Sämpyläntuoksuinen äiti-wannabe

Joka toinen viikko perjantai on yhtä juhlaa; vietämme pienemmän pojan kanssa vapaapäivää, ja isommallakin alkaa koulu vasta yhdeksän jälkeen, joten miestä vaille koko poppoo tohottaa nukkua pitkälle kahdeksaan - siis jos pieninkin malttaa heräillä ajan kanssa... ;)

Kävin jo viikolla hakemassa leivontatarvikkeet, mutta erinäisistä lapsiperheen sattumuksista johtuen (...älä kysy....), jäi sämpylöiden pyörittely arki-illalta väliin.

Tänään olikin loistava hetki pitkästä aikaa tarttua kulhoon ja jauhopussiin, sillä pienempi poika, 1v9kk, päätti reippaasti lapioida aamupalan ihan itse ääntä kohti! Siis käsittämätöntä; yhtäkkiä minulla olikin kaksi kättä vapaana, joten iskin ne saman tien taikinaan. :)

Asuessamme vielä Lahdessa, minulla oli tapana aina perjantai-iltaisin leipoa pari leipää viikonloppua varten. Lauantaisin aamupalapöydässä oli aina itsetehtyä sekaleipää, ja sunnuntain iltapalalla katosivat viimeiset viipaleet.

Olihan se melkoista arjen luksusta!

Tänään taas leipoessa huomasin, miten pienellä vaivalla ja nopeasti sämpylät valmistuivat melkein kaiken muun touhun sivussa - miten se aloittaminen aina tuntuukin niin vaikealle?

Lupasinkin pojalle tämän lähtiessä kouluun, että iltapäivällä pöydässä odottaa iso kuppi kaakaota ja lämpöiset sämpylät. Veikkaan, että pöydän ääreen istahtaa välipalalle myös toinenkin tokaluokkalainen. ;)

Kerrankin olen sellainen, jos nyt en pullatuoksuinen, niin ainakin sämpyläntuoksuinen äiti... :D

...En nimittäin voi kovasti kehua leipovani täällä - mies on se meidän mokkapala- ja lettuvastaava! Eli suotakoon minulle tämä harvinaislaatuinen hetki paistatella kiertoilmauunin lampun loisteessa. ;)

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

**vinkvink: Ensi viikolla on vuoroni loihtia somistus Järvenpään Kukkatalon tiloihin! Olkaa siis maanantaina kuulolla, tiedossa myös lukijakilpailu, jossa palkintona on lahjakortti Järvenpään Kukkataloon! 

Tuliaisina kukkasia [Kukkailottelua]

Maanantaina vietin vapaapäivää Helsingistä kylään saapuneen ystävän kanssa.

Kävimme pienemmän pojan kanssa noutamassa 'tädin' juna-asemalta, ja ihmettelimme samalla suut tötteröllä ohi kiitäneitä pikajunia. Ja kun asemalaiturille vielä laskeuduttiin hissillä, niin olihan siinä maaseudun pojalle hurvittelua jo hetkeksi! :)

...Ja taidettiin piipahtaa lähileipomon kautta hakemassa pussillinen munkkejakin...

Jälleen kerran tuli todettua, että ihan liian harvoin viettää noita vapaapäiviä ystävien kanssa puuhastellen... Jotenkin sitä unohtuu tänne omiin tohinoihin, tai piipahdetaan jossain kaffella, mutta että viettää kokonaisen päivän hyvässä seurassa, kaffetellen, syöden lounasta, käyden kärrykävelyillä ja - mikä parasta - höpötellen! <3

Ja olihan se kiva saada myös ruokapöydän ääreen pitkästä aikaa joku, joka ei ole vielä täysin tympääntynyt kesäkurpitsaan, ja pystyin kokkaamaan lounaaksi nopean (ja kuulemma maukkaan) kesäkurpitsa-kurpitsa keiton. :)

Ystäväni toi minulle tuliaisiksi kukkasia - joita ei koskaan voi olla liikaa! Innostuinkin valokuvaamaan lahjaani  #Kukkailottelua -haastetta varten tässä samalla.

Maanantain kärrykävely suuntasi - yllätys, yllätys - raksalle, missä vieraani ei ollutkaan käynyt aiemmin. ...Se on aina hauska aloittaa vierailu sanoilla ''onhan tässä vielä vähän työtä...'' :D

Kun kaikki on vielä niin kesken ja vaiheessa tuolla raksalla, tuntuu hieman pöhkölle osoitella eri suuntiin ja selittää, kuinka 'tuonne tulee keittiön saareke, ja tuohon takka, tuonne kulmaan makuuhuone, tuonne ylös nukkumaparvi.' Ja suosikkini; 'Tuohon minä laitan joulukuusen'. ;)

Omassa mielessä kaikki on jo niin kirkasta, että pystyn näkemään huoneet valmiina - huonekaluineen ja maalattuine seinineen. Toisaalta hyväkin, että visio on selkeä, sillä muuten saattaisi aina välillä iskeä sellainen pieni epätoivon tunne, että noinko tästä koskaan valmista tulee...

Koko viikon pienempi poika on muistellut, kuin täti haettiin junalta, kuinka pikajuna kiirusti kovaa ohitsemme, kuinka hissillä mentiin ylös ja alas, ja että sitten tarjottiin pullaa! :)

Ja koko viikon minä olen puolestani ollut hymyssä suin kivan päivän, ja ystävän näkemisen jälkeen. Pienet asiat, kuten tällaiset rennot päivät mahtavassa seurassa, auttavat jaksamaan läpi arjen aherruksen.

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

P.s. Osallistuin tällä viikolla kahteen kertaan #Kukkailotteluun! Toisen postauksen ja valokuvat voit käydä kurkistamassa yhteisblogista, Something else -photoblog!