Tuliaisina kukkasia [Kukkailottelua]

Maanantaina vietin vapaapäivää Helsingistä kylään saapuneen ystävän kanssa.

Kävimme pienemmän pojan kanssa noutamassa 'tädin' juna-asemalta, ja ihmettelimme samalla suut tötteröllä ohi kiitäneitä pikajunia. Ja kun asemalaiturille vielä laskeuduttiin hissillä, niin olihan siinä maaseudun pojalle hurvittelua jo hetkeksi! :)

...Ja taidettiin piipahtaa lähileipomon kautta hakemassa pussillinen munkkejakin...

Jälleen kerran tuli todettua, että ihan liian harvoin viettää noita vapaapäiviä ystävien kanssa puuhastellen... Jotenkin sitä unohtuu tänne omiin tohinoihin, tai piipahdetaan jossain kaffella, mutta että viettää kokonaisen päivän hyvässä seurassa, kaffetellen, syöden lounasta, käyden kärrykävelyillä ja - mikä parasta - höpötellen! <3

Ja olihan se kiva saada myös ruokapöydän ääreen pitkästä aikaa joku, joka ei ole vielä täysin tympääntynyt kesäkurpitsaan, ja pystyin kokkaamaan lounaaksi nopean (ja kuulemma maukkaan) kesäkurpitsa-kurpitsa keiton. :)

Ystäväni toi minulle tuliaisiksi kukkasia - joita ei koskaan voi olla liikaa! Innostuinkin valokuvaamaan lahjaani  #Kukkailottelua -haastetta varten tässä samalla.

Maanantain kärrykävely suuntasi - yllätys, yllätys - raksalle, missä vieraani ei ollutkaan käynyt aiemmin. ...Se on aina hauska aloittaa vierailu sanoilla ''onhan tässä vielä vähän työtä...'' :D

Kun kaikki on vielä niin kesken ja vaiheessa tuolla raksalla, tuntuu hieman pöhkölle osoitella eri suuntiin ja selittää, kuinka 'tuonne tulee keittiön saareke, ja tuohon takka, tuonne kulmaan makuuhuone, tuonne ylös nukkumaparvi.' Ja suosikkini; 'Tuohon minä laitan joulukuusen'. ;)

Omassa mielessä kaikki on jo niin kirkasta, että pystyn näkemään huoneet valmiina - huonekaluineen ja maalattuine seinineen. Toisaalta hyväkin, että visio on selkeä, sillä muuten saattaisi aina välillä iskeä sellainen pieni epätoivon tunne, että noinko tästä koskaan valmista tulee...

Koko viikon pienempi poika on muistellut, kuin täti haettiin junalta, kuinka pikajuna kiirusti kovaa ohitsemme, kuinka hissillä mentiin ylös ja alas, ja että sitten tarjottiin pullaa! :)

Ja koko viikon minä olen puolestani ollut hymyssä suin kivan päivän, ja ystävän näkemisen jälkeen. Pienet asiat, kuten tällaiset rennot päivät mahtavassa seurassa, auttavat jaksamaan läpi arjen aherruksen.

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

P.s. Osallistuin tällä viikolla kahteen kertaan #Kukkailotteluun! Toisen postauksen ja valokuvat voit käydä kurkistamassa yhteisblogista, Something else -photoblog!

Uutta, vanhaa ja ripaus sinistäkin, muttei mitään lainattua

Mieheni ei enää ihmettele ääneen, eikä edes kohottele kulmiaan, kun kirppiskierroksen jälkeen keittiön tasolle ilmestyy yksinäinen vanha lautanen, tai joskus useampikin - yleensä kaikki eri paria.

Tuskailevaa huokailua tosin saattaa ilmetä, kun tiskikonetta tyhjentäessä löytyykin seasta uusia kippoja ja kuppeja, joiden paikka keittiönkaapeissa ei olekaan selvillä... Tai siis, MINUN määrittelemääni paikkaa kyseiselle astialle ei ole informoitu tiskausvastaavallemme. :)

Tänään luvassa siis iso valokuvapostaus uuden ja vanhan saumattomasta kohtaamisesta! Uudet Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjan kupit löysivät parinsa vanhoista Arabian lautasista.

Jokainen kaunis vanha Arabian lautanen on loistolöytö - vaikka reunasta olisikin lohjennut palanen. En osta astioita sijoitusmielessä, vaan käyttöön, ja pienet kolhut ja koloset kuuluvat elämään.

Enkä haaveile täydellisen, yhtenäisen astiaston keräämisestä, vaan ihanien yksilöiden löytämisestä, joilla voin maustaa kahvipöydän kattausta kotoisasti.

Tuo pienempi sininen lautanen on Arabian vanhaa Sylvia -sarjaa. Isompi on ilmeisesti Sointu -sarjaa, jota minulla on myös roosan värisenä (kuvia lisää alempana).

Tästä alla olevasta kuppi + tassi -yhdistelmästä tulee muuten mieleeni herkkä ballerina:

Myöskin isompi ja laakeampi (2,5dl) Oiva Siirtolapuutarha teekuppi mahtuu mukavasti näille roosan sävyisille lautasille. Tämän Arabian Sointu -sarjan (?) lautasia olen löytänyt yksitellen useampiakin - niin tasseja, kuin ns. leipälautasiakin - roosana ja hempeän sinisenä. Samaa sarjaa on ilmeisesti valmistettu myös harmaana ja vihertävänä.

Kauniisti sopivat yhteen niin soniset, kuin roosatkin, oranssinpunertavat ja keltaiset. Punaisena lankana tällaisessa kattauksessa kuppien graafiset kuviot ja niitä pehmentävät hempeämmät lautaset.

Minun näköiseni astiasto! <3

Kissa 1 - Satu 0

Tässä on nyt menneellä viikolla kerran jos toisenkin käyty pientä kissatappelua talon parhaasta paikasta...

Ei ole nimittäin ollut kerran tai kaksi päällä tilanne, jossa talon kaksi kissaa - tuo valokuvattu ja valokuvaajana toimiva - ovat tahtoneet samalle nojatuolille, samaan aikaan. Tosin tämä suloisempi yksilö on rojauttanut koko kroppansa lepotilaan, kun taas minä olen kovasti kaivannut pääsyä valoisan ikkunan ääreen neulomaan...

Eikä tätä reppanaa ole raaskinut poiskaan häätää - yöt kun viettää kuitenkin pihalla, viilenevissä keleissä seikkaillen.

...Katsokaa nyt tuota hedonistia! :)

Syksy on parasta aikaa tarttua puikkoihin; touhukkaan kesän jälkeen pimenevät illat ovat mitä parhain tekosyy käpertyä kaffekupin ja ikuisuusprojektin kanssa lempinojatuoliin! Ja viikonloppuisin nuo ihanat valoisat hetket pienemmän pojan päiväunien aikaan - silloin nostetaan jalat ylös, ja levätään.

...Tai no nostaisin, jos tuo luksus minulle kissan toimesta sallittaisiin...! :D

Neulekorissa työhön tarttumista odottelee tuo jämälankaprojekti, neuleviltti, jossa onneksi on jo puoliväli ylitetty. Laskujen mukaan puolessa välissä puuttui 15 raitaa, nyt puuttuu enää 13! Jeeee....! ;) ...Ikuisuusprojekti, työn alla jo toista vuotta... Phuuh...

Siivoilin astiakaappiani, ja löysin taka-alalle vahingossa ajautuneen Marimekon Siirtolapuutarha -mukin, joka täytyi heti ottaa käyttöön.


Näitä hieman eriparisena settinä kerättyjä Marimekon astioita on kertynyt vuosien varrella jo jokunen, mutta nämä pienemmät mukit ovat jääneet vähemmälle käytölle. Ne on lähinnä hankittu vanhempieni vierailuja varten, jolloin isot muummukit jätetään kaappiin ja pöytään katetaan kupit ja tassit - tosin tällaiset hieman päivitetyt versiot perinteisestä kahviastiastosta. :)

Tällä kertaa, kuten niin monesti aiemminkin, jäin pahasti alakynteen tuolin suhteen - tosin minut päihitettiin onneksi vain juonikkaalla söpöilyllä, eikä terävällä kynsiotteella... ;)

Kuka hänelle nyt voisi sanoa 'ei'? ;)

Poppajuomaa Taika -mukeista

Tänä viikonloppuna pääsivät nämä 'uudet' Iittalan Taika -mukit vihdoin käyttöön; flunssaoireet alkoivat eilen kiusaamaan - totta kai juuri, kun kaikkea kiva suunnitteilla, eikä toisaalta hirmuisesti myöskään aikaa jäädä lepäilemään - ja tarvittiin sopivan suuri muki yrttijuomalle.

Nämä mukit ovat oikeat nettikirppisaddiktin unelmat; edellinen omistaja oli pitänyt mukeja hyllyssä odottelemassa käyttöä, ja päätti lopulta pistää hyvän kiertoon. Sain kuusi mukia mielestäni erittäin sopuhintaan; 30€! :)

...Ja teille, jotka ette yhtä kiivaasti seuraa näiden Iittalan mukien hintoja, niin yleensä hieman myymälästä riippuen näistä saa maksaa 16-20€/kpl! ;)

Haudutin lauantaina ensimmäiset yrttijuomat - tai kuten pienempi poika totesi; poppajuomat - tämän syksyn kuivatuista iisopin lehdistä ja kukinnoista, ja heitin sekaan reippaasti myös kamomillasaunion kukkia ja ronskisti hunajaa. Kaksi mukillista, ja pari tuntia myöhemmin, kolotukset, väsymys ja poskionteloissa tuntunut kipuilu oli poissa!

Tänään kärrykävelimme pienimmän kanssa raksalle aamulla moikkaamaan täydessä työn touhussa ollutta miestä, ja hain samalla kasvimaalta sekä porkkanat päivän lounaaseen, että tuoreet iisopin oksat uuteen juomaan - aamulla tuntui nimittäin kurkkukipua hitusen.

Kurkkukipu ei vielä yhden mukillisen jälkeen kokonaan kadonnut, mutta muuten kaikki flunssan oireet ovat poissa ja fiilis yllättävän hyvä ja reipas.

..Liekkö sitten iisoppi oikeasti vaikuttanut, vaiko placebo -vaikutus tehnyt tepposet... ;)

Huomenna vapaapäivä, ja ystävän kovasti odotettu kyläily - parhautta! <3

P.s. Iisopista ja sen käytöstä voit lukea lisää aiemmasta postauksestani; KLIK!

Huurteinen syyskimppu [Kukkailottelua]

Läheiseni tietävät, kuinka paljon arvostan kauniita kukka-asetelmia ja -kimppuja - miehen tuomana sellainen saattaa välillä herkistää melkein itkuksi asti. ...Tosin saatanpa itkeä tirauttaa onnesta myös miehen ehdottaessa pizzaperjantaita...

No, molempien muodossa voi päätyä tielle kohti tämän naisen sydäntä; kukkien ja ruoan! ;)

Vierailin tänään Järvenpään Kukkatalossa blogijuttujen merkeissä - palataan noihin kuvioihin tarkemmin vielä tämän syksyn mittaan - ja sain mukaani yhden kauneimmista kimpuista, jonka olen nähnyt. Ja minulle varta vasten sidottuna!

Koska arvostan kovasti floristien ammattitaitoa sitoa jokaiseen kimppuun pieni tarina kukkien muodossa, tänään luvassa (minulle ominaiseen tapaan) valtava määrä valokuvia #Kukkailotteluun. Olisin voinut tutkia kameran linssin läpi tuota kimppua vielä pidemmänkin tovin, joten saatankin palata vielä aiheeseen uudelleen tuolla yhteisblogin, Something else -photoblog, puolella.

Millaisen tarinan Sinun mielestäsi kimppu kertoo? Katso kuvat läpi ajatuksen kanssa, ja kerron postauksen lopussa oman mielikuvani! :)

Noh, millaiset tunnelmat jäivät kukkakimpusta...?

Minulle tuli selkeä mielikuva loppusyksyn viileän kirpeistä aamuista, kun yöt ovat jo kääntyneet pakkaselle, ja valkoinen huurre peittää nurmikon ja kasvit. Kun maahan pudonneet, aikoinaan värikkäät, mutta nyt jo ruskeahkoiksi muuttuneet lehdet ritisevät ja rapisevat kenkien alla. Luonto koettaa vielä sinnitellä tulevaa talvea enteilevän viileyden alla, säilyttäen vielä pientä vihreyttä siellä täällä.

Näitkö sinä saman tarinan?

Kimpussa on käytetty harsokukkaa, freesia, eucalyptusta, ruusuja, ruostekukkaa, hopealankaa, ruusunmarjaa ja 'talinum' -nimistä lajiketta. Onpa joukossa yksi mehikasvikin.

*Ihanaa, leppoisaa, rentouttavaa viikonloppua - ja loppusyksyn aurinkoisia päiviä kaikille*

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)