Luonnonmukainen lavaviljely -luennon muistiinpanot jakoon, olkaa hyvät!

Vietin eilen useamman tunnin Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäivillä, joita järjestää Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda. Kameran muistikortti on täynnä valokuvia niin kesäkukista, kuin terassien sisustusideoista ja lajikeuutuuksista, joita vierailullani pääsin ihmettelemään - ja tarkoitus olisikin heti miten julkaista ne, kunhan ehdin kameran purkamaan. :)

Mutta ensi hätään ajattelin jakaa tietopaketin, jonka sain Syötävän hyvä piha, luonnonmukainen lavaviljely -luennolta Kevätpuutarhapäivillä. Suvi Lehtonen, luomupuutarhuri, kertoi lavaviljelyn perusteista, ja kuulijat saivatkin kattavan opastuksen kateviljelyyn, kumppanuuskasveihin, luonnonmukaiseen lannoittamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Suvi Lehtonen on valmistunut 2012 luomupuutarhuriksi, ja työskentelee Hirvihaaran kartonon keittiöpuutarhassa. Hän toimii myös Heinolan biodynaamisella tilalla, joka käsittää mm. 420m2 kokoisen kasvihuoneen, avokasvimaan ja emolehmiä, joiden maito menee vasikoiden ravinnoksi, ja joiden lanta toimii tilan lannoitteena. (Tästä aiheesta olisin voinut kuunnella luentoa vielä lisätunnin!)

Mukaan tuolta luennolta tarttui myös Lavatarhuri, Kasvata satoa viljelylaatikossa -kirja (Haapalahti, Lehtonen, Tuisku - Kustannusosakeyhtiö Tammi 2015), joka on täydellinen opas niin lavaviljelyä suunnittelevalle, kuin jo kokeneemmallekin harrastajalle. Selkeiden ohjeiden lisäksi kauniilla valokuvilla täydennetty kirja - tähän on helppo uppoutua!

Tämän luentomuistiinpanojen puhtaaksikirjoituksen olenkin kuvittanut tuosta kirjasta ottamilla valokuvilla - pahoittelun kännykkäkameran kuvanlaadusta... Kirjan alkuperäisen valokuvat on ottanut Teija Tuisku.

LAVAVILJELY

PERUSTEET:

LAVA = Pohjaton kehikko
LAATIKKO = Kehikko, jossa on pohja, tai joka on sijoitettu esimerkiksi asfaltille tai kalliolle.


Hirvihaaran kartanon keittiöpuutarhassa on laatikkoviljelmät, sillä jotta kasvit voitiin alusta alkaen määritellä luomuksi, tuli kasvualusta eristää maasta. Jos viljelmät olisi tehty lavoihin, olisi kasvualustan suora maayhteys vaatinut luomuun siirtymisessä 3 vuoden odotuksen.

Laatikon pitäminen elävänä on työläämpää kuin lavan; pohjan vuoksi esimerkiksi madot ja muu pieneläimistö ei pääse laatikoihin, ja niitä on keväisin lisättävä ns. matopankeista.
Madon jäätyvät helposti talvisin laatikoissa, varsinkin jos kasvualusta ei ole syvä, joten pieneläimistö täytyy joka kevät uusia. Laatikoihin (ja lavoihinkin) kannattaa siis jättää talveksi kaikki kasvusto juurineen, jolloin ne tuovat suojaa pieneläimistölle, ja auttaa niitä selviämään pakkasista. Mitä syvemmällä kasvien juuret kasvualustassa ovat, sitä parempi.

Kasvatuslavan leveydeksi 1,5m on ihanteellinen hoidettavuuden kannalta - 2m leveä on jo liian leveä. Lavan pituudella ei ole merkitystä, mutta täytyy muistaa, että pitkä lauta saattaa pullistua keväällä, ellei lautoja ole tuettu hyvin. Myös liian kapeiksi ei lavoja kannata rakentaa, sillä kasvualusta pääsee kuivamaan helpommin kapeassa lavassa (= mitä kapeampi lava, sitä nopeammin kuivaa).

Kahden laudan korkuisista lavoista ei juurikaan ole hyötyä - on sama laittaa kasvit kasvamaan suotaan avomaahan. Liian matalissa lavoissa maa ei lämpene nopeasti keväällä, ja satokausi voi pidentyä syksyllä jopa 1,5kk korkeissa (~60cm) lavoissa!

Myös kuormalavoista voi rakentaa n. 85cm korkeita kasvatuslavoja!

Lavan rakennusmateriaaliksi sopii esimerkiksi rakennuksillakin käytetty raakapuu. Siperianlehtikuusi puolestaan säilyy yli kymmenenkin vuotta käsittelemättä - toki se on myös materiaalina kallis. Siperianlehtikuusesta puhutaankin luonnon kestopuuna.

Joka tapauksessa lavat tulee rakentaa käsittelemättömästä puusta, tai käsitellyn puun ja mullan välissä tulee olla suojakangas. Metallikehikot ja -laatikot sopivat myös viljelyyn, mutta reunat olisi hyvä eristää, sillä metallic voi hohkaa viileää pitkälle keväällä, ja toisaalta multa metallilaatikossa voi lämmetä auringonpaisteessa voimakkaasti ja näin ollen kuivaa nopeasti.

Myös kivet ja tiilet ovat loistavaa rakennusmateriaalia, ja niistä tehdyt lavat ovat lähestulkoon ikuisia. Nämä materiaalit tosin kestävät kauemmin keväällä lämmetä, mutta pidentävät syksystä kasvukautta huomattavasti. Näitä tiililavoja jäin miettimään bataattiviljelmilleni; niiden kanssa kun Suomen suvi taitaa yleensä loppua kesken kasvukauden...

LÄMPÖLAVA

Lämpölavalla tarkoitetaan katettua kasvatuslavaa, jonka sisällä lämpötila nostetaan tuoreen eläinperäisen lannan avulla keväisin. Tällaisessa lämpölavassa voi kasveja istuttaa kasvimaalle jopa huhtikuun puolesta välistä alkaen, ja sopii loistavasti vaikka varhaisperunalle tai basilikalle.

Lämpölavan kasaaminen aloitetaan jo maaliskuun lopulla; Lavan pohjalle kerätään min.10-15cm kerros olkea, oksia ja kuivia lehtiä - tähän käy vaikka edellisen syksyn haravoinnista kuivamaan kerätyt lehdet. Lava täytetään tuoreella, korkeitaan 1pv vanhalla hevosenlannalla, ja lantaan sekoitetaan olkea ja lehtiä. Lantapatjan tulisi olla ainakin 40cm paksu. Lava kastellaan kauttaaltaan lämpimällä vedellä ja lantapatja peitetään 3-7päiväksi oljilla tai styroksilla.

Kun lavan sisällä lämpötila on noussut huomattavasti (täytyy muistaa, että lavan sisällä voi lämpö nousta kasveille liiankin kuumaksi), lisätään pinnalle vielä vähintään 30-40cm hyvää multaa. Multaa tulee olla niin paljon, ettei siihen istutettavien kasvien juuret ulotu tuoreeseen lantaan. Kasvualustan lämpö kannattaa mitata ennen taimien istuttamista tai kylvöä - n.15 astetta sopii suurimmalle osalle kasveista.

Lämpölava peitetään lasilla (vanhat ikkunat) tai kennolevyllä. Aurinkoisina päivinä, ja kasvien kasvaessa pituutta, voit raottaa lasia ja tukien avulla nostaa lasia sopivalle korkeudelle auki. Tarvittaessa lämpölavalla voi käyttää lasin alla myös harsoa tuomassa lisäsuojaa kasveille.

Eli tästä ohjeistuksesta nopeasti laskettuna lämpölavan reunojen korkeuden olisi hyvä olla ainakin 90cm (min.10cm olkea/oksia/lehtiä + min. 40cm lantaa + min. 30cm multaa + 10-15cm lavan reunaa mullan yläreunasta laskettuna tuomassa tuulensuojaa = ~90-95cm).

KASVATUSLAATIKOISTA:

Laatikkoviljelyssä täytyy muistaa salaojittaa laatikoiden pohjat ja johtaa ylimääräinen vesi pois laatikon sisältä. Varsinkin, jos laatikot on sijoitettu taivasalle, on salaojitus tärkeää.

Parvekelaatikoissa kevyt lekasora sopii salaojittamiseen painonsa puolesta.

Koska kasvatuslaatikoihin eivät madot ja muut hyötyötökät pääse kasvualustan alta nousemaan, tulee laatikoihin tuoda lieroja vuosittain. Jos mullassa ei möyri matoja, ei myöskään ravinteet liiku laatikossa. Laatikkoviljelyssä voi mullan joutua uusimaan useammin, kuin lavaviljelyssä.

LAVAVILJELYSTÄ:

Lavaviljelyssä voi unohtaa lajikkeiden normaalit ohjeelliset istutusvälit, sillä lavoihin lajit on hyvä istuttaa tiheämmin kuin avomaalle. Tiheään istuttamalla saadaan peitettyä kasveilla pintamulta näkyvistä, ja tuolloin kasvualusta ei pääse kuivamaan niin nopeasti.

Mullan pinta tulisi jättää (kuten aiemmin jo mainitsinkin lämpölavan yhteydessä) ylimmän laudan (~10-15cm) verran alemmas, jolloin lavan reuna tuo kasveille tuulesuojaa.

Tämä tuli minulle luennolla suurimpana yllätyksenä; lavan alle EI tarvitse laittaa katekangasta! Vaikka lavaviljelmän perustaisi nurmikolle,  ei heinikko kasva läpi multakerroksesta. Jos lavan alle kuitenkin katekankaan haluaa laittaa, tulisi siihen tehdä viiltoja matoja ja muuta pieneläimistöä varten, jotta ne pääsevät nousemaan lavan multaan. Myös sanomalehdet sopivat hyvin maatuvana aineena lavojen alle, mutta niihinkin olisi hyvä tehdä noita viiltoja.

Jos lavat on sijoittamassa puun läheisyyteen, olisi puun latvuston leveyttä tarkistelemalla huomioita juuriston laajuus, ja tarvittaessa eristettävä katekankaalla. Mutta tässäkin tapauksessa tulisi viiltoja tehdä matoja varten.

KASVUALUSTOISTA:

Lavaviljelyyn sopivat hyvin puutarhajäte- ja lantakomposti, sekä viherkate. Tuoreen lannan kanssa tulee muistaa, että lanta tulee laittaa multakerroksen alle niin, ettei kasvien juuret pääse siihen osumaan.

Kysyin myös oman pienen kotikanalan pitäjänä mahdollisuudesta hyödyntää kanankakkaa lavaviljelyssä; vähintään 6kk kompostointia suositellaan kanankakalle. Eli jos jättäisin syksyllä lavat multineen paikoilleen, voisin laatikoita talviteloille laittaessa sekoittaa tämän kevään kanankakat tuolta kompostikasalta sinne mullan sekaan odottelemaan kevättä...

Myös hiekka soveltuu käytettäväksi mullan seassa, sekä myös kasvualustana sellaisenaankin. Hiekan raekoko tulisi olla 0,8-2 (puhallushiekka), EI pieninrakeinen, ns. hiekkalaatikkohiekka, joka liettyy helposti.

Hiekka ja ruohosilppu (hiekkaviljely) toimivat yhdessä hyvänä kasvualustana tietyille lajeille, kuten tomaatti, munakoisot ja paprikat.

Hiekka on periaatteessa ikuinen kasvualusta; kun syksyllä siitä poistaa kasvuston juurineen, on lava valmis keväällä uuteen viljelyyn - lisätään vain uusi kate.

Hiekkaviljelyssä tosin hiekkaan on hyvä laittaa varastolannoitepussi (harsopussi) lähelle kasvia, ja paljon katetta hiekan pinnalle. Myös kastelun kanssa tulee olla tarkka, ettei kasvualusta pääse kuivamaan - hiekka päästää veden helposti lävitseen, joten katteella iso merkitys kosteuden sitojana.

Biohiili - tai ihan vain saunan pesän lehtipuuhiiliaines - sitoo myös hyvin kosteutta ja antaa ravinteita kasvualustaan. Sopii mullan ja hiekan kanssa käytettäväksi.

KATEVILJELYSTÄ:

Kuten tuolla aiemmin jo kirjoitinkin, tulisi lavaviljelyssä lajit istuttaa tiheämpään kuin avomaalla, jotta kasvien lehdet peittäisivät pintamullan. Maa ei koskaan saisi olla paljas!

Kate estää kasvualusta kuivamisen lisäksi rikkakasvien kasvua, ja toimii suojana sekä ruokana pieneliöille.

Ja kun katteen sekoittaa lopulta multa-ainekseen, ei multaa tarvitse jatkossa juurikaan lisäillä lavoihin!

Kateaineksen käyttö myös mahdollistaa viljelyn kesämökeillä, sillä katteen avusta kasvit säilyvät kastelematta jopa sen viikonkin, kun mökillä ei olla.

Paras kate lavaviljelyssä olisi vihreä ruohosilppu; esimerkiksi nurmisilppu, voikukat, nokkoset ja koiranputket käyvät loistavasti katteeksi. Myös merilevä, kasvienkin superfood, käy hyvin katteeksi. Mitä vihreämpää, sitä parempi.

Katteesta kasvit saavat kaikki ravinteet ja hivenaineet joita tarvitsevat - periaatteessa muuta lannoitusta lavaviljelyssä ei tarvita! Varsinkin nokkonen on luonnonmukaisen viljelyn kulmakivi.

Kate saadaan helposti silppuamalla ruoho (esimerkiksi ruohonleikkuusilppu) ja nokkoset. Kasvisilppua levitetään paksu kerros, varsinkin heti keväällä. Tuoretta kasvisilppua ei tulisi kuitenkaan laittaa juuri istutettujen taimien tai kasvualustasta vasta esiin nousseiden kasvien ympärille, vaan mielummin taimirivien väleihin. Tosin kurpitsan taimet sietävät vahvaakin katetta, ja katteella voidaan ympäröidä heti istutetut taimet.

Kun kate on levietty kasvualustan päälle, litistetään se vesisuihkulla (voimakkaalla paineella) - vesisuihkun ansiosta katteesta irtoavat vitamiinit ja hivenaineet kasvualustaan.

Katekerroksia lisätään lavan päälle pitkin kesää.

Salaatit ja juurekset eivät tarvitse katetta paljoa, ja niille sopii esimerkiksi olki hyvin katteeksi runsasravinteisen ruoho- ja nokkossilppukatteen sijaan.

Tomaatille, kurpitsalle, purjolle, valkosipulille ja kaaleille katetta lisätään heinäkuun loppuun asti, jonka jälkeen katteen lisääminen lopetetaan katteen typpipitoisuuden vuoksi. Jos katetta lisätään esimerkiksi tomaatille liian pitkään, keskittyy tomaatti varren ja lehtien kasvattamiseen, ja sato jää huonoksi.

Katesilpun lisäksi käytetään eläviä katekasveja. Tällaisia ovat mm. matalakasvuiset apilat, joita käytetään isojen, runsaasti ravinteita tarvitsevien kasvien kanssa, kuten valkosipulin. Tällaisessa, esim. apilaa + valkosipulia sisältävässä kasvatuslavassa on oltava hyvä kompostimaa pohjana, jotta molemmat lajikkeet jaksavat kasvaa.

Matalakasvuisista apilalajikkeista persianapilassa ja veriapilassa on myös syötävät kukat, joten tämän katekasvinkin voi hyödyntää vaikka salaateissa.

SEKAVILJELY (KUMPPANUUSKASVIT):

Sekaviljelyn tarkoitus on mahdollisimman pienessä tilassa tuottaa mahdollisimman monipuolinen sato.

Hyviä kumppanuuskasviyhdistelmiä ovat esimerkiksi nämä:

Sipuli + porkkana: Sipuli karkoittaa porkkanan tuholaiset

Retiisi + herne

Tomaatti + basilica

Herne + kurkku

Papu + peruna

Palsternakka + retiisi

Kaali + samettikukka

Maissi + kurpitsa + salkopapu: Vanhin tunnettu kumppanuuskasvitrio intiaanien ajoilta. Salkopapu saa tukea kasvuunsa maissin varresta. Kurpitsa peittää kasvustollaan pintamullan ja pitää kosteuden maassa.

Samettikukka on loistava tuholaistorjuja, jonka kukat myös ovat syötävät. Esimerkiksi Hirvihaaran kartanon keittiöpuutarhassa lähes jokaisessa laatikossa kasvaa samettikukkaa. Toinen samanlainen, 'jokaisen laatikon asukki', on valkosipuli. Myös kesäkukista kehäkukat sopivat tuholaistorjuntaan.

LUONNONMUKAINEN LANNOITUS JA TUHOLAISTORJUNTA:

Sekaviljelyn lisäksi tuholaistorjunnassa auttaa vuoroviljely, ja syyskylvö esimerkiksi porkkanalle; kun porkkanansiemet kylvää jo syksyllä talvehtimaan kasvatuslavaan/laatikkoon/avomaahan, ne ovat keväällä varhain jo niin vahvalla alulla, ettei tuholaiset juurikaan pääse niitä enää tuhoamaan.

Nokkoskeite karkoittaa myös tuholaiset puutarhasta; nokkosia liotetaan astiassa kannen alla vedessä noin viikon ajan, jonka jälkeen liemellä suihkutetaan tuholaisten valtaamat kasvit.

Nokkoskeite toimii myös lannoitteena, jolloin sitä laimennetaan suhteessa 1/10. Tästä lannoitteesta pitävät varsinkin kurpitsa, tomaatti, kaalit ja valkosipuli.

Ja kuten aiemmin jo mainitsinkin, myös vihersilppu toimii lannoitteena.

Eläviä lannoitteita ovat  palkokasvit, kuten apila, herneet ja pavut. Ne kannattaa syksyisin jättää lavoihin varsineen ja juurineen, ja sekoittaa keväällä mullan sekaan.

Pietaryrtti on tehokkain lajike tuholaistorjuntaan (valokuvassa yllä), sillä siitä valmistettava keite on kirjaimellisesti myrkkyä. Keite valmistetaan kuten nokkoskeitekin, mutta sitä ei mielellään käytetä syötävien kasvien tuholaistorjuntaan. Tai jo väkisin haluaa käyttää, niin ainakin viikko tulisi odottaa ennen myrkytetyn lajin syömistä.

-------------------

Olipa todella tiedontäytteiden luento - sain taas paljon apuja tuon oman kasvimaani perustamiseen raksalle. Monta asiaa olisin tehnyt toisin - kuten laittanut ne katekankaat ilman viiltoja lavojen alle. :)

Jos kiinnostuit aiheesta, niin kannattaa tutustua tuohon Lavatarhuri, Kasvata satoa viljelylaatikossa -kirjaan (Haapalahti, Lehtonen, Tuisku - Kustannusosakeyhtiö Tammi 2015).

Lisätietoa saat myös Suvi Lehtosen blogeista:

nuppulinna.blogspot.fi/

hirvihaara.blogspot.fi/