Meidän aikuistenkin oma kammari on vihdoin ja viimein siinä kunnossa, että tänään siirtyy ensimmäinen huonekalu - vanha senkki - nykyisestä tilapäiskodistamme Villa Kotirantaan!
*Villiä tuuletusta ja onnenkiljahduksia!*
Samaisessa, ensimmäisessä virallisessa muuttokuormassa siirtyvät myös kaksi liinavaatekaappia; pienemmän pojan huoneesta kaappi, joka pursuaa pehmoleluja, ja eteisessä maalausta odotteleva tuunauskohde, josta syntyy alakerran pelihuoneeseen säilytyspaikka perheemme lautapeleille.
Rakastan näitä Mattiovien Line 4R -sarjan lasiovia, jotka valikoituivat lopulta meidän kammariimme, alakertaan johtavan portaikon alapäähän (eli pelihuoneeseen) ja verannalta sisälle asuntoon johtavaan oviaukkoon.
Huurrelasista ei näy läpi, mutta valo kulkee kauniisti läpi - ja oven toiselle puolelle ikkunattomaan käytäväänkin saadaan tämän makuuhuoneen sekä veranan lasioven kautta luonnonvaloa.
Vaikka vanhaa puuverstasta onkin pyritty säilyttämään remontissa mukana mahdollisimman paljon, ja olemme palauttaneet niitä elementtejä, joita jouduimme remontin alussa purkamaan - kuten puulattiat ja -seinät - olemme myös samalla tuoneet talovanhusta tälle vuosituhannelle.
Pyrkimys vanhan säilyttämiseen, ja vanhan talon pelastaminen uuteen eloon ei mielestäni automaattisesti tarkoita remontin osalta puhdasta entisöintiä tai sisustuksessa museomaisuutta, vaan perinteiden ja nykyhetken sulavaa käsikkäin kulkemista.
Joku toinen on omalla kädenjäljellään luonut talolle sen historian, ja nyt me olemme omalla työllämme - ja pian talon asuttamisella - kirjoitamme vanhan puuverstaan jatkotarinan.
Siksi emme ole lähteneet talon yksityiskohdissa, kuten näissä valokatkaisimissa, pistorasioissa tai ovenkahvoissa etsimään nostalgisia, retroja ratkaisuja, vaan etsineet omaan makuumme sopivia vaihtoehtoja - pitäen mielessämme silti talon hengen ja haluamamme tunnelman.
Vanhan talon tuntua tuovat puolestaan miehen askartelemat listat pienine yksityiskohtineen - kuten alakuvassa viimeistä maalauskertaa odottava jalkalista.
Olemme käyttäneet leveitä puuvalmiita jalka- ja kattolistoja, jotka maalasimme talon väreihin sopiviksi; lattialistat harmaalla lattiamaalilla ja kattolistat Tikkurilan valkoisella. Ovien karmilistat ostimme valmiina, mutta ikkunoiden smyygit mies nakersi itse käsityönä.
Ja jotta matka pysyy mielessä - ja pelkkien jalka- ja kattolistojen merkitys huoneen ilmeelle - alla muistukseksi valokuva ihan lyhyen ajan takaa, kun huonetta vasta maalattiin:
Näillä ajatuksilla tähän uuteen aamuun! :)
Syksyisen sateiset keskiviikkoaamun terveiset siis Mäntsälän kupeesta kaikille!
Upealle näyttää! 😍
VastaaPoistaKiiiiiiitos! <3 En malta odottaa, että pääsen ensimmäisen yön noiden rauhoittavien seinien suojiin nukkumaan!
PoistaIHANA!<3 On teillä ollut tuossa aivan käsittämättömän kova työ, helpompaa olisi luoda tyhjästä uutta. Nostan taas kerran hattua!
VastaaPoistaVarmaan tekis mieli jo ne muutikin kamat tuonne kuskata.:D Tuliko keittiönkaapit viimein?
Kivaa viikkoa Satu!<3
...Sitä se mieskin on monet kerrat todennut, että (aikaisempi) uusi talo oli helpompi tehdä. Mutta uudessa ei välttämättä ole sitä samaa tunnelmaa.
PoistaJa toisaalta nämä kuluneet vuodet tämän remontin parissa ovat luoneet aivan erityisen siteen ja suhteen tähän taloon - ja siinä samassa kyllä tuohon omaan puolisoonkin! <3
Mutta hetkeksi haluaisin tämän jälkeen todeta, että 'ei enää ikinä' - ja sitten hetken hengähdyksen jälkeen tarttua seuraavaan haasteeseen. Ehkä se on sitten se kesähuone! ;)
Keittiön kaapit saapuivat aikataulun mukaisesti eilen illalla! Viikonloppuna alkaa kaapisto nousta vihdoin paikoilleen! <3 Hihhihiihii, niiiiin jännittävää!! :D
Ihanaa viikkoa, Taina! <3
Näyttää niin kauniille ja rauhoittavalle!
VastaaPoistaVoi, että te elätte jänniä ja palkitsevia hetkiä!💙
Kiitos, Riina! <3 Tuo Nefriitillä on todella rauhoittava vaikutus - melkein meren kohinan voi kuulla tuossa huoneessa. ;)
PoistaOi, kyllä, KYLLÄ! <3 Ja nyt, kun huonekalutkin alkoivat siirtyä talosta toiseen ja vielä oikeisiin huoneisiin, oikeille paikoilleen, alkaa tilaakin hahmottaa aivan eri tavalla!
VastaaPoistaTuo Nefriitti vei kyllä sydämen heti ensikohtaamisesta! <3