Katselin tänään vanhoja valokuvia aikaisemmasta asunnostani - viimeisin kotini Lahdessa, jossa ehdin asua neljä vuotta ennen tänne maalle muuttamista. Asunnon sisustus on 110% minua; värikästä, leikkimielistä, sekoitus uutta ja vanhaa! Kodissa oli kerroksellisuutta - ajan saatossa se muotoutui hiljalleen esine kerrallaan lopulliseen muotoonsa.
Villa Kotirannasta ei tule yhtä värikäs ja runsas, mutta toivon, ettei leikkimielisyys katoa - pienet yksityiskohdat tekevät sisustuksesta mielenkiintoisen ja viehättävän!
Kodin tulee myös näyttää sille, että siellä asutaan! :)
Mutta tässä kurkistus vanhaan kotiini:
Asunnossa oli ennen remontointia hieman ahdas olohuone ja erillinen keittiö, sekä tietenkin 70 -luvun tummat pintamateriaalit. Koti sai ylleen vaaleat pinnat - lattiaa myöten - sekä tiloja jakavan seinän kaatamalla tilavan ja valoisan tupakeittiön!
Olohuoneen seinälle löysin neljän vuoden aikana tiensä monenmoinen pikkutavara, maalaus ja valokuva. Tuo valkoinen seinävalaisin löytyi Kärkkäiseltä ja sitä ympäröivät puukehykset kirpputorilta. Vanha ikkunapoka on taas aarre lapsuudenkotini ullakolta; jos oikein muistan, se on alunperin lähtöisin isäni vanhasta lapsuus-/nuoruusajan kodista.
Olen ehdottomasti tupakeittiön kannattaja - ja sellainen Villa Kotirantaankin tulee! Niin arjessa kuin vieraita kestittäessäkin on mukavaa, kun kaikki voivat olla samassa tilassa seurustelemassa, eikä emäntä (tai isäntä) unohdu yksikseen sinne keittiön puolelle ruuanlaittoon tai kahvin keittoon...
Tuo iso valkoinen keittiön ruokapöytä toimi muuten samalla myös keittiön saarekkeena.
Ehdottomasti avohyllyt, eikä yläkaappeja! Miksi piilottaa kauniita astioita ovien taa?! Villa Kotirantaan on suunnitteilla myöskin avohyllyt, sekä 1-2 vanhahkoa lasivitriiniä - astioille ja kaiken maailman purnukoille, mitä minulla nyt sattuu olemaan (ja satun kirppikseltä kenties lisääkin tässä ajan myötä löytämään)... ;)
Sulaketaulun metallikanteen kiinnitin rakkausruno -magneetit, jotka eivät enää sopineet matalan jääkaappini oveen, kun poikani oppi lukemaan... :) Seinällä roikkuvat myös poikani vanhat rock -henkiset lenkkarit - ensimmäiset hänen itsensä valitsemat kengät!
Kaupunkikolmiossa oli riittävästi tilaa nostaa omat ja poikani harrastevälineetkin eteiseen, jotta niiden käyttöönotto olisi vaivatonta. Asuimme onneksi pohjakerroksessa, joten pyörätkin oli helppo taluttaa sisälle säilöön.
Taustalla näkyy poikani sammakonvihreä huone - sama väriteema on jatkunut täällä nykyisessäkin kodissa ja jotenkin luulen, että samalla tehostevärillä mennään vielä Villa Kotirannassakin... :)
Villa Kotirannasta ei tule yhtä värikäs ja runsas, mutta toivon, ettei leikkimielisyys katoa - pienet yksityiskohdat tekevät sisustuksesta mielenkiintoisen ja viehättävän!
Kodin tulee myös näyttää sille, että siellä asutaan! :)
Mutta tässä kurkistus vanhaan kotiini:
Tuo iso valkoinen keittiön ruokapöytä toimi muuten samalla myös keittiön saarekkeena.
Sitten alakuvissa minun entinen makuuhuone-pukeutusmishuone -kombinaatio! Huone sai beigen seinävärikokeilun jälkeen pintaansa ihanan tumman harmaan, joka loi makuuhuoneeseen muusta asunnosta poiketen rauhallisen ja levollisen tunnelman.
Ihan itse raahasin lavat sängynpäädyksi ja lattialla komeilee anoppini (tuolloin anoppi-kokelaani) joululahjaksi minulle tekemä matto.
Maalasin asunnon kaikkien väliovien käytävänpuoleiset pinnat mattamustiksi - saivat vähän enemmän ilmettä, kuin ne vanhat jo kellastuneet ovet.
Ja vaaterekki on kalustemuotoilija-ystäväni tekemä - kulkenut mukana muutosta muuttoon vuodesta 2005! :)
Taustalla näkyy poikani sammakonvihreä huone - sama väriteema on jatkunut täällä nykyisessäkin kodissa ja jotenkin luulen, että samalla tehostevärillä mennään vielä Villa Kotirannassakin... :)
Entinen kotisi näyttää tosi viihtyisältä ja mukavan persoonalliselta.:) Kiva, kun olet kuvannut vanhaa kotiasi! Kirjoittelin talvella useamman postauksen teemalla "Elämäni kodit" ja huomasin, että olen innostunut kodin kuvaamisesta oikeastaan vasta tässä kodissa. Vanhat kuvat keskittyvät selvästi enemmän ihmisiin. Toisaalta pitäisikin kuvata molempia, sekä muutakin arkista, sillä aika muuttaa kaikkea niin nopeaan, ettei sitä huomaakaan.:)
VastaaPoista