sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Seinien avausta raksalla

Mies vietti perjantain raksalla tehden lihasvoimin piikkaustöitä, ja lauantaina miesvoimat vaihdetiin hevosvoimiin, kun koneistusta saapui tontille.

HUOM! Korjaus: Mies pyöritteli päätään tätä päivitystä lukiessa ja kehoitti korjaamaan, ettei suinkaan ollut perjantaina käsikoneella raksalla piikannut, vaan timanttilaikalla ajanut uria betoniin oviaukkojen kohdalle - siis pohjustustöitä lauantain piikkausta varten. :) Alkuperäisenä ajatuksena oli ollut myöskin toki piikata omin voimin, mutta päätynytkin ulkopuoliseen apuun.

Kuten aiemminkin ollut puhetta, koetamme mahdollisuuksien mukaan omin voimin ahertaa talon valmiiksi, ja turvautua ulkopuoliseen työvoimaan vain tilanteissa, joissa a) oma osaaminen ei riitä tai b) on vain ajankäytöllisesti järkevämpää tilata apuvoimaa. Tänä viikonloppuna törmäsimme taas kertaalleen tilanteeseen, että itse tehtynä purkutyö olisi kestänyt päiväkausia, kun taas koneella humahti työhön parisen tuntia.

Olemme yläkerran purkutöiden jatkumona siirtyneet myös alakerran kimppuun; muutamaan seinään puhkottu uudet oviaukot, mm. tulevalle kodinhoitohuoneelle.

Lisäksi kylpyhuone ja sauna, joihin aiemmin ollut kulku ulkokautta, ovat tulevaisuudessa ihan normaalisti sisäkautta käytettävissä. Samassa vauhdissa myös sauna ja kylpyhuone vaihtavat paikkaa, jolloin saamme ohjattua kulkemisen kylpyhuoneen kautta takanurkkaan sijoittuvaan saunaan. Hormi vanhan kylpyhuoneen puolella mahdollistaa siis myös puulämmitteiset löylyt jatkossa uudessa saunassakin! :)

Koska alakerran seinien piikkausta piti päästä suorittamaan vanhan saunan ikkunasta, oli minun tehtäväni raksalla lauantaina siirtää aiemmin sisätiloja purkaessa ikkunasta pihalle viskotut puut kauemmas talon vierustalta odottelemaan hävittämistä. Muutama tunti siinä kantamisessa menikin, eikä salille menosta tarvinnut enää haaveilla!

Eli tässä minun panokseni tähän raksaviikonloppuun:
Kodinhoitohuoneen oven paikkaa piikattiin ensin talon toiselta puolelta avatun seinän kautta, keskikerroksen lattiaan puretun aukon kohdalta, mutta tosiaan kylpyhuoneen oven paikkaa piti siirtyä piikkaamaan takapihalta alimman kerroksen saunan ikkunasta.
Tässä yhteydessä irrotimme saunan ja kylpyhuoneen vanhat kuviolasit parempaan talteen odottamaan uusiokäyttöä.
Seuraava urakka onkin käydä nostelemassa sekä viikonloppuna purettujen oviaukkojen betonipaakkuja ja betonin seassa olleita kiviä pois sisätiloista, että vanhoja tiiliä, joita myös kasaantunut alakerran käytävään.

Nuo tiilet on muuten tarkoitus kerätä talteen, puhdistaa ja käyttää ainakin alakerran oleskelu-/leffa-/pelihuoneen takaseinään. Mahdollisimman paljon purettua ja talosta muutenkin löydettyä käyttökelpoista materiaalia on tarkoitus uusiokäyttää remontoinnin yhteydessä.  Kuten esimerkiksi tosiaan ne saunan ja kylpyhuoneen vanhat kuviolasit - niiden uusiokäyttöideasta voit käydä kurkkaamassa tästä.
Päivän raadannelle oli täydellinen lopetus, kun appi oli naapurissa pistänyt saunan lämpenemään, ja pääsimme kaikessa rauhassa nauttimaan anoppilan puukiukaan leppoisista löylyistä, samalla hahmotellen jo ajatuksia seuraavista työvaiheista raksalla. :)

torstai 28. tammikuuta 2016

Oman elämänsä onnellisuuskonsultti, vol.2

Vietimme tänään töissä kollegan läksiäisiä... 

Jokainen kerta näissä kekkereissä tuntuu varmasti jokaisesta osallistujasta - päivänsankarista tuskin vähiten - yhden aikakauden päättymiselle. Vaikka työkaveri ei välttämättä koskaan katoaisikaan elämästä, poistuu hän uusiin haasteisiin hypätessä siitä 'jäljelle jäävien' arkipäiväisestä tohinasta.

Ja vaikka haikein mielin työtovereista luovummekin, olemme samalla valtavan onnellisia heidän puolestaan ja ylpeitä heidän rohkeudestaan tehdä suuria päätöksiä ja mullistaa sitä tutuksi totuttua kaavaa heittäytymällä uusiin tuuliin. 
Tämän päiväisiä läksiäisiä varten nostin käteni ylös järjestelytehtäviä jaettaessa kortin askartelun kohdalla.

Olen valtavan huono valitsemaan tilanteisiin sopivia korulauseita, sillä jään aina turhankin tarkkaan miettimään, miten kortin vastaanottaja tulkitsee kortin viestin. Kollegoiden yhteishyväksynnällä korttiin valikoitu ohjenuora, jota meidän kaikkien tulisi noudattaa omassa elämässämme:

'Mitä tahaansa päätätkin tehdä, varmista, että se tekee sinut onnelliseksi.''
Kuinka usein päädymmekään ratkaisuihin - jokaisella elämän osa-alueella - joiden lopputulema ei tee meitä millään tapaa onnellisiksi? Aivan liian moni asia tulee tehtyä vain tottumuksen vuoksi. Tai koska luulemme, että meidän oletetaan tekevän tiettyjä asioita. Tai että sanomalla 'ei' annamme itsestämme huonon vaikutelman.

Kahden (minulle niin kovin rakkaan ja ihanan) lapsen äitinä nostan esimerkiksi hattua heille, jotka ovat rohkeasti todenneet olevansa onnellisempia ilman lapsia. Jotka nauttivat vapaaehtoisesti elämästään vapaudessaan, matkustellen ja harrastaen, ilman tahmaisia sormia, uhmaikää ja mokkapalojen leipomista koulun myyjäisiin. Ja jotka aivan liian usein törmäävät heidän onnellisuutensa lapsettomina kyseenalaistaviin ihmisiin.

Vaikka minä olen onnellinen saadessani kasvattaa näitä kahta mukeloa, ei minulla ole mitään oikeutta olettaa, että tämä olisi kaikille se tie onneen. ...Aina välillä olen itsekin helisemässä tässä vauhdikkaiden lasten arjessa, ja huumorintaju on koetuksella... Saatanpa välillä pohtia sitäkin, mitä kaikkea sitä ehtisikään tekemään iltaisin raksalla, jos vähäiset iltatunnit eivät katoaisi jonnekin märkien rukkasten kuivamaan ripustamisen ja iltapuuron seinistä pyyhkimisen väliin... :D

Tai ihmiset, jotka päättävät elää sinkkuina. Jotka ovat onnellisia ilman pakkoa tehdä kompromisseja lähes jokaisessa arjen päätöksessä, olipa kyse sitten tulevan viikonlopun viettotavasta tai miten pyykki viikataan vaatekaappiin. Jotka eivät tarvitse toista ihmistä ollakseen itse vahvoja ja eheitä. Jotka ovat niin sinut itsensä kanssa, että kykenevät viettämään aikaa myös yksin, omien ajatuksien ääreen pysähtyneinä.

Tai ihmiset, jotka tekevät jotain repäisevää - vaihtavat vaikka työpaikkaa, ja kokeilevat siipiään jonkin aivan uuden asian parissa! Vaikka joku toinen on onnellinen samassa työssä vielä 25 -työvuoden jälkeen, kaipaa joku toinen vaihtelua ja uutta haastetta vaikka vuodenkin välein. Kumpikin tapa molemmille se itselle oikea, onnelliseksi tekevä.

Apulantaa lainatakseni, ''ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa''. Tunne ensin itsesi, rakasta ja arvosta itseäsi, sitten voit olla avoin maailmalle ja rakastaa muitakin. Ja kun löydät rohkeuden olla oma itsesi, löydät rohkeuden myös kuunnella omaa sydäntäsi ja toteuttaa omaa tahtoasi, kävellä omaa polkuasi. Kohti onnea.
Kirjotin rinnakkaisblogiini tekstin otsikolla 'Oman elämänsä onnellisuuskonsultti' jo kaksi vuotta sitten (1/2014). Joillekin tämä on jo ehkä tuttu teksti, mutta ajattelin jakaa sen vielä teidän uusien lukijoiden kanssa - ehkä se herättää onnellisempaan elämään johtavia ajatuksia näin viikonloppua kohti! :)

**LEPPOISAA LOPPUVIIKKOA!**


Oman elämänsä onnellisuuskonsultti/19.1.2014

''Vannon humanismin nimeen:
Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ’’humanismi on kansainvälinen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen.’’
1400-ja 1500 –luvuilla italialaiset humanistit alkoivat korostaa ihmisen saavutuksia ja mahdollisuuksia, eivätkä nähneet ihmiselämää ensisijaisesti valmistautumisena tuonpuoleiseen elämään. Oman elämäni 2010-luvun savolais-päijäthämäläisenä humanistina tahtoisinkin – noiden italialaisten humanistien aatteiden pohjalta – korostaa elämän jokaisen vaiheen sen hetkisiä saavutuksia ja mahdollisuuksia, ja vastustaa nykyistä vallitsevaa elämänkäsitystä, jonka mukaan ihmisen tulisi elää elämänsä aktiivisin ja hyvävointisin aikakausi valmistautuen työelämän jälkeiseen elämään; eläkeikään!
Tai Nykäsen Matin hajatelmaa hieman muokaten; (työ)elämä(n aikainen aikakausi) on ihmisen parasta aikaa! :)


Jaan nyt karkeasti ihmiset kahteen ryhmään: Sitku –ihmiset ja Mutku –ihmiset. Yhteistä näille on, että molemmat ovat kadottamassa päätäntävallan omaan arkeensa ja elämäänsä – jokin suurempi ja mahtavampi voima estää heitä toteuttamasta unelmiaan (työ, lapset, sairaudet…). Erona on pienenpieni optimismin häivähdys Sitku –ihmisen lauseissa – Mutku-ihminen on jo vajonnut epäuskoon ja voimattomuuteen.
Sitku –ihmisen tunnistaa seuraavanlaisista keskustelunavauksista, jotka saattavat ilmetä myös itselleen yksinäisyydessä hiljaa huokaistuina; ’’Sitku mul on enemmän vapaa-aikaa…’’, ’’Sitku asuntolaina on maksettu…’’, ’’Sitku lapset ovat muuttaneet pois kotoa…’’, ’’Sitku puolison työ ei vaadi enää niin paljon matkustamista…’’, ’’Sitku oon eläkkeellä…’’. Sitku –ihmiselle annetaan kuitenkin (pienet) pisteet optimismista, sillä hänellä vielä unelmat ja haaveet ovat elossa ja toteutettavissa – sitku sitku sitku
Mutku –ihminen on siirtynyt jo astetta pidemmälle – ja syvemmälle. Omilla teoilla ja ratkaisuilla ei ole enää mitään tekemistä haaveiden ja tavoitteiden toteutumisen kanssa, kaiken edessä on jokin ylitsepääsemätön este. ’’Mutku töiden jälkeen ei ole kuin muutama tunti valveillaoloaikaa…’’, ’’Mutku mulla on nuo lapsetkin…’’, Mutku ei tullut silloin aikoinaan tehtyä/lähdettyä/uskallettua kokeilla…’’, ’’Mutku asuntolainaakin on vielä 15vuoden edestä jäljellä…’’, ’’Mutku niitä yhteisiä cd-levyjä on niin kamalan ikävää alkaa jakamaan erossa…’’ Ja ehdoton oma suosikkini: ’’Olisihan se matkusteleminen mielenkiintoista, mutku aletaan olla nyt siinä iässä, että kohta alkaa se sairasteleminen, niin ei sitä enää tässä vaiheessa viitsi lähteä…’’
Lohdutuksen sanana, että kyllä Sitkulla ja Mutkulla on toki mahdollisuus päästä Nytku –tilaan, mutta joskus sinne pääsy saattaa tarkoittaa vuosikymmenienkin kieriskelyä odottelussa ja selittelyissä – nuo itsesäälin vuodet saattavat jopa tehdä Nytkusta marttyyrimaisen hahmon… ’’Nytku asuntolaina on viimein maksettu…’’, ’’Nyt kun lapset ovat viimein muuttaneet pois kotoa…’’, ’’Nytku vihdoin rohkaistuin ja lähdin huonosta parisuhteesta…’’, ’’Nytku vihdoin uskalsin palata työelämästä koulun penkille ja ottaa aikaa opiskella unelmieni ammattiin…’’
Jo lapsissa huomaa piirteitä Sitkusta ja Mutkusta – liekö sisäsyntyistä vaiko aikuisten sitkuilua ja mutkuilua seuratessa pahoille tavoille oppineet. Saattaa johtua aikuisten vuosien varrella kehittämästä pessimismistä, mutta lapset omassa puhtaassa optimismissaan ovat nopeampia huomaamaan omat mahdollisuutensa ja yrittämään yhä uudelleen ja uudelleen tavoitteeseen pääsyä vanhemman antaman pienen rohkaisun jälkeen – oli kyse sitten palikkatornin kasaamisesta tai villatakin napittamisesta omin pienin kätösin. Samaa sisukkuutta ja uskoa omiin taitoihin ja taitojen kehittymiseen toivoisin aikuisillekin!
Mutta ehkä aikuisilla Sitku –ja Mutku –ihminen ovatkin vain vaiheita kohti humanistia – he ovat vain unohtuneet systeemiuskoon ja ajopuustrategiaan. He ovat pieniä osasia koneistossa, joiden täytyy pyöriä pyörimistään, jotta koko systeemi pysyy jatkuvassa liikkeessä. Heillä ei ole vaikutusvaltaa omaan elämäänsä – muut tahot ohjaavat ja määrittelevät heidän elämäänsä – Sitku ja Mutku vain ajelehtivat mukana heitä suuremmassa virrassa, tiedostaen ajoittain takaraivossa häilyvän faktan, että vauhdin kiihtyminen tarkoittaa lähestyvää putousta.
Sitku –ja Mutku vain kaipaavat pientä tönäisyä oikeaan suuntaan – joidenkin täytyy tulla kovimman kautta se putous ajopuulla istuen alas – havahtuakseen, että voi aivan itse valita sen vajoamisen takaisin vaikutusvallattomaksi rattaaksi systeemiin tai valita se omalla tavallaan haasteellisempi tie ja ottaa avoimin mielin vastaan vastuun elämästään.
Uskallan melkein vannoa, että moni asia elämässä paranee ja helpottuu, kun Sitku ja Mutku viimein ymmärtävät ja hyväksyvät oman vastuunsa elämäänsä. Kun he lopulta ymmärtävät ottaa tuon vastuun, huomaavat he saaneensa samalla enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä, sillä päätäntävalta omasta elämästä kasvaa vastuunottamisen myötä. Ja ihminen, jolla on voimaannuttava tunne oman elämänsä hallinnasta, pystyy parempiin suorituksiin niin työssä kuin yksityiselämässäkin!
Nykyisen suorituskeskeisen työelämän tiimellyksessä on päässyt unohtumaan, että kaikki lähtee yksilön hyvinvoinnista. Vaikka huippu-urheilija olisi olympialaisia varten hionut itsensä huippukuntoon ja nukkunut pois jet lagit ennen suoritustaan, ei hän tule voittamaan, jos hänellä on ollut riitaa vaimonsa kanssa! Sama pätee työelämään; vaikka ratas koneistossa olisi huippukoulutettu ja alansa konkari, ei hän ole koneiston näkökulmasta se tehokkain palanen, jos sosiaalinen elämä on jäänyt minimiin vuoden aikana kertyneiden 200 matkustuspäivän vuoksi. Ihminen on ihminen.
Onnellinen, hyvinvoiva ihminen on myös tehokkain ratas koneistossa!
2010 –luku tuntuu olevan elämäntaitovalmennuksen kulta-aikaa – ihminen on unohtanut mitä hyvinvointi on. Eikä onnellisuuskonsulttikaan ei pysty ihmeisiin: Jos ihminen ei sisäsyntyisesti halua parannusta elämänlaatuunsa, on tuloksia turha odottaa. Lopullinen vastuu elämästään ja onnellisuudestaan on loppujen lopuksi ihmisellä itsellään.
Ja niille hyvinvointiaan metsästäville pienenä vinkkinä kerrottakoot; Hyvinvointi on muutakin kuin kyky nostaa penkistä viikosta toiseen parempia tuloksia tai minimiä hipova rasvaprosentti. Se on jotakin muuta kuin vain voitokkaasti johdettu projekti ja siitä saadut bonukset palkkakuitissa. Hyvinvointiin kuuluu myös hersyvä nauru, sydämessä hohkava rakkaus, ystävät, perheen kanssa vietetyt leppoisat lauantait, vapaapäivä mato-ongella istuen, kauniit korvaan kuiskatut sanat, iso kuppi kahvia terassilla nautittuna aamuauringon noustessa ja vaikka onnistuneesti uunissa kohonnut kakkupohja! '' :)

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Korttirumbaa - synttärikutsujen muodossa tällä kertaa...!

Viikon päästä juhlimme pienimmän pojan 1v syntymäpäiviä. Jännää! :)

Ensimmäisessä syntymäpäivässä on jotain aivan omaa taikaa – niin kuin toki jokaisessa pienessäkin tapahtumassa ja sattumassa, joka tulee ensimmäistä kertaa vastaan pienen ihmisen elämässä; ensimmäinen hammas, ensimmäinen kiinteä ruoka, ensimmäinen matka, ensimmäinen kokonaan nukuttu yö, ensimmäinen syntymäpäiväjuhla.

Isomman pojan syntymäpäiviä on ollut hauska järjestää, sillä poika on kova keksimään teemoja; meillä on vietetty mm. sirkus-, eläintarha-, Aku Ankka- ja Angry Birds –juhlia. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa teematon juhlistus – tosin kakun ulkonäköön tuli tarkat ohjeistukset! :)

Kysyin isommalta pojalta, keksisimmekö teemaa pikkuveikan juhliin, mutta kuulemma 1v juhlassa ei pojan mukaan kuulu olla teema – ne ovat turhia koreilematta, mutta silti juhlavasti ihan vain ’1v syntymäpäivät’.
Isoveikan juhliin olen askarrellut monenmoisia kutsukortteja, sirkuksen pääsylipuista lähtien, mutta nyt pienemmän pojan juhlien lähestyessä tein pikaisen ratkaisun; Löysin Kärkkäiseltä kauniit, kaksipuoleiset kartongit, jotka leikkasin sopivaan muotoon, ja sisälle liimasin tulostetun kutsun. Kutsuihin sopivat vaalean vedensiniset kirjekuoret löytyivät myös Kärkkäiseltä.
(Alla olevassa kuvassa kirjekuorien värisävy näkyy oikeanlaisena...)
Kylän Postista löytyi kutsuihin sopivat värikkään eläinpostimerkitkin! :)
Nyt viimein kutsut postissa, vaikka taas viime tippaan jäin, kuten joulukorttienkin kanssa, mutta toivottavasti pelastin tilanteen laittamalla osalle vieraista jo aiemmin päivämäärän tekstiviestillä. Kaikilla täyttyvät kalenterit niin nopeasti – varsinkin viikonloput ovat usein parikin kuukautta eteenpäin täyteen buukattu!
Sitten vain tarjoiluja enää miettimään… ;) Mies lupasi askarrella elämänsä ensimmäisen voileipäkakun, minä taasen koetan keksiä muutakin naposteltavaa kuin vain perinteisen täytekakun ja kaupan pikkuleivät… :D Eli helpot ja nopeat, suolaiset ja makeat, herkut hakusessa – ohjeita kaipailee ajanpuutteesta kärsivä äiti!

P.s. Pahoittelut kännykkäkameralla roiskituista otoksista - järkkärin akku unohtunut lataamatta, ja Postissa helpompi nolostelematta räpsiä kuvat puhelimella... ;)

perjantai 22. tammikuuta 2016

Uudet tabletit keittiön piristeeksi

Kävin reilu viikko sitten Mäntsälän Tokmannissa etsimässä sopivia koreja eteisen vaatekaapin hattuhyllylle, mutta kuten minulle usein käy, poistuin kaupasta mukanani kassillinen kaikkea muuta kiva - ja todella hyödyllistä...! ;)

Olin kaivannut keittiön Bonanza-henkiselle ruokapöydälle uusia  tabletteja suojaamaan kaunista vanhaa puupintaa turhilta naarmuilta, joten mies saikin odotella ostoskärryjen kanssa käytävällä tovin, kun huomasin yllättävän ison valikoiman Kotikulta -sarjan tabletteja.

Ja kun en päättää osannut - ja tabletit olivat todella edullisia - päädyin sitten ottamaan kahdet suosikkimallini; toiset huopaiset ja toiset muovisemmat, letitetyistä nauhoista pyöreiksi ommellut. Huopaisten hinnaksi jäi alennuksen (-50%) jälkeen 1,50€/kpl ja noiden muovisien 2,99€/kpl.

Eilen, miehen lähdettyä harrastuksiin ja poikien mentyä unille, vietin tuokion laatuaikaa kattamalla noita tabletteja käyttäen pöydän ja ottamalla muutamia valokuvia.

Nämä muovisemmat tabletit ovat ehdottomasti nyt muodostuneet suosikikseni, sillä sopivat paremmin ihan arkiseen käyttöön - nuo huopaiset ovat ehkä enemmän jouluiset.
Alimmat valkoiset lautaset kirpputorilöytöjä vuosien taka, siniset lautaset KoKo -sarjaa ja valkoiset kulhot Heinrol -astiastoa. Pienet pitsiliinat kirpputoriaarteita myöskin.
Käytin samoja astioita myös näiden huopatablettien alla - tunnelma muuttui paljon talvisemmaksi, kuin tunturimökillä olisi asettumassa kuuman keittokulhollisen ääreen.
Etsin kaapista myös Iittalan Taikametsä -kupit ja kannun, sekä kirpputorilasit, jotka ovat pieni nostalgiatrippi lapsuuteeni.
Hiihtoretken jälkeen kupillinen kaakaota?
Palkkioksi aherruksesta piparit katosivat parempiin suihin... ;)


*Leppoisaa viikonloppua kaikille!*

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kadonneiden latureiden metsästys - ja ratkaisu: DIY johtoteline!

En tiedä teistä, mutta omalla työpöydälläni lojuu ja sotkeentuu keskenään eri laitteisiin tarkoitettuja latureita ja johtoja.

Esimerkiksi kamerasta valokuvia koneelle purkaessa täytyy ensin suorittaa pienimuotoinen etsintätoimi, sitten irroitan pari muuta johtoa samasta nipusta ja kuvien siirron jälkeen viskaan aiemmasta koreografiasta mitään oppimatta kameran johdon takaisin muiden kaltaistensa sekaan...

Mutta en enää! :D

Ta-ta-ta-da-daa:
Do-It-Yourself johtoteline!
Helppo ja nopea tehdä - ja ah, niin näppärä! :)

Tarveaineet löytyi isomman pojan huoneen legolaatikosta; tähän omaan versiooni riitti neljä minifiguuria ja yksi 5x11cm pohjalevy.

Kiinnitin ukot levyyn niin, että ukkojen väliin jäi 2 pohjan 'nappulaa'. Näin hahmojen väliin jäi riittävästi tilaa johdoillekin.
Pohjalevy kannattaa muuten kiinnittää pöytään vaikka sinitarralla, sillä ukkojen (=johtojen) irroittaminen ja uudelleen kiinnittäminen on helpompaa paikallaan pysyvään alustaan.

Omassa käytössä totesin helpoimmaksi napata käytettävän johdon mukana myös Lego -ukonkin irti pohjasta, sillä figuurit pitävät latureista erittäin tiukasti kiinni - johdolle (ja hermoille) kestävämpi ratkaisu on siis olla irroittamatta ukkoa piuhasta, sillä johdon uudelleenkiinnitys figuuriin on työläämpää kuin figuurin napsautus johtoinen takaisin kiinni pohjaan.
Eikä vain näppärä käyttää; tämä johtoteline saa väkisinkin koneella työskennellessä hymyn huulille! :)
 Katsokaa nyt tätäkin innokasta piuhan pitelijää! :D
Isompi poikani näki nämä hahmot uudessa käytössään työpöydälläni juuri, ja oli hieman ihmeissään, miksi hänen Legonsa ovat äidin käytössä... ;) Odotin hieman kommenttia, jossa vihjattaisiin ukkojen pikaisesta palauttamisesta takaisin muovirasiaansa lastenhuoneen lattialle, mutta poikaa vain hymyilytti lelujensa uusi ura kaapelialalla! :D
Ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa...! ;)


P.s. Nämäkin kuvat löytyvät jo Pinterestista.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Yksinäinen keittiön varatuoli sai ympärilleen somistusta

Sunnuntaita vietettiin täällä etelässä erittäin aurinkoisissa merkeissä.

Ja koska keittiökin kylpi auringonvalossa, oli päivällä sopiva hetki ottaa muutama valokuva keittiön nurkassa nököttävästä varatuolista - jugoslavialainen Bonanza-wanna-be - joka sain alleen anopin minulle muutama vuosi sitten virkkaaman maton, sekä yläpuolelleen seinälle isomman poikani vesiväreillä maalaaman taideteoksen.
Tämänkin syksyisen maalauksen tekemisestä kulunut kohta jo kolme vuotta, poikani oli tuolloin 5-v. Nyt vihdoin sain hankittua kuvalle kehykset - tähän asti ollut nuppineuloilla vanhan kodin työhuoneen seinällä esillä. 

Keittiön jääkaapin ovessa on muuten magneeteilla kiinni viimeisin pojan tekemä syksyinen työ, kärpässienet, joka muuten sekin odottaa kehyksiä ympärilleen!

...Miksi lasten taideteokset niin kovin usein unohtuvat kaappien pohjalle, tai kouluista saatuihin kartonkisiin säilytystaskuihin? Niiden paikka on kotien seinillä, tuomassa pehmeyttä ja kotoisuutta, aivan yhtä ansaitusti kehyksissä, kuin aikuistenkin maalaukset.
 
Pienempi poika muuten innostui samaan aikaan 'häiriköimään' valokuvausta ja kokeili kärsivällisyyttäni heiluttelemassa huonekasvin oksia - joiden tasan tarkkaan tietää olevan häneltä kiellettyä puuhaa... :)

'Nalle-ai-ai':n (joka tarkoittaa siis nallen halailua) rinnalle onkin muodotunut puheessani jo 'kukka-ei-ei' -hokema...
Kertakaikkiaan kaunis sunnuntai - tällaisia viikonloppuja lisää! ...Mielellään vielä silloinkin, kun muutto saatu saatettua loppuun ja viikonloppuisin on aikaa keskittyä kaikkeen muuhunkin, kuin vain laatikoiden tyhjentämiseen! ;)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Olohuoneen kirjakulmaus

Viikonloppu vierähti jo perinteeksi muodotuneena banaanilaatikoita pakaten ja muuttokuormaa kuskaten... Mutta vihdoinkin voi alkaa huokaisemaan helpotuksesta; vanhassa kodissa on enää lamput paikoillaan ja jääkaappi sekä pakastin läpikäytävänä! :)

Sain siis tyhjennettyä viimein myös vanhan kodin vaate-/pukeutumishuoneen, josta yksi Ikean hyllykkö siirtyi uuden kotimme olohuoneeseen kirjahyllyksi.

Vihdoin olohuoneesta yksi nurkkaus valmis - tauluja myöten! :)
Olohuoneessa on wc- ja kodinhoitotilan vastaisella seinällä käytön kannalta hieman haasteellinen kulmaus, joka tosin valjastettiin hyötykäyttöön kirjahyllyille. Myöskin perheen valokuvat pääsivät viimein arvoiselleen paikalle - pois makuuhuoneen lattioilta seiniin nojailemasta.
Kahdestakymmenestäneljästä hyllykkölokerosta on enää 2 tyhjillään - alarivin sisustuslehtiä hieman muuton yhteydessä karsimalla, sekä muotilehtien varastoon säilömisellä sain karsittua lisätilaa tuleville kirjahankinnoille! :)

Kirjahyllyjen päälle nostin orkideat saamaan olohuoneen suurista ikkunoista kaipaamaansa luonnonvaloa, sekä mieheni kauniin lasikulhon, johon olemme säilöneet Villa Kotirannan kätköistä löytyneet aarteet; vanhat pahvirasiat ja avainniput. Suurin rasia, Gaslicht -paketti, on lahja ystävältä.

Myöskin kirpputorilta löytynyt mustalle laatalle tehty maalaus istuu Iittalan kastehelmi -tuikkujen viereen kauniisti. Mustassa laatassa ja puuvärisissä kehyksissä toistuu itseasiassa tämän 1980 -luvun alkupuolen talon ikkunoiden karmien värit, kuvia ikkunoista löydät täältä.
Keittiön puoleiselle seinustalle nousi kirjahyllyn päälle myöskin orkidea, sekä tekemäni piirros ja Finnmarin myymälästä löytynyt taulu. Saaressa -kirjan valokuvat ovat ihanan inspiroivat ja kesäiset, ja kirjaa tuleekin usein selattua.

Lasiset kynttilänjalat kirpputorilöytöjä.
Vielä viimeiset muuttolaatikot purettava, ja voin viimein valokuvata koko uuden olohuoneen - en vain yksittäisiä nurkkauksia siitä! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...