Syksyinen asetelma tuvan avohyllyihin

Pienen pienin muutoksin valtaa syksy kotimme...

Viime viikonloppuna kerroin valosarja -projektistani makuuhuoneessamme ja torstaina tupaamme vaihtuneista tyynyistä sekä uusista huonekasveista. Eilen minulla oli vapaapäivän kunniaksi aikaa tarttua myös tupaamme johtavan käytävän seinällä oleviin avohyllyihin.

Olin aivan varma, että olin kesäksi kyhännyt kyseisille hyllyille vihertävän värimaailman, mutta kauhukseni totesin, että hyllyt asennettiin paikoilleen H E L M I K U U S S A - ja tuolta asti on yksi ja sama asetelma hyllyssä ollut!

Täytyy sanoa, että vihertävä värimaailma oli sen verran mieluinen, että vaati melkoisia ponnisteluja lähteä vaihtamaan asetelmaa, koska oli aivan varma, etten saisi uudesta syksyisestä värimaailmasta yhtä ihanaa.

Muistatko mille aiempi asetelma näytti? 

Lisää valokuvia tuosta aiemmasta esillepanosta löydät täältä; KLIK!

Aiempaan asetelmaan verrattuna ainoastaan pikkukivet, suuri käpy lasikuvun alla sekä pienemmän pojan velmuilukuvat säilyivät tässä uudessa värimaailmassa - tosin pojan kuville vaihdoin uuden kehyksen.

Rakastan näitä tämän sarjan ja juuri tuon punaisen värisiä puukehyksiä! Olen niitä kirpputoreilta haalinut jo melkoisen sarjan eri kokoisina ja niihin olen kehystänyt vuosittain otetut perhekuvatkin. ...Ne toki vielä odottelevat pinossa seinälle nostamista, sillä en ole vielä päättänyt, mille seinälle - tai edes mihin tilaan - haluaisin tuon alati kasvavan kuvasarjan asetella.

Nuo hyllyillä säilyneet, sileiksi hioutuneet ja pyöreät pikkukivet ovat minun lapsuudessani keräämiä. Ne tulivat vastaan lapsuudenkodissani vanhoja tavaroitani läpikäydessä - pakkohan ne oli pelastaa ja ottaa käyttöön!

Tuo vanha puulipas on isäni isän jäämistöä ja rakas aarre ukilta, jota en koskaan ehtinyt tapaamaan. Minulla on muitakin muistoesineitä Aapelilta, ja mm. yksi hänen sodanaikaisista kunniakirjoistaan on kehystettynä seinällämme - kera isoenoni rintamalla tekemän puisen puukkotupen. Näistä kuvia ja juttua ukistani enemmänkin, löytyy täältä; KLIK!

Ukin lipas kulkee aina mukanani ja ansaitsee aina kunniapaikan!

Lippaan päälle nousivat muutama viikko sitten kirpputorilta (muistaakseni 1,50€ yhteishintaan) kolme metallista tuikkukippoa, jotka muistuttavat kruunuja. Näin avohyllyyn sijoitettuna pitänee käydä hakemassa led-tuikkuja, jotta pääsen kipot testaamaan - veikkaan, että valo heijastuu kauniisti tuolta 'kruunujen' kuvioiden läpi.

Tämän vanhasta kellosta uusikäyttöön otetun kuvun alle sujautin pari oman kanalan sulkaa.

Tuon pienemmän lasikuvun olen parilla eurolla vuosia sitten ostanut alennusmyynnistä. Niitä oli alun perin kaksi, mutta toisen onnistuin kilauttamaan hajalle edellisessä kodissamme...

Kipaisin alakerran kirjahyllystä valitsemassa sävyltään oranssit kirjat ja asettelin niitä hyllyille.

Tämä oli itse asiassa hauska tapa löytää kirjahyllystä niitä kirjoja, jotka ovat vielä jääneet syystä tai toisesta lukematta, kuten tuo Ethan Hawken 'Tuhkakeskiviiikko'. Olin jo unohtanut koko kirjan!

Muuton yhteydessä löysin myös vuosia, vuosia vanhan akryylimaalaukseni, jota olen joskus kansalaisopiston maalauskurssilla tuhertanut. Ei ehkä mitenkään onnistunein työni, mutta auringonkukkien värit osuivat täydellisesti syksyn tunnelmaan!

Tämän punotun koristeruukun ostin tovi sitten paikalliselta kirpputorilta - muistaakseni alle eurolla. Minulla ei ollut sille suoraan paikkaa, mutta heti ruukun nähtyäni tiesin, että sille löytyisi käyttöä. Tuon pinta on niin upea!

Samoin alakuvien oranssi maljakko/kynttilänjalka on parin euron kirpputorilöytö. Rakastuin välittömästi lasin väriin ja maljakon muotoon! Jos joku tietää kyseisen esineen taustoista enemmän - oli se sitten vaikka Ikean viime sesongin mallistosta - niin kuulisin mielellään lisää. :)

Oikein innostuin tämän hyllyn myötä katselemaan koko tupaa uudelleen - mitä kaikkea voisinkaan hieman uudelleen järjestää ja vaihtaa värimaailmaa?!

Minulla odottaa paikallisella kyläkoululla neljä ihanaa opetustaulua noutoa - nekin osaltaan innostavat miettimään sisustusta uudelleen, sillä haluan niistä ainakin kaksi heti käyttöön tupaamme. Koulu järjesti siis viime viikolla myyjäiset, jossa vanhat, käytöstä poisjääneet opetustaulut laitettiin kiertoon. Omassa nipussani on mm. yksi Wendelinin taulu ja aivan ihanan jouluinen omena-aihe...!

Mutta noista lisää, kun ehdin taulut hakemaan ja valokuvaamaan!

Me lähdetään nyt urheiluseuran vuoden palkintojenjakoon katsomaan, josko nuo meidän pienet yleisurheilijat saisivat pokattua mitaleja. Odotuksissa on ainakin maastojuoksu- ja hiihtokisoista palkinnot... Jännittävää! :)

Aurinkoa viikonloppuunne!

Kirpputorilta löytyikin pieni muisto lapsuudestani

Ihan pienin askelin vaihtuu sisustus tuvassamme jouluisesta talviseksi.

...Kuusi tosin edelleen pönöttää tukevasti pönttöuunin kupeessa, mutta huomenna - huomenna mies uhosi sen saksia palasiksi ja saada aikaan pienen neulas -shown! :)

Raikkaita, hieman viileitä vihreän sävyjä tuo tupaamme pönttöuunin kaverina uusin kirpputorilöytöni; Keiteleen vesistökartta!

Kerroinkin jo aiemmin, kuinka piipahdin Mansikkatilan mailla -blogin Tainan kanssa lauantaina Lahdessa tutustumassa ensimmäistä kertaa Renkomäessä sijaitsevaan Kisälli kirpputoriin.

Huikea paikka!!

Jos rakastat vanhaa ja rustiikkista, niin kannattaa ehdottomasti käydä visiitillä! Löysin enemmän kuin syliin mahtui ja vielä moni juttu jäi harmittamaan, jotka jätin hyllylle... Lupasin viedä miehenkin sinne tekemään löytöjä - veikkaan, että alakerran huonekaluosastolta saattaisi mukaan lähteä yhtä ja toista... ;)

Tähän karttaan liittyy itse asiassa paljon enemmän tunnetta, kuin vain hyvän kirppislöydön tuoma onnellisuus: isäni on aikoinaan nuoruutensa elänyt Tervossa, joka sijaitsee aivan Keiteleen kupeessa. Ukkini rakensi sinne sodan jälkeen rintamamiestalon, jossa isäni asui neljän veljensä kanssa, kunnes muutti omilleen.

Keitele on siis tuttu paikka lapsuuden kesäreissuilta, samoin kuin Tervon ja Keiteleen vieressä oleva Pielavesi. Sieltä Lystilä tuli vuosien aikana lavatansseineen tutuksi!

Eli aivan sattumalta löysin kartan, jonka väreistä jo kaukaa näin, että tuo on saatava tupaan, sekä palasen omaakin historiaani. Oikein odotan, että vanhempani tulevat seuraavan kerran käymään ja isäni löytää tämän kartan seinältämme - veikkaan, että saan kuulla muutamankin hyvän kalatarinan kartan vesistöistä. ;)

Kuten tiedätte, olen maailman huonoin heittämään mitään menemään - jopa kukintansa lopettaneet hyasintit saivat jatkaa eloaan tuvassamme, tuoden kauniita vihreän sävyjä huonekasvien tapaan.

Tuon pienen jakkaran löysin muutama viikko sitten paikalliselta kirpputorilta, taisi olla alennuksessa viitisen euroa +/- jotain. Harkitsen vielä sen maalaamista, mutta tällä hetkellä ainakin se sopii täydellisesti tuon vanhan jugoslavialaisen pinnatuolin seuraan.

Hyasintit nostelin ruukkuineen tähän puiseen viini(?)laatikkoon, jonka ostin parilla eurolla viime syksynä paikallisen kuolinpesän tyhjennyksestä - tai itse asiassa ostin näitä useammankin!

Todella kauniita ja tukevia puulaatikoita, jotka sopivat hyvin kaikenlaisen pientavaran säilyttämiseen kauniisti esillä. Verannalla tällaisen sisään hujahtivat kaulaliinat ja pipot - tämän ajattelin täyttää kesäkengillä, kunhan joskus raaskin noista hyasinteista luopua.

Hyasinttien sipulit ruukkuineen piilotin tällaisella koristeheinällä, jonka otin talteen eräästä joulun herkkukorista.

...Eihän tällaisia hukkaan kannata heittää pakkausjätteiden mukana - monet joulut vielä tuunaan näistä asetelmiin 'peitettä'. Ja pääsiäisenä vaikka helmililjoja tuonne sekaan ja kauniita koristemunia noiden käpyjen tilalle.

Rajattomasti mahdollisuuksia! :)

 

Arvatkaapa muuten mitä tämä ihana ja melko suurikin vanha kartta maksoi....?

Hinta oli sen verran sopuisa, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä: neljä euroa!!

Ensin ajattelin kehystää sen, mutta kotoa ei valmiina löytynytkään sopivan kokoisia kehyksiä - sitten muistin nämä Deseniosta** saamani puiset julisterimat! Rimat on valtavan helppo kiinnittää, eikä niistä jää minkäänlaisia jälkiä julisteisiin, sillä ne toimivat magneeteilla.

Nyt en enää itse asiassa edes kaipaa niitä kehyksiä, sillä nuo puiset rimat sopivat kauniisti noiden puisten kalusteiden kanssa yhteen.

**Kaupallinen yhteistyö

Voimia kaikille tähän alkaneeseen viikkoon!

Täällä pilkahti hieman aurinkoakin päivällä ja pakkanen tuntuu kiristyvän yötä kohti - ehkä pääsemme pian jo luisteluakin kokeilemaan?!

Tämähän saattaa vielä talveksikin ehtiä muuttumaan ennen kevättä... ;)

Ensimmäinen adventtisunnuntai - löysin kadotetun joulutunnelman!

Ensimmäistä adventtia vietetään täällä meillä kynttilöiden valossa, sekä hyasinttien ja leivonnaisten tuoksussa.

Mietin pitkään, kuinka toteuttaisin tänä vuonna adventtikynttelikön, sillä aikaisempina jouluina olen improvisoinut juuri ensimmäisen adventin äärellä. Lopulta kävikin niin, että täydelliset kynttilänjalat löysivät minut muuton yhteydessä; talon vanhasta sulaketaulusta talteen kerätyt valkoiset sulakekannet pääsivät uusiokäyttöön!

Vietin aamupäivän touhuten keittiössä leipoen - vierasvaraksi valmistui ihana sahramikakku, josta enemmän lisää huomenna - ja taustalla soivia joululauluja hyräillessä huomasin, että...

...ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on jouluinen olo!

Tämä ihanan lämpöinen ja kutittelevan odottava tunne ei todellakaan tullut lumihangista - eiliset kinokset näyttävät ikkunasta kurkistaessa olevan jo muisto vain...

Jouluinen olo saapui lopulta ikioman kodin myötä ja pienemmän pojan orastavasta ymmärryksestä jouluun sekä aidosta uskosta joulupukkiin. Ja kieltämättä kiireiden loppuminen viikonlopuilta on auttanut laskeutumaan jo pieneen joulurauhaan...

Ihanaa olla kotona, poltella kynttilöitä, vähitellen nostella koristeita paikoilleen, tuoksutella hyasintteja, availla lasten kanssa joulukalentereita, suunnitella jouluruokia ja miettiä pikkuisia paketteja!

Mietin tuossa joululauluja kuunnellessa muuten, että miten valikoivaksi olen niiden suhteen mennyt; lapsikuorot ovat toki aina olleet melkoinen tunnelmanlatistaja minulle, samoin kaikki tekopirteät sikelmät.

Missä ovat arvokkaat, kauniit joululaulut?!

Omaan lapsuudenjouluun kuului ehdottomasti Vesa-Matti Loirin joululevy 1980-luvulta, joka löytyy myös omasta levyhyllystäni. Joulu ilman Loirin Varpunen jouluaamuna -laulua on kuin talvi ilman lunta...

Haaveilen edelleen LP-soittimesta, katsotaan ehtisinkö sellaisen vielä joululahjaksi itselleni etsimään, ja vanhoista joululevyistä! Tänäänkin Spotifysta valikoituivat ainoastaan ne joululaulut, joita esittivät parhaat tunnelmanluojat; Olavi Virta, Annikki Tähti, Tapio Rautavaara, Laila Kinnunen, Carola, Vieno Kekkonen...

...Ainoastaan kotimme ei muistuta mummolaa - myös minä alan olla henkisesti jo aivan kypsä vanhuuteen...!

Palaan tuohon leipomaani, ja niin herkkullisen tuoksuiseen sahramikakkuun paremmin vielä huomenna, kun julkaisen kirja-arvonnan voittajan!

...Muistithan, että sinullakin on mahdollisuus voittaa tuo Leila Lindholmin Leilan makea joulu -kirja osallistumalla arvontaan vielä TÄNÄÄN klo 18 saakka!?

Tarkemmat osallistumisohjeet löydät täältä:

Osallistu arvontaan klikkaamalla tästä!

Rauhaisaa ensimmäistä

adventtisunnuntaita kaikille!

Lähestyvästä joulusta viis - raikasta vihreää ja keltaista keittiöön!

Odotellessani eilen poikaa treeneistä kiersin pari Mäntsälän keskustan kirpputoria pikaisesti. Toivoin löytäväni muutaman hieman isomman vaalean rottinkikorin - ei toivoa - mutta mukaani tarttui mm. seitsemän inspiroivaa sisustuskirjaa 1€ kappalehintaan ja lapsille pari paitaa.

Päivän paras löytö oli eräällä myyntihyllyllä muiden pikkuesineiden sekaan hukkunut kaunis keraaminen kulho. Ensin silmään pisti kaunis keltaisen sävy, ja kun nostin kulhon käteen lähempään tarkasteluun, rakastuin!

Kauniit vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt kulhon kyljissä ja syvä sininen sävy sisäpinnalla. Ja vielä erinomaisessa kunnossa!

...Hieman pelotti kääntää kulho nurin hintalapun tarkistamiseksi, sillä tämän kulhon ihan ehdottomasti halusin viedä kotiini!

Kulhon pohjasta löytyikin erittäinen iloinen yllätys; hinta 0,50€!

LÖYTÖ!

Hintalapun alta pohjasta paljastui kirjainyhdistelmä GDR eli kulho on Itä-Saksan tuotanto aikaväliltä 1949-1990.

Omalla tavallaan näistä väreistä ja kuvioinnista muistui mieleeni Marimekon Sääpäiväkirja -tuotteet.

Ensin ajattelin, että tästäpä kulho ensi kevään rairuoholle - onhan väritys raikkaan keväinen. Mutta kun nostin astian laukusta illalla keittiössämme, löysi se välittömästi paikkansa tupakeittiömme avohyllyltä.

Voin kuvitella jopa valkoisen hyasentinkin tuon 'ruohon' tilalle - tai valkoisen helmililjan vihreine varsineen!

En ole koskaan oikein innostunut suoranaisen joulun sisustamisesta kotiin; en siis vaihda esimerkiksi tyynyjä, verhoja tai mattoja jouluisiksi. Tuon pienillä jutuilla toki kotiin talvisempaa tunnelmaa, kuten kransseilla, tähdillä ikkunoissa, tai vaikka kynttiläasetelmilla, mutta perusilme kodissamme pysyy samanlaisena läpi vuoden.

Siksi tämä keittiön avohyllyille nostettu asetelma rakkaita astioita ja pienesineitä ei vaihdu sesongin mukaan, vaan paremminkin päivittyy uusien löytöjen myötä. Rakastan tuota valkoisen, keltaisen ja vihreän raikasta yhdistelmää!

Niinpä uusi kulho nousi hyllylle ja korvasi aiemmin samalla paikalla 'heinien' ruukkuna olleen pienen virkatun korin.

Hyllyille ja tasoille löytää tiensä muistot vuosien takaa; tuo keltaisissa kehyksissä oleva printti on Lontoosta 2013 ostamani postikortti, joka on tässä ajassa löytänyt tiensä jo neljänteen keittiööni. Keltaisen kehyksen - itse asiassa useammankin samanlaisen - olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten Lahden Anttilasta alennusmyynnistä.

...Näitä valokuvia katsellessa huomasin, että olipa tuonne hyllylle nostettu myös pojan junakin näköjään jäähylle... :)

Tänä vuonna mies sai pienemmältä pojalta isänpäivälahjaksi Martinexin 'Maailman paras isä' -mukin, joten isillä on onkin nyt kaksi lempimukia; Hemtexin 'I have a HERO, I call him DAD' -muki löytyi joulupaketista pari vuotta sitten.

...Ja minä tässä kaiken tohinan keskellä koetan muistaa rakastua arkeen... ;)

Mutta päivän postauksen sanoma oli, että

silmät auki niillä kirppiskierroksilla!

Ikinä ei tiedä, mikä löytö sinua odottelee siellä sekaisella alimmalla hyllyllä jemmassa.

Kuten nuo alla olevan valokuvan ohuet lasiset jälkiruokakulhot; olin vanhempieni kanssa vuosia sitten Pohjois-Savossa paikallisella rompetorilla kiertämässä ja isäni ihastui näihin jalallisiin kulhoihin. Äitini ei koskaan niistä innostunut, ja kulhot päätyivätkin pitkäksi aikaa romukaappiin keräämään pölyä. Onneksi äitini ei ehtinyt kulhoja vielä lasinkeräykseen heittää, uhkauksistaan huolimatta, ja ehdin pelastaa ne omaan kotiini.

Nyt nämä lasikulhot ovat minulle rakkaat muistot minun ja isäni yhteisestä innosta kirpputoreihin ja kauniisiin esineisiin. ;)

Blogissa on viime viikkoina ollut hieman hiljaisempaa - tämä loputtomiin venynyt muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely vie ihan naurettavan paljon aikaa iltaisin. Ja niinä iltoina, kun olisin ehtinyt blogin ääreen istumaan, on ollut liian pimeää valokuvaamaan - tai sohva, Netflix ja sipsit ovat houkuttaneet liikaa... ;)

Ollaan armollisia toisillemme ja itsellemme - tähän pimeään, märkään vuodenaikaan saa hieman lepsuilla ja kerätä voimia!

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

Nykyinen kotimme Kotiblogit (3/2017) -lehdessä [#Kukkailottelua]

*Kaupallinen yhteistyö

Kaiken tämän kesän aikaisen remonttikiireen keskellä en ole tainnut vielä täällä blogissa mainitakaan (Instassa ja Facebookissa olen ilosanomaa toki jo ehtinyt levittämään), mutta nykyinen kotimme on esittelyssä uusimmassa Kotiblogit -lehdessä (3/2017)! :)

Myönnetään, että oli todella jännittävä kokemus päästä mukaan tekemään juttua omasta kodista - vaikka valokuvaan ja kirjoitan samalla aiheella melkein päivittäin, oli mielenkiintoinen haaste kirjoittaa esittelyä, sillä halusin sen antavan jotain uutta myös blogiani lukeville.

Kolmen aukeaman verran tekstiä ja kuvia sitten tulikin lopulta - ja silti paljon valokuvia myös jäi julkaisematta! :) ...Innostuin valokuvaamaan siis oikein huolella...

Ajattelinkin tänään, vielä ennen raksalle lähtöä, julkaista joitakin lehdestä pois jääneitä valokuvia - nämä ovat kaikki olohuoneestamme, kuten suurin osa jo varmasti tunnistaakin.

Halusin nostaa nämä olohuoneesta otetut kuvat esille tämän julkaisun lopussa olevien kukkakuvien vuoksi (joilla osallistun tällä viikolla myös #Kukkailottelua -haasteeseen); paikallisen kukkakaupan, Mäntsälän Kukan, floristi Petra Pernu loihti kuvauksia varten mielettömän upeat asetelmat ja kimput! Keittiöömme sopiva, pieniin lasipurkkeihin sommiteltu asetelma, sekä makuuhuoneen kesäyön unelmakimppu löytyvätkin Kotoblogit -lehdestä, mutta tässä postauksessa esiintyvä juhlava asetelma jäi printtiversiosta lopulta valitettavasti pois.

Asetelma on yksi kauneimmista näkemistäni, enkä missään tapauksessa halunnut sen jäävän teiltä näkemättä, joten ilolla laitetaan kuvat jakoon! :)

Alla olevasta valokuvasta aivan pakko mainita, että ihan periaatteesta jätin pienemmän pojan leikit korjaamatta piiloon leikkinurkkauksesta! Ihmettelen aina niitä supersiistejä, ja välillä melkein kliinisiä, lastenhuoneita, joissa ei arvaisi lasten ikinä leikkivän, sillä kaikki lelut on piilotettu pois kuvauksien ajaksi.

Tavallisissa kodeissa - ja myös niissä sisustuslehtiin päätyneissä kodeissa, jotka nekin suurimmaksi osaksi ovat ihan tavallisia koteja - lapset leikkivät, ja lasten leikkien kuuluu näkyä!

Kuten olen aiemminkin todennut, kuuluu koti koko perheelle, eikä se ole vain äidin ikioma sisustusleikkikenttä. ;)

Alla olevissa valokuvissa tuo kaunis asetelma, jonka floristi Petra Pernu loihti myymälään viemääni vanhaan pöytäkellon lasikupuun.

IHANA!

Asetelmassa on käytetty daaliaa, jaloangervoa ja harsokukkaa kauniisti kerroksittain.

Lupaan tehdä vielä pikemmiten oman postauksen muistakin Petran kuvauksia varten tekemistä luomuksista!

*Iso kiitos, Petra - jälleen kerran olit mahtava! Minulla on taas muutama uusi maljakko hankittuna, koetan ehtiä pikemmiten niiden kanssa poikkeamaan kukkaostoksille!*

Ja suosittelen kauppareissulla pysähtymään lehtihyllyllä, ja nappaamaan mukaan uusimman Kotiblogit -lehden - kauniita kesäkoteja tuo numero täynnä kannesta kanteen! :)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

DIY: Lampunvarjostimesta kukkataso

Olen aiemminkin todennut, että olohuoneestamme on muodostunut minulle viime talven ja kevään aikana lempipaikkani nykyisessä kodissamme.

Ja tästä vanhasta lipastosta on tullut yksi suosikkihuonekaluistamme!

Löysin lipaston puolivahingossa Tori.fi -nettikirpputorin kautta, kun etsin jokunen aika sitten vanhaa kaappia olohuoneeseemme. Täydellinen kaappi sattui löytymään lopulta aivan naapuristamme, ja samaisella naapurilla olikin myös tämä lipasto myynnissä. Ostin kaapin, ja kyselin lipastoakin, mutta tuolloin se oli jo varattuna, ja jonossakin taisi olla nelisen henkeä. 

Olin jo luovuttanut lipaston suhteen, kun sainkin yllättäen tekstiviestin, että huonekalun varannut ostaja oli jättänyt saapumatta, ja kaikki jonossa olleetkin kadonneet - se perinteinen tarina nettikirppiskaupoissa... Mutta minun onneni tällä kertaa! :)  

Tähän lipaston päälle olen koonnut monen monta asetelmaa pitkin talvea ja kevättä - ja olihan lipasto mukana myös Järvenpään Kukkatalon joulukampanjaan tekemässä somistuksessanikin!

Näin juhannuksen kunniaksi nostin lipastolle suuren kimpun lupiineja - mielipiteitä jakava kukka, joka mielestäni kuuluu suomalaiseen juhannukseen, ja tietenkin perinnemaisemaan! :)

Maljakoksi lupiinit saivat Plantagenista ostetun Audrey -maljakon, jonka hankin jo yli vuosi sitten, ja joka edelleen on yksi suosikeistani.

...Katselin maanantaina Plantagenissa käydessä, että maljakko edelleen löytyy liikkeen valikoimasta myös kauniina rustiikkisen vaaleanpunaisena.

Tälle kukkapöytänäkin toimivalle lipastolle olen nostanut myös poikani kasvattaman appelsiinipuun ja isältäni saaman rönsyn vanhojen lampunvarjostimien kehikoiden päälle - tässäpä taas yksi mainio käyttöidea noille varjostimille, joita kirpputorit tuntuvat olen pullollaan!

Varjostimien avulla sain lipaston päälle kerroksellisuutta, ja asetelma on kevyt ja ilmava.

Näiden varjostimien avulla olen ajatellut tulevassa kodissammekin nostaa matalampia huonekasveja ylös lattiantasolta - kestävät suuremmankin huonekasvin painon ja ovat yllättävän tukevia käytössä!

Toisessa varjostimessa ovat vielä alkuperäiset vinonauhat paikoillaan, toisen olen kuorinut paljaalle metallille. En osaa vielä sanoa, kummasta pidän enemmän...

Lipaston päälle kootussa asetelmassa pääsevät oikeuksiinsa myös aloe vera korkeassa ruukussa, sekä isomman pojan oma kaktus niin ikään Plantagenista ostetussa turkoosissa ruukussa.

Pidän tuon kaktusruukun tekstuurista - halkeilleesta pintakuviosta lasitteen alla!

Nämä paikalliselta kirpputorilta 'saa ottaa' -laatikosta löytyneet vanhat saviruukut ovat ehkä paras kirpputorilöytöni ikinä! :)

Tämä pieni ruukku sai alusekseen kirpputorilta löydetyn vanhan metallisen leivosvuoan.

Ja jotta asetelmaan sai runsaasti kerroksellisuutta, roikkuu lipaston yllä myös simpukka-amppelissa isältäni saatu rönsyn taimi! ...En jotenkin noihin muovisiiman varaan askarreltuihin simpukka-amppeleihin uskalla laittaa kovin suurta kasvia, sillä tuntuvat niin hepposille. Varsinkin, kun saviruukusta tulee jo melkoisesti painoa.

Myös tämä saviruukku sai alleen vanhan leivosvuoan, jonka metallinen pinta sointuu kauniisti simpukoiden ruskeisiin sävyihin.

Jokaisena päivänä tämä lipasto vaihtuvine asetelmineen saa minut hymyilemään tyytyväisenä - ja tämä onnentunne jatkuu uudessakin kodissamme, sillä lipastolle on katsottuna jo uusi paikka tupakeittiössämme! :)

Mikä on sinun suosikkihuonekalusi, joka herättää onnen tunteita?

Pssssst, palaan illalla vielä #Kukkailottelua -haasteen ja juhannustoivotusten merkeissä! <3