Miten voi olla mahdollista, että juuri kun kääntyi vuosi uuteen, niin nyt olemme jo maaliskuussa?!
Kevät tuntuu tulevan sellaisella kohinalla, että hieman jännittää meneekö juhannuskin ohi samalla vauhdilla ja pian löydän itseni syksyn hämäryydestä...
Vanhempi sukupolvi tiesi tämänkin viisauden, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Lapsena vuosi saattoi tuntua vuosikymmenelle - varsinkin niinä vuosina, kun laski ja odotti sitä 18vuoden etappia. Kesälomat kouluvuosien välissä tuntuivat vuoden mittaisille - ja kesät ylipäätään!
Miksi siis nyt 35vuoden kohdalla kello kiitää, kalenterissa kuukaudet vaihtuvat ja kesä on korkeintaan neljän viikon mittainen - ja siitäkin sadetta vähintään puolet?
Näitä pohtiessa huomasin myös, että kesäaikakin alkaa jo kolmen viikon kuluttua ja tänä vuonna pääsiäinenkin on maaliskuussa! Melkein jo vähän hengästyttää...
Menneenä viikonloppuna selailin kalenteria ja mietin, miten aikaisin voi pääsiäisen tuoda kotiin...? Onko neljä viikkoa jo aivan hulluttelua? Kaupoissa hyllyt ovat jo täynnä pääsiäismunia ja -koristeita, mutta kuinka kauan niitä jatkaa kotosalla katsella?
Toki pääsiäinen - kuten joulukin - on lopulta parissa päivässä taas ohi, joten otin ratkaisevan askeleen ja toin kotiin ensimmäiset narsissit! Villiä...! ;)
Ruokaostoksilla mukaan tarttui pussillinen Reilun Kaupan narsisseja - taisi kolmen kappaleen yhteishinta olla hieman alle kuusi euroa, jos oikein muistan.
Yhden ruukullisen nostin verannalle, jossa tuo keltaiseksi maalattu vanha kaappi luo ihanan keväistä tunnelmaa jo ihan yksinkin. Vaikka kukintoja saan vielä hetken odottaa, ovat jo pelkät pitkän huiskeat vihreät varret ihanan keväiset!
Laitoin Instagramiin muutamia kuvia viikonloppuna virkkaamistani pussukoista, joista suurimman otinkin tälle narsissille ruukuksi. Näitä puuvillalankoja jäi yli parin vuoden takaisesta valosarjaprojektista, joten ajattelin virkata ne hyötykäyttöön pikkuisiksi koreiksi - niitä ei koskaan voi olla liikaa!
Vaikka kevättä - ja siinä sivussa sitä pääsiäistä - kovasti olen jo tuonut kotiin, niin vielä talvi lymyilee taustalla... Tuo alla olevan valokuvan reunassa pilkistävä harmaa puutähti on niin kauniin talvinen, oikein rapsakkaan pakkaskeliin sopiva, etten meinaa raaskia sitä ottaa pois esiltä.
Vaikka verannalle ei tullutkaan muuta uutta, kuin ainoastaan tuo korillinen pääsiäiskukkaa, niin kevät on tunnelmassa vahvana!
...Oikein malttamattomana odotan, että narsissit puhkeavat kukkaan ja pääsen ihastelemaan verannalla lisääntyviä keltaisen sävyjä.
Kaksi muuta narsissia nousi nyt alustavasti käytävän lipaston päälle, mutta saatan toisen niistä vielä napata tuvankin puolelle.
Tuo alla olevan valokuvan puulaatikko lähti mukaani paikalliselta kirpputorilta eurolla ja sai verannan kaapin maalauksen yhteydessä saman keltaisen värin ylleen. Kuin uusi!
Varoivaisesta alusta rohkaistuneena luulenkin, että tulevana viikonloppuna kaivelen kaapeista pääsiäiskoristeeni vähitellen esiin.
Vielä kun pajunkissat puhkeisivat niin pääsisin poikien kanssa askartelemaan virpomisvitsoja. Voi olla, että pojat askartelevat ne kauniit värikkäät oksat ja tämä äiti näpertää muutamat 'sävykkäämmät' versiot kodin kaunistukseksi.... ;)
...Saattaapa olla, että käytän jopa omien kanojen sulkia.... Hmmmm....
Näillä mietteillä viikon viimeiseen työpäivään ja tulevaan viikonloppuun.
Ihanaa perjantaita kaikille!
Arvaapa vain, miten nopsaan aika näissä vuosissa menee. Vuosi on yksi hujaus. Pääsiäinen, kevään juhla, on minusta paljon motivoivampaa aikaa kuin joulu ja pimeys.
VastaaPoista