Äitienpäivänäkin puuhataan kesän puutarhan parissa

Viime päivien tunnit ovat täyttyneet vanhempieni visiitin merkeissä - äitienpäivän juhlinta saatiinkin käyntiin jo hieman etuajassa, kun kolmen sukupolven kesken olemme viettäneet tätä viikonloppua.

Ja mikäs olisikaan äitienpäiväviikonlopulle teemaan sopivampaa puuhaa, kuin lapsen (ja lapsenlapsen) jalkapallomatsien kannustaminen kauniissa, aurinkoisessa kevätkelissä! Eilen, tänään ja vielä huomennakin raikuvat kannatushuudot, kun isompi poika joukkuuensa väreissä pelaa kaikkiaan seitsemän matsia!

...Voi olla, että tämän viikonlopun jälkeen kaikille uni maistuu! ;)

Mutta näin aurinkoisen viikonlopun innoittamana valokuvasin myös hurjasti kasvaneita taimiani - rehevä vihreys valloittaa olohuoneemme! :)

Nämä kuvat (yllä ja alla) ovat avomaakurkkujen taimista, joiden 'lonkerot' koettavat jo kovasti kurotella huonekasvien varsien ympärille...

Myös kesäkurpitsat ovat lähteneet vahvaan kasvuun (alla).

Vaikka vannoin, että vain muutama taimi kesäkurpitsaa istutetaan tänä vuonna, sillä keskurpitsaa tulee joka vuosi ihan liikaa - ja viime kesänä syötimme osan sadosta jo kanoillekin - niin silti yhtään taimea en raaski poiskaan heittää. Olenkin joutunut jo uudelleen katselemaan piirtämääni kasvimaasuunnitelmaa, että mistä löytäisin ylimääräisille kesäkurpitsoille paikat.

Viime vuonna istuttamani kurpitsat eivät itäneet lainkaan, ja syksyn sato oli anopilta saatujen taimien tulosta. Tänä keväänä puolestaan kaikki siemenet itivät (kuvat alla), eli ilmeisesti kurpitsaakin luvassa enemmän kuin ehdimme syömään - siis jos viime kesän malliin satoa tulee jokaisesta taimesta!

Hieman jännityksellä seuraan kurpitsantaimiin ilmestyviä nuppuja, että noinkohan joudun vesivärisiveltimen kanssa kohta tuuraamaan kesän pölyttäjiä....!

Tomaatti on lähtenyt todella maltillisesti kasvuun, ja alla olevan kuvan taimi onkin kahdeksasta taimesta se kaikkein suurin. Tai noh, kaksi taimeahan tuossa tosiaan kasvaa - olivat itäneet niin vierekkäin, etten uskaltanut niitä toisistaan irrottaa ruukkuun istutaessa.

Hyvin näyttävät toistensa seurassa pärjäävän! :)

Ja maissin siemenetkin menivät toukokuun alkupuolella viimein multaan - ja taimet ovat jo pitkällä varrella!

Kymmenen siementä kylvin, ja kymmenen taimea näyttää nousevan mullasta.

...En ollut puutarhasuunnitelmassani ihan kymmeneen taimeen varautunut, mutta eivätköhän nämäkin kaikki löydä paikkansa. :)

Hienosti viihtyivät viime kesänä lavapuutarhassa, tänäkin kesänä matalampiin, yhden kerroksen korkuisiin lavoihin tarkoitus istuttaa. Ja seurakseen saavat kesäkurpitsan, jotka lehdillään suojaavat lavan pintamultaa kuumalta auringolta.

Isäni kanssa kiertelimme eilen pikaisesti kasvimaallani, ja katselimme, että kyllähän sinne jo harson alle voisi porkkanankin kylvää. Ja sen valkosipulin, joka vielä odottelee pussissa tässä työpäydälläni.

...Ehkä tänään illalla, kaikkien päivän futismatsien jälkeen, otan pienen oman hetken laatuaikaa yksin kasvimaalla kuokkien... ;)

Aurinkoista Äitienpäivää!

Keväiset tunnelmat kotosalla

Nyt, kun päivän räntäsateiden jälkeen ikkunasta katsoo ulos tuonne harmauteen ja vähitellen hämärtyvään iltaan, ei uskoisi, että viikonloppuna paistoi aurinko noin kauniisti, kuin näissä valokuvissa!

Lauantaina aamulla nousin ylös ennen muuta perhettä, ja kävin vihdoin näiden koulittavien taimien kimppuun - kerrankin koko talo oli hetken hiljainen, ja sain rauhassa upottaa sormet multaan. Parhautta! <3

...Tosin rehellisyyden nimissä kerrottakoot, että ei se elämä ole täälläkään kuin Strömssöös, vaan syy varhain heräämiseen oli vähemmän hohdokas; pienin poikamme on pinnasängystä isojen poikien sänkyyn siirryttyään kömpinyt aamuöisin keskeemme nukkumaan. Isoveljensä tavoin poika pyörii, potkii ja huitoo unissaan vallattomasti, ja jostain syystä minä yleensä päädyn sinne potkivien jalkojen tielle... Siinä sitten kyyhötellessä sängynreunalla, pojan nukkuessa tähtenä keskellä sänkyä, joko pysyn hereillä pelätessäni sängystä putoamista, tai sitten saan niskoihin sellaisen krampin, että pääkipu viimeistään pakottaa nousemaan ylös.

...Kenties tästäkin syystä minulle on sopinut loistavasti aamuisin klo05 herääminen, ja ensimmäisenä töihin lähteminen, sillä olen usein ennen viittä jo hereillä.

Koetan pitää mielessä, että aika aikaa kutakin - tuskinpa enää yläasteella isin ja äidin viereen tulee nukkumaan. ;) Ja onhan se pienen ihmisen lämmin, uninen tuhina siinä omaa poskea vasten peiton alla kertakaikkiaan herttaista. <3

Kerroinkin jo aiemmin, että kylvin tänä vuonna tomaattien lisäksi myös kesäkurpitsat, kurpitsat ja avomaankurkut vanhoihin kananmunakennoihin. Edellisinä vuosina olen kylvänyt nämä lajikkeet suoraan isoihin muoviruukkuihin, mutta tuo kennoissa idättäminen on nyt ihastuttanut minua suuresti. :) Nopeaa kylvää pienellä multamäärällä, ja niin kovin helppoa koulia itäneet taimet lopulta ruukkuihin.

Edellisinä vuosina olen myös kylvänyt siemenet aivan liian aikaisin kevättalvella. Kurkistinkin tuolta blogiarkistosta, että viime vuonnakin jo maaliskuussa olivat mm. tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat taimilla, ja koulittuina!

Tänä keväänä pitkin hampain sinnittelin huhtikuun puolelle ennen kylvötouhujen aloitusta, ja edelleen mm. maissin siemenet ovat paperipussissaan odottelemassa kuun vaihtumista.

Taimet, ja yhä kasvava määrä huonekasveja, ovat vallanneet puolet olohuoneesta!

Olohuoneen ikkunoiden ääreen piti kantaa jo kukkatason lisäksi kaikki talon jakkarat ja rahit, joiden päälle taimiruukkuja pystyi nostamaan. Eli metriä lähemmäs ikkunaa ei tällä hetkellä pääse! :)

...Hirvittävän hyvä syy siirtää ikkunoiden pesua piiiiitkälle alkukesään.... :D

Kauhulla katselen välillä lasten vauhdikkaita pallopelejä sisällä, että koskakohan jalkapallo/sählymaila/lapsi humahtaa kukkien ja kasvien sekaan.... Tähän asti tappiona vasta yksi pienemmän pojan ylösnyppimä tomaatintaimi, joka kyllä vieläkin hieman katkerasti mieltäni kaihertaa...

Toin pientä piristystä muuten keväiseen kotiimme; löysin Tokmannin alennusmyynnistä tuon räsymaton nojatuoliin - taisi hinta jäädä alennuksen jälkeen hieman alle viiteen euroon.

...Ehkä hieman liian leveä tuohon nojatuoliin, mutta ajattelin maton sopivan myös muuton myötä hankittavan uuden (harmaan) sohvan istuinosaan tuomaan väriä ja vanhan talon tunnelmaa. ;)

...Totesin taas miehelle, että pitänee rakentaa lisäosa taloon, jonne saadaan minulle mattopuut, sillä voisin illat istua paukuttamassa kasaan tällaisia värikkäitä räsymattoja! :)

Eli jos joku tietää, mistä voisi ostaa kapeat mattopuut, joilla voisi tehdä ~0,7-1m levyistä mattoa, niin vinkit otetaan vastaan! Ihan täysimittaiset mattopuut eivät taida harmikseni mitenkään päin Villa Kotirantaan mahtua...


Toivotaan, että ennusteet pitävät paikkansa, ja loppuviikkoa kohti sää paranisi ja kelit lämpenisivät. Varovaisuutta siellä liikenteessä siis, kun aamuisin on vielä pakkasta, ja vettä sekä lunta tulee vuorotellen - varsinkin jos kesärenkaat ovat jo alla!

Kananmunakennot hyötykäytössä, ja kaupan salaatin uusi elämä!

Piipahdimme lasten kanssa kolmestaan kolmen päivän pika-pääsiäislomalla Pohjois-Savossa mummolassa - ihana oli käydä, mutta vielä ihanampaa on taas olla ihan ikiomassa kodissa!

...Välillä pitää lähteä, jotta muistaa, miten kovasti haluaa palata...

Meidän ollessa reissussa, mies ahersi raksalla - yllätys, yllätys - ja taas on urakka pyörähtänyt ison askeleen eteenpäin! Palaan ensi viikolla kameran kanssa ottamaan valokuvia, ja lupaan palata aiheeseen täällä blogissakin, mutta kerrottakoot, että veranta on saamassa perinteisen helmipaneelin lähipäivinä ylleen (paikalliselta sahalta) ja veranta onkin niiltä osin nyt levytetty valmiiksi, mihin tapetti tullaan asentamaan.

...Laitoinkin juuri tarjouspyyntöä Boråstapeter Falsterbo II -malliston tapetille 4021 Herba... ;) Jos haluat saada tunnelmasta kiinni, niin käy kurkistamassa inspiraatiokuva tästä linkistä; KLIK! Kuvittele tähän vain normaalia korkeamman 'puolipaneloinnin' valkoisella helmipaneelilla, ja sen ylle tuon Herba -tapetin... Oioi, en malta odottaa...! :)

Mutta palataan tuohon aiheeseen myöhemmin ensi viikolla paremmin!

Kotiseutumatkailun aikana mies vastasi raksan etenemisen lisäksi myös kanalan ylläpidosta, ja kotimme huonekasvien sekä taimien kastelusta. Hieman jännitti, myönnetään, että löydänkö tomaatit nuupahtaneina nestehukkaan...

Mutta minua odottikin iloinen yllätys; muutaman päivän poissaolon aikana olivat kurpitsan, kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimet singahtaneet hurjaan kasvuun ja nousseet esiin taimimullasta!

...Tiedättekö mistä muuten tietää, että ruuhkavuodet ovat kiireineen vallanneet tämän intohimoisen kotipuutarhurin ja oman-elämänsä-esteetikon arjen...?

....Siitä, että esikasvatusastioihin tökätyt nimikyltit näyttävät tältä! :) Pikaisesti grillitikkuun kietaistu keltainen muistilappu on korvannut kauniit puiset kyltit dymo-teksteineen...

  *huokaus*

Ensimmäistä kertaa hyödynsin näitä kananmunakennoja esikasvatukseen muillekin lajikkeille, kuin tomaateille. Ja hyvin näyttävät taimet tuostakin multamäärästä nousevan, joten ensi keväänä esikasvatan kaikki lajikkeet näin!

Nyt vain heti alkuviikosta haettava uusi säkillinen taimimultaa, jotta saan mahdollisimman nopeasti siirrettyä taimet isompiin ruukkuihin, syvempään multaan.

Nopeasti kun nyt muistelen, niin taitaa enää olla maissi kylvämättä, ja melkein kohta kiire tulee, sillä huhtikuun aikana täytyy saada siemenet multaan! Tavoitteena olisi saada 6-8 taimea tuottamaan satoa tulevana kesänä, eli muutama enemmän kuin viime kesänä, jolloin kokeilin maissin kasvatusta ensimmäistä kertaa.

Tomaatit kasvavat maltillisesti - ja yhdestä jouduin jo luopumaan haikein mielin, kun pienin poika ehti nappaamaan taimen ylös mullasta...

Mutta toisaalta en ole näiden tomaattien kanssa aiempinakaan vuosina kovin kummoisesti onnistunut, joten ihan kamalia suorituspaineita ei ole kertynyt tällekään kesälle... Kiva jos hengissä selviäisivät kasvihuoneeseen asti. ;)

Loppuun vielä valokuvin todisteet, ettei kaupasta ostettua salaattia kannata heittää menemään, kun suurimmat lehdet on syöty ja pelkkä juuripaakku muoviruukkuineen on jäljellä; istutin isompaan ruukkuun taimimultaan salaatin juurakon ja näin hienosti jo uusia lehtiä kasvaa tuosta biojätteeksi melkein joutuneesta salaatinjämästä:

Aurinkoa tulevaan viikkoon kaikille!!

Bataatti, maissi ja moni muu - kuulumisia kasvimaalta (ja itse kasvatetun ruuan puolesta paatosta)

Muutaman päivän hiljaiselo blogissa on tarkoittanut tohinan täyteisiä päiviä täällä meidän arjessamme! ..En oikein tiedä edes, mistä aloittaa, joten tartun ensimmäisenä kasvimaan kuulumisiin - ehkä se eniten aikaa vievä osa-alue täällä maaseudun elossa näin syksyisin, jännä juttu... ;)

Hyödynsimme viime sunnuntaina pari tuntisen, jonka isoin poika oli kaverillaan syntymäpäiväjuhlissa, ja kävimme keräämässä miehen kanssa talteen omenat kasvimaalta. Lisähaasteena urakalle oli imeliin, maahanpudonneisiin omenoihin kotiutuneet ampiaiset... Ihmeellisesti selvisimme ilman yhtään pistosta, vaikka keräilimme myös maahan pudonneet hyväkuntoiset omenat talteen.

Tuntui kuin olisimme tehneet omenapuuvanhuksille palveluksen riisuessamme heidän harteiltaan raskaan taakan, sillä jokaisen oksasta irrotetun omenan keventäessä taakkaa puiden oksat vähitellen nousivat yhä ylemmäs. Yksi oksa oli revennut sadon painosta, ja keväällä tuo oksa saa leikkurista, mutta hienosti jaksoi puu silti tuonkin oksat omenat kypsyttää meille poimittavaksi.

Tiistaina töiden jälkeen kiikutimme omenat mehustamoon täällä Mäntsälässä. Tässä kohti paukuttelen henkseleitäni, sillä MINÄ ajoin omenakuorman peräkärryssä! En ole koskaan ennen edes kokeillut peräkärryn kanssa ajamista, mutta etupenkillä istui maailman rauhallisin opettaja, jonka ohjeistuksella jopa peruutin kärryn kanssa - ja vielä ihan mallikkaasti! ;) Ehkä seuraavan kerran uskaltaudun jo ihan yksinkin ajamaan...!

Omenat olivat mehustamon arvion mukaan hyvässä mehustuskunnossa (riittävän kovia), toki joukkoon mahtui myös ylikypsiäkin. Mutta kuulemma olimme liikkeellä juuri oikeaan aikaan, ja omenoista saatiin painoon nähden todella hyvässä suhteessa mehua. Kahdesta puusta saimme tänä vuonna omenaa 222kg ja tuosta määrästä mehua tuli 132 litraa!

Koetin huonolla menestyksellä löytää tuolta jostain arkistoista tietoa, paljonko määrät olivat viime syksynä, mutta muistelisin, että 2015 oli paljon huonompi omenavuosi... Olisiko omenakiloja kertynyt vaivaiset vajaat 100kg...?

...Mietin omenoita kerätessä, että onhan tama jonkun mielestä varmasti hullun hommaa; nähdä se vaiva, että kerää sadon ja kuljettaa mehustamolle. Ja maksaahan tämä touhu - kyllä omenamehulitran saisi halvemmalla lähikaupasta...

Mutta tässä (ja niin monessa muussakin itse kasvattamisessa) pointtina on, että tiedämme mitä syömme. Näissä mehuissa ei ole säilöntäaineita, eikä omenia ole kasvatettu suurtuotantona lannoittaen tai torjunta-aineita käyttäen.

Vähän sama kuin noiden kanojen kanssa; ei kukaan perusta kotikanalaa, jotta saisi kananmunia halvemmalla...! Kanalan perustamiseen, kanojen hoitoon ja ruokintaan, kanalan lämmitykseen ja valaisuun kuluu sen verran rahaa, että jos halpoja munia kaipaa, kannattaa mennä kaupasta hakemaan. Ja tiedoksi teille, jotka ette tienneet; kanat tarvitsevat paljon muutakin, kuin ruuantähteitä (appeet); kauraa, rehua, kalkkia... Mutta kanat ovat lemmikkejä, jotka sivutuotteena tuottavat 'lähiruokaa', josta jälleen kerran tiedämme, miten se on tuotettu. Ja osallistumalla kanojen päivittäiseen hoitoon opetamme lapsillemme arvostusta ruokaan - 'tekemällä töitä' ruuan eteen ja seuraamalla eläinten eloa osaamme arvostaa eri tavalla jokaista kanalasta noudettua kananmunaa.

Kasvimaallakin vihertää vielä mukavasti! :)

Ainoastaan pinaatti, herneet ja rukola ovat nyt tulleet tämän syksyn osalta tiensä päähän - ja vaikka pensaspavun taimet yhä ovat elinvoimaisina lavoissa, on papusato jo kokonaan poimittu, kevyesti höyrytetty ja pakastettu talven makkarakeittoja ja wokkeja varten.

Pensaspapua sain tänä vuonna moninkertaisesti viime kesään verrattuna, ja tietenkin nälkä kasvaa syödessä; haaveena vielä isompi ala pavulle ensi kevääksi kasvimaalle! ;)

Kruunutilli jäi tänä syksynä lähes käyttämättä, sillä kurkkusato näyttää jäävän vajaaseen kymmenenn kurkkuun, jotka kaikki on aika pitkälti syöty leivän päällä sitä mukaa, kun ovat kypsyneet. Anoppi taisi saada jotakin säilöntään, ja hän hakikin tilliä kasvimaaltani.

Ja tuosta heräsi ajatus, että miksei voisikin hyödyntää kasvimaan pinta-alaa jakamalla jonkun toisen kanssa kasvatettavia lajikkeita - vaihdantataloutta siis! 'Kasvata sitä kurpitsaa, minä kesäkurpitsaa, ja laitetaan sato puoliksi!'

Tai voisiko vuokralava toimia? Tiettyä summaa vastaan voisi joku kaupungissa asuva, kotona kasvattettua ruokaa arvostava henkilö, ostaa yhden kasvatuslavan sadon, esimerkiksi porkkanaa. Oi, tästä voisin kirjoittaa muutamankin postauksen - nämä kotipuutarha ideat puhkeavat kukkaan aina syksyisin, kun kannan selkä vääränä satoa keittiöön, ja pähkäilen, mitä ihmettä niistä kaikista kasveista oikein valmistan! :)

Maissikin kasvanut pitkäksi ja tukevaksi, ja ainakin kolme maisintähkää olen sieltä bongannut! Nyt sitten pitäisi googlailla, että mistä ihmeestä minun pitäisi tunnistaa poimittavaksi kypsä maissi?! :D

Ajattelin käydä ostamassa pari harsoa vielä nyt syksyksi (keväällä repesivät kaikki vanhat harsot haperoina), ja virittää ne vielä maissien ylle, kun säät tästä vielä viilenevät - varsinkin öisin. En usko, että kasvukausi on täällä riittävän pitkä maissille, mutta koetetaan nyt viimeiseen asti ennen luovuttamista! ;)

Ja bataatti - toinen lajike, joka kaipaa pian harsoa ylleen!

Lehdet ovat kasvaneet kaikissa taimissa runsaasti köynnöksenä. Ajattelin antaa tuonne syyskuun loppupuolelle näiden olla maassa (ellei säät nyt radikaalisti muutu ja yöpakkaset iske), ja sitten nostaa ensimmäisen koemielessä ylös. Jotenkin olen saanut päähäni ajatuksen, että siellä mullan alla ei odottele pyöreät bataatit, vaan sellaiset pokkanamaisiksi turvonneet juuret... Noh, kunhan jotain maisteltavaa saadaan, niin olen tyytyväinen! :)

Herneet syötiin, ja varret ovat kuivahtaneet jo tukikeppien ympärille. Tuet kun siirtyvät varaston puolelle, jäävät herneet taimet lavoihin maatumaan talven ajaksi ja keväällä sekoitan ne mullan joukkoon lannoitteeksi. Samoin ajattelin tehdä pavuillekin.

Kesäkurpitsasadossa ei tänäkään vuonna ole ollut mitään järkeä! :D Tälläkin hetkellä kuistilla odottelee toimenpiteitä kymmenkunta kesäkurpitsaa... Muutaman ajattelin viedä tänään ystävälleni, ja kesäkurpitsa-kurpitsahilloa voisin valmistaa vielä muutaman ison purkillisen. On nimittäin noita kurpitsojakin kertynyt mukavasti... Yhden kurpitsan valmistin jo hilloksi, portailla odottelee kolme kokkaamista ja kasvimaalla kypsyy vielä kymmenkunta lisää... Ja kurpitsantaimia sain anopilta keväällä kaksi - yhtään enempää ei olisi pitänyt kesäkurpitsaakaan istuttaa.... ;)

Tohina täällä jatkuu läpi viikonlopun - koetan ehtiä huomenna viimeistään koneelle takaisin hetkeksi, sillä valokuviakin jaettavaksi on kertynyt taas jokunen!

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!!

Kesäkurpitsa-hernesosekeitto -reseptini

Todella harvoin tartun keittokirjaan, en juurikaan edes kokeile lehdistä keräämiäni reseptejä. Yleensä ne joko sisältävät sellaisia raaka-aineita, joita ei kaapistamme (tai välttämättä edes lähikaupastamme) löydy, tai sitten jokin valmistusvaihe yksinkertaisesti kuulostaa niin hankalalle, etten edes jaksa lähteä yrittämään.

Aivan kuin herkullista ruokaa ei voisi tehdä ilman valtavia esivalmisteluja, kauppakierrosta tai eksoottista maustetta!

Tämä Oman elämänsä Kätevä Emäntä rakastaa itäsuomalaisena naisena hyvää ruokaa, mutta patalaiskana haluaa valmistaa sitä helposti - ja ilman suurta kattila- ja kasarivuorta tiskialtaassa... Ja Äitinä, kahden nälkäisen sun ruokkijana, tahdon ruuan valmistuvan kohtuullisen nopeasti, ja niin, ettei kokkailu vaadi 110% huomiostani - nuo vauhtiveikot vaativat siitä osansa!

Joten keittokirjat keräävät meillä vain pölyä hyllyssä, ja kokkaammekin usein sitä-sun-tätä-keittolan-tapaan, kokeilevassa keittiössämme. :)

Viimeisin arjen pelastajani oli mailman nopein ja helpoin kesäkurpitsa-hernesosekeitto, joka valmistui lähes itsestään (yhtään liioittelematta), johon sain hyödynnettyä sekä kasvimaalla hurjaa satoa tuottavia kesäkurpitsoja, sekä äitini pakastimesta saadut viime syksyisen sadon herneet, ja joka maistui perheen miehille pienestä isoon!

Mutkattomamman arjen puolesta, olkaa hyvät:

Kesäkurpitsa-hernesosekeitto

1,7l kesäkurpitsaa (n. 1 iso kesäkurpitsa, tai kolme normaalikokoista)

0,5l pakasteherneitä

2dl vettä

2dl (1prk) Pirkka laktoositon yrttikerma 15%

1-2rkl voita/Oivariinia (maun mukaan)

Suolaa

Pippuria

1. Kuori ja pilko kesäkurpitsat.

2. Kaada kattilaan vesi, kesäkurpitsapalat ja pakasteherneet jäisinä, ja keitä pehmeiksi.

3. Soseuta pehmeäksi keitetyt kesäkurpitsat ja herneet.

4. Kaada sekaan yrttikerma, lisää voi ja mausteet.

5. Kiehauta keitto pienellä lämmöllä koko ajan hämmentäen.

P.s. Kokkauksessa säästetyn ajan voi käyttää vaikka kivan kattauksen luomiseen kauniimman arjen nimissä! ;)

Raparperi-kesäkurpitsahillo -reseptini

Kesäkurpitsaa on tälle kotipuutarhurille kypsynyt jo tässä vaiheessa loppukesää enemmän kuin tarpeeksi, ja joitakin olen antanut myös ystävillekin maistettavaksi.

Katselin tuossa päivänä eräänä keittiön pöydälle nostettua viittä kesäkurpitsaa, ja googlailin kesäkurpitsahillon reseptiä. Kaikissa löytämissäni resepteissä mainittiin myös omenat ja sitruuna, joita kotonamme ei juuri sillä hetkellä ollut, joten suljin tietokoneen ja kävelin jääkaapille katsomaan, mitä tarveaineita meillä sen sijaan löytyisi.

Jääkaapissa, valmiiksi viipaloituna kulhossa odottelivat raparperit valmistamistaan. Olin ajatellut tehdä niistä vielä yhen erän mehua, mutta nostin kulhon pöydälle ja avasin muistivihkon; nyt kehiteltäisiin raparperi-kesäkurpitsahillo! :)

...Joku olisi tietenkin voinut vielä googlata, olisiko valmista reseptiä löytynyt jostain, mutta sehän olisi ollut ihan tylsää! :D

Tällainen siitä reseptistä sitten tuli:

Raparperi-kesäkurpitsahillo

1l raparperia kuorittuna ja pilkottuna

2dl vettä

1l (2 keskikokoista) kesäkurpitsaa kuorittuna ja pilkottuna

Kanelia maustamiseen

2dl hillosokeria

1. Kuori ja pilko raparperit.
2. Kaada kattilaan vesi ja raparperiviipaleet. Keitä, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Hämmennä keittämisen ajan, raparperit saattavat muuten palaa pohjaan.
3. Kuori kesäkurpitsat. Voit halkaista ne ja poistaa siemenet, mutta omissa kesäkurpitsoissani siemenet olivat vielä niin pienet, että en lähtenyt niitä erikseen poistamaan. Pilko kesäkurpitsa.
4. Lisää kesäkurpitsat raparperiseoksen joukkoon ja keitä, kunnes kesäkurpitsatkin pehmenneet.
5. Nosta kattila liedeltä ja soseuta raparperi-kesäkurpitsaseos sauvasekoittimella samettiseksi.
6. Mausta kanelilla. Itse laitoin kanelia reippaasti, reilut 2 tl, mutta jokainen oman maun mukaan!
7. Mittaa hillosokeri ja sekoita soseen sekaan.
8. Nosta kattila takaisin liedelle ja keitä sosetta miedolla lämmöllä 10min. Sekoita keittäessä.
9. Anna hetki jäähtyä ja purkita. Sulje kannet tiiviisti ja jäähdytä. Säilytä jäähtynyt hillo jääkaapissa, tai kylmäkellarissa.

Tämä hillo maistuu vaikka paahtoleivällä - tai vaniljajäätelön kupeessa! Kesäkurpitsa vie pahinta särmää raparperin happamuudelta, joten hillo maistuu yllättävän pehmeälle ja makealle.

....Voi olla, että näitäkin hilloja tulee vietyä tuliaisiksi ystäville kylään mennessä - sen perinteisen Juhla Mokan sijaan... ;)