Muutaman päivän hiljaiselo blogissa on tarkoittanut tohinan täyteisiä päiviä täällä meidän arjessamme! ..En oikein tiedä edes, mistä aloittaa, joten tartun ensimmäisenä kasvimaan kuulumisiin - ehkä se eniten aikaa vievä osa-alue täällä maaseudun elossa näin syksyisin, jännä juttu... ;)
Hyödynsimme viime sunnuntaina pari tuntisen, jonka isoin poika oli kaverillaan syntymäpäiväjuhlissa, ja kävimme keräämässä miehen kanssa talteen omenat kasvimaalta. Lisähaasteena urakalle oli imeliin, maahanpudonneisiin omenoihin kotiutuneet ampiaiset... Ihmeellisesti selvisimme ilman yhtään pistosta, vaikka keräilimme myös maahan pudonneet hyväkuntoiset omenat talteen.
Tuntui kuin olisimme tehneet omenapuuvanhuksille palveluksen riisuessamme heidän harteiltaan raskaan taakan, sillä jokaisen oksasta irrotetun omenan keventäessä taakkaa puiden oksat vähitellen nousivat yhä ylemmäs. Yksi oksa oli revennut sadon painosta, ja keväällä tuo oksa saa leikkurista, mutta hienosti jaksoi puu silti tuonkin oksat omenat kypsyttää meille poimittavaksi.
Tiistaina töiden jälkeen kiikutimme omenat mehustamoon täällä Mäntsälässä. Tässä kohti paukuttelen henkseleitäni, sillä MINÄ ajoin omenakuorman peräkärryssä! En ole koskaan ennen edes kokeillut peräkärryn kanssa ajamista, mutta etupenkillä istui maailman rauhallisin opettaja, jonka ohjeistuksella jopa peruutin kärryn kanssa - ja vielä ihan mallikkaasti! ;) Ehkä seuraavan kerran uskaltaudun jo ihan yksinkin ajamaan...!
Omenat olivat mehustamon arvion mukaan hyvässä mehustuskunnossa (riittävän kovia), toki joukkoon mahtui myös ylikypsiäkin. Mutta kuulemma olimme liikkeellä juuri oikeaan aikaan, ja omenoista saatiin painoon nähden todella hyvässä suhteessa mehua. Kahdesta puusta saimme tänä vuonna omenaa 222kg ja tuosta määrästä mehua tuli 132 litraa!
Koetin huonolla menestyksellä löytää tuolta jostain arkistoista tietoa, paljonko määrät olivat viime syksynä, mutta muistelisin, että 2015 oli paljon huonompi omenavuosi... Olisiko omenakiloja kertynyt vaivaiset vajaat 100kg...?
...Mietin omenoita kerätessä, että onhan tama jonkun mielestä varmasti hullun hommaa; nähdä se vaiva, että kerää sadon ja kuljettaa mehustamolle. Ja maksaahan tämä touhu - kyllä omenamehulitran saisi halvemmalla lähikaupasta...
Mutta tässä (ja niin monessa muussakin itse kasvattamisessa) pointtina on, että tiedämme mitä syömme. Näissä mehuissa ei ole säilöntäaineita, eikä omenia ole kasvatettu suurtuotantona lannoittaen tai torjunta-aineita käyttäen.
Vähän sama kuin noiden kanojen kanssa; ei kukaan perusta kotikanalaa, jotta saisi kananmunia halvemmalla...! Kanalan perustamiseen, kanojen hoitoon ja ruokintaan, kanalan lämmitykseen ja valaisuun kuluu sen verran rahaa, että jos halpoja munia kaipaa, kannattaa mennä kaupasta hakemaan. Ja tiedoksi teille, jotka ette tienneet; kanat tarvitsevat paljon muutakin, kuin ruuantähteitä (appeet); kauraa, rehua, kalkkia... Mutta kanat ovat lemmikkejä, jotka sivutuotteena tuottavat 'lähiruokaa', josta jälleen kerran tiedämme, miten se on tuotettu. Ja osallistumalla kanojen päivittäiseen hoitoon opetamme lapsillemme arvostusta ruokaan - 'tekemällä töitä' ruuan eteen ja seuraamalla eläinten eloa osaamme arvostaa eri tavalla jokaista kanalasta noudettua kananmunaa.
Kasvimaallakin vihertää vielä mukavasti! :)
Ainoastaan pinaatti, herneet ja rukola ovat nyt tulleet tämän syksyn osalta tiensä päähän - ja vaikka pensaspavun taimet yhä ovat elinvoimaisina lavoissa, on papusato jo kokonaan poimittu, kevyesti höyrytetty ja pakastettu talven makkarakeittoja ja wokkeja varten.
Pensaspapua sain tänä vuonna moninkertaisesti viime kesään verrattuna, ja tietenkin nälkä kasvaa syödessä; haaveena vielä isompi ala pavulle ensi kevääksi kasvimaalle! ;)
Kruunutilli jäi tänä syksynä lähes käyttämättä, sillä kurkkusato näyttää jäävän vajaaseen kymmenenn kurkkuun, jotka kaikki on aika pitkälti syöty leivän päällä sitä mukaa, kun ovat kypsyneet. Anoppi taisi saada jotakin säilöntään, ja hän hakikin tilliä kasvimaaltani.
Ja tuosta heräsi ajatus, että miksei voisikin hyödyntää kasvimaan pinta-alaa jakamalla jonkun toisen kanssa kasvatettavia lajikkeita - vaihdantataloutta siis! 'Kasvata sitä kurpitsaa, minä kesäkurpitsaa, ja laitetaan sato puoliksi!'
Tai voisiko vuokralava toimia? Tiettyä summaa vastaan voisi joku kaupungissa asuva, kotona kasvattettua ruokaa arvostava henkilö, ostaa yhden kasvatuslavan sadon, esimerkiksi porkkanaa. Oi, tästä voisin kirjoittaa muutamankin postauksen - nämä kotipuutarha ideat puhkeavat kukkaan aina syksyisin, kun kannan selkä vääränä satoa keittiöön, ja pähkäilen, mitä ihmettä niistä kaikista kasveista oikein valmistan! :)
Maissikin kasvanut pitkäksi ja tukevaksi, ja ainakin kolme maisintähkää olen sieltä bongannut! Nyt sitten pitäisi googlailla, että mistä ihmeestä minun pitäisi tunnistaa poimittavaksi kypsä maissi?! :D
Ajattelin käydä ostamassa pari harsoa vielä nyt syksyksi (keväällä repesivät kaikki vanhat harsot haperoina), ja virittää ne vielä maissien ylle, kun säät tästä vielä viilenevät - varsinkin öisin. En usko, että kasvukausi on täällä riittävän pitkä maissille, mutta koetetaan nyt viimeiseen asti ennen luovuttamista! ;)
Ja bataatti - toinen lajike, joka kaipaa pian harsoa ylleen!
Lehdet ovat kasvaneet kaikissa taimissa runsaasti köynnöksenä. Ajattelin antaa tuonne syyskuun loppupuolelle näiden olla maassa (ellei säät nyt radikaalisti muutu ja yöpakkaset iske), ja sitten nostaa ensimmäisen koemielessä ylös. Jotenkin olen saanut päähäni ajatuksen, että siellä mullan alla ei odottele pyöreät bataatit, vaan sellaiset pokkanamaisiksi turvonneet juuret... Noh, kunhan jotain maisteltavaa saadaan, niin olen tyytyväinen! :)
Herneet syötiin, ja varret ovat kuivahtaneet jo tukikeppien ympärille. Tuet kun siirtyvät varaston puolelle, jäävät herneet taimet lavoihin maatumaan talven ajaksi ja keväällä sekoitan ne mullan joukkoon lannoitteeksi. Samoin ajattelin tehdä pavuillekin.
Kesäkurpitsasadossa ei tänäkään vuonna ole ollut mitään järkeä! :D Tälläkin hetkellä kuistilla odottelee toimenpiteitä kymmenkunta kesäkurpitsaa... Muutaman ajattelin viedä tänään ystävälleni, ja kesäkurpitsa-kurpitsahilloa voisin valmistaa vielä muutaman ison purkillisen. On nimittäin noita kurpitsojakin kertynyt mukavasti... Yhden kurpitsan valmistin jo hilloksi, portailla odottelee kolme kokkaamista ja kasvimaalla kypsyy vielä kymmenkunta lisää... Ja kurpitsantaimia sain anopilta keväällä kaksi - yhtään enempää ei olisi pitänyt kesäkurpitsaakaan istuttaa.... ;)
Tohina täällä jatkuu läpi viikonlopun - koetan ehtiä huomenna viimeistään koneelle takaisin hetkeksi, sillä valokuviakin jaettavaksi on kertynyt taas jokunen!
Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!!
Kyllä sulla on runsas puutarha. Ei ihme että saat hyvän sadon.
VastaaPoistaToi omenamehu on niin hyvää, ei mistään kaupasta löydy tuollaista.
Itse mekin olemme puristaneet, laitoin pakkaseen.
Tänä kesänä lavoihin eksyi paljon tavallista enemmän kukkasia, kuin edellisinä vuosina, ja ne omalta osaltaan ovat saaneet puutarhani näyttämään todella runsaalta. Toki satoakin on tullut enemmän kuin olisin uskaltanut toivoa - onhan tämä kasvimaa tänä vuonna jäänyt hieman vähemmälle huomiolle, kun sijaitsee tuolla raksan tontilla, eikä tässä nykyisessä pihassa.
Poista