Melkein viikon blogitauon jälkeen taas palailen tietokoneen ääreen. :) Tauko teki hyvää, mutta mukava olla taas tämänkin rakkaan harrastuksen parissa.
Kevään myötä tuo ulkona puuhastelu pitkän talven jälkeen on lisääntynyt huomattavasti, eikä sisällä malttaisi viettää yhtään ylimääräistä hetkeä. Varsinkin, kun lasten kanssa pihalle lähteminen helpottui tuosta haalarirumbasta päästyämme; jalkaan läpsyt, päähän lippis ja menoksi!
...En tässä kohti kyllä kehtaa edes väittää, että tauko blogista johtui ulkoiluistamme, vaan ihan tästä ruuhkavuosien hulinasta! :D Isommalla pojalla on noita liikuntaharrastuksia harva se päivä, ja välillä pitää jo jarruttaa pojan menoa, että malttaa ottaa lepopäiviäkin väliin. Toki iloinen vain olen siitä, että poika on löytänyt liikkumisen riemun, ja monet erilaiset lajit kiinnostavat - koetankin isäni jalanjälkiä seurata, ja rohkaista lastani kokeilemaan vähän kaikkea, jotta ne omat lajit löytyisivät. Näyttää sille, että sähly ja jalkapallo ovat vieneet pojan mennessään - tällä erää... ;)
Mutta juu, lasten kuskaaminen harrastuksiin, työt, raksa, ja ne kaikki muut arjen perusaskareet kyllä vievät tästä naisesta mehut, eikä joka ilta jaksa enää istua tietokoneen ääreen, vaan - kuten eilenkin illalla kesken jääkiekkomatsin - koetan olla itselleni armollinen, ja sallia sohvalle nukahtamisen miehen kainaloon, kun lapset ovat menneet unille.
Meillä siis ei ole minkäänlaista 'Offline-klo22' -ongelmaa noiden laitteiden kanssa, sillä olemme koko perhe lähes joka ilta klo21 jo unilla! :D
Monesti nappaan itse kameran mukaan, kun lähdemme pienimmän kanssa pihalle potkupalloilemaan tai hiekkalaatikkoleikkeihin, ja siksipä tänään luvassa valokuvakooste pihaltamme löytyneistä kevään merkeistä. :)
Tämän kesän marjasato näyttää lupaavalle...!
...Voi tosin olla, että marjat katoavat parempiin suihin - vaikuttaa tuo kiinnostus jo pelkkiin kukintoihinkin sen verran vahvalle... ;)
Tästä nautin keväässä ehkä toiseksi eniten; luonnon herääminen uuteen kesään. Joka puolella talven jäljiltä nuutuneesta maasta pilkistää pieniä vihreitä lupauksia uusista aluista. Silmänräpäyksessä kaikkialla vihertää; maasta nousseisiin varsiin ilmestyvät silmut, jotka aukeavat raikkaanvihreiksi lehdiksi. Kukinnot puskevat nupuista esiin ja luovat pieniä väriläikkiä vihreyden keskelle. Niin kaunista, joka ikinen kerta, joka ikinen kevät! <3
Merkit viittaisivat myös hyvään marjavuoteen mustikoidenkin osalta;
Nykyisen kotimme pihassa tuoksuu valtavan voimakkaana tuomi (korjatkaa jos olen lajikkeesta aivan hakoteillä!). Nämä kukinnot kehystävät koko etupihaamme, ja tuoksu on huumaava. ...Vieläköhän saisin tuomen tai kaksi mahdutettua pihasuunnitelmaamme...? ;)
Tässä vuokrakotimme pihassa erityisen jännäksi kevään tekee se, että pihapiirin lajikkeet eivät ole meille entuudestaan tuttuja; tämä on ensimmäinen keväämme tässä kodissa, joten jokainen puhkeava kukka on meille aina iloinen yllätys! :)
Viimeisin löytö pihapiiristä oli särkynytsydän. En ollut edes muistanut tätä perinnekasvia, joten kirjasin sen heti listaan lajikkeista, jotka haluan Villa Kotirannan pihaan. Särkynytsydän kukkii toukokuusta heinäkuuhun, joten tämä lajike kaunistaa pihaa melko pitkään kukinnallaan.
Vielä myös kevään tulppaaneja nousee takapihan nurmikon seasta. ...Pitää muistaa sanoa miehelle, ettei tulppaanin varsia saa mennä ajamaan ruohonleikkurilla nurin, kun kukat alkavat lakastumaan, vaan niiden tulisi saada rauhassa 'nuutua pois', sillä tuon nuutumisprosessin aikana elinvoima kukasta vetäytyy takaisin maan alla olevaan sipuliin. Näin ensi keväänäkin tulppaani nousee maasta kukkimaan!
...Siksi kukkapenkkiä suunnitellessa tulisi tulppaanien sipulit sijoittaa sellaisten lajien sekaan, jotka tulppaanin kukinnan lakattua omalla lehdistöllään peittävät tulppaanien nuutuvat varret pois näkyvistä, ja tulppaanit saavat vetäytyä rauhassa, rumentamatta kukkapenkkiä.
Kevään myötä tuo ulkona puuhastelu pitkän talven jälkeen on lisääntynyt huomattavasti, eikä sisällä malttaisi viettää yhtään ylimääräistä hetkeä. Varsinkin, kun lasten kanssa pihalle lähteminen helpottui tuosta haalarirumbasta päästyämme; jalkaan läpsyt, päähän lippis ja menoksi!
...En tässä kohti kyllä kehtaa edes väittää, että tauko blogista johtui ulkoiluistamme, vaan ihan tästä ruuhkavuosien hulinasta! :D Isommalla pojalla on noita liikuntaharrastuksia harva se päivä, ja välillä pitää jo jarruttaa pojan menoa, että malttaa ottaa lepopäiviäkin väliin. Toki iloinen vain olen siitä, että poika on löytänyt liikkumisen riemun, ja monet erilaiset lajit kiinnostavat - koetankin isäni jalanjälkiä seurata, ja rohkaista lastani kokeilemaan vähän kaikkea, jotta ne omat lajit löytyisivät. Näyttää sille, että sähly ja jalkapallo ovat vieneet pojan mennessään - tällä erää... ;)
Mutta juu, lasten kuskaaminen harrastuksiin, työt, raksa, ja ne kaikki muut arjen perusaskareet kyllä vievät tästä naisesta mehut, eikä joka ilta jaksa enää istua tietokoneen ääreen, vaan - kuten eilenkin illalla kesken jääkiekkomatsin - koetan olla itselleni armollinen, ja sallia sohvalle nukahtamisen miehen kainaloon, kun lapset ovat menneet unille.
Meillä siis ei ole minkäänlaista 'Offline-klo22' -ongelmaa noiden laitteiden kanssa, sillä olemme koko perhe lähes joka ilta klo21 jo unilla! :D
Myös pienempi poika viihtyy palloilemassa - isomman pojan futistreenienkin ajan ryntäilee tämä 'pikku-Messi' kentän laidalla oman pallonsa kanssa harva se kerta...
Monesti nappaan itse kameran mukaan, kun lähdemme pienimmän kanssa pihalle potkupalloilemaan tai hiekkalaatikkoleikkeihin, ja siksipä tänään luvassa valokuvakooste pihaltamme löytyneistä kevään merkeistä. :)
Viimeisin löytö pihapiiristä oli särkynytsydän. En ollut edes muistanut tätä perinnekasvia, joten kirjasin sen heti listaan lajikkeista, jotka haluan Villa Kotirannan pihaan. Särkynytsydän kukkii toukokuusta heinäkuuhun, joten tämä lajike kaunistaa pihaa melko pitkään kukinnallaan.
...Siksi kukkapenkkiä suunnitellessa tulisi tulppaanien sipulit sijoittaa sellaisten lajien sekaan, jotka tulppaanin kukinnan lakattua omalla lehdistöllään peittävät tulppaanien nuutuvat varret pois näkyvistä, ja tulppaanit saavat vetäytyä rauhassa, rumentamatta kukkapenkkiä.
Ja loppuun vielä otos, joka kertoo mitä tapahtuu, kun pienemmällä pojalla menee hermo äidin kukkien vaokuvaamiseen, ja kutsu käy jatkamaan jalkapalloilua! :D
Leppoisaa viikkoa kaikille - nauttikaa näistä ulkoilukeleistä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti