keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kauan työnalla ollut arkikuvakooste!


Monenlaisen 'vastoinkäymisen' kautta sain vihdoin ladattua valokuvat koneelle ja otettua riittävästi aikaa hiljentyä blogin äärelle kirjoitustöihin. On pitänyt päivittää tietokonetta ja ladata kameran akkua, ja ihan liian monena aamuna, jolloin herään viiden jälkeen viettääkseni pienen hetken ensin miehen kanssa kahvitellen ja sitten yksin touhuten omiani, on pienin poika noussut ylös jo ennen kuutta! ...Eipä siinä paljoa blogiin keskitytä, kun aamutouhut alkavatkin aikaisin...

Jo tovin on blogeissa näkynyt arkikuvia; sisustusbloggaajat ovat esitelleet kotejaan arkisissa asuissaan - ilman valokuvauksia varten tehtyjä siivoiluja tai pyykkikasojen rajaamisia pois kuvista. Siis näyttäneet sitä oikeaa arkea siellä blogien taustalla.

...Hieman kateellisena olen noita blogikoteja ja niiden 'kaaoksia' katsellut; minullekin kelpaisi sellainen arkinen sotku, kuin yksi kahvikuppi muutoin tyhjällä tasolla tai kaksi leikkiautoa olohuoneen sohvapöydällä...! :)

In my dreams!


Ihan ensinnäkin pakko todeta, etten pidä sanasta 'blogikoti'. Aivan kuin koti olisi jokin kulissi blogin taustalla!

Ei, ei ei...

Ihan ensin on elämä - meidän tapauksessa nelihenkisen lapsiperheen elämä - ja sen ympärillä on koti. Meillä tuo koti vielä punoutuu tähän elämäämme entistä vahvemmin tuon osittain jo takana olevan monivuotisen remontin myötä. Se, jos jokin, sitouttaa meidät tähän taloon sydänjuuria myöten!

Sitten ihan omana tarinanaan on Villa Kotiranta -blogi. Se tarina sai alkunsa remontistamme, mutta on laajentunut tässä vuosien saatossa kertomaan myös elämästämme muutoinkin. Isona osana blogiani on kotimme, mutta blogini ei määrittele kotiamme.

Kotimme elää aivan omaa elämäänsä blogin ulkopuolella!

...Ja tästä innostuneena päätin osallistua tähän arkikuva -sarjaan. En niinkään pyri raotamaan verhoa blogin takana, vaan enemmänkin avaamaan teille palasen tätä ihan oikeaa elämää, joka kodissamme vallitsee. Valmistautukaa piiiitkään postaukseen! ;)

Eli en toivota teitä tervetulleeksi tällä kertaa Villa Kotirantaan, vaan mukavaa saada teidät visiitimme kotiimme.



Aloitetaanpa kierros! :)



Nappasin nämä valokuvat menneenä sunnuntaiaamupäivänä - tänä viikonloppuna kun emme suorittaneet mitään viikkosiivousta, vaan päätettiin ottaa laiskotellen.

Olohuoneen sohva on paikka, jonka selustalle jostain syystä aina isomman pojan yöpuku aamuisin unohtuu... Lisäksi mies oli selannut edellisenä iltana mainoslehtiä tuossa sohvalla ja vähän itsekin yllätyin aamulla huomatessani niiden olevan yhä levällään - kuin joku kohta palaisi niiden ääreen jatkamaan lukemista!


Pönttöuunin edustalle on karissut polttopuista roskia ja pienemmän pojan palapelit ovat jääneet sohvapöydälle odottelemaan kasaamista.

Jos olisin ottanut tuvasta 'tavalliseen' blogipostaukseen, olisin imuroinut nuo roskat, kerännyt lehdet, pöyhinyt tyynyt ja ryhdistänyt sohvaa. Isomman pojan yökkäri olisi lennähtänyt hänen huoneeseensa ja sohvan viereiseltä pöydältä olisin nostanut pois lasten kirjat ja leikkaamista odottelevat sisustuslehdet.


Keittiön pöytä on takuulla jokaisessa perheessä se murheenkryyni, johon kertyy kaikenlaista turhaa tavaraa odottelemaan siirtoa oikealle paikalleen...


Tällä kertaa pöydältä löytyi pienemmän pojan leluja, minun messuilta tuomia kuvastoja, isomman pojan Aku Ankka, vichy -pullo, tietokoneen laturin johto, miehen kahvimuki ja lapsen aamupalaviilin purkki lusikoineen sekä jotain mainoslehtiä (täälläkin)....

Pöydän vieressä vaanii lelukrokotiili - ja valokuvaajallakin on teemaan sopivasti eriparivillasukat jalassa!


Ennen saareketta aiemmissa kodeissa keittiön ruokapöytä oli se paras paikka mihin laskettiin päivän postit ja tavarat, jotka olivat keittiön kautta kulkemassa paikasta toiseen. Nyt eteisestä tupaan tullessa suurin osa roinasta, kuten käsilaukku, avaimet, puhelimet, postit tai vaikka ostokset, jäävät jo matkalla verannan lipaston päälle tai viimeistään saarekkeelle.

Tuvan pöydälle kertyy tavaroita, joiden kanssa on touhuttu aamukahvia juodessa - tai vaikka vain viettäessä aikaa pöydän ääressä. Tuntuu, että pienempi poikakin mielummin leikkii pöydän päädyssä omalla paikallaan kuin vaikka tuvan lattialla...


...Ja vaikka kuinka päivittäin koettaa muistuttaa, niin - kuten kaikki ala-asteikäisten poikien vanhemmat varmasti allekirjoitatte - tuntuvat opit unohtuvan välittömästi, kun vanhemman silmä välttää ja mm. viilipurkit jäävät niille sijoilleen eivätkä löydä tietään roskikseen... Huokaus...

Keittiön räsymatot ovat aina vinollaan - joko poikien hippaleikeistä tai kissan kilahdettua kirmaamaan ympäri tupaa. Aina ohi mennessä saa mattoja suoristella ja kun taakseen kohta katsoo, on tilanne taas tällainen:


Keittiön tasoille kertyy aivan liian helposti kaikkea pientä sälää; puhelimien latureita, lippuja ja lappuja, leluja, laseja... Taitaa alakuvassa olla myös uudet, juuri ostetut kurahanskatkin vielä odottelemassa kauppareissun jäljiltä.

Ja tuosta johtokaaoksesta kun joku päivä vielä pääsisi eroon!


Toinen puhelimien ja tablettien latauspiste on muodostunut tuonne saarekkeen alle eksyneen jakkaran päälle. Kaipaisin jotain kivaa koria/puulaatikkoa johtojen säilyttämiseen - laatikkoa, joka olisi riittävän suuri myös pitämään tabletin sisällään latauksen ajan!

Alla olevasta kuvasta näkyy myös saarekkeen päälle kertynyt tavaramäärä... Jokunen tovi sitten vietin yksin kokonaisen viikonlopun kotosalla ja yhtenä puuhanani oli siivota koti oikein vimpan päälle siistiksi; saareke ehti olla muun perheen saavuttua kotiin maksimissaan 10 minuuttia ihanan tyhjä, kunnes kaaos taas otti vallan! :)

Myös käytävän matot ovat harvoin kauniisti rivissä, sillä kissa ravatessaan asunnossa potkii samalla matot pitkin seiniä... Ihanan ra(s)kas kisumme...


Tässä kodissa minusta on tullut ensimmäistä kertaa elämäni aikana varsinainen touhukas järjestelijä - vaikkei se heti näistä valokuvista taida kyllä välittyä... :)

Tutuksi hokemaksi on jo muodostunut 'vie mennessäs, tuo tullessas', ja näin kaksikerroksisessa talossa asuessa tuosta tuvan portaikon kaiteesta on tullut odotuspaikka alakertaan siirtyville tavaroille: aina portaita kulkiessa nappaan odottamaan kertyneet tavarat mukaani ja vien paikoilleen alakertaan.

Suurin osa näistä odottelijoista on joko kodinhoitohuoneeseen menossa olevaa pyykkiä tai yläkertaan kulkeutuneita pyyhkeitä sekä kylpytakkeja.

Ja missä on tyhjä taso, siinä oiva laskupaikka: käytävän valkoisen rottinkikorin päälle kertyy aina viimeisimmät laukkuni...


Makuuhuoneessa yleensä sänky on petaamatta ja täälläkin tasoille kertyy kaikenlaista tavaraa; edellispäivän vaatteita, pyyhkeitä aamun suihkun jäljiltä... Lattialla lojuu pienemmän pojan unikavereita, joita hän tuo sylillisen mukanaan kömpiessään öisin viereemme, sekä edellisiltana sängyssä saunan jälkeen juomani tyhjä vischypullo.

Saunaillan jälkeen pyyhkeet ja kylpytakit kulkeutuvat aina yläkertaan, vaikka kuinka yövaatteet olisivat saunaosastolla odottelemassa, sillä löylyjen jälkeen menee pitkä aika jäähdytellessä, ennen kuin tekee mieli pukea vaatteita ylle. Siinä ehtii usein iltapalankin napostella kylpytakissa...


Isomman pojan huoneessa jatkuu sama teema; missä taso, siellä tavaraa.

Kun oikein kovasti koetan miettiä, en muista onko poika kertaakaan vielä istunut tuossa perintötuolissaan, vain toimiiko se ainoastaan edellispäivän kouluvaatteiden ja futiskamojen säilytyspaikkana.

...Myös koulupöytä on usein niin täynnä kirjoja, lehtiä ja muuta 'elintärkeää tavaraa', että läksyjäkin tehdään mieluiten huoneen lattialla. Toki niin taisin itsekin tehdä saman ikäisenä...

Alakuvaan on näköjään jäänyt pyyhekumikin odottelemaan seuraavaa läksytuokiota.


Isomman pojan parvi on paikka, joka tuottaa minulle ristiriitaisia ajatuksia; toisaalta en mene parvelle kuin siivoamaan ja toivottelemaan hyvät yöt, joten kaaoksen ei pitäisi minua suuremmin haitata, mutta silti en malta joka käynnillä olla vähän järjestelemättä taskukirjoja hyllyihin paikoilleen.

Mutta parasta tässä parvella sijaitsevassa oleskelu- ja nukkumispaikassa on se, että harvoin vieraat tänne saakka kurkistavat ja petaamaton peti on aina piilossa ylimääräisiltä silmiltä.


Pienemmän pojan huoneessa taas leikkimisen jäljet näkyvät - ja saavat näkyä! Tällä kuvauskerralla tilanne huoneessa oli jopa ihan maltillinen; joskus illan aikana on ehditty kiskomaan leikkeihin lähes kaikki lelut kaapeistakin esiin. :)

Kolmevuotiaan kanssa harjoitellaan vielä edellisten leikkien siivoamista ennen seuraavan aloittamista. Olohuoneesta nuo leikit jo melko hyvin siivotaankin kasaan, mutta täällä omassa valtakunnassaan tahti on vähän erilainen...


Verannalla arkista kaaosta aiheuttaa nurkkaus, joka ei olekaan aikaisemmin esiintynyt blogissa - ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen nurkkaus on vielä remontin osalta pahasti kesken.

Tähän nurkkaan on rakentumassa Ikean keittiön kaapistorungoista säilytysjärjestelmä, jonka on kolmen nurkan puoleisen kaapin osalta tarkoitus ylettyä lähes tuonne kattoon saakka! Vaatekaappien rungoista ei tällaista kokonaisuutta oikein tahtonut saada fiksusti kasaan, joten rohkeasti lähdimme työstämään toisenlaista ratkaisua.

Vaikka kaapisto on vielä kesken (yläkaapit sekä ovet puuttuvat) on se otettu jo käyttöön, jotta mm. kausitakit ja isommalta pojalta pienemmälle jääneet vaatteet (joita onkin laatikkokaupalla odottamassa - jotain hyötyä tuosta seitsemän vuoden ikäerosta!) saatiin pois tuvan puolelta pyörimästä.

Tuossa kaapiston edessä sitä pahinta kaaosta aiheuttaa kirppistavaralaatikot, jotka odottelevat lähtöään, sekä verannalle kasautuneet pahvilaatikot, jotka pitäisi viedä kierrätykseen. Lisäksi olemme ihan mahdottomia vichyn suurkuluttajia, joten verannalla odottelee taas kerran siirtoa alakerran kylmäkellariin muutama korillinen saunajuomaa.

Ja missä taso, siellä tavaraa; vichykorien päälle onkin laskettu viimeisimmän mönkkäriajon jälkeen ajovaatteet sekä kypärät. Nuo kypärät ovat meillä myös melkoinen haaste säilytyksensä puolesta; tällä hetkellä käytävän kaappirivin päällä on pitkä rivi miehen ja lasten moottoripyöräkypäriä, lasten polkupyöräkypäriä ja minun ja isomman pojan BMX/DH -kypäriä. Ei nyt varsinaisia sisutuselementtejä... Odottelenkin alakerran työhuoneen yhteydessä olevien varastotilojen valmistumista, sillä sinne pitäisi saada tilat urheiluvälineillekin.


Jännä fakta muuten lapsiperheen kengistä; olipa eteinen kuinka tilava tahansa, kenkäkaaoksen määrä on aina vakio! Vaikka meilläkin on perinteisen tuulikaappieteisen sijaan tilava veranta, on aina jonkun kengät tiellä ja jalan alla...

Tämä kevättalvi tuo kautena vielä omat haasteensa; tarvitaan aktiivikäytössä ulkoilukenkiä, kevyempiä 'kaupunkikenkiä', kumisaappaita, monoja, nappiksia... Mitään ei oikein voi nostaa pois, sillä seuraavana päivänä niitä taas kuitenkin tarvitaan. Ja kun käyttäjiä on neljä, velloo lattialla päivittäin kenkämeri - ei lainkaan niin maltillinen muutaman kengän sotku, kuin alla olevassa valokuvassa...


Ja kuten todettu, sitä ulkoilu- ja urheiluvälinevarastoa odotellessa... Koko perheen sukset, luistimet, jääkiekkomailat ja pilkkimisvälineet sulassa sovussa nojailevat verannan seinustalla ja nurkissa, pienemmän pojan luistelutuki lojuu verannan sohvalla. Ainoastaan omat sukseni ovat tällä hetkellä poissa kuvasta ja kiltisti autoni takakontissa viimeisimmän hiihtoreissun jäljiltä.

Lisäksi Ikean kassissa odottelee parisenkymmentä sipsipurkkia viemistä pojan kouluun askartelutarvikkeiksi - ehkä tällä viikolla viimein tsemppaan ja raahaan pussukan opettajalle.

Huh, tästähän tuli melkoinen eepos!

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka ja katsella näitä ihan oikean elämän jättämiä jälkiä kodissamme. :)

Mutta vaikka kaikki on vähän vinksinvonksin ja heikunkeikun, niin ei anneta sen häiritä liikaa.

Koti on elämistä varten tehty! 

Ja vaikka yleensä blogissa julkaistuissa kuvissa on kaaos tiukasti rajattu pois kuvasta, niin siellä se aina lymyilee taustalla. Mutta tiedättekö mitä?

Pieni arkinen kaaos, ne elämisen jäljet, tekevät kodista mielenkiintoisen ja AIDON


Tsemppiä kaikille sinne oman arkisen kaaoksen keskelle ja viikon viimeisiin työpäiviin!



7 kommenttia:

  1. Teillä on elämänmakuinen, aito koti.💓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos! Toki kyllä tämä lapsiperheen kaaos aina ajoittain itseäkin ahdistaa - olisihan se mahtavaa, jos olisi aikaa puunata päivät pitkät paikkoja, mutta toisaalta olen tullut tulokseen, että keksin kyllä tarpeellisempaakin tekemistä...! :)

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia! Kotikuvat ja elämän näkyminen piristää mieltä oikein mojovasti. Itselleni on suuri haaste ottaa kuvia yleisilmeellä elämästä kun toivoisi kaiken olevan jämptisti ja siististi paikoillaan. Tälläinen postaus piristää päivää uskomattomasti ^^. Ihana koti teillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Minusta tämä valokuvahaaste oli kyllä pitkästä aikaa hauskin ja oikeasti mielenkiintoinen myös ihan oman kodin kuvaajallekin! :) Ja toki pyrin aina kuvaamaan kodissamme ihan sitä tavallista arkea, mutta harvoinpa sitä kehtaa kuvia nettiin laittaa ennen imutoimista... No, nytpä tuli sekin tehtyä! :D
      Pitäisi aina muistaa ollaluoda jotain kiiltokuvamaista mielikuvaa kodistaan, kun kyllähän me ihan kaikki aikuisten oikeasti tiedetään, että varsinkin lapsiperheissä elämä näkyy ja SAA näkyä! :) Murot on välillä pitkin pöytiä ja tänä aamuna juoksin sängystä etsimään piilossa oksentavaa kissaa minimoidakseni vahingot... Elämä on! Nautitaan siitä - vaikka vähän sotkuisessa kodissa välillä! <3

      Poista
    2. **KORJAUS: Pitäisi aina muistaa olla armollinen itselleen ja toisille arjen sankareille, eikä koettaa luoda jotain kiiltokuvamaista mielikuvaa kodistaan, kun kyllähän me ihan kaikki aikuisten oikeasti tiedetään, että varsinkin lapsiperheissä elämä näkyy ja SAA näkyä!

      ...Jonnekin katosi pätkä kommenttiani tuosta aikaisemmasta vastauksesta...

      Poista
  3. Ihanan elämänmakuinen postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa! <3 Tästä postauksesta innostuneena piti jakaa torstaina instagramiin myös valokuva, kun kokkaan perheelle ruuaksi purkkihernekeittoa! :D Sopi hyvin teemaan....

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...