa saa leikkurista, mutta hienosti jaksoi puu silti tuonkin oksat omenat kypsyttää meille poimittavaksi.

Tiistaina töiden jälkeen kiikutimme omenat mehustamoon täällä Mäntsälässä. Tässä kohti paukuttelen henkseleitäni, sillä MINÄ ajoin omenakuorman peräkärryssä! En ole koskaan ennen edes kokeillut peräkärryn kanssa ajamista, mutta etupenkillä istui maailman rauhallisin opettaja, jonka ohjeistuksella jopa peruutin kärryn kanssa - ja vielä ihan mallikkaasti! ;) Ehkä seuraavan kerran uskaltaudun jo ihan yksinkin ajamaan...!

Omenat olivat mehustamon arvion mukaan hyvässä mehustuskunnossa (riittävän kovia), toki joukkoon mahtui myös ylikypsiäkin. Mutta kuulemma olimme liikkeellä juuri oikeaan aikaan, ja omenoista saatiin painoon nähden todella hyvässä suhteessa mehua. Kahdesta puusta saimme tänä vuonna omenaa 222kg ja tuosta määrästä mehua tuli 132 litraa!

Koetin huonolla menestyksellä löytää tuolta jostain arkistoista tietoa, paljonko määrät olivat viime syksynä, mutta muistelisin, että 2015 oli paljon huonompi omenavuosi... Olisiko omenakiloja kertynyt vaivaiset vajaat 100kg...?

...Mietin omenoita kerätessä, että onhan tama jonkun mielestä varmasti hullun hommaa; nähdä se vaiva, että kerää sadon ja kuljettaa mehustamolle. Ja maksaahan tämä touhu - kyllä omenamehulitran saisi halvemmalla lähikaupasta...

Mutta tässä (ja niin monessa muussakin itse kasvattamisessa) pointtina on, että tiedämme mitä syömme. Näissä mehuissa ei ole säilöntäaineita, eikä omenia ole kasvatettu suurtuotantona lannoittaen tai torjunta-aineita käyttäen.

Vähän sama kuin noiden kanojen kanssa; ei kukaan perusta kotikanalaa, jotta saisi kananmunia halvemmalla...! Kanalan perustamiseen, kanojen hoitoon ja ruokintaan, kanalan lämmitykseen ja valaisuun kuluu sen verran rahaa, että jos halpoja munia kaipaa, kannattaa mennä kaupasta hakemaan. Ja tiedoksi teille, jotka ette tienneet; kanat tarvitsevat paljon muutakin, kuin ruuantähteitä (appeet); kauraa, rehua, kalkkia... Mutta kanat ovat lemmikkejä, jotka sivutuotteena tuottavat 'lähiruokaa', josta jälleen kerran tiedämme, miten se on tuotettu. Ja osallistumalla kanojen päivittäiseen hoitoon opetamme lapsillemme arvostusta ruokaan - 'tekemällä töitä' ruuan eteen ja seuraamalla eläinten eloa osaamme arvostaa eri tavalla jokaista kanalasta noudettua kananmunaa.

Kasvimaallakin vihertää vielä mukavasti! :)

Ainoastaan pinaatti, herneet ja rukola ovat nyt tulleet tämän syksyn osalta tiensä päähän - ja vaikka pensaspavun taimet yhä ovat elinvoimaisina lavoissa, on papusato jo kokonaan poimittu, kevyesti höyrytetty ja pakastettu talven makkarakeittoja ja wokkeja varten.

Pensaspapua sain tänä vuonna moninkertaisesti viime kesään verrattuna, ja tietenkin nälkä kasvaa syödessä; haaveena vielä isompi ala pavulle ensi kevääksi kasvimaalle! ;)

Kruunutilli jäi tänä syksynä lähes käyttämättä, sillä kurkkusato näyttää jäävän vajaaseen kymmenenn kurkkuun, jotka kaikki on aika pitkälti syöty leivän päällä sitä mukaa, kun ovat kypsyneet. Anoppi taisi saada jotakin säilöntään, ja hän hakikin tilliä kasvimaaltani.

Ja tuosta heräsi ajatus, että miksei voisikin hyödyntää kasvimaan pinta-alaa jakamalla jonkun toisen kanssa kasvatettavia lajikkeita - vaihdantataloutta siis! 'Kasvata sitä kurpitsaa, minä kesäkurpitsaa, ja laitetaan sato puoliksi!'

Tai voisiko vuokralava toimia? Tiettyä summaa vastaan voisi joku kaupungissa asuva, kotona kasvattettua ruokaa arvostava henkilö, ostaa yhden kasvatuslavan sadon, esimerkiksi porkkanaa. Oi, tästä voisin kirjoittaa muutamankin postauksen - nämä kotipuutarha ideat puhkeavat kukkaan aina syksyisin, kun kannan selkä vääränä satoa keittiöön, ja pähkäilen, mitä ihmettä niistä kaikista kasveista oikein valmistan! :)

Maissikin kasvanut pitkäksi ja tukevaksi, ja ainakin kolme maisintähkää olen sieltä bongannut! Nyt sitten pitäisi googlailla, että mistä ihmeestä minun pitäisi tunnistaa poimittavaksi kypsä maissi?! :D

Ajattelin käydä ostamassa pari harsoa vielä nyt syksyksi (keväällä repesivät kaikki vanhat harsot haperoina), ja virittää ne vielä maissien ylle, kun säät tästä vielä viilenevät - varsinkin öisin. En usko, että kasvukausi on täällä riittävän pitkä maissille, mutta koetetaan nyt viimeiseen asti ennen luovuttamista! ;)

Ja bataatti - toinen lajike, joka kaipaa pian harsoa ylleen!

Lehdet ovat kasvaneet kaikissa taimissa runsaasti köynnöksenä. Ajattelin antaa tuonne syyskuun loppupuolelle näiden olla maassa (ellei säät nyt radikaalisti muutu ja yöpakkaset iske), ja sitten nostaa ensimmäisen koemielessä ylös. Jotenkin olen saanut päähäni ajatuksen, että siellä mullan alla ei odottele pyöreät bataatit, vaan sellaiset pokkanamaisiksi turvonneet juuret... Noh, kunhan jotain maisteltavaa saadaan, niin olen tyytyväinen! :)

Herneet syötiin, ja varret ovat kuivahtaneet jo tukikeppien ympärille. Tuet kun siirtyvät varaston puolelle, jäävät herneet taimet lavoihin maatumaan talven ajaksi ja keväällä sekoitan ne mullan joukkoon lannoitteeksi. Samoin ajattelin tehdä pavuillekin.

Kesäkurpitsasadossa ei tänäkään vuonna ole ollut mitään järkeä! :D Tälläkin hetkellä kuistilla odottelee toimenpiteitä kymmenkunta kesäkurpitsaa... Muutaman ajattelin viedä tänään ystävälleni, ja kesäkurpitsa-kurpitsahilloa voisin valmistaa vielä muutaman ison purkillisen. On nimittäin noita kurpitsojakin kertynyt mukavasti... Yhden kurpitsan valmistin jo hilloksi, portailla odottelee kolme kokkaamista ja kasvimaalla kypsyy vielä kymmenkunta lisää... Ja kurpitsantaimia sain anopilta keväällä kaksi - yhtään enempää ei olisi pitänyt kesäkurpitsaakaan istuttaa.... ;)

Tohina täällä jatkuu läpi viikonlopun - koetan ehtiä huomenna viimeistään koneelle takaisin hetkeksi, sillä valokuviakin jaettavaksi on kertynyt taas jokunen!

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!!

Kesäkurpitsa-hernesosekeitto -reseptini

Todella harvoin tartun keittokirjaan, en juurikaan edes kokeile lehdistä keräämiäni reseptejä. Yleensä ne joko sisältävät sellaisia raaka-aineita, joita ei kaapistamme (tai välttämättä edes lähikaupastamme) löydy, tai sitten jokin valmistusvaihe yksinkertaisesti kuulostaa niin hankalalle, etten edes jaksa lähteä yrittämään.

Aivan kuin herkullista ruokaa ei voisi tehdä ilman valtavia esivalmisteluja, kauppakierrosta tai eksoottista maustetta!

Tämä Oman elämänsä Kätevä Emäntä rakastaa itäsuomalaisena naisena hyvää ruokaa, mutta patalaiskana haluaa valmistaa sitä helposti - ja ilman suurta kattila- ja kasarivuorta tiskialtaassa... Ja Äitinä, kahden nälkäisen sun ruokkijana, tahdon ruuan valmistuvan kohtuullisen nopeasti, ja niin, ettei kokkailu vaadi 110% huomiostani - nuo vauhtiveikot vaativat siitä osansa!

Joten keittokirjat keräävät meillä vain pölyä hyllyssä, ja kokkaammekin usein sitä-sun-tätä-keittolan-tapaan, kokeilevassa keittiössämme. :)

Viimeisin arjen pelastajani oli mailman nopein ja helpoin kesäkurpitsa-hernesosekeitto, joka valmistui lähes itsestään (yhtään liioittelematta), johon sain hyödynnettyä sekä kasvimaalla hurjaa satoa tuottavia kesäkurpitsoja, sekä äitini pakastimesta saadut viime syksyisen sadon herneet, ja joka maistui perheen miehille pienestä isoon!

Mutkattomamman arjen puolesta, olkaa hyvät:

Kesäkurpitsa-hernesosekeitto

1,7l kesäkurpitsaa (n. 1 iso kesäkurpitsa, tai kolme normaalikokoista)

0,5l pakasteherneitä

2dl vettä

2dl (1prk) Pirkka laktoositon yrttikerma 15%

1-2rkl voita/Oivariinia (maun mukaan)

Suolaa

Pippuria

1. Kuori ja pilko kesäkurpitsat.

2. Kaada kattilaan vesi, kesäkurpitsapalat ja pakasteherneet jäisinä, ja keitä pehmeiksi.

3. Soseuta pehmeäksi keitetyt kesäkurpitsat ja herneet.

4. Kaada sekaan yrttikerma, lisää voi ja mausteet.

5. Kiehauta keitto pienellä lämmöllä koko ajan hämmentäen.

P.s. Kokkauksessa säästetyn ajan voi käyttää vaikka kivan kattauksen luomiseen kauniimman arjen nimissä! ;)

Kotikanalan kesäkuulumisia

Kanaset alkavat vihdoin muistuttaa ihan oikeasti aikuisia kanoja! Niistä on tullut sopisuhtaisia höyhenpalleroita - poissa ovat kömpelöt nuorikot isoine varpaineen...

Muistatteko - tälle ne näyttivät meille muuttaessaan, huhtikuussa:

Tästä linkistä - KLIK - voit kurkata kanojen ulkonäköä reilu kuukausi sitten - toukokuun alussa!

Ikkuna kanalan taakse rakennettuun tarhaan on nyt ollut auki jokusen tovin, mutta nämä neidit eivät yksinkertaisesti tajua mennä siitä ulos...! He tosin koettavat juosta vapauteen ovesta, kun koetan livahtaa ulos kanalasta. Eli he ovat joko erittäin pihalla kupletin juonesta, tai sitten nerokkaasti tajunneet, että todellinen vapaus odottaa oven - ei ikkunan - takana! :)

Olen koettanut houkutella heitä jyväpoluilla, jotka johtavat astinlautaa ylös ikkunalle ja ikkunan toisella puolella olevaa astinlautaa alas. Mutta ei. Joku rohkea on käynyt napsimassa jyvät ikkunalta, ja kerran yllätin Kuukerin tuulettelemasta pyrstösulkiaan ikkunasta, mutta ihan hulluuttahan se olisi astua avaraan maailmaan...

Taustalla yllä olevassa kuvassa ruskea Nugetti ja etualalla Poppis. Poppiksesta on vähitellen tulossa ilmeisesti joukon johtaja, tai no ainakin elkeet ovat sen mukaiset... Nugetti taas tuntuu olevan porukan uteliain, rohkein ja suurin syöppö - aina ensimmäisenä appeella! :D

Alla valokuvassa Fajitas.

Alla Kuukeri. Tästä kanasesta odotin porukan suurinta kanaa, mutta kasvutahti tasaantunut viimeisen kuukauden aikana ja Poppis meni ympärysmitassa ohi. :)

Ensimmäisiä munia päästään odottelemaan kuulemma heinäkuussa, eli kanalaan munintalaatikon rakentaminen pitäisi vähitellen aloittaa - jännästi tuo rakentaminen taas keskittynyt enemmän tuonne raksan suunnalle... ;)

Neljälle kanalle suunnitteilla 'paritalo', eli kaksi pesää omissa kopeissaan rinnakkain.

Jos heltan kasvua voi pitää merkkinä kanan aikuistumisesta, veikkaisin Poppista (alla oleva kuva, musta kana) ensimmäiseksi munijaksi! :)

En olisi aiemmin uskonut, miten viihdyttäviä nämä kanaset voisivatkaan olla - tosin monta kertaa olen myös facepalmit heittänyt heidän touhujaan seuratessa...

Esimerkiksi kun pari päivää sitten kävin viimeksi luomassa lannat orsien alle rakennetulta lavalta, lenteli yksi kana päin seinää, yksi kurlutti kuin viimeistä päivää, ja samaan aikaan kaikki neljä koettivat hätäpäissään ahtautua kylpypaljuunsa ottamaan stressiä lievittävää sahanpurukylpyä... Huoah.... Joka kerta sama juttu, eivät mokomat opi - ja vaikka kuinka hiljaa ja varovasti koetan puuhastella...

...Yhä useammin olen myös huomannut puhuvani näistä neideistä he -muodossa... :)

Kotikanalastamme kuuluu illalla 'kot kot kot'

Tänään illalla saapuu Nugetti, Poppis, Aku ja vielä yksi nimeämätön kana omaan pihakanalaamme! Onko hieman malttamattomana tätä odoteltu?! :D

Paljon on uutta ja jännää tässäkin projektissamme, joten lainasin kirjastosta Helena Tengvallin Kanojen Hoito -oppaan, joka on kirjoitettu vapaiden kanojen kasvattajille. Myönnän, että vaikka jonkun verran tiesinkin, mitä tuleman pitää, opin kirjasta monen monta niksiä, kuinka kanat saadaan pidettyä onnellisina ja tyytyväisinä.

...Miehelleni tämä oppaan lukeminen ja siitä kirjoitetun tiivistelmän toimittaminen hänelle sähköpostin muodossa viitteeksi kanalan rakentamista varten taisi olla vähän liikaa...! :D Tässä huomasimme taas meidän luonteidemme eron; Kun mieheni päättää tehdä jotain, hänellä on asiaan selkeä visio ja sitten kuuluukin pihalta enää vain Makitan surinaa. Vähän niinkuin Byggmaxin mainoksessa! ;)
Minä taas aloitan tekemisen hakemalla aiheeseen liittyvää lähdemateriaalia, teen muistiinpanoja ja kenties ihan pienen Excelinkin. Sitten mietin vielä jokusen tovin, googlaan ja kyselen, tarkistan faktoja asiaan enemmän perehtyneiltä. Saatan piirtää muutaman havainnekuvankin, lounnollisesti poikkileikkauksien kera. Sitten vasta tartuin toimeen. Silleen hieman insinöörimäisesti, tiedättehän? ;)

...Ja näin toimimalla olenkin kerryttänyt pääni täyteen ihan käsittämätöntä nippelitietoa lähes aiheesta kuin aiheesta! :D Voi, kunpa tämä tiedonjano pysyisi vahvana vanhaksi asti...

Monella muullakin varmasti oma pikkukanala harkinnassa, tai ainakin kesäkanoja suunnitteilla, joten säästän teiltä koko oppaan lukemisen vaivan - sillä kirjassa myös paljon yleistä asiaa myös teollisuuden häkkikanaloista, sekä kukoista, jollaista meille ei siis ole tulossa. Ohessa siis tiivistelmä oppaasta, ihan jo itsellekin muistilistaksi, johon palata uudelleen ja uudelleen.

P.s. Tämä on myös tiivistelmän tiivistelmä siitä yhteenvedosta, jonka toimitin miehelleni... ;)

KOTIKANALAN PERUSTAMISESTA LYHYT OPPIMÄÄRÄ, perustuen Helena Tengvallin oppaaseen Kanojen Hoito:


KANOISTA YLEISESTI:

Kana on yhteisöeläin, joka elää luonnossa 5-20 yksilön ryhmissä. Kana tuntee jokaisen ryhmätoverinsa yksilönä, tunnistaen sen äänestä tai jo pelkästä ulkonäöstä. Kanat myös muodostavat kiinteitä ystävyyssuhteita.

Kanojen keskinäisessä viestinnässä aineksia ovat eleet, asennot ja äänet. Kanat oppivat jopa tunnistamaan ihmisen käyttämiä sanoja, kuten kutsun syömään tai oman nimensä.

Kanaparvessa vallitsee arvojärjestys eli nokkimisjärjestys, joka on tärkeä takaamaan yhteisölle rauhallisen olotilan, jossa nokkiminen ja muu fyysinen agressio on tarpeetonta. Liian suuri ryhmäkoko tai liian ahtaat tilat voivat johtaa nokkimisjärjestyksen puuttumiseen, joka johtaa kiistojen ratkaisemiseen nokkimalla. Myös yhden kanan eriaikainen sulkasato voi johtaa arvoaseman laskemiseen sulkasadon ajaksi, kun taas poikasiaan hoitavan kanan arvoasema nousee. Myös ikä vaikuttaa arvoasemaan; vanhat yksilöt ovat nuorten yläpuolella. Arvoasema ratkaistaan yleensä symbolisin mahtailuelein.

Kanalaa ja ulkoilupihaa suunnitellessa on hyvä ottaa huomioon kanan tärkeimmät käyttäytymistarpeet:

- Liikkuminen
- Vetäytyminen munimisen ajaksi erilliseen, hämärään piilopaikkaan (yksi voimakkaimmista tarpeista!)
- Nouseminen illalla orrelle tai muulle korkealle paikalle nukkumaan
- Tietyn yksilöetäisyyden pitäminen (henkilökohtainen reviiri) muihin kanoihin nähden ruuan etsinnän aikana
- Paritteleminen
- Kylpeminen mullassa, hienossa hiekassa tai puruissa
- Itsensä sukiminen, siipien ja jalkojen venyttely, siipien räpytteleminen ja höyhenpuvun ravisteleminen
- Aurinkokylpyjen ottaminen
- Eläminen molempien sukupuolien muodostamassa yhteisössä, jonka koko on enintään joitain kymmeniä yksilöitä

Eli kanoilla on oltava riittävästi tilaa kanalassa, sekä mahdollisuus ulkoilla väljästi. Tiettyjä aktiviteetteja järjestettävä, kuten kylpypaikka pihalle. Erilliset paikat munimiselle ja nukkumiselle.

Ruokailu ja henkilökohtainen reviiri:

Ruokailutilanteissa tarvittu henkilökohtainen reviiri suhteessa muihin kanoihin on yleensä se etäisyys, johon kana nokallaan ylettyy. Yksilöetäisyyttä pidetään vain ruokaillessa, joten ruokailu tulee voida järjestää väljästi. Levätessä ja kylpiessä yksilöetäisyys pienenee ja esimerkiksi orrella nukkuessa kanat ovat tiiviisti kylki kyljessä.

Ruuan ei tulisi olla yhdessä pienessä yhteisessä kaukalossa, vaan samanaikaisesti tarjolla eri puolilla. Tämä tilanne vastaa kanan luontaista ravinnonetsintätilannetta.

Kanan ruokahaluun vaikuttaa paitsi nälkäisyys ja näkyvillä olevan ruuan houkuttelevuus, myös toisten kanojen toiminta. Kana innostuu helposti syömään nähdessään parvensa muiden kanojen syövän ja vastaavasti kana saattaa hieman nälkäisenäkin jättää syömättä, jos yksikään muista parvenu jäsenistä ei sillä hetkellä syö.

Rentoutumistoiminnat:

Omien höyhenten puhdistaminen nokalla, kumppanin höyhenten sukiminen, hiekka- ja aurinkokylpyjen ottaminen laukaisevat sekä fyysistä että henkistä jännitystä. Kumppanin höyhenien sukiminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää sosiaalisia jännitteitä. Sukimista esiintyy eniten orrella istuttaessa, eli aamuisin ja iltaisin.

Myös siipien räpytteleminen ja itsensä ravisteleminen paikallaan seisten ovat rentoutustoimia, kuten myös jalkojen ja siipien venyttely.

Kylpeminen on kanoilla erittäin voimakastarve; jos kanat eivät pääse pitkään aikaan kylpemään, ne muuttuvat jännittyneiksi ja pelokkaiksi.

Ulkoilualueella tulee olla mahdollisuus hiekkakylpyyn, sekä aurinkokylpyyn, mutta myös varjoisia kohtia helteisinä päivinä.


KANALAN RAKENNERATKAISUT

Kanalan rakenteesta yleisesti:

Kanalarakennuksen on oltava kuiva ja vedoton, valoisa, tilava ja lämmin.

Jos olemassa olevan tyhjän rakennuksen muuttaa kanalaksi, tarvittavia muutostoimia ovat rakennuksen lämpöeristäminen, lattian kosteussuojaus, sähkön vedättäminen rakennukseen, ilmanvaihtohormien tai -luukkujen laittaminen, sekä lampoon, lämmityslaitteen, orsien ja pesien asentaminen.

Kanalan paikkana paras on lämmin ja aurinkoinen, pohjoisen puolelta puiden suojaama (tuuli) ja etelän puolelta avoin.

Kanalan mitoituksesta:

Suositus harrastuskanalan mitoittamiseksi on yksi kana lattianeliömetriä kohti. Tuo neliömäärä on tarkoitettu kanojen käytettävissä olevaksi lattiapinta-alaksi, ja siihen ei lasketa niitä kanalan alueita, joihin kanat eivät pääse liikkumaan, kuten orsien alla olevat lantalaatikot.

Kanalan sisätilojen sopiva korkeus on 2-3metriä.

Kanoja ei kannata pitää yhdessä muiden kotieläinten kanssa, vaan erillään omassa rakennuksessaan.

Kanalan rakenteista
(lattiat, katto, ikkunat, ovet):

Kanalan lattian tulee olla kosteuden- ja vedenpitävä sekä lämpöeristetty. Lattiaksi sopiiesimerkiksi puulattia, joka on kosteussuojattu. Maalattia ei ole suositeltava - talvisin kylmä ja hankala puhdistaa.
Kosteussuojauksen suhteen betonilattialle ei tarvitse tehdä mitään, mutta lämpöeristyksenä olisi hyvä olla eristevilla- tai styroxkerros.

Seiniin ja kattoon tarvitan myös eriste, esimerksi vähintään 5cm vahvuinen styrox. Jos Styroxlevyä ei pieta laudoituksella tai kovalevyllä sisäpuolelta, kanat nokkivat styroxlevyn rikki.

Pinta-alaltaan ikkunoiden n oltava vähintään 5% kanalan lattiapinta-alasta, mieluiten 10%. Ikkunoiden ei tulisi sijaita rakennuksen eteläpuolella kesällä sisäilman liiallisen kuumenemisen vuoksi. Lämmöneristävyyden vuoksi ikkunoiden tulisi olla kaksin-tai kolminkertaiset.

Myös tiiviisti suljettavan oven tulee olla lämpöeristetty - yhtä hyvin kuin seinätkin.

Kanat voivat käyttää samaa ovea kuin ihmiset, mutta niille voidaan myös rakentaa 30x30cm avattava luukku. Luukun tulee olla tiiviisti sulkeutuva ja lämpöeristetty.

Ilmanvaihto, valaistus ja lämmitys:

Ilmanlaadun kanalassa tulee olla sellainen, että itsekin viihtyisit tilassa pidempiä aikoja. Oven avaaminen ei riitä tuuletukseksi. Ilmanvaihdon tarkoitus on poistaa kanalasta liiallista kosteutta ja haitallisia kaasuja, niin ettei ilmanvaihdosta aiheudu vetoa. Ilmankosteus ei saisi ylittää 70-80%.

Talvikaudeksi tulee voida järjestää kanalaan lämmitys. Kanalakäyttöön sopivia lämmittimiä myyvät maataloustarvikekaupat ja rautakaupat. Lämmitin sijoitetaan niin, etteivät kanat polta siihen itseään.

Myös valaistus on järjestettävä keinotekoisesti. Talvella kanat munivat vain, jos niiden päivää pidennetään keinovalon avulla. Jos keinovaloa ei ole, kanat eivät välttämättä ehdi syömään lyhyen talvipäivän aikana riittävästi.

Valonlähteeksi sopii hehkulamppu tai lämpölamppu. Lämpölamppu sopii varsinkin pieniin kanaloihin. Huomaathan, että pelkkä lämpölamppu ei riitä talvellalämmitykseksi, vaan erillinen lämmityslaite on myös oltava - varsinkin kun suurin lämmitystarve on talviöisin, jolloin kanoilla on oltava pimeä nukkumajakso.

Lamppujen lukumäärä riippuu kanalan koosta, esimerkiksi alle 25m2 kanalassa (lattiapinta-ala),  40W lamppuja on oltava vähintään 1, 25-50m2 2lamppua, 50-100m2 4lamppua, jne...

Lamppujen paikkojen valinta on tärkeää mm lattialle munimisen ja kannibalismin ehkäisemiseksi. valaistus järjestetään niin, että kanojen oleskelupaikkanaan käyttämä avoin lattia-alue,ruokintapaikat ja mahdollinen hiekkakylpypaikka sisätiloissa ovat hyvin valaistuja. Munimispesien sisään ei sen sijaan saisi langeta suoraa valoa. Mihinkään lattian nurkkaan ei myöskään saisi jäädä varjoisaa paikkaa, ettei kana vahingossa hakeudu sinne munimaan.

Orret:

Orsien oikea läpimitta riippuu kanojen rodusta. Munijarotuisillekanoille tarvitaan orret, joiden läpimitta vähintään 4cm. Keskiraskaat ja raskaat rodut tarvitsevat vähintään 5-6cm paksut orret. Liian ohuet orret voivat aiheuttaa kanalle jalkapohjien tulehduksia.

Orsien yhteenlaskettu  pituus riippuu kanojen määrästä. Ortta tarvitaan vähintään 25cm/kana, eli  meidän neljälle kanalle vähintään 1m orsitilaa. Kannattaa mielummin laittaauseampia lyhyitä orsia, kuin yksi pitkä. Kun kanat saavat lentää orrelta toiselle, ne saavat liikuntaa, jotka osaltaan ehkäisevät käyttäytymishäiriöiden riskiä.

Orsien korkeus määräytyy kanarodun lentotaidon mukaan: kevyet rodut 1,5-1,8m, keskiraskaille roduille alin orsi 1m korkeuteen ja muut orret voivat olla korkeammalla, raskaat rodut 0,5-1m.

Orsien sijoittelussa kannattaa ottaa huomioon, että kanat ulostavat useimmiten juuri orrella ollessaan. Orsien alle ei sijoiteta ruoka tai juoma-astioita eikä toista ortta. Orren sivusuuntainen etäisyys lähinnästä samansuuntaisesta orresta on oltava vähintään 30cm ja seinästä 50cm.

Orret tulee sijoittaa paikkoihin, joissa ei käy vetoa.

Lantalaatikot:

Lantalaatikot ovat orsien alle sijoitettavia lannan keräilypaikkoja. Ne tulee sijoittaa orsien alle, kuten aiemmin mainitsin, kanat ulostavat useimmiten ollessaan orsilla. Laatikko on korkeareunainen ja ulottuu koko sille alalle, jonka päällä orret ovat. Laatikkoa ei tarvitse tyhjentää päivittäin.

Munintapesät:

Munintapesät tarvitaan jo nuorille kanoille, jotka eivät vielä muni, sillä ne ovat ehtineet tottua munintapesiin normaalina osana ympäristöään.

Yksittäispesiä tarvitaan pienessä kanalassa yksi kutakin neljää munivaa kanaa kohti, mutta meidän kanalaan rakennetaan varuilta kaksi vierekkäistä pesää samaan laatikkoon, sillä tilaa on riittävästi. Laatikossa tulee olla myös saranoilla oleva kansi helpottamaan munien keräämistä.

Pesän paikaksi valitaan hämärä ja rauhallinen kohta, joka on kauimpana kaikkein vilkkaimman toiminnan alueesta. Hyvä paikka on ikkunan alla, sillä sinä on yleensä kanalan hämärin kohta.
Pesät tulee asettaa sen verran korkealle, että kanat eivätlattialla kävellessään näe pesässä olevia munia - näin pienennetään munien syönnin riskiä. Noin 1,2-1,4m korkeuteen sijoitetut pesät ovat sopivalla korkeudella myös munia kerääville ihmisille.

Pehmusteita pesään tarvitaan myös noin 5-10cm paksuinen kerros. Näin pesät ovat houkuttelevampia ja vähentävät lattialle munimista. Myös munien rikkoutumisen riski pienenee.

Pehmusteeksi käyvät samat kuivikseainekset kuin kanalan lattiallekin, eli kestopehku, olki, kuivat syksyn lehdet tai silputut sanomalehdet. Likaantuneet pehmusteet luonnollisesti vaihdetaan uusiin.
Jos kanalan lattialla ei ole kuivikkeina kutteripurua vaan esimerkiksi kestopehkua, on kanoille järjestettävä erillinen kylpypaikka.

Kuivikkeet:

Jos käytät kestopehkua lattialla kuivakkeena, aloita levittämällä tyhjälle, puhtaalle kanalan lattialle 50-60cm paksuudelta kuivakkeita. Kuivike painuu kokoon kanojen tallatessa sitä, joten lopullisen kerroksen paksuudeksi tulee n.30-40cm.

Parin ensimmäisen kuukauden aikana pehkua käännetään lapiolla tai talikolla kerran viikossa, jotta pieneliöt saavat happea ja pehkun kompostoituminen käynnistyy. Sen jälkeen pehku hoitaa itse itsensä. Kestopehku uusitaan kanalan suursiivouksen yhteydessä kerran-kaksi vuodessa.

Kylpypaikka ja -ainekset:

Parhaita aineksia kylpypaikan valmistamiseen ovat kuiva multa, kuiva turve ja hieno hieta. Myös kutteripuru käy.

Kesällä kylpypaikka voi olla sadekatoksessa ulkona ja talvella kylpy täytyy järjestää sisätiloissa. Kylpypaikka sijoitetaan kanalan sisällä avoimelle lattia-alueella hyvin valaistuun kohtaan. Tähän tarkoitukseen käy puinen tai muovinen kaukalo, jonka pohjalle levitetään parinkymmenen sentin paksuinen kerros kylpyainesta. Kaukalo tulee kiinnittää paikoilleen, ettei se kaadu nurin, vaikka useampi kana istuisi yhtäaikaa reunalla.

Kaukalo voi olla myös jalallinen ja irti lattiasta, n.1m korkeudella. Tällöin lattialle saadaan enemmän liikkumatilaa. Kaukalon kokoa miettiessä tulee ottaa huomioon, että kanat kylpevät usein yhdessä - tilaa tulisikin olla n.1m2/10-20 kanaa. Eli meillä varmaankin neljän kanan kanssa riittää 70-100cm sivunpituus kaukalolle.

Ruokinnasta ja ruokintapaikasta:

Kanojen jyväannos ripotellaan kanalan pehkuun tai kesäaikana ulos pihalle. Näin kanat pääsevät kuopimaan jaloillaan ja nokkimaan maata. Rehulle sen sijaan tarvitaan ruoka-astiat.

Pitkänomaiset kaukalot ovat hyviä rehuastioita. Kaukalon korkeuden on oltava sellainen, että yläreuna on seisovan kanan selän tasolla.

Ruokintapaikka tulee mitoittaa niin, että kaikki kanat mahtuvat yhtäaikaa syömään. Kaukalon pituutta tarvitaan siis vähintään 15cm/kana. Eli meidän neljän kanan kanssa mittaa on oltava minimissään 60cm, mielellään reippaasti enemmänkin.

Ruokintapaikka sijoitetaan avoimelle lattia-alueelle, ja jos ruokinta paikkoja on useampia, ne sijoitetaan mahdollisimman kauas toisistaan. Valaistuksen tulee olla ruokintapaikan kohdalla hyvä, sillä hämärä heikentää kanojen ruokailua.

Soraa ja kalkkia varten tarvitaan vielä erilliset, pienemmät kaukalot.

Kanat tarvitsevat myös juomapaikat sekä kanalaan, että pihalle. Vettä tulee olla saatavilla koko kanojen hereilläoloajan, veden tulee pysyä puhtaana eikä vesi saa läikkyä kastelemaan pehkua.

Sopivia astioita ovat vaikka seinään kiinnitettävä muovikanisteri, jonka kylkeen on leikattu aukko, tai pöytämäisen tason päälle asetettu laakea vati, johon pohjalle laitettu iso kivi pitämään astiaa pystyssä, jos kanat istuvat astian reunalle.

Juoma-astian tulee olla riittävät korkealla lattiatasosta, jotta kuivikkeita ei lentele juomaveteen kanojen kuopiessa.

Ulkoilualue:

Ulkoilualueen tulisi olla joko aidattu laidun, jossa tulaa olisi vähintään 10m2/kana, jolloin laitumen kasvillisuus säilyisi elinvoimaisena tai aidattu tarha, jos laidunta ei ole mahdollista järjestää.

Aidatussa tarhassa täytyy huomioida, että  kanat syövät kesän aikana ruohon ja muun kasvillisuuden tarhasta loppuun. Hyvä ratkaisu olisi rakentaa kaksi tarhaa, joita käytettäisiin vuorotellen, muutama kuukausi kerrallaan, jolloin toinen tarhapuoli ehtisi elpyä sillä aikaa, kun toinen puolisko on käytössä. Tarha kannattaa heti alussa mitoittaa mahdollisimman laajaksi. Pinta-alan ehdoton minimiraja on 2m2/kana, eli meillä minimissään 8m2. Liian pienessä tarhassa esimerkiksi heikommat tai alemmissa arvoasemissa olevat kanat eivät uskalla mennä ulos

Sopiva tarhan paikka on aurinkoinen ja tuulensuojainen. Maaperän on oltava kuivaa.

Tarhaa ympäröivälle aidalle sopiva korkeus on munijarodulle 2m, muille riittää 1,5m. Verkon alareuna kannattaa kaivaa 30cm syvyyteen maan sisään, jotta ketut ja koirat eivät kaivaudu tarhaan sisään.

Ulkoilualueelle (eli tarhaan) tulee järjestää seuraava varustus: sadekatos, ruoka-astiat sadekatokseen, juoma-asiat varjoisaan paikkaan, hiekkakylpypaikka aurinkoiseen paikkaan, mutta suojaan sateelta (korkealle sijoitettu katos tai vino katos, jonka etelänpuoleinen reuna on huomattavasti ylempänä kuin pohjoisen puoleinen). Tuuheita puita ja pensaita tai katos tuomaan varjoa. Puut ja pensaat tuovat myös viihdykettä kanoille, joten niitä kannattaa istuttaa, jos alueella ei valmiiksi ole. Ulkoilualueelle voi istuttaa vaikka hedelmäpuita tai marjapensaita, jolloin kanat myös huolehtivat maaperän lannoituksesta. Kanat syövät harvoin yli puolen metrin korkeudella olevia marjoja. Pensaat kannattaa tosin taimivaiheessa suojata verkoin, jotta kanat eivät syö niistä lehtiä.

Jos ulkoilualue on multavaa, ei hiekkakylpyaineksia tarvise tuoda, vaan kylpyalueelta kaivetaan juurineen irti kaikki kasvillisuus. Hienojakoinen, aruringossa kuivunut multa on sellaisenaan ihanteellista kylpyainesta.

Kanojen kuljettaminen:

Tähän tarkoitukseen sopivat tukevat pahvilaatikot, joihin puhkotaan valmiiksi runsaasti ilmareikiä, ja laatikon pohjalle levitetään sanomalehtiä.

Yhdessä laatikossa voi kuljettaa sen määrän kanoja, mikä sinne mahtuu ilman, että yksikään kana jää puserruksiin. Kanat saavat laatikossa kevyesti koskettaa toisiaan. Suljetussa laatikossa ne menevät passiiviseen tilaan, joten yksilöetäisyyden pitäminen ei ole merkityksellistä kuljetuksen aikana. Laatikkoa ei saa laittaa auton tavarasäiliöön hapen riittävyyden takaamiseksi, vaan takapenkille.

Ravinnosta:

Munivan kanan keskimääräinen energiantarve on 1,25MJ/päivä ja sulavan valkuaisen tarve 16-18g/päivä.

Ruokinnan perustaksi tulee valita jokin seuraavista; 1. teollinen täysrehu, 2. kotoinen täysrehu, 3. teollinen puolitiivisterehu + vilja, 4. Aperuokinta + vilja. Näistä vaihtoehdoista harrastekanalaan sopivat parhaiten 3. ja 4.

3. Teollinen puolitiivisterehu + vilja: Molempia puolet ja puolet. Teollinen puolitiivisterehu sisältää tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit, ja viljanjyvien nokkiminen tyydyttää kanojen toiminnantarvetta.

4. Aperuokinta + vilja: Monissa pienkanaloissa ruokitaan kanat keittiöstä ylijäävillä aineksilla ja muilla ruokatavaroilla ilman, että niistä sekoitettaan varsinaista apetta. Ainekset tulee kuitenkin sekoittaa hyvin, sillä muuten kaikki kanat eivät saa tasaisesti kaikkia aineksia. Kotiruokaa käytettäessä ainekset eivät saisi olla liian suolaisia tai voimakkaasti maustettuja. Ainesten pitää olla myös kanoille helppoa syödä. Esimerkiksi kuivat leivänpalat saa pehmeiksi liottamalla niitä vedessä yön yli. Ape muodostaa puolet rehusta, kokonaisena annetut viljanjyvät toisen puolen.

Valkuaisaineet 1/3 appeesta: piimä, kalajauho, keitetty kala, liha, lihaluujauho, herneet, rapsi, soija
Hiilihydraatit 1/2 appeesta: vilja, peruna aina keitettynä, myös keitetyt kuoret sopivat. Max päiväannos 8kg perunaa/100 kanaa.
Viherrehu 1/3 appeesta: ruoho, voikukat, apila, juuresten naatit silputtuna. Talvella kuivattua, silputtua heinää, kaalia ja juureksia.

Suolaa kana tarvitsee saadakseen natriumia, joka vaikuttaa kanan verenpaineen säätelyyn. Talvella appeeseen lisätään ruokasuolaa 0,2% appeen kokonaismäärästä. Jos appeessa on suolalla maustettua kotiruokaa tai leipää, ei suolaa tarvitse lisätä.

D-vitamiini talvella kaupallisen vitamiinivalmisteen muodossa.

Vilja: muniville kanoille 2/3 viljaravinnosta ohraa ja 1/3 kauraa. Jos saatavilla vehnää, annetaan 1/3 kutakin. Poikasten pääasiallinen vilja on kaura. Ohraa voi antaa vähän kauran ohella, mutta ei vehnää lainkaan.

Kalkki: kanoilla pidetään aina saatavilla kanankalkkia tai murskattuja munankuoria.

Hienojakoinen sora: pidetään aina saatavilla. Aikuisille kanoille muutaman mm sora, poikasille 1mm sora lihasmahaan jauhinkiviksi.

Keskimäärin muniva kana tarvitsee 60g jyviä/pv + vapaasti puolitiivisterehua, apetta tai kotiruokaa sekä vapaasti kalkkia ja soraa.

Juomavettä kana tarvitsee 2-3dl/päivä.

Jyvät tulee sirotella hajalleen pehkuihin tai pihalle. Jos jyvät annetaan yhtenä eränä, hyvä ajankohta on iltapäivä tai alkuilta. Jos jhyvät annetaan kahdessa erässä, sopivat ajankohdat ovat aamu ja iltapäivä/alkuilta. Ruokinta-aikojen suhteen tulee olla täsmällinen, sillä kanoilla on tarkka sisäinen kello. Jos kana ei saa ruokaa totuttuun aikaan, sen ruuansulatusnesteiden eritys alkaa elimistössä, vaikka ruokaa ei olisikaan, ja tilanne aiheuttaa kanalle stressiä. Kun ruoka viimein tulee, ruuansulatusnesteiden voimakkain eritys on jo ohi, ja ruoka sulaa epätäydellisesti.

Ruokavalion muutokset eivät saa olla äkillisiä, tai ne aiheuttavat ruuansulatuselimistön häiriöitä. Jo yhden ruoka-aineet vaihtaminen appeessa on kanalle riittävää vaihtelua.

Puolitiivisterehu ja ape annetaan kaukalossa, joka täytetään 1/3 syvyydeltä, jotta kanat eivät syödessään kuopisi rehua tai apetta nokallaan ulos kaukalosta.

Raakoja, halkaistuja juureksia ripustetaan kanalaan talvisaikaan tuomaan virikkeitä.

Rehujen säilytyspaikan tulee olla kuiva, eikä hiiret ja rotat saa pasta rehuihin.

 - - - - - - - - - - - - 

Näillä opeilla koetamme päästä kotikanalamme kanssa alkuun - takuulla lisäoppia tulee matkan varrella vielä roimasti lisää! :) 

Toivottavasti tästä yhteenvedosta on iloa ja hyötyä muillekin!

Kun olemme uusien ystäviemme kanssa saaneet arjen rullaamaan, lupaan postata teille valokuvia sekä kanalastamme, että kanoista! :)


P.s. Kanalan kuvia odotellessa voit käydä seuraamassa Villa Kotirannan Facebook -sivulla tämän kevään kasvatusprojektin - osterivinokkaan - etenemistä! Olen koko ensimmäisen kasvatuskokeilun valokuvannut ja taltioinut Faceen, ja vihdoin eilen - kasvatuksen 62.päivänä - ensimmäinen sienirypäs alkoi kurkistella rasiasta!! :)
Niin jännittäviä hetkiä eletäännyt tässä talossa, monessakin 'projektissa'! ;)