Helmikuun hiihtolomaviikolla pyörähdimme koko perheen voimin Pohjois-Savossa tervehtimässä vanhempiani. Tuolta viikonloppumatkalta jäi käteen mukavien muistojen lisäksi myös upouudet sukset molemmille lapsille (kun koot ovat loppu Etelä-Suomesta, pitää pyörähtää Savoon saakka ostoksille...), sekä nippu juurrutettavia huonekasvien oksia isäni viherhuoneesta.
Isäni olisi mielellään antanut mukaani jo ihan täysikasvuisiakin kasveja, mutta kahden aikuisen, kahden lapsen ja takakontin täyteisen tavarakuorman kanssa tila alkoi autosta loppua kesken. Lupasinkin isälle ottaa esimerkiksi rönsyilevän kaktuksen - olisiko joulukaktus? - mukaani ensi kerralla, kun suuntaan Savoon kolmestaan lasten kanssa. Tuolloin saan etupenkille kanssamatkustajaksi hieman pisteliäämmän kaverin (meinasin kirjoittaa 'terävämmän', mutta tajusin erheeni saman tien!). ;)
Toisaalta olen myös huomannut, että usein isäni viherhuoneessa kukoistaneet kasvit järkyttyvät muuttaessaan luokseni ja tuppaavat kuolemaan. Ilmeisesti muutos valon määrässä/huonekosteudessa/ lämpötilassa/kasteluveden määrässä/kodin feng shuissa on reppanoille ihan liikaa...
Onnistuneimmat perintökasvit isältä ovat tulleet kotiini juurrutettavina oksina ja ne ovat päässeet alusta alkaen totuttelemaan elämään kanssani; vettä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti, lannoitteita ei juuri ollenkaan ja sijoituspaikaksi valikoituu taso, jonne vielä yhden kasvin saan ujutettua. :)
Ystäväni totesi joskus omista huonekasveistaan, että 'jos eivät hänen käsittelyään kestä, niin se on vain kasvin luonteen heikkoutta!' :D
Tällä reissulla mukaani tarttui useampi oksa juorua, joka kukoistaa isäni hoidossa.
Rakastan noita juorun raidallisia lehtiä - nämä ovat niitä oman lapsuuteni nostalgisia lajikkeita! ...Veikkaan, että nämä oksat polveutuvat suoraan juorusta, joka on lapsuudenkodissani kasvanut jo kolmekymmentä vuotta sitten.
Toinen yhtä kauniit lehdet omaava huonekasvi on rönsylilja, jollaisen ostin helmikuun puolella Tokmannin huonekasvitarjouksesta. Kuvia tuosta kaunokaisesta löytyy täältä; KLIK!
Googlailin näiden juorujen hoito-ohjeita, ja törmäsin ohjeeseen, että nämä kuviolehtiset juorut viihtyvät eteläikkunalla, kun taas vihreälehtiset itä- ja pohjoisikkunalla.
Eli kun kesää kohti siirrän muita huonekasveja tuvan ikkunalta vastapäiselle seinustalle, voin huoletta jättää juorun amppeliin ikkunan ääreen!
Rohkaistuneena aiemmasta onnistuneesta kiinanruusun juurrutuksesta nappasin kaksi uutta oksaa mukaan!
Viime vuoden huhtikuussa toin isältäni kaksi kiinanruusun oksaa, sekä useamman bougainvillean oksan. Noista kiinanruusuista molemmat sain kasvamaan kokeilemalla kahta eri tekniikkaa; toinen oksa kasvatti ensin juuria vesilasissa, toisen tökkäsin suoraan multaan ilman erillistä juurruttamista.
Näin lähes vuosi myöhemmin vesilasin kautta multaan mennyt kiinanruusu kasvaa vauhdilla ja voi hyvin, mutta suoraan multaan istutettu oksa kituutti pitkään ja nyt vuoden vaihteen jälkeen lopulta kuivahti pystyyn.
Joten kaikki nyt tuodut kiinanruusun oksat menivät vauhdilla vesilasiin!
Niistä viime vuonna istutetuista bougainvillean taimista, jotka myös istutin isän ohjeella suoraan multaan ja huputin, ei selvinnyt yksikään. Vaikka pussissa oli runsaasi reikiä, taisivat mokomat homehtua pystyyn...
Tällä kertaa kokemusta viisaampana käännyin ystäväni Googlen puoleen, ja selvitin, että nämäkin oksat kannattaa ensin käyttää vesilasin kautta. Oksiin onkin parissa viikossa jo tullut runsaasti valkoisia juurten alkuja, joten toiveikkaana täällä taas uuden kasvatusprojektin äärellä! ;)
Mutta nyt kone kiinni ja unille - huomenna edessä mielenkiintoinen messupäivä, kun suuntamme miehen ja pienemmän pojan kanssa Lahteen Raksa -messuille!
Olethan sinäkin tulossa?! :)
Leppoisaa viikonloppua kaikille!
Vesilasi-juurrutus on helppoa ja näppärää. Ihania pistokkaita sinulla :) Mukavaa messupäivää ja muutenkin kivaa viikonloppua :)
VastaaPoista