Kävin tänään läpi viikonloppuna vanhempieni pihasta ottamiani valokuvia vähän kadehtien; vaikka lapsuudenkotini sijaitsee lähes 400km pohjoisempana omasta pihastani, kukkaloisto Pohjois-Savon leveyksillä oli upea!
Kuvia oman pihani viipyilevästä nuppuvaiheesta ja maltillisesta kukinnasta voit käydä kurkistamassa vertailuksi tästä.
Isäni pihan kuulumisia kuvin tasan kuukauden takaa voit katsoa tästä. Aivan kuin eri pihasta otettuja kuvia - iso muutos neljässä viikossa!
Kuten olen aiemminkin täällä kehuskellut, mielestäni vanhempieni huolettoman rento ote pihamaan suunnittelussa, kukkien valinnassa ja sommittelussa on ihastuttavaa!
Jaan isäni mieltymyksen ketomaiseen pihaan - sekä äärettömän laiskan luonteen ja suuren haluttomuuden tuhlata vapaa-aikaani tuohonleikkuria työnnellen. Vanhempieni pihassa onkin vain muutama pieni alue leikattavaa nurmikkoa, muualla saa vapaasti kukkia matalakasvuinen valkoapila.
Etupihalla on muutama kukkapenkki, joita ei ole viivottimen kanssa kaivettu ja takapihalla muutama isäni rakentama kukkalaatikko - muuten isäni on istutellut pääasiassa monivuotisia kasveja sinne tänne ympäri pihaa. Sieltä ne sitten näyttävät kuin vahingossa ilmestyvän herttaisiksi asetelmiksi, kuten vaikka ylläolevan kuvan Varjoliljat.
Katsoitpa minne tahansa, siellä kukkii ja kukoistaa!
Isäni antaa myös luonnonkukille - kuten vaikka päivänkakkaroille - oman sijansa kukkapenkissä! Ketomainen pihapiiri mielestäni vaatiikin sopuisaa rinnakkaiseloa jalostetuilta lajeilta ja ns rikkaruohokasveilta.
Myös pihamaalle istutetut pensaat ovat osaltaan muokanneet vuosien saatossa talon ympärille luonnolliset kulkureitit - kiemurrellen pensaiden ympäri ja välillä kumartuen kulkemaan niiden kaariksi kaartuneiden oksien ali voi kävellä hiljaa kukkia ihastellen ja luonnon ääniä kuunnellen.
Noissa ylläolevissa lajikkeissa onkin jo monta suosikkiani, joiden haluan myös löytävän omaan pihaanikin. Lisäksi kovasti koetin ylipuhua miestänikin innostumaan valkoapilasta normaalin ruohikon korvaajana - miehenikin kun ei ole niitä innokkaimpia ruohonleikkaajia...
Mutta, jotta me etelän ihmiset emme olisi liian kateellisia näistä epäreiluista sääolosuhteista, alla muutama todistuskappale, että vielä Pohjois-Savossakin osa kukista odottaa parempaa hetkeä puhjetakseen kukkaan:
Isäni pihan kuulumisia kuvin tasan kuukauden takaa voit katsoa tästä. Aivan kuin eri pihasta otettuja kuvia - iso muutos neljässä viikossa!
Ja punaisen tuvan vakiokukkiin kuuluvat tietysti pelargonit ja orvokit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti