Kyllä, se alkaa olla syksy nyt - sain takapihan metsästä kanervat kuistille maljakkoon!
Takapihan metsikkö itseasiassa on nyt parhaimmillaan kanervan violetissa sävyssä hehkuen.
Toisen pihakiven ympärille istutimme kolme kuuliljaa. Mieheni toive pihan suunnittelussa ja kukkien istuttamisessa, niin tässä nykyisessä talossa kuin Villa Kotirannassakin on ollut, että nurmikon leikkaamisen täytyy sujua helposti, eikä nurmialueiden keskelle mielellään istutettaisi pensaita ja kukkia, joita tarvitsisi kiertää ja varoa. Villa Kotirannassa pyrimme minimoimaan ajettavien nurmialueiden määrän ja pyrimme luomaan enemmän rennon ketomaisen pihapiirin, sekä käytämme mm. pihakiveystä.
Syksyä varten istutin alkukesästä auringonkukkia kukkaruukkuihin, jotta saisin helposti tuotua etukuistille pidempään kestävää syksyn kukkaloistoa - maljakoissakin kauniita ovat, mutta tahtovat lakastua aivan liian nopeasti.
Kyllä näitä kuvia katsellessa taas ymmärsi, että vahvasti ollaan kesän lopussa jo - onneksi syksy on itsessään kaunis vuodenaika, ja hämärtyvissä illoissa kynttilöineen on oma hohdokkuutensa. Mutta viime syksynä ja talvena opin, että kotipuutarhurille vuosi on täynnä puutarhapuuhia, vaikka kesä loppuukin aina liian lyhyeen; tänään jo selasin nettikaupasta yrttien siemeniä ensi kevättä varten... ;)
Eikä ainoastaan kanervat tuo syksyn väriä pihamaalle; näitä punastujia odottelen jo vesi kielellä mehustettaviksi! ;)
Ketomaisuus on ympäröinyt pihakivemme, jonka ympärille olen nyt parin kesän ajan istuttanut (ja laajentanut) kukkapenkkiämme. Lajivalinnat ovat sinällään menneet nappiin, että narsissien kukinnasta lähtien on jokin lajike kukkinut penkissä läpi kesän - ja näyttäisi kukkivan pitkälle syksyyn; monessa lajissa vielä nuput aukeamatta! :)
Melkein elokuulle asti sai odotella, ennen kuin dahlia suostui ensimmäisen kukkansa avaamaan... Toki tätä kauneutta kelpasi kyllä hetki odotellakin!
Kauniita kukkakuvia! Juu, syksyntulon todellakin huomaa jo olevan lähellä. Mä tykkään kovasti alkusyksystä, mutta tänään aamulenkillä mietin, että voisipa pysäyttää hetkeksi ajankulun. Oli niin ihana aamu...
VastaaPoistaEräänä aamuna oli sellainen täydellinen syysaamu; aurinko paistoi, muttei enää lämittänyt niin kuin aiemmin kesällä (niinä harvoina hetkinä siis kun edes paistoi...) ja ilma oli raikas. Kuulas syysaamu - sellainen se oli! Hetken aikaa vain seisoin kasvihuoneen kupeessa auringossa ja hengittelin syvään. Kyllä mä oon ihan syysihminen - virkkaustyötkin kaivoin jo esiin ja pitkän tovin ihmettelin villalankoja kaupan lankahyllyllä, kuten jokaisena syksynä... :)
VastaaPoista