Minusta on tullut täydellinen Tori.fi -addikti!
Sen jälkeen, kun löysin nettikirppiksen kautta Bonanza -tuoleja sekä pöydän (pääset kurkkaamaan noita löytöjä tästä, KLIK), olen harva se ilta istunut koneen äärellä ihan vain selaamassa, mitä kaikkea ihanaa ihmiset myyvät pois.
Pari iltaa sitten törmäsin kauniiseen, vanhaan klaffilipastoon. Tiedättehän - sellaisen, jonka pöytätason voi sulkea ja piilottaa sisään läppärin ja paperit. Voi, juuri sellaisen tahtoisin! Sen voisi hyvällä omatunnolla sijoittaa vaikka makuuhuoneeseenkin, sillä suljettuna se kätkisi kaikki töihin liittyvät sisäänsä ja olisi vain kaunis sisustuselementti huoneessa.
Sitten otin askeleen taakse tietokoneeni äärestä ja katselin työhuonettamme.
En mitenkään saisi sellaiseen klaffilipastoon kätkettyä kaikkea sitä, mitä tarvitsen tietokoneella työskennellessä. Eikä siinä avattavassa työtasossa olisi mitenkään riittävästi tilaa muistikirjalle, kalenterille, työpapereille - ne kun ovat aina levällään, kun teen etätöitä kotoa käsin. Ja ihan nyt mammalomallakin bloggailu, sekä raksan suunnittelu ja raksaan liittyvien papereiden arkistointi, vievät valtavasti tilaa.
Nykyinen työhuoneemme toimii samalla myös vierashuoneena. Tai minähän tätä työpöytää eniten kulutan - mies taas monesti iltaisin, kun käyn päivän aikana ottamiani valokuvia koneella läpi, makoilee tuossa sängyllä ja pitää minulle juttuseuraa. :)
Huoneen seinälle on ripustettu isomman poikani vanhoja maalauksia, jotka inspiroivat minuakin olemaan luova.
Pöytä on aikoinaan Ikeasta hankittu laatikostoineen. Vie valtavasti tilaa, mutta vaikka sen päälle on sijoitettu tulostin, läppäri ja kaikenlaista 'tarvittavaa' sälää, jää silti tilaa selata kirjoja ja lehtiä, tehdä muistiinpanoja, piirtää, askarrella...
Hetken jo mietin pöydästä luopumista seuraavan muuton yhteydessä, mutta elättelen yhä toiveita, että löytäisin sille jonkun kulmauksen Villa Kotirannasta. En sitä kuitenkaan makuuhuoneeseen halua aiheuttamaan ahtautta ja sekasotkua, sillä olen sellainen 'hallittu kaaos' -tyyppi; työpöytäni konttorillakin näyttää aina räjähtäneeltä, mutta siinä on kuitenkin oma logiikkansa ja kaikki tarvittava löytyy hetkessä - siis ainoastaan, jos minä sieltä jotain etsin... ;)
Tuo vanha Lasten päivän säätiö -kangaskassi on kirppislöytö vuosien takaa ja toimii kirjastokassina. Aina, kun kirja tai lehti on luettu ja valmis palautettavaksi, sujahtaa se itseltä ja isommalta pojaltani tuonne kassiin odottelemaan seuraavaa kirjastokäyntiä.
Sängyn alta pilkottaa virkkaamani harmaa matto, joka piilottelee puoliksi sängyn alla, sillä se odottelee yhä valkoisen kuteen ostamista ja viimeisten kierrosten virkkaamista... Onhan se jo ollut työnalla pari vuotta, ei sillä enää kiirettä ole. ;) Jos sitten Villa Kotirantaan siitä valmistuisi matto mustavalkeaharmaaseen makuuhuoneeseen...
Yllä olevan kuvan vasemmassa reunassa istuskelee 22 vuotta vanha posliininukke, jonka aikoinaan sain Aili-mummoltani 10-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Se ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa oikein missään kodissani tähän mennessä, mutta jotenkin minulla on tunne, että se on odotellut Villa Kotirantaa reilut parikymmentä vuotta. ;)
Ostin tämän koppakuoriaiskortin pari vuotta sitten käydessäni Lontoossa luonnontieteellisessä museossa (Natural history museum) ja sekin odottelee valkealle lautaseinälle pääsyä työhuoneessani. Toinen museon myymälästä ostettu muisto on iso, vanhanaikainen perhosjuliste, joka edelleen rullalla vartoo kehystämistä - sekä sitä oikeaa kotiaan. Samalla rullalla on myös Lontoon National Gallery -taidemuseosta ostamani Akseli Gallen-Kallelan Lake Keitele -maalauksen vedos (tästä voit kurkata tuota kaunista maalausta, KLIK).
...Joten taidan haudata haaveen klaffilipastosta - vaikka kuinka kaunis sellainen olisikin, ei se taitaisi palvella tarkoitustaan täydellisenä työpöytänä aktiiviselle ahertajalle!
Mutta se ei tarkoita ettenkö voisi jatkaa täydellisen työtuolin metsästystä... ;) Ideakuvana etsintään käytän tätä Ikean Feodor -työtuolia!
Sen jälkeen, kun löysin nettikirppiksen kautta Bonanza -tuoleja sekä pöydän (pääset kurkkaamaan noita löytöjä tästä, KLIK), olen harva se ilta istunut koneen äärellä ihan vain selaamassa, mitä kaikkea ihanaa ihmiset myyvät pois.
Pari iltaa sitten törmäsin kauniiseen, vanhaan klaffilipastoon. Tiedättehän - sellaisen, jonka pöytätason voi sulkea ja piilottaa sisään läppärin ja paperit. Voi, juuri sellaisen tahtoisin! Sen voisi hyvällä omatunnolla sijoittaa vaikka makuuhuoneeseenkin, sillä suljettuna se kätkisi kaikki töihin liittyvät sisäänsä ja olisi vain kaunis sisustuselementti huoneessa.
Sitten otin askeleen taakse tietokoneeni äärestä ja katselin työhuonettamme.
Huoneen seinälle on ripustettu isomman poikani vanhoja maalauksia, jotka inspiroivat minuakin olemaan luova.
Hetken jo mietin pöydästä luopumista seuraavan muuton yhteydessä, mutta elättelen yhä toiveita, että löytäisin sille jonkun kulmauksen Villa Kotirannasta. En sitä kuitenkaan makuuhuoneeseen halua aiheuttamaan ahtautta ja sekasotkua, sillä olen sellainen 'hallittu kaaos' -tyyppi; työpöytäni konttorillakin näyttää aina räjähtäneeltä, mutta siinä on kuitenkin oma logiikkansa ja kaikki tarvittava löytyy hetkessä - siis ainoastaan, jos minä sieltä jotain etsin... ;)
Nuo metallikorit löysin muutama viikko sitten Clas Ohlsonilta. Hinta oli sen verran edullinen, että nappasin samantien mukaan pari näitä pienempiä koreja pöydällä aina pyöriville pikkutavaroille ja 'tärkeille papereille', ja yhden isomman korin, johon mahtuu (tällä hetkellä) kaikki raksaan liittyvät paperit mappeineen.
Lehtileikkeitä odottelee aina iso kasa tarkempaa läpikäyntiä ja ideakirjoihin liimaamista... Nytkin niitä on kertynyt läjä keskelle pöytää ja tuo vaaleanvihreä puulaatikko kuvan vasemmassa reunassa on niitä täynnä... :-O
Mutta se ei tarkoita ettenkö voisi jatkaa täydellisen työtuolin metsästystä... ;) Ideakuvana etsintään käytän tätä Ikean Feodor -työtuolia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti