Neuleviltteihin hurahtaneella taas uutta projektia...

Ajaessani viime sunnuntaina talvilomareissulta Pohjois-Savosta kohti kotia kypsyi mielessäni idea seuraavasta neuleprojektista; jotain keltaista, harmaata ja valkoista tulevan kotimme olohuoneeseen!

Idea lähti tästä keltaisesta Ikean Strandmon -lepotuolista, johon mieheni kanssa ihastuimme edellisellä käynnillä Vantaan myymälässä.

Samaan sarjaan kuuluu myös rahi - parivaljakko, jota nyt harkitsemme Villa Kotirannan olohuoneeseen. Tai voi olla, että näitä tarvitsisi jopa kaksi, ettei mene ihan tappeluksi joka ilta, kun istumapaikkoja takan ääreltä vallataan... ;)

Tästä lepotuolista haaveillessa heräsi ajatus neuloen toteutetusta tilkkutyöstä, jossa toistuisivat olohuoneessa esiintyvät värit; nojatuolin keltainen, lautalattian vaaleampi harmaa, tupakeittiön päätyseinän tummempi harmaa ja tilan muiden lautaseinien valkoinen.

Lankana työssä on Novitan 7 Veljestä -villalanka, ja puikkojen koko 4mm. Mittat tilkuille: 40 silmukkaa leveys, ja 12krs korkeus.

Ensimmäinen ajatus oli neuloa tästä viltti, mutta ehkä vielä tovin hengähdysaikaa vaatii tuosta edellisestä vilttiprojektista toipuminen - edes sen verran, että löytäisin vielä intoa päätellä viltin langanpäät ja viimeistellä työn... ;)

Joten mietteissä nyt siis isohkon tyynyn neulominen tuohon tulevaan lepotuoliin!

Mittailin olemassa olevaa tyynyä, ja noita jo neulottuja tilkkuja, ja päädyin tällaiseen 2,5 tilkkua/kerros -malliin. Ajatuksena on, että tuo kuvio kiertää ympäri tyynyn, eli valmiissa tyynyssä ei tule olemaan sivusaumoja.

Ylä- ja alareunaan neulon pidemmät kaitaleet (12krs korkeina) tummalla harmaalla kehystämään tyynyn kuviota.

...Toki tunnen jo itseni niin hyvin, ettei kannata vielä alkaa tilkkuja ompelemaan toisiinsa kiinni sitä mukaa, kun niitä valmistuu, sillä tämä projekti saattaa vielä matkan varrella muuttua kuitenkin takaisin viltiksikin... ;)

Vilttejä ei koskaan voi olla liikaa!

Meidän nelihenkisessä sohvaperunaperheessä on olohuoneesta löydyttävä aina vähintään yksi, mielellään useampiakin vilttejä, joiden alle käpertyä lukemaan tai kaatua television ääreen. Nojatuolissa neuloessa on myös ihanaa peittää jalat viltin alle, tai kietaista viltti ympärille, yli harteiden. <3

Loppuun vielä kuva tuosta viimeistelyä odottavasta viltistä, jonka neuloin osin jämälangoista, osin vilttiä varten ostetuista villalangoista. Toista vuotta tuon projektin kanssa meni, mutta suurin osa tuosta ajasta oli neulomatonta kautta - kun taas tauon jälkeen puikkoihin tartuin, viltti valmistuikin lopulta melko nopeastikin.

Otan viltistä kunnon kuvat, kunhan valmistuu, ja voisin vaikka kirjoittaa ylös myös ohjeet, kuinka toteutin nuo pehmeän liukuvärimäiset raidat vilttiin - jos niistä olisi vaikka iloa ja hyötyä jollekin toisellekin näihin neuleviltteihin hurahtaneelle! ;)

DIY: Neulotut ruukunsuojat [Järvenpään Kukkatalon joulukampanja]

*Yhteistyössä Järvenpään Kukkatalo

Meillä tämä syksy on ollut melkoista haipakkaa; raksaa, lasten harrastuksia, töitä, töitä, töitä, blogijuttuja ja ihan pikkiriikkisen omia harrastuksiakin. Iltaisin, kun vihdoin olemme kaikki päässeet samojen seinien sisään, ei ole juurikaan enää tehnyt mieli hypätä uudelleen ratin taakse ja hurauttaa kyläilemään. Oma koti, oma sohva, oma perhe, oma aika - ihan parasta!

...Kun samaan soppaan vielä lisää reistailevan puhelimen ja pahan tavan unohtaa palata saapuneisiin viesteihin, jos en niihin heti ehdi vastaamaan, niin monet ystävät ovat jääneet viime kuukausina hieman paitsioon...

Mutta elättelen toivoa sosiaalisemmasta tulevasta vuodesta, viimeistään raksan valmistuttua - toivottavasti ensi kesän aikana! :) Irtoaisi enemmän aikaa, ja sitä energiaakin, iltaisin kaikkeen muuhunkin kivaan.

Joulun aikaan tulee piipahdettua kylässä sukulaisilla ja ystävillä - yleensä joulutervehdysten merkeissä. Minäkin koetan aktivoitua tällä saralla, ja toimittaa joulukortin (kenties jopa pienin paketein) henkilökohtaisesti lähimmäisillemme!

Tänään, Järvenpään Kukkatalon joulukampanjan inspiroimana, kerron teille minun ajatukseni, kuinka pienellä vaivalla ja nopeasti - tärkeistä sanoja meille ruuhkavuosissa eläville - teet lahjaksi vietävästä joulukukkasesta, tai vaikka sypressistä, henkilökohtaisemman ja persoonallisemman tuliaisen!

Neulotulla ruukunsuojalla piilotat helposti tuliaiskukkien (muovi)ruukut - eikä kyseessä ole vain kaunis 'lahjakääre'; nämä ruukunsuojat sopivat kerralla useammankin kokoisten ruukkujen ylle (joustoneule), joten lahjan saaja voi myöhemmin samalla ruukunsuojalla huputtaa vaikka huonekasvienkin ruukut talviseen asuun.

Nämä neulomani harmaat ruukunsuojat on neulottu Novitan Seitsemän Veljestä -langasta, puikkokokona 4,5.

Tämän isompaa ruukunsuojaa varten loin 64 silmukkaa, jotka jaoin neljälle puikolle. Neuloin joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin, 2 oikein...) niin pitkään, että silmämääräisesti näytti riittävän pitkälle - en siis laskenut kierroksia, sillä suojan korkeushan riippuu ruukun korkeudesta.

Jos et ole varma ruukun korkeudesta (neulot suojat valmiiksi ennen kukkien ostamista), niin neulo mielummin hieman korkeammaksi, kuin arvelisit ruukun korkeuden lopulta olevan; kuten näissä kuvissa, ylimenevä osuus kääntyy kauniisti ruukun reunojen yli, ja reunustaa kasvin, peittäen ruukun mullat.

Käytin somistuksessani näissä neuleruukuissa sypressejä, jotka ovat tarkoitettuja joulukauden koristeiksi - eivät siis niitä isoiksi pensaiksi pihassa kasvavia.

Tämä isompi ruukku nousi vanhan rottinkisen kukkatason ylimmälle paikalle, ja sai ympärilleen Kukkatalon valikoimasta löytyvän oksakranssin, joka toistaa kauniisti muun somistuksen vihertävän harmaita sävyjä, ja talvisen metsän tunnelmaa.

Tämän pienemmän ruukunsuojan neuloin kuten isommankin, mutta vain 48 silmukalla, eli 12/puikko. Minulla oli valmiina kotosalla tuo metallinen sisäruukku, joten pystyin mitoittamaan suojan korkeuden juuri ruukun yläreunaan asti ylettyväksi.

Tuossa kahden yllä olevan kuvan taustalla näkyy kauniissa sinertävän harmaassa ruukussa hieman erilainen kasvi joulusesonkiin. Kyseessä on mehitähti, jolla on hileinen maalipinta, joka itse asiassa hohtaa pimeässä!

...Tämä oli isomman poikani löytö Järvenpään Kukkatalon valikoimasta somistukseen laitettavaksi, ja kauniistihan se istuu asetelmaan. :)

En tahtonut tuoda tähän jouluiseen somistukseeni juurikaan niitä perinteisiä joulukukkia, hyasintteja ja amarylliksia, vaikka omassa kodissani ne ovatkin joka vuotisia klassikoita. Tahdoin kokeilla talvisen ja huurteisen tunnelman luomista, ja mielestäni nuo orkideat (lattialla), vaalea mehitähti ja hopealanka sopivat tuohon maailmaan mukavasti - johon sypressit tuovat vihreydellään syvyyttä.

Olen aivan hullaantunut näihin rottinkikalusteisiin, ja haaveeni somistusta miettiessä olikin muistuttaa, ettei rottinki kuulu ainoastaan kesään, tai ole pyhitetty vain huonekasveille - yhdistettynä vaikka oksakransseihin, sypressiin, hopealankaan ja neuleruukkuun muuttuu tämänkin kalusteen ilme jouluiseksi!

Tuo alimmalle tasolle aseteltu kranssi, ja sen keskelle nostettu hopealanka muistuttavat kesän jäljiltä unohtunutta linnunpesää, minne halla on talveksi pesinyt. :)

Kookkaampaa sypressia ja hopealankaa oli yhdistetty myös Kukkatalon omassa asetelmassa, jonka nostin somistetun tilan toiselle laidalle - sopi täydellisesti tuohon talviseen tunnelmaani. Tällaisen asetelman ottaisin ehdottomasti Villa Kotirannan etukuistin portaille, jos sellainen meillä jo valmiina olisi! :)

...Ehkä ensi talvena... ;)

******************

Muistathan osallistua kilpailuun äänestämällä suosikkiasi somistetuista kuusista, joko Järvenpään Kukkatalon myymälässä, tai Kukkatalon Facebook -sivuilla. Osallistuneiden kesken arvotaan 2kpl 50€ lahjakortteja.

Lisäksi voit osallistua tämän viikon ajan (kilpailu voimassa sunnuntaihin 27.11.2016 klo 15:00 saakka) lukijakilpailuun blogissani - osallistuminen, säännöt ja tarkemmat ohjeet kilpailuun täällä - osallistuneiden kesken arvotaan sunnuntaina illalla 50€ lahjakortti!

Muistathan myös, että viikoittain vaihtuvista kampanjatuotteista saa myymälässä -20% alennusta!

Järvenpään Kukkatalon joulusomistus & lukijakilpailu!

*Yhteistyössä Järvenpään Kukkatalo

Tänään se vihdoin starttasi! Nimittäin Villa Kotirannan oma viikko Järvenpään Kukkatalon joulukampanjassa. Niin jännittävää!! :)

En muista koska viimeksi olen ollut näin innoissani joulusta, joulukoristeista, askartelusta ja tuunauksesta - tunnuslauseensa mukainen todellakin tämä yhteistyökumppani; 'Tuhansia ideoita Järvenpään Kukkatalosta'.

Viime viikolla kampanjan aloitti Järvenpään Kukkatalon oma blogi, ja tällä viikolla vetovastuun nappasin minä. Ensi viikolla somistusvuorossa Hernepensaskujanne -blogi, sitten Mansikkatilan mailla ja kampanjan komeasti päättää Kukkala -blogi.

Huikeita joulunodotusviikkoja tiedossa teille lukijoille, ja meille bloggaajille! ;)

Tänään valokuvin jaan teille ensimmäiset tunnelmat somistuksistani. Meidän bloggaajien tehtävänä on jokaisen somistaa oman tyylinsä ja liikkeen tuotteista saatujen ideoiden pohjalta joulukuusi, sekä tila kuusen ympäriltä.

Joulukuusien kesken on parhaillaan käynnissä äänestys, niin Järvenpään Kukkatalon Facebook -sivuilla, kuin myymälässäkin - kannattaa ehdottomasti käydä antamassa äänensä vaikka molemmissa, sillä äänestäjien kesken arvotaan 2kpl 50€ lahjakortteja!


Viikoittain vaihtuvista kampanjatuotteista saa myös myymälässä -20% alennusta - kannattaa siis piipahtaa kurkistamaan viikon tuotteet!

Lisäksi jokainen blogi on saanut 50€ lahjakortin arvottavaksi blogien lukijoiden kesken. Täten siis starttaan tänään myös tuon oman lukijapalkinnon kilpailun!

Säännöt ovat selkeät;

Voit osallistua 1-3 arvalla arvontaan - aikaa osallistua on sunnuntaihin, 27.11.2016 klo 15:00 asti. Arvonnan voittajan paljastan sunnuntaina illalla!

1 arpa liittymällä blogini lukijaksi (tai olemalla jo lukijani - hihkaisethan kommentteihin, jos haluat osallistua arvontaan)

1 arpa äänestämällä Villa Kotirannan kuusta Järvenpään Kukkatalon Facebook -sivuilla (kerään sunnuntaina äänestäneiden nimet sivulta mukaan arvontaan)

1 arpa ottamalla valokuvan somistuksistani paikan päällä myymälässä, ja jakamalla sen instagramissa - muistathan käyttää: #villakotiranta #tuhansiaideoita @jkukkatalo

Hihkaise tämän postauksen kommentteihin, monellako arvalla osallistut! :)

Mutta sitten itse asiaan, eli minun jouluuni vuonna 2016!

Koska lähtökohtana oli luoda omanlaiseni joulu Kukkatalon tiloihin, alkoi somistus tietenkin raahaamalla ihana ikioma lipastopöytä kotoa myymälään - tuon nettikirppislöydön ympärille olen rakentanut joulua tänä vuonna myös omaankin kotiini.

Värimaailmaksi somistukseeni siis valikoitui puu, vihertävänharmaat sävyt, valkoinen ja harmaa. Tummunutta metallia, lasia, puuhelmiä ja höyheniä.

Ihan minun näköiseni lopputulos! :)

Nämä ihanat pallot ovat Kukkatalon valikoimasta, ripustin ne juuttinarulla huurteiseen joulukuuseen roikkumaan.

Tuunasin jo syksyllä nämä isohkoista puupalloista ja valkoisista höyhenistä muodostuvat koristeet. Ne ovat odotelleet tätä talvea, ja olisiko voinut löytyä parempaa hetkeä nostaa ne vihdoin esille?! :)

Noista valkoisiksi maalatuista metallihimmeleistä inspiroidun heti ensi silmäyksellä, kun kävin myymälän valikoimaan tutustumassa, ja tuunasinkin myös omat versiot valkoisista himmelipilleistä ja puuhelmistä - DIY-ohje luvassa vielä myöhemmin tällä viikolla!

En ole vuosiin nostanut tähteä kuusen latvaan, vaan korvannut sen jollakin muulla koristeella. Tänä vuonna vanhoista puumitoista rakentamani tähti sai nousta korkeimmalle paikalle.

Tuon tähden ohjeen ja tarkemmat kuvat löydät viime jouluisesta postauksesta - KLIK.

Tavallinen valosarja sai pienen ripauksen luksusta, kun virkkasin jokaiseen 'lamppuun', joita oli muuten näin isoon kuuseen sopivassa sarjassa neljäkymmentä, pienen pitsihupun. Valo pehmeni, ja valosarjasta itsessään tuli niin kaunis elementti joulukuuseen, ettei isokaan puu jäänyt kaipaamaan enempää nauhoja tai vitjoja!

Tähänkin DIY-ohjeet tulossa jakoon viikon mittaan - ja otanpa myös langan ja virkkuukoukun mukaani, kun olen paikalla myymälässä keskiviikkona (23.11.2016) klo17-19 - saa nykäistä hihasta, ja tulla moikkaamaan, voin vaikka näyttää, kuinka tällaisen valosarjan saa virkkaamalla! ;)

Somistus tosiaan käsittää joulukuusen ohella koko ympäröivän tilan - monen monta valokuvaa vielä odottelemassa tätä viikkoa; paljastetaan somistettua tilaa ja tuunauksiani pala palalta viikon mittaan! :)

...Ja jos et malta odottaa, niin ainahan voit käydä paikan päällä tutustumassa ideoihini Kukkatalon myymälässä! ;)

Pehmeyttä ja metallia, mattapintaa ja pikkuisen kimallustakin - sopivassa suhteessa minun makuuni! ;) Vanhaa ja uutta, sulassa sovussa. Kerroksellisuutta, ja vanhojen tavaroiden kertomaa tarinaa, terästettynä raikkailla sinertävillä sävyillä ja valkoisella.

En tiedä teistä, mutta minulle tuli ikävä lunta ja paukkupakkasia - taisi vähän jouluniloakin läikähtää rinnassa tuota somistusta tehdessä... :)

DIY: Trikookuteista mukinaluset vaikka pikkujoululahjaksi

Tämä viikonloppu on niin hurjan jännittävä - viimeisiä päiviä aikaa valmistella joulukoristeita ja viimeistellä tuunausprojekteja, ennen tämän iltaista somistusoperaatiota Järvenpään Kukkatalolla!

Huomenna siis starttaa Villa Kotirannan viikko Järvenpään Kukkatalon joulukampanjassa - en tiedä miten saan unta ensi yönä.... :)

Parhaiten jännitykseen auttaa käsillä puuhastelu - yleensä minulla virkkaus tai neulominen - joten tänä viikonloppuna onkin tullut iltapuhteita tehtyä ihan ennätysmäärä!

Helppo, nopea ja ihanan talvinen DIY-askare on trikookuteesta virkatut mukin- tai lasinaluset!

Kannattaa oman käsialan ja trikookuteen paksuuden mukaan hieman testailla sinulle sopivaa silmukkamäärää, mutta totesin meidän mukeille sopivan tällaiset 8 silmukan aluset.

Eli otin käyttöön kirppislöytöni; paikalliselta Facebook -kirppikseltä ostamani trikookuteet, sekä kirpputorilta euron hintaan ostamani paksut, koon 7, puupuikot.

Loin 8 silmukkaa puikolle (huom: en tehnyt silmukoiden luomista perinteiseen tapaa kahdelle puikolle, vaan suoraan yhdelle, jolloin reunan silmukat eivät jääneet liian löysiksi), ja neuloin jokaisella kierroksella kaikki oikein, kunnes työ oli neliön muotoinen. Sitten vain silmukoiden päättely, ja harsien nurjalle puolelle aloitus- ja lopetuskuteen päättely.

Aikaa taisi mennä palttiarallaa se 10-15min/alunen - vähän riippuen siitä, kuinka mielenkiintoinen kohtaus illan elokuvassa oli parhaillaan menossa... ;)

Näitä voisi pyöräyttää illassa vaikka neljät lahjapaketteihinkin - ihanat lahjat vaikka kylään viemisiksi. Tai miksei joululahjaksikin, vaikka kera ihanien mukien ja joulukahvipaketin, kasattuna kauniiseen koriin.

Vähitellen joulua olen tänne kotiinkin saanut laiteltua - tai ehkä enemmän talvea varten koristellut, kuin suoranaisesti joulua. Otan mielellään jo marraskuussa talven vastaan, ja pakkaan pois maaliskuun tuntumassa, kun lumetkin alkavat sulamaan.

Yleensä sisälle tuotu kuusikin on enemmän talvipuu, kuin joulukuusi. Tosin sen mies olisi valmis heittämään takaovesta jo joulupukin mukana samalla oven avauksella... :)

Tänä vuonna kävin taittamassa pienen kuusen olohuoneeseen jo näin ennen joulukuuta, jotta hieman havun tuoksua saatiin tupaan.

Joulu on lasten juhla, ja kotoilun aikaa. Värejä, valoja, talvisia tuoksuja, hyviä makuja ja laatuaikaa koko perheen voimin!

...Sopivassa suhteessa myös käpertymistä rauhoittumaan neuletyön pariin tuohon ikiomaan nurkkaukseeni, jonka möbleerasin perjantaina paikoilleen! ;)

Muutama huonekalu uudelle paikalle, vähän talvisempaa värimaailmaa ja talvisempaa tunnelmavalaistusta uuden valosarjan myötä (tuo ihana luonnonsävyjä ja turkoosia toistava pallovalosarja löytyi ruokaostoksia tehdessä paikallisesta marketista) - ihan kuin uudessa kodissa taas asuisi!

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille - ja voimia uuteen viikkoon! 

Palataan blogin ääreen jälleen huomenna jouluisin valokuvin - huomenna käynnistyy myös lukijakilpailu, jossa palkintoja lahjakortti Järvenpään Kukkataloon, vinkvink!

Ja loppuun vielä pienimmän poikani, 1v9kk kuvausassistenttini, luoma sommitelma - aika hienosti valitsi teemaan värimaailmaltaan sopivan ukon! ;)

Henkinen Sodankylä, a.k.a. parhaan ystäväni koti

Jokaisella ihmisellä tulisi olla paikka, jonne voi paeta arjen hälyä ja kiirettä. Missä istua kaffekupin kanssa, ilman höntyilyä ja jakaa ajatuksiaan jonkun läheisen kanssa, vapaasti ilman tarvetta kaunistella, jättää jotakin sanotta tai pelkoa tulla väärinymmärretyksi. Paikka, jossa voit olla kuin kotonasi.

Minulle tuo paikka on parhaan ystäväni - melkeinpä siskokseni häntä jo kutsuisin - koti. Vaikka tuo arjen pakopaikka sijaitseekin aivan Lahden keskustassa, on se saanut vuosien aikana nimekseen 'henkinen Sodankylä'; tuo koti tarkoittaa meille molemmille pakopaikkaa muulta maailmalta, minne ei yllä mikään ikävä ja minne jokainen kyläilykäyntini on itäsuomalaiseen tapaan täynnä kaffetta, herkkuja ja höpöttelyä - joskus myös marttailua käsitöiden merkeissä.

Eikä sovi unohtaa niitä lukuisia unelmia ja tavoitteita, joita tuossa asunnossa on sanoiksi puettu. Onpa kyse sitten ollut isoista tai pienistä haaveista, sisustusunelmista tai alati pohdiskeltavasta aiheesta 'mikä minusta tulee isona?', niin tuon asunnon sohvalla ovat päät olleet pilvissä, ja jalatkin ehkä hieman irti maasta. :)

Kävin eilen pienimmän pojan kanssa tervehtimässä ystävääni, eli pienemmän ja isomman pojan kummitätiä, ja kannoin kamerani mukana - mahtui kuin ihmeen kautta samaan laukkuun kuin tuliaiset; kaksi kesäkurpitsaa ja viisi munaa omasta kanalasta. :) ...Kotiin lähtiessä laukku ei juurikaan ollut keveämpi, sillä vastalahjana sinne sujahti muutama sisustuslehti... Vaihdantatalous rocks! <3

Ystäväni koti on kodikas yksiö, joka muodostuu erillisestä keittiöstä, sekä olohuoneen yhteydessä olevasta alkovista ja vaatehuoneesta. Eteiskäytävästä pääsee niin keittiöön, olohuoneeseen, kuin kylpyhuoneeseenkin.

Asunnon sisustus on ihanan seesteinen ja harmoninen kokonaisuus, jossa yhdistyvät niin vintage, retroilu ja käsityöläisyys. Selkeä, ja silti niin valtavan kotoisa.

Osa huonekaluista on kirpputoreilta, osa perintönä saatuja, jotkut uutena hankittuja. Esimerkiksi tuo yllä olevassa kuvassa oleva valkoinen nojatuoli on itse asiassa minun perintötuolini, joka on ystävälläni ikilainassa. :)

Meille onkin tässä viidentoista vuoden ystävyyden aikana muodostunut melkoinen yhteishuoltajuus joidenkin huonekalujen ja mattojen kesken - mikä tuo runsaasti liikkumavaraa kodin sisustuksen kanssa, kun ei kaikkea tarvitse itse ostaa, eikä toisaalta täyttää varastoa käytöstä pois otetuilla kalusteilla.

Ihailen suuresti ystäväni käsityötaitoja - ja kärsivällisyyttä - esimerkiksi noiden tyynyprojektien kanssa. Hetkessä hän loihti syksyiset tyynyt palmikkoneuleella ja isoäidin neliöistä virkaten olohuoneeseen!

Ja ihailkaa tuota kädenjälkeä! :) Itselläni olisi takuulla karannut silmukka tai pari neuloessa, tai vähintäänkin mennyt hermot muutamaan otteeseen....

Ja luonnollisesti henkisessä Sodankylässä tulee olla kyltti! :)

Vuosia sitten eräs ystäväni valmisti tuon kyltin lahjaksi pyynnöstäni, ja se löysi oman paikkansa olohuoneen ikkunalaudalta. Syksyisin ja talvisin sen edustalla poltettavat tuikut loimuavat tuon kyltin teräksisellä pinnalla - muistuttaen jopa hieman revontulia.

Ja tässäpä ihana DIY -idea jämälankaprojektiksi! Kieputtaen pieniksi keriksi ja neulan kanssa langanpäiden päättely kerän sisälle.

Joskus ystäväni suunnitteli tällaisilla palleroilla pöytävalaisimeen varjostimen tekemistä, ja voisihan näillä tehdä vaikka tilanjakajan; riittävän monta palleroa sopivan pitkään lankaan pujottaen ja tankoon roikkumaan useampi tuollainen pallonauha.

Olohuoneen yhteydessä sijaitsee myös alkovi.

Tilaa jakamassa on kirjahylly - joka on muuten täynnä molemmin puolin; tässä kodissa luetaan! :) 

Olohuoneen puolella tuossa kirjahyllyssä on selkänojan yläreunan kohdalla yksi hylly avoimena, ja toimii täydellisenä laskutilana kahvikupposille.

Alkovi on tilava, ja sinne mahtuu leveän sängyn lisäksi myös vanhoista puulaatikoista pinotty yöpöytä, sekä nojatuoli - johon ystäväni on myös virkannut isoäidin neliöistä viltin päälle.

Tuohon tyynyynkin liittyy pitkä tarina, jonka ystävämme kyllä jo tuntevat - ja samanlaiset painatukset olemmekin molemmat saaneet lahjaksi yhteiseltä ystävältämme. <3 Kiitos, S!

Keittiöstä aukeaa maisema rauhalliselle, suljetulle sisäpihalle.

Talvisin pimeisiin iltoihin tuo tunnelmaa ikkunan takana olevaan suureen lehtipuuhun laitetut valot - ja tietenkin syksyisin tuo puu loistaa kauniissa ruskassa.

Valoisassa keittiössä viihtyvät myös huonekasvit. Tai en tiedä, onko vehreyteen syynä valoisa paikka, vai ystäväni perintöohjeistus kukkien kasteluun; kerran viikossa kahvinkeiton jälkeen suodattaa hän vielä viileät vedet purujen läpi, ja kastelee kukkaset tuolla laimealla kahvivedellä.

Kannattaa kokeilla - omatkin huonekasvini näyttävät tykkäävän tuosta mummon ohjeesta!

Tuota ystäväni keittiön seinien ruskeaa sävyä etsittiin ja mietittiin muuten pitkään! :)

Erilaisia värinäytteitä ystäväni keräsi lehdistä ja kankaista, ja lopulta oikea sävy löytyikin lempimukista. Tuon mukin kanssa sitten rautakaupassa verrattiin sävyä värikortteihin - ja taisivat ne kortitkin käydä vielä oikeassa tilassa ihmeteltävänä ja pohdittavana ennen maalin ostamista.

Mutta miksi tyytyä hyvään, kun voi saada täydellistä?! ;)

Keittiön pöydän pitsiliina on muuten Etolasta ostettu kerniliina - ei heti uskoisi muoviliinaksi!

Ja liinan alla on valkeaksi maalattu pieni pirtinpöytä, joka sekin oli melkoisen kauan etsinnässä. Lopulta täydellinen pöytä penkkeineen löytyi paikalliselta kirpputorilta, ja yhteisvoimin sen purimme kirpputorin ulkopuolella kadulla osiin (minulla kulki tuolloin aina työkalupakki auton takakontissa) ja kuljetimme pikkuisessa Puntossani ystäväni asunnolle.

...Tuohonkin pöytään ja sen tuunaamiseen sopivaksi ystäväni keittiöön liittyy myöskin muutama mehukas tarina, joille olemme vuosien aikana saaneet vielä naureskella useammankin kerran... ;)

Tällainen on siis henkinen Sodankylä - ihana ja persoonallinen, eikö? <3