Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. lokakuuta 2018

Ajatuksia bloggaamisesta, vinkkini bloggaamista harkitsevalle sekä blogihaaste jokaiselle bloggaajalle!


Lupailin jo toissapäivänä Instan puolella istahtavani blogin ääreen kirjoittamaan, mutta huomaamatta uusin intohimoni, tänä syksynä aloittamani kirjontaharrastus vei taas illalla mennessään!

Olen kirpputoreilta haalinut pari kirjontakehikkoa aikoinaan odottelemaan innostumista aiheesta ja maanantaina viettäessäni hetken aikaa paikallisessa kirjastossa olin löytänyt inspiraation; kannoin kotiin kasan kirjonta-aiheisia oppaita täynnä upeita kuvia villalangoin kirjotuista töistä sekä paksun oppaan erilaisista kirjontapistoista.

Ensin selailin kirjat läpi, sitten aloin rohkeasti vain kokeilemaan erilaisia tekniikoita - ja nyt olen rohkeasti omasta päästäni, puhtaasti flow -tilassa vain antanut mennä: en kaipaa elämääni enää juurikaan enempää mitään millin tarkkaa ohjeistuksen seuraamista vaan menen ronskisti puhtaalla tunteella ja oman inspiraationi mukaan! On syntynyt erilaisia kukkasia ja jopa taalainmaan hevonen!

Olenkin nyt aamun varhaiset hetket, myöhäisiltapäivien arjen tauot sekä iltojen hiljaiset tuokiot istunut nenä kiinni kirjontakehikkoon viritetyssä kankaassa....


Tähän kirjontaan hurahtamiseen liittyy myös aihe, josta ihan oikeasti ajattelin tänään kirjoittaa - eli suuria tunteita herättävästä, ah niin ärsyttävän rakkaasta harrastuksesta eli bloggaamisesta.


Kuten valokuvaaja Tarja Sirkiän kanssa toteutetun yhteistyön yhteydessä aiemmin syyskuussa kerroin, olen pyrkinyt haastamaan itseäni aktiivisesti poistumaan mukavuusalueeltani ja kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista. Yksi tällainen rohkea heittäytyminen tuon valokuvattavaksi lupautumisen ohella on ilmoittautuminen mukaan Keski-Uudenmaan blogien eli KUBLO:n ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään tapahtumaan, Blogilauantaihin huomenna, lauantaina 6.10.


Blogilauantaihin osallistuu neljä bloggaajaa KUBLO -yhteisöstä; Koivulan Emäntä, Tsajut - Korpikiven Tupa, Sarin puutarhat ja minä Villa Kotiranta -blogillani. Menossa mukana on myös KUBLO:n perustaja Rouva Sana.

Tapahtumassa keskustellaan bloggaamisesta - mitä se ihan oikeasti on ja miksi ihmeessä me olemme tähän puuhaan lähteneet! Koetetaan yhdessä karistaa harhaluuloja yhden harrastuksesta ja toisen ammatista - ja samalla innostaa aiheesta kiinnostuneita rohkeasti hyppäämään mukaan tähän todella mielenkiintoiseen maailmaan.

Tämän tapahtuman lähestyessä ovat omat ajatukset kovasti pyörineet teemassa ja ehkä pienenä valmistautumisena tulevaan lauantaihin päätin järjestää ajatuksiani kirjallisen tekstin muotoon. Ja jotta tästä ilosta saadaan kaikki irti, niin tehdäänpä tästä haaste myös bloggaajatuttavilleni ja laitetaan vahinko kiertoon! :)


Te lukijani, jotka bloggaatte - olette pysähtyneet oikein kunnolla pohtimaan, mikä teitä vetää tässä maailmassa puoleensa? 


Miksi olette aloittaneet ja minkä voimalla jaksatte tuottaa uutta vuodesta toiseen? Tästä haasteesta saa napata kiinni kuka tahansa - ainoana toiveenani on, että linkitätte oman postauksenne tuonne alle kommentteihin, jotta pääsisin lukemaan mahdollisimman monen vastauksia näihin itseäni askarruttaneisiin kysymyksiin.



Tässäpä VILLA KOTIRANNAN BLOGIHAASTEEN kysymykset:


1. Mistä aloitin ja mitä odotin?
2. Mikä on muuttunut matkan varrella?
3. Minkä voimin jaksan? Mikä inspiroi bloggaamisessa?
4. Löytämäni bloggaamisen kääntöpuolet?
5. Miettimisen arvoiset kysymykseni jokaiselle bloggaamisen aloittamista harkitsevalle?



...Ja tietenkin ne omat vastaukseni näihin haastaviin kysymyksiin:


***********


1. MISTÄ ALOITIN JA MITÄ ODOTIN?

Villa Kotiranta syntyi tahtotilasta pitää aktiivisesti valokuvallista remonttipäiväkirjaa yllä. Tahdoin kirjata koko (lähes kolmivuotisen) projektin vaiheet ylös ja liittää kuhunkin hetkeen kuuluvat valokuvat tekstin kanssa yhteen - ja tähän sähköinen päiväkirja oli kaikkein näppärin ratkaisu. Minun kohdallani sähköiseksi päiväkirjaksi muodostui blogi, sillä olin jo aiemmin tutustunut bloggaamiseen, mutta toisen, hieman kömpelömmän alustan kanssa.

Odotin periaatteessa sitä mitä lopulta sainkin; kanavan kertoa remonttikokemuksistamme ja tallettaa noita muistoja helposti uudelleen selattavaan muotoon. Kaipasin harrastusta - olin tuolloin aloittaessani mammalomalla pienemmän poikamme kanssa - johon pääsisin purkamaan myös luovuuttani kirjoittaen ja valokuvaten. Kuin pientä henkireikää arjesta, jotain ihan ikiomaa juttuani.





2. MIKÄ ON MUUTTUNUT MATKAN VARRELLA?

Vuosien varrella remontti on alkanut valmistumaan ja samoin sisältö blogissa muuttanut vähitellen muotoaan. Olenkin viime aikoina pohtinut, kuuluuko Villa Kotiranta enää suoranaisesti Remontti ja rakennus -kategorian alle vai olisiko oikeampi osoite nykyisin Sisustus- tai Lifestyle -kategoria...

Bloggaaminen on myös muuttunut arjen henkireiästä ja kevyestä harrastelusta näissä lähes neljässä vuodessa kuin toiseksi pieneksi ammatiksi, jota toteutan oman toiminimen avulla. Edelleen kirjoitan vain aiheista, joista olen oikeasti kiinnostunut, mutta mukaan on tullut erilaisten yritysten kanssa toteutettuja yhteistyökuvioita, sekä olen päässyt kokeilemaan valtavasti  itselle entuudestaan vieraita asioita - kuten puutarha-alan ammattilaisille suunnatuille messuille somistuksen toteuttamista!

Eli puhdas luova kirjoittaminen ja valokuvaaminen on saanut rinnalleen kirjanpidon ylläpitotehtäviä, kuittien arkistointia, kalenterin kanssa juttujen suunnittelua sekä ajoittain jopa pientä stressiä siitä, että ehdinhän istumaan blogin ääreen. Lapsiperheen arjen hulinat, päivätyöni mukanaan tuoma väsymys iltaisin sekä yhteistyöyritysten odotukset blogini sisällöltä voivat laittaa välillä hieman puuskuttamaan.

Toki paljon positiivisiakin muutoksia vuosien varrelle on mahtunut; olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin blogini kautta - joita toki ehdin näkemään aivan liian harvoin, kiitos arki - ja päässyt tosiaan tekemään yhteistyötä yritysten kanssa, joista olen aidosti kiinnostunut ja joiden tuotteisiin luotan - ja mikä tärkeintä; joiden tuotteita ja palveluita ihan aidosti sydämestäni voin suositella!

Olen oppinut näinä vuosina lisää valokuvaamisesta, sekä valokuvien käsittelystä, ja tapani tuottaa sisältöä - nähdä tarinan punainen lanka ja kuulla teksti mielessä jo siinä vaiheessa, kun valokuvaan postausta varten - on kehittynyt. Blogini on myös löytänyt äänensä ja ulkomuotonsa vuosien aikana ja menettänyt hieman sitä aloitusvaiheen 'lapsen kömpelyyttä', kun vielä hain omaa tapaani blogata remontoinnista, kotimme sisustamisesta sekä ihan vain elämästä ylipäätään.




3. MINKÄ VOIMIN JAKSAN? MIKÄ INSPIROI BLOGGAAMISESSA?

Jouduin hetkeksi oikein pysähtymään ja miettimään, miksi edelleen, kohta neljä vuotta aloittamisen jälkeen, jaksan istahtaa koneen ääreen ja käyttää niitä ruuhkavuosien arjen harvinaisia hiljaisia hetkiä bloggaamiseen.

Myönnetään, että ajoittain olen harkinnut lopettavani - mutta kanssabloggaajien pohdintoja lukiessa ja kuunnellessa heidän kokemuksiaan olen tullut tulokseen, että jokainen bloggaaja käy jossain vaiheessa nuo samat pohdinnat lopettamisesta läpi. Ja silti suurin osa päättää edelleen jatkaa valitsemallaan tiellä.

Sain omalle listalleni NELJÄ itselle tärkeää syytä, miksi en osaisi enää luopua blogistani:

1. Blogi on yksi tärkeimmistä keinoista toteuttaa luovuuttani. 
Rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista - olen aina rakastanut - joten jos lopettaisin bloggaamisen, tiedän etten kirjoittaisi enää niin paljon. Tai ehkä osaisin suunnata kirjoittamisen jotenkin toisin; olen lapsesta asti haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta en koskaan saa aikaiseksi aloittaa - tiedostan itsekin, että olen liian impulsiivinen ja levoton sielu niinkin pitkäkestoiseen urakkaan, joten blogitekstien tuottaminen tuntuu tällä hetkellä juuri sopivan haastavalle.

Mutta valokuvaaminen! Jos lopettaisin bloggaamisen, en takuulla laskisi kameraa kädestäni, mutta pelkään, että kuvat jäisivät pelkiksi tiedostoiksi tietokoneelle hautautumaan massan alle. Nyt, kun valokuvaan myös blogia varten, käyn kaikki valokuvani aina säännöllisesti läpi sekä käsittelen niistä suosikkini - ja niihin on helppo palata myöhemmin blogissa.

2. Itseni haastaminen & onnistumisen tunteet
Blogin kautta olen joutunut (tai päässyt, kummin asian nyt haluaa kokea) astumaan usein pois mukavuusalueeltani, ja haastamaan itseni kokeilemaan jotain aivan uutta. Joskus jostain projektista olen suunnattoman stressaantunut viikkoja etukäteen, että 'miksi ihmeessä menin tähän lupautumaan', mutta H-hetkellä tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja hihkua riemusta - juuri noita ilon, onnen ja onnistumisen tunteita varten blogin ääreen jaksaa palata päivästä ja viikosta toiseen!

3. Palaute
Mikään ei innosta paremmin jatkamaan, kuin lukijan kommentti tai viesti, kuinka tekstistä on löytynyt vastaus juurikin häntä askarruttaneeseen asiaan tai joku on innostunut blogini myötä itsekin kokeilemaan esimerkiksi jotain DIY-projektia.

Toisaalta taas palaute yhteistyöyrityksiltä kampanjan onnistumisesta ja kiitos tehdystä työstä - sillä sitähän ne yritysyhteistyöprojektin nimenomaan ovat, TYÖTÄ - saa hymyn leveäksi ja joskus jopa pienen tuuletuksen aikaiseksi.

4. Blogitutut ja -yhteisöt
Vaikka aloitin blogin omaksi ilokseni, remonttipäiväkirjaksi, on tekeminen muuttunut nopeasti yhteisölliseksi ja sosiaaliseksi. Olen tavannut blogin myötä aivan mahtavia ihmisiä, joista osan kanssa pidetään enemmän ja vähemmän aktiivisesti myös blogin ulkopuolellakin yhteyttä.
Villa Kotiranta on myös jo pidemmän tovin ollut osa KUBLO -yhteisöä, joka on kerännyt Keski-Uudenmaan bloggaajat ja vloggaajat yhteen. Meitä on jo melkoisesti!




4. LÖYTÄMÄNI BLOGGAAMISEN KÄÄNTÖPUOLET?

Tähän onkin helppo vastata; stressi kiireisessä arjessa...

Bloggaaminen vaatii aikaa - siis jos haluaa tehdä lähtökohtaisesti asioita kunnolla - ja kaikki se aika on pois jostain muualta. Tässä yksi syy, miksi blogissa on kesäkauden ollut tänä vuonna hieman normaalia hiljaisempaa; tämä kesä oli ensimmäinen Villa Kotirannassa asuen vietetty, joten piha- ja puutarhatyöt veivät suurimman osan vapaa-ajasta. Toisaalta myös keväällä aloittamani uusi työ on vienyt mehut niin tehokkaasti, että iltaisin parhaalle on tuntunut vain kaatua sohvalle miehen viereen Netflixin ja karkkipussin ääreen.

Ja kun olen ottanut arjessa hieman rennommin iltaisin, koen siitä huonoa omatuntoa blogin vuoksi ja stressaannun. Aiemmin hauskasta harrastuksesta ja siitä arjen pienestä henkireiästä tulee helposti jotain, mitä pitäisi tehdä, sen sijaan että saan tehdä.

Onnekseni minun listallani ei tässä kohti ole ikävät kommentit blogissa tai suoranainen nettikiusaaminen - siihenkin törmää aivan liian usein! Nimettömänä on niin helppoa huudella ja purkaa omaa pahaa oloa vaikka blogien kommenttikenttiin...





5. MIETTIMISEN ARVOISET KYSYMYKSENI JOKAISELLE BLOGGAAMISEN ALOITTAMISTA HARKITSEVALLE?


1. Miksi haluan bloggaajaksi? / Miksi haluan pitää blogia?

Vaikka nuo kaksi kysymystä kuulostavat nopeasti periaatteessa samalle, on niissä suuri ero. Pohdi rehellisesti, haluatko loppujen lopuksi bloggaajaksi vai pitää blogia? Kyse on motiivista - miksi haluan lähteä tähän mukaan? 

Jos ensisijainen motiivi on saada käyttää titteliä 'bloggaaja', oletko aivan varma, että ymmärrät mitä se pitää sisällään? Haetko julkisuutta? Silloin blogi on pitkä ja kivikkoinen tie. Tai harkitsetko bloggaamista saadaksesi ilmaisia tuotteita ja palveluita? Voin kertoa, ettei ole ilmaista lounasta! :) Jokaisen tuotteen eteen olen itsekin tehnyt tuntitolkulla työtä ja joka ikisestä tuotteesta/palvelusta olen maksanut myös verot.

Jos haluat toteuttaa itseäsi, olla luova ja kehittyä tekemisessäsi, blogin pitäminen on erinomainen harrastus, joka voi muuttua vaikka ammatiksi. Se vaatii työtä ja aikaa, mutta kaikki on mahdollista.


2. Mihin ole valmis vetämään oman yksityisyyteni rajat?

Yksityisyyden rajojen vetäminen voi olla helppoa, mutta olen huomannut, että niitä kiinni pitäminen ja asettamiesi rajojen noudattamisen seuraaminen yhteistyökumppaneiden kanssa voi olla todella haastavaa.

Olen itse rajannut, etten halua kertoa tarkkaa tietoa asuinpaikastamme. Alueena Mäntsälä kertoo mielestäni jo riittävästi, en koe tarvetta jakaa julkisuuteen sen tarkempaa tietoa, millä kylällä asumme. Mies ja lapset ovat sivuhahmoja blogissani, eivät he ole tätä harrastustani valinneet - niinpä he kulkevat teksteissä (ja Instagramissa) vain  nimillä 'Mies', 'Isompi poika' ja 'Pienempi poika'. Myöskään heidän valokuviaan jaan blogissa ja Instagramissa todella harkitusti.

Alun perin rajasin myös, ettei minustakaan olisi tullut sukunimi julkisuuteen, mutta jossain vaiheessa huomasin sen jo ilmaantuneen yhteistyöyrityksen sivuille.

Ajoittain olen joutunut oikein vääntämään rautalangasta, miksi en ole valmis tinkimään näistä rajoista; olen yksityinen henkilö, joka haluaa pitää kiinni yksityisyydestään, vaikka bloggaankin. Se saattaa kuulostaa toisista todella ristiriitaiselle...


3. Paljonko olen valmis irrottamaan aikaa muusta elämästäni bloggaamiseen?

Kuten aiemmin jo tekstissä totesin, on blogiin käytetty aika aina pois jostain muusta. Mistä olet valmis tinkimään?

Mieti, pystytkö irrottamaan aikaa päivittäin vai kerran viikossa - vai vielä harvemmin? Blogissa ei missään tapauksessa tarvitse julkaista päivittäin, mutta kerro lukijoille avoimesti, mikä on sinun tahtisi julkaista. Lukijan kannalta on mukavampaa tietää, että kerran kuukaudessa ilmestyy blogiisi uutta luettavaa, kuin käydä päivittäin kurkistamassa, onko blogissa tapahtunut jotain.

Eikä aikaa kulu ainoastaan tekstien kirjoittamiseen, vaan mm. postausten suunnitteluun, valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn, kommentointiin, blogitekstien linkittämiseen sosiaalisissa medioissa, yhteistyökuvioiden järjestämiseen ja niiden yksityiskohdista sopimiseen, kirjanpitoon ja kuittishowhun, erilaisiin tapahtumiin osallistumiseen...

Vaikka blogisi genre ei olisikaan Lifestyle, on bloggaaminen eräänlainen elämäntapa - se kulkee mukanasi vähän kaikessa mitä teet.


4. Mistä haluan kertoa maailmalle? Mikä on intohimoni?

Blogin kantavaksi teemaksi kannattaa valita aihe, josta intohimoisesti haluat kertoa koko maailmalle. Muuten blogin ylläpitäminen alkaa nopeasti maistumaan puulle ja tuntumaan työlle.

Jos sinua kiinnostaa valtavan moni asia, mieti mahtuvatko kaikki aiheet saman blogin alle - mikä on blogisi punainen lanka? Mitä tarinaa haluat lukijoillesi kertoa? Sillä sitähän bloggaaminen on, tarinankerrontaa! Kuinka solmit haluamasi aiheet yhdeksi yhtenäiseksi tarinaksi?

Ilman tarinaa, ilman sitä punaista lankaa, joka solmii palaset yhteen, on blogi helposti vain julkaisualusta, jonne on ladattu vähän sitä sun tätä sen mukaan, mikä minäkin päivänä sattui julkaisijaa kiinnostamaan. Kuinka kauan lukija jaksaa pystyä mukana...?

Villa Kotirannassakin aiheet menevät remontoinnista ja sisustamisesta kotipuutarhan hoitoon, askarteluideoihin ja lapsiperheen arkeen - siksi olenkin alkanut harkita blogin genren vaihtamista remontoinnista lifestyleen… Kaikki mitä kerron, ovat osa minua ja meidän elämäämme täällä Mäntsälän maaseudulla - meidän arkeamme!




***********

Näihin - ja takuulla moniin muihinkin kysymyksiin saat lisää uusia näkökulmia tulemalla kuuntelemaan 

huomenna (lauantai 6.10.) Hyvinkään pääkirjastoon klo 12-14

 Koivulan Emäntä, Tsajut - Korpikiven Tupa, Sarin puutarhat ja Villa Kotiranta -blogien takana olevien bloggaajien ajatuksia!


Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton!


Tervetuloa!


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kauan työnalla ollut arkikuvakooste!


Monenlaisen 'vastoinkäymisen' kautta sain vihdoin ladattua valokuvat koneelle ja otettua riittävästi aikaa hiljentyä blogin äärelle kirjoitustöihin. On pitänyt päivittää tietokonetta ja ladata kameran akkua, ja ihan liian monena aamuna, jolloin herään viiden jälkeen viettääkseni pienen hetken ensin miehen kanssa kahvitellen ja sitten yksin touhuten omiani, on pienin poika noussut ylös jo ennen kuutta! ...Eipä siinä paljoa blogiin keskitytä, kun aamutouhut alkavatkin aikaisin...

Jo tovin on blogeissa näkynyt arkikuvia; sisustusbloggaajat ovat esitelleet kotejaan arkisissa asuissaan - ilman valokuvauksia varten tehtyjä siivoiluja tai pyykkikasojen rajaamisia pois kuvista. Siis näyttäneet sitä oikeaa arkea siellä blogien taustalla.

...Hieman kateellisena olen noita blogikoteja ja niiden 'kaaoksia' katsellut; minullekin kelpaisi sellainen arkinen sotku, kuin yksi kahvikuppi muutoin tyhjällä tasolla tai kaksi leikkiautoa olohuoneen sohvapöydällä...! :)

In my dreams!


Ihan ensinnäkin pakko todeta, etten pidä sanasta 'blogikoti'. Aivan kuin koti olisi jokin kulissi blogin taustalla!

Ei, ei ei...

Ihan ensin on elämä - meidän tapauksessa nelihenkisen lapsiperheen elämä - ja sen ympärillä on koti. Meillä tuo koti vielä punoutuu tähän elämäämme entistä vahvemmin tuon osittain jo takana olevan monivuotisen remontin myötä. Se, jos jokin, sitouttaa meidät tähän taloon sydänjuuria myöten!

Sitten ihan omana tarinanaan on Villa Kotiranta -blogi. Se tarina sai alkunsa remontistamme, mutta on laajentunut tässä vuosien saatossa kertomaan myös elämästämme muutoinkin. Isona osana blogiani on kotimme, mutta blogini ei määrittele kotiamme.

Kotimme elää aivan omaa elämäänsä blogin ulkopuolella!

...Ja tästä innostuneena päätin osallistua tähän arkikuva -sarjaan. En niinkään pyri raotamaan verhoa blogin takana, vaan enemmänkin avaamaan teille palasen tätä ihan oikeaa elämää, joka kodissamme vallitsee. Valmistautukaa piiiitkään postaukseen! ;)

Eli en toivota teitä tervetulleeksi tällä kertaa Villa Kotirantaan, vaan mukavaa saada teidät visiitimme kotiimme.



Aloitetaanpa kierros! :)



Nappasin nämä valokuvat menneenä sunnuntaiaamupäivänä - tänä viikonloppuna kun emme suorittaneet mitään viikkosiivousta, vaan päätettiin ottaa laiskotellen.

Olohuoneen sohva on paikka, jonka selustalle jostain syystä aina isomman pojan yöpuku aamuisin unohtuu... Lisäksi mies oli selannut edellisenä iltana mainoslehtiä tuossa sohvalla ja vähän itsekin yllätyin aamulla huomatessani niiden olevan yhä levällään - kuin joku kohta palaisi niiden ääreen jatkamaan lukemista!


Pönttöuunin edustalle on karissut polttopuista roskia ja pienemmän pojan palapelit ovat jääneet sohvapöydälle odottelemaan kasaamista.

Jos olisin ottanut tuvasta 'tavalliseen' blogipostaukseen, olisin imuroinut nuo roskat, kerännyt lehdet, pöyhinyt tyynyt ja ryhdistänyt sohvaa. Isomman pojan yökkäri olisi lennähtänyt hänen huoneeseensa ja sohvan viereiseltä pöydältä olisin nostanut pois lasten kirjat ja leikkaamista odottelevat sisustuslehdet.


Keittiön pöytä on takuulla jokaisessa perheessä se murheenkryyni, johon kertyy kaikenlaista turhaa tavaraa odottelemaan siirtoa oikealle paikalleen...


Tällä kertaa pöydältä löytyi pienemmän pojan leluja, minun messuilta tuomia kuvastoja, isomman pojan Aku Ankka, vichy -pullo, tietokoneen laturin johto, miehen kahvimuki ja lapsen aamupalaviilin purkki lusikoineen sekä jotain mainoslehtiä (täälläkin)....

Pöydän vieressä vaanii lelukrokotiili - ja valokuvaajallakin on teemaan sopivasti eriparivillasukat jalassa!


Ennen saareketta aiemmissa kodeissa keittiön ruokapöytä oli se paras paikka mihin laskettiin päivän postit ja tavarat, jotka olivat keittiön kautta kulkemassa paikasta toiseen. Nyt eteisestä tupaan tullessa suurin osa roinasta, kuten käsilaukku, avaimet, puhelimet, postit tai vaikka ostokset, jäävät jo matkalla verannan lipaston päälle tai viimeistään saarekkeelle.

Tuvan pöydälle kertyy tavaroita, joiden kanssa on touhuttu aamukahvia juodessa - tai vaikka vain viettäessä aikaa pöydän ääressä. Tuntuu, että pienempi poikakin mielummin leikkii pöydän päädyssä omalla paikallaan kuin vaikka tuvan lattialla...


...Ja vaikka kuinka päivittäin koettaa muistuttaa, niin - kuten kaikki ala-asteikäisten poikien vanhemmat varmasti allekirjoitatte - tuntuvat opit unohtuvan välittömästi, kun vanhemman silmä välttää ja mm. viilipurkit jäävät niille sijoilleen eivätkä löydä tietään roskikseen... Huokaus...

Keittiön räsymatot ovat aina vinollaan - joko poikien hippaleikeistä tai kissan kilahdettua kirmaamaan ympäri tupaa. Aina ohi mennessä saa mattoja suoristella ja kun taakseen kohta katsoo, on tilanne taas tällainen:


Keittiön tasoille kertyy aivan liian helposti kaikkea pientä sälää; puhelimien latureita, lippuja ja lappuja, leluja, laseja... Taitaa alakuvassa olla myös uudet, juuri ostetut kurahanskatkin vielä odottelemassa kauppareissun jäljiltä.

Ja tuosta johtokaaoksesta kun joku päivä vielä pääsisi eroon!


Toinen puhelimien ja tablettien latauspiste on muodostunut tuonne saarekkeen alle eksyneen jakkaran päälle. Kaipaisin jotain kivaa koria/puulaatikkoa johtojen säilyttämiseen - laatikkoa, joka olisi riittävän suuri myös pitämään tabletin sisällään latauksen ajan!

Alla olevasta kuvasta näkyy myös saarekkeen päälle kertynyt tavaramäärä... Jokunen tovi sitten vietin yksin kokonaisen viikonlopun kotosalla ja yhtenä puuhanani oli siivota koti oikein vimpan päälle siistiksi; saareke ehti olla muun perheen saavuttua kotiin maksimissaan 10 minuuttia ihanan tyhjä, kunnes kaaos taas otti vallan! :)

Myös käytävän matot ovat harvoin kauniisti rivissä, sillä kissa ravatessaan asunnossa potkii samalla matot pitkin seiniä... Ihanan ra(s)kas kisumme...


Tässä kodissa minusta on tullut ensimmäistä kertaa elämäni aikana varsinainen touhukas järjestelijä - vaikkei se heti näistä valokuvista taida kyllä välittyä... :)

Tutuksi hokemaksi on jo muodostunut 'vie mennessäs, tuo tullessas', ja näin kaksikerroksisessa talossa asuessa tuosta tuvan portaikon kaiteesta on tullut odotuspaikka alakertaan siirtyville tavaroille: aina portaita kulkiessa nappaan odottamaan kertyneet tavarat mukaani ja vien paikoilleen alakertaan.

Suurin osa näistä odottelijoista on joko kodinhoitohuoneeseen menossa olevaa pyykkiä tai yläkertaan kulkeutuneita pyyhkeitä sekä kylpytakkeja.

Ja missä on tyhjä taso, siinä oiva laskupaikka: käytävän valkoisen rottinkikorin päälle kertyy aina viimeisimmät laukkuni...


Makuuhuoneessa yleensä sänky on petaamatta ja täälläkin tasoille kertyy kaikenlaista tavaraa; edellispäivän vaatteita, pyyhkeitä aamun suihkun jäljiltä... Lattialla lojuu pienemmän pojan unikavereita, joita hän tuo sylillisen mukanaan kömpiessään öisin viereemme, sekä edellisiltana sängyssä saunan jälkeen juomani tyhjä vischypullo.

Saunaillan jälkeen pyyhkeet ja kylpytakit kulkeutuvat aina yläkertaan, vaikka kuinka yövaatteet olisivat saunaosastolla odottelemassa, sillä löylyjen jälkeen menee pitkä aika jäähdytellessä, ennen kuin tekee mieli pukea vaatteita ylle. Siinä ehtii usein iltapalankin napostella kylpytakissa...


Isomman pojan huoneessa jatkuu sama teema; missä taso, siellä tavaraa.

Kun oikein kovasti koetan miettiä, en muista onko poika kertaakaan vielä istunut tuossa perintötuolissaan, vain toimiiko se ainoastaan edellispäivän kouluvaatteiden ja futiskamojen säilytyspaikkana.

...Myös koulupöytä on usein niin täynnä kirjoja, lehtiä ja muuta 'elintärkeää tavaraa', että läksyjäkin tehdään mieluiten huoneen lattialla. Toki niin taisin itsekin tehdä saman ikäisenä...

Alakuvaan on näköjään jäänyt pyyhekumikin odottelemaan seuraavaa läksytuokiota.


Isomman pojan parvi on paikka, joka tuottaa minulle ristiriitaisia ajatuksia; toisaalta en mene parvelle kuin siivoamaan ja toivottelemaan hyvät yöt, joten kaaoksen ei pitäisi minua suuremmin haitata, mutta silti en malta joka käynnillä olla vähän järjestelemättä taskukirjoja hyllyihin paikoilleen.

Mutta parasta tässä parvella sijaitsevassa oleskelu- ja nukkumispaikassa on se, että harvoin vieraat tänne saakka kurkistavat ja petaamaton peti on aina piilossa ylimääräisiltä silmiltä.


Pienemmän pojan huoneessa taas leikkimisen jäljet näkyvät - ja saavat näkyä! Tällä kuvauskerralla tilanne huoneessa oli jopa ihan maltillinen; joskus illan aikana on ehditty kiskomaan leikkeihin lähes kaikki lelut kaapeistakin esiin. :)

Kolmevuotiaan kanssa harjoitellaan vielä edellisten leikkien siivoamista ennen seuraavan aloittamista. Olohuoneesta nuo leikit jo melko hyvin siivotaankin kasaan, mutta täällä omassa valtakunnassaan tahti on vähän erilainen...


Verannalla arkista kaaosta aiheuttaa nurkkaus, joka ei olekaan aikaisemmin esiintynyt blogissa - ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen nurkkaus on vielä remontin osalta pahasti kesken.

Tähän nurkkaan on rakentumassa Ikean keittiön kaapistorungoista säilytysjärjestelmä, jonka on kolmen nurkan puoleisen kaapin osalta tarkoitus ylettyä lähes tuonne kattoon saakka! Vaatekaappien rungoista ei tällaista kokonaisuutta oikein tahtonut saada fiksusti kasaan, joten rohkeasti lähdimme työstämään toisenlaista ratkaisua.

Vaikka kaapisto on vielä kesken (yläkaapit sekä ovet puuttuvat) on se otettu jo käyttöön, jotta mm. kausitakit ja isommalta pojalta pienemmälle jääneet vaatteet (joita onkin laatikkokaupalla odottamassa - jotain hyötyä tuosta seitsemän vuoden ikäerosta!) saatiin pois tuvan puolelta pyörimästä.

Tuossa kaapiston edessä sitä pahinta kaaosta aiheuttaa kirppistavaralaatikot, jotka odottelevat lähtöään, sekä verannalle kasautuneet pahvilaatikot, jotka pitäisi viedä kierrätykseen. Lisäksi olemme ihan mahdottomia vichyn suurkuluttajia, joten verannalla odottelee taas kerran siirtoa alakerran kylmäkellariin muutama korillinen saunajuomaa.

Ja missä taso, siellä tavaraa; vichykorien päälle onkin laskettu viimeisimmän mönkkäriajon jälkeen ajovaatteet sekä kypärät. Nuo kypärät ovat meillä myös melkoinen haaste säilytyksensä puolesta; tällä hetkellä käytävän kaappirivin päällä on pitkä rivi miehen ja lasten moottoripyöräkypäriä, lasten polkupyöräkypäriä ja minun ja isomman pojan BMX/DH -kypäriä. Ei nyt varsinaisia sisutuselementtejä... Odottelenkin alakerran työhuoneen yhteydessä olevien varastotilojen valmistumista, sillä sinne pitäisi saada tilat urheiluvälineillekin.


Jännä fakta muuten lapsiperheen kengistä; olipa eteinen kuinka tilava tahansa, kenkäkaaoksen määrä on aina vakio! Vaikka meilläkin on perinteisen tuulikaappieteisen sijaan tilava veranta, on aina jonkun kengät tiellä ja jalan alla...

Tämä kevättalvi tuo kautena vielä omat haasteensa; tarvitaan aktiivikäytössä ulkoilukenkiä, kevyempiä 'kaupunkikenkiä', kumisaappaita, monoja, nappiksia... Mitään ei oikein voi nostaa pois, sillä seuraavana päivänä niitä taas kuitenkin tarvitaan. Ja kun käyttäjiä on neljä, velloo lattialla päivittäin kenkämeri - ei lainkaan niin maltillinen muutaman kengän sotku, kuin alla olevassa valokuvassa...


Ja kuten todettu, sitä ulkoilu- ja urheiluvälinevarastoa odotellessa... Koko perheen sukset, luistimet, jääkiekkomailat ja pilkkimisvälineet sulassa sovussa nojailevat verannan seinustalla ja nurkissa, pienemmän pojan luistelutuki lojuu verannan sohvalla. Ainoastaan omat sukseni ovat tällä hetkellä poissa kuvasta ja kiltisti autoni takakontissa viimeisimmän hiihtoreissun jäljiltä.

Lisäksi Ikean kassissa odottelee parisenkymmentä sipsipurkkia viemistä pojan kouluun askartelutarvikkeiksi - ehkä tällä viikolla viimein tsemppaan ja raahaan pussukan opettajalle.

Huh, tästähän tuli melkoinen eepos!

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka ja katsella näitä ihan oikean elämän jättämiä jälkiä kodissamme. :)

Mutta vaikka kaikki on vähän vinksinvonksin ja heikunkeikun, niin ei anneta sen häiritä liikaa.

Koti on elämistä varten tehty! 

Ja vaikka yleensä blogissa julkaistuissa kuvissa on kaaos tiukasti rajattu pois kuvasta, niin siellä se aina lymyilee taustalla. Mutta tiedättekö mitä?

Pieni arkinen kaaos, ne elämisen jäljet, tekevät kodista mielenkiintoisen ja AIDON! 


Tsemppiä kaikille sinne oman arkisen kaaoksen keskelle ja viikon viimeisiin työpäiviin!



lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 parhaat sisustushankinnat ja hankintalistaa vuodelle 2018


Taas vuoden viimeisillä hetkillä on hyvä hieman summata mennyttä vuotta - ennenkuin aletaan suunnittelemaan täydellä tohinalla seuraavaa!

Modernisti kodikas -blogissa heitettiin joulun alla kaikille sisustusbloggaajille haaste listata kuluneen vuoden parhaat sisustushankinnat. Ihana haaste, jonka ääreen jouduin hiljentymään hetkeksi - niin monen monta ihanaa hankintaa ja sisustuspäätöstä on tullut tehtyä vuoden 2017 aikana, eli remontin viimeisillä metreillä, että tämä tehtävä vaati pohdintaa.

Vuoden 2017 aikana toteutui myös useita mukavia blogiyhteistöitä, jotka nekin osaltaan täydensivät kotimme sisustusta.

Jottei liian helpoksi kävisi, päätin listata loppuun myös TOP-5 sisustusasiaa, jotka ovat haavelistallani tulevalle vuodelle 2018. :)


*****

Hankinnat 2017:


1. Noblessa -keittiö

Ehkä isoin hankinta tänä vuonna, mutta ehdottomasti samalla kyllä niitä rakkaimpiakin!

Tätä keittiötä suunniteltiin jo lähes paatoksella - eikä nyt käyttöönottamisen jälkeen kaduta tippaakaan; keittiö toimii kuten suunniteltiin, tavarat ovat löytäneet paikkansa ja saarekkeen ympärille mahtuu koko perhe vaikka leipomaan.

**Kirjoitan tässä samalla muistivihkooni ensi vuoden blogipostauksia ajatellen, että palaanpa tähän keittiöön vielä paremmin omassa julkaisussa ja listaan koko keittiöprojektin plussat ja miinukset, sekä jaan käyttökokemukset tarkemmin. Kyselyitä kokemuksistamme on nimittäin tullut paljon niin kommentteina kuin sähköpostiviesteinäkin, enkä ole vielä ehtinyt aivan kaikkiin edes vastaamaan.




2. Ikean keltainen Strandmon -lepotuoli

Huonekaluhankinta, josta olemme miehen kanssa olleet 100% yhtä mieltä heti ensimmäisestä silmäyksestä lähtien!

Jo ennen kuin uskalsimme edes ääneen puhua remontin valmistumisesta ja tulevasta muutosta, olimme lisänneet tämän Strandmon -lepotuolin hankintalistallemme - ja jopa paikka sille oli valittuna etukäteen Villa Kotirannan tuvassa.

Ehdottomasti suosikkihuonekalujamme - niin ulkonäkönsä, värinsä kuin istuttavuutensa puolesta!




3. Sukhin luonnonvalkoinen (Kalim) palmikoitu villamatto [*kaupallinen yhteistyö*]

Minulla oli ilo tehdä yhteistyötä Sukhin kanssa marraskuussa 2017 - tuon yhteistyön tuloksena kotiimme saapui ihanan pehmoinen ja koko perheen omakseen ottama palmikoitu villamatto.

Kuten olen aiemminkin todennut, teen yhteistyötä ainoastaan niiden yritysten ja tuotemerkkien kanssa, joihin todella uskon ja joiden laatuun luotan - Sukhin eettiset ja ekologiset arvot kulkevat käsikädessä omieni kanssa!

Jos et vielä ole ehtinyt tutustua tähän kotimme uuteen mattoon - tai Sukhin arvoihin - kurkkaa nämä kaksi aiempaa postaustani:





4. Pirta Lupiini -teekannu

Syyskuussa kotiimme saapui kauppareissun yhteydessä kaunis Pirta -tuotemerkin Lupiini -teekannu. Rakastuin kannun puiseen ripaan, messinkisiin yksityiskohtiin sekä pinnan kuviointiin.

Lisäksi kukkaroystävällinen hinta miellytti suuresti; 19,95€!

...Odottelen kovasti verantamme valmistumista kevättä kohti ja tulevia teehetkiä vanhalla puusohvalla istuen, yrittiteetä Lupiini -teekannussa hauduttaen...




5. Oras Optima 2727F -hana

Tässä on tuote, josta olen haaveillut vuosia!

Tai oikeastaan haaveilin alunperin Optimaa edeltäneestä versiosta, Oras Venturasta, joka nyttemmin on jo poistunut mallistosta. Oras Optima on seuraavan sukupolven älykäs keittiöhana kosketusvapaa -toiminnolla ja elektronisella pesukoneventtiilillä.

**Kirjoitin muistivihkooni merkinnän myös tähän aiheeseen palaamisesta, sillä kyseisestä hanasta onkin niin paljon kerrottavaa - niin kehuja kuin rakentavaa palautettakin - ettei tähän postaukseen kaikkea mahdu!



6. Carl Thore Trava -valaisimet

Näistä valaisimista en olekaan vielä ehtinyt blogiin juttua tekemään, sillä ne saapuivat meille vasta juuri joulun alla sitten. ...Siksi alla olevat valokuvatkin ovat Instagramissa julkaisemiani, ja niin ollen valitettavasti hieman huonolaatuisia...

Valaisimet löytyivät Tori.fi -nettikirppiksen kautta, ja pienen tinkaamisen jälkeen sain ne varsin sopuhintaan - vaikka siltikin tällaisena perus-pihinä ihmisenä hieman irsistelin; kaksi valaisinta (erinomaisessa kunnossa, vanhan rouvan kodista) yhteensä 150€!

**Olipa onni osallistua tähän sisustushankinnat -haasteeseen, sillä tässä samalla löysinkin monen monta aihetta, joihin en ole vielä ehtinyt kunnolla keskittymään blogissa! Raapustan siis muistivihkoon myös merkinnän näistä valaisimista ja parempien valokuvien ottamisesta...




7. Isäni lapsuudenkodin pirtinpöytä ja penkit

Marraskuun loppupuolella piipahdimme koko perheen voimin lapsuudenkodissani Pohjois-Savossa, jonne kiikutimme vanhemmilleni varhaisena joululahjana Bonanza -sarjan ruokapöydän tuoleineen, sekä noudimme ja kasasimme uuden vaatekaapin Ikeasta.

Vaihtokauppana nostimme peräkärryn kyytiin isäni lapsuudenkodista peräisin olevan pirtinpöydän penkkeineen, jotka isäni kertoman mukaan ukkini Aapeli on aikoinaan sodan päätyttyä hankkinut.

Näistä kalusteista olen haaveillut koko aikuisikäni ja isälleni vannonut, että sitten kun joskus minulla on koti minne kalusteet mahtuvat, tulen ja haen ne parempaan talteen vanhempieni rantasaunan pukuhuoneesta. :)

Vuosi 2017 ja Villa Kotirannan valmistuminen mahdollistivat näiden perintöaarteiden uuden elämän seuraavan sukupolven käytössä!




8. Savo Kuutio -liesituuletin

Helmikuussa 2017 vierailin Rakenna ja Sisusta -messuilla Turussa. Tarkoitus oli viettää pari päivää lapsivapaata-äidin-omaa-aikaa, valokuvata, kirjoittaa blogia sekä kuulostella sisustusalan kuulumisia vuodelle 2017. Kaiken tuon lisäksi ehti mukaan tarttua myös etsinnässä ollut TÄYDELLINEN liesituuletin: Savo Kuutio!

Olimme etsineet valkoista liesituuletinta, joka olisi juurikin kuution muotoinen ja tulisi roikkumaan saarekkeen ylle vaijereiden varassa, mutta sopivaan hintaan ei sellaista ollut tullut vielä vastaan. Onni onnettomuudessa oli kohtuullinen messutarjous ja mahdollisuus saada tuote toimitetuksi kotiin vasta kesäksi - eihän meillä helmikuussa ollut edes tupakaan valmiina, saati keittiökään muuten kuin tilauksen muodossa etenemässä...!

**Raaps, raaps, aihelistalle lisätty liesituulettimenkin tarkempi esittely! Palataan siis aiheeseen tarkemmin alkuvuodesta.




9. Keinutuoli nettikirppikseltä

Tämän keinutuolin kanssa kävi sikäli tuuri, että olin etsinyt valkoista, perinteistä keinutuolia jo hetken paikallisilta nettikirppiksiltä tuloksetta. Lopulta satuin Facebook -kirppisryhmään sopivasti, kun eräs toinen henkilö oli jo varannut keinun ja tingannut sen hintaa alkuperäisestä hieman alaspäin. Nopeasti oma nimi jonoon - ja kappas; ensimmäinen hakija perui varauksen ja minä kipaisin noutamaan keinun valmiiksi tingattuun hintaan; 40€!

Ihana istua ja kiikutella, todella tukeva ja hyväkuntoinen, ja silti natisee juuri sillä oikealla tavalla tunnelmallisesti hieman. ;)

...Kelpaa pönttöuunin lämpöisessä kupeessa, seinäkellon raksutusta kuunnellen kiikutella ja juoda päiväkaffeja - katsellen samalla ikkunan takana aukeavaa maisemaa.




10. Suihku yläkertaan - Antique Brass

Rohkea hankinta - tilattuna nettikaupasta ulkomailta, perinteinen sika säkissä -ratkaisu - mutta juuri sellainen, kuin olimme etsineet!

Oikea katseenvangitsija muutoin niin vaaleassa yläkerran wc- ja suihkutilassa, ja tuo sadesuihku vielä korostaa korkeaa huonetta ja vinokattoa.




Haaveet & hankintalistalla 2018:



Palaan yhä uudelleen ja uudelleen ihastelemaan Mansikkatilan mailla -blogiin Tainan hankkimaa Urna -maljakkoa - oliivinvihreänä oikein erityisen kaunis!

...Hinta vain hirvittää, en tiedä raaskinko koskaan yli 200€ yhdestä maljakosta maksaa - oli se sitten kuinka ihana tahaansa... :) Menee siis ehdottomasti enemmän Haaveet- kuin Hankintalistalla -osioon.


2. Vintage valaisin yläkerran wc- ja suihkutilaan

Tähän ei juurikaan sopivaa valokuvaa löydy, sillä mitään tiettyä valaisinta ei ole etsinnässä. Tiedän vain, että sen oikean tunnistaa kun se tulee vastaan. :)

Spekseihin olen kuitenkin listannut, että...

...Kattovalaisin, ei kuitenkaan missään tapauksessa plafondi
...Varsiosaltaan/yksityiskohdiltaan messinkinen
...Kupuja voi olla yksi tai useampiakin, mutta joko kirkasta kuviolasia tai valkoista huurrelasia
...Kupu/kuvut eivät saa olla auki alhaalta, eli en halua, että valaisimen polttimot näkyvät alhaalta päin katsottaessa
...Mielellään oikeasti vanha, ei uustuotantoa huonekalukaupasta

Saa hihkaista, jos tulee vastaan sopiva! ;)


3. Työhuoneeseen palanen saneerausverkkoa seinälle muistitauluksi

...Tämä saattaa toteutua jo jopa heti alkuvuodesta, sillä suunnitelmissa on huomenna (syntymäpäiväni kunniaksi?!) visiitti rautakaupoille - verkko on jo ilmoitettu miehen ostoslistalle! :)

Verkkoon onkin helppo nipsuin, klipsein ja koukuin ripustaa ideakuvia, julisteita, kortteja tai vaikka kevyitä kukkia piristämään työhuonetta. ...Työhuone ylipäätään on Haaveet- ja To-Do -listan kärkipäässä tulevalle vuodelle; pää hajoaa tältä käsityö- ja askarteluihmiseltä, jos en vähitellen pääse levittämään tavaroitani muualle kuin keittiön ruokapöydälle... :D


4. Alakerran tv- ja pelihuoneen vierassängyn/löhösohvan verhoilu

Tämä sisustushankinta onkin jo siirtynyt enemmän To-Do -listalle, sillä kankaan ehdinkin jo hankkimaan Vallilan valikoimasta joulun alla. Puuttuu siis enää ompelukoneen korjaus ja sen jälkeen äidin omaa laatuaikaa kaavoittaen, leikaten ja ommellen!

Alakerran tv- ja pelihuoneeseen oli alunperin tarkoitus tulla vanhan kotimme sohva, joka ei sitten lopulta mahtunutkaan ovista sisään (mikä aloittelijavirhe!!). Sen sijaan nostimme tilaan 120cm leveän vierassänkymme, sekä vanhasta sohvasta selkätyynyt, ja rakensimme niiden avulla koko perheelle löhöilypaikan.

...Ongelmana vain on, ettei sänky + sohvan selkätyynyt sellaisenaan näytä kovin viihtyisälle + käytettävyys kärsii, kun tyynyt tipahtelevat ja sijauspatja valuu. Ratkaisuksi onkin suunnittelilla sängyn huputtaminen vahvalla Vallilan puuvillakankaalla!


5. Saunaan polttopuille vanha suuri saavi

Tällä hetkellä polttopuut ovat vanhassa suuressa Orthexin muovisaavissa - jossa tosin siinäkin on sitä hakemaamme pihasaunan tunnelmaa. Haaveilen ja selaan ahkerasti Toria, etsien vastaavankokoista suurta puusaavia, joka sopisi paremmin vanhan talon henkeen.

...Meillä itse asiassa on jo yksi sellainen (kannellinen), mutta se on aivan liian kaunis ja hyvässä kunnossa 'uhrattavaksi' saunaan...


*****

Tämän aiheen äärellä olisin saanut käytettyä puoli iltaa - onnen tunteita herättäviä sisustushankintoja olisi ollut vielä enemmänkin kuin nuo mainitut kymmenen!

Ilahduttavaa oli muuten huomata, että oli huomattavasti helpompaa listata noita jo hankintoja sisustuslöytöjä, kuin laatia uusia hankintahaaveita tulevalle vuodelle - kertoo ehkä siitä, ettei juuri mitään enää puutu ja parhaat hankinnat tulevat hetkessä: aina ei tiedä mitä tarvitsee tai haluaa, ennen kuin se tulee vastaan - vaikka kirpputorilla tai alennusmyynnissä! :)

Olisi kiva kuulla, jos olet tarttunut tähän samaan haasteeseen itsekin - lukisin mielelläni teidän listauksianne!


Leppoisia vuoden viimeisiä hetkiä kaikille!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

5 x Sisustusperiaatteeni -haaste

Maaliskuun puolella törmäsin hauskaan '5 x Sisustusperiaatteeni' -haasteeseen Mansikkatilan mailla -blogissa, ja laitoin aiheen korvan taa. Tähän ehdottomasti halusin palata ajan kanssa!

Jokainenhan laittaa kodistaan juuri sellaisen, missä viihtyy - makuja on monia, eikä niistä todellakaan sovi kiistellä! :)

Usein ihastelen selkeitä, moderneja koteja ja toisaalta taas ihanan värikkäitä, retroja rintamamiestaloja, mutta tiedän, että vaikka niissä on ihana piipahtaa ihastelemassa, en itse osaisi kummassakaan asua.

Rakastan värejä ja runsautta, joten en malttaisi ikinä pitää kodissani minimalistista järjestystä ja harmonisia mustan, valkean ja harmaan sävyjä, vaan pikkuhiljaa tasot täyttyisivät 'kaikenlaisesta kauniista pikkutavarasta' - tunnetaan myös miesten sanastosta termein 'krääsä', 'roina', 'turhake' tai jopa 'ne-kirppikseltä-raahatut-tasojen-valtaajat' - sekä sohvat täyttyisivät värikkäistä tyynyistä, seinät lasten maalauksista ja lattiat valtaisivat räsymatot.

Toisaalta tahdon kodissani pinnat vaaleiksi, ns. puhtaiksi pohjiksi, joiden päälle on helppo rakentaa erilaisia värimaailmoja ja tunnelmia piensisustuksen keinoin. Esimerkiksi vanha kerrostaloasuntoni Lahdessa oli värikäs kokonaisuus, mutta kun huonekalut kantoi muuttokuormaan, jäi jäljelle vain valkoista, harmaata ja mustaa! :)

Mietin tätä aihetta pidemmän aikaa, ja lopulta viisi teemaa nousi sisustusperiaatteeni punaiseksi langaksi:


1. Oman tyylin löytäminen ja siitä rohkeasti kiinni pitäminen sisustustrendien tuulissa

Käydessäni läpi vanhoja sisustuslehtien vuosikertoja vuosilta 2007-2010, löytyi noinkin vanhojen lehtien sivuilta koteja, jotka edelleen saivat aikaan inspiraation, ja jotka leikkasin talteen liimattavaksi leikevihkoihini.

Tästä heräsikin ajatus, että tahtoisin kotini sisustuksen olevan niin aikaa kestävä, että kymmenen vuotta myöhemminkin voisin katsella siitä valokuvia ja todeta, että wow!

Tämä ei tarkoita 'ajatonta' mustavalkeutta ja niitä minimalistisia selkeitä linjoja, vaan omaa vahvaa näkemystä ja tyyliä. Ei heittelehtimistä sisustuslehtien paasaamien trendien mukaan, vaan luottamista omaan makuun ja rohkeaa pysymistä rakastamassaan tyylissä.



2. Koko perheen koti, ei vain äidin sisustusmaailma

Kodin tilojen tulee olla mietitty niin, että jokainen perheen jäsen viihtyy ns. yleisissä tiloissa, kuten keittiössä, olohuoneessa ja pesutiloissa.

Lapsiperheelliset tietävät, etteivät ne lapset kovin hyvin siellä omissa huoneissaan viihdy, eivätkä ne lelut tunne huonerajoja... ;) Lapsiperheen elämä saa ja sen tuleekin näkyä kodissa - tämä on se edustusasunnon ja kodin välinen ero.


Lastenhuoneita isommille lapsille sisustaessa tulee kuulla myös lapsen oma mielipide, ja ne lempivärit. Vaikka sinä et välttämättä tahtoisi yhden yhtä vihreää seinää kotiin, mutta lapsesi haluaa asua viidakossa, niin ehkä pystytte löytämään kompromissin? ;)


Aikuisten makuuhuone on mielestäni niitä ainoita tiloja, joissa mennään aikuisten ehdolla; sinne ei tarvitse tuoda lelulaatikkoa nurkkaan - ellei se sitten tarkoita mahdollisuutta hieman pidempiin aamutorkkumisiin viikonloppuisin lapsen leikkiessä vanhempien lähellä. Aikuisten tulee myös saada mahdollisuus vetäytyä joskus omiin oloihin, hetkeksi piiloon olohuoneen lattian vallanneita leluja ja tiskivuorta...

Eikä unohdeta sitä puolisoa... ;) Koti on kompromissien tyyssija; mies saa olohuoneeseen oman laiskanlinnan, ja vaimoke makuuhuoneeseen meikkipöydän. Mies tahtoo olohuoneeseen taulu-tv:n, vaimoke sohvaryhmän kääntyneenä takkaa kohti. Välillä voi kipinöidä, kun sohvan paikkaa päätetään, mutta kyllä siinä sohvalla kelpaa miehen kainalossa käperrellen katsella vaikka niitä kymppiuutisia, takkatulen rätistessä hieman sivustalla... ;)



3. Rakennuksen oma ääni esiin

Tästä varmasti voisi saada aikaan kipakoitakin keskusteluja, mutta mielestäni talon/asunnon omaa aikakautta tulee kunnioittaa. 30-luvun rintamamiestaloa en sisustaisi puhtaasti modernin mustavalkeaksi, enkä 2010-luvulla rakennettuun kerrostalohuoneistoon rakentaisi museomaista kotia antiikkihuonekaluin ja raskain samettiverhoin.

Kotia tulee kuunnella, samoin kotia ympäröivää luontoa tai kaupunkimaisemaa; antaa niiden kertoa omaa tarinaa, ja tuoda tuota tarinaa tukeva sisustus kotiin. Koti kertoo kyllä mikä sinne sopii! Tämä vaatii myös rohkeutta olla valmis muokkaamaan omaa tyyliään, ja tuomaan siihen vivahteita tarvittaessa talon/rakennuksen omalta aikakaudelta.


Enkä tarkoita tällä, että kodin tulee olla aikakauskuvaus rakennusvuosikymmenen trendeistä, vaan kokonaisuuden tulisi olla yhtenäinen ja kodin kertoman tarinan uskottava.

Emme mekään entisöi 1940 -luvun vaihteen taloa sota-ajan museoksi, vaan pyrimme tuomaan tuon rakennuksen tälle vuosituhannelle, kunnioittaen silti sen historiaa ja yksityiskohtia. Esimerkiksi tupakeittiöön tulee pönttöuuni ja maalattu lautalattia, mutta keittiö on taas vastapainoksi hieman modernimpi ja selkeämpi valkoisen ja harmaan sävyissä.


4. Kerroksellisuuteen kätketyt yllätykset

Kuin jatkona tuohon sisustusperiaatteideni kohtaan kolme, rakastan yhdistää modernia ja rustiikkisia yksityiskohtia kodissani - vastakohdat ja särmät tekevät sisustuksesta mielenkiintoisen! :)

Uuden ja vanhan yhdistäminen, sekä vuosien mittaan asuntoon puun vuosirenkaiden tapaan muodostuva kerroksellisuus erottavat KODIN sisustusliikkeen esillepanosta.

Pienet yksityiskohdat, joita ensi silmäyksellä ei välttämättä edes huomaa, tuottavat silmänruokaa tilassa vieraileville - sekä kodin asukkaille itselleen. Hieman eri kulmasta tilaa katsottuna paljastuukin jokin sisustuksen piilotettu helmi, tai sisustuksessa käytettyjen värien käyttäytyminen eri vuorokaudenaikoina - konsteja on monia!


Kodin ei mielestäni tule olla sellainen, että huoneisiin astuessa näet yhdellä silmäyksellä kaiken, mitä tila pitää sisällään - samaa periaatetta käytän myös puutarhan suhteen; pieniä polkuja, joiden varrelta löytyy salaisia maailmoja ja pieniä aarteita.

Kätke yllätyksiä löydettäväksi seikkailijoille! :)


5. Luo mahdollisuus möbleeraukselle ja värien vaihdoksille

Kuten jo aiemmin tässä tekstissä mainitsin, sisustukseni pohjana toimii neutraalit sävyt, tyhjä canvas.

Haluan vaihtaa värejä eri sesonkien mukaan, ja esimerkiksi joulu on kodissani joka vuosi eri värinen. Tästä syystä en esimerkiksi halunnut sisustusta dominoivaa punaista pönttöuunia tupakeittiöön, sillä olisin voinut samantien heittää hyvästit sini-hopealle joulusisustukselle! :)

Pitkäikäiset ratkaisut, kuten tuo pönttöuuni, keittiön kalusteet ja kylpyhuoneen laatat pyrin valitsemaan mahdollisimman neutraaleissa väreissä, sillä niitä ei uusita muutamankaan vuoden välein. Mielummin ajattelen, että ne ovat pohjana sisustukselle, joka muodostuu (vaihtuvista) värikkäistä yksityiskohdista - tekstiileistä, leikkokukista, kukkaruukuista, astiastoista tai vaikka valaisimista.


Samoin kuin möbleeraan huonekaluja usein seinältä toiselle, tai jopa vaihdan huoneita päikseen, haluan, ettei kodin sisustusta ole rajoittamassa vaikeasti vaihdettavat tapetit tai seiniin kiinnitetyt valaisimet. Maalaaminen on loistava nopea ja melko edullinenkin tapa tuoda uusia tuulia kotiin, ja raikastaa sisustusta!


*********

Saitko kiinni sisustusperiaatteideni punaisesta langasta? ;)

Millaiselle sinun listasi näyttäisi? En nimeä ketään vastaanottajaa haasteelle, mutta mielellään lukisin teidän periaatteistanne!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...