Jouluaaton päivällisen kattaus - yhdistelmä uutta ja vanhaa

Ensimmäinen joulu ikiomassa kodissa vietettiin juhlistaen perheen kanssa; verannalta kannettiin isäni lapsuudenkodin perintöpöytä ruokapöytämme jatkoksi ja jouluaaton päivällinen katettiin tupaan kaikkiaan yhdeksälle hengelle.

...Kovasti haaveilin myös omien vanhempieni saamisesta saman pöydän ääreen Savosta, mutta näin talvipakkasilla ulkoruokinnassa olevat lemmikit aiheuttavat haasteita useamman päivän visiiteille - lasten joulu siis jatkuu vielä monen monta päivää, sillä lähden lasten kanssa Tapaninpäivänä rekiretkelle Pohjois-Savoon!

Miestä paljolti kiittäminen joulun ruokien valmistamisesta - hän jopa loihti täydellisen glögijuustokakunkin kahvipöytään!

Uusi keittiömmekin pääsi samalla tulikokeeseen, kun miehen kanssa siellä koko aattoaamupäivä yhtä aikaa keitettiin, paistettiin, höyrytettiin, viipaloitiin, paloiteltiin, vispattiin ja tiskattiin. Ja pussattiin. ;)

Jouluaaton päivällisen kattaus rakentui perintöastioista, kirppislöydöistä, viime hetken Ikea -hankinnoista ja kotoa jo löytyneistä tekstiileistä.

Kultareunaiset lautaset ovat jo vuosia olleet osa juhlakattauksiamme; Lahden vuosina löysin tämän kymmenen lautasen astiaston kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan!

Kynttilänjalat ovat vuosien mittaan tarttuneet mukaan kirpputoreilta, ja pari vuotta sitten maalasin ne kaikki viimein mustiksi. Tänä jouluna ensimmäistä kertaa otin ne kaikki vihdoin käyttöönkin!

Kynttilät ovat Kotikulta -merkin - ne olivat itse asiassa ainoat kauniin valkoiset pitkät kynttilät, jotka onnistuin joulun alla löytämään. Myös kattauksen valkoiset pallokynttilät ovat samaa sarjaa.

Kahviastiasto on puolestaan miehen mummon käsinmaalaama ja perintönä saatu.

Niin kaunis!

Harvoin raaskimme näitä herkkiä (ja käsinpestäviä...!) astioita ottaa käyttöön - tämä ensimmäinen joulumme Villa Kotirannassa tuntui niin juhlavalle hetkelle, että rohkenimme ottaa ne mukaan kattaukseen.

Väriä kattaukseen toivat juuri kukkaan puhkeavat vaaleanpunaset hyasintit, jotka asettelin erilaisiin sinkkiruukkuihin. Hyasinttien sipulit piilotin koristekivikerroksen alle.

Suuret (150x250cm) ruudulliset pöytäliinat ovat Anno -merkin, ja olen ne ostanut jo vuosia sitten. Edellisen kerran liinat otettiin käyttöön syksyllä 2015 pidetyissä puutarhajuhlissa - tuolloinkin kaksi suurempaa pöytää yhdistettiin yhdeksi pitkäksi pöydäksi ystäville.

Pirta -merkin kaitaliinat löytyivät paikallisesta marketista ruokaostosten yhteydessä. Samaa sarjaa löytyi myös punaisenakin, mutta ne olivat jo hieman liian jouluiset omaan makuuni... :)

Muutamaa päivää ennen aattoa mies alkoi pohtia, onko meillä riittävästi juomalaseja yhdeksän hengen kattaukseen - ja onneksi ottikin puheeksi, sillä mitään sarjaa ei löytynyt sitä perinteistä puolta tusinaa enempää!

Nopea Ikea -googlaus, astiavalikoiman läpikäynti ja ostoslista miehelle mukaan. :)

Lopulta kotiin saapuivat aivan eri lasit, joista olimme alunperin puhuneet, mutta mieskin naurahti, että hyvin on koulutukseni perille mennyt, sillä nämä sinertävän-vihertävän-harmahtavan -sävyiset Kallna -lasit olivat täydelliset talviseen kattaukseen.

Värikkään tuvan vastapainoksi mustavalkoisen sävyinen kattaus kultaisin yksityiskohdin oli kokonaisuutta rauhoittava - ympärille nostetut eripariset tuolit ja pirttisarjan penkit toivat puolestaan kodikasta tunnelmaa ja pehmensivät kokonaisuutta.

Aivan meidän näköisemme joulu! <3

....Ihastuin muuten tuohon vanhaan pirtinpöytään tuvassamme niin kovin, että saattaa Bonanza -ruokailusarja siirtyä joulun jälkeen vuorostaan verannalle...! ;)

Viikosta toiseen samoilla neilikoilla [#Kukkailottelua]

Tasan viikko sitten osallistuin Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua haasteeseen valokuvilla kukkakimpusta, jonka olin kasannut neilikoista ja luonnonkukkasista, tuomen kukkivista oksista.

Tiedättekö mitä? Osallistun tänään haasteeseen samoilla, alle viiden euron Reilun Kaupan neilikoilla - ainoastaan luonnonkukat ovat vaihtuneet! ...Ja toki neilikoiden varret viikon mittaan uusien imupintojen leikkaamisen yhteydessä lyhentyneet. ;)

Tällä viikolla neilikoiden seuraksi maljakkoon pääsivät kielojen lehdet, jotka sopivat kauniisti tuohon kirpputorilta kuluneella viikolla löytyneeseen pyöreään maljakkoon.

Maljakko taisi maksaa 1,20€, jos oikein muistan, joten todella edullisesti sain koottua tämän kahvipöydän kaunottaren! :)

Olin tällaista pyöreää maljakkoa etsinyt jo pidemmän aikaa, ja ostoslistalla on vielä hieman suurempikin versio, mutta tämä pienehkö 'lasipallo' on juuri täydellisen kokoinen kieloille. Tosin valtavan muhkeaa kimppua maljakkoon ei voi asettaa, sillä tasainen osa pohjassa on vähän säälittävän kokoinen...

Tähän viikonloppupäivän kahvittelutuokioon valitsin äidiltäni puutarhakahvikupeiksi saamani vanhat ruusukupit, sekä vaaleanpunaiset Arabian tassit, jotka nekin ovat yksittäin kirpputoreilta kerättyjä.

Juuri sopivan mummolaa makuuni! :)

Maljakon alla on Pukkilan Curvytile -laatta, jonka sain näytteeksi valitessani tulevan pikku-kylpyhuoneemme lattialaatan väriä. Kuvan laatta on sävyltään 'White', eli hieman kermainen - päädyimme itse lopulta vaaleanharmaaseen sävyyn 'Grey'.

Mutta tuo kermaisempi 'White' sopii täydellisesti useimpiin kattauksiin - lisäsin laatan alle huonekalutassut, ja tuunasin näin siitä kauniin alusen maljakoille tai vaikka ruokapöytään tarjoiluastialle.

Kaunista pikkurahalla! :)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Kolme erilaista kotia - Rintamamiestalo [LaFilia & Mäntsälän Kukka -joulukampanja]

*Yhteistyössä LaFilia ja Mäntsälän Kukka

Tänään esittelyvuorossa sisustuskauppa LaFilian ja Mäntsälän Kukan kanssa yhteistyössä toteutetun joulukampanjan toisen sommitelman tarkempi esittely, sekä kilpailuvalokuvan ympärillä oleva ihana, värikäs ja niin kotoisa rintamamiestalo Mäntsälässä.

*Vinkvink: Ensimmäisen asetelman ja seesteisen, lahtelaisen, kerrostalokodin valokuvat löydät täältä; KLIK!

Tätä eloisaa kotia varten Mäntsälän Kukan floristi sommitteli asetelman käyttäen ranunculusta eli jaloleinikkiä, karhunheinää sekä irlanninkellon oksaa.

Tuo irlanninkellon oksa tuo aivan erilaista ryhdikkyyttä samaiseen LaFilian valikoiman lasimaljakkoon, kuin eilisen kodin oksaruusu, estoma ja eucalyptuksen oksa.

Ja tässä vahvojen värien rinnalla kukka-asetelmassa tuleekin olla jämäkkyyttä ja rohkeita värejä - valkoinen, pehmeitä muotoja sisältävä asetelma saattaisi jäädä värien ja kodin yksityiskohtien varjoon.

Nämä kattauksessa esiintyvät juomalasit ovat talon äidin mummolta saatuja, ja tarina kertoo isovanhempien ne yhdessä ostaneen huutokaupasta - elämäntapana kauniiden vanhojen esineiden kunnioittaminen taitaa kulkea siis suvussa. ;)

Kattauksen pitsiliinat ovat löytöjä kirpputoreilta, ja osa ostettu naisten joulumessuilla myyviltä mummoilta. Välillä talon portaille myös saattaa ilmestyä pitsiliinoja pussukoissa, sillä naapurit tietävät, että tämän talon äidin käsityöharrastuksissa niitä käytetään paljon. Kesäisin pihaan rakentuu jopa pitsiliinoista koottu tiipii lapsille.

Tässä -49 rakennetussa rintamamiestalossa on kohta viisi vuotta asunut viisihenkinen lapsiperhe, joka vuosien saatossa on remontoinut kotia mieleisekseen. Talo oli edellisten asukkaiden jäljiltä peruskorjattu ja päivitetty 2000-luvun mukaiseksi, mutta persoonattomaksi kodiksi, ja perhe onkin nyt palauttanut talon pintoja ja sisustusta alkuperäiseen, kotoisampaan tyyliin.

Perheen äiti kertoo kodin tyylin on muotoutuvan lähes vahingossa. Inspiroivat värit, ja vastaantulevat huonekalut ja esineet vievät tyyliä ja sisustuksen tarinaa eteenpäin. Tässä kodissa harvoin sisustetaan suunnitelmallisesti, ja löydöt vaikuttavat kodin ilmeeseen.

Vanha ja värit viehättävät pariskuntaa, eikä valkoista tässä kodissa mielletä väriksi! :)

Tuo klassikkotapetti, Philgren ja Ritolan Kiurut, on kerrassaan herkku, ja keltaisena tuo ihanaa lämpöä ja pehmeyttä ruokailutilaan.

Sekä kodin sisustamisessa, että sinne toteutetuissa remonteissa, on perheen molemmat aikuiset tasapuolisesti mukana. Eivätkä lapsetkaan jaa vähäisemmälle; parhaillaan kodin yläkerrassa on remontti käynnissä perheen tyttärien toimesta, ja yläkerran lastenhuoneet saavatkin modernimmat, vaaleat ilmeet - lasten omasta tahdosta sisustaa näköisikseen.

Keittiön kalusteita on päivitetty etsimällä vanhoja kaappeja tuomaan kodikkuutta ja väriä. Keltainen astiakaappi on löytö Facebook -kirppikseltä, sininen emännänkaapin yläosa puolestaan ystävältä saatu lahja.

Taustaseinän Philgren ja Ritolan Kukot -tapetti on perheen isän valitsema - hyvä maku miehellä, eikös? ;)

Nämä vanhojen purkkien ja lasiastioiden kokoelmat ovat kadehdittavan kauniit!

Perheen äidin rakkaus käsitöitä ja askarteluja kohtaan näkyy vahvasti myös keittiön yksityiskohdissa. Sammutuspeite on saanut upean, romanttisen pitsikoristeisen hupun ylleen, ja keittiön ruokapöydän ylle on tuunattu kattokruunu vanhoista ruokailuvälineistä.

Tästä kodista voi löytää monenmonta DIY-ideaa omaankin sisustukseen... ;)

Inspiraationa sisustamiselle ja remontoinnille toimivat lehdet, blogit, vierailut toisten kodeissa, yksittäiset tavarat, tunnelmat ja tietenkin mummolat.

Perheen äiti kirjoittaakin blogia Tuulen askeleet. jossa sisustetaan kotia, remontoidaan ja puuhastellaan käsitöiden parissa. Kannattaa ehdottomasti tutustua!

Blogista löytyy mm. juttua tämän upean keittiön ikkunaseinän tuunaamisesta Clipper -teepaketeilla. Tässä tietokonenurkkauksessa ei voi kuin inspiroitua! Ihanat värit!

Kodin kalusteet ovat pääsääntöisesti löytyneet joko sukulaisilta, tutun tutuilta tai kirpputoreilta - ainostaan sänky ja ruokapöytä ovat uusina hankittuja. Ihana kerroksellisuus sisustuksessa jokaisen uuden löydön myötä tekeekin kodista mielenkiintoisen ja tunnelmallisen.

Olohuoneeseen on remonttia tiedossa, sillä uutta takkaa odotetaan saapuvaksi ennen joulua. Takka on sävyltään harmaa, joten samaa harmaata (Tikkurilan värisävy Tuhka) on tiedossa myös kahteen olohuoneen seinään.

Veikkaanpa, että komeasti sopii yhteen tuon keltaisen sohvan kanssa!

Edelliset asukkaat olivat purkaneet olohuoneesta vanhan takan, mutta valitettavasti mistään dokumenteista ei käynyt ilmi, millainen takka talossa oli ollut.

Perheen äidin sanoja lainaten, remonttia ja sisustusta ei tehdä rahalla, vaan sopivia huonekaluja ja tavaroita keräillään hiljalleen, kun sopiva osuu kohdalle, ja hintakin on sopuisa.

Tässä taloudessa tosin panostetaan tapetteihin, ja niihin saa helposti katoamaan suuriakin summia - tapetteja kun ei juurikaan voi kierrättää, tai harvoin juuri kaivattua tapettia löytyy riittäviä määriä kirpputoreilta.

Ja ovathan ne tapetit kerta kaikkiaan vaan niin ihania! :)

Kodin makuuhuoneessa on tunnelma ihanan rauhallinen, ja värisävyt myös makuuhuoneeseen sopien viileämmät.

Päätyseinän Boråstapeter Falsterbo 1425 -tapetti lukeutuu myös omiin ehdottomiin suosikkeihini!

Sängyn päätyyn on talon isäntä rakentanut kaapistot. Alunperin tilalla oli lastulevykomerot, ja tilalle rakennettiin kaapit perheen tarpeiden mukaisesti. Alkuperäinen ajatus lähti perheen äidin papan saman tyylisestä komeroseinästä.

Kauniit vanhat ovet ovat peräisin kaverin kaverilta. Kun puhuu yhdelle, joka kertoo toiselle, voikin löytyä aarteita! Juttutuokio aikoinaan erään sisustuskaupan edustalla tuttavan kanssa johti näiden ovien löytymiseen. :)

Myös makuuhuoneen suuri valkoinen kaappi on löytynyt tuttavapiiristä.

Ja tässä punaisessa nojatuolissa on perheen äidin neulontapaikka. Ihanasti takan ja ikkunoiden äärellä - kelpaisi minullekin!

P.s. Nämäkin kuvat löydät jo Pinterestista!

******************************************

Sisustusliike LaFilian ja Mäntsälän Kukan myymälöissä on käynnissä 1.-18.12.2016 äänestys kolmen sommitelman kesken. Tule, äänestä ja osallistu arvontaan, jossa palkintona kaksi jouluista tuotelahjaa kera kukka-asetelman.

LaFilia: Keskuskatu 5, Mäntsälä

Mäntsälän Kukka: Sälinkääntie 2, Mäntsälä

Uutta, vanhaa ja ripaus sinistäkin, muttei mitään lainattua

Mieheni ei enää ihmettele ääneen, eikä edes kohottele kulmiaan, kun kirppiskierroksen jälkeen keittiön tasolle ilmestyy yksinäinen vanha lautanen, tai joskus useampikin - yleensä kaikki eri paria.

Tuskailevaa huokailua tosin saattaa ilmetä, kun tiskikonetta tyhjentäessä löytyykin seasta uusia kippoja ja kuppeja, joiden paikka keittiönkaapeissa ei olekaan selvillä... Tai siis, MINUN määrittelemääni paikkaa kyseiselle astialle ei ole informoitu tiskausvastaavallemme. :)

Tänään luvassa siis iso valokuvapostaus uuden ja vanhan saumattomasta kohtaamisesta! Uudet Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -sarjan kupit löysivät parinsa vanhoista Arabian lautasista.

Jokainen kaunis vanha Arabian lautanen on loistolöytö - vaikka reunasta olisikin lohjennut palanen. En osta astioita sijoitusmielessä, vaan käyttöön, ja pienet kolhut ja koloset kuuluvat elämään.

Enkä haaveile täydellisen, yhtenäisen astiaston keräämisestä, vaan ihanien yksilöiden löytämisestä, joilla voin maustaa kahvipöydän kattausta kotoisasti.

Tuo pienempi sininen lautanen on Arabian vanhaa Sylvia -sarjaa. Isompi on ilmeisesti Sointu -sarjaa, jota minulla on myös roosan värisenä (kuvia lisää alempana).

Tästä alla olevasta kuppi + tassi -yhdistelmästä tulee muuten mieleeni herkkä ballerina:

Myöskin isompi ja laakeampi (2,5dl) Oiva Siirtolapuutarha teekuppi mahtuu mukavasti näille roosan sävyisille lautasille. Tämän Arabian Sointu -sarjan (?) lautasia olen löytänyt yksitellen useampiakin - niin tasseja, kuin ns. leipälautasiakin - roosana ja hempeän sinisenä. Samaa sarjaa on ilmeisesti valmistettu myös harmaana ja vihertävänä.

Kauniisti sopivat yhteen niin soniset, kuin roosatkin, oranssinpunertavat ja keltaiset. Punaisena lankana tällaisessa kattauksessa kuppien graafiset kuviot ja niitä pehmentävät hempeämmät lautaset.

Minun näköiseni astiasto! <3