Kukkia ja sympatiaa [#Kukkailottelua]

En tainnutkaan vielä kertoa, kuinka flunssa oli vain pieni osa viime viikon ja viikonlopun vastoinkäymisiä...?

Haasteet alkoivat jo viime viikon torstaina aamuvarhain, kun pakattuani pienimmän pojan turvaistuimeen ja nostettuani työlaukun etupenkille koetin käynnistää auton. Pelkkää lannistunutta köhinää. ...Ja tällä kertaa se kuului autosta! ;)

Miehen diagnoosi; hajonnut startti.

Niinpä nostin pojan autosta takaisin sisälle ja totesin, ettei täältä maaseudulta kulkeuduta julkisten liikennevälineiden äärelle - ei siis päästä hoitopaikkaan, saati töihin Helsinkiin.

Onnekseni kuljetan juuri tällaisia tilanteita varten työläppäriä aina kodin ja työpaikan välillä, mutta todettakoot, että alle kaksivuotiaan lapsen kanssa etäpäivä saa aivan uusia ulottuvuuksia! :)

Torstain vauhdikkaan, multitasking-lapsi-läppäri-päiväruoka-vaipanvaihto-sähköposti-Skype -työpäivän jälkeen olin aivan kuitti. Ja siihen päälle perjantai lasten kanssa vauhdikkaasti touhuillen, kera klassisen päiväunillenukutustaisten. Phuh!

...Voin sanoa, että kauan suunniteltu viikonlopun irtiotto miehen kanssa kahdestaan oli kaivattua ja tarvittua vaihtelua arkeen! ;)

Mutta näihin kukkasiin; perjantai-iltana mies saapui töistä kera kukkakimpun - sympatiaa arjen runtelemalle vaimokkeelle. ;)

Saivatpa lapsetkin omat kukkasensa; molemmille ikioma kauniin oranssi ruusu!

Valokuvasin kukkakimppua jo viime viikonloppuna, mutta päätin säästellä kuvia Mansikkatilan mailla -blogin tämän päivän #Kukkailottelua -haasteeseen.

Rakastan kukkia, ja rakastan niiden valokuvaamista. Mielestäni kukka-asetelmien, kimppujen ja leikkokukkien tutkiminen kameran kanssa opettaa myös arvostamaan näitä katoavaisia kaunokaisia enemmän; niin paljon kauniita yksityiskohtia, jotka helposti jäisivät huomaamatta, jos kukkia ei pysähtyisi ihmettelemään kameran linssin läpi.

Valokuvaamalla kukat myös saan niistä ikuisen muiston - kuinka monta kukkakimppua sinä olet vuosien aikana saanut, ja kuinka monta niistä muistat edelleen?

Tämä kimppu pääsi heti testaamaan viikonlopun Helsingin reissulta löytämääni kaunista maljakkoa - Hemtexin valikoimasta löytyi kahta kokoa tätä kaunista lasiastiaa, joista lopulta päädyin ostamaan sen suuremman. Oli muuten tarjouksessakin, -50%... ;)

...Ja valokuvatessa huomasin myös, että meillä taitaa olla pikkuinen tähtivaras liikenteessä... ;)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Isänpäivän toivotus orkideoin [#Kukkailottelua]

Melkein viikon hiljaiselon jälkeen täällä taas!

Vaikka blogissa on hetken ollut hiljaisempaa, täällä taustalla on tohistu oikein urakalla; kaksi kampanjaa samanaikaisesti työnalla, ja toinen niistä starttaa huomenna - jännittävää! :)

#Kukkailottelua -haasteeseenkaan en ole lokakuun jälkeen ehtinyt osallistumaan, mutta satuin eilen piipahtamaan asioilla Mäntsälän Kukassa, ja onnekseni mukana oli kamera; myymälästä löytyi nimittäin orkidea, joka pisti heti silmään!

Kukka kuin karamelli!

...Myös pienimmän pojan makuun! ;) Tätä tuoksuteltiin oikein ajan kanssa, ja melkein maisteltiinkin.... Kuin pehmoinen vaahtokarkki!

Myymälään oli juuri saapunut myös upea violetti orkidea, joka sopisi vaikka isänpäivälahjaksi - arvokkaan ja ylvään näköinen ilmestys.

Täällä isänpäivä aloiteltiin herättelemällä isi suukkosin ja halauksin, sekä nauttimalla pitkä ja rauhallinen aamupala kynttilöiden valossa, normaalista arjesta poikkeavin herkuin. Voi, kun vuoden jokainen aamu voisi alkaa näin...

Mies pakkasi pienimmän pojan pulkkaan, ja perheen miesten aamupäivä jatkui yhteisellä happihyppelyllä pappalaan toivottamaan hyvää isänpäivää.

Onni on pappala naapurissa! <3

Oma isäni - minun maailmani paras isi - on aloittanut isänpäivän siellä Pohjois-Savossa hankien keskellä. Vietimme isäni syntymäpäivää ja isän- & ukinpäivää hieman etukäteen jo viime viikonloppuna yhdessä koko perheen voimin, joten tänään tartun vielä puhelimeen ja toivottelen onnittelut, sekä isot kiitokset mahtavasta työstä isänä ja ukkina täältä etelästä.

Onni on ukkila Savossa! <3

Ihanaa isänpäivää kaikille isille! 

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Vuosipäivän leikkokukat

Vuorostaan kaupan leikkokukkia maljakossa - nimittäin miehen vuosipäivänä lahjaksi tuomat liljat. <3

Isäni puutarhassa kasvaa juuri näitä samanvärisiä liljoja, joten näillä kukkasilla on myös nostalginen arvo omasta lapsuudesta.

Ja maljakoksi tällä kertaa valikoitui omalta mummoltani perinnöksi toistakymmentä vuotta sitten saamani lasimaljakko, jota säilytetään korkealla lapsien ulottumattomissa ja otetaan käyttöön juhlien aikaan. Minun pyhämaljakkoni siis! ;)

...Meillä muuten säilytetään pienimmän pojan naksut ja Herra Hakkaraiset näissä kirpputoreilta löydetyissä lasiaarteissa, mutta vieraille saatetaan heittää ronskisti keksipaketti vaan pöytään sellaisenaan... :D Etta joku tärkeysjärjestys... ;)

Keväinen kukkakimppuyllätys mieheltä

Pitkän työpäivän jälkeen ja istuttuani vielä autossa melkein tunnin kotimatkaa tehden, oli olo hieman nuutunut ja väsynyt... Astuttuani kotiovesta muistin, että tuo mieheni on kyllä melkoinen löytö; keittiön pöydällä odotti minua yllätyksenä kukkaset!

Värikäs kukkakimppu piristi kummasti sateista ja harmaata päivää, ja sai aikaiseksi leveän hymyn. :)

Tämä kimppu toikin paljon iloa - ei vain keittiön kaunistuksena, vaan myös inspiraationa ottaa kamera esiin ja nauttia kukista myös kameran välityksellä. Päivän vähäinen valo onneksi riitti, kun kannoin kimpun olohuoneeseen kuvattavaksi.

Tässä teillekin piristystä arjen harmauteen valokuvien muodossa:

Aurinkoisempaa loppuviikkoa kaikille!!

Kotikanalan kuherruskuukautta vietellessä

Tässä he nyt viimein ovat - perheemme uusimmat tulokkaat; neljä ihanaa ja vauhdilla kasvavaa maatiaiskanaamme! :)

Kohta viikon verran meidän arkeamme on uudella tavalla rytmittäneet kanalan touhut, mutta kuherruskuukautta on selvästi vielä jäljellä; isompaa poikaa saa jo toppuutella, kun olisi jatkuvasti menossa kanoja hoitamaan ja ihmettelemään - tosin itsekin unohdun vedenvaihtoreissulla istuskelemaan ovensuuhun pidemmäksikin aikaa. :)

Mies rakensi nykyisen kotimme pihapiiristä löytyneeseen vanhan hevostallin pilttuseen tilavan kanalan, joka oli siis jo valmiiksi eristetty tila. Kolme ortta tehtiin seipäistä, vaikka eivätpä nämä pikkuiset vielä orrelle ole istumaan uskaltautuneet, ja kahdet tikkaat auttavat nousussa sekä orrelle, että kesällä ikkunan kautta aidatulle ulkoilualueelle.

Heinäpaaleista purettiin pehkut lattialle, ja pitäisikin vielä tänään käydä talikon kanssa niitä pyörittämässä ympäri. Yksi vajaa paali jätettiin kanoille hyppelytasoksi, ja sen päällä usein viihtyvätkin - toki sekin saattaa vaikuttaa, että paalin päälle on heitelty jyväsiä etsittäväksi... :)

Lattiatilaa tuli kanoille pilttuseen runsaasti, ja vielä näin uuteen paikkaan totutellessa viihtyvät lähes koko ajan kylki kyljessä touhuten.

Vesiastiaksi ostin kanisterin Kärkkäiseltä, ja siitä leikkasin toisen kyljen kokonaan auki. Mies rakensi vanerista telineen, josta kanisteri on helppo nostaa pois vesien vaihtamista varten, ja toisaalta nyt astia pysyy tukevasti paikoillaan, vaikka kanoja useampikin innostuisi reunalle nousemaan istumaan.

Poikasten rehu on koko ajan saatavilla Agrimarketista (Hankkija) ostetussa ruokinta-automaatissa. Tähän ympärille mahtuisi hieman isompikin joukkio syömään yhtäaikaa.

Nyt kanaset vielä puuhastelevat sisällä (kylpypaikka sahanpuruilla täytettynä on muuten vielä rakenteilla) toukokuun loppuun asti, ellemme innostu poikkeuslupaa tarhaukseen päästämiseen hakemaan. Olisi ihana antaa pikkuisten mennä nauttimaan päivällä lämmittävästä kevätauringosta...

Mutta tällaisia pikaisia terveisiä täältä kotikanalan suunnalta! :) Nyt takaisin arjen touhuihin - pienimmän nukkuessa päiväuniaan ehtiikin puuhata hieman sitä sun tätä!

**Leppoisaa sunnuntaita kaikille**

Gyproc Habito -levyuutuus - möbleeraajan unelma!

Sain Lahden Raksa -messuilla mahdollisuuden tutustua Gyproc Habito -uutuuteen, eli erityisen lujaan kartonkipintaiseen rakennuslevyyn.

Vaikka meillä mies keskittyy enemmän näihin rakennusmateriaalivalintoihin ja minä sisustuspuolen yksityiskohtiin, tämä Habito -levy sijoittuu tuohon vastuualueidemme välimaastoon ja keikkuu itseasiassa meidän molempien reviireillä!

Miestäni kiinnostavat raksalla käytetyissä materiaaleissa tekniset ominaisuudet  ja käytettävyys vanhan rakennuksen remontoinnissa (hinnan ja saatavuuden ohella), mutta minä innostuin myös tämän kipsikartonkilevyn ainutlaatuisesta ripustuslujuudesta: Jo yhden tavallisen puuruuvin varaan saa 12,5mm paksuun Habito -levyyn jopa 40kg ripustuskuorman!

Millaisia mahdollisuuksia se antaakaan tällaiselle möbleeraajalle ja kodinsisustajalle - rakennusvaiheessa ei tarvitse vielä osata huomioida kaikkia mahdollisia sisustusratkaisuja ja remontin jälkeen hyllyä kiinnitettäessä seinään ei tarvitse etsiä koputtelemalla niitä runkotolppia - been there, done that! ;)

Lisäksi reunaohennettu levy on helppo saumata ja vaalean kartonkipinnan ansiosta helppo myös pinnoittaa.

Habito -levyn materiaali on kipsiä, jota on vahvistettu patentoidun teknologian avulla - dokumentaatiota levyn ominaisuuksista löytyy runsaasti Gyproc:in nettisivuilta, jos haluat tutustua lukuihin tarkemmin.

Erinomaisen ripustuslujuuden lisäksi Habito -levyllä on myös 10-kertainen iskunkestävyys verrattuna tavallisiin kipsilevyihin. Julkisten tilojen lisäksi tätä ominaisuutta kaivataan varsinkin autotallissa, teknisessä tilassa, lastenhuoneissa...

Kieltämättä kahden vauhdikkaan pojan äitinä tämäkin ominaisuus kuulostaa enemmän kuin hyvältä...

Tuo iskunkestävyys myös pidnetää levyn käyttöikää, ja Gyproc -lupaileekin, että levy pysyy vuosikausia uudenveroisena.

Samoissa tiloissa, joissa kaivataan kovaan kulutukseen iskunkestävää seinätilaa, myös äänieristys on plussaa - esimerkiksi talon yhteydessä oleva autotalli/harrastetila tai ne lastenhuoneet. Habito -levylle onkin luvattu myös erinomainen äänieristävyys!

Näin ei-rakennusalan-ammattilaisena ja melko vähän rakennusmateriaalien kanssa tekemisissä olleelle ihmetystä aiheutti myös tuo luvattu erinomainen palonkestävyys. Jotenkin kartonkipintaiselle rakennuslevylle en olisi mieltänyt hyviä palonsuojaominaisuuksia, kun ensiajatus itselle oli, että tulihan leviää levyn kartonkipintaa pitkin, ja olikin pakko tutustua tähän ominaisuuteen tarkemmin:

Gyproc -levyssä on n.20% kemiallisesti sitoutunutta vettä, joka höyrystyy hitaasti levystä sitä mukaa, kun energiaa vapautuu tulipalosta ja tunkeutuu levyyn. Näin kartonkilevy pystyy estämään paloa tunkeutumasta rakenteen läpi, ja levyn takana lämpötila ei pääse nousemaan yli +100C, ennenkuin kidevedellinen vesi on kokonaan haihtunut kipsilevyn ytimestä. Tosin seinän rakenteissa täytyy ottaa huomioon, ettei palo pääse leviämään rakenteen yli, ali tai sivulta.

...Maalaisjärjellä ajatellen Gyproc -levyä tarvitaankin palonsuojaominaisuuksien perusteella varsinkin autotalliin ja tekniseen tilaan sekä keittiöön.

Näin remonttia tekevälle tärkeää materiaaleja valitessa on, että ne varmasti sopivat vanhaan taloon. Gyproc Habito -levy kuuluu päästöluokkaan M1, ja käyttämällä M1 -merkittyjä tuotteita luodaan rakennukseen osaltaan hyvä sisäilma. Varmistin vielä Gyprocin suunnalta, että Habito -levyssä on sama ilmanläpäisykerroin kuin muissakin kipsilevyissä ja se sopii näin ollen vanhankin talon remonttiin. :)

Nyt sitten vuorossa tämän yhteenvetoni pohjalta projektimme tarvikehankintavastaavan (a.k.a mieheni) kanssa palaveri raksan rakennuslevyjen toivotuista ominaisuuksista ja vaihtoehdoista! ;)

**VINKVINK**
Kannattaa käydä kurkistamassa sivulla kovassaiskussa.fi olevia videoita mm. levyjen asennukseen liittyen ja samalla osallistua #KOVASSAISKUSSA -haasteeseen, jossa voi voittaa liput Arttu Wiskarin yksityiskeikalle, Artun CD -levyjä tai #KOVASSAISKUSSA -tuotepalkintoja!

Toisen roju, toisen aarre - vanhojen kehyksien pelastaja!

Mieheni mielestä olen toivoton hamstraaja... Sain jo näin hyvissä ajoin ennen muuttoa Villa Kotirantaan ohjeistuksen karsia 'rojua' - tunnetaan myös kauniimmin sanoilla 'löytö', 'aarre', 'kaunis esine', 'sisustuselementti' sekä 'tunnearvoa sisältävä muistoesine' - sillä uuteen kotiin ei kuulemma turhaa tavaraa tule! :D

...Mutta tuosta ohjeistuksesta viisveisaten olen taas tehnyt ihania kirpputorilöytöjä, joista viimeisimpinä nämä ihanat vanhat kehykset! ;)

...Miten kukaan voi näin kauniit kehykset (taustapahvi kruunaa kokonaisuuden) myydä pois?! Löytöeläin -syndroomasta kärsivänä naisena tietenkin pelastin nämä meille kotiin - eihän näihin voi edes valokuvia laittaa, sillä niin herttaiset ovat ihan sellaisenaan! :)

Makuuhuoneen vanhan senkin päälle onkin kertynyt jo pikkuinen kokoelma kehyksiä - kaikki eri kirpputoreilta yksitellen tehtyjä löytöjä, mutta muodostavat yhdessä kauniin kokonaisuuden.

...Miten näitä voi joku kutsua rojuksi...? Miehet... ;)

Raikkaita värejä keittiöön ja paperipussin uusi elämä

Beigen ja kermanvalkoisen sävyinen keittiömme kaipasi pientä keväistä piristystä - ja raikastusta - joten aloitin keittiön läpi vähitellen etenevän keväistyksen lieden viereiseltä tasolta.

...Olisihan se ihanaa laittaa koko keittiö kerralla valmiiksi kevääseen, mutta realismi on hiipinyt tasaisen varmasti arkeemme menneen vuoden aikana; kaikkea ei ehdi tässä lapsiperheen tohinassa kerralla laittaa kuntoon, vaan pala kerrallaan ja vähitellen - aina, kun pikkuisen tuokion saan nipistettyä 'omaa aikaa'. :)

*vinkvink: TÄÄLTÄ löytyy aiemmin julkaistuja valokuvia nykyisestä keittiöstämme.

Hauska, miten yhden nurkan värien muuttaminen - ja kaaoksen pieni järjestäminen - piristi mielialaa ja sai kotimme sydämen, keittiön, vielä entistä viihtyisämmäksi.

Täällä me vietämme suurimman osan kotona vietetystä ajasta arkisin!

Koulusta, päivähoidosta ja töistä kotiuduttuamme kasaannumme keittiön ruokapöydän ääreen kuin itsestään; luemme päivän lehdet, selaamme kirjoja, nautimme pannullisen kahvia ja vaihdamme päivän kuulumiset. Tarkistamme läksyt, suunnittelemme tulevaa viikonloppua, mietimme raksaa ja haaveilemme. Ja kaiken tuon lisäksi tietenkin laitamme ruokaa, syömme koko poppoo yhdessä (joskus perheen miehet tosin ovat ehtineet jo syödä, kun saavun kotiin) ja istumme kahvittelemassa kyläilevien ystävien kanssa.

Tämäkin keittiön nurkka on sisustettu kaikenlaisilla aarrelöydöillä, lahjoilla ja muistoesineillä: Ruskea tarjotin on kirpputorilöytö, keraamiset pannunaluset matkamuisto Istanbulista, Marimekon pannulaput lahjana ystäviltä saatu, IvanaHelsingin telttakuvioiset pannulaput muisto ajalta jolloin työskentelin Paolan ja Pirjon perheyrityksessä, hauska tekstikortti kehyksissä tuotu Lontoosta, missä mieheni työskenteli jokunen aika sitten, metallinen LOV Organic -teepurkki muisto parhaan ystävän kanssa vietetystä päivästä vanhassa Porvoossa, basilikan kangaskori tarkanmarkanlöytö (1,99€) Tokmannilta...

Ja paperipussukka oliiviöljylle ja balsamietikalle taiteltu roskiin menossa olleesta Alkon paperipussista! :)

Ostin miehelleni syntymäpäivälahjaksi (minunkin silmääni miellyttävät ja sisustukseen sopivat) olutlasit, sekä pari erikoisolutta syntymäpäiväillan saunajuomana maisteltaviksi. En ymmärrä oluista yhtään mitään, niihin liittyvä sanasto on minulle täyttä hepreaa, joten myönsin viisaasti tyhmyyteni ja käännyin Alkon asiantuntijoiden puoleen. :)

Ja kiitos heidän tietämyksen ja taidon tulkita minun epäselvän selitykseni lahjansaajasta, löysimme kaksi täysin erilaista olutta, jotka olivat molemmat mieheni makuun; toinen raikas ja vaalea saunan janojuoma, toinen täyteläisempi ja tumma saunanjälkeiseen fiilistelyyn ja keskusteluun pimenevässä illassa. Nappivalinnat!

Mutta siis, tuosta lahjaostoksesta jäi keittiöömme pyörimään kaunis vaaleanruskea, vahvasta paperista valmistettu paperipussi, johon oli painettu erilaisten juomien nimiä. Mielestäni aivan liian kaunis pussi roskiin heitettäväksi, joten taittelin sen yläreunasta useampaan kertaan ja sain kivan käyttöpussukan.

Sopisi vaikka kukkaruukunkin suojaksi!

Pussi istui kooltaan täydellisesti keittiöön valkoiselle Luhdan puutarjottimelle, ja sisään sujahti lasiset oliiviöljy- ja balsamietikkapullot.

...Eikä pussin alkuperää arvaisikaan, ellei kurkkaisi tuonne toiselle puolelle;

Nyt tasot on helppo pitää puhtaana, kun tasolle lasketut esineet ovat tarjottimilla, ja siten helposti nostettavissa sivuun siivoamisen ajaksi.

Rohkeasti värien kimppuun - kevät on kirkkaiden ja raikkaiden sävyjen aikaa, nauttikaa väriloistosta! :)

P.s. Nämäkin kuvat löytyvät jo Pinterestista.