Villa Kotirannan veranta - hukkatila vai hyötyneliöt?

Kuka muu rakastaa helmililjoja?!

Täällä kotimatkan varrella olevassa K-marketissa on usein hyviä kukkatarjouksia (hinta ja laatu ovat kohdanneet!) ja useimmiten mukaan tarttuukin joko pari nippua tulppaaneja tai neilikoita. Menneenä viikonloppuna pysähdyin ihan asioikseni hakemaan kassillisen helmililjoja - näiden kukkasten sesonkia olen niin odottanut!

Jaoin tiistaina valokuvia tuvastamme, minne olin asetellut helmililjan vanhaan IvanaHelsingin pahvirasiaan esille. Tänään höpinöitteni kuvituksena samaisessa kukkakassissa kotiin tulleen toisen helmililjan asumus aurinkoisella verannalla. ;)

Tuon harmaan lintuhäkin löysin muutama vuosi sitten Etolasta. Periaatteessa se sopisi käyttöön ympäri vuoden, mutta jostain syystä kaivan sen esiin aina keväisin ja syksyä kohti taas nostan hyllylle pois silmistä.

Ulkokäyttöön en ole raaskinyt kesäisinkään nostaa, vaikka tämähän olisi mitä ihanin koriste myös puutarhassa - toki jos olisi joku katettu tila, kuten tulevaisuudessa kesähuone, minne saisi sateelta suojaan...

Suojaruukkuna toimiva vanha kiulu on isäni lapsuuden peruja ja tänne Villa Kotirantaan lapsuudenkotini ullakolta käyttöön otettu. Aiemmin siinä majaili kuvien taka-alalla lymyilevä muorinkukka, mutta vanha puupinta sopii hauskana kontrastina myös tuonne lintuhäkin sisälle.

Veranta on ehkä Villa Kotirannan tiloista se ainoa kohta jossa voisi todeta olevan hukkaneliöitä - siis jos tilan nurkassa harmittavan harvinaisia kahvitteluhetkiä odottavaa oleskelunurkkausta ei hyötytilaksi laskisi.

Minä lasken - hyötytilaksi siis!

Kerran olen tainnut tänä keväänä ehtiä istahtamaan vanhalle puusohvalle kahvikupin kanssa nauttimaan ilta-auringosta (tuo hetki on todellakin tallennettu Instagramiin!), ja kyllä - hetki tuotti niin suurta iloa ja mielenrauhaa, että nurkkausta voi hyötytilaksi kutsua!

...Tosin hiljainen hetki kesti alle viisi minuuttia, kun ensin seuraani liittyi mieheni (joka on aina toki tervetullutta seuraa) ja hänen perässään pikkuhiljaa myös molemmat lapset. Siinä me sitten pari minuuttia katsoimme kahvikuppeja suojellen sitä hullunmyllyä, jonka lapset toivat tullessaan ja totesimme, että juu, se oli hieno rauhallinen hetki. :)

Olen vannonut itselleni, että vietän seuraavan aurinkoisen etäpäivän tuossa verannan pöydän ääressä läppärin kanssa. Varsinkin niinä etäpäivinä, kun poika tulee kaverinsa kanssa koulusta kotiin ja valtaa asunnon, on täydellistä, että - työhuoneen ollessa edelleen yksi suuri varastotila - kotoa löytyy paikka, jonne sulkeutua ovien taa hiljaisuuteen.

Odottelen tulevaa viikonloppua ja itse asiassa mielessä on aika-jälkeen-juhlien; esikasvatuksen aloittaminen on kerrankin venähtänyt näin pitkälle (yleensä olen aloittanut aina aivan liian aikaisin) ja ajattelin vihdoin juhlien jälkeen räjäyttää verannan esikasvatustilaksi!

Voisin kuvitella taimien viihtyvän verannalla, jonne aurinko paistaa aivan koko päivän - ainakin pojan appelsiinipuu kasvattaa huomattavasti suurempia lehtiä tuossa verannalla kuin kolme kaveriaan tuvan puolella.

Näillä helmililjoilla haluankin toivotella teille levon ja herkuttelun täytteistä pääsiäistä!

Ensi viikolla on Villa Kotiranta -blogin, sekä tämän remonttiprojektimme 3-vuotisen taipaleen juhlat, joten koko tuleva viikko onkin sitten täynnä mitä mahtavampia syntymäpäiväyllätyksiä ja tietenkin syntymäpäivälahjoja lukijoille - niin blogissa kuin Instagramissakin!

Jos mm. kaipaat puutarha-aiheista lukemista kesään inspiroitumiseksi, pieniä pakomatkoja arjesta rakkaan ihmisen kanssa tai vaikka puuhapäivää perheen voimin niin ensi viikolla kannattaa olla kuulolla! Vinkvink....

Kukkien sidontapajasta pääsiäiskimppu floristimestarin opastuksella

Otsikko jo osittain paljastaakin, mistä tämä runsas pääsiäiskimppu löysi tiensä kotiimme; sain kutsun osallistua tiistai-iltana floristimestari Saija Sitolahden sidontapajaan Otavan kirjakauppaan Helsinkiin, jossa opeteltiin Saijan ohjauksessa sitomaan kauniita kukkakimppuja pääsiäistunnelmissa.

Siis aivan itse, omin pienin kätösin tämän kimpun pyöräytin!

Täytyy kyllä myöntää, että aika ylpeä olen tästä aikaansaannoksestani, sillä tämä on elämäni ensimmäinen itse sitomani kimppu. Mutta Saijalta saimme niin valtavasti hyviä vinkkejä runsaan ja ilmavan kimpun sidontaan, etten enää jännitä seuraavalla kerralla ryhtyä tuumasta toimeen!

Olen tutustunut Saijaan Järvenpään Kukkatalon kautta, jonka Saija luotsaa veljensä kanssa jo kolmannessa polvessa. Osallistuin aiemmin myös Saijan kranssikurssille, jonka opeista oli muuten hyötyä tässä kimpun sidonnassakin.

Kimppujen sidonnan yhteydessä vaihdettiin vanhojen blogituttujen kanssa kuulumisia, sekä löydettiin uusiakin tuttavuuksia. Mieli oli kirkas ja pää tyhjä arjen murheista - Saija osui kyllä oikeaan kertoessaan kukkien vievän ajatukset mennessään! Hyvällä seuralla oli myös ehdottomasti vaikutusta hilpeään ilmapiiriin. ;)

Otavan kirjakauppa oli ympäristönä inspiroiva - jos et ole vielä tuolla piipahtanut, niin suosittelen ehdottomasti! Tällaiselle kirjojen ja arkkitehtuurin ystävälle ihana hengähdyspaikka aivan keskustan kupeessa, Uudenmaankadulla.

Kirjakauppa oli luonteva paikka kukkien sidonnalle, sillä Saijalta on juuri ilmestynyt valtavan kaunis teos; Kukkakirja. 

Kukkakirja on upea kokonaisuus, jossa todella selkeät ohjeet niin kimppujen, seppeleiden kuin vaikka kukkakorujenkin tekemiseen yhdistyvät Maru Lemmetyn tunnelmallisiin valokuviin.

Mahtava lahjaidea vaikka kukkivan puutarhan omistavalle naiselle äitienpäivänä, vinkvink!

Näillä ohjeilla luot upeita kimppuja niin kukkakaupasta ostetuista kuin kotipihaltakin poimituista kasveista.

Ihastuin niin täysin tähän kimppuun, että luvassa onkin runsas valokuvapostaus! :)

Ehkä ripaus tekemisen tuottamaa iloa ja onnistumisen riemua välittyy näistä kuvista - mahtavaa huomata, että minäkin osaan...!

Meillä on tulossa tulevana lauantaina juhlat - mikä mahtava ajoitus oman kimpun sidonnalle sattuikaan!

Tämä on ehkä historian toiseksi näyttävin juhlapöydän kimppu meidän kodissamme - ykkössijalla on nyt ja aina anopin sitoma kimppu pienemmän pojan nimenantojuhliin; valkoisia ruusuja ja kesän ensimmäisiä koivunoksia raikkaan vihrein lehdin! Hän oli jopa punonut koivua kimppuun kuin laahukseksi - oi, täytyy etsiä valokuva tuosta kimpusta ja jakaa se teidän kanssanne!

Kesää odotellessa ehdin lukea tämän Kukkakirjan vielä monta kertaa kannesta kanteen - ensi kesänä luonnonkukkasista kootuille kimpuille tuleekin astetta enemmän haastetta, kun laitan opitut taidot hyötykäyttöön! :)

Kiitos, Saija! Kiitos Otava! 

Kiitos te kaikki mahtavat seuralaiset!

Hymyssä suin tähän viikkoon! :)

 

Helmilijat ja talon henkeen sopiva, hieman erilainen kukkaruukku

Lupailinkin eilen illalla viettäväni taas varhaisen aamun hiljaiset hetket blogin ääressä - ja täällä ollaan! Elelen toivossa, että pienin poika olisi vielä rytmit ristissä viikonloppuisen kellojen kääntämisen vuoksi ja malttaisi nukkua 06:00 pidempään...

Kellojen kääntäminen kesäaikaan ei muuten sekoittanut täällä pakkaa niin pahasti kuin parina viime vuonna. Paremminkin päin vastoin; pienempi poika simahti rauhaisasti ja todella nopeasti yöunille jo ennen yhdeksää niin sunnuntaina kuin maanantainakin! ...Melko harvinaista herkkua, että miehen kanssa on ehditty katsomaan useampikin jatko Bates Motel -sarjaa Netflixistä ennen omaa nukkumaanmenoa.

Eilinen vapaapäivä meni kyllä puhtaasti Lego-leikeissä ja lautapeleissä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta isomman pojan ollessa koulussa tahtoi pienempi pitkästä aikaa vain istua kanssani huoneessaan, ilman kiirettä ja hötkyilyä, leikkimässä.

Ei huono tapa tuokaan viettää vapaapäivää.

Sen verran päästiin ulkoilemaankin, että kävelimme linnunlaulua kuunnellen ja lumen alta esiin sulanutta asfalttia ihmetellen lähikauppaan ostamaan suklaarusinoita jälkiruuaksi! :)

Sunnuntai-iltana pyörähdin nopealla ostosreissulla Lahdessa hakemassa hieman apua kodinhoitohuoneen pikkutavaroiden järjestelemiseen sekä yläkerran laturimäärän hallintaan - noista juttua enemmän tällä viikolla kuvien kera - ja piipahdin samalla myös Plantagenin kautta hakemassa ruukkunarsisseja kotiin. Taisivat olla 4kpl/€ tarjouksessa...

Itse asiassa kipaisin Plantageniin huonekasvien -30% tarjouksen perässä, mutta kerrankin pysähdyin miettimään hetken siinä ostoshuuman keskellä, että ihan oikeasti meillä on nyt tupa täynnä jo kasveja - tarvitsenko niitä enää enempää?! Haluasin kyllä, mutta onko järkevää kantaa uusia kasveja kotiin ihan vain hankkimisen ilosta - varsinkin, kun en löytänyt sitä kasvia, jota ihan oikeasti olin mennyt liikkeeseen etsimään...

Harvinainen kirkas hetki näin huonekasveihin hullaantuneelle!

Niinpä kannoin kassalle ne neljä narsissia ja nappasin vielä kassalta mukaan elämäni ensimmäiset ravinnepuikot. Olen tähän asti suonut huonekasveilleni vain aurinkoa, säännöllistä kastelua, keväisin mullan vaihdon sekä muutaman viikon välein laimealla kahvivedellä kastelun, mutta eilen tökkäsin multiin uudet ravinteet. Jännityksellä odottelen, miten ystäväiseni ottavat aineen vastaan... Notta pääsenköhän kohta oikein isolla kädellä uusia kasveja ostamaan...?! ;)

Kotimatkalla Lahdesta Mäntsälään pysähdyin vielä K-Marketissa matkan varrella hakemassa helmililjapussin - muistaakseni hinnaltaan 5,99€.

Jo aiemmin viikolla ostin yhden pussukan, jossa siis 2kpl kasveja ja vein toisen helmililjan ystävälle kahvilla käydessä, mutta olen niin kovasti odottanut näiden sesongin saapumista, ettei yhdellä mitenkään pärjää koko kevättä.

Nytpä kotona siis kolme helmililjaa!

Yhden nostin verannan pöydälle (koetan ehtiä pikapuoliin senkin valokuvaamaan), yhden jätin käytävän lipaston päälle ja tämän yksilön toin tupaan asti sohvapöydälle.

Olen onnistunut kadottamaan kaikki pikkuiset koristeruukut jonnekin muuton yhteydessä (vai voiko muka olla niin, että ihan oikeasti kaikki ovat jo käytössä...?!), joten päädyin lennokkaasti tällaiseen vanhan IvanaHelsingin pahvirasian uusiokäyttöön!

Tämä rasia on kulkenut mukanani aikakaudelta, kun olin kyseisessä yrityksessä töissä - siis lähemmäs viisitoista vuotta! Siinä ovat olleet säilytyksessä kaikenlaiset pikkutavarat...

Muistelisin, että ajatus näiden laatikoiden käyttämisessä vaatteiden pakkaamiseen oli niinkin kaunis, kuin että tällainen laatikko pysyy asiakkaan käytössä pidempään (ei heitetä pois kuten muovipussi) ja samalla se jatkaa tarinan kerrontaa myös asiakkaan kotona.

Ja sitä se tosiaan on melkein viisitoista vuotta tehnyt! :)

Eikä pahvirasian tarina tähänkään lopu; helmililja on siististi tassin kanssa tuolla rasiassa, joten pahvi ei pehmene eikä rasia rikki mene vaikka se kukkaruukkuna hetken aikaa toimiikin.

Huomenna lupaan jakaa paljon valokuvia kukkasista, sillä sain kutsun osallistua tänä iltana tapahtumaan Helsingissä, joka on täynnä kukkia & sidontaa, sekä ihan loistavaa seuraa! :)

Eli valoa siis arjen tunnelin päässä jo näin oman viikkoni ensimmäisenä arkipäivänä!

Toivotaan, että päivä nousee kirkkaan auringon saattelemana - täällä heräillään lapsiperheen tohinoihin ulkona vielä ollessa pilkkopimeää...

Pääsiäistunnelmissa...

Onkohan virpomiskulttuuri katoamassa täältä maaseudulta, kun tämä taisi olla nyt jo vähintään toinen peräkkäinen vuosi, ettei ainoatakaan trullia ilmestynyt oven taa...?

...Toisaalta täytyy tunnustaa, etten kyllä omienkaan lapsien kanssa aktivoitunut tänäkään vuonna naapurustoa kiertelemään. Tuliko pääsiäinen kaikille muillekin taas liian nopeasti ja hieman yllättäen? :)

Omassa lapsuudessa palmusunnuntai oli pääsiäisen kohokohta - juurikin tuon virpomisen vuoksi! Vaikka emme juhlistaneet pääsiäistä muutoin sen kummemmin, jaksoi äiti touhuta tämänkin juhlapyhän tiimoilta kotia kuntoon; ennen pääsiäistä äiti teki kevätsuursiivouksen ja koristeli kodin noita-akoilla ja tipuilla, kasvatti rairuohoa ja vaihtoi keltaiset verhot valehtelematta jokaiseen huoneeseen. Pääsiäismunia maalattiin ja tipuja askarreltiin, sekä palmusunnuntaina kaivoin äidin kaapista trullille sopivat vaatteet.

Aina oli tällä virpojalla mekko päällä, huivi päässä ja äidin kahvipannu käsipuolessa. Vahvana muistona on mieleen jäänyt myös se meikkaushetki, kun äiti huulipunallaan pyöräytti posket punaisiksi ja kajalkynällä töpötti pisamat.

Ja joka vuosi ennen kierrokselle lähtöä isä nappasi trullista valokuvan lumisella pihamaalla.

Pääsiäinen on juhlapyhä, josta on itselle muodostunut - varmasti suuresti omienkin lapsuudenmuistojeni vuoksi - kokonaan lasten  juhla. Kuten joulustakin!

Periaatteessa pääsiäinen näkyy meidän perheessämme muutamina koristeina, kertaalleen maisteltuna mämminä (kukaan muu ei taida sitä edes juurikaan maistaa, paitsi minä), virpomisvieraisiin valmistautumisena, lisääntyneenä suklaan syöntinä sekä pitkänä viikonloppuna.

Aina lämmöllä äitini touhuamia pääsiäisiä muistellessa vannon, että ensi vuonna meilläkin on koko koti koristeltuna juhlaan. Lopulta ripustan muutamia koristemunia johonkin oksankarahkaan hyllylle, laitan esille lasten koulussa ja päivähoidossa tekemät koristeet ja saatanpa kaivaa koristelaatikosta myös ne edellisvuotisetkin taiteilut - kyllä olen saavuttanut se pisteen äitiydessä, että säästän JA UUDELLEENKÄYTÄN lasten tekemät koristeet vuodesta toiseen! ...Mutta kun ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski pois heittää tai johonkin muistolaatikkoon piilottaa...

Mies kantaa (kirjaimellisesti) oman osuutensa pääsiäisen valmisteluihin tuomalla puolestaan sylikaupalla suklaamunia poikien herkuiksi. :)

Oikeastaan ainoa perinne lapsuudesta, jota tänäkin vuonna taas vien eteenpäin lapsilleni, on suklaamunan kätköleikki. 'Oikeaoppinen piilotuspäivä' kuuluisi olla palmusunnuntai, mutta tänä vuonna isompi poika ei ollutkaan kotosalla eilen aamulla, joten perinne vaihtoi lennosta paikkaa pääsiäissunnuntaille.

Lapsuudessani palmusunnuntain aamuna herätessäni oli äiti piilottanut jonnekin kodissamme suklaamunan ja sitä etsittiin avaimen piilotus -leikin hengessä; minä etsin ja äiti hihkaisi aika ajoin kylmää tai kuumaa. Ja mikä parasta, suklaamunan sai syödä tuolloin ennen aamiaista! :)

Nytkin kaapissa jo odottelee molemmille pojille omat isot suklaamunat - en tiedä kuka tästä leikistä on enemmän innoissaan, minä vaiko pojat...?! :)

Palmusunnuntaita vietettiin täällä suursiivouksen merkeissä - ei niinkään tapaperintönä äidiltäni omasta lapsuudestani, vaan ihan alkuvalmisteluina ensi viikonlopun synttärijuhliin. Meillä nuo molemmat pojat viettävät niin lähekkäin synttäreitä, että perhe- & lähipiirin kesken juhlistusta pyritään yleensä viettämään yhdistetyin voimin.

Ensi viikonloppuna onkin siis juhlinnassa 3v + 10v!

Tänään vietetään täällä pienemmän pojan kanssa perinteistä pitkää viikonloppua leikkien ja ulkoillen, huomenna taas paluu arkeen ja työpöydän ääreen. Toivottavasti tänään saadaankin yhtä aurinkoinen päivä kuin eilisen siivouksen aikaan...!

Luulenpa, että jatkamme pääsiäistouhujakin kananmunien värjäämisen merkeissä. Innostuin kertaalleen jo kokeilemaan värjäämistä sipulin kuorien kanssa keittämällä - ja nyt listalla on jo melkoisesti muitakin värjääviä ruoka-aineita kokeiltavaksi. :) Kuvia varmasti tulossa Instagramiin, vinkvink!

Tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!

Yläkerran wc- ja suihkutila - rauhallinen tila hengähtää

Kodin valmisteleminen kevääseen ja talvisten yksityiskohtien karsiminen tasoilta on vahvasti edennyt tässä muutamien viikkojen aikana. Tuvassa raivaus jatkuu edelleen, mutta oman osansa on saanut myös yläkerran wc- ja suihkutila.

Täällä avohylly on kokenut selkeytyksen, ja ainoastaan yksi metallinen tähti on jäänyt roikkumaan paikoilleen.

Hyllyn ylimmältä tasolta ovat myös turhat esineet kadonneet - huonekasvia myöten - ja tilalle nousi viime lokakuun yhteistyön merkeissä saatu Desenion 'Just breathe' -juliste.* Löysin tuolle julisteelle vihdoin sopivan kehyksen Tokmannin -50% kehystarjouksesta ja paikkakin oli oikeastaan ihan itsestäänselvyys.

*Kaupallinen yhteistyö

Tuota tähteä en muuten miellä niinkään talviseksi, joten se jäänee paikoilleen myös kesäksi.

En missään tapauksessa halunnut peilikaappia tähän tilaan, ja lopulta sopiva peili tulikin allaskaapin kanssa samassa paketissa!

Peilikaappi on muodostunut minulle synonyymiksi piilotetulle kaaokselle...

Kaikissa niissä kodeissa, joissa on peilikaappi ollut vakiokalusteena, on siellä ovien takana ollut valloillaan hammasharjojen, meikkien, hiuspompuloiden ja hajuvesien sekasorto!

Siksipä tässä yläkerran wc-/suihkutilassa on ainoastaan allaskaappi, jonne kätketään wc:n puhdistusaineet yhdelle hyllylle ja pieni tarvikekori kynsisaksille ja muille vastaaville toiselle hyllylle.

Alakerran kodinhoitohuoneessa on toinen 'pesutila', jossa mm. pestään hampaat ja mies ajaa parran - eikä sinnekään peilikaappia tullut. Löysin alakertaan muuten täydellisen avohyllyn, josta juttua hieman myöhemmin lisää.

Pakko myös jakaa käyttökokemukset tästä Ellokselta tilatusta Thelma -hyllyköstä, nyt kun sitä on melkein puoli vuotta ehditty jo käyttää.

Asentaminen vaati omat kikkakolmoset, sillä runko oli saapuessaan hieman kiero; kun yläosan ruuvinkohdat osuivat seinään, alaosan kiinnikekohdista toinen jäi irti seinästä. Mies tuunasi hyllyä hieman (ja todella huomaamattomasti) laittamalla hieman kiilamaisen palan väliin - ja nyt hyllykkö istuu kuin unelma!

Todella tukevan tuntuinen avohylly - ja niin väri kuin muotoilukin täydellisen yhteensopivat tilan messinkiseen suihkuun!

Myös tuo alatanko on toiminut näin lapsiperheenkin arjessa pyyhetelineenä, vaikka olinkin aluksi huolissani, että montako kertaa saan olla pyyhettä onkimassa alla olevasta wc-istuimesta... :)

Palailen pikimmiten blogissa uudelleen myös tänne wc-tilaan, sillä postissa odottaa vihdoinkin tilattu suihkun lattiakaivon ritilä!

Tähän yläkerran suihkutilaan asennettiin sellainen pitkä, seinänmyötäinen lattiakaivo - ei sellaista perinteistä pyöreää keskelle lattiaa. Olemmekin pärjänneet ilman ritilää tähän asti, kun sitä ei tullut silloin aktiivisen remontin aikaan etsittyä ja tilattua, mutta nyt vihdoin sopiva tuli vastaan verkkokaupassa samalla kun tilasimme ikkunapellit.

Mutta tuohon aiheeseen ensi viikolla!


Nyt kömmin miehen viereen kirjan kanssa - kävimme tänään kylän urheiluseuran järjestämällä kylpyläretkellä Forssassa, ja näin klo 21 aikoihin voin todeta, että koko muu talo nukkuu jo! :)

Joten hyvää yötä, kauniita unia ja rauhaisaa lauantai-iltaa kaikille!

Kauan työnalla ollut arkikuvakooste!

Monenlaisen 'vastoinkäymisen' kautta sain vihdoin ladattua valokuvat koneelle ja otettua riittävästi aikaa hiljentyä blogin äärelle kirjoitustöihin. On pitänyt päivittää tietokonetta ja ladata kameran akkua, ja ihan liian monena aamuna, jolloin herään viiden jälkeen viettääkseni pienen hetken ensin miehen kanssa kahvitellen ja sitten yksin touhuten omiani, on pienin poika noussut ylös jo ennen kuutta! ...Eipä siinä paljoa blogiin keskitytä, kun aamutouhut alkavatkin aikaisin...

Jo tovin on blogeissa näkynyt arkikuvia; sisustusbloggaajat ovat esitelleet kotejaan arkisissa asuissaan - ilman valokuvauksia varten tehtyjä siivoiluja tai pyykkikasojen rajaamisia pois kuvista. Siis näyttäneet sitä oikeaa arkea siellä blogien taustalla.

...Hieman kateellisena olen noita blogikoteja ja niiden 'kaaoksia' katsellut; minullekin kelpaisi sellainen arkinen sotku, kuin yksi kahvikuppi muutoin tyhjällä tasolla tai kaksi leikkiautoa olohuoneen sohvapöydällä...! :)

In my dreams!

Ihan ensinnäkin pakko todeta, etten pidä sanasta 'blogikoti'. Aivan kuin koti olisi jokin kulissi blogin taustalla!

Ei, ei ei...

Ihan ensin on elämä - meidän tapauksessa nelihenkisen lapsiperheen elämä - ja sen ympärillä on koti. Meillä tuo koti vielä punoutuu tähän elämäämme entistä vahvemmin tuon osittain jo takana olevan monivuotisen remontin myötä. Se, jos jokin, sitouttaa meidät tähän taloon sydänjuuria myöten!

Sitten ihan omana tarinanaan on Villa Kotiranta -blogi. Se tarina sai alkunsa remontistamme, mutta on laajentunut tässä vuosien saatossa kertomaan myös elämästämme muutoinkin. Isona osana blogiani on kotimme, mutta blogini ei määrittele kotiamme.

Kotimme elää aivan omaa elämäänsä blogin ulkopuolella!

...Ja tästä innostuneena päätin osallistua tähän arkikuva -sarjaan. En niinkään pyri raotamaan verhoa blogin takana, vaan enemmänkin avaamaan teille palasen tätä ihan oikeaa elämää, joka kodissamme vallitsee. Valmistautukaa piiiitkään postaukseen! ;)

Eli en toivota teitä tervetulleeksi tällä kertaa Villa Kotirantaan, vaan mukavaa saada teidät visiitimme kotiimme.

Aloitetaanpa kierros! :)

Nappasin nämä valokuvat menneenä sunnuntaiaamupäivänä - tänä viikonloppuna kun emme suorittaneet mitään viikkosiivousta, vaan päätettiin ottaa laiskotellen.

Olohuoneen sohva on paikka, jonka selustalle jostain syystä aina isomman pojan yöpuku aamuisin unohtuu... Lisäksi mies oli selannut edellisenä iltana mainoslehtiä tuossa sohvalla ja vähän itsekin yllätyin aamulla huomatessani niiden olevan yhä levällään - kuin joku kohta palaisi niiden ääreen jatkamaan lukemista!

Pönttöuunin edustalle on karissut polttopuista roskia ja pienemmän pojan palapelit ovat jääneet sohvapöydälle odottelemaan kasaamista.

Jos olisin ottanut tuvasta 'tavalliseen' blogipostaukseen, olisin imuroinut nuo roskat, kerännyt lehdet, pöyhinyt tyynyt ja ryhdistänyt sohvaa. Isomman pojan yökkäri olisi lennähtänyt hänen huoneeseensa ja sohvan viereiseltä pöydältä olisin nostanut pois lasten kirjat ja leikkaamista odottelevat sisustuslehdet.

Keittiön pöytä on takuulla jokaisessa perheessä se murheenkryyni, johon kertyy kaikenlaista turhaa tavaraa odottelemaan siirtoa oikealle paikalleen...

Tällä kertaa pöydältä löytyi pienemmän pojan leluja, minun messuilta tuomia kuvastoja, isomman pojan Aku Ankka, vichy -pullo, tietokoneen laturin johto, miehen kahvimuki ja lapsen aamupalaviilin purkki lusikoineen sekä jotain mainoslehtiä (täälläkin)....

Pöydän vieressä vaanii lelukrokotiili - ja valokuvaajallakin on teemaan sopivasti eriparivillasukat jalassa!

Ennen saareketta aiemmissa kodeissa keittiön ruokapöytä oli se paras paikka mihin laskettiin päivän postit ja tavarat, jotka olivat keittiön kautta kulkemassa paikasta toiseen. Nyt eteisestä tupaan tullessa suurin osa roinasta, kuten käsilaukku, avaimet, puhelimet, postit tai vaikka ostokset, jäävät jo matkalla verannan lipaston päälle tai viimeistään saarekkeelle.

Tuvan pöydälle kertyy tavaroita, joiden kanssa on touhuttu aamukahvia juodessa - tai vaikka vain viettäessä aikaa pöydän ääressä. Tuntuu, että pienempi poikakin mielummin leikkii pöydän päädyssä omalla paikallaan kuin vaikka tuvan lattialla...

...Ja vaikka kuinka päivittäin koettaa muistuttaa, niin - kuten kaikki ala-asteikäisten poikien vanhemmat varmasti allekirjoitatte - tuntuvat opit unohtuvan välittömästi, kun vanhemman silmä välttää ja mm. viilipurkit jäävät niille sijoilleen eivätkä löydä tietään roskikseen... Huokaus...

Keittiön räsymatot ovat aina vinollaan - joko poikien hippaleikeistä tai kissan kilahdettua kirmaamaan ympäri tupaa. Aina ohi mennessä saa mattoja suoristella ja kun taakseen kohta katsoo, on tilanne taas tällainen:

Keittiön tasoille kertyy aivan liian helposti kaikkea pientä sälää; puhelimien latureita, lippuja ja lappuja, leluja, laseja... Taitaa alakuvassa olla myös uudet, juuri ostetut kurahanskatkin vielä odottelemassa kauppareissun jäljiltä.

Ja tuosta johtokaaoksesta kun joku päivä vielä pääsisi eroon!

Toinen puhelimien ja tablettien latauspiste on muodostunut tuonne saarekkeen alle eksyneen jakkaran päälle. Kaipaisin jotain kivaa koria/puulaatikkoa johtojen säilyttämiseen - laatikkoa, joka olisi riittävän suuri myös pitämään tabletin sisällään latauksen ajan!

Alla olevasta kuvasta näkyy myös saarekkeen päälle kertynyt tavaramäärä... Jokunen tovi sitten vietin yksin kokonaisen viikonlopun kotosalla ja yhtenä puuhanani oli siivota koti oikein vimpan päälle siistiksi; saareke ehti olla muun perheen saavuttua kotiin maksimissaan 10 minuuttia ihanan tyhjä, kunnes kaaos taas otti vallan! :)

Myös käytävän matot ovat harvoin kauniisti rivissä, sillä kissa ravatessaan asunnossa potkii samalla matot pitkin seiniä... Ihanan ra(s)kas kisumme...

Tässä kodissa minusta on tullut ensimmäistä kertaa elämäni aikana varsinainen touhukas järjestelijä - vaikkei se heti näistä valokuvista taida kyllä välittyä... :)

Tutuksi hokemaksi on jo muodostunut 'vie mennessäs, tuo tullessas', ja näin kaksikerroksisessa talossa asuessa tuosta tuvan portaikon kaiteesta on tullut odotuspaikka alakertaan siirtyville tavaroille: aina portaita kulkiessa nappaan odottamaan kertyneet tavarat mukaani ja vien paikoilleen alakertaan.

Suurin osa näistä odottelijoista on joko kodinhoitohuoneeseen menossa olevaa pyykkiä tai yläkertaan kulkeutuneita pyyhkeitä sekä kylpytakkeja.

Ja missä on tyhjä taso, siinä oiva laskupaikka: käytävän valkoisen rottinkikorin päälle kertyy aina viimeisimmät laukkuni...

Makuuhuoneessa yleensä sänky on petaamatta ja täälläkin tasoille kertyy kaikenlaista tavaraa; edellispäivän vaatteita, pyyhkeitä aamun suihkun jäljiltä... Lattialla lojuu pienemmän pojan unikavereita, joita hän tuo sylillisen mukanaan kömpiessään öisin viereemme, sekä edellisiltana sängyssä saunan jälkeen juomani tyhjä vischypullo.

Saunaillan jälkeen pyyhkeet ja kylpytakit kulkeutuvat aina yläkertaan, vaikka kuinka yövaatteet olisivat saunaosastolla odottelemassa, sillä löylyjen jälkeen menee pitkä aika jäähdytellessä, ennen kuin tekee mieli pukea vaatteita ylle. Siinä ehtii usein iltapalankin napostella kylpytakissa...

Isomman pojan huoneessa jatkuu sama teema; missä taso, siellä tavaraa.

Kun oikein kovasti koetan miettiä, en muista onko poika kertaakaan vielä istunut tuossa perintötuolissaan, vain toimiiko se ainoastaan edellispäivän kouluvaatteiden ja futiskamojen säilytyspaikkana.

...Myös koulupöytä on usein niin täynnä kirjoja, lehtiä ja muuta 'elintärkeää tavaraa', että läksyjäkin tehdään mieluiten huoneen lattialla. Toki niin taisin itsekin tehdä saman ikäisenä...

Alakuvaan on näköjään jäänyt pyyhekumikin odottelemaan seuraavaa läksytuokiota.

Isomman pojan parvi on paikka, joka tuottaa minulle ristiriitaisia ajatuksia; toisaalta en mene parvelle kuin siivoamaan ja toivottelemaan hyvät yöt, joten kaaoksen ei pitäisi minua suuremmin haitata, mutta silti en malta joka käynnillä olla vähän järjestelemättä taskukirjoja hyllyihin paikoilleen.

Mutta parasta tässä parvella sijaitsevassa oleskelu- ja nukkumispaikassa on se, että harvoin vieraat tänne saakka kurkistavat ja petaamaton peti on aina piilossa ylimääräisiltä silmiltä.

Pienemmän pojan huoneessa taas leikkimisen jäljet näkyvät - ja saavat näkyä! Tällä kuvauskerralla tilanne huoneessa oli jopa ihan maltillinen; joskus illan aikana on ehditty kiskomaan leikkeihin lähes kaikki lelut kaapeistakin esiin. :)

Kolmevuotiaan kanssa harjoitellaan vielä edellisten leikkien siivoamista ennen seuraavan aloittamista. Olohuoneesta nuo leikit jo melko hyvin siivotaankin kasaan, mutta täällä omassa valtakunnassaan tahti on vähän erilainen...

Verannalla arkista kaaosta aiheuttaa nurkkaus, joka ei olekaan aikaisemmin esiintynyt blogissa - ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen nurkkaus on vielä remontin osalta pahasti kesken.

Tähän nurkkaan on rakentumassa Ikean keittiön kaapistorungoista säilytysjärjestelmä, jonka on kolmen nurkan puoleisen kaapin osalta tarkoitus ylettyä lähes tuonne kattoon saakka! Vaatekaappien rungoista ei tällaista kokonaisuutta oikein tahtonut saada fiksusti kasaan, joten rohkeasti lähdimme työstämään toisenlaista ratkaisua.

Vaikka kaapisto on vielä kesken (yläkaapit sekä ovet puuttuvat) on se otettu jo käyttöön, jotta mm. kausitakit ja isommalta pojalta pienemmälle jääneet vaatteet (joita onkin laatikkokaupalla odottamassa - jotain hyötyä tuosta seitsemän vuoden ikäerosta!) saatiin pois tuvan puolelta pyörimästä.

Tuossa kaapiston edessä sitä pahinta kaaosta aiheuttaa kirppistavaralaatikot, jotka odottelevat lähtöään, sekä verannalle kasautuneet pahvilaatikot, jotka pitäisi viedä kierrätykseen. Lisäksi olemme ihan mahdottomia vichyn suurkuluttajia, joten verannalla odottelee taas kerran siirtoa alakerran kylmäkellariin muutama korillinen saunajuomaa.

Ja missä taso, siellä tavaraa; vichykorien päälle onkin laskettu viimeisimmän mönkkäriajon jälkeen ajovaatteet sekä kypärät. Nuo kypärät ovat meillä myös melkoinen haaste säilytyksensä puolesta; tällä hetkellä käytävän kaappirivin päällä on pitkä rivi miehen ja lasten moottoripyöräkypäriä, lasten polkupyöräkypäriä ja minun ja isomman pojan BMX/DH -kypäriä. Ei nyt varsinaisia sisutuselementtejä... Odottelenkin alakerran työhuoneen yhteydessä olevien varastotilojen valmistumista, sillä sinne pitäisi saada tilat urheiluvälineillekin.

Jännä fakta muuten lapsiperheen kengistä; olipa eteinen kuinka tilava tahansa, kenkäkaaoksen määrä on aina vakio! Vaikka meilläkin on perinteisen tuulikaappieteisen sijaan tilava veranta, on aina jonkun kengät tiellä ja jalan alla...

Tämä kevättalvi tuo kautena vielä omat haasteensa; tarvitaan aktiivikäytössä ulkoilukenkiä, kevyempiä 'kaupunkikenkiä', kumisaappaita, monoja, nappiksia... Mitään ei oikein voi nostaa pois, sillä seuraavana päivänä niitä taas kuitenkin tarvitaan. Ja kun käyttäjiä on neljä, velloo lattialla päivittäin kenkämeri - ei lainkaan niin maltillinen muutaman kengän sotku, kuin alla olevassa valokuvassa...

Ja kuten todettu, sitä ulkoilu- ja urheiluvälinevarastoa odotellessa... Koko perheen sukset, luistimet, jääkiekkomailat ja pilkkimisvälineet sulassa sovussa nojailevat verannan seinustalla ja nurkissa, pienemmän pojan luistelutuki lojuu verannan sohvalla. Ainoastaan omat sukseni ovat tällä hetkellä poissa kuvasta ja kiltisti autoni takakontissa viimeisimmän hiihtoreissun jäljiltä.

Lisäksi Ikean kassissa odottelee parisenkymmentä sipsipurkkia viemistä pojan kouluun askartelutarvikkeiksi - ehkä tällä viikolla viimein tsemppaan ja raahaan pussukan opettajalle.

Huh, tästähän tuli melkoinen eepos!

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka ja katsella näitä ihan oikean elämän jättämiä jälkiä kodissamme. :)

Mutta vaikka kaikki on vähän vinksinvonksin ja heikunkeikun, niin ei anneta sen häiritä liikaa.

Koti on elämistä varten tehty! 

Ja vaikka yleensä blogissa julkaistuissa kuvissa on kaaos tiukasti rajattu pois kuvasta, niin siellä se aina lymyilee taustalla. Mutta tiedättekö mitä?

Pieni arkinen kaaos, ne elämisen jäljet, tekevät kodista mielenkiintoisen ja AIDON! 

Tsemppiä kaikille sinne oman arkisen kaaoksen keskelle ja viikon viimeisiin työpäiviin!