Kodinhoitohuoneen liukuovi talon vanhasta keittiön ovesta

Joululomien jälkeen töihin palattuani totesin, ettei päivissä riitä enää valoisaa aikaa työpäivän jälkeen valokuvaamaan... Eipä siis ihme, että blogin puolella muutaman päivän hiljaiseloa pitänyt.

Piipahdin tänään kirppiskierroksella Mansikkatilan mailla -blogin Tainan kanssa ja kaffekupin äärellä myös ähisin tätä tuskaani, että nyt, kun remontti alkaa valmistua ja muuton jäljiltä huoneet vähitellen valmistua, ei ole valoisaa aikaa valokuvaamaan niitä kaikkia juttuja, joista haluaisin kertoa.

Eilen illalla tuskastuin tähän pimeyteen ja päätin ihan vain kiukullani valokuvata kotoamme jotain, mikä ei päivänvaloa kaipaa; kodinhoitohuoneemme uuden, vanhan liukuoven!

Eipä sillä, kyllä tätä ovea kelpaa kuvatakin. ;)

Pelastimme kyseisen oven remontin yhteydessä, sillä se oli aivan liian hyvässä kunnossa heitettäväksi menemään ja halusimme muutenkin säilyttää remontissa mahdollisimman paljon talon historiaa. Ovi palveli alunperin keittiön ja kammarin välissä, mutta erillisen keittiön vaihtuessa tupakeittiöksi varasimme ovelle paikan tulevaan kodinhoitohuoneeseen.

...Koetin etsiä valokuvaa ovesta remontin ajalta, mutta löysin tähän hätään ainoastaan tämän alla olevan kuvan, jossa ovi on jo nostettu pois paikoiltaan tuosta vasemman puoleisesta, vanhan keittiön oviaukosta.

Tein remontin alkuvaiheessa alla olevan fiiliskuvan kodinhoitohuoneesta, jollaisesta haaveilin. Suunnitelma on pysynyt melko muuttumattomana läpi remontoinnin - itse asiassa tämä moodboard on helpottanut sitä punaisen langan säilymistä, kun itse olen meinannut lähteä versoilemaan ympäriinsä!

Lattialaatta pysyi alkuperäisen valinnan mukaisena (Pukkilan Antique -sarjan Normandie -kuviolaatta), samoin tuo ajatus liukuovesta ja ylipäätään tilaan mietitty värimaailma. Ainoastaan vaaleat puuovet vaihtuivat lennossa harmahtaviin, eikä seinälle taitettavia kuivaustelineitä ole tullut vielä missään vastaan. Pssst, vinkkejä tällaisista otetaan ilolla vastaan.

Kunnon saippuakuurauksen jälkeen oven harmahtavan pinnan alta löytyi kaunis, jopa hieman sinertävä maalipinta. Vaati tosin aika monta pesukertaa ja hiki päässä hankaamista, mutta todellakin vaivan arvoista!

Oveen kiinnitettiin myös vuosia, vuosia sitten Indiskasta ostamani takorautaiset naulakot käsi- ja kasvopyyhkeitä varten. Tiesin, että joku päivä nämäkin vielä löytävät juuri sopivan käyttöpaikan - joskus kannattaa ostaa ihan vain tunteella, vaikkei käyttö sillä hetkellä olisikaan!! :)

Psssst, meillä kodinhoitohuoneessa pestään pyykkiä ja kuivataan sitä PÄIVITTÄIN, joten jätin pyykkitelineen ronskisti näkyviin kuvatessani. :D Koettakaa kestää, en jaksanut silotella, enkä kyllä suoraan sanottuna kokenut mitään tarvettakaan. ;)

Tuosta kodinhoitohuoneen ovesta pääsee pukuhuoneeseen ja sitä kautta pesutiloihin, sekä asuintilojen puolelle. Kodinhoitohuoneen saakin nyt piilotettua oven noustua paikoilleen, jos tulee vaikka saunavieraita, joille ei halua pyykkivuorta esitellä.

Kodinhoitohuoneen kautta pääsee myös pihalle ja läheiselle puuliiterille, joten saunan lämmitystä varten ei kaukaa tarvitse puita kantaa.

En tiedä, onko miehellä jotain ajatusta tuon kiskon peittämiseksi jonkinlaisilla peitelistoilla vai jääkö kisko näkyviin. Itselle oikeastaan molempi parempi - sen verran selkeälinjainen ja värimaailmaan sopiva tuo kisko.

Oven alapuolelle vastaavasti mies asensi lyhyen metallikannakkeen, joka ohjaa ovea tuolta alhaalta, eikä ovi pääse esimerkiksi lapsen vauhdikkaassa menossa heilahtelemaan.

Todella tukeva ja silti helposti liikuteltava liukuovi!

Vaikka alunperin haaveilin puunvärisistä ovista, sopivat nämä harmahtavammat Noblessan ovet sopivat tuohon kokonaisuuteen kauniisti. Koetin kovasti muistella tuon mallin nimeä, mutten nyt löytänyt tässä muuttolaatikoiden keskellä kansiota, johon olen nimen merkinnyt.

En itse asiassa vielä valokuvannut teille koko kodinhoitohuonetta, sillä kaapisto on sokkeleita ja peitelistoja vajaa edelleen... Nyt kaksi kertaa on tullut väärän värinen (valkoinen) sokkeli, ja odottelemme oikean sävyistä (kaapiston ovien mukainen) sokkelin saapumista.

Muutoin kaapisto onkin jo täydessä käytössä; koneet paikoillaan ja hanasta juoksee vettä. :) Sokkelin puute ei käyttöä haittaa, mutta on sellainen 'esteettinen' häiriötekijä.

Onneksi nuo vähemmän häiritsevät pyykkivuoret sopivasti peittävät nämä puutteet alleen... :D

Rakastan tämän oven jokaista kulunutta kohtaa, ruostunutta naulaa ja murentunutta maalipintaa!

Siinä näkyy elämä ja ne vuosikymmenet, jotka se on tässä talossa ennen meitä viettänyt. Talovanhuksemmehan täytti viime vuonna pyöreät 70v, jotka unohdimme juhlia tässä tohinassa. Ehkä seiskavitosia sitten vietetään juhlistaen isommin...!

Kodinhoitohuoneen toinen vanhus on syksyllä Lahdesta, erään kuolinpesän myynnistä löytämäni naulakko. Maksoin siitä todella sopuisan 10€!

Tällekään naulakolle ei suoranaisesti paikkaa ollut katsottuna, vaan menin fiiliksellä - ja napakymppi: Täydellinen naulakko henkarivaatteiden kuivattamiseen! Hattuhyllyllekin mahtuu koreja useampi piilottamaan kaikkea 'epänättiä', kuten silitysraudan ja muovisen sukkakuivauskarusellin.

Tuo katossa oleva pistorasia on muuten mieheni nerokas keksintö silitysrautaa varten. Meidän silityspiste sijaitsee tässä hyllyn alla seinustalla - silityslautakin on nostettu naulakon alle seinälle viemästä lattiatilaa - ja tuota kattopistoketta käyttäessä ei silitysraudan johto ole silittäessä koko ajan tiellä!

Melkein tekisi mieli jopa silittääkin jotain, ihan vain koska mä voin! ;)

Ja loppuun vielä pari pientä yksityiskohtaa, jotka hymyilyttävät minua aina tilassa ollessa; vanha pesu- ja tahranpoisto-ohjeita -vihkonen menneiltä vuosikymmeniltä, sekä äidin herkkurahasto -purkki, eli niin sanottu tippipurkki. :) Tuonne helähtävät kaikki ne kolikot, joita ei ole muistettu taskuista poistaa vaatteiden tullessa pyykkikoriin pestäväkseni.

...Tosin viimeksi tuolta taidettiin kaivella kolikoita, kun laitettiin isompi poika lähikaupasta maitopurkkia hakemaan. Toki maidosta tehtiin pannaria, että sinällään meni ihan oikeaan käyttöön - äidin(kin) herkuksi. ;)

Toivotaan, että pikemmiten päivät tulisivat valoisimmiksi - niin monta asiaa tahtoisin teille valokuvin jakaa!

Ehkä huomenna olisi viimein sellainen aurinkoinen sunnuntai?

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Kuulumisia raksalta; keittiömme on vihdoin valmis ja muuttokunnossa!

Täällä Mäntsälän suunnalla on perheeseemme nyt jo kahdesti iskenyt flunssa; ensin pienin poika tuli kuumeeseen perjantaina iltapäivästä, ja hänen toivuttuaan siitä viikonlopun aikana kaaduin minä puolestaan vuoteeseen maanantai-iltana. Ihan kamala tauti, vaikka onneksi vaikuttaakin lyhytkestoiselle, eikä edes nuhaa vaikuta jättävän jälkitaudiksi - oikea tehoisku, joka poistaa uhrinsa pelistä pariksi päiväksi. Huh!

Jotenkin odotin, että saisin perinteisen syysflunssan muuton jälkeen, kun kaikki stressi laukeaa ja kroppa rentoutuu - en osannut varautua tähän muuttokaaoksen keskellä sairastumiseen. Sängyn pohjalla maatessa, aina kuumeunesta välillä havahtuessa, olen listannut mielessäni kaikkia niitä asioita, jotka vielä olisi hoidettavana.

Mutta tiedättekö mikä on helpottanut tässä flunssailun keskellä?

Se tieto, että keittiömme on vihdoinkin valmis!

Kävin nämä valokuvat ottamassa jo ennen sairastumista viime viikonloppuna, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut edes katsoakaan tietokoneeseen päin koko alkuviikkona, vaikka kovasti olenkin tahtonut jakaa tämän ilon kanssanne. :)

Noh, tässä se nyt on - ihana Noblessa -keittiömme!

Kaikkien mutkien jälkeen voimme kyllä miehen kanssa todeta, että olemme todella tyytyväisiä tähän keittiöön. Siitä tuli juuri sellainen kuin haaveilimmekin!

En malta odottaa, että pääsen pian laittamaan ruokaa, keittämään aamukahveja ja leipomaan noiden tasojen ääreen.

Innolla myös odotan, että kun pääsemme käyttämään keittiötä arjessamme, osoittautuuko huolella ja ajan kanssa tehty keittiösuunnitelma onnistuneeksi, vai tuliko sittenkin joku laatikosto/kodinkone/hylly mietittyä väärään paikkaan? :)

Villa Kotirantaan siirtyivät mukanamme vanhoista laudoista tehdyt avohyllyt, jotka mies rakensi jo edelliseen kotiimme. Mustat, takorautaiset jalat sopivat täydellisesti keittiömme mustiin yksityiskohtiin - kuten tuohon komposiittialtaaseen - ja hyllytasojen vanhat puupinnat tuovat pehmeyttä ja kodikkuutta.

Kodinkoneet integroitiin, lukuunottamatta jää- ja pakastinkaappia. Astianpesukoneesta kävimme suunnitteluvaiheessa keskustelua, sillä mies vastusteli kaapistoon piilotettua konetta, mutta hänkin taisi jo todeta, että tulihan siitä kyllä hyvä näin... ;)

Alla olevan valokuvan mikro suunniteltiin kaapistoon sellaiselle korkeudelle, että alakouluikäisen lapsen on helppo sitä käyttää ilman jakkaraa ja mikron alle jää hyvin laskutilaa.

Psst, alla olevan valokuvan alakaapiston nurkkauksesta puuttuu vielä näissä valokuvissa peitelevy, joka asennettiin paikoilleen valokuvien ottamisen jälkeen.

Korkeisiin kaappeihin sijoitettiin vetohyllyt, jolloin 60cm syvät kaappitilat voidaan ottaa tehokkaasti käyttöön takaseinää myöten.

Mietimme aluksi apteekkarinkaappia, jossa ovea vetämällä olisi liukunut kaikki hyllyt kerralla esiin, mutta hylkäsimme tuon ajatuksen, koska a) juuri koskaan ei ole tarvetta ottaa kerralla esiin kuin yksi hyllyllinen tavaraa ja b) kuormitus sellaisella vetokaapilla olisi melkoinen, kun joka kerta vedetän esiin koko kaapiston sisältö.

Ja sitten saarekkeemme!

Vastaavanlaisen saarekkeen näin aikoinaan messuilla Noblessan osastolla ja rakastuin - koetimme katsella vastaavaa myös muilta keittiöfirmoilta, mutta kun kerran on löytänyt juuri sen oikean, niin 'korvaavat' vaihtoehdot eivät vain säväytä enää ollenkaan. Niinpä olenkin maailman onnellisin remontoija, kun keittiössämme seisoo nyt saareke, jonka siihen alunperin halusinkin! :)

Saarekkeen portaikon puoleisella kyljellä on kaksi metrin levyistä ja 40cm syvää kaappia tuplaovin,ja näissä kaapeissa on tarkoitus säilyttää kulhot ja tarjoiluastiat, joita ei välttämättä arkipäiväisessä käytössä pidetä.

Näiden ovien taa piiloutuvat myös lautasliinani, joita on kertynyt muutaman hyllyn verran.... ;)

Saarekkeen keittiön puoleisella sivulla on integroitu uuni, sekä vetolaatikot, joihin tulevat aterimet, ruuanlaitossa käytettävät tarvikkeet (leivinpaperit, foliot, oliiviöljypullo, lastat, jne..) sekä lautaset ja kulhot. Lasit ja kahvikupit puolestaan tulevat saareketta vastapäätä oleviin kaappeihin, eli loogisesti lähemmäs vesipistettä ja kahvinkeitintä.

...Olenko muuten koskaan maininnut, että siinä missä toiset ovat esimerkiksi tunneihmisiä, minä olen logiikkaihminen? :) Kaikessa tekemisessä on oltava edes jonkinlainen logiikka, muuten saatan jäädä hakkaamaan päätä seinään - enkä kyllä suoraan sanottuna aina ihan ymmärrä kaikkien muiden logiikkaa, mutta se nyt taitaa olla tarina erikseen... ;)

Ehkä onkin syytä avata logiikkaani astioiden sijoittelun suhteen tässä keittiössä:

Saarekkeen takaosa: harvemmin käytettävät astiat, kuten isot kulhot ja tarjoiluastiat. Näiden ei tarvitse sijaita helposti otettavissa eikä astianpesukoneen läheisyydessä, sillä näitä harvemmin puretaan astianpesukoneesta kaappeihin.

Saarekkeen etuosa: Lähellä uunia ruuanlaittoon liittyvät tarvikkeet. Muissa vetolaatikoissa aterimet, lautaset ja kulhot. Saarekkeen ääressä valmistetaan ruoka ja sitä usein annostellaan lautasille (ainakin meidän perheessä) liedellä olevista kattiloista ja pannuista. Lautasten ja kulhojen loogisin paikka siis lähellä liettä ja astianpesukonetta.

Saareketta vastapäätä oleva taso kaappeineen: Tämän tason alle sijoittuu astianpesukone ja ylle kahvinkeitin. Loogisin paikka kahvikupeille ja juomalaseille, sillä niihin liittyvät toiminnot tapahtuvat tämän ikkunan alla sijaitsevan tason äärellä.

Ymmärrätkö sinä logiikkaani? ;)

Eikä edes kissaammekaan ole unohdettu tämän keittiön kanssa; ikkunan alle sijoitetun tason päädyssä on nurkkaus kisun ruokakuppeja varten. Koska naksut tuppaavat aina vierimään alas kupista, tykkään pitää jonkinlaista alustaa ruokakuppien alla.

Tämä ihana vanha puulaatikko löytyi eräästä kuolinpesästä, jonne eksyin - jälleen kerran - vahingossa!

Kerroin aikaisemmin, kuinka vanhaa liinavaatekaappia hakiessa löysin itseni Lahdesta vanhan puuseppäharrastajan kuolinpesän myynnistä ja liinavaatekaapin lisäksi tein lopulta kaksi autokuormallista löytöjä - siis juuri niitä tavaroita, joita oli muutenkin laitettu hankintalistalle!

Tämä laatikko taas tarttui mukaan Mäntsälästä, kun lähdin Torista löytämääni vanhaa Halva:n vaneritynnyriä noutamaan (tästä tulevasta pyykkikorista lisää myöhemmin blogissa!) ja perikunta oli tyhjentämässä vanhana leipomonakin toiminutta pihapiiriä. Hintaa laatikolle tuli 0,50€ - melkein loikin tasajalkaa onnesta, mutta sain pidettyä vaivoin naamani peruslukemilla. Aioinhan nimittäin katsella, josko samaan hintaluokkaan löytyisi muitakin ihanuuksia - ja löytyihän niitä: kolme vanhaa puulaatikkoa, käsityötarvikkeita (puikkojam virkkuukoukkuja, parsinneuloja), astioita ja lasipulloja maljakoiksi!

Värikkään ja kodikkaan sisustuksen ystävänä voin luvata, että vaikka keittiö saattaa vielä näyttää minimalistiselle ja todella vaalealle, tulee se olemaan kaunis ympäristö ja hieno pohja sisustaa lämmin ja kotoisa kodin sydän!

...Muuttolaatikkoja siis vain siirtämään tihenevään tahtiin kohti uutta kotia! :)

Pitäkäähän siis peukut pystyssä ja sormet ristissä, että tämä tauti tokenee viikonloppua kohti *köhköhniiskniisk* - eikä perheessämme enää kukaan muu tähän sairastu - jotta saamme taas pyöräytettyä muuttoa eteenpäin lauantain ja sunnuntain aikana!

Ja hei, sehän on jo lokakuu!

...Viimeinen kuukausi pyörähti siis melkein huomaamatta käyntiin tämän tilapäisen kotimme kanssa - kohta on jo ihan pakko alkaa tekemään sitä inventaariota varastoon....! Huih!

Murphyn laki päti keittiöömme...

Viikko sitten tunnelma oli hieman erilainen raksalla - ja raksaajillakin fiilikset vähän korkeammalla; odottelimme nimittäin Noblessa -keittiön saapumista Saksan tehtaalta.

Edellisenä viikonloppuna olin huhkinut maalaamisen parissa, jotta keittiön seinät saatiin lopulliseen maaliin ennen tavaroiden saapumista, ja mies oli buukannut apujoukkojakin kasaamaan keittiötä paikoilleen.

Viikkoa myöhemmin tilanne on tämä:

Keittiö kyllä saapui, mutta ei sellaisena - tai edes siinä kunnossa - kuin olimme tilanneet.

Yksi laatikosto oli kuormassa tullut sivu edellä alas, ja tavarantoimittajakin heti ilmoitti, että uusi laatikosto on tilattu jo tilalle. Toimitusaikaa keittiöfirmasta kysellessä selvisi, että kesälomakaudella puhutaan viikoista, ei päivistä...

Lisäksi löytyi naarmua ja yksi vetolaatikoston ovi oli reunasta lohjennut - tilaukseen menivät siis nekin.

Viikko sitten tiistaina vietin illan tulkiten saksankielistä rahtikirjaa (yllättävän haastavaa, sillä aikoinaan valitessani italian- ja ranskankielet saksan sijaan en ollut ymmärtänyt päätöksen vaikutusta parinkymmenen vuoden päähän - tyhmästä päästä kärsii koko rakennusprojekti....) ja verraten sitä rakenne- ja naamakuviin, jotka meille oli toimitettu - ja joiden avustuksella kasaamisen piti tapahtua helposti ja lähes vaivatta. Rahtikirjasta löytyi rivikaupalla koodeja, joita kuvissa taas ei ollut, ja selvisikin sitten hieman myöhemmin, että kuvista puuttui elementtejä.

...Nuo elementit muuten lisäsivät keittiön toisen kaappirivistön leveysmittoja sen verran, että kiiteltiin tuuriamme, että olimme jättäneet hieman pelivaraa seinälle ja siirtäneet varuilta suoraan valokytkimet toiselle seinälle kulman taakse - olisi nimittäin loppunut seinä muuten kesken...

Mutta koko toimituksen kruunasi allaskaappi-roskiskaappi -sketsi, jota tässä seuratessa ja koettaessa selvittää ei olla ihan aina oltu varmoja, missä kohti kuului nauraa - tai itkeä, ei sen puoleen...

Eli ongelma on tämä: meille toimitettiin alla olevan kuvan kaapit. Oikealla on allaskaappi NSPU2A-ASS60 ja vasemmalla oleva roskiskaappi NU2A60.

Lopputuleman pitäisi siis näillä olla alla olevan valokuvan mukainen:

Sitten päästään siihen ongelmaan:

Allaskaappi NSPU2A-Ass60 ja roskiskaappi NU2A60 on piirretty tehtaallekin toimitettuun naamakuvaan väärin päin - roskiskaappi on allaskaapin paikalla ja allaskaappi on roskiskaapin paikalla.

Saimme ensin keittiöfirmasta vastauksen, että vaihdatte vain niiden paikkaa keskenään. No niinhän sitä nopeasti kuvittelisi, mutta koska naamakuvat ovat menneet väärin tehtaalle, on tehtaalla lovettu vetolaatikoiden listoille kolot väärin.

Eli allaskaapissa on roskiskaapin loveus ja roskiskaapissa allaskaapin loveus.

Seuraava ehdotettu ratkaisu oli, että antakaa kaappien olla siinä järjestyksessä kuin ne ovat nyt naamakuvissa, mutta asennatte altaan siihen roskiskaappiin.

No kaappien rakenne on erilainen, eikä allas mahdu roskiskaappiin!

Eipä hätää, tähänkin löytyi näppärä ratkaisu; ihan pienellä DIY-projektilla voimme tuunata-leikkata-liimata-askarrella roskiskaapista allaskaapin ja toisin päin; eli meidän olisi pitänyt purkaa kaappien rakenteet, ja siirrettä osat toisesta kaapista toiseen. Vähän olisi jäänyt ruuvinreikiäkin näkyviin, kun vetolaatikkojen kiskotkin kaapeissa eri mittaiset...

Tässä kohti vihellettiin peli poikki!

Olemme kolmatta vuotta niska limassa itse remontoitu talo, ja tämän keittiön piti olla se palkinto koko hommasta; keittiö, jota meidän EI TARVITSE KASATA ITSE, vaan maksamme siitä ilosta, että jotain tulee taloon valmiina ja me vain ASENNAMME kaapistot paikoilleen.

Emme maksa DIY-projektista, emme ole tilanneet DIY-projektia, emmekä ole missään vaiheessa lupautuneet sellaista vastaanottamaan. Olemme tilanneet keittiön, johon leikkaamme itse aukot tasoihin liedelle ja altaalle - that's it!

Virhe yksinkertaisesti on myyjän; jos hän olisi tarkistanut koodit ennen tilaamista, olisi tehdas lovennut kaapit oikein, ja meillä olisi jo keittiö valmiina!

Myyjä lupautui tulemaan huomenna itse paikalle, ja tuunaamaan kaapiston, mutta ilmoitimme viikonlopun ajan tätä muristuamme, että kiitos ei, emme halua tuunattua ratkaisua, vaan haluamme sen, mitä olemme tilanneet ja mistä maksamme.

Keittiö siis nyt seisoo laatikoissa ja valtaa sekä keittiönurkkausta, että koko verannan - mihin piti muuten varastoida muuta toimituksessa olevaa tavaraa, ja joille jouduimme nyt järjestämään erillisen tilapäisvarastoinnin. Ja montako viikkoa? Ei tietoa...

Ja ei, emme voi kasata muuta osaa keittiöstä tässä odotellessa, sillä sekä tuo hajonnut kaapisto, että allas- ja roskiskaappi ovat ikkunan alle tulevasta tasosta, joka täytyy kasata ensin, ennenkuin toiselle seinälle pääsee kokoamaan kaappirivistöä...

Phuuh....

Tässä vaiheessa, kun maaliviiva alkoi jo häämöttää, ei vain enää jaksaisi tällaista säätämistä! Harmittaa niin vietävästi, että aikataulut kosahtivat tämän takia...

Koetamme pitää mielialaa yllä muistuttelemalla toisiamme, että keittiöstä tulee kyllä sellainen kuin olemme toivoneetkin - ja kaiken kaikkiaan muutoin keittiö vaikuttaa todella hyvälaatuiselle, ja rakenteet tukeville. Meillä vain kävi huono tuuri tällä kertaa yksityiskohtien kanssa.

 "Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen."

Mitä tästä opimme?

1. Tekevälle sattuu, ja ihminen on erehtyväinen. Tarkemmin olisi vielä käytävä suunnitelma kaappi kaapilta yhdessä läpi myyjän kanssa ja tarkistettava koodit kohilleen ennen tilausta, jos haluaa varmistaa, että saa kerralla oikein - ja silti saattaa kuormassa tavara kolhiintua tai vaikka tehtaalla pakkausvaiheessa jotain unohtua kyydistä. Ja rajallinen on asiakkaan vastuu tällaisissa tilanteissa tilauskoodien oikeellisuudesta - asiakas ja myyjä sopivat, mitä tilataan ja myyjän vastuulla on näppäillä koodit oikein!

2. Avaa suu rohkeasti, ja keskustele avoimesti, mitä olet valmis hyväksymään ja mitä et. Aivan liian usein meillä suomalaisilla tuppaa olla tapana niellä pettymys ja tyytyä siihen mitä saadaan...

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon! :)

Raksalta kuulumisia; tupakeittiön pohjamaalausta, ja vähän asiaa passiivisesta aurinkotalostakin

Kesälomamatkalta kotiuduttu viime viikon lopulla, ja arkeen taas palattu viettäen aikaa raksalla pohjamaalaten - tällä kertaa tupakeittiön ja isomman pojan huoneen hirsipaneelien kimpussa.

Ennen ja jälkeen -valokuvia tuli otettua eilisen maalaustuokion aikana sen verran runsaasti, että taidanpa jakaa tupakeittiön ja pojan huoneen kuvat omiksi postauksikseen! :)

Tupakeittiön ikkunaseinän pohjamaalaus oli tähän mennessä eniten aikaa vienyt maalausurakka; pohjamaalin vaihtaminenkin saattoi vaikuttaa asiaan, sillä tämä uusi pohjamaali tuntui huomattavasti jähmeämmälle kuin aiempi - eri merkkinen, jolla maalasin muiden makuuhuoneiden ja käytävän hirsipaneelit.

Tässä alla ennen ja jälkeen -valokuvia tupakeittiön ikkunaseinästä. Nämä valokuvat on otettu tupakeittiön olohuoneen puoleisen päätyseinän puolelta, pönttöuunin kupeesta, tulevaan keittiöön päin:

Maali näyttää tuoreeltaan todella kiiltävältä, mutta muuttuu mataksi kuivuttuaan. Ja tämän valkoisen pohjamaalin päälle tuleekin seuraavaksi Tikkurilan valkoinen -sävy, kuten muidenkin huoneiden hirsipaneeleihin - ja verannan helmipaneeliin.

Nämä alla olevat valokuvat on taas otettu keittiön päästä tilaa - kuvien oikeassa reunassa on keittiön tason ylle, altaan kohdalle, tuleva ikkuna.

Kiiruhdamme tupakeittiön seinien maalaamisen kanssa, sillä keittiön saapuminen lähenee kovaa vauhtia, ja tupakeittiön lattian pitäisi olla neljä viikkoa aikaisemmin maalattu, jotta se ehtisi täysin kuivua ennen keittiön asennusta päälle. Ja keittiö on tulossa elokuun alussa...!

Vaikka harrastuksena tämä remontti melkein kaksi ja puoli vuotta sitten aloitettiin, ja raksalla piipahdettiin urakoimassa silloin tällöin viikonloppuisin, kun saimme lapsivapaata, on viimeisen puolen vuoden aikana päästy kiinni ihan siihen oikeaan raksa-arkeen, jossa lähes aina jompikumpi on remontoimassa.

Tämä tila ei tainnut olla tavoitteena kummallakaan tässä projektissa, eikä meillä alunperin ollut edes konkreettista tavoitetta remontin valmistumisajankohdalle (ei edes sitä perinteistä 'jouluksi kotiin'), mutta nyt, kun vihdoin uutta ja valmista saadaan näkyviin lähes päivittäin, niin tahtotila päästä pian jo muuttamaan omaan kotiin on suuri - nälkä kasvaa syödessä! :)

Alakuvan maalaamaton päätyseinä pönttöuunin ympärillä käsitellään vasta lopuksi Tikkurilan Valtti Color -sävyllä 5089 (Piki) tummaksi.

Tupakeittiön pitkä seinä (kuva alla), joka johtaa verannan ovelta olohuoneen päätyseinään saakka - ja jolla ei muuten ole yhtään ikkunaa - odottaa vielä huomista pohjamaalausta. Myös tuolla seinustalla olevan alakertaan johtavan portaikon seinämäinen 'kaide' on verhottu portaikon puolelta hirsipaneelilla ja maalataan valkoiseksi. 

Tuo portaikko on parhaillaan miehellä laatoituksessa, ja lupaan huomenna raksalle mennessä valokuvata myös tuota tilaa.

 

*Pssst, valokuvauslistalla myös veranta ja alakerran oleskelutila ja työhuone, jotka mies ehti kesäreissumme aikana (portaikon ohella) laatoittaa!

 

Ajatus tukevan seinämäisen kaiteen rakentamiselle syntyi siitä, että emme halunneet tilaan perinteisempää säleikkökaidetta tai modernia, kylmää lasikaidetta, vaan tilan muihin pintoihin 'katoavan' elementin, joka näyttäisi vain luontevalle seinän 'jatkeelle'.

Päädyimme jättämään remontissa ikkunat ainoastaan pihan puolen seinälle ja talon päätyihin useammastakin syystä;

- Talo rajoittuu pitkältä seinältään hiekkatiehen, joten tuon puolen ikkunat

1. Olisivat jatkuvasti pölyiset
2. Päästäisivät taloon autoista aiheutuvaa melua
3. Hajoaisivat pahimmassa tapauksessa aura-autosta lentävistä kivistä, kuten ilmeisesti vanhoillekin ikkunoille oli käynyt
4. Mahdollistaisivat suoran näköyhteyden tieltä sisälle, joten joutuisimme joka tapauksessa sulkemaan näkymää verhoilla.

- Talon pihan puoleinen seinä on etelärinteen puolella, joten sijoittamalla ikkunat tuolle seinustalle saadaan hyödynnettyä auringonvalo ja -lämpö parhaiten (ns. passiivinen aurinkotalo, joka hyödyntää aurinkoenergiaa ilman varsinaisia aurinkoenergian keräilylaitteita) - tällaisella ikkunoiden sijoittelulla rakennuksen lämpöhäviöt ovat pienempiä, ja oikein hyödynnettynä lämmityskaudella huoneisiin tuleva auringonsäteily säästää lämmityskustannuksissa. Remonttikohteissa ei juurikaan yleensä pääse vaikuttamaan talon sijoittumiseen tontilla, mutta onneksemme meidän talomme oli valmiiksi suotuisalla paikalla, eli mahdollisimman suuri osa julkisivusta on suunnattu etelään. Tuota passiivisen aurinkotalon mallia tukee tulevassa kodissamme myös rakennuksen sijoittuminen tuulensuojaisasti (metsän reunaan) korkealle (etelärinne).

Tuo passiivinen aurinkotalo on aihe, josta voisin kirjoittaa ihan erillisen postauksen - olen lueskellut aiheeseen liittyen melkoisesti materiaalia jo siitäkin syystä, että olemme suunnitelleet lähivuosina hankkia myös aurinkopaneelit katolle keventämään lämmityskustannuksia, ja kenties sähkölaskuakin. Ihan mielettömän mielenkiintoinen aihe jo näin vanhan talon remontoijankin näkökulmasta, mutta varsinkin, jos uudiskohdetta suunnittelisi!

**Tämä on muuten taas hyvä esimerkki jatkuvasta tiedonjanostani, ja ilosta oppia aina jotain uutta, jonka toivon säilyvän koko ikäni yhtä vahvana; viime kuukausina olen uppoutunut (osittain töidenkin puolesta) erilaisiin teemoihin, kuten tähän aurinkoenergiaan ja passiiviseen aurinkotaloon, sisätilapaikannukseen, sote-uudistukseen, ensihoitoon Suomessa, älytekstiileihin... Välillä tosin tulee jo olo, että tieto lisää tuskaa... ;)

Näissä alla olevissa valokuvissa vielä tuota tulevaa keittiötä; oikealle seinälle tulossa tosiaan ne korkeat kaapistot kiiltovalkoisin ovin, sekä pakastin- ja jääkaappi, ja tuohon ikkunan alle pitkä betoninharmaa työtaso ja alle kiiltovalkea kaapisto vetolaatikoin. Ja keskelle tilaa kokonaan betoninharmaa saareke, jonka ylle nousee Savo -merkkinen valkea liesituuletinkuutio, jonka löysin talvella Turun Rakenna ja Sisusta -messuilta (kuva myöskin tuolla alla)! :)

Keittiön seinään nojailee parhaillaan myös tuleva ulko-ovemmekin, joka odottelee asennusta. Ensin pitäisi saada se keittiö kannettua sisälle, ennenkuin nostamme lopullisen oven paikoilleen - riski kolhiintua ja naarmuuntua on toki vielä muutossakin...! :)

Tämä ulko-ovi, kuten kellarikerroksen kaikki ovet, on tilattu Vilppulasta puusepältä ja sävytetty ulkopuolelta RR23 -sävyllä, joka määriteltiin katon ja vesirännien värin mukaisesti samaksi. Sisäpuolelta ovi on valkoinen - aivan kuten tulevan terassin ovi tupakeittiössäkin.

Tällaisia kuulumisia tällä erää - olihan tässä taas melkoisesti asiaa jaettavaksi! :)

Ihanaa oli ottaa pieni loma blogista, myönnetään, mutta ladatuilla levänneellä päällä ja uudella innolla on kivaa olla taas takaisinkin kameran ja tietokoneen kimpussa!

Tänään miehen vuoro ahertaa raksalla - taisi työlistalla olla tänään alakerran pesutilat - ja minä puuhastelen kesälomalaisena lasten kanssa. ...Vaihteeksi taas täällä Mäntsälässä pilvinen päivä... Taidammekin siis suunnata Lahteen kummilaan kahvittelulle ja pihaleikkeihin! :)

Toivottavasti Sinulla siellä on aurinkoinen ja lämmin tiistai!