Pääsiäinen hiipii kotiin varovaisin askelin

Miten voi olla mahdollista, että juuri kun kääntyi vuosi uuteen, niin nyt olemme jo maaliskuussa?!

Kevät tuntuu tulevan sellaisella kohinalla, että hieman jännittää meneekö juhannuskin ohi samalla vauhdilla ja pian löydän itseni syksyn hämäryydestä...

Vanhempi sukupolvi tiesi tämänkin viisauden, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Lapsena vuosi saattoi tuntua vuosikymmenelle - varsinkin niinä vuosina, kun laski ja odotti sitä 18vuoden etappia. Kesälomat kouluvuosien välissä tuntuivat vuoden mittaisille - ja kesät ylipäätään!

Miksi siis nyt 35vuoden kohdalla kello kiitää, kalenterissa kuukaudet vaihtuvat ja kesä on korkeintaan neljän viikon mittainen - ja siitäkin sadetta vähintään puolet?

Näitä pohtiessa huomasin myös, että kesäaikakin alkaa jo kolmen viikon kuluttua ja tänä vuonna pääsiäinenkin on maaliskuussa! Melkein jo vähän hengästyttää...

Menneenä viikonloppuna selailin kalenteria ja mietin, miten aikaisin voi pääsiäisen tuoda kotiin...? Onko neljä viikkoa jo aivan hulluttelua? Kaupoissa hyllyt ovat jo täynnä pääsiäismunia ja -koristeita, mutta kuinka kauan niitä jatkaa kotosalla katsella?

Toki pääsiäinen - kuten joulukin - on lopulta parissa päivässä taas ohi, joten otin ratkaisevan askeleen ja toin kotiin ensimmäiset narsissit! Villiä...! ;)

Ruokaostoksilla mukaan tarttui pussillinen Reilun Kaupan narsisseja - taisi kolmen kappaleen yhteishinta olla hieman alle kuusi euroa, jos oikein muistan. 

Yhden ruukullisen nostin verannalle, jossa tuo keltaiseksi maalattu vanha kaappi luo ihanan keväistä tunnelmaa jo ihan yksinkin. Vaikka kukintoja saan vielä hetken odottaa, ovat jo pelkät pitkän huiskeat vihreät varret ihanan keväiset!

Laitoin Instagramiin muutamia kuvia viikonloppuna virkkaamistani pussukoista, joista suurimman otinkin tälle narsissille ruukuksi. Näitä puuvillalankoja jäi yli parin vuoden takaisesta valosarjaprojektista, joten ajattelin virkata ne hyötykäyttöön pikkuisiksi koreiksi - niitä ei koskaan voi olla liikaa!

Vaikka kevättä - ja siinä sivussa sitä pääsiäistä - kovasti olen jo tuonut kotiin, niin vielä talvi lymyilee taustalla... Tuo alla olevan valokuvan reunassa pilkistävä harmaa puutähti on niin kauniin talvinen, oikein rapsakkaan pakkaskeliin sopiva, etten meinaa raaskia sitä ottaa pois esiltä.

Vaikka verannalle ei tullutkaan muuta uutta, kuin ainoastaan tuo korillinen pääsiäiskukkaa, niin kevät on tunnelmassa vahvana!

...Oikein malttamattomana odotan, että narsissit puhkeavat kukkaan ja pääsen ihastelemaan verannalla lisääntyviä keltaisen sävyjä.

Kaksi muuta narsissia nousi nyt alustavasti käytävän lipaston päälle, mutta saatan toisen niistä vielä napata tuvankin puolelle.

Tuo alla olevan valokuvan puulaatikko lähti mukaani paikalliselta kirpputorilta eurolla ja sai verannan kaapin maalauksen yhteydessä saman keltaisen värin ylleen. Kuin uusi!

Varoivaisesta alusta rohkaistuneena luulenkin, että tulevana viikonloppuna kaivelen kaapeista pääsiäiskoristeeni vähitellen esiin.

Vielä kun pajunkissat puhkeisivat niin pääsisin poikien kanssa askartelemaan virpomisvitsoja. Voi olla, että pojat askartelevat ne kauniit värikkäät oksat ja tämä äiti näpertää muutamat 'sävykkäämmät' versiot kodin kaunistukseksi.... ;)

...Saattaapa olla, että käytän jopa omien kanojen sulkia.... Hmmmm....

Näillä mietteillä viikon viimeiseen työpäivään ja tulevaan viikonloppuun.

Ihanaa perjantaita kaikille!

Lastenhuoneeseen lisää väriä tekstiilein

Meillä pienemmän pojan huone on ehkä se värikkäin tila kodissamme.

...Tai turhaanpa edes käytin sanaa 'ehkä' - 'varmasti' olisi sopinut paremmin! :)

Pojan huoneeseen saatiin taas muutama väriläikkä lisää, kun sain vihdoin ja viimein valmiiksi pitkään suunnitteilla olleen ompeluprojektin - päiväpeiton pojan sänkyyn!

Aloitin tämän projektin siis jo edellisessä kodissamme heti sinne muutettuamme, siis tarkalleen kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2016. Tuolloin sain valmiiksi samasta kankaasta - Jyskistä tätä projektia varten ostetusta pussilakanasta - verhot pojan huoneeseen, mutta tämä päiväpeitto jäi syystä tai toisesta odottamaan aikaa parempaa.

Nyt muuttolaatikoita tyhjentäessä löysin uudelleen tuon kankaan, sekä päiväpeittoa varten hankitun ohuen vanun - eikä tekosyitä enää ollut! :) ...Toki ompelukone piti viedä huoltoon kesken peiton ompelun, kun puolaus ei koneessa yhtäkkiä toiminutkaan...

Päiväpeitolle ei juurikaan jäänyt hintaa, sillä laskeskelin, että tuon mustavalkoisen kankaan hinnaksi peiton osalta jäi noin kahdeksan euroa ja tarvittava määrä vanuakin maksoi muistaakseni reilusti alle kymmenen euroa.

Olen opettanut molempia lapsia aivan pienestä pitäen siihen, ettei ole mitään tyttöjen tai poikien värejä. On vain värejä, joista tykkää, ja sitten niitä, mistä ei niin pidä.

Juttelimme mieheni kanssa tästä aiheesta juuri muutama päivä sitten ja havahduin toteamukseeni, että vaikka nuorin lapsemme olisikin ollut tyttö, olisi hänen huoneensa aivan juuri samanlainen kuin nyt pienemmän poikamme huone on!

Voisin melkein väittää, että olen itse 80-luvun versio sukupuolineutraalista kasvatuksesta; sellaisella lapsen omaa persoonaa ja temperamenttia tukevalla tavalla, jonka lähtökohtainen ajatus on kasvattaa lapsesta itsenäinen ja maailmanmenossa pärjäävä yksilö, joka uskaltaa olla oma itsensä ja pitää puoliaan. Isäni nimittäin toivoi aikoinaan poikaa ja saikin minut - olen siis oppinut lapsesta lähtien pilkkimään, hitsaamaan ja vaihtamaan auton renkaat. Oivia taitoja ihan jokaiselle osata, varsinkin, jos maalla asuu. ;) Lukioiässä isäni kysyi tahdoinko suorittaa kevarikortin vai mennä nyrkkeilemään - ja noilta ajoilta asti, isäni innostamana, ovat hanskat ja hammassuojat kulkeneet treenikassissani. En siis koskaan ole oikein Barbie -leikeistä syttynyt, vaan parasta ikinä olivat ne pienen pienet muoviset sotilasukot, joita muovipusseissa myytiin...! :)

Olen näin aikuisiällä vasta naureskellen tajunnut, että kasvaessani koulua edeltävät vuodet poikien seurassa majoja rakentaen, jousipyssyillä ampuen ja tukka takussa tapellen, heräsin vasta ensimmäisellä luokalla huomaamaan, että onkin sellaisia kuin 'tytöt' ja 'pojat' - eikä vain 'lapsia'.

...Tästä varsin ikimuistoisesta havahtumisesta on kiittäminen äitiäni, joka oli hankkinut minulle ensimmäistä kouluvuottani varten marjapuuron punaisen college-asun, jonka rinnuksessa koreili nalle - siis samanlaisen kuin kaikilla muillakin tytöillä - eikä sellaista auton kuvalla varustettua sinistä, jollaista olin toivonut - jollainen kaikilla luokan pojilla näytti olevan. :D

Niinpä pienemmän(kään) lapsen huonetta sisustaessa en ole pitänyt lähtökohtana sitä, että huone on tarkoitettu pojalle, vaan että siellä tulee olla tilaa leikkiä mitä ikinä lapsi itse haluaa, värien pitää olla raikkaita ja pirteitä, sekä huoneen tulee innostaa ja inspiroida mielikuvitusta!

...Ja luotan siihen, että kun lapsi kasvaa, hän kyllä itse sitten kertoo, millaisen huoneen haluaa - ja sitä tulee (innokkaasti kotia sisustavan) äidinkin kunnioittaa! ;)

Samaan vauhtiin, kun valmistui tuo päiväpeitto, ompelin myös kaksi uutta tyynyä pojan huoneeseen.

Vihreä kukkatyyny on kirpputorilta löydetty retrotyynynpäällinen, jota ainoastaan hieman lyhensin tuollaiselle ~40x40cm sisätyynylle sopivaksi ja harsin suuaukon kiinni. Tuon tyynynpäällisen olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten ja maksanut siitä alle euron.

Tiesin, että joku päivä löytäisin sille oikean käyttökohteen!

Punavalkoinen omenatyyny on taas Finlaysonin pop-up myymälän alennusmyynnistä ostetusta Omppu -tyynyliinasta ommeltu - taisi maksaa seitsemän euroa, jos ihan oikein muistan. Taustapuolen ompelin kangasvarastoistani löytyneestä punaisesta puuvillakankaasta, ja näin sainkin lopulta yhden tyynyliinan kankaan riittämään lopulta kolmeen koristetyynyyn!

Suunnitelmissa vielä ommella tyyny tai pari - löysin vielä melkoisen nipun kauniita retrokankaita muuttolaatikoista.

Yhtenä ompeluprojektina on niin ollen retrokankaista ommella tilkkupeitto helmikuussa syntyvälle kummitytölleni. Olen tuota projektia varten jo leikannut tilkutkin valmiiksi; puolet juurikin tuota samaa vihreää kukkakangasta, puolet vaaleanpuna-valkoraidallista puuvillakangasta. Ja tikkaukset ajattelin muuten ommella käsin paksummalla puuvillalangalla - katsotaan, koska tuo ikuisuusprojekti on valmis... ;)

Viime viikolla piipahdimme pienemmän pojan kanssa Järvenpään Kukkataloon, ja poika tahtoi valita itselleen, veljelleen ja minulle kukkaset. Isompi poika sai keraamisessa, hieman retrohenkisessä ruukussa huonekasvin, jonka lajiketta en tunnista ja minä onnistuin ohjailemaan oman kukkani valintaa aiemmin jo esittelemääni Unelmaan.

Itselleen poika tahtoi ehdottomasti 'violetin kukkasen', joka muuten hauskasti sopu hänen huoneensa väreihin! :)

Pienempi poikamme on temperamentiltaan niin räiskähtelevä, eloisa ja nauravainen - oikea itsesuojeluvaistoton rämäpää (siis en tiedä kehen tullut...?!), joten huoneeseen valikoituneet vahvat värit, rohkeat väriyhdistelmät sekä kuosit tuntuvat sopivan pojan persoonaan paremmin kuin esimerkiksi rauhalliset pastellinsävyt tai maltillinen musta-valkea-harmaa -sisustus. :)

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä pojasta mahtaakaan tulla isona - itse kasvoin suurimman osan lapsuudestani sinapinruskeassa lastenhuoneessa, ja Muotoilijaksi vaatemaailmaan lopulta valmistuin... :D

Että ei ne lastenhuoneen värit lasta pahenna... ;)

Kurkistus kotimme lempiesineisiin

Ihan mieheni kiusallakin jatkan tulevan kotimme sisustuksesta haaveilemista, vaikka emme ole vielä kunnolla päässeet koko talon kimppuun... ;) Nyt kun ajan puutteen vuoksi vietämme hiljaista raksaviikkoa ja nautimme kotona köllöttelystä, sekä valmistaudumme pikkuhiljaa pienimmän pojan nimenantojuhliin, on jäänyt aikaa myös fiilistellä sisustuslehtiä, sekä katsella nykyistä kotia ja sen sisustusta - tai kuten mieheni sanoisi; tavaramäärää...

Minulle kodikas on synonyymi kauniille tavaroille, tekstiileille ja kotona viihtymiselle. Pidän erilaisista sisustustyyleistä ja välillä haaveilen jopa mustavalkoisesta, minimalistisesta kodista, mutta tiedän, että olen sielultani vanhan talon asukki ja kirpputorikeräilijä.

Sisustusfilosofiani muodostuukin kerroksellisuudesta ja keräilystä; kodin sisustuksen voi ostaa toki huonekalukaupasta vaikka kertaheitolla, mutta silloin kotiin jää helposti kuvastokodin tunnelma. Mielestäni kodin esineistön tulee kertyä kotiin vuosien varrella - sitä mukaa, kun sisustuskaupasta, kirpputorilta, mummolan ullakolta tai vaikka Citymarketista löytyy juuri SINUN kodin näköinen tuote!

Rakastan yhdistää uutta ja vanhaa, sekä käyttää myös rohkeasti värejä. Rakastan graafisia kuvioita sekä pieniä romanttisia elementtejä.

Ja näitä pohtiessa innostuin valokuvaamaan kodistamme suosikkitavarani ja -sisustuselementit! Lajittelin ne muutamaan eri kategoriaan:

''Kodissamme asuu lapsekas perhe''

Rakastan vanhoja purkkeja ja rasioita, ja pyrin myös purkittamaan aivan kaiken - usein esimerkiksi elintarvikkeiden omat pakkaukset eivät vain ole tarpeeksi kauniita esillä pidettäviksi...

Olen vuosia kerännyt puisia taalainmaanhevosia kirpputoreilta, mutta muutamana viime vuotena en ole enää törmännyt yhteenkään! Luulen, että näiden kanssa on käynyt sama kuin puisten maatuskojen eli ihmiset löytäneet ne sisustuselementteinä eivätkä enää luovu niistä tai ne ostetaan samantien. Nopeat syövät hitaat....

Kodissamme on myös esillä isomman pojan taidetta - lasten tekemät teokset ovat aivan yhtä hienoja kuin aikuistenkin ja kuuluvat näkyville. Mielestäni kodissa täytyy näkyä kaikkien asukkaiden kädenjälki; jos ei nyt ihan konkreettisina piirrustuksina, niin ainakin kodin tunnelmassa. Jos talossa asuu mies, kaksi lasta ja vaimoke, sen kuuluu tulla myös ilmi kodin esineissä ja huoneiden sisustuksissa.

Mikä on tylsempi ja vähemmän esteettinen esine kodin näkyvällä paikalla, kuin sähkötaulu?! Koska sitä on usein mahdotonta piilottaa, miksei tuoda sitä sitten rohkeasti esille; meillä sähkötaulun metallikansi toimii magneettitauluna kauniille korteille, matkamuistoille ja pojan askarteluille.

Isomman pojan huoneessa tietenkin pojan itsensä valitsema tapetti; Angry Birds! Tapettia on laitettu vain yhdelle seinälle ja muut seinät ovat tasapainottavan valkoiset. Kuvan puinen lokerikko löytyi kirpputorilta vuosia sitten parilla eurolla ja se toimi aiemmassa kodissa kylpyhuoneen seinällä telineenä kynsilakoille ja muille pienille ja värikkäille meikeille. Tässä nykyisessä kodissamme lokerikko löysi viimein oikealle paikalleen pojan huoneeseen ja täyttyy pikkuhiljaa pojan omista pikkuesinelöydöistä.

''Vanhasta uutta''

Mieheni rakensi saunaan kaiteen kiukaalle lastauslavoista. Tämän kaiteen oli tarkoitus alunperin olla vain väliaikainen, mutta se alkoikin miellyttää molempien silmää ja sai jäädä palvelemaan tehtäväänsä.

Tämä lavoista tehty sohvapöytä oli jo vanhassa asunnossa, mutta ilman pyöriä suoraan lattiaa vasten - toki pehmustetassut pohjassa. Emme ole halunneet maalata tummunutta puupintaa (näitähän näkee usein valkoisiksi maalattuina), vaan annamme sen kuluneelle ja tummuneelle puupinnalle sekä leimoille ansaitsemansa arvon. Ehkä pöydän päälle voisi vielä teettää lasin helpottamaan käyttöä, mutta säilytämme tavallisesti sohvapöydillä lojuvia esineitä - kuten kaukosäätimiä - kauniissa puulaatikossa, joka muuten on myös parin euron kirppislöytö. Pentikin metallilyhdyn saimme tupaantuliaislahjana.

Olemme täysin hurahtaneita näihin vanhoihin kaapelikeloihin; yksi toimii sivupöytänä olohuoneessamme kahden nojatuolin välissä ja toinen on keittiössä kukkapöytänä ikkunan alla. Nämä ovat ehdottomasti siirtymässä mukanamme tulevaankin kotiin ja haaveilen vielä tuovani lapsuudenkodista toistakymmentä vuotta vanhan kaapelikelan, jonka 'pöytälevy' on ajansaatossa haalistunut, aikoinaan vaalean turkoosiksi maalattu, ja siinä on valkoisella teksti 'Heinävesi'.

Tuossa metallisessa 'roskiksessa' sailytetään keittiössä kissojen kuivamuona - kuten sanoin, tykkään purkittaa aivan kaiken... ;)

Tämän vanhan ikkunapokan löysin joitakin vuosia sitten lapsuudenkotini ullakolta. Isäni muisteli, että se olisi peräisin hänen lapsuudenkodistaan - tunnearvoltaan minulle korvaamaton palana sukumme historiaa. Ikkuna on arvoisellaan paikalla olohuoneemme seinällä.

Mieheni löysi lapsuudenkotinsa aitasta vanhan lasipullon ja sen puukehikon - ne koristavat nyt keittiömme nurkkausta. Kuvassa myös kevään ihanat narsissit, jotka sain anopiltani - viime keväänä saamieni narsissien sipulit istutin kukinnan jälkeen kukkapenkkiini ja nyt ne nousivat lumien lähdettyä kukkimaan uudelleen etupihallamme. Näiden narsissien sipuleiden kohtalo olkoon sama! :)

Käsistään kätevä mieheni tuunasi meille keittiöön ja kylpyhuoneeseen avohyllyt vanhoista lankuista ja Ikean hyllyraudoista. Keittiön avohyllyille onkin kertynyt kokoelmaksi päivittäisessä käytössä olevat kupit ja kulhot, sekä kauniit kirpputorilöydot, sulassa sovussa. 

Keittiön avohyllyt tulevat myös seuraamaan meitä uuteen kotiin!

Tässä kaksi kirpputorilöytöä, jotka aktiivisessa käytössä keittiössämme; takorautainen, vanha pannunalunen sekä vanhan lipaston vetolaatikko, jossa säilytämme kauniita lasiastioita. Molemmat esineet, jälleen kerran, parin hassun euron kirpputorilöytöjä vuosien takaa.

Vanha patruunalaatikko toimii takkahuoneessa sytykkeiden säilytyslaatikkona. Samaista laatikko käytimme pienimmän poikamme vauvakuvien lavasteissa lampaantaljan kera. Taustalla myös lasiastiallinen kuohuviini- ja samppanjapullojen korkkeja, joita osan olen saanut ystäviltäni. Haaveni olisi kerätä niitä vielä toinen mokoma ja askarrella niistä kauniisiin kehyksiin muistitaulu.

Kuvan lasipurkit ovat löydöt lapsuudenkotini ullakolta ja Pentikin tuikkuteline joululahja anopiltani.

Vanhat matkalaukut ovat tarttuneet mukaani kirpputoreilta ja niissä säilytän vanhoja valokuva-albumeja ja muista muistoja, joita ei päivittäin ole tarve ottaa esille. Kaunis keino piilottaa paljno tavaraa näkyville. ;)

''Home made''

Tämä kuva voisi olla lokeroituna myös tuonne ''Vanhasta uutta'' -osastolle, sillä tuo keskimmäinen raitatyyny on tuunattu vanhasta ryijystä. Oikeanpuolimmaisen tyynyn olen kasannut neljästä isosta virkkaamastani isoäidin neliöstä. Ja raidallisen viltin virkkasin käsittämättömällä tahdilla alle kahdessa kuukaudessa mieheni ollessa töissä ulkomailla - isolla viltillä on paljon tunnearvoa, sillä siihen on purettu paljon ikävää monena hiljaisena iltana. <3

Tämän kauniin virkatun maton sain anopiltani joululahjaksi omaan kolmiooni, mieheni ja minun ensimmäisenä seurusteluvuonna, kun emme vielä asuneet yhdessä. Nyt matto on löytänyt paikkansa yhteisen kotimme takkahuoneesta ja haaveilen, että uudessa kodissamme joku päivä tämän maton päällä keinuu Tapiovaaran musta Mademoiselle -keinu.

Isäni on aina tehnyt lapsuudenkotiini naulakoita, saunan ovenkahvoja ja muita käyttöesineitä metsästysretkillään nuotiolla istuessa. Kun remontoin aikaisempaa asuntoani, revittiin eteisestä tilaa vievät kaapistot pois ja syntyi tarve naulakolle. Oli luonnollista kääntyä isäni puoleen, joka askarteli minulle mittatilaustyönä kauniin puisen naulakon. Koska nykyisessä kodissamme ei ole tarvetta vaatenaulakolle, on se nyt siirtynyt olohuoneen seinälle koriste-esineeksi. En halunnut käsitellä puupintaa, vaan annan sen tummua ajansaatossa - ainahan sen voi myöhemmin maalata, jos naulakko ei tummenekaan kauniin tasaisesti.

Omista maalauksistani ainoa, joka on löytänyt paikkansa kotimme seinälle. Valokuvasta ei valitettavasti erotu vaaleiden sävyjen erot kunnolla.... Toivon, että tämä työ löytäisi paikkansa myös tulevassa kodissamme.

''Kauniit astiat''

Rakastan Marimekon astioita! Joitakin vuosia sitten, kun Unikko oli se tunnetuin Marimekon kuosi, en voinut käsittää, miksi joku halusi Marimekkoa kotiinsa - minulle se oli keski-ikäisyyden merkki. Mutta, kun Siirtolapuutarha -sarja ilmestyi, olin myyty! En uskalla sanoa nuoreniko Marimekko vai vanheninko minä, mutta olen kuppi kerrallaan keräillyt tuota sarjaa. Tässäkin nautin keräilemisen ilosta - helppoa olisi ostaa koko astiasto kerralla, mutta nautin jokaisen yksittäisen mukin haalimisesta ja astiaston kasvamisesta pikkuhiljaa - arvostan jokaista astiaa enemmän, kun olen sen itselleni vaikka hyvin menneestä projektista palkkioksi hankkinut! :)

Vanhat lasipurkit on yksitellen kirpputoreilta löytyneet ja maksaneet muutamasta kymmenestä sentistä euroon/kpl. Säilytän niissä mausteita ja olen askarrellut niihin vanhahtavat etiketit.

Olin vuosia ihastellut Jatta Lavin posliinitölkkiä (koko M) ja erään erittäin raskaan ja haastavan työpäivän päätteeksi suuntasin Helsingissä Design Museon myymälään ja palkitsin itseni hankkimalla tuon kaunokaisen kotiini!

Hieman samoin, kuin vierastin aiemmin Marimekkoa, karsastin Iittalan Taikametsän sinisiä ja punaisia astioita. Mutta mustavalkoisen sarjan tultua kauppoihin, olen hankkinut näitä kulhoja ja isoja mukeja, kuten Marimekon Siirtolapuutarha -sarjaakin, yksittäisiä astioita keräillen.

Iittalan Kastehelmi -astiat ja tuikkukupit - näitä lisää! :) Kirkkaat ja hiekan väriset tuikkukupit on ostettu lähikaupan pisteitä keräilemällä yhden talven aikana, ja Aalto -tuikun olen saanut ystävältä lahjaksi. Ne koristavat makuuhuonettamme vanhan lipaston päällä.

Taustalla vasemmalla omaa grafiikkaa.

Näistä astioista voisi melkein tehdä aivan oman blogipäivityksen - miehenikin voi vahvistaa, että olen keräillyt niin kirpputoreilta kuin kaupoistakin varsin kattavan kokonaisuuden erilaisiin kattauksiin sopivia astioita! ;) Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin huomata kirpputorin pöydän nurkkaan unohdetun astian, joka sattuu olemaan juuri sitä sarjaa tai värisävyä, jota keräilet! Ja tunteen kruunaa se, että usein toisen aarre on toisen roinaa - eli hintalapussa pienempi summa, kuin olisit ollut valmis astiasta maksamaan... ;)

Tässäpä siis muutama oma suosikkini kotoamme - olisikin kiva kuulla, mitkä ovat Teidän lukijoiden lempiesineet tai sisustuksen yksityiskohdat kodeissanne? Tai jos olette tuunanneet samoista materiaaleista (lastauslavat, kaapelikelat, vanhat laudat, jne...) kotiinne uusia esineitä, niin ilolla kuulisin vinkkejänne, mihin kaikkeen nuo 'tarveaineet' taipuvat!