Lauantain laatuaikaa

Tämän päivän valokuvien teemana voisi olla vaikka 'harmaus'... Kateissa sellainen kaunis aurinkoinen viikonlopun kruunaava sää, mutta onneksi keli ei päässyt vaikuttamaan mielialaan! :)

Meillä oli nimittäin tänään pitkästä aikaa sellainen viikonlopun aamu, että saatiin nauttia aamuhetkistä ilman minkäänlaisia aikatauluja tai suunnitelmia. Parasta!

...Ovat nimittäin olleet harvassa tämän vuoden puolella nämä hetket...

Kuiskasinkin miehelleni heti herättyäni, että olisiko hänellä mitään parempaa ajatusta tällaiseen kevättalviseen lapsiperheen aamuun, kuin yhdessä rauhassa nautittu aamupala ja sitten happihyppely pienimmän muksun kera hiljaisella kylän raitilla.

Heitin ihan vitsillä vielä lisäkommentin ''jos ei siellä ihan vaakasuoraan sada'', tietämättä paremmin, ettei paljosta puuttunut... :)

Yhdeksän jälkeen aamulla oli vielä kaunista kuuraa oksissa ja kaikissa talventörröttäjissä, mutta yhdentoista aikoihin kotimatkalla oli plussakeli ja vesisade hävittäneet jäljet talvisesta tammikuusta...

Kiireiset, tai no ainakin aikataulutetut viikonloput, sekä sellaiset viikonlopun päivät, jolloin mies on ahertanut joko töissä tai raksalla, ja olen pyörittänyt puolestaan tätä kahden lapsen arkea kotirintamalla, eivät itse asiassa ole kovinkaan tuntuneet viikonlopuille. Sellaiset viikonloput kiireisten arkipäivien välissä eivät katkaise sitä arjen ikuista oravanpyörää, vaan tuntuu, että samaa arjen tohinaa ovat viikot täynnä läpeensä, ilman minkäänlaista hengähdystaukoa.

Tarvitsen lauantaisin ja sunnuntaisin tuon puoliskoni tähän tohinaan rinnalleni mukaan, ja yhtäkkiä kaikki on vain niin paljon leppoisampaa! <3

...Täytyypä tässä kohti ihan todeta kuinka onnellinen sitä saakaan olla, että saa jakaa arkensa ihmisen kanssa, joka tekee siitä arjesta mukavaa ja hauskaa!

Kävimme aamuisen kävelylenkin aikana kurkistamassa kylän rantaan rakentunutta napakelkkaa, ja uskaltauduimme sitä kokeilemaankin. Minäkin pääsin kelkan kyytiin - tuosta kokemuksesta en ehtinyt valokuvaa nappaamaan, kun jännitin koko ajan, napsahtaako kelkasta varsi poikki... :D

Nyt on akkuja ladattu tulevan viikon tohinoihin! :)

Leppoisaa lauantaita kaikille, ja toivottavasti viikonloppunne on rentouttava, ja täynnä mukavia hetkiä rakkaiden kanssa. <3

DIY: Romanttiset pikkumaljakot lasiastioista [#Kukkailottelua]

Tänään luvassa onkin melkoinen 'tuplateemapostaus', sillä perinteiseen Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua -haasteeseen liittyy tällä kertaa myös helppo DIY-vinkki kirpputoriaarteille.

Tasan viikko sitten julkaisin valokuvia ihanista keväisistä tulppaaneista, ja koska nuo Pirkka -merkin kukkaset ovat edelleen (yllättävän) hyvässä kunnossa (varsinkin nuo valkoiset), niin en ole raaskinut niitä suotta vielä poiskaan heittää. Lehdet alkoivat hieman jo kärjistä kellastumaan, mutta nappasin varret ronskisti poikki ja keräsin kotoamme löytyvistä vanhoista lasipurkeista puutarjottimelle pienen asetelman.

Nuo lasipurkit ovat vuosien aikana tehtyjä kirpputorilöytöjä, samoin kuin tuo metallipurkki ja vanha, pyöreä puutarjotin.

Koska jostain syystä kotimme pn alkanut päivä päivältä enemmän muistuttaa mummolaa (henkinen ikäni oli...?), niin täytyihän noihin purnukoihin tuunata ihan hitusen mummolan glamouria! ;) Eli pitsinauhat esiin, sekä juuttinaru!

Pitsien leikkaustyö tapahtui luonnollisesti oman mummoni vanhoilla saksilla, jotta pääsin sopivaan tunnelmaan... ;)

Eli purkin kaulasta riippuen sopivan pituinen pitsinauha, joka kiinnitetään yksinkertaisesti solmimalla juuttinarulla ympäri.

Vink: Näitä voi tehdä isommankin määrän, ja jättää juuttinarut pidemmiksi - ripusta esimerksi sopivan mittainen oksa ikkunan eteen roikkumaan, ja solmi lasipurkit juuttinarusta oksaan. Tulppaanien sijaan kesällä kerää ikkunalle kaunis asetelma vaikka luonnonkukkasista!

Tuolla taustalla muuten valokuvissa kummittelee tuo ikuisuusprojektini; neuleviltti jämälangoista.... Se on viime aikoina pyörinyt tuossa sohvalla, odotellen, että ehtisin istahtaa alas neulomaan. Ei enää puutu paljoa, reilut 10cm enää, mutta miten pitkiä ovatkaan nuo viimeiset raidat neuloa...!!

Onhan tuokin vilttiprojekti ollut jo toista vuotta käynnissä - kuten remonttimmekin - ja molemmissa näyttäisi onneksi jo sille, että loppusuoralla mennään. Tavoitteeksi olenkin lyönyt saman deadlinen molemmille; tulevana syksynä keinuttelen kiikkutuolissa neulomassa jotain uutta projektia, uudessa kodissamme, pönttöuunin kupeessa, tuon jämälankaviltin alla lämmitellen. ;)

Tämän kuvien lasikupu on alunperin vanhasta pöytäkellosta, jonka ostin nettikirppikseltä muistaakseni 15€ hintaan. Usein kyseisten kellojen kuvut ovat muovia ja hinnat siinä 10€ tienoilla, mutta kun kerrankin tuli vastaan vahvaa lasia, niin tuo hinta oli ehdottomasti sopiva. :)

Olen yhden muovikuvullisen ostanut 8€ hintaan, sillä se näyttää aivan lasiselle (ei sellainen muovisen sumea) ja sen uskaltaa myös asettaa lasten ulottuville, ilman pelkoa sirpaleista.

Tähän kupuun meinasin alun perin maalata kellon oman kultaisen pohjalevyn mustaksi, mutta lopulta viime syksyn saviruukkutrendin innoittamana löysin alle täydellisen kokoisen saviruukun lautasen, jonka vain käänsi nurin päin.

Kuvun sisällä tulppaanit pääsivät omasta lapsuudestani tuttuun juomalasiin, joka myöskin kirpputorilöytö.

Vaikka jo näin tammikuussa on hurjan keväinen olo, ei silti vielä tee mieli tuoda liikaa vihreää väriä sisustukseen - jotenkin se tuntuisi irvokkaalle, kun ikkunan takana on pakkanen ja jonkinmoinen hankikin...

Nämä lilat ja valkoiset tulppaanit pienin vihrein väriläiskin tuovat ihanasti kevättä kotiin, ja sitä kaivattua toiveikkuutta valoisampien päivien puolesta, mutta tuovat silti lämpöä sävyillään kylmään tammikuuhun.

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Katsaus kasvimaahan viime kesän valokuvin

Luin reilu viikko sitten Hernepensaskujanne -blogia, ja ihastuin Neljä vuodenaikaa -haasteeseen, johon blogissa oli tartuttu esittelemällä potager eri vuodenaikoina.

Innostuin myös selaamaan viime vuotisia valokuvia kasvimaastani, ja koska kasvimaani on vielä niin nuori - ja ehdoin tahdoin tahdoin toteuttaa tämän haasteen nimenomaan ikiomasta lavaviljelmästäni - päätin ronskisti muokata haasteen sääntöjä! :)

Eli alkuperäisen haasteen mukaiset 4 valokuvaa (1/vuodenaika) on nyt lennokkaasti vaihdettu viideksi kuvaksi kasvimaani kehityksestä viime kevään, kesän ja syksyn aikana!

....Eli taideta enää voida edes puhua koko Neljä vuodenaikaa -haasteesta, vaan ihan vain kaipuulla muistellaan viime kesää ja tunnetaan sitä polttavaa tarvetta päästä taas upottamaan sormet multaan! ;)

Näitä kuvia katsellessa muuten muistui mieleen, miten paljon tekemistä piha vielä tulevina kesinä tuleekaan vaatimaan, ennen kuin se lakkaa näyttämästä työmaalta ja niin kovin keskeneräiseltä...

Toukokuu 2016:

Toukokuussa piha näytti tällaiselle; pintamaa oli raavittu pois, maan muotoja muokattu, tulevan puutarhan paikkaa hieman tasoitettu. Kesähuoneen pohjaa varten oli soraa ajettu tontin laidalle. Mielessä oli kirkkana, miten lavakasvimaa tontille asettuisi, minne muodostuisi avomaapenkit, mihin istutettaisiin kirsikkapuu, luumupuu, mustikat ja vadelmat.

Puuttui enää toteutus! ;)

Toukokuun loppu 2016:

Parissa päivässä saa yksi nainen paljon valmiiksi, kun hartiavoimin jaksaa ahertaa! Levitin pohjakankaat - huom: vain lavojen reunoille, ei lavojen alle, jotta pieneliöt kuten madot, pääsevät liikkumaan vapaasti - kannoin ja asettelin lavat paikoilleen, täytin lavat kottikärryillen mullalla... Ja ehdinpä jopa aloittaa ensimmäiset kylvötkin suoraan tuoreisiin lavoihin! :)

Noiden lavojen ympärille oli tarkoitus (ja on edelleen - homma jatkuu tänä keväänä, kunhan lumet lähtevät) latoa raksan vanhat tiilet, sekä myös asetella tiiliä kehystämään lavakasvimaan reunoja (eli latoa pohjakankaiden reunojen päälle). Lavojen ympärille kärrätään tänä kesänä soraa, jotka siistivät kasvimaan ilmettä.

Kesäkuu 2016:

Kesäkuussa alkoi jo hieman vihertää lavojen sisällä! Tiiliä ehdin latomaan aina muutaman kerrallaan kasvimaalla käydessä, mutta soraa en kyennyt yhtä kottikärryllistä enempää kuljettamaan omin voimin raksan toiselta puolelta... Siinä alamäkeä tullessa veivät kärryt tyttöä, eikä toisin päin...

Kesäkuussa kasvimaa näytti vielä melko maltilliselle...

Elokuu 2016:

...Mutta elokuussa rehevyys oli räjähtänyt käsiin niin lavojen sisällä, kuin kasvimaan ulkopuolellakin!

(Heinäkuusta ei valitettavasti löytynyt yhtään valokuvaa tältä samalta kulmalta otettuna, mutta jos haluat muuten kurkata heinäkuista kasvimaata, löytyy kuvia täältä; KLIK!)

Syyskuu 2016:

Syyskuussa kasvimaalle lankeava valo on selvästi jo hieman kylmempää sävyä kuin kesäkuussa, mutta kasvimaa jaksoi vihertää ja tuottaa satoa.

Rukola (eturivissä toisessa laatikossa) kärsi jonkin hyönteisen hampaissa, joka söi kasvista kaikki lehdet. Laiskana viljelijänä en jaksanut enää koettaa kylvää mitään uuttakaan laatikkoon enää tässä vaiheessa satokautta, vaan katselin kituvaa rukolaa...

Kesäkurpitsaa tuli aivan järjettömästi, ja ehtivät kasvaa reiden paksuisiksi ennen syömistä - mistä oppimiskokemuksena tähän tulevaan kesään pienempi määrä taimia, jotta sato ehdittäisiin syömään ennen liian suureksi kasvamista! ...Tosin kanoille maistui herkkuna satokauden viimeiset kesäkurpitsat, jotka eivät meille itselle enää maistuneet... ;)

Lokakuu 2016:

Lokakuussa laitettiin kasvimaa talviteloille - tai mitä ehdin laittamaan, sillä tänne satoi aivan yllättäen paksu kerros lunta kesken laatikoiden tyhjennystyön, ja osa kasveista jäi talveksi multaan. 

Toisaalta esimerkiksi herneiden varret olikin tarkoitus jättää maatumaan, ja siten lannoittamaan multaa, mutta taisi sinne jäädä jokunen punajuurikin... Että jännityksellä keväällä kuokan kanssa muokkaamaan multaa, ja ihmettelemään yllätyksiä... :)

Olipas mukava tämän haasteen (tai mitä siitä nyt enää jäi jäljelle) merkeissä katsella näitä vanhoja valokuvia ja herätellä taas sitä talviunilla ollutta sisäistä puutarhuria. Kohtahan sitä pitäisi jo taimimullat olla hankittuna ja siemenet kylvettynä esikasvatettaviin lajeihin - tiedän, että monet ovat jo nuo touhut aloittaneet. 

Tänä vuonna olin suunnitellut jättäväni tomaatit istuttamatta ja ostavani vain valmiit amppelitomaatit lapsille, jotta edes jonkinlainen sato olisi realistinen, mutta ruokatauolla työkaverin inspiroimana taidan ehkä sitten kokeilla kasvattaa muutaman taimen itsekin...! ;)

DIY: Metallirasian nopea tuunaus

Keräilen kirpputoreilta vanhoja metallirasioita, ja vaikka useat löydöistä ovatkin täydellisiä juuri sellaisenaan - hieman kuluneina, ja jopa kolhuja saaneina - niin jotkut kaipaavat pientä tuunausta,
ennen kuin ne löytävät paikkansa kodistamme.

Hyvänä esimerkkinä tämä pienehkö teerasia, jonka löysin paikalliselta kirpputorilta muistaakseni palttiarallaa euron hintaan. Jonkun aikaa rasia oli käytössä sellaisenaan, mutta kun rasiaa katselin työpöydällä päivittäin, alkoi kiiltävä pinta kuvioineen ja Twinings -tekstit häiritä.

Kannen logo sellaisenaan taas oli vain hauska yksityiskohta rasiassa, jonka ehdottomasti halusin säilyttää.

Maalaustöihin en tämän purkin kanssa jaksanut rueta, vaikka mustaa spraymaalia aina kaapista löytyykin. Sen sijaan hain varastosta hartaudella vaalimani rullan liitutaulutarraa, jota olen kovin säästeliäästi käyttänyt, vaikka käyttökohteita tälle olisi kyllä jo löytynyt aiemminkin. Muutamia pienempiä palasia olen leikannut ja käyttänyt etiketteinä lasipurkkien kyljissä, mutta haaveilen vielä löytäväni jonkin isomman pinnan, johon voisin liitutaulun tästä tuunata.

Rulla on ~45cm leveä, joten tällaisen metallipurkin päällystämiseksi riitti yksi pitkä suikale tarraa. Liitutaulutarran nurjalla puolella on leikkaamista helpottava ruudukko, joten tässäkin menin sieltä missä aita on kovasti kenollaan, ja vapaalla kädellä leikkasin, ilman sen kummempia viivojen piirtelyjä tai mittailuja... :)

Sitten vain teipistä lyhyt määrä kerrallaan taustapaperia irti, ja huolellisesti kiinnitys purkin kylkeen. Kuplia saattaa jäädä, mutta kun hitaasti malttaa edetä, niin voin luvata kauniin, samettisen tasaisen pinnan!

Tämä purkki onkin nyt yksi suosikeistani, ja jatkaa samassa käytössä, kuin ennen tuunaustakin; pienehköön teepurkkiin kätkeytyvät pikkuiset riippulaput ja lahjakortit, joita ei koskaan voi olla liikaa varastossa! ;)

Mielestäni ehdottomasti parannus alkuperäiseen - vai mitä mieltä olet? ;)

Helmililjat ja vintage lasiastiat [#Kukkailottelua]

Teimme mieheni kanssa sopimuksen, että päästyämme muuttamaan raksalle tulevana syksynä (**koputtaa puuta**), otamme jokaisesta perjantaista siivouspäivän.

...Ei äkkiseltään kuulosta maailmaa mullistavalle idealle, mutta tässä meidän lapsiperheen vauhdikkaassa arjessa, töiden tohinassa ja raksaa rempatessa jää nuo siivoamiset usein (nolostuttavankin) vähälle...

Tänään, ihan vain koska viikonloppua on tämä viikko odoteltu kuin suurempaakin lomakautta, päätin piristää itseäni (ja toivottavasti myös muuta perhettä) suorittamalla pikaisen kodin tavaroiden järjestelyn - jännästi suurin työ oli kerätä lasten lelut pois olohuoneen lattialta - sekä hakea palkinnoksi hieman kukkia kotiin.

Ja onhan taas aika Kukkailottelunkin! ;)

Osallistun tällä viikolla haasteeseen tämän kevään ensimmäisillä helmililjoillani. Mennessäni paikalliseen kukkakauppaan - ehdoton suosikkini tässä 'omalla kylällä' on Mäntsälän Kukka - tiesin vain, että tahdoin jotain pientä, kaunista ja herkkää kirpputorilta löytämääni vintage juomalasiin.


**Huom! Kyseessä ei ole blogiyhteistyö, vaan olen kyseiset kukat itse ostanut - tämä on ainoastaan loistavaa palvelua ja hyvää valikoimaa tarjoavan paikallisen kukkakaupan julkinen ylistys! ;)


Tummasävyinen, vihreä ja kauniskuvioinen juomalasi oli huippulöytö 0,25€ hintaan! Näitä olisi tarkoitus metsästää koko sarja juomalaseiksi, mutta nyt ensi hätään tämä ainokainen pääsi tällaiseen hieman erilaiseen, mutta arvokkaaseen rooliin.

Täytyy tunnustaa, etten olisi itse ehkä keksinyt ensimmäiseksi helmililjoja tuohon lasiin asetella, mutta jälleen kerran täytyy kiittää kyseisen kukkakaupan hyvää palvelua ja loistavia ideoita!

Laitoin lasin pohjalle kourallisen koristekiviä, mursin kuuden sipulin ryppään puoliksi ja painelin kolme sipulia multineen juomalasiin. Päälle hieman vettä, ja asetelma on valmis!

Kuuden sipulin ryppäästä jäi vielä kolme sipua yli, joten kaivoin astiakaapista tämän kauniin jalallisen pikkukulhon, joka myöskin on vanha kirpputorilöytö. Asettelin sipulit multineen kulhon pohjalle ja tuin ne tukevasti pystyasentoon pikkuisilla koristekivillä.

Valokuvasin asetelmat olohuoneessa, jossa näin talvisina päivinä valoa tuntuu olevan tarjolla naurettavan vähän, mutta nostin ne lopulta turvaan keittiön ruokapöydälle - voi olla, että joko perheen pienin poika tai vaihtoehtoisesti kissa natustaisi ne suuhunsa, tai muuten vain tönisi kumoon... ;)

Toisaalta keittiöön sijoitan lähes kaikki leikkokukat ja tällaiset pienet arjen kaunistajat, sillä keittiössä viettää tämä perhe suurimman osan ajastaan - joko syöden, kahvitellen, läksyjä tehden, tai ihan vain istuskellen perheen kesken - höpötellen kuluneen päivän touhuista ja suunnitellen tulevaa viikkoa.

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)