Mies sai eilen ajatuksen pakata illalla perhe autoon ja ajella raksan vadelmapensaille marjanpoimintaan. Pihassa kasvaa villivadelmaa, mutta marjat ovat niin isot ja makoisat, että hetki mietittiin, josko joku aiempi asukas olisi pihalle ihan pensasvadelmaa istuttanut.
Pienin poika köllötteli poiminnan ajan tyytyväisenä kopassaan ja huuteli meille iloisia juttujaan, kun sormet naarmuilla ja vähän nokkosen polttaminakin ahmimme satoa rasiaan.
Vadelmapensaan lehden alta paljastui yllätys toisensa jälkeen; kotiloita on tontilla runsaasti... :( Elättelemme toivoa, että pihan muokkauksen yhteydessä ja villiityneeksi karanneen nurmikon raivaamisen myötä tilanne vähän helpottaisi. Lisäksi isommalle pojalle taitaa ensi kesänä riittää tienestiä noita kotiloita kerätessä - voin pientä palkkaa maksaa näiden tuholaisten hävittämisestä...!
Ikävää vain, kun nämä tahtovat pesiä tällaisilla rehoittavilla pihoilla ja levitä siitä naapureidenkin pihoihin - pahoittelut siis tuleville naapureillemme, että raksalta näitä heillekin varmasti eksynyt...!
Mutta poimintareissu oli satoisa ja vadelmia löytyi enemmän kuin arvasimmekaan - reilun litran verran yhteensä. Mukaan kappasimme myös muutaman mustaherukankin maisteltavaksi.
Samalla reissulla nappasin tontilta mukaan myös lisää yrttijuomien aineksia kuivumaan:
Leikkimökissä on kuivamassa jo entuudestaan maitohorsmaa, josta yrttijuomaan voi käyttää kuivattuna sekä kukinnot että lehdet.
Myöskin mustikkaa ripustin tovi sitten lisää kuivumaan - ei voi olla liikaa talveksi varastossa! ;)
Hyvässä kuivauspaikassa, viileässä ja auringolta suojassa, sekä ilmavasti niputettuina kuivaminen kestää parisen viikkoa. Annan mieluiten näiden roikkua vielä vähän pidempäänkin, jotta ovat varmasti kuivia - tämä kesä on ollut melko sateinen ja kostea...
Tein myös muutama päivä sitten kymmenkunta vastaa talvea varten kuivamaan. Tämä on isäni perinne, mitä oli nyt hienoa jatkaa omassakin kodissa. Isälläni kuivaa ullakolla yleensä talvea varten monia kymmeniä vastoja, sillä meillä savossa saunotaan! :) Ja mikään saunahajuste ei tuo yhtä hyvää tuoksua löylyihin, kuin haudutettu vasta!
Pikkuisen mentyä nukkumaan, nappasimme vielä tuokkoset mukaan ja kipaisimme mustikkametsälle lähimetsikköön - onneksi itkuhälyttimessä oli paristoissa virtaa jäljellä.... :) Reilut pari litraa saatiin hetkessä ja varmaan toinen mokoma vaan ahdettiin suoraan napaan - oli kyllä kädet ja naama sen näköisetkin, tuli ihan lapsuus mieleen... :D :D :D
Niin, ja mitäs niistä marjoista tehtiin?
Tänä aamuna mies pyöräytti vadelma-mustikkapiirakan ja minä mustikkapiirakan. Ja koska noissa syötävää riittää, niin kutsuttiin mummu ja pappa aamukaffelle herkuttelemaan! :) Olipa mukavan rauhaisa aamun aloitus.
Leppoisaa viikkoa kaikille!
Mutta poimintareissu oli satoisa ja vadelmia löytyi enemmän kuin arvasimmekaan - reilun litran verran yhteensä. Mukaan kappasimme myös muutaman mustaherukankin maisteltavaksi.
Poimulehti
Mustaherukka
Vadelma
Tein myös muutama päivä sitten kymmenkunta vastaa talvea varten kuivamaan. Tämä on isäni perinne, mitä oli nyt hienoa jatkaa omassakin kodissa. Isälläni kuivaa ullakolla yleensä talvea varten monia kymmeniä vastoja, sillä meillä savossa saunotaan! :) Ja mikään saunahajuste ei tuo yhtä hyvää tuoksua löylyihin, kuin haudutettu vasta!
Leppoisaa viikkoa kaikille!
Kylläpä nuo piirakat on sitten herkullisen näköisiä. Aivan tulee vesi kielelle.
VastaaPoistaNuo kotilot on sitten viheliäisiä kavereita puutarhalla ja leviää helposti. Niitä voi saada mullan seassa jos multaa ei olla lämpökäsiteltyä.
Kiitos - ja mikä tärkeintä, herkullisen makuisiakin niistä tuli! :)
VastaaPoistaMeillä on tuolla raksalla muutamia kasveja, joita olisin halunnut siirtää talteen nykyiselle pihalle kaivinkoneen alta talteen, mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä, että toisin kotilot tännekin. Tässä nykyisellä pihalla sekä puutarhassa olen tähän mennessä vasta yhteen kotiloon törmännyt - onneksi!
Noita kuivatukseen tuotuja vatun ja mustaherukan oksiakin tutkin tarkkaan, ettei niiden mukana kotilon munia siirtyisi.
Tuntuvat täällä etelässä olevan tehokkaasti leviävä vaiva - lapsuudenkodissani tuolla Pohjois-Savossa ei vielä kotiloista ole onneksi havaintoa. Siksi olenkin uskaltanut isäni kukkapenkistä tuoda taimia tänne, mutta mitään en uskalla viedä isälleni täältä... Harmi....
Nuo kotilot on todellakin sellainen maanvaiva! Kun meidän tie asfaltoitiin, niin silloin ne levisivät tänne meidän nurkille, ja harmittavasti tuossa rajan takana on sellaista pöheikköä, jossa ne viihtyvät ihan liian hyvin. Keväällä keräili niitä kuumaan veteen ja hautasin sitten maahan, ja etupihan puolella onkin ollut selvästi vähemmän kotiloita. Jos tuolta rajan takaa alkaisin keräämään, niin ei siinä taitaisi ämpärit riittää...:( Pojat eivät ole tainneet kerätä tänä kesänä yhden yhtä kotiloa, vaikka olen sitä heille ehdotellut. Joskus keräsivät niitä satamäärin.
VastaaPoistaOnpa teillä upeat marjasaaliit! Vaikuttaa villivadelmalta, kun on piikikästä, ainakin meillä puutarhavadelmissa on aika vähän piikkejä, eikä makukaan ole niin hyvä kuin villivadelmassa. Tiedän yhden erittäin hyvän vatukon, mutten ole uskaltanut sinne enää muutamaan vuoteen, kun kuulin, että kyyt liikkuvat samoilla nurkilla. Kyllä harmittaa!
Mutta hei, aivan mahtava kuva mustikkasuusta!<3 Miltä vuodelta?
Meillä myös tässä naapurustossa noita kotiloita esiintyy enemmänkin, mutta ilmeisesti hiekkatien ylitys on niille liian haastava... ;) Kuulin tänään vinkin, että tontin rajoille kun ripottelee havunneulasia ja olikohan se käpyjä, niin pysyvät kuulemma tontilta pois! Pitää ottaa sitten kokeiluun, kunhan päästään uutta tonttia asuttamaan...
VastaaPoistaMeillä myös mies oli törmännyt alkuviikosta käärmeeseen täälä meidän tontin liepeillä - ja minä olen tuolla metsikössä ja puutarhassa pari kesää juoksennellut läpökkäissä! :-O Nyt sitten aina kumisaappaat jalkaan, kun pihanurmelta sivuun poikkeaa. Vähän mälsää, mutta tänä kesänä on toki säidenkin puolesta joutunut aika paljon noita kumppareita käyttämään... :)
Muistan, kun setäni otti tuon valokuvan aikoinaan; äitini oli leiponut juuri mustikkapiirakkaa ja minä tyttö se tykkäsin syödä useammankin viipaleen - ja tykkään edelleenkin... :D Vuosi taisi olla jotain -86-87...
...Taidankin kaivaa jääkaapista vielä palasen ja kaatua telkkarin ääreen herkuttelemaan... ;)