lauantai 1. elokuuta 2015

Kasvihuoneen kulman takana lymyilevä elokuu ja sen aiheuttamat pelkotilat satokauden pituudesta

Ihan alkuun kuva-arvoitus - tiedätkö mikä kasvihuoneessani viihtyvä kasvi on päässyt vahingossa kukkimaan?
No sehän on Rukola! :) ...Vähän päässyt mokoma rehottamaan, kun näin sateisilla keleillä ei ole salaattikaan maistunut vanhaan malliin....

Olen tähän asti antanut Oman elämänsä Kätevän Emännän häärätä näiden kasvimaan päivitysten kimpussa, mutta nyt täytyy myöntää, että kahden täysin erilaisen blogialustan käyttäminen alkaa tuntua jo työltä (bloggaamisen pitäisi olla helppoa ja mielekästä), joten taitaa olla aika viimein jatkaa vain yhden blogin äärellä. Oman elämänsä Kätevä Emäntä ei katoa, vaan muuttaa nyt tänne samaan blogiin lankakerineen ja kutimineen odottelemaan pääsyä Villa Kotirantaan.

Tänään siis ensimmäistä kertaa Villa Kotiranta -blogissa kasvimaalta kuulumisia - huisin jännää! ;D Jos muuten et ole tutustunut rinnakkaisblogiini, mutta haluat pikaisesti kurkata mille kasvimaani on näyttänyt kesän kehittyessä, voit käydä kurkkaamassa kuvia näistä linkeistä: 4.5., 14.5.25.5.4.6., ja 15.6.,

Siinä kohti, kun kasvihuoneen lämpömittari näyttää +16C ja elokuu kolkuttelee kasvihuoneen kulman takana, voi ehkä jo lakata haaveílemasta, että se kesä viimein käynnistyisi kunnolla... Hieman masentaa tämä kesä jo ihan sadonkin kannalta; nyt alkaa raakileita ilmestymään vähän kaikkiin kasveihin, mutta riittääkö kesässä pituutta kypsyttämään sato?
Kasvihuoneessa tomaatin tilanne näyttää melko säälittävälle; raakileita on viimein ilmestynyt oksiin, mutta pahoin pelkään, että joudun keräämään ne raakoina syksyn kylmiltä öiltä sanomalehden sisälle kypsymään... Kasvihuonekurkkukin kukkii, mutta saattaa jäädä sato saamatta tällä menolla.

Eikä tilanne ole huolestuttava vain kasvihuoneessa, vaan myös kasvimaan puolella. Herneet ovat alkaneet kukkimaan viimein ja palkojakin viimein ilmestynyt - pitäisi vain saada vähän pyöreyttä niihin. :) Olen lakannut haaveilemasta jo pakastimeen asti pääsevistä herneistä ja oman sadon hernekeitosta tulevana laskiaisena, ja sen sijaan katsellut littanoita palkoja salaattiaineksiksi. Ei pitäisi luopua vielä toivosta toki...!
Mansikkasatokin - jos muutamaa kypsynyttä mansikkaa voi sadoksi sanoa - on hitaammanlaisesti punastunut. Tänä kesänä en näistä ota murheita, vaan ensi kesäksi toivottavasti pääsen jo raksan puutarhaan istuttamaan ihan kunnollisen mansikkapenkin. Nyt parina kesänä meillä on viitisen taimea kasvanut kasvatuslaatikossa. Lajikevalintakin meni aikoinaan metsään näitä ostaessa; lajike taitaa sopia paremmin pakastukseen kuin herkutteluun... Villa Kotirantaan haaveissa Polkaa pitkä penkki - niin paljon, että saa pojat syödä massunsa täyteen tuoreina ja vielä talveksikin saisi pakastimeen puuroja varten.
Avomaakurkun taimissa näkyy jokaisessa jo monen monta isoa kurkun alkua - näihin uskon pääseväni käsiksi pian! :) Nyt kun kruunutillikin kukkii, haaveilen ehtiväni nappaamaan muutaman kurkun säilykkeeksikin asti, ennenkuin mieheni napostelee ne leivän päällä.
Porkkana on kasvanut laatikoissaan rauhalliseen tahtiin myös. Kävin kadehtien katselemassa anoppini porkkanantaimien varren mittaa, omani ovat kasvattaneet niin maltillisen latvan itselleen. Jokunen aika sitten harvensin porkkanapenkit, eivätkä vielä kovin kummoisille silloin näyttäneet - toivottavasti jäljelle jääneet saaneet kaipaamaansa tehoa kasvamiseen isommasta elinympäristöstään.
Sekä kelta- että punasipuleihin ilmestyi tänä kesänä sipuli varsien päähän. Anopin ohjeiden mukaan nappasin ne irti ja nakkasin kompostiin; kuulemma tällä varteen ilmestyvällä sipulilla samanlainen vaikutus itse maassa kasvavan sipulin kehittymiseen, kuin tomaatintaimen oksan haaraan ilmestyvällä varkaalla. Eli naps, pois vain ja taas pitäisi kasvun jatkua normaalisti mullan alla!
Jos jotain kasvia ei voi moittia kasvamisen tahdista ja sadon runsaudesta tänä vuonna, niin se on pinaatti! :D Viime viikonloppuna kävin keräämässä kaksi täyteen ahdettua 5 litran kattilallista lehtiä kahdesta kasvatuslaatikosta. Nauroin jo miehelleni, että olo on kuin siinä Miljoonasateen 506 ikkunaa -laulussa; kun kasvatuslaatikon viimeisen valmiiksi saan, niin alusta täytyy mun taas aloittaa... :D Eipä sillä, että valittaisin - hyvä vaan, että kasvaa; pakastimessa on jo ryöpättynä lehtiä todella moneen pinaattilettutaikinan ja -keittoon! Nyt taimet alkoivat vaan kukkia, ja noita kukkivia oksia olen leikannut pois sitä mukaa kun ilmestyvät. Kuulemma tekevät oksan lehdistä happamampia, jos pääsevät kukkimaan asti.
Toinen runsassatoinen on, yllätys yllätys, lehtisalaatti! Toki avomaalle istutetut taimet ovat kituisia, eivätkä ole juuri salaattiin vielä päässeet, mutta kasvihuoneen taimet villiintyneet täysin. Omasta kasvimaasta onkin tänä kesänä saatu raikkaan monipuolinen salaatti, kun lautaselle on voinut kerätä lehti-, jäävuori-, Lollo Rosso- ja rukolasalaattia. Siihen sekaan vielä sipulinvarsi tai kaksi pilkottuna, ja tietenkin tuoretta basilikaa korostamaan tomaatin makua - nams! :) Vielä kun tomaatin ja kurkun saisi omasta kasvihuoneesta, niin oi onnea!
Mutta kamomillasaunion sadosta olen huolissani; ei näillä silloin tällöin poimittavilla muutamilla kukinnoilla vielä kovin monia yrttijuomia keitellä flunssakauden iskiessä... Olen nyt kerännyt kukinnot kuivamaan sitä mukaa, kun myleröt ovat kokonaan auenneet, mutta kohta täytyy alkaa leikkaamaan jo varretkin lehtineen roikkumaan.
Olen jo alkanut kyselemään tutuilta, jos jonkun pihassa pihasaunio kukkisi, niin voisin tulla keräämään mokomat rikkakasvit pois nurmikkoa pilaamasta. ;) Pihasauniota kun voi käyttää kamomillasaunion tapaan teejuomiin. Omassa pihassa kasvaa ainoastaan peltosaunio, mutta se ei taas sovellu käytettäväksi - harmi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...