Ruuhkavuosimutsin uusi työpiste keittiön ja lastenhuoneen välissä...!

...Heti kirjoitettuani tekstin otsikon tajusin, että siitä taitaa helposti saada kuvan, että täällä tämä äiti tuskissaan rimpuilee työn ja kotitöiden välillä...

Todettakoot heti alkuun, että onnea on maailman mahtavin mies, joka meillä taitaa enemmän pyörittää arkea kuin minä...! 

Mies laittaa meillä lähes päivittäin (lastenkin mielestä maailman parasta) ruokaa, sillä hän on iltapäivisin kotosalla ruokkimassa pojat ja kuskaamassa isompaa poikaa harrastuksiin. Minä hoidan puolestaan lasten aamurumbaa; aamupalan, säähän sopivien vaatteiden valinnan kakaroille, koulurepun pakkaamisen valvomisen ja pienemmän päivähoitoon viemisen - sekä ajelen iltaisin hakemassa isompaa poikaa harrastuksista.

...Kuulostaako tutulle läpsystä-vaihto -arjelle? ;)

Tämä uuden työpisteen tarve nousi lähinnä esiin tahtotilana pitää ruokapöytä tyhjänä ja pyhitettynä ruokailuhetkille. Minulla kun on paha tapa levitellä tavarani - paperit, vihkoset, teippirullat ja kaksi läppäriä hiirineen - pitkin tuvan pirtinpöytää...

Alakertaan on rakentumassa erillinen työhuone, mutta tällä hetkellä se toimii vielä enemmän varastotilana, ja toisaalta taas harvoin tässä arjessa kolmivuotiaan kanssa on mahdollisuutta linnoittautua eri kerrokseen piiloon omien askartelujen ja blogin pariin.

Joten vihdoin tämä käytävän päädyssä oleva vanha pikkulipasto otettiin hyötykäyttöön työpisteenä. Tähän tasolle olin aiemmin kasaillut kaikkea pikkutavaraa Kastehelmi -tuikkukipoista lähtien, mutta pakko myöntää, että tuntui hyvälle kerätä kaikki 'roina' piiloon kaappiin.

Ainoastaan pöydällä jo vuoden asustellut peikonlehti sai jäädä valtaamalleen paikalle.

Tuo lipaston vastainen matala seinähän on alakertaan vievän portaikon kaide. Kaiteen korkeus on juuri passeli pöydän korkeuden suhteen; työpöydän ääressä touhutessa voin helposti kurkata kaiteen yli tuvan puolella leikkivän pojan touhuja.

Tuoliksi työpisteelle kannoin vanhan jugoslavialaisen puutuolin, joita hankin Tori.fi kautta vuosia sitten yhteensä kuusi kappaletta. Ne muistuttavat Bonanza -sarjan tuoleja, mutta ovat huomattavasti massiivisemmat sekä selkänojan yläosa kaartuu paljon pidemmälle tuolin etuosaa kohti - ja ovat erinomaiset istua pidemmänkin aikaa!

Keittiön etelän puoleisesta ikkunasta paistaa aurinko valaisten työpisteen ihanasti.

Luonnonvaloa tässä tuvassa on kyllä riittänytkin, vaikka kaikki ikkunat ovat vain yhdellä seinustalla.

Kuten Instassa elämäämme seuraavat ovat varmasti huomanneet, olen täysin hurahtanut oman kalenterin tuunaamiseen! ...Ja juurikin nämä askartelutarvikkeet jäävät jäljiltäni lojumaan ympäriinsä... :)

Rakastan vihkoja ja erilaisia muistikirjoja! 
Ostan niitä aina käydessäni mm. Clas Ohlsonilla, Tokmannilla tai Suomalaisessa Kirjakaupassa - joskus jopa sylillisen. Vihkot ovat myös mahtavia matkamuistoja! Niihin tosin ei meinaa koskaan raaskia kirjoittaa mitään...

Tuossa alakuvassa on päällekkäin viisi työvihkoani (alhaalta ylös: ToDo -listat, ideaprojektit liittyen tuote-/palvelukehitykseen, juoksevat asiat & memot palavereista, messu- ja seminaarimuistiinpanot, esimiesrooliin liittyvät muistiinpanot) ja avoinna tämän vuoden kalenterini, jonka olen tuunannut vuosia vanhaan muistikirjaani, jonka otin uusiokäyttöön.

Paperiton konttori - olen melkein siellä! ;) En enää tulosta juuri mitään, mutta en osaisi pitäytyä puhtaasti sähköisissä muistiinpanoissa. Käsin kirjoittaessa voin eri tavoin korostaa haluamiani asioita, tehdä nopsaan erilaisia listoja ja lisätä sivukommentteja myöhemmin. En ole niin näppärä vielä OneNote -ohjelman kanssa, että kykenisin samaan herpaannuttamatta samalla huomiotani itse palaverin asiasta...

Olen tilannut netin kautta hurjan määrän erilaisia vihkosia täynnä kalenterin tuunaamiseen soveltuvia lippulappusia, sekä tarroja, teippejä ja leimasimia. Teippejä ja leimasimia tarttuu mukaan myös joka kerta vieraillessani Tiger -kaupassa, joten ikioma tarvikevarasto päivittäiseen askarteluun alkaa olla jo melkoinen.

Tähän uudelle työpisteelle nousi ainoastaan eniten käytetyt teipit ja tarrat Tiger -kaupasta ostetuissa rasioissa (kannet ovatkin menossa unohtuneet alakerran työhuoneeseen).

Lipaston pieneen vetolaatikkoon sujahtivat piiloon piirrosmuotit ja muut usein käytössä olevat tarvikkeet; mittanauha, laskin, liima ja kameran kuvien purkamiseen tarkoitettu piuha.

Stabilo -tussit ovat avoimen läppärin takana piilossa turkoosissa Heinz -papupurkissa ja vihkoset lippulappusineen mustaksi tuunaamassani metallirasiassa helposti saatavilla.

Lipaston alle nurkkaan jäi vanha puulaatikko, jonne piiloutuu kasa sisustuskirjoja ja lehtiä, jotka ovat harvemmin käytössä, sekä rulla tapettia ja toinen kaunista saniaispaperia, joka odottelee vielä sopivaa askarteluhetkeä. ...Ajattelin päällystää sillä vanhoja, hieman rumia säilytysrasioita esillä pidettävän kauniiksi.

Tätäkin tekstiä kirjoittelen tässä uudella työpisteellä - ja pakahdun onnesta!

Miten en tullut tätä ajatelleeksi jo kauan sitten!?!

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

Jos et vielä kurkannut Instasta mille perheemme syyskuu näytti, niin klikkaappa tästä: KLIK!

Pienen taiteilijan värikynille säilytysratkaisu värikkääseen lastenhuoneeseen

Olen onneni kukkuloilla: meillä kotona asustaa pieni taiteilija!

Vietin itse koko lapsuuteni piirtäen ja maalaten - meillä tuolla Pohjois-Savon sivukylällä olivat välimatkat kavereihin kymmeniä kilometrejä, eikä 80-90 -lukujen taitteessa juurikaan sen kummempia harrastuksia ollut. Aikaa oli ja mielenkiintoa riitti.

Myöhemmin ylioppilaslakkia noutaessa sain kuvataidestipendin ja seuraavana syksynä aloitin Lahden Muotoiluinstituutissa - rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta ammatti. Ja kuten usein tuollaisissa tilanteissa, harrastuksen muuttuessa työksi ja suorituspaineiksi, luovuus lopahti ja piirtäminen jäi. Vuosiksi.

Isompaakin poikaa olen koettanut myös innostaa kuvataiteisiin aivan pienestä pitäen, mutta hän on taas enemmän insinöörimäinen luonteeltaan; hän mm. kasasi yksin lyhyessä ajassa 12-16vuotiaille tarkoitetun Technic -legosarjan suuren nosturiauton olleessaan vain kahdeksan vuotias! Hän myös rakastaa lukemista (mikä loistava harrastus!), ja hotkaisi viime talvena vajaassa kolmessa kuukaudessa koko Harry Potter -sarjan.

Joten nyt pienemmän pojan ollessa aivan intona vesiväreillä maalaamiseen, tusseilla piirtämiseen ja liiduilla värittämiseen, on noita askartelutarvikkeita sekä erilaisia värikyniä tullut hankittua reippaasti. Taisipa tuo joulupukkikin tuoda nipullisen lisää. :)

Värikkääseen lastenhuoneeseen kaivattiin siis huoneen tunnelmaan sopivaa säilytysratkaisua kynille ja liiduille.

Vanhan emalimukin sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti!

 

Rakastan tällaisia vanhoja retromukeja valtavasti, mutta usein ne ovat kirpputoreilta hankittuina jo sen verran kuluneita ja sisältä huonossakin kunnossa, ettei niitä voi enää juomakäyttöön ottaa. En kuitenkaan ole taaskinut niitä hyllyynkään jättää - usein kun mukin voi löytää 0,50€-2€ hintaan, hieman koosta ja kunnosta riippuen - vaan haalinut kaappiin ja odotellut sopivaa käyttötarkoitusta.

...Jos minulla olisi kesämökki, siellä juotaisiin ainoastaan eriparisista emalimukeista!

Pienet emalimukin ovat lasten tusseille juuri sopivan kokoisia ja pikkuiseen käteen helppo ottaa.

Nuo kuvissa olevat metallipurkitkin ovat niin ollen korkeintaan parin euron kirppislöytöjä, ja kätkevät sisälleen askartelutarvikkeita liimapuikoista lasten saksiin. Hieman laveampi metallirasia nytkin hakusessa pojan tarrojen säilytykseen...

Tämän alla olevan valokuvan traktorimukin olen tuonut vuosia sitten isommalle pojalle matkamuistoksi. Nyt en tarkalleen muista, toinko sen Unkarista, Valko-Venäjältä vaiko Ukrainasta, mutta siitä on tullut ehdoton suosikkini tuon kuvan vuoksi!

(Muistelisin ostaneeni sen Minskistä tai Dnepropetrovskista, mutta pohjassa oleva 'Made in Hungary' hämmentää...).

Luontevasti traktorimuki siirtyi isommalta pojalta pienemmälle muuton yhteydessä; isommalla ei sille enää oikeastaan ollut käyttöä (toimi aiemminkin kynämukina) ja pienempi taasen rakastaa yli kaiken kaikenlaisia menopelejä. :)

Tästä taitaakin muistua aina mieleen ukin traktori siellä Pohjois-Savossa...

Viimeisimpiä löytöjäni ovat viime viikonlopulta kirpputori Kisällistä tuo kuvissa näkyvä suurempi sininen muki, sekä etualalla (kuva alla) oleva meloja -muki.

Näistä taisin maksaa ihan hitusen päälle pari euroa kappale, mutta ne ovatkin erinomaisessa kunnossa sekä melko kookkaita. Niihin mahtuisivat hyvin vaikka hieman paksummatkin liituvärit, jollaisia olen hieman kauppareissuilla katsellut... ;)

Nämäkin mukit - kuten suurinosa löytämistäni emalimukeista - ovat Kiinassa valmistettuja. Ainoastaan tuo traktorimuki on tosiaan unkarilainen.

...Pitäisikin aina reissuilla käydessä ottaa aikaa pieneen kierrokseen paikallisilla kirpputoreilla ja second hand -liikkeissä. Parhaita paikkoja löytää tuliaisia - ihan vaikka vain itselle! ;)

Vuosia sitten ostettu laakea emalivati on hakenut paikkaansa jo pidemmän aikaa. Siinä ovat olleet hyasintit jouluna, sekä rairuohot pääsiäisenä, mutta vasta nyt se pääsi parhaimpaan käyttöön...

...Väriliitujen säilystyskulhona!

Tiedättekö mikä on kaikkein parasta näissä mukeissa kynien säilytyspaikkana?

Ne on helppo kantaa paikasta toiseen, kun taidehetki yllättää!

Useimmiten piirtelemme lastenhuoneen pöydän äärellä, mutta melkein yhtä usein on taidepiste levitetty keittiön ruokapöydälle tai alakerran sohvapöydälle.

Mukeissa kynät on helppoa ottaa mukaan, viedä mennessään ja tuoda tullessaan!

...Ja vaikka taiteilulle on luotu monia paikkoja ympäri taloa, ehti tämä oma rakas pikku Picassomme jo tuhertamaan tussilla huoneensa seinäänkin: kahdelle seinälle, yhteensä neljään valkoiseen hirsipaneeliin...!

Ei muuten lähde pesemälläkään, vaikka tussien piti olla super-pestävää mallia... :D

Työkaveri kysyi, että riittikö äidinrakkaus, kun tuhotyön huomasin. Mietin hetken ja totesin, että riitti - omaan seinäänsähän tuhersi. :D

...Eikä minulla ole varaa sanoa; itse piirsin omassa lapsuudenkodissani yhden huoneeni kapean seinän niin täyteen, että isäni joutui lopulta suostumaan pyytämääni seinien maalaukseen sinapinruskeista (80-luku, huih) vaaleanpunaisiksi... ;)

Värikästä ja valoisaa viikonloppua kaikille!

DIY: Mustikanvarvuista kranssi tupaan

Julkaisin eilen Instagramissa valokuvan askartelutuokiosta, jossa materiaalina olivat mustikan- ja puolukanvarvut, ja josta lopputulemana valmistui tuuhean talvinen kranssi tupaamme.

Olin haaveillut varpukranssista jo pitkin syksyä, mutta ikinä ei aika tuntunut aiemmin riittävän...

Nyt vietimme TOISTA täysin ohjelmatonta viikonloppua uudessa kodissamme - tähän yhden talon asuttamiseen ja raksaamisen rauhoittumiseen on vaikea tottua - joten enää ei löytynyt tekosyitä jättää projektia odottelemaan! :)

Vaikka sää oli lauantaina sateinen, pistettiin pienimmän pojan kanssa sadetakit päälle ja kumpparit jalkaan, ja kipaistiin metsään retkelle. Poika nauttii luonnossa liikkumisesta ja metsässä kömpimisestä niin paljon, ettei minun hieman itsekkäästä retkeilyn teemasta (askartelumateriaalin kerääminen) tarvinnut paljoa huonoa omatuntoa ottaa! :)

Itse kranssin tekeminen oli helppoa ja nopeaa:

1. Kiepitin vihreästä rautalangasta, joka on tarkoitettu tällaisiin sidontatöihin, pyöreän kehikon. Kehikon ympärysmitta vaikuttaa luonnollisesti kranssin suuruuteen. Rautalankaa ostin Bauhausin puutarhaosastolta, mutta olen nähnyt myös mm. Kärkkäisellä.

2. Leikkasin varvut hieman lyhyemmiksi ja niputin pieniksi kimpuiksi. Kiinnitin kimput pyörittämällä hieman rautalankaa varsien ympärille.

3. Leikkasin vielä erikseen osan varvuista lyhyemmiksi, mutta en solminut niitä kimpuiksi vaan jätin irtomateriaaliksi.

4. Lisäsin rautalankakehikon ympärille pari kimppua kerrallaan varpuja pyöräyttämällä aina pari kierrosta rautalankaa varsien ympärille. Seuraavat kaksi kimppua asettelin aina niin, että ne peittivät edellisten varpujen kiinnityskohdan.

5. Välillä lisäsin joukkoon varpukimppujen lisäksi irtovarpuja, joiden seassa oli myös muutamia puolukanvarpuja. Varsinkin jos varvut kimpussa sohottivat jostain syystä eri suuntiin, eikä kimppu asettunut millään tuuheannäköisenä kehikolle, lisäsin joukkoon irtovarpuja.

6. Lisäsin varpuja, kunnes kehikon kierros oli täynnä ja aloituspiste saavutettu. Leikkasin rautalanganpään ~20cm pituiseksi, ja kiinnitin viimeiset varvut kiepittämällä rautalankaa aloituskierroksen varpujen seassa niin, ettei rautalanka litistänyt aloitusvarpujen latvoja.

7. Lisäsin kranssiin paperinarun ripustamista varten.

Olin ensin haaveillut krassin ripustamisesta pönttöuunin yläosaan, mutta luulenpa etteivät varvut olisi viihtyneet lämpenevää uuninkylkeä vasten kovin kauaa...

Niinpä paikaksi valikoitui lopulta tuvan tumma kaappi!

Kaapin ovessa sattui sopivasti olemaan sisäpuolella puutappi, johon sain kranssin paperinarulla solmittua. Kyseistä kaappia käytetään harvoin - sisällä lähinnä ns. perintöastioita ja maljakoita, joita otetaan harvemmin esille - joten kranssi ei ole lainkaan tiellä tuossa ovessa roikkuessaan.

...Meidän Bonon piti heti päästä tätäkin ihmettä tutkimaan... :)

Siitä mukava kissa muuten, ettei kisko tavaroita alas, ei revi tai raavi, niin uskaltaa tällaisia kranssejakin jättää roikkumaan oviin, tai vaikka joulukuuseen ripustaa palloja alaoksillekin.

 

Taas pienin askelin lähempänä talvisempaa - ei jouluisempaa - kotia!

...Nostin muuten lopulta tuon kuusentaimen lasipurkissa ylös lattialta tuonne lipaston päälle. Heräsin nimittäin tässä eräänä aamuna mielikuvaan, missä lapset riehuessaan tönäisee tuon purkin nurin ja kaikki tuo vesi huljuaa pitkin puulattiaa ja sen alle...!

Muutossa löytyivät myös nuo tulitikku- ja pahvirasiat, jotka olin aiemmin nostanut pois näkyviltä ja hyvään talteen - niin hyvään, että vaadittiin muutto, jotta ne taas tulivat esiin!

Tuo Suomi -tulitikkuaski on ehkä yksi parhaita kirpputorilöytöjäni kautta aikojen; en ole törmännyt tuohon suureen kokoon missään muualla (kerran olen nähnyt kuvan tavallisen askin kokoisesta versiosta), rasia on ihan loistavassa kunnossa - käytän siis raapaisupintaa edelleen, tämä aski ei ole pelkkä koriste - ja hinta oli vuosikausia sitten ~4€!

Taustalla oleva isompi vanha rasia on pikkujoululahja ystävältä, ja IvanaHelsinki -aski taas muisto ajalta, kun olin kyseisellä merkillä töissä - melkein viisitoista vuotta sitten!

...Luulenpa, että itsenäisyyspäivän kynttilät syttyvät myös tämän Suomi -askin kylkeen raapaistulla tikulla.

Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Se on kuulkaas pian jo puolessa välissä marraskuukin....! Eli joulusta saa jo innostua, eikös vain?! :)

DIY: Vanhan kirjan uusiokäyttö muistikirjana

Muuton lähestyessä, ja tavaramäärää läpikäydessä olen myös vähitellen käynyt kirjahyllynikin kimppuun.

Rakastan aitoja, vanhanaikaisia, kovakantisia kirjoja!

En ikinä voisi siirtyä digiversioihin tai edes äänikirjoihin, vaan haluan kasvattaa ikiomaa 'kirjastoani' teoksilla, jotka ovat tehneet minuun syystä tai toisesta vaikutuksen.

Rakastan tutkia kirjahyllyjäni, ottaa sieltä konkreettisen kirjan kansilehtineen käsiini ja selata sivuja. Eikä mikään ole sen parempaa, kuin käpertyä päivälevolle hyvän dekkarin parissa ja nukahtaa viltin alle...

Olen myös ''tekstuuri-ihminen''; saatan viettää pitkiä aikoja kirjakauppojen muistikirja ja vihko-osastolla, selaten tyhjiä sivuja, kokeillen paperien pintoja ja paksuuksia, kuvitella, mitä kaikkea noille sivuille voisinkaan askarrella... :)

Siksipä kottinikin on kertynyt valtavat määrät täytettyjä ja täyttämistä odottavia muistikirjalöytöjä - osa lähikaupasta ostosreissulla ostettuja, osa matkamuistoina maailmalta tuotuja, jotkut jopa ihan itse sitomiani!

Kirjaa ei voi koskaan heittää pois - sanokoot konmarittajat mitä tahaansa! Se täytyy joko antaa eteenpäin tai sille täytyy löytää uusi elämä.

Useimmiten löydän kirjahyllystäni poistuville kirjoille uuden elämän. Siis silloin harvoin, kun raaskin jostain kirjasta luopua! :)

Vuosi sitten tuunasin vanhasta pokkarista telineen muistolle - tuohon DIY-vinkkiin pääset tästä; KLIK!

Tällä kertaa DIY-ideani vanhan kirjan uusiokäyttöön on huomattavasti edellistä helpompi toteuttaa - ja itse asiassa tämän askarteluidean toteutuksen voi jakaa vaikka seuraavien vuosien ajalle; muisti-/leikekirja vanhasta kirjasta valmistuu sitä mukaa, kun ihania, talteenliimattavia ideoita löytyy! :)

Uhrasin tähän projektiin teoksen, jonka olen ostanut melkein viisitoista vuotta sitten, mutta joka oli kertakaikkiaan vain niin huono, etten ikinä saanut sitä edes kokonaan luettua... Eli ei harmittanut tippaakaan saada tämä kirjahyllystä tilaa vienyt kovakantinen parempaan käyttöön! :)

Kaipasin uutta muistikirjaa värikarttojen ja moodboard -tyylisten ideakuvien keräämiseen, enkä sopivaa tyhjää löytänyt hamstraamistani vihkosista.

Hieman tarroja, teippiä ja talteen kerättyjä etikettejä - kirjasta alkoi muodostua näköiseni muistikirja:

Olenkin joitakin valokuvia jo jakanutkin tästä muistikirjasta Instagramissa (@villakotiranta) sitä mukaa, kun aukeamia on valmistunut, joten osalle lukijoista seuraavien valokuvien aukeamat saattavatkin olla jo tuttuja. :)

Tällä projektilla ei ole deadlinea, saati tavoitteita. En kokoa Villa Kotirantaan sopivia värimaailmoja, vaan luon enemmänkin minua kiinnostavia tunnelmia. Kerään mukaani kaikkialla missä liikun lippusia ja lappusia, joiden värissä kiehtoo minua jokin ja samalla havainnoin ympärilläni olevaa maailmaa aivan eri tavalla ja paljon aktiivisemmin, kun minulla on koko ajan 'haku päällä' kauniille väreille ja väriyhdistelmille.

Tästä kirjasta eivät sivut heti lopu kesken! :)

Haaveilen, että ensi vuonna ehtisin ottaa enemmän aikaa omillekin harrastuksille, ja kaivaa pitkästä aikaa myös akryylimaalit ja pensselit esiin. En muista, koska olen viimeksi maalannut muutakin, kuin raksan seinää... :) Ehkä joskus vuonna 2013...?

Näille sivuille tulee myös kerättyä ideoita, muotoja ja värimaailmoja, joita voin joskus tulevaisuudessa hyödyntää myös maalauksissani.

Näitä valokuvia ottaessa unohduin tutkimaan tuota muistikirjojen täyttämää kirjahyllyä, ja ennenkuin nostin kirjat ja vihkoset muuttolaatikoon, otin niistä vielä muutamia valokuvia. Lupaan laittaa nuo valokuvat jakoon vielä pikemmiten ihan omana postauksenaan!

Odotellessa voit kurkistaa aiempia valokuviani leikekirjoistani täältä; KLIK!

 

 Syksyisen auringonpaisteen täyttämää viikon alkua kaikille!