DIY: Lampunvarjostimesta kukkataso

Olen aiemminkin todennut, että olohuoneestamme on muodostunut minulle viime talven ja kevään aikana lempipaikkani nykyisessä kodissamme.

Ja tästä vanhasta lipastosta on tullut yksi suosikkihuonekaluistamme!

Löysin lipaston puolivahingossa Tori.fi -nettikirpputorin kautta, kun etsin jokunen aika sitten vanhaa kaappia olohuoneeseemme. Täydellinen kaappi sattui löytymään lopulta aivan naapuristamme, ja samaisella naapurilla olikin myös tämä lipasto myynnissä. Ostin kaapin, ja kyselin lipastoakin, mutta tuolloin se oli jo varattuna, ja jonossakin taisi olla nelisen henkeä. 

Olin jo luovuttanut lipaston suhteen, kun sainkin yllättäen tekstiviestin, että huonekalun varannut ostaja oli jättänyt saapumatta, ja kaikki jonossa olleetkin kadonneet - se perinteinen tarina nettikirppiskaupoissa... Mutta minun onneni tällä kertaa! :)  

Tähän lipaston päälle olen koonnut monen monta asetelmaa pitkin talvea ja kevättä - ja olihan lipasto mukana myös Järvenpään Kukkatalon joulukampanjaan tekemässä somistuksessanikin!

Näin juhannuksen kunniaksi nostin lipastolle suuren kimpun lupiineja - mielipiteitä jakava kukka, joka mielestäni kuuluu suomalaiseen juhannukseen, ja tietenkin perinnemaisemaan! :)

Maljakoksi lupiinit saivat Plantagenista ostetun Audrey -maljakon, jonka hankin jo yli vuosi sitten, ja joka edelleen on yksi suosikeistani.

...Katselin maanantaina Plantagenissa käydessä, että maljakko edelleen löytyy liikkeen valikoimasta myös kauniina rustiikkisen vaaleanpunaisena.

Tälle kukkapöytänäkin toimivalle lipastolle olen nostanut myös poikani kasvattaman appelsiinipuun ja isältäni saaman rönsyn vanhojen lampunvarjostimien kehikoiden päälle - tässäpä taas yksi mainio käyttöidea noille varjostimille, joita kirpputorit tuntuvat olen pullollaan!

Varjostimien avulla sain lipaston päälle kerroksellisuutta, ja asetelma on kevyt ja ilmava.

Näiden varjostimien avulla olen ajatellut tulevassa kodissammekin nostaa matalampia huonekasveja ylös lattiantasolta - kestävät suuremmankin huonekasvin painon ja ovat yllättävän tukevia käytössä!

Toisessa varjostimessa ovat vielä alkuperäiset vinonauhat paikoillaan, toisen olen kuorinut paljaalle metallille. En osaa vielä sanoa, kummasta pidän enemmän...

Lipaston päälle kootussa asetelmassa pääsevät oikeuksiinsa myös aloe vera korkeassa ruukussa, sekä isomman pojan oma kaktus niin ikään Plantagenista ostetussa turkoosissa ruukussa.

Pidän tuon kaktusruukun tekstuurista - halkeilleesta pintakuviosta lasitteen alla!

Nämä paikalliselta kirpputorilta 'saa ottaa' -laatikosta löytyneet vanhat saviruukut ovat ehkä paras kirpputorilöytöni ikinä! :)

Tämä pieni ruukku sai alusekseen kirpputorilta löydetyn vanhan metallisen leivosvuoan.

Ja jotta asetelmaan sai runsaasti kerroksellisuutta, roikkuu lipaston yllä myös simpukka-amppelissa isältäni saatu rönsyn taimi! ...En jotenkin noihin muovisiiman varaan askarreltuihin simpukka-amppeleihin uskalla laittaa kovin suurta kasvia, sillä tuntuvat niin hepposille. Varsinkin, kun saviruukusta tulee jo melkoisesti painoa.

Myös tämä saviruukku sai alleen vanhan leivosvuoan, jonka metallinen pinta sointuu kauniisti simpukoiden ruskeisiin sävyihin.

Jokaisena päivänä tämä lipasto vaihtuvine asetelmineen saa minut hymyilemään tyytyväisenä - ja tämä onnentunne jatkuu uudessakin kodissamme, sillä lipastolle on katsottuna jo uusi paikka tupakeittiössämme! :)

Mikä on sinun suosikkihuonekalusi, joka herättää onnen tunteita?

Pssssst, palaan illalla vielä #Kukkailottelua -haasteen ja juhannustoivotusten merkeissä! <3

Lomatunnelmissa - MakroTex viikkohaaste 'Vaaleanpunainen'

Ensimmäinen virallinen kesälomapäiväni, jeij! :)

Tänäkin kesänä, kuten joka vuosi aiemminkin, pidän lomani useammassa osassa. Täytyy tunnustaa, etten edes muista, koska olisin ollut viimeksi neljän viikon mittaisella lomajaksolla... Tämä parin viikon loma-työ-loma -rytmi sopii minulle loistavasti - ja mikä tärkeintä, se sopii parhaiten myös perheemme kesiin. :)

Ja tänäkään vuonna en osannut välttyä lomastressiltä, vai pitäisikö sanoa 'töiden-valmistelu-lomalle-lähtöä-varten' -stressiltä... Joka vuosi se yllättää, miten kaikki työt tuntuvat kaatuvan niskaan juuri paria päivää ennen tietokoneen sulkemista!

Siinä meneekin muutama päivä lomalle laskeutumisessa, ennen kuin osaa kääntää itsensä lepotilaan...

Mutta tiedättekö mikä on ihan paras keino ajatusten loma-asetuksille saamiseen?

Näin perheelliselle ihmiselle se on lasten kanssa vietetty aika - ilman arjen aikatauluja! :)

Täten siis julistankin blogiini tämän postauksen jälkeen parin päivän tauon; lähden isomman poikani kanssa viettämään paljon odotettua, melkein jo perinteeksi muodostunutta, äiti-poika -laatuaikaa Helsinki -matkan merkeissä! <3

Hotelli on varattu, hieman tekemistäkin suunniteltu etukäteen ja mikä parasta; poika saa päättää miten vietämme nuo kaksi päivää! Aikatauluja ei ole, pikkuveli jätetään kotiin isin kaa ja jäätelöäkin saa syödä kerrankin niin paljon, että napa paukkuu! :)

Teimme samanlaisen äiti-poika -matkan joulun alla Helsinkiin, ja tuosta retkestä jäi meille molemmille niin paljon mukavia muistoja, että päätimmekin rakentaa tästä meille kahdelle ihan ikioman perinteen. Ehkä joskus jopa hulluttelemme, ja lähdemme johonkin muuhunkin kaupunkiin...! :D

Ja samaan aikaan kotijoukot saavat omaa kahdenkeskistä isä-poika -laatuaikaa, ilman äitiä häsäämässä ja isoveikkaa villitsemässä menoa. ;)

...Yhtä tärkeää, kuin viettää lomalla aikaa koko perheen voimin, on myös suoda ajoittain ihan kahdenkeskistäkin aikaa molemmille lapsille erikseen. Varsinkin, kun ikäeroa näillä meidänkin mukuloilla on se seitsemän vuotta, niin välillä on mukavaa puuhata isomman pojan kanssa ihan vain isojen lasten juttuja - kuten käydä kiertelemässä museoita, joista hän on niin kovin kiinnostunut... <3

Joten palailen blogin ääreen jälleen myöhemmin tällä viikolla - luvassa ainakin muutamia valokuvia tuolta retkeltämme, ja ehkä hieman päivitystä blogin ulkonäköönkin... ;)

Ja niitä RAKSAKUVIA, kun tänään vielä illalla käyn kasvimaata siellä kastelemassa - lupaan laittaa niitäkin heti, kun taas konetta seuraavan kerran availen! ...Jospa tuo sadekin viimein alkaisi loppumaan, ja pääsisin kameran kanssa vihdoin pihallekin kuvaamaan...

...Kömpelön aasinsillan kautta jatkettakoot, että sateisista säistä johtuen tämän päivän postauksenkin valokuvat otettu sisätiloissa... Sen verran juoksin kanoja ruokkimassa käydessä tuolla sateessa, että nappasin lupiinin pihatien varresta keittiöön tuomaan vähän väriä! :)

Ja ei ollut muuten sattumaa, että vaaleanpunainen lupiini tarttui mukaani, sillä Pieni Lintu -blogin viikon MakroTex -haasteessa tällä viikolla on teemana 'Vaaleanpunainen'. ;)

Ihanaa - ja toivottavasti lämpenevässä säässä ja auringonpaisteessa vietettävää - viikkoa kaikille lukijoille!

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.

Kesän kukoistusta Pohjois-Savossa isäni puutarhassa

Kävin tänään läpi viikonloppuna vanhempieni pihasta ottamiani valokuvia vähän kadehtien; vaikka lapsuudenkotini sijaitsee lähes 400km pohjoisempana omasta pihastani, kukkaloisto Pohjois-Savon leveyksillä oli upea!

Kuvia oman pihani viipyilevästä nuppuvaiheesta ja maltillisesta kukinnasta voit käydä kurkistamassa vertailuksi tästä.

Isäni pihan kuulumisia kuvin tasan kuukauden takaa voit katsoa tästä. Aivan kuin eri pihasta otettuja kuvia - iso muutos neljässä viikossa!

Kuten olen aiemminkin täällä kehuskellut, mielestäni vanhempieni huolettoman rento ote pihamaan suunnittelussa, kukkien valinnassa ja sommittelussa on ihastuttavaa!

Jaan isäni mieltymyksen ketomaiseen pihaan - sekä äärettömän laiskan luonteen ja suuren haluttomuuden tuhlata vapaa-aikaani tuohonleikkuria työnnellen. Vanhempieni pihassa onkin vain muutama pieni alue leikattavaa nurmikkoa, muualla saa vapaasti kukkia matalakasvuinen valkoapila.

Etupihalla on muutama kukkapenkki, joita ei ole viivottimen kanssa kaivettu ja takapihalla muutama isäni rakentama kukkalaatikko - muuten isäni on istutellut pääasiassa monivuotisia kasveja sinne tänne ympäri pihaa. Sieltä ne sitten näyttävät kuin vahingossa ilmestyvän herttaisiksi asetelmiksi, kuten vaikka ylläolevan kuvan Varjoliljat.

Katsoitpa minne tahansa, siellä kukkii ja kukoistaa!

Isäni antaa myös luonnonkukille - kuten vaikka päivänkakkaroille - oman sijansa kukkapenkissä! Ketomainen pihapiiri mielestäni vaatiikin sopuisaa rinnakkaiseloa jalostetuilta lajeilta ja ns rikkaruohokasveilta.

Ja punaisen tuvan vakiokukkiin kuuluvat tietysti pelargonit ja orvokit:

Myös pihamaalle istutetut pensaat ovat osaltaan muokanneet vuosien saatossa talon ympärille luonnolliset kulkureitit - kiemurrellen pensaiden ympäri ja välillä kumartuen kulkemaan niiden kaariksi kaartuneiden oksien ali voi kävellä hiljaa kukkia ihastellen ja luonnon ääniä kuunnellen.

Noissa ylläolevissa lajikkeissa onkin jo monta suosikkiani, joiden haluan myös löytävän omaan pihaanikin. Lisäksi kovasti koetin ylipuhua miestänikin innostumaan valkoapilasta normaalin ruohikon korvaajana - miehenikin kun ei ole niitä innokkaimpia ruohonleikkaajia...

Mutta, jotta me etelän ihmiset emme olisi liian kateellisia näistä epäreiluista sääolosuhteista, alla muutama todistuskappale, että vielä Pohjois-Savossakin osa kukista odottaa parempaa hetkeä puhjetakseen kukkaan: