Villa Kotirannan veranta - hukkatila vai hyötyneliöt?

Kuka muu rakastaa helmililjoja?!

Täällä kotimatkan varrella olevassa K-marketissa on usein hyviä kukkatarjouksia (hinta ja laatu ovat kohdanneet!) ja useimmiten mukaan tarttuukin joko pari nippua tulppaaneja tai neilikoita. Menneenä viikonloppuna pysähdyin ihan asioikseni hakemaan kassillisen helmililjoja - näiden kukkasten sesonkia olen niin odottanut!

Jaoin tiistaina valokuvia tuvastamme, minne olin asetellut helmililjan vanhaan IvanaHelsingin pahvirasiaan esille. Tänään höpinöitteni kuvituksena samaisessa kukkakassissa kotiin tulleen toisen helmililjan asumus aurinkoisella verannalla. ;)

Tuon harmaan lintuhäkin löysin muutama vuosi sitten Etolasta. Periaatteessa se sopisi käyttöön ympäri vuoden, mutta jostain syystä kaivan sen esiin aina keväisin ja syksyä kohti taas nostan hyllylle pois silmistä.

Ulkokäyttöön en ole raaskinyt kesäisinkään nostaa, vaikka tämähän olisi mitä ihanin koriste myös puutarhassa - toki jos olisi joku katettu tila, kuten tulevaisuudessa kesähuone, minne saisi sateelta suojaan...

Suojaruukkuna toimiva vanha kiulu on isäni lapsuuden peruja ja tänne Villa Kotirantaan lapsuudenkotini ullakolta käyttöön otettu. Aiemmin siinä majaili kuvien taka-alalla lymyilevä muorinkukka, mutta vanha puupinta sopii hauskana kontrastina myös tuonne lintuhäkin sisälle.

Veranta on ehkä Villa Kotirannan tiloista se ainoa kohta jossa voisi todeta olevan hukkaneliöitä - siis jos tilan nurkassa harmittavan harvinaisia kahvitteluhetkiä odottavaa oleskelunurkkausta ei hyötytilaksi laskisi.

Minä lasken - hyötytilaksi siis!

Kerran olen tainnut tänä keväänä ehtiä istahtamaan vanhalle puusohvalle kahvikupin kanssa nauttimaan ilta-auringosta (tuo hetki on todellakin tallennettu Instagramiin!), ja kyllä - hetki tuotti niin suurta iloa ja mielenrauhaa, että nurkkausta voi hyötytilaksi kutsua!

...Tosin hiljainen hetki kesti alle viisi minuuttia, kun ensin seuraani liittyi mieheni (joka on aina toki tervetullutta seuraa) ja hänen perässään pikkuhiljaa myös molemmat lapset. Siinä me sitten pari minuuttia katsoimme kahvikuppeja suojellen sitä hullunmyllyä, jonka lapset toivat tullessaan ja totesimme, että juu, se oli hieno rauhallinen hetki. :)

Olen vannonut itselleni, että vietän seuraavan aurinkoisen etäpäivän tuossa verannan pöydän ääressä läppärin kanssa. Varsinkin niinä etäpäivinä, kun poika tulee kaverinsa kanssa koulusta kotiin ja valtaa asunnon, on täydellistä, että - työhuoneen ollessa edelleen yksi suuri varastotila - kotoa löytyy paikka, jonne sulkeutua ovien taa hiljaisuuteen.

Odottelen tulevaa viikonloppua ja itse asiassa mielessä on aika-jälkeen-juhlien; esikasvatuksen aloittaminen on kerrankin venähtänyt näin pitkälle (yleensä olen aloittanut aina aivan liian aikaisin) ja ajattelin vihdoin juhlien jälkeen räjäyttää verannan esikasvatustilaksi!

Voisin kuvitella taimien viihtyvän verannalla, jonne aurinko paistaa aivan koko päivän - ainakin pojan appelsiinipuu kasvattaa huomattavasti suurempia lehtiä tuossa verannalla kuin kolme kaveriaan tuvan puolella.

Näillä helmililjoilla haluankin toivotella teille levon ja herkuttelun täytteistä pääsiäistä!

Ensi viikolla on Villa Kotiranta -blogin, sekä tämän remonttiprojektimme 3-vuotisen taipaleen juhlat, joten koko tuleva viikko onkin sitten täynnä mitä mahtavampia syntymäpäiväyllätyksiä ja tietenkin syntymäpäivälahjoja lukijoille - niin blogissa kuin Instagramissakin!

Jos mm. kaipaat puutarha-aiheista lukemista kesään inspiroitumiseksi, pieniä pakomatkoja arjesta rakkaan ihmisen kanssa tai vaikka puuhapäivää perheen voimin niin ensi viikolla kannattaa olla kuulolla! Vinkvink....