Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasiastiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasiastiat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Käytävän uudet avohyllyt


Viikonloppuna tartuimme vihdoin toimeen ja pitkähkön vitkuttelun jälkeen saimme käytävän avohyllyt paikoilleen.

Näitähän on suunniteltu jo viime syksystä lähtien, kun saimme käytävän kaapistot paikoilleen ja hyllyt ovat odotelleet verannalla paketeissa toista kuukautta. Vaadittiinkin vain yksi hiljainen lauantaiaamu ja riittävä määrä aurinkoa antamaan kaivattua energiaa - ja homma on vihdoin valmis!


Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin saanut aseteltua tavaroita paikoilleen; hänelle tämä hyllytarve oli kuulemma virheellisesti myyty kirjojen säilytyspaikkana! :)

...No onhan siellä kirjojakin seassa...!

Hyllyjä hankittiin nyt alkuun vain kolme, mutta se asennettiin seinälle niin, että halutessani voi lisähyllyjä asentaa vaikka kolme lisää näiden ylä- ja alapuolelle.


En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka järjestävät kirjahyllynsä värien mukaan - mokoma tapa sotii täysin vastaan omaa logiikkaani, jossa kirjat ovat ensin aihepiireittäin, sitten kirjailijoittain ja lopulta kirjat julkaisemisjärjestyksessä.

Kyllä, olen lapsesta saakka rakastanut kirjastoja.

En ymmärrä, miten kukaan löytää kaipaamaansa kirjaa, ellei muista kannen väritystä...?!

Tämän avohyllyn myötä annoin epäloogisuudelle - hieman hampaat irvessä kuitenkin, luonnollisesti - sijaa ja nostin esille keväisen vihreänsävyisiä kirjoja.

Kyllä, pidän tästä värimaailmasta, mutta samaan aikaan ahdistaa, että alakerran kirjahyllyni on nyt kaaoksessa näidden kirjojen puuttuessa sieltä oikeilta paikoiltaan... ;)


Piipahdin tovi sitten paikallisessa osto- ja myyntiliikkeessä kulkiessani paikan ohi ja huomasin hyllyllä tuon alla olevissa valokuvissa esiintyvän kynttilänjalan. Ihastelin sitä tovin, mutta jätin tuolloin vielä hyllyyn - vaikka hinta olikin vain kolme euroa. Paria päivää myöhemmin palasin takaisin liikkeeseen ja huokaisin helpotuksesta, kun kynttilänjalka edelleen odotti minua siellä!

Olen hulluna eri sävyisiin vihreisiin lasiastioihin ja -esineisiin, joista huokuu ajattomuus. Nostinkin avohyllylle esille rakkaimpia löytöjäni - turhaan ne kaapeissa piilossa odottavat käyttöönottoa!



Siinä mieheni oli oikeassa, että kirjahyllyyn pitäisi koettaa mahduttaa enemmän kirjojakin, sillä ne todella kaipaavat säilytyspaikkoja. Vaikka möin kirpputorilla juuri vajaan metrin mittaisen hyllyn verran kirjoja, en juurikaan huomannut tilan lisääntyneen kirjahyllyissä...

Mies ihmetteleekin aina välillä, miksi näitä täytyy olla näin paljon?! Ymmärrän hänen näkökulmansa, että samat kirjat voisin lainata kirjastostakin, mutta koetan aina perustella vedoten LP-levyjen keräilijöihin - vastaavasti itse haluan omistaa ne kaikkein parhaimmat teokset, joihin voin halutessani palata koska tahaansa. Lisäksi kirjahylly kertoo yllättävän paljon omistajastaan, halusimme sitä tai emme.

Ja ovathan ne kirjat - ja täydet kirjahyllyt - vain niin kauniita! :)


Tuo ylähylly on vielä aivan kesken... En oikein saa otetta siitä.

Joku rönsy tai muratti pitkine oksineen roikkumaan reunan yli? Ja mitä kuvun alle?


Viikonloppuna paistoi aurinko täällä niin kirkaasti, että oli ihanaa ottaa kuvia valossa kylpevästä kodista.

...Tosin samaan vauhtiin huomasin taas, kuinka remontin jäljiltä on edelleen ikkunat pesemättä ja pölyä leijaillut joka puolelle... Esimerkiksi tuo suuri lasipullo kaipaa kevätpesua kipeästi!

Löysin tuon kyseisen pullon puukehikkoineen viime syksynä vanhan puuseppäharrastajan kuolinpesän myynnistä, mistä kannoin kaksi autokuormallista tavaraa kotiin - ja joita olen tässä pitkin talvea blogissakin esitellyt. Tästäkin esineestä maksoin tasasumman, 10€.


Lipaston ostin jo valmiiksi Villa Kotirantaa varten, kun asuimme edellisessä kodissamme. Löysin sen sattumalta Tori.fi kautta naapuristamme muutamalla kympillä!

Vanha puulaatikko on mieheni muuttokuormasta peräisin ja sinne kätkeytyy kasa sisustuslehtiä ja -kirjoja. Valkoinen kynttilälyhty on vanhan työpaikkani henkilökuntamyynnistä muutamalla eurolla tehty löytö.


Miehen kiusaksi on nyt taas yksi tyhjä seinätila täytetty! ;)

Toivotaan, että aurinkoiset säät jatkuvat nyt läpi kevään - tuntuu, kuin talven jälkeen heräisi taas vähitellen horroksesta ja akut alkavat täyttymään. Tämä avohyllyprojektikin on hyvä esimerkki siitä, mihin kaikkeen aurinkoenergian voimin jaksaakaan taas tarttua innolla!

...Olisi nimittäin vielä muutama remonttiprojekti odottelemassa intoa ja tarmoa... ;)


Aurinkoista keskiviikkoa ja voimia viikkoon!


torstai 16. marraskuuta 2017

Lähestyvästä joulusta viis - raikasta vihreää ja keltaista keittiöön!


Odotellessani eilen poikaa treeneistä kiersin pari Mäntsälän keskustan kirpputoria pikaisesti. Toivoin löytäväni muutaman hieman isomman vaalean rottinkikorin - ei toivoa - mutta mukaani tarttui mm. seitsemän inspiroivaa sisustuskirjaa 1€ kappalehintaan ja lapsille pari paitaa.

Päivän paras löytö oli eräällä myyntihyllyllä muiden pikkuesineiden sekaan hukkunut kaunis keraaminen kulho. Ensin silmään pisti kaunis keltaisen sävy, ja kun nostin kulhon käteen lähempään tarkasteluun, rakastuin!

Kauniit vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt kulhon kyljissä ja syvä sininen sävy sisäpinnalla. Ja vielä erinomaisessa kunnossa!


...Hieman pelotti kääntää kulho nurin hintalapun tarkistamiseksi, sillä tämän kulhon ihan ehdottomasti halusin viedä kotiini!

Kulhon pohjasta löytyikin erittäinen iloinen yllätys; hinta 0,50€!

LÖYTÖ!

Hintalapun alta pohjasta paljastui kirjainyhdistelmä GDR eli kulho on Itä-Saksan tuotanto aikaväliltä 1949-1990.


Omalla tavallaan näistä väreistä ja kuvioinnista muistui mieleeni Marimekon Sääpäiväkirja -tuotteet.


Ensin ajattelin, että tästäpä kulho ensi kevään rairuoholle - onhan väritys raikkaan keväinen. Mutta kun nostin astian laukusta illalla keittiössämme, löysi se välittömästi paikkansa tupakeittiömme avohyllyltä.

Voin kuvitella jopa valkoisen hyasentinkin tuon 'ruohon' tilalle - tai valkoisen helmililjan vihreine varsineen!


En ole koskaan oikein innostunut suoranaisen joulun sisustamisesta kotiin; en siis vaihda esimerkiksi tyynyjä, verhoja tai mattoja jouluisiksi. Tuon pienillä jutuilla toki kotiin talvisempaa tunnelmaa, kuten kransseilla, tähdillä ikkunoissa, tai vaikka kynttiläasetelmilla, mutta perusilme kodissamme pysyy samanlaisena läpi vuoden.

Siksi tämä keittiön avohyllyille nostettu asetelma rakkaita astioita ja pienesineitä ei vaihdu sesongin mukaan, vaan paremminkin päivittyy uusien löytöjen myötä. Rakastan tuota valkoisen, keltaisen ja vihreän raikasta yhdistelmää!

Niinpä uusi kulho nousi hyllylle ja korvasi aiemmin samalla paikalla 'heinien' ruukkuna olleen pienen virkatun korin.


Hyllyille ja tasoille löytää tiensä muistot vuosien takaa; tuo keltaisissa kehyksissä oleva printti on Lontoosta 2013 ostamani postikortti, joka on tässä ajassa löytänyt tiensä jo neljänteen keittiööni. Keltaisen kehyksen - itse asiassa useammankin samanlaisen - olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten Lahden Anttilasta alennusmyynnistä.

...Näitä valokuvia katsellessa huomasin, että olipa tuonne hyllylle nostettu myös pojan junakin näköjään jäähylle... :)


Tänä vuonna mies sai pienemmältä pojalta isänpäivälahjaksi Martinexin 'Maailman paras isä' -mukin, joten isillä on onkin nyt kaksi lempimukia; Hemtexin 'I have a HERO, I call him DAD' -muki löytyi joulupaketista pari vuotta sitten.

...Ja minä tässä kaiken tohinan keskellä koetan muistaa rakastua arkeen... ;)


Mutta päivän postauksen sanoma oli, että

silmät auki niillä kirppiskierroksilla!

Ikinä ei tiedä, mikä löytö sinua odottelee siellä sekaisella alimmalla hyllyllä jemmassa.

Kuten nuo alla olevan valokuvan ohuet lasiset jälkiruokakulhot; olin vanhempieni kanssa vuosia sitten Pohjois-Savossa paikallisella rompetorilla kiertämässä ja isäni ihastui näihin jalallisiin kulhoihin. Äitini ei koskaan niistä innostunut, ja kulhot päätyivätkin pitkäksi aikaa romukaappiin keräämään pölyä. Onneksi äitini ei ehtinyt kulhoja vielä lasinkeräykseen heittää, uhkauksistaan huolimatta, ja ehdin pelastaa ne omaan kotiini.

Nyt nämä lasikulhot ovat minulle rakkaat muistot minun ja isäni yhteisestä innosta kirpputoreihin ja kauniisiin esineisiin. ;)


Blogissa on viime viikkoina ollut hieman hiljaisempaa - tämä loputtomiin venynyt muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely vie ihan naurettavan paljon aikaa iltaisin. Ja niinä iltoina, kun olisin ehtinyt blogin ääreen istumaan, on ollut liian pimeää valokuvaamaan - tai sohva, Netflix ja sipsit ovat houkuttaneet liikaa... ;)

Ollaan armollisia toisillemme ja itsellemme - tähän pimeään, märkään vuodenaikaan saa hieman lepsuilla ja kerätä voimia!

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusruusuilla keskikesän juhlaan [#Kukkailottelua]

Nykyisen kotimme pihamaalla aloitti juhannusruusu kukintansa juuri keskikesän juhlan kynnyksellä. Hieman vaatimattomilta näyttävät valkoiset kukkaset suureksi kasvaneen ruusupensaan lehvästön seassa, joten päätin juhannuksen kunniaksi nostaa muutaman ruusun ansaitsemalleen kunniapaikalle.


Tämä reilun euron maksanut kirpputorimaljakko oli esillä jo muutama viikko sitten niin ollen #Kukkailottelua -haasteessa, kun asettelin siihen neilikoita ja kielojen lehtiä.

Tunnelma valkoisilla ruusuilla samaisessa maljakossa on mielestäni hieman romanttisempi, ja toisaalta keskikesän yöttömään yöhön sopiva.


Täällä meillä vietetään juhannusaattoiltaa kotoisissa, rauhallisissa tunnelmissa; mummulassa kahvittelun jälkeen vietettiin perheen voimin laatuaikaa pötkötellen sängyssä, herkuteltiin popcorneilla ja viinirypäleillä, ja katseltiin telkkaria.


I H A N A N  R A U H A L L I S T A  -   I H A N  P A R A S T A !


...Kotoilu, pötköttely ja laiskottelu on niin aliarvostettua...! ;)


Miehen lähdettyä juuri nukuttamaan pienintä poikaa, minä sain hetken omaa aikaa tietokoneen äärellä. Nämäkin hetket ovat olleet kortilla viime aikoina, kun arki on ollut toisaalta miehen osalta raksaa aamusta iltaan, ja toisaalta minun osaltani arjen pyörittämistä kotirintamalla - välillä yhden, välillä kahden lapsen kanssa.

Monena iltana tälläkin viikolla olen ollut yhdeksän aikaan jo täysin valmis unille - enkä juurikaan ole edes suonut ajatusta tietokoneen käynnistämiselle. Kirjaakin olen jaksanut lukea korkeintaan pari sivua - ja kyseessä vielä todella jännittävä dekkari! :)

Siksipä arvostamme suuresti näitä hetkiä, kun voimme ottaa rennosti ja levätä - ladata akkuja seuraavan päivän askareisiin.

Huomennakin mies aloittaa jo aamusta päivän remontoiden, ja minäkin liityn joukkoon iltapäivän puolella. Ei siis valvomista aamuyön tunneille ihmetellen valoisaa yötä, ei railakasta juhlimista tai mökkireissua - ja nyt tulee tunnustus; en edes kaipaa noita! :)

Mietinkin ääneen tänään miehelle, että minäkin kovaa vauhtia lähestyn neljääkymmentä - ei minua enää jaksa kiinnostaa rai-rait, cin-cinit tai hölökynkölökynit. Eikä se ikään suoranaisesti liity, vaan elämäntilanteeseen ja toisaalta elämänasenteeseen myös; arvostan yli kaiken hyvin nukuttuja öitä, levännyttä fiilistä ja aikaisten aamujen tuomia lisätunteja päiviin.

Suoraan sanottuna myös jo pelkkä ajatus, että aamulla otsalohkossa jyskyttelisi dagen efter, saa aikaan kauhun puistatuksia! 

...Ja toisaalta eipä noiden lasten kanssa juurikaan armoa aamuisin tunneta, jos yöunet ovat jääneet vähiin... ;)


Niinpä odottelen nyt miestä tuolta lastenhuoneesta, sitten napsautetaan sauna lämpiämään ja haetaan varaston kätköstä saunalimpparit! Höpötellään lauteilla suunnitellen huomista yhteistä raksailtapäivää, haaveillaan tulevan kodin puukiukaan löylyistä, väännetään kättä pukuhuoneen paneelien tulevasta sävystä (vaalea puu vai sävytetty harmaa) ja todetaan lopuksi, että kyllä tällainen perjantai on vaan ihan parasta! :)



Ottakaahan kaikki rauhallisesti tänäkin vuonna siellä keskikesän yössä! Nauttikaa läheisten seurasta, ihastelkaa kokkoja ja unohtakaa arki hetkeksi.



Rauhallista, Aurinkoista ja Vähälumista Juhannusta Koko Suomeen!





Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kolmas Kukkailottelua -viikko samoilla neilikoilla [#Kukkailottelua]


Kyllä, kolmas Kukkailottelua -valokuvaushaasteen viikko näillä samoilla Reilun Kaupan neilikoilla - enkä ole itse vielä ainakaan tippaakaan kyllästynyt näihin hempeisiin kukkasiin!

Viikkojen mittaan neilikkakimpun kukat ovat suurentuneet ja varret lyhentyneet, joten maljakoiksi tähän kolmanteen Kukkailotteluun valikoituivat niille sopivat vanhat lasipurkit.


Aiempina viikkoina olen yhdistellyt neilikat luonnonkukkasten kanssa; ensin valkoisten tuomenkukkien, sitten raikkaiden kielon lehtien kavereiksi.

Tällä viikolla jätin turhat pois, ja asettelin pelkät neilikat lasiastioihin. Lopputuloksesta tuli ihanan nostalginen ja hieman romanttinenkin - vanhaan taloon täydellinen!


Kaikki kolme lasipurkkia ovat vuosien varrella kirpputoreilta löytyneitä - jokaiseen itse asiassa on myös kaunis pyöreä lasikorkkikin. Olen aiemmin säilyttänyt mausteita noissa pienemmissä astioissa, isommassa on tainnut olla kuivattuja yrttejä.

Mutta sääli näitä olisi kaappiin piilottaa! Sopivat kauniisti myös maljakoiksi.


Ensi viikoksi lupaan jo jotain muitakin kukkasia Kukkailotteluun, vaikka nämä neilikat vielä sattuisivatkin olemaan esittelykelpoisia! :)

Kävin eilen hakemassa ruokaostosten yhteydessä myös kimpun liljoja, mutta eivät ehtineet nuput aukeamaan vielä tämän päivän postaukseen. Ehkäpä ensi viikolla, kun olemme poikien kanssa palanneet kesäretkeltämme Pohjois-Savosta...


Kahteen aiempaan Kukkailottelu -postaukseen näillä neilikoilla voit kurkistaa alla olevista linkeistä;




Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)




lauantai 3. kesäkuuta 2017

Viikosta toiseen samoilla neilikoilla [#Kukkailottelua]


Tasan viikko sitten osallistuin Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua haasteeseen valokuvilla kukkakimpusta, jonka olin kasannut neilikoista ja luonnonkukkasista, tuomen kukkivista oksista.

Tiedättekö mitä? Osallistun tänään haasteeseen samoilla, alle viiden euron Reilun Kaupan neilikoilla - ainoastaan luonnonkukat ovat vaihtuneet! ...Ja toki neilikoiden varret viikon mittaan uusien imupintojen leikkaamisen yhteydessä lyhentyneet. ;)


Tällä viikolla neilikoiden seuraksi maljakkoon pääsivät kielojen lehdet, jotka sopivat kauniisti tuohon kirpputorilta kuluneella viikolla löytyneeseen pyöreään maljakkoon.

Maljakko taisi maksaa 1,20€, jos oikein muistan, joten todella edullisesti sain koottua tämän kahvipöydän kaunottaren! :)

Olin tällaista pyöreää maljakkoa etsinyt jo pidemmän aikaa, ja ostoslistalla on vielä hieman suurempikin versio, mutta tämä pienehkö 'lasipallo' on juuri täydellisen kokoinen kieloille. Tosin valtavan muhkeaa kimppua maljakkoon ei voi asettaa, sillä tasainen osa pohjassa on vähän säälittävän kokoinen...


Tähän viikonloppupäivän kahvittelutuokioon valitsin äidiltäni puutarhakahvikupeiksi saamani vanhat ruusukupit, sekä vaaleanpunaiset Arabian tassit, jotka nekin ovat yksittäin kirpputoreilta kerättyjä.

Juuri sopivan mummolaa makuuni! :)


Maljakon alla on Pukkilan Curvytile -laatta, jonka sain näytteeksi valitessani tulevan pikku-kylpyhuoneemme lattialaatan väriä. Kuvan laatta on sävyltään 'White', eli hieman kermainen - päädyimme itse lopulta vaaleanharmaaseen sävyyn 'Grey'.

Mutta tuo kermaisempi 'White' sopii täydellisesti useimpiin kattauksiin - lisäsin laatan alle huonekalutassut, ja tuunasin näin siitä kauniin alusen maljakoille tai vaikka ruokapöytään tarjoiluastialle.

Kaunista pikkurahalla! :)





Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...